Babymoon Roomassa, viimeinen reissu kahdestaan?

Olemme tehneet viimeisen neljän kuukauden sisällä kolme lyhyttä kaupunkilomaa. Näistä Amsterdam oli varattuna jo aikaisemmin keväällä, mutta Lontoo ja Rooma tulivat kuvioihin vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme uutta perheenjäsentä saapuvaksi uuden vuoden rakettien paukkuessa. Taitaa tulla hieman erilainen vuodenvaihde kuin viimeksi, jolloin olimme Phu Quocin saarella Vietnamissa. Mutta varmasti jännittävin ikinä.

Koska minulla ei ollut mitään kokemusta matkustamisesta raskaana (tai ylipäätään raskaana olosta), en yhtään tiennyt mitä odottaa. Muutama viikko meni asiaa sulatellessa kaikessa rauhassa sekä pahaa oloa, väsymystä ja muuta kamalaa odotellessa (turhaan). Sen jälkeen aloimme jo tekemään pieniä suunnitelmia siitä, mitä haluaisimme vielä tehdä kahdestaan, mikäli kaikki ylipäätään menisi hyvin loppuun asti.

DSC_3726DSC_3721

Lontoo oli periaatteessa minun valintani, sillä Antti oli puhunut jo kaksi vuotta siitä, kuinka haluaisi viedä minut sinne. Varasimme reissun ainoaan mahdolliseen saumaan ennen varsinaisia kesälomia, mikä merkitsi ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen vaihdetta. Vaikka olenkin voinut suhteellisen hyvin, oli Lontoo kaikista matkoistamme raskain, sillä olin juuri päässyt huvittavaan itkuvaiheeseen, jossa moni pieni asia pääsi harmittamaan ihan mahdottomasti. Kuten se, että metroasema oli suljettu tulipalon aiheuttamien ongelmien vuoksi, vaikka juuri minä olisin halunnut matkustaa, juuri siltä asemalta, juuri sillä hetkellä. Kyllä hieman hävetti itkeä katkerasti paikallisten ja turistien edessä kesäkuumalla nottinghilliläisellä kadulla. Kuumuus oli muutenkin viedä järjen, kun nukkuminen oli äärimmäisen hankalaa ja väsymys normaalia pahempaa.

DSC_3751auringonallaP9090112

Amsterdam oli vuorossa muutamaa viikkoa myöhemmin ja siihen mennessä olin jo huomattavasti rauhallisempi. Toisaalta matkaa varjosti hieman verikoe, jonka tuloksia odottelimme saapuvaksi päivänä minä hyvänsä, ja kyseessä oli kuitenkin merkittävä asia vauvan terveydestä. Sain puhelun toisena matkapäivänä, juuri täsmälleen samaan aikaan kun Antin pomo soitti hänelle työasioissa, joten pakenin hostellimme käytävään jotta kuulisin jotain. Kun kuulin hoitajan kysyvän olenko sellaisessa paikassa että voin puhua, olin aika lamauttavan kauhun vallassa, sillä kai hyvät uutiset voi kertoa missä tilanteessa tahansa. Katselin hostellin graffitein koristeltuja seiniä ja sain kuulla siihenastisen elämäni kauneimmat sanat: terve tyttö.

DSC_3653auringonallaP9080104

Meille oli aika selvää, että jos vointini on hyvä, käymme vielä yhden reissun kahdestaan toisen raskauskolmanneksen loppupuolella eli käytännössä syyskuussa. New York oli ehdottomasti ykkösvalintamme, mutta Lontoon-loman aiheuttaman väsymyksen takia aloimme harkita helpompia vaihtoehtoja. Lisäksi kokonaisen viikon mittaisen loman saaminen syyskuun kiireiden keskellä oli melkeinpä mahdotonta. Siispä päätimme jättää rakkaan New Yorkin odottamaan tulevia vuosia ja pohdimme eri vaihtoehtoja Euroopasta. Rooma nousi vaihtoehdoksi melkein heti, sillä tuttu paikka tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta (ja Antti oli juuri käynyt Berliinissä, mikä olisi varmasti muutoin ollut se ykkönen).

auringonallaP9090117auringonallaP9090120

Paluu Italiaan kolmen vuoden tauon jälkeen tuntui ihanalta. Italia on kuitenkin maa, jossa olemme matkustaneet Jenkkien jälkeen eniten. Nyt vasta tajusimme, että tämä oli jo neljäs yhteinen reissumme. Enkä ihmettele, sillä Italia ei petä koskaan.

