Kaiken maailman rannoilla (terapiaa marraskuuhun)

Pingviinimatkalaiset ihastuttivat marraskuisen kurjaa keskiviikkoaamuani postauksella heidän suosikkirannoistaan Thaimaassa. Ah, millaista terapiaa on katsella aurinkoisia palmurantoja! Olin itsekin pyöritellyt mielessäni vastaavanlaista postausta, joten tämän innoittamana päätin tarttua toimeen. Tässä siis rantoja, jotka ovat tuoneet valoa talven keskelle kuluneiden vuosien varrella (biitsit ovat aikajärjestyksessä).

makujakotoaporto-de-galinhas-139

Brasilia, Porto de Galinhas, 2007. Brasilia oli kolmas kaukomatkakohteeni ja vaikka rannat olivat hieman erilaisia Thaimaan ja Meksikon turkoosin värisiin kaunokaisiin, oli ainakin näissä brasilialaisissa rannoissa omat hyvät puolensa: väljää, aurinkotuoleja vain siellä täällä, rantabaari jonka muovituolit uivat rantavedessä ja grillattua juustoa myyvät kärryt.

makujakotoatien-beach-024

Thaimaa, Koh Larn, 2008. Asuessani Pattayalla olin harmistunut paikallisten rantojen kehnosta kunnosta, enkä uskaltanut juuri varpaitani enempää niissä uittaa. Viikonloppuisin pääsin kuitenkin pakenemaan pieneen paratiisiini, läheiselle Koh Larnin saarelle, jossa vaikeimmat mopotaksimatkan päässä odotti ranta, joka oli usein lähes tyhjä, melkein kuin omani.

makujakotoakoh-samet-097

Thaimaa, Koh Samet, 2008. Samalla reissulla pääsin viettämään minilomaa siskojeni kanssa Koh Sametille. Hiekka oli puuterimaisen valkoista ja perunajauhon pehmeää. Meidän lisäksi paikalla ei ollut juuri muita länkkäreitä. Kuulemani mukaan tilanne on nykyään ihan eri.

makujakotoagoa2009-400

img_1517makujakotoaimg_1651

Intia, Goa, 2009. Intian kohdalla yksi kuva ei riitä, niitä olisi pitänyt olla enemmänkin kuin kolme. Rannat itsessään eivät olleet paratiisimaisia, mutta pienimuotoinen intialainen häslinki, suloiset kulkukoirat, rannalla tallustelevat lehmät yhdistettynä upeisiin auringonlaskuihin tekevät Intian rannoista elämyksen, joka täytyy kokea edes joskus.

makujakotoacimg0812

Kuuba, Playa Pesquero, 2011. Kuuba on ihan mieletön maa ja sen kaupungit ovat itsessään jo ehdottomasti käymisen arvoinen juttu, mutta ei siellä pääse pettymään rantalomallakaan. Omalla reissullamme kierrettiin maata pohjoisesta etelään, ja välillä pysähdyttiin muutamaksi päiväksi rannalle, joka oli sekä huikean kaunis että mukavan rauhallinen.

makujakotoapc251153

USA, Miami Beach, 2012. Kuva on jotenkin hassun värinen, mutta Miamin tunnetuin ranta jäi mieleen värikkäinen ja ikonisten hengenpelastajakoppien lisäksi myös todella miellyttävästä säästä. Ainakin jouluaattona oli täydellisen aurinkoista, mutta ei kuumaa. Hiihtolomalla pääsemmekin ohimennen tsekkaamaan useammankin floridalaisen biitsin, jes!

makujakotoadsc_3579

Indonesia, Bali, 2014. Balilla olimme niin onnellisia, että sitä ei olisi voinut muuttaa mikään, olimmehan juuri menneet naimisiin. Häämatka oli kaikkea mitä toivoa voi, ja tämä kyseinen kuva satunnaisen ohikulkijan ottamana on yksi lempikuvistani. Olimme matkalla läheiselle näköalapaikalle, jossa aallot tyrskysivät juuri sillä voimalla, kuin ne Balilla usein tekevät.

filippiinitimg_1745

Filippiinit, Boracay, 2015. Kolme päivää rannalla tuli kevään kiireiden keskellä todella tarpeeseen, ja Boracaylla jos missä rannat suorastaan hivelevät silmää. Kävimme aikamme kuluksi kolmella eri rannalla, etsien varjopaikkaa palmun alta ja lukieksemme kirjoja. Välillä toki riitti vain se, että tuijotteli merta. Ja joi tuoreesta mangosta tehdyn smoothien.

auringonalladsc_2380

Thaimaa, Railay, 2016. Viime keväänä valitsimme Bangkokin lisäksi muutaman päivän rentotