Auringon alla

Äitiysloman ensimmäinen päivä, askel kohti uutta (reissu)elämää

Vaikka kesäloman jälkeen tuntuikin siltä, että marraskuun loppupuolelle on ikuisuus, tuli äitiysloman alku melkein yllättäen. Toki osasin odottaa sitä ja valmistautua siihen siivoamalla työpöytäni, laittamalla sähköpostiin hieman pidempiaikaisen out of officen ja hoitamalla viimeiset velvollisuuteni ennen lähes vuoden poissaoloa. Silti viimeisenä työpäivänä, puolikkaana sellaisena, tuntui omituiselta päästää kaikesta irti. Haahuilin kotona miettien minkä projektin aloittaisin, mutta lopulta menin päiväunille. Ehkä ihan hyvä päätös. Tosin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivän aamuna hyppäsin Antin kyytiin ja olin jo ennen kahdeksaa roikkumassa lempikahvilani ovenkahvassa (jotenkin minulta huomaamatta kahvila oli muuttanut aukioloaikojaan), jotta voisin pari tuntia hengata läppärini kanssa jossain muualla kuin kotona yöpuvussa. Sitäkin tulee varmasti riittämään seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi.

Olen jo tähän mennessä huomannut, että vanhemmuus, myös tuleva sellainen, tuo mukanaan ison kasan huolia ja murheita, joista suurin osa on (onneksi) ihan turhia. Joka tapauksessa on kiva välillä keskittyä joihinkin ensimmäisen maailman ongelmiin, kuten siihen millainen vauvan huoneen sisustuksesta pitäisi tulla tai minne voisimme lähteä ensimmäiselle matkalle lapsiperheenä. Ideoita meillä on kyllä tulvinut, mutta lopulta lähes kaikista vaihtoehdoista tuntuu löytyvän myös huonoja puolia. Lisäksi olemme matkoja suunnitellessa sortuneet toistamaan meille tyypillistä kaavaa, jossa paikkaa vaihdetaan joka yöksi. Ei liene mitenkään toimivin konsepti vauvan kanssa.

Jos meille siis tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun, saatamme ehkä toteuttaa jonkun seuraavista haaveista. Ensimmäisenä ajatuksenamme oli automatkat, sillä jotenkin kaiken sen tavaran pakkaaminen yhteen helposti liikuteltavaan paikkaan ja vapaus aikatauluista tuntui houkuttelevalta. Autolla voisi vaikka vihdoinkin kiertää Andalusian lempipaikkani tai hypätä Oulu-Palma -koneeseen ja ottaa haltuun Mallorcan saari tai pelata varman päälle ja mennä niinkin kauaksi kuin automatkojen klassikkomaahan, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Florida olisi varmasti sekä helppo että miellyttävä kohde vauvan kanssa. Toisaalta pitkien vapaiden ansiosta nyt olisi kerrankin mahdollista kiertää myös länsirannikon puolella. Tai jos emme jaksa lähteä ylipäätään lentokoneeseen istumaan, voisimme lähteä omalla autolla tekemään vihdoinkin sen Ruotsin pienen kierroksen. Tosin sekin suunnitelma ehti laajentua myös Tanskaan ja Saksaan.

Mikään näistä suunnitelmista ei taida olla ylitse muiden, sillä lennot Jenkkien länsirannikolle ovat (liian) pitkät, Floridassa taas on syksyllä hurrikaaniaika. Ruotsin ja lähimaiden matka tulisi yllättävän kalliiksi ja jos Andalusiaan menee, pitäisi siellä kiertää sen sata paikkaa koska kaikki ovat niin ihania. Mallorca olisi näistä vaihtoehdoista helpoin, mutta mitä sitten ajattelimme tehdä siellä, sitä en oikein tiedä, kun en ole koskaan siellä käynyt.

Toisaalta haaveilen, että ensi syksynä karkaamme pimeän ajan kynnyksellä hetkeksi jonnekin kauas pois. Johonkin, missä illan aktiviteetit koostuvat hyvästä (katu)ruuasta ja auringonlaskun seuraamisesta. Että päivällä voi lepäillä uima-altaalla tai rannalla, tai vaikka vain ottaa päiväunia kivalla hotellilla. Miten minulla on sellainen fiilis, että tulen eniten tarvitsemaan juuri sitä? Thaimaa voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Isommissa turistikohteissa on myös tasokkaat sairaalat, jos vauvalle sattuisi jotain. Sitäkin pitää jatkossa osata ajatella. Mutta onko Thaimaassa liian kuuma?

Jos lämpöä haluaa, mutta myös kaupunkielämää, tulee mieleeni ensimmäisenä Hongkong. Voisimme saada samassa paketissa länsimaalaista helppoutta ja aasialaista eksotiikkaa, hyviä ruokapaikkoja ja halutessamme vaikka pienen pätkän rantalomaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta kiertää nähtävyyksiä, joten voisimme keskittyä pelkkään lomailuun. Toisaalta Hongkongissa on paikoittain ruuhkaista ja hotellihuoneet ovat välillä todella pieniä, tai sitten kalliita. Eikä taksikyyti lentokentältä hotellille ole kovin turvallisen tuntuinen vaihtoehto, kun taas junassa kaiken tavaran raahaaminen saisi takuuvarmasti hien otsalle, kun yksi yhteinen matkalaukkukin on saanut sen aikaiseksi.

Olisiko järkevää pysytellä Euroopassa? Ehkä viikon lomamatka Kreikassa? Osaisimmeko olla viikon paikoillaan jossakin rauhallisessa paikassa? En tiedä. Ehkä ensimmäinen ajatuksemme ”testimatkasta” Berliiniin on kuitenkin se kaikkein potentiaalisin vaihtoehto: lyhyet lennot, edullinen hintataso, tuttu ja mielenkiintoinen kaupunki, lapsiystävällinen ilmapiiri, hyvää ruokaa, mahdollisesti ihan hyvä sää… Onko Berliini ihan täydellinen paikka lapsiperheille?

Nyt saa kertoa vinkkejä! Minne sinä olet matkustanut pienten lasten/vauvojen kanssa? Kaikki tämä pohtiminen on tietenkin tässä vaiheessa turhaa, kun vauva ei ole vielä edes putkahtanut tähän maailmaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Ja näin äitiysloman alussa siihen tuntuu olevan aikaakin.

Pikaruokatarinoita Jenkeistä

Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?

Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.

Los Angeles, 2015

Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.

Bakersfield, 2013

Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.

City Island, 2015

New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.

Cortez, 2015

Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.

Marathon Key, 2017

Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?

Kun luksus tuli mukaan kuvioihin

Olen matkustanut omalla rahalla (eli ilman äidin ja isän sponssia) reilusti yli kymmenen vuotta. Aikoinaan opiskelijana ja osa-aikaista työtä tekevänä budjettini oli varsin minimaalinen, joten siirtyminen täysipäiväisesti työelämään ja uran hieman edetessä on matkustamiseen käytettävissä oleva rahakin luonnollisesti kasvanut. Tosin niin on matkojen määrätkin.

Meidän kohdalla ei voi kyllä puhua edelleenkään luksusmatkailusta. Ei sillä, ettemmekö voisi panostaa kerran vuoteen yhteen todella tasokkaaseen reissuun, mutta kun veri vetää maailmalle useamman kerran vuodessa, on pakko tehdä kompromisseja. Emme ole koskaan matkustaneet business-luokassa emmekä käyttäneet satoja euroja yhteen hotelliyöhön. Sen sijaan olemme saattaneet piristää reissujamme pienellä ripauksella luksusta. Tai jos ei luksusta, niin ainakin jotain vähän parempaa.

Autonvuokraus

Pidemmillä roadtripeillä auton tarvitsee olla vain riittävän hyvä, sillä paremman luokan autot maksavat usein maltaita ja veisivät turhan ison palan matkabudjetista. Sen sijaan lyhyemmillä muutaman päivän vuokra-ajoilla (kuten New Yorkin miniroadtripeillä), tai vaikka viikonkin (jos matka on muuten ollut edullinen), on upgrade paikallaan.

Illallinen rannalla

Balin-häämatkallamme hotelliksi valikoitui Ayodya Resort, joka oli tasoltaan hyvä ja nautimme olostamme ja kiireettömistä päivistä ihan täysillä. Se pieni ripaus luksusta ei kuitenkaan tullut hotellihuoneen merkeissä, vaan yksityisen illallisen rannalla, jonka olin järjestänyt Antille yllätyksenä. Useampi ruokalaji (kuvassa kylläkin hotellin aamupala), lukuisat lyhdyt ja kynttilät sysipimeällä rannalla ja lopuksi oma nuotio jonka ääressä ihailla tähtiä ja syödä viimeiset jälkiruokakonvehdit toivat häämatkaan ikimuistoisen hetken.

Persoonalliset hotellit

Hotellin taso ei tarvitse aina olla luksus, jotta siellä viihtyy ja se jää mieleen. Usein hinta-laatusuhde on mielestäni parhaimmillaan pienissä boutique-hotelleissa, kuten Rooman Lilith-hotellissa ja Saigonin Ben Thanh Boutique -hotellin sviitissä. Matkasta ja sen luonteesta riippuen kannattaa miettiä, ottaako esimerkiksi halvimman huoneen kalliista hotellista vai kalleimman huoneen astetta edullisemmasta majoituksesta.

14566679_1396179153733875_1041769627887075328_n

15534835_188157894986125_3575435509415018496_n

16465073_751196638372351_6333384600319950848_n

Hotellit näköaloilla

Uuden vuoden aikaan Phu Quocin hotellit olivat melko varattuja, ja hinnat varmasti korkeimmillaan, joten päädyimme noin kolmen tähden tasoiseen rantahotelliin (Tropicana Resort). Itse huone otettiin kuitenkin merinäköalalla, mikä on aina omalla tavallaan luksusta.

15803345_1243989642349998_2127583127487381504_n

15802740_1271159462963718_3044579540199276544_n

15803527_367043920324231_4443928942352531456_n

14597237_1803022703294469_5008573324796624896_n

Hotellit rannalla

Näköalaan vielä jatkoksi hotellin sijainti, sillä oma rantakaistale ja lyhyt kävelymatka omalle huoneelle helpottavat kummasti sellaisella lomalla, jolla on tarkoitus ottaa rennosti. Upean auringonlaskun seuraaminen omalta parvekkeelta tai rannalta on aina loman tähtihetkiä.

15875683_1710518052596433_2697349490360188928_n

15625303_639399289600324_2699015589778685952_n

15802457_1841030469503464_2736227710417240064_n

15876396_105905783253354_2616746294382690304_n

Villa jacuzzilla

Railayn-hotellin valinnassa meinasi mennä sormi suuhun, sillä edullisia bungaloweja ja kalliita hotellivaihtoehtoja tuntui kyllä riittävän, mutta siltä väliltä oli vähän vaikeuksia löytää yhtä yli muiden. Päädyimme Railay Village Resortiin sen sijainnin (rannalla, auringonlaskun puolella) ja laguunimaisen uima-altaan johdosta. Huoneen sijaan otimme oman villan, jossa oli hauska pieni lampi edustalla ja oma jacuzzi sisätiloissa. Vaikka hotellin aamupala oli parhaimmillaankin vain ihan ok, teki ravintolan sijainti rannalla kaikesta pikkuisen parempaa.

Brunssi hienossa paikassa

Budapestin minilomalla olisi voinut elää herroiksi monin tavoin, mutta hotellin sijaan panostimme brunssiin Corinthia-hotellissa. Muistelen, että brunssin hinta juomineen oli kolmisenkymppiä, joten saimme kyllä vähällä rahalla pienen ripauksen luksusta.

Ooppera

Samainen Budapestin-loma, ja naurettavan halvat oppeeraliput. Joskus on kiva laittautua normaalia lomailua hienommin ja suunnata keskelle kullan prameaa kimallusta. Olkoonkin, ettei ostamiltamme paikoilta nähnyt mitään, mutta hinta taisi olla jopa alle viisi euroa, joten kokemus sinällään oli enemmänkin kuin sen arvoista. Ja varmasti myös hyvät paikat olisi saanut varsin kohtuulliseen hintaan.

Drinkit näköalabaareissa

Bangkokin-hotellia valitessa päädyimme Lebuaan lähinnä siksi, että sieltä on hyvät näköalat ja koska olimme ajatelleet käydä sen kattobaarissa drinkeillä. Itse huone oli tilava, näköalat hulppeat ja aamupala monipuolinen, mutta se pieni ripaus luksusta oli kuitenkin siellä katolla. Ei niinkään niissä drinkeissä tai itse baarissa, mutta Bangkokin illan pimetessä ja tuhansien valojen syttyessä.

Vanhan ajan charmi

Tämä kuuluu periaatteessa kategoriaan persoonalliset hotellit, mutta halusin nostaa vielä vanhat hotellit erikseen, sillä kaikessa nuhjuisuudessaankin pidän näistä yleensä enemmän kuin uutuuttaan kiiltelevistä. Saigonin Majesticista jäi parhaiten mieleen hotellin aula, sekä aamupala kattoterassilla.

15802435_1828661400738550_7501131408614621184_n

15802486_362619884124247_6591297489523965952_n

16110243_1857856581165111_4101981397344845824_n

15802992_162857964200570_5175782650807320576_n

15802568_1372519886093957_2523528040722464768_n

15876597_1699920963652327_4784636379978006528_n

Ehkä eniten minun luksusta on ollut kuitenkin viime talvi kokonaisuudessaan, kun pääsin pimeää ja kylmää pakoon peräti kolme kertaa.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

Miten selättää kaamosmasennus ja työstressi?