Eikä se tehnyt sitä nytkään. Rooma oli Rooma, täynnä turisteja ja kauniita, oranssinhehkuisia rakennuksia, jotka pääsevät kaikkiin oikeuksiinsa ilta-auringossa. Kävelimme Piazza della Repubblicalle heti ensimmäisenä iltana, ihan kuten viimeksikin. Vaikka olimme matkustaneet koko päivän Oulusta asti, näkyi ensimmäisen lomapäivän fiilis kasvoilta enemmän kuin väsymys. Söimme pastaa ja pannacottaa tutun ravintolan terassilla ratikan kolistellessa aika ajoin ihan pöytien vierestä.

DSC_3642DSC_3678

Seuraavana päivänä oli ihan täydellinen sää, lämmin ja aurinkoinen, mutta ei enää paahtavan kuuma. Maleksimme Trasteveressä, söimme gelatoa ja kävelimme Ponte Sistoa pitkin takaisin joen toiselle puolelle. Istuimme katukahviloissa ja kurkkasimme matkan varrella Pantheonin aukion ja Fontana di Trevin. Illalla kipusimme Espanjalaisille portaille ja söimme roomalaista, ohutpohjaista pizzaa juuri sellaisessa pienessä, sivukujan ravintolassa, jossa oli ihan täydellinen tunnelma ja vain kourallinen muita ihmisiä.

DSC_3691DSC_3703

Toinen kokonainen päivä, sunnuntai, alkoi kaatosateella, kuten ennusteissa oli luvattu. Onneksi meillä oli ihana hotelli (Lilium), jonka aamupalahuone oli suloisen pieni, kahvi hyvää ja ikkunapöydän kaupunkimaisemat upeat. Huoneemme oli suloisen liila, forget-me-not, ja sen parvekkeella kasvoi kauniita kukkia. Olimme valinneet hotellin sen perusteella, että viihtyisimme myös sisällä, mikäli vointi (tai tässä tapauksessa sää) estäisi normaalin lomarytmimme.

auringonallaP9080097

Lyhyt lomamme oli päättyä Helsingin-lennolta myöhästymiseen, sillä vastoin tapojani en ollut tarkistanut koneen lähtöaikaa vaan luotin omaan muistiini. No se petti meidät melkein tunnilla, mutta onneksemme lentokenttäjuna ei pysähdellyt kertaakaan, se tuli juuri oikeaan terminaaliin ja jonoja ei ollut nimeksikään. Paluulentoa siivitti lähes jatkuva turbulenssi ja pieni selkäsärky, mikä vain vahvisti omaa valintaa siitä, etteivät pitkät lennot olisi tulleet kysymykseen tässä tilanteessa.

DSC_3737auringonallaIMG_0272

Nyt sitten vain odotamme, ja nautimme näistä muutamasta kuukaudesta kahdestaan. On outoa ajatella, että seuraavaa matkavarausta tehdessämme suunnittelemme koko kuvion lapsiperheen näkökulmasta. Tosin meillä on jo nyt lukuisia haaveita seuraavalle vuodelle, joista toivottavasti pääsemme toteuttamaan edes jotain. Nähtäväksi jää, onko uusi tulokas yhtä luonteva reissaaja kuin vanhempansa.

Mainokset

Mitä kaipaan maailmalta?

Näin matkamessujen aikaan kaikki maailman kohteet ovat kartalla ja kaikkien mielessä, mutta vaikka ei olisi päässyt edes messuilemaan, on minun tunnustettava, että olen viime aikoina haikaillut maailmalle entistä enemmän. Ja erityisesti olen haikaillut niitä matkoja, jotka on jo tehty.