Monet haaveilevat pienestä irtiotosta, vaikka vain muutamasta kuukaudesta keskellä talvea. Tai jopa vuoden mittaisesta matkasta maailman ympäri, ilman aikatauluja ja jatkuvaa kiirettä. Unelmien toteuttamiseksi joutuu usein luopumaan jostain muusta, enkä minä ole ollut valmis edes ajatuksen tasolla jättämään työpaikkaani, tai mikä pahinta, rakasta koiraamme muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Talvet ovat monesti olleet minulle hieman vaikeaa aikaa, sillä loputon pimeys yhdistettynä kylmyyteen ahdistaa jo ajatuksenakin paljon. Pidän kesästä ja syksystä, mutta samaan aikaan kun nautin ruskaväreistä, odotan talvea kauhulla. Siitäkin huolimatta, että talvella on ehkä vieläkin kauniimpia satumaisemia kuin syksyllä, tai että pakkasen paukkuessa on mukava kääriytyä huopaan ja sytyttää kynttilät tai takka.

Ja entäs se työstressi sitten? Omassa työssäni kiireisimpiä aikoja ovat syksy ja kevät. Tosin syyskiireet ylettyvät jouluun asti ja kevätlukukausi alkaa heti loppiaisen jälkeen. Eli leppoisampia aikoja ovat siis joulun pyhät ja kesä. Silloin kaikki muut ovat yleensä lomalla.

Itselläni lomaa kertyy vuodessa 5 ja puoli viikkoa, eli varsin hyvin siis. Kun siihen lisätään ylityövapaat, joita yleensä kasautuu vuoden aikana yhteensä reilu viikko, ollaankin jo ihan kivoissa lomapäivien määrissä. Pitkä kesäloma tuntuu houkuttelevalta, onhan kesä lempiaikaani, mutta olisi iso virhe pitää valtaosa lomasta juuri kesällä. Edellisenä vuonna teimmekin sellaisen ratkaisun, että pidimme kesälomaa vain 2-3 viikkoa ja säästimme loput talvelle. Se oli aivan erinomainen juttu sekä työssä että talvessa jaksamisen kannalta.

Jaottelimme lomamme niin, että pidimme yhden viikon loman lokakuun lopussa, kaksi viikkoa jouluna ja viikon maaliskuun alkupuolella. Pahimpina suomalaisten sesonkiaikoina siis. Mutta ihanaa tässä oli se, että syyslomaa odotellessa sai nauttia syksystä, ja sen jälkeen joululomaan oli vain noin kahdeksan viikkoa aikaa. Sen välin jaksaa kyllä puurtaa, eikä marraskuun mykistävä pimeyskään ehtinyt masentamaan.

Lokakuussa lomailimme syksyisessä New Yorkissa, jossa tuohon aikaan on vielä varsin mukavat säät. Jouluna saimme kunnon valohoitoa sekä Hongkongissa (josta nähtävästi en ole epähuomiossa edes postannut juuri mitään) että Vietnamissa. Joulun viettäminen ulkomailla ei sinällään ole ykkösvalintani, mutta ilman pyhäpäiviä emme olisi saaneet kasaan niin pitkää lomaa. Ja äkkiä sen perinteisen joulun unohti Hongkongin vilinässä, Saigonin mielenkiintoisilla kujilla ja Phu Quockin upeaa auringonlaskua katsellessa. Ehdin myös unohtamaan työasiat siinä samassa. Se vaatii vähintään kaksi viikkoa!

Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälleen odottelimme kahdeksan viikkoa, eikä siinä ajassa ehtinyt edes pelkäämään mahdollisia pakkasjaksoja, ja sitten hyppäsimmekin taas lentokoneeseen ja lensimme Floridan auringon alle. Sää ei ollut tuohon aikaan mahdottoman lämmin, mutta toki t-paidat sai kaivaa esille ja se aurinko, kyllä valo tekee hyvää ihmiselle! Ja turkoosi meri, kun sen näkee lomalla ensimmäistä kertaa aikoihin, voi miten se saakin energian virtaamaan ihan eri tasolla.

Oli kyllä suuri onni, että pystyimme toteuttamaan kolme lomaa, ja vielä matkustamaan. En voi olla tyytyväisempi kaikkiin halvalla bongattuihin lentolippuihin, vaikka paluu Aasiasta ei lopulta mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaisesti (ei kiitos näitä enää koskaan). Kaikkiin kolmeen lomaan päti budjetin osalta sama kaava: tarjouslentoihin piti tarttua heti (jopa 10-11kk ennen varsinaista matkaa) ja kaikki majoitukset kannatti myös buukata niin aikaisin kuin mahdollista. Lopulta emme maksaneet esim. joulumatkastamme kovinkaan suurta summaa, mutta emme myöskään joutuneet tinkimään majoituksesta.

Sanoisin, että viime talven lomiin käytettyjä rahoja ei olisi voinut sijoittaa paremmin. En tuntenut oloani väsyneeksi tai stressaantuneeksi juuri ollenkaan. Olin pirteämpi, ja vaikka odotinkin aina kovasti seuraavaa lomaa, niin ehkä samalla nautin myös enemmän kotona olemisesta. Toiset repäisevät ja irrottautuvat arjesta kokonaan useammaksi kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, mutta meidän kohdalla toimi ihan hyvin myös tällainen kesympi ratkaisu, joka ei vaatinut edes ylimääräisiä lomia. Eikä vuosikausien säästämistä. Tänä talvena emme sitten matkustakaan mihinkään, joten olen siinäkin mielessä enemmän kuin tyytyväinen, että viime talvena teimme juuri niin kuin huvitti. Kannattaa kokeilla!

TallennaTallenna

Kokemuksia kotimaan hotelleista Helsingistä Rovaniemelle

Nyt kun reissasimme menneenä kesänä tavallista enemmän kotimaassa, on hyvä hetki kirjoittaa muutama sananen eri hotelleista. Ja kun sanon tavallista enemmän, tarkoitan että ylipäätään yövyimme muuallakin kuin Helsinki-Vantaan lentokenttähotelleissa. Koska otanta olisi kuitenkin ollut varsin pieni, otin tähän mukaan muutamia työmatkoilla viimeisen vuoden sisällä vastaan tulleita hotelleja.

Seurahuone, Helsinki

Seurahuone on pitkään ollut yksi Helsingin suosikeistani, sillä se on yleensä edullinen, sijaitsee kätevästi rautatieasemaa vastapäätä ja sen huoneet henkivät ihanasti vanhaa charmia. Kulunuthan se on, mutta himmeän kiiltävät messinkiyksityiskohdat ja pramea aamupalasali toimivat minulle. Aamupala on sekin ihan ok perustasoa, tosin annoin viimeksi oikein palautetta siitä, että munakokkeli on tehty jauheesta. Miksi oi miksi?

Sokos Hotel Torni, Helsinki

Torni oli yksi kesäloman odotetuimmista hotelleista, sillä en ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt tässä klassikossa. Lopulta majoituin Tornissa jopa kahdesti, koska tein pikavisiitin Helsinkiin vielä elokuussa ja lähes kaikki muut paikat olivat täynnä. Kahden hengen huoneemme ei sijainnut kovin korkealla, eikä se ollut kovin loistelias, mutta taas kerran tykästyin pieneen kuluneisuuteen ja korkeisiin huoneisiin, sekä erkkeri-ikkunaan. Lojuin illalla vaahtokylvyssä ja kävimme nopeasti Ateljee-baarissa kurkkaamassa Helsingin hienoimmat näkymät. Aamupala toisti melko pitkälti Sokos Hotels -linjaa, mutta itse ravintola on viihtyisä. Ja kyllä siellä taisi olla pientä extraa ketjun Original-konseptiin verrattuna, kuten pöytiin tarjoiltavat teet ja kahvit. Hedelmiäkin oli ilahduttava määrä. Toisen yöni vietin yhden hengen huoneessa ja se oli odotetusti pieni, mutta lisäksi tyyliltään ihan erilainen ja näkymä ei tästäkään ollut kovin kummoinen.

GLO Art, Helsinki

Yövyin vuosi sitten jonkun yön GLO Artissa Punavuoressa ja vaikka mielikuvani saattavat olla hieman hämärtyneet, muistelen yhden hengen huoneen olleen ainakin kooltaan tutun pieni, mutta muuten tyylikäs ja toimiva. Aamupala tarjoiltiin kellarissa, joka on tunnelmaltaan uniikki ja itse aamupalakin oli hyvä. Rakennus on persoonallinen ja vaikka huone oli pieni, voisin ehdottomasti majoittua täällä uudelleenkin.

Hilton Helsinki Airport ja GLO Airport

Meille maakunnista matkalle lähteville ovat Helsinki-Vantaan lentokenttähotellit tulleet vuosien saatossa melko tutuiksi. Viime vuosina olemme Antin kanssa olleet sen verran mukavuudenhaluisia, että olemme yöpyneet vain kentän yhteydessä olevissa hotelleissa eli GLOssa ja Hiltonissa. Näiden hinnat pyörivät monesti samoissa luokissa, mutta tarjouksia kannattaa bongailla, ainakin Hiltonin hyväksi. GLO on kyllä kätevä kuin mikä, mutta huone on pieni ikkunaton koppi ja joskus minulla on sellainen olo, etten saa edes nukuttua siellä. Aamupala tarjoillaan joko viereisessä Cesar’s Little Italy -lounasruokalassa tai sen ollessa kiinni kuponkia vastaan saa esim. kahvin ja croissantin lentokentän kahviloista.

Hiltonin varaamme aina silloin, kun ehdimme kunnolla syömään aamupalan ennen lähtöä. Esimerkiksi New Yorkin iltapäivälennolle lähtiessä mikään ei ole niin mukavaa kuin istahtaa aamupäiväksi Hiltonin aamupalapöytään tankkaamaan pitkää lentoa varten. Ja Hiltonin aamupala ei ole mikään ihan perus, vaan sieltä löytyy sitä pientä extraa ja toki perusasiat ovat kunnossa. Itse huone on aika tavanomainen, mutta merkittävästi tilavampi kuin GLOssa, joten unikin maistuu yleensä varsin hyvin. Joskus olemme myös rentoutuneet vaahtokylvyssä ennen puuduttavaa lentoa.

Sokos Hotel Ilves, Tampere

Ilves ei olisi ollut ykkösvalintani Tampereelta, mutta kyseisenä viikonloppuna lähes kaikki oli täynnä ja tännekin sain tyyliin viimeisen huoneen. Kun saavuimme paikalle myöhään illalla, meitä odotti vartun perushuoneen sijaan pykälän parempi huone, mikä tarkoitti mm. upeaa näköalaa rakennuksen yläkerroksista käsin. Pehmeä sänky ja auringonlaskun seuraaminen omasta rauhasta käsin olivat juuri ne asiat, joita väsyneinä kaipasimme. Aamupala tarjoiltiin Amarillossa ja oli niin sitä samaa kuin kaikissa ketjuissa, että emme enää kyllästymisen vuoksi voineet siitä juuri nauttia.

Cumulus Resort Rukahovi, Kuusamo

Olen ollut muutamalla työmatkalla Rukalla ja majoittunut aina Rukahovissa. Keväällä huoneestani oli upeat näkymät alas rinnettä ja ihailin auringonlaskua omalta parvekkeelta. Muutoin huone oli ihan perus (tämä ei siis ollut niitä vanhoja, matalan siiven huoneita), samoin kuin aamupala ihan tyypillistä Cumulus-tasoa, eli ei mitenkään erityinen. Sen sijaan aamiaisravintolasta oli hienot maisemat suoraan rinteeseen.

Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Pääsin ilokseni Rovaniemen-työmatkalle viime viikolla ja olin odottanut tätä kovin, sillä vaikka olen asunut Oulussa yli vuosikymmenen, en ole oikeastaan koskaan käynyt Rovaniemellä. Mikä häpeä. Nyt siis odotin sekä Rovaniemeä että sen varsin mielenkiintoiselta vaikuttavia, viime vuosina avattuja ravintoloita sekä Suomen parhaimmaksikin valittua Arctic Light Hotellia. Eikä minun tarvinnut pettyä, sillä kyllähän tämä rovaniemeläishotelli pesi muut vuoden sisään kokeillut kotimaan hotellit ihan selvästi. Oli ilo majoittua sellaisessa paikassa, missä yksityiskohtia ja hotellin tarinaa on mietitty loppuun asti. Huone oli hotellin edullisin, mutta tunnelmassa se ei näkynyt. Tylsyydestä ei ollut tietoakaan, vaan sisustus oli sekä tyylikäs että tunnelmallinen, valoineen kaikkineen.

Sara La Fountainin suunnittelema aamupala on varmasti Suomen paras hotelliaamiainen, ja olin onnellinen että ehdin syömään sen kahdesti, eli testasin kyllä lähes kaikki läpi. Miltä kuulostaisi erilaiset viher- ja smoothieshotit, tuoreet marjat ja pienet jugurtti+granola-annokset, raakakakut sekä mango-chiavanukkaat? Ihana suklaakakku, herkulliset pekaaniviinerit ja pikkumunkit? Munakas pinaatilla ja kirsikkatomaateilla? Oikeista marjoista ja yrteistä makunsa saavat vedet? Enpä ole nähnyt missään näin hyvin tehtyä aamupalaa!

Mikä on sun suosikkihotelli Suomessa?

TallennaTallenna

Babymoon Roomassa, viimeinen reissu kahdestaan?

Olemme tehneet viimeisen neljän kuukauden sisällä kolme lyhyttä kaupunkilomaa. Näistä Amsterdam oli varattuna jo aikaisemmin keväällä, mutta Lontoo ja Rooma tulivat kuvioihin vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme uutta perheenjäsentä saapuvaksi uuden vuoden rakettien paukkuessa. Taitaa tulla hieman erilainen vuodenvaihde kuin viimeksi, jolloin olimme Phu Quocin saarella Vietnamissa. Mutta varmasti jännittävin ikinä.