Aamupalakeskustelumme alkoi tänään veriappelsiinimehusta, jonka olin puristanut omin kätösin, ja se päättyi Santo Domingoon, jossa join elämäni parasta appelsiinimehua. Siitä olikin sitten enää lyhyt matka Kuuba-aiheiseen keskusteluun. Eilen söimme intialaista ruokaa, jolloin minä pohdin ääneen (niin kuin joka kerta), että Intiassa olen syönyt maailman parhaat kasvisruuat.

Mitä kaikkea kaipaankaan maailmalta? Kokosin tähän muutamia yksittäisiä juttuja paikoista, joissa olen käynyt enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten. Jätin myös tarkoituksella pois roadtripit, New Yorkit, Aasian metropolit ja Euroopan lempikaupungit. Sen sijaan selasin kuva-albumeita jopa niinkin kauas taaksepäin kuin kymmenen vuotta sitten.

Intia hemmottelee kaikkia aisteja, ihan oikeasti!

IMG_1517 IMG_1625_2
Goa2009 337 Goa2009 267
Goa2009 289 IMG_1592_2
Goa2009 395

Kuuban tunnelmaa ei voita mikään. Pakko päästä joskus uudelleen. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Havannan lisäksi Santiago on upea kaupunki!

CIMG0895_2
CIMG0674 CIMG0633_2
CIMG0534_2 CIMG0670
CIMG0898 CIMG0900
CIMG0904

Italiassa ei jää ainakaan nälkäiseksi ja halvallakin syö hyvin. Kaduille levittäytyvät ravintolat ovat mitä tunnelmallisimpia.

CIMG3125_2
CIMG1302 CIMG3192_2
CIMG1136 CIMG3194
CIMG3292 CIMG3374_2 2

Andaluciassa asuessa totuin siihen, että appelsiinipuita on kaikkialla: aukioilla, katujen varsilla, satunnaisesti talojen takaa pilkistämässä…

sevilla 150 granada 017
sevilla 147

Santo Domingon värikästä katukuvaa tulee ikävä aina, kun näitä kuvia katsoo. Katukuvaajan karibialainen paratiisi!

P1270922
P1250699 P1250700
P1270910 P1271049

Thaimaan katukeittiöt ovat jääneet mieleeni kaikkein vahvimpina kaikista kokeilemistani Aasian katukeittiöistä. Ehkä syy on siinä, että siellä asuessani söin pääsääntöisesti vain niissä. Kuvia en silti ottanut yhtään(!), mutta näköjään välillä tuli syötyä myös astetta ”hienommissa” paikoissa. Tom yumia jos mitä kaipaan!

tom yam 001

Kiitoksia Italia…

…nimittäin ylimääräisestä laskusta! Sakkolapusta, jos tarkennetaan. Ja jos itse sakko ei ollutkaan kovin suuri, niin autovuokraamon käsittelymaksu olikin sitten siihen nähden sitten melkein puolet lisää. Ilahduttavaa!

Saimme viime vuoden lopulla kirjeen Italiasta. Vaikka kuinka olimme silmät kovana kyttäilleet Pohjois-Italian road tripillä liikenteenrajoituskylttejä, olimme kuitenkin ensimmäisen päivän huumassa Bellagiossa huristelleet autollamme kielletyllä alueella. Kirje oli autovuokraamolta, joka ilmoitti laskuttavansa käsittelymaksun tietojemme luovuttamisesta poliisille.

P7073317

Tässä vaiheessa emme tienneet tulevan sakon suuruutta, joten odottelimme uutta laskua toivoen parasta (että Italian poliisin muisti ei ylettyisi enää viime kesään) ja peläten pahinta. Sitten eräänä huhtikuisena päivänä se kolahti postilaatikkoon raskauttavan valokuvan kera. Hassusti laskussa oli kaksi eri summaa, isompi ja pienempi, sen mukaan, ehtisikö sen maksaa viidessä päivässä vastaanottamisesta vai ei. Lasku maksettiin poliisilaitoksen omilla sivuilla ja ainakin meidän tapauksessa summa oli vain sadan euron luokkaa, joten huokaisimme vähän helpotuksesta.