Koska minulla ei ollut mitään kokemusta matkustamisesta raskaana (tai ylipäätään raskaana olosta), en yhtään tiennyt mitä odottaa. Muutama viikko meni asiaa sulatellessa kaikessa rauhassa sekä pahaa oloa, väsymystä ja muuta kamalaa odotellessa (turhaan). Sen jälkeen aloimme jo tekemään pieniä suunnitelmia siitä, mitä haluaisimme vielä tehdä kahdestaan, mikäli kaikki ylipäätään menisi hyvin loppuun asti.

Lontoo oli periaatteessa minun valintani, sillä Antti oli puhunut jo kaksi vuotta siitä, kuinka haluaisi viedä minut sinne. Varasimme reissun ainoaan mahdolliseen saumaan ennen varsinaisia kesälomia, mikä merkitsi ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen vaihdetta. Vaikka olenkin voinut suhteellisen hyvin, oli Lontoo kaikista matkoistamme raskain, sillä olin juuri päässyt huvittavaan itkuvaiheeseen, jossa moni pieni asia pääsi harmittamaan ihan mahdottomasti. Kuten se, että metroasema oli suljettu tulipalon aiheuttamien ongelmien vuoksi, vaikka juuri minä olisin halunnut matkustaa, juuri siltä asemalta, juuri sillä hetkellä. Kyllä hieman hävetti itkeä katkerasti paikallisten ja turistien edessä kesäkuumalla nottinghilliläisellä kadulla. Kuumuus oli muutenkin viedä järjen, kun nukkuminen oli äärimmäisen hankalaa ja väsymys normaalia pahempaa.

Amsterdam oli vuorossa muutamaa viikkoa myöhemmin ja siihen mennessä olin jo huomattavasti rauhallisempi. Toisaalta matkaa varjosti hieman verikoe, jonka tuloksia odottelimme saapuvaksi päivänä minä hyvänsä, ja kyseessä oli kuitenkin merkittävä asia vauvan terveydestä. Sain puhelun toisena matkapäivänä, juuri täsmälleen samaan aikaan kun Antin pomo soitti hänelle työasioissa, joten pakenin hostellimme käytävään jotta kuulisin jotain. Kun kuulin hoitajan kysyvän olenko sellaisessa paikassa että voin puhua, olin aika lamauttavan kauhun vallassa, sillä kai hyvät uutiset voi kertoa missä tilanteessa tahansa. Katselin hostellin graffitein koristeltuja seiniä ja sain kuulla siihenastisen elämäni kauneimmat sanat: terve tyttö.

Meille oli aika selvää, että jos vointini on hyvä, käymme vielä yhden reissun kahdestaan toisen raskauskolmanneksen loppupuolella eli käytännössä syyskuussa. New York oli ehdottomasti ykkösvalintamme, mutta Lontoon-loman aiheuttaman väsymyksen takia aloimme harkita helpompia vaihtoehtoja. Lisäksi kokonaisen viikon mittaisen loman saaminen syyskuun kiireiden keskellä oli melkeinpä mahdotonta. Siispä päätimme jättää rakkaan New Yorkin odottamaan tulevia vuosia ja pohdimme eri vaihtoehtoja Euroopasta. Rooma nousi vaihtoehdoksi melkein heti, sillä tuttu paikka tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta (ja Antti oli juuri käynyt Berliinissä, mikä olisi varmasti muutoin ollut se ykkönen).

Paluu Italiaan kolmen vuoden tauon jälkeen tuntui ihanalta. Italia on kuitenkin maa, jossa olemme matkustaneet Jenkkien jälkeen eniten. Nyt vasta tajusimme, että tämä oli jo neljäs yhteinen reissumme. Enkä ihmettele, sillä Italia ei petä koskaan.

Eikä se tehnyt sitä nytkään. Rooma oli Rooma, täynnä turisteja ja kauniita, oranssinhehkuisia rakennuksia, jotka pääsevät kaikkiin oikeuksiinsa ilta-auringossa. Kävelimme Piazza della Repubblicalle heti ensimmäisenä iltana, ihan kuten viimeksikin. Vaikka olimme matkustaneet koko päivän Oulusta asti, näkyi ensimmäisen lomapäivän fiilis kasvoilta enemmän kuin väsymys. Söimme pastaa ja pannacottaa tutun ravintolan terassilla ratikan kolistellessa aika ajoin ihan pöytien vierestä.

Seuraavana päivänä oli ihan täydellinen sää, lämmin ja aurinkoinen, mutta ei enää paahtavan kuuma. Maleksimme Trasteveressä, söimme gelatoa ja kävelimme Ponte Sistoa pitkin takaisin joen toiselle puolelle. Istuimme katukahviloissa ja kurkkasimme matkan varrella Pantheonin aukion ja Fontana di Trevin. Illalla kipusimme Espanjalaisille portaille ja söimme roomalaista, ohutpohjaista pizzaa juuri sellaisessa pienessä, sivukujan ravintolassa, jossa oli ihan täydellinen tunnelma ja vain kourallinen muita ihmisiä.

Toinen kokonainen päivä, sunnuntai, alkoi kaatosateella, kuten ennusteissa oli luvattu. Onneksi meillä oli ihana hotelli (Lilium), jonka aamupalahuone oli suloisen pieni, kahvi hyvää ja ikkunapöydän kaupunkimaisemat upeat. Huoneemme oli suloisen liila, forget-me-not, ja sen parvekkeella kasvoi kauniita kukkia. Olimme valinneet hotellin sen perusteella, että viihtyisimme myös sisällä, mikäli vointi (tai tässä tapauksessa sää) estäisi normaalin lomarytmimme.

Lyhyt lomamme oli päättyä Helsingin-lennolta myöhästymiseen, sillä vastoin tapojani en ollut tarkistanut koneen lähtöaikaa vaan luotin omaan muistiini. No se petti meidät melkein tunnilla, mutta onneksemme lentokenttäjuna ei pysähdellyt kertaakaan, se tuli juuri oikeaan terminaaliin ja jonoja ei ollut nimeksikään. Paluulentoa siivitti lähes jatkuva turbulenssi ja pieni selkäsärky, mikä vain vahvisti omaa valintaa siitä, etteivät pitkät lennot olisi tulleet kysymykseen tässä tilanteessa.

Nyt sitten vain odotamme, ja nautimme näistä muutamasta kuukaudesta kahdestaan. On outoa ajatella, että seuraavaa matkavarausta tehdessämme suunnittelemme koko kuvion lapsiperheen näkökulmasta. Tosin meillä on jo nyt lukuisia haaveita seuraavalle vuodelle, joista toivottavasti pääsemme toteuttamaan edes jotain. Nähtäväksi jää, onko uusi tulokas yhtä luonteva reissaaja kuin vanhempansa.

Yksi miniloma Lontoossa, missä kaikkialla käytiin?