Aluksi tieto sakosta pääsi kuitenkin ärsyttämään kovasti. Se melkein pilasi viime kesän matkan hyvää fiilistä näin jälkikäteen. Kuinka turhaa! Sitten onneksi muistelimme eilen pastaa syödessämme, kuinka huikean hienossa ympäristössä söimmekään ihanan täyteläistä pastaa esimerkiksi Rivassa: toisella suunnalla kohosi vuorenseinämä kaupunkinäkymän takana ja toisaalla lämpimänä hehkuva katedraali. Tiramisu oli maailman paras ja hienon illallisemme lasku pieni. Se oli ihan täydellistä! Kiitos siis Italia, ei laskusta vaan upeasta reissusta!

P7093633
P7093636
P7093645
P7093647

Viimeinen etappi: suurkaupunki Milano

Pohjois-Italian road tripin matka alkoi Milanon Malpensasta ja päättyi sinne, mutta sitä ennen oli vielä yksi yö ja yksi suurkaupunki. Alkumatkan pienet järvikaupungit jatkuivat Veronalla ja Venetsialla ja myöhemmin hieman pienemmillä ja paikallisemmilla kaupungeilla Emilia Romagnassa. Koko reissun finaali, Milano, olikin sitten taas omaa luokkaansa suurkaupunki, jossa auto jätettiin kaupungin laidalle hotellin eteen katuparkkiin ja hypätiin läheltä kulkevan uuden metrolinjan kyytiin.

Metron ensimmäiseksi pysäkiksi otettiin tietenkin Duomo. Maan pinnalle pölähtäminen juuri tuomiokirkon aukiolla voi olla hieman hämmentävää, sillä vaikka metrossa toki porukkaa riittää, käy aukiolla melkoinen kuhina helteisenä kesäpäivänä. Ensimmäiset kaupustelijat ryntäävät heti päivänvaloon saapuessa tyrkyttämään linnuille syötettäviä siemeniä ja melkein iskee halu palata maan alle. Mutta onhan se Duomo kaunis, kunhan sitä saa rauhassa katsella. Ja heti vierestä löytyy Galleria Vittorio Emanuele, ostoskeskus, joka näyttää palatsille. Ja jonka liikkeissä ei rahvas tuhlaa vähiä eurojaan.

P7144054
P7144057
P7144069
Milano1

Kävelimme ostoskeskuksen läpi, onhan se nähtävyys itsessään, ja etsimme lähimmän sivukujan, jolta löytyisi jotain mukaan napattavaa ruokaa. Paikka löytyi, ostimme täytetyn leivän ja vesipullon ja seurasimme muiden esimerkkiä ja istahdimme korkealle katukiveykselle syömään välipalaamme.

P7144073
P7144075

Olin unohtanut, ettei Duomoon tietenkään pääse sisään hihattomassa paidassa, joten suuntasimme läheiselle ostoskadulle hankkiakseni jonkun rievun päälleni. Ostoskatu alkaa ihan Duomon takaa ja kattaa lukuisia pienenkin budjetin ketjuliikkeitä. Gapissa oli siihen aikaan alennusmyynnit ja sain ostettua sieltä hupparin ja neuletakin, joita tykkäisin pitää myöhemminkin enkä vain Duomo-reissulla.

Pysähdyimme kuitenkin ihan aluksi Duomon edustalle istumaan ja katselemaan ihmisiä. Siinä auringon paisteessa tuli taas melko rentoutunut olo puluja ja niitä jahtaavia lapsia seuratessa. Lopulta olimme taas niin seesteisiä, että puin paidan päälleni ja menimme lyhyeen sisäänpääsyjonoon. Mutta asuni oli edelleen no no, shortsit oli liian lyhyet, vaikka silmämääräisesti samanpituisilla hameilla pääsi sisään. Eli Duomo jäi hyvin pitkälti näkemättä!

P7144081
P7144087

Illalla olimme ihan liian uupuneita lähteäksemme keskustaan uudelleen ja lisäksi halusimme syödä laitakaupungilla jotain ei-turistiruokaa ja mieluiten hieman halvemmalla. Menimme hotellin läheiseen vaatimattoman näköiseen ravintolaan, tilasimme alku- ja pääruuat ja odotimme vielä innolla reissun viimeistä illallista. Ruoka oli ihan hyvää, mutta mikään annoksista ei ollut mitenkään hehkutuksen arvoinen. Jälkiruuaksi tilattu tiramisu oli jopa pettymys ja sitruunakakkupala todennäköisesti valmiskakkua.

P7144092
P7144094
P7144096

Kesken illallisen alkoi satamaan vettä ihan täysillä, mutta itsepintaisesti halusimme istua täysin katetulla terassilla. Lopulta vesi alkoi tulla seinien raoista läpi, mutta me olimme jo syöneet ja odottelimme vain sateen laantumista. Koska sitä ei tapahtunut, lähdimme lopulta sateeseen. Jälleen kerran ilman sateenvarjoja! Juoksimme minkä sandaaleilla pääsimme ja vaikka matkaa oli vain joitakin kortteleita, kastuimme jälleen läpimäriksi. Ympyrä sulkeutui, ihan selvästi.

Sunnuntai-ilta italialaisittain Cremonassa

Cremonan hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta, mutta matka ei ollut mikään ongelma, sillä saimme hotellilta veloituksetta pyörät käyttöömme. Niinpä sitten hyppäsimme satulaan loppuiltapäivästä ja katselimme epäluuloisina taivaalle etsien ukkospilviä. Painostavan lämmin iltapäivä uhkasi koko ajan muuttua sateiseksi illaksi, mutta pyörä oli silti mieluisin vaihtoehto liikkumiseen.

IMG_20140713_174002567
P7134031

Keskustaan päästyämme jätimme pyörät suosiolla parkkiin. Aloitimme kierroksen aukiolta, jossa oli punatiilisiä näyttäviä rakennuksia, mutta jokseenkin hiljaisen oloista. Hieman pidemmälle käveltyämme huomasimme kuitenkin, että kaikki elämä oli keskittynyt katedraalin edustalla olevalle aukiolle, läheiseen puistoon ja näiden kaikkien sivukaduille.

P7134036
P7134038
P7134041
P7134043

Cremona osoittautui kivan paikallistunnelmaiseksi kaupungiksi, jossa ravintolaseurueen pöydät oli saatettu kattaa keskelle tietä ja ihmiset istuivat syömässä gelatoa auringon lämmittämillä katedraalin portailla. Ihmiset viettivät aikaa puistossa hengaten ja katukahviloissa aperitiiveja nauttien. Ainakin sunnuntaisin.

IMG_20140713_192836068_HDR
P7134045
P7134048
P7134051

Pikapyrähdys Parmaan ilman kinkkua

Emilia Roamgnan alueella on monta herkullisen kuuloista kaupunkia: Modena, Bologna, Parma… Alueella valmistetaan paljon kuuluisia herkkuja parmesanista modenalaiseen balsamicoon ja bolognalaiseen kastikkeeseen. Parmassa parmesanjuuston lisäksi on tunnettuja herkkuja mm. parmankinkku.

Kinkun kuva silmissä teimme siis pienen pysähdyksen Parmassa. Auto jätettiin ilmaiseksi parkkiin (olihan sunnuntai) ja kävelimme pääkaduntapaista aukion suuntaan, josta käännyimme vanhankaupungin kaduille. Kadun varrella oli paljon liikkeitä,  mutta kinkku- tai muita herkkukauppoja ei näkynyt missään! Ilmeisesti ne eivät joko sijaitse keskustassa (edes näytösluontoisesti) tai sitten kävelimme ihan väärillä kaduilla.

P7134021
P7134023
P7134025

Törmäsimme kuitenkin Parman tärkeimpiin nähtävyyksiin eli kirkkoihin ja katedraaleihin, joita on koko Italia pullollaan ja jokaisessa pikkukylässäkin on usein näyttävä kirkko. Parman kirkkorakennukset olivat ihastuttavan haaleanvaaleanpunaisia ja jotenkin minulle tuli mieleen tornimaisesta muodosta Intia.