Olenpas pitänyt harvinaisen pitkän blogitauon. Se ei ole ollut mitenkään tarkoituksellinen, mutta jotenkin minun on ollut hirveän hankala tarttua nyt mihinkään, vaikka sekä Lontoosta että Amsterdamista olenkin tehnyt vain yhden postauksen. Molemmista olisi sanottavaa paljon enemmänkin, mutta toisaalta en taida nyt lähteä silppuamaan kaikkea useammaksi kirjoitukseksi. Sen sijaan ajattelin koota vielä Lontoon fiiliksiä tähän yhteen pidempään postaukseen, jossa muistelen vielä missä kaikkialla ehdimme kolmen päivän loman aikana käymään. Jos ei olisi ollut niin kamalan kuuma, olisimme jaksaneet vähän enemmänkin, mutta aika hyvä kattaus lienee tässäkin.

Paddington

Hotellimme sijaitsi Paddingtonin alueella muutamasta syystä: siellä oli kohtuullisen hintaista, todella hyvät kulkuyhteydet (ainakin jos pari metrolinjaa ei olisi ollut suljettuna sillä hetkellä) ja minulle se oli ”tuttu” 24 vuoden takaiselta reissulta. Parasta Paddingtonissa oli viehättävät kadut, sekä Norfolk Square Gardens, jossa söimme yhden puistoaamupalan ihanien, valtavien vehreiden puiden varjossa.

Hyde Park

Meidän hotellilta oli vain lyhyt kävelymatka Hyde Parkiin, joten sekä aloitimme että lopetimme lomalle samoihin maisemiin. Erityisesti viimeisen illan istuskelu puistonpenkillä vihdoin ja viimein viilenevässä illassa on jäänyt mieleeni. Kuuman päivän jälkeen ei olisi mitään muuta jaksanutkaan.

Notting Hill

Kävimme Notting Hillissä lauantaina aamupäivästä, ja se oli varmasti sekä hyvä että huono ratkaisu: paikka kuhisi elämää, mutta myös paljon muita turisteja. Tarkempi katujen tutkiskelu jäi sikseen, kun etenimme ihmisvirrassa Portobello Roadin markkinoita mukaillen. Antti löysi täältä pari ihan hyvää levykauppaa.

Soho ja Oxford Circus

Kävimme Sohon ja Oxford Circuksen tienoilla parikin kertaa, yleensä syömässä (ja ostamassa hätäiseen lisää kesävaatteita, kun joku oli jättänyt yli 30 asteen ennusteista huolimatta shortsit kotiin). Erityisesti Sohossa oli monia kivan näköisiä ravintoloita ja pienempiä kuppiloita. Me söimme meksikolaisessa Wahacassa sekä Honest Burgersin terassilla.

Kings Cross ja Camden Town

Matkalla Camden Towniin pysähdyimme Antin edellisen reissun kotikulmilla Kings Crossissa, jossa oli taas ihan omaleimainen tunnelmansa etnisine ravintoloineen, keskittyen ison rautatieaseman ympärille. Camdenissa meitä odotti lauantai-illan hulinat, mikä tarkoitti meidän kohdalla sitä, että Camden Marketille saavuttuamme emme saaneet niin pitkään aikaan juomaa, emmekä ruokaa ollenkaan (koska kaikki sulkivat luukkunsa). Olisi pitänyt mennä hieman aikaisemmin! Sinällään alue oli mielenkiintoinen ja kivan värikäs.

Wapping

Sunnuntaiaamun aloitimme pienellä kävelyllä Wappingissa. Thamesin rannalla oli kivasti asteen verran vilvoittavampaa kuin muualla, ja ainakin tuohon aikaan alue oli rauhallinen. Samalla pääsimme ihailemaan Tower Bridgeä sopivan välimatkan päästä, ilman turistivilinää.

Brick Lane

Yksi lempihetkistäni oli Brick Lanea pitkin kävely, sillä matkan varrelle osui sekä mielenkiintoista katutaidetta, herkullista katuruokaa, viihtyisä ”takapihan” terassi hyvän musiikin kera sekä kirpputori, jossa oli tuulipukurekkien (kävin fiilistelemässä!) lisäksi ilmastointi. Paljon porukkaa, mutta ei kuitenkaan liian ahdasta.

Piccadilly Circus ja China Town

Sunnuntai-iltana suuntasimme Piccadilly Circukselle, joka piti nähdä ihan senkin takia, että muistan sen melko hyvin sieltä 24 vuoden takaa. Mutta voi ihmetys sitä hetkeä, kun kysyin Antilta mihin päin meidän pitäisi nyt sitten mennä, jos meinaamme nähdä kuulut mainostaulut, ja vastaus oli että just tähän. Tällä hetkellä kaikki oli peitetty mainoslakanoilla, ja muutenkin paikka oli paljon pienempi kuin muistin, joten en todellakaan tunnistanut samaksi. Sinällään illalla oli kuitenkin hauska seurata ihmisvilinää. Pistäydyimme myös China Townin puolella, joka on todella pieni, mutta kun se osui kohdalle niin miksipä ei. Olisin halunnut jäätelöllä täytetyn munavohvelin, mutta sitä olisi pitänyt jonottaa varmasti tunti.

Covent Garden

Kävimme Covent Gardenissa syömässä, mikä oli oikein hyvä ratkaisu kuuman päivän lounaspaikaksi. Varjoisalla terassilla istuskelu sekä viehättävät kadut ja kukkaistutukset toivat mukavan pakohetken suurkaupungin kuumuuteen, vaikka olimme ihan keskustassa.

Brixton

Sää vain lämpeni loppua kohden, ja viimeisenä päivänä suuntasimme kulkumme Brixtoniin. Ja Brixtoniin jos minne aurinko ja helle sopivat, sillä kaupunginosa on muutenkin kuin pala Karibiaa, joskin aamupäiväaikaan osa paikoista vielä selvästi nukkui ja alueella oli todella rauhallista. Fiilis oli kuitenkin aistittavissa rakennuksista ja niistä värikkäästi pukeutuneista asukkaista, jotka olivat jo ehtineet ostoksille katumarkkinoille ja kauppahalleihin.

Aika paljon siis ehdittiin kolmen päivän aikana, vaikka kyllä jokunen paikka jäi käymättäkin. Mutta on tietenkin hyvä säästää jotain seuraavaankin reissuun, sillä kyllä me varmasti Lontooseen lähdetään uudelleenkin. Veikkaan kuitenkin ajankohdaksi ennemmin syksyä.

Mutta kertokaas mitkä on teidän lempipaikat Lontoossa? Entä paras vuodenaika? Hyvä hotelli?

Ps. Eiks Antti olekin ottanut upeita kuvia? Mä keskityin lähinnä kännykkäräpsyihin ja ruokakuviin.

Taisin löytää uuden lempikaupungin Euroopasta!