P7134027
P7134028
P7134030

Kävelymme lopuksi käväisimme parkkipaikan läheisessä ostoskeskuksessa tavallisessa ruokakaupassa ja ostimme hieman tuliaisia kotiin. Mukaan lähti umpimähkään kaksi pakettia pastaa, joista varsinkin toinen oli erittäin hyvää! Olisin voinut tietenkin ostaa puoli kauppaa tyhjäksi, mutta lopulta järki palasi päähän ja hahmotin matkalaukun reunat hieman realistisemmin. Pakko vuokrata joskus talo Italiasta, niin pääsee kunnolla ruokakauppashoppailemaan!

Aperitiivien aikaan Reggio Emiliassa

Eräänä lauantai-iltana viime heinäkuussa Reggio Emilian keskustassa vietettiin useampiakin häitä. Me törmäsimme ainakin kahteen hääseurueeseen kahden eri kirkon edustalla, kun kiertelimme nälkäisinä vanhankaupungin kujia sopivaa (tai ylipäätään vain auki olevaa) ravintolaa etsien. Reggio Emilia oli kaupunkina sen verran paikallinen, että myöhään iltapäivästä oli ihan turha etsiä ruokapaikkaa, sillä useimmat aukaisivat ovensa vasta alkuillasta. P7123999 P7124005 P7124006 P7124008 P7124011 Aika meni kivasti hääonnea seuratessa ja lopulta proseccoa juodessa. Olimme ihan unohtaneet alueella vallitsevan aperitivo-kulttuurin: alkuillasta ihmiset menevät ennen varsinaista ruokailua aperitiiveille ja usein juoman hintaan kuuluu pienempää tai suurempaa naposteltavaa. Meidän isot prosecco-lasit maksoivat vain 3e ja mukaan tuli iso lautasellinen lämmintä, juuri paistettua sipulifocacciaa. Oli hyvää ja pelasti meidät nurkan takana uhkaavalta nälkäkiukulta! IMG_20140712_181307010 P7124012

Kännykän kätköistä: kesämuistoja Italiasta

Vaikka juuri edellisessä postauksessa huokailin, kuinka viime kesänä ”jouduimme” tyytymään ”halpaan” Italiaan kalliimman Jenkkien road tripin sijaan, niin ei se kyllä yhtään huono reissu ollut sekään, vaan ihan loistava. Löysin vanhasta kännykästäni satamäärin kuvia, jotka olin jo osittain unohtanut. Italian reissun postaukset jäivät hieman kesken häämatkan jyrättyä uuden aihepiirin kera, mutta palaan vielä ehdottomasti reitin loppumatkan tunnelmiin vielä kevään aikana. Ja reittihän meni: Milano-Bellagio (Como-järvi)-Bergamo-Sirmione (Garda)-Limone-Riva-Malcesine-Verona-Venetsia-Modena-Bologna-Monza-Reggio Emilia-Parma-Cremona-Milano. Tässä muutamia kännykästä löytyneitä kuvia, täynnä viime kesän tunnelmaa!

IMG_20140706_192334841_HDR IMG_20140707_132020141_HDR IMG_20140707_134751714_HDR IMG_20140707_140109466_HDR IMG_20140707_145116360_HDR IMG_20140707_174126439_HDR IMG_20140707_175557281 IMG_20140707_192031940 IMG_20140708_103723057_HDR IMG_20140708_142020335_HDR IMG_20140709_075728205_HDR IMG_20140709_133757468_HDR IMG_20140709_175922086_HDR IMG_20140709_190545878_HDR IMG_20140711_172336784 IMG_20140712_123117490_HDR IMG_20140712_123531547 IMG_20140712_181307010 IMG_20140713_174002567 IMG_20140713_192836068_HDR

Pikapysähdys Bolognassa ja parkkipaikan metsästystä

Modenan jälkeen päivän suunnitelmana oli Ferrari museo Maranellossa ja sen jälkeen majoittuminen Reggio Emiliassa. Koska välimatkat olivat suht lyhyitä, oli meillä aikaa tehdä pieni pysähdys Bolognassa. Vierailu kaupungissa jäi tosiaan hyvin lyhyeksi, mutta tulipahan tarkistettua, että Bologna vaikuttaa erittäin kivalle kaupungille ja voisin mennä sinne joskus paremmalla ajalla uudelleen.