Kesä(loma) on ihan parasta aikaa, eikä sitä aina raaskisi käyttää kokonaan reissaamiseen ulkomailla. Siksipä tänä vuonna tehtiin sama ratkaisu kuin viimeksi: lyhyehkö kaupunkiloma Euroopassa, loput lomapäivät kotona. Kieltämättä kyse oli myös budjetista, vaikka toisaalta otimme pienen irtioton jo ennen varsinaista lomaa käväisemällä Lontoossa (lisää postauksia tulossa!), joten se taas siitä säästämisestä. Lisäksi klikkailimme juhannuksena ostoskoriin Rooman lennot, joten käytännössä teemme siis kesä-syyskuussa yhden pitkän reissun sijasta kolme lyhyempää lomaa.

Ja tämä keskimmäinen loma oli siis Amsterdamissa, vuosien haaveilun jälkeen. Meidän piti lähteä Amsterdamiin pikkusiskojen kanssa jo kymmenisen vuotta sitten, lennot ja majoituskin oli jo katsottuna, mutta sitten jollekin tuli jotain estettä, seuraavalla kerralla toiselle ja lopulta oli tunnustettava, että koko homma taisi jäädä. Kunnes sitten juuri nyt tuli sopiva sauma kyseiselle kaupungille, eikä Transavian aloittamat halpalennot ainakaan haitanneet matkakohteen valintaa (tosin en usko, että matkustan kyseisellä lentoyhtiöllä enää uudelleen, mikäli Norski on saman hintainen).

Vastasiko Amsterdam haaveisiini? Hassua kyllä, minulla ei ollut kaupungista kovin paljoa mitään tietoa, eikä lopulta mitään erityisiä odotuksiakaan. Paitsi ne kaikki kauniit kuvat, joita olen nähnyt blogeissa ja Instagramissa. Olin myös ostanut eräänlaisen kahvila- ja ravintolaoppaan, jonka suosituksia merkkailin Googlen tähtikarttaani, vaikka lopulta emme tainneet vierailla niistä juuri missään.

Millainen Amsterdam sitten oli? Tässä ainakin muutama asia, mistä tykkäsin:

Pyöräily. Vaikka metro, ratikka ja bussit kulkevat, on kaupunki kätevin ottaa haltuun pyöräillen. Kanaalien varsia pitkin on helppo suunnistaa ja perinteisellä mummopyörällä huristelu on ihan ehdoton kokemus.

Sillat. Kanaalien yli vievät, polkupyöriä täynnä olevat pienet sillat ovat kliseistä Amsterdamia, mutta ah, niin viehättäviä!

Jordaan. Ihastuin Jordaanin alueeseen ehkä eniten. Kauniita katuja kanaaleineen, ei liikaa ruuhkaa, kivoja ravintoloita, kuppiloita, levykauppoja… Seuraavaksi saattaisin majoittua täällä.

Persoonalliset majoitukset. Vaikka Amsterdamin hotellihinnat ovat pilvissä, on tarjolla myös kivan persoonallisia vaihtoehtoja. Majoituimme itse Generator-hostellissa, joka sijaitsee Ooster Parkin laidalla vanhassa eläinlääketieteellisessä yliopistorakennuksessa. Meillä oli kahden hengen huone omine kylppäreineen ja lattiasta kattoon yltävine ikkunoineen ja saimme nukkua yömme varsin rauhassa. Itse hostellilla oli hauskoja baareja ja ravintoloita, mm. entiseen auditorioon tehty baari.

De Pijp. Toinen suosikkialueeni oli De Pijp, jonka vieressä hostellimme sijaitsi. Viihtyisiä katuja, paljon ravintoloita terasseineen ja jotenkin Berliini-henkistä, rentoa tunnelmaa.

Ruoka. Amsterdamissa on lukemattomia vaihtoehtoja ruokailun suhteen, ja yllättäen me olimme melko aasialaisella linjalla. Paikallisista ruuista söimme tottakai ranskalaiset majoneesilla ja muilla härpäkkeillä, sekä baariruokana bitterballenit. Yksi hyvä vaihtoehto on Foodhallen, josta saa vaikka mitä katuruokaa (ei tosin halvin mahdollinen).

Kahvilat. Koska Amsterdamin kadut ovat valtaosin viehättäviä ja kujamaisia (keskustassa), ovat katukahvilat ja niissä istuskelu yksi loma-aktiviteetti. Winkel 43:n omenapiirakka on maistamisen arvoista!

Mielenkiintoiset pikkukaupat. Emme lähteneet Amsterdamiin ostoksille, mutta kun Antti pujahti levykauppaan, oli minun pakko mennä kuluttamaan aikaa johonkin. Tielleni osuivat It’s a Present ja Things I like, Things I love ja pakkohan siinä oli jotain pientä hankkia repun ainoaan tyhjään koloon. Myöhemmin kävin myös vihersisustamiseen keskittyvässä Wilderniksessä ja sieltäkin oli pakko ostaa jotain pientä.

Kukat. Huokailin lähes joka hetki niiden pitkien kukkien perään, joita kasvoi lähes jokaisen talon edustalla. Erityisen kauniita ne olivat sateen jälkeen. Muutenkin kaikki kadut olivat niin idyllisiä, kun asukkailla oli vaikka millaisia, yleensä melko pieniäkin istutuksia, jotka olivat kuitenkin sopivan rentoja ja repsottavia.

Talot. Kaikki ihan vinksallaan, vanhoja ja hurmaavia.

Kanaalit. Tämä on aika itsestäänselvä juttu, mutta kyllä kanaalit tuovat aina viehättävää tunnelmaa. Erityisesti iltavalaistuksessa!

Mitkä on sun lempialueita tai -juttuja Amsterdamissa? Olen ihan varma, ettei tämä reissu jäänyt meillä ainoaksi. Voisin lähteä hengaamaan Amsterdamiin milloin tahansa!

Bättre Folk, ja täydellinen kesäviikonloppu Oulussa!

Heinäkuun Instagram Travel Thursdayn teemana on lähimatkailu, ja kuinka sopivasti olimmekin juuri viime viikonloppuna yhdessä Oulun parhaimmista lähikohteista, eli Hailuodossa. Hailuotoon mennään lautalla, joten siinä on ihan oikeaa matkustamisen tuntua, kun ensin jonotetaan kyytiin ja sitten taitetaan melkein puolen tunnin merimatka. Tällä kertaa, kun Hailuodossa pidettiin yhdet parhaimmista festareista eli Bättre Folk, kesti automatka jonottamisineen yhteensä 3,5 tuntia Oulun pohjoispuolelta mitattuna. Onneksi olimme osanneet asennoitua viivästyksiin ja söimme perinteiset munkkikahvit lauttarannan kahvilassa. Sää oli kesäisen aurinkoinen, joten fiiliskin oli korkealla!

Hailuoto1

Ja ne festarit! Eipä voisi tapahtuma enää olla hienommalla ja uniikimmalla paikalla, kuin Marjaniemen niemen nokassa, meren ympäröimänä. Bättre Folk on pidetty varmasti käytännön syistäkin melko pienenä tapahtumana (lauttaliikenne ei millään kuljeta suuria massoja kovin jouhevasti), joten myös tunnelma on yhtä aikaa intiimi ja leppoisa. Tänä vuonna oli panostettu erityisesti lähi- ja luomuruokaan ja -juomaan ja tarjolla oli mm. Kujalan tilan burgereita (joihin sai lurauttaa makunsa mukaan löökikastiketta tai vaikka tervasiirappia!) ja Hailuodon panimon olutta. Musiikillisen annin lisäksi tapahtumaan kuuluu kirjailijaesiintymiset, joten ennemminkin kyse on kulttuurifestareista. Suosittelen!

BattreFolk

Hailuoto on muutenkin uskomattoman idyllinen paikka. Ajomatka lauttarannasta Marjaniemeen on noin 30 km ja sen varrella nähdään perinteisten rantapusikoiden lisäksi kaunista metsää, supisuomalaista maalaismaisemaa sekä pieni kylänraitti. Ihmiset ovat koristelleet portinpielet ja maitolaiturit kauniilla kukilla. Hailuodossa on myös upeita hiekkarantoja, joten kesäreissu kauniina päivänä on aika ykkönen. Tosin pidän saaren kalastajahenkisestä tunnelmasta myös syksyisin, esimerkiksi siikamarkkinoiden aikaan. Niin, Marjaniemi on tosiaan tunnettu pienistä, punaisista kalastajamökeistään sekä majakasta.

Oulubrunssi

Loput viikonlopusta kului omasta kotikaupungista nauttimiseen, mutta menköön sekin lähimatkailun piikkiin. Joskus nimittäin kannatta katsoa omaa kotiseutuaan turistin silmin. Aloitimme aamun brunssilla Health to Organicissa, mutta vaihtoehtoina olisi voinut ollut myös perinteinen aamupalasuosikkimme Makia, Puistolan kahvilabrunssi, Cafe Roosterin suosittu brunssi, La Torrefazionen aamiaistarjottimet, Tuban teemabrunssi, Ravintola Nallikarin merihenkinen brunssi, Konst o. delin jazzbrunssi ja Bacaro Doppion Italia-teemainen aamupala. Unohtamatta Radisson Blun monipuolista aamupalaa, jonka ehkä tähän aikaan vuodesta voi nauttia myös meriterassilla.

Nallikari

Koska sää oli mitä kaunein, päätimme pistäytyä myös toisessa suosikissamme, Nallikarissa. Emme varsinaisesti oleilleet rannalla, mutta kahvilana ja sup-vuokraamona toimivaan majakkaan kiipeäminen on joka kerta ihan must, sekä istuskelu laiturilla. Jäätelö kuuluu kesäpäivään luonnollisesti, ja vaikka Minetin kopilla saikin jonottaa muiden kanssa pienen tovin, on kesän eka (vaahtokarkki)tötterö aina paras. Jos olisimme jaksaneet, olisimme tulleet meren rannalle vielä auringonlaskun aikaan, sillä erityisesti Nallikarin auringonlaskut ovat monesti vuodenajasta riippumatta tosi hienoja.

OuluIGTT

Sunnuntaina lähdimme vielä maleksimaan kunnon turistien tapaan torinrantaan. Kävelimme myös pienen matka Hollihaan puistoon, levitimme piknikhuopamme ja tilasimme puiston taco truckista syötävää. Ihan täysiä pisteitä en voi antaa itse ruualle, mutta suurien puiden alla varjossa oli varsin mukava istuskella. Kyllä kesä on vaan ihan paras!

Muutama pienempi paikka Jenkki-reissuilta

Oli ihan pakko tehdä vielä toinen lista, ihan vaikka 4th of Julyn kunniaksi. Olenkin päässyt viettämään kyseistä juhlaa jopa kolme kertaa Jenkkeihin ja kaikista on kivoja muistoja, vaikkakin vuoden 2001 Iowa on jo niin kaukainen asia, että pää lyö välillä ihan tyhjää. Joka tapauksessa ajattelin koota vielä katsauksen niistä pienemmistä ja/tai tuntemattomammista paikoista, joihin ehkä kannattaa pysähtyä, jos osuvat reitin varrelle.

Amboy, Kalifornia. Route 66 varrella sijaitsevan mitättömän pienen kyläpahasen tunnelma on lähes pysähtynyt. Ainakin siihen asti, kunnes paikalle kurvaa pitkä letka moottoripyöriä.

Hooverin pato, Nevada/Arizona. Coloradojoen valtava pato on ehdottomasti lyhyen pysähdyksen arvoinen, jo maisemansa vuoksi.

Page, Arizona. Kummallinen pikkukaupunki, jossa ei ole juuri mitään, mutta sen liepeillä ovat niin Antelope Canyon ja Horseshoe Bend kuin Lake Powellin ja Coloradojoen karut maisemat.

Cortez, Colorado. Pieni, melkein kuolleen oloinen kylä. Äkkiseltään ei juuri mitään nähtävää, mutta sitten alkaa bongaamaan hauskoja vintage-kylttejä ja intiaaniaiheisia maalauksia.

Slide Rock State Park, Arizona. Miltä tuntuisi laskea mäkeä kylmässä luonnon muovaamassa liukumäessä helteisenä kesäpäivänä, punaisten kallioiden ympäröimänä? Älä kuitenkaan liukastu kivillä kuten minä.

Very Large Array, New Mexico. Hetki tieteiselokuvien kulisseissa, ympärillä kirkkaan sininen taivas ja loputon ruohoerämaa.

El Paso, Texas. El Paso ei tietenkään ole kovin tuntematon, mutta ehkä kukaan ei matkusta sinne varta vasten. Muuri Meksikon ja Usan välillä hämmentää, illalla kannattaa nousta näköalakukkulalle katsomaan auringonlaskua ja tuhansien valojen syttymistä Juarezin puolella.

Saguaro, Arizona. Miten valtavia kaktukset voivatkaan olla? Välttämättä ei tarvitse mennä edes kansallispuiston puolelle, komeita yksilöitä on myös ulkopuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA San Luis Obispo, Kalifornia. Yhdistä edullinen majoitus ja sympaattinen pikkukaupunki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Aliso Beach, Kalifornia. Laguna Beachilla sijaitseva ranta on kaunis, ja muutenkin rantakaupunkien läpi ajaminen ruuhkista huolimatta viihtyisää.

Cape May, New Jersey. Kauniita vanhoja huviloita ja valtava, pehmeähiekkainen biitsi. Kesällä varmaan täynnä porukkaa, syksyllä lähes autio.

Poughkeepsie, New York. Hudsonjoen varrella sijaitseva pikkukaupunki ei ole mitenkään erityinen ainakaan nopealla vilkaisulla, mutta kävelysilta joen yli on maisemiltaan hieno, etenkin ruska-aikaan!

Naples, Florida. Yksi Floridan tuntemattomista helmistä. Näin täällä ensimmäistä kertaa ikinä vapaudessa uivan delfiinin!

Joskohan tässä nyt olisi tarpeeksi Amerikkaa vähäksi aikaa. Ensi viikolla ollaan sitä paitsi jo lomalla ja Amsterdamissa!