P7123979
P7123989

Alku ei tosin ollut kaksinen: parkkipaikkaa ei meinannut löytyä kadulta mistään. Lopulta löysimme kapealta yksisuuntaiselta kadulta yhden vapaan paikan. Kadun molemmin puolin oli autoja ja toisella sivustalla muuri, toisella rakennus. Ei kovin ihanteellinen paikka parkkeerata, eikä se yhtään paremmaksi muuttunut sillä, että itse vapaa paikkakin oli vain hieman Puntoamme isompi.

Sahasimme autoa eteen ja taakse ja lopulta minä hyppäsin ulos antamaan merkkiä. Ei siinä mitään, meillähän oli kaikki maailman aika, mutta koska katu oli kapea, oli taaksemme ehtinyt kerääntyä jos kuinka pitkä jono kärsimättömiä italialaisia. Kun auto oli puolessa välissä paikkaa, päätimme luovuttaa ja lähteä etsimään parempaa paikkaa. Asiassa oli vain pieni mutta, auton pois saaminen ahtaasta paikasta olisi vaatinut minuuttitolkulla sahaamista eteen ja taakse…

P7123992

Tässä vaiheessa Antti alkoi peri-italialaiseen tapaan huitoa kiihkeästi muita autoja ajamaan ohi ja vihdoin pääsimme niiden aiheuttamasta paineesta. Lopulta saimme auton sen verran enemmän reunaan, että se ylitti parkkiviivan vain 10 sentillä ja päätimme riskillä jättää sen siihen. Maksoimme parkin ja lähdimme kävelemään ydinkeskustaa kohti.

P7123982
P7123987

Ehdimme tehdä pienen kierroksen keskustassa ja sen perusteella Bolognasta löytyy viihtyisän näköisiä ravintoloita ja kahviloita, punatiilisenä hehkuvia pylväskäytäviä ja kaikenlaisia tapahtumia. Me jouduimme jatkamaan matkaa kohti Maranelloa, mutta haluaisin joskus vielä kierrellä Bolognan tunnelmallisilla kujilla.

P7123991
P7123993

Modenalaisella ruokatorilla

Venetsian päivä oli sen verran pitkä, että kun saavuimme useamman tunnin pikkuteillä ajetun matkan jälkeen Modenaan, emme jaksaneet tehdä enää mitään. Sen sijaan lepäilimme koko illan laitakaupungilla sijainneessa hotellissamme ja söimme aamulla aamupalaa ihastuttavan suloisessa aamupalahuoneessa.

Halusimme tietenkin nähdä edes pienen palan Modenaa, ja vaikka matka jatkui heti seuraavana päivänä, kuten tälle reissulle oli ominaista, käväisimme kaupungin keskustassa pyörähtämässä aamupäivästä. Suuntasimme kulkumme heti suoraan katetulle ruokatorille, Mercato Albinelliin.

P7123933
P7123932
P7123940
Modena2

Modena, joka sijaitsee Emilia Romagnan kuululla ruoka-alueella, oli juuri sopiva paikka ruokatorivierailuun, vaikka Italiassa tulee ihasteltua tarjontaa jo ihan tavallisessa marketissakin. Mercato Albinelli ei ole suuren suuri, mutta siellä on kiva tunnelma ja tietenkin herkullisen näköisiä tiskejä laidasta laitaan: hedelmiä, vihanneksia, juustoja, mereneläviä, makkaroita…

P7123942
P7123945
P7123950
P7123952
P7123956
P7123957
P7123958
P7123960
Modena1

Tässä vaiheessa matkaamme olimme päässeet eroon pahimmista turistikeskittymistä ja ainakaan emme törmänneet aamupäivästä juurikaan muihin turisteihin. Modena vaikuttikin näin lyhyesti vilkaistuna melko paikalliselta pikkukaupungilta. Samalla linjalla jatkettiin myöhemmin Reggio Emiliassa ja Cremonassa, mikä oli ihan kivaa susitumpien matkakohteiden jälkeen.

P7123968
P7123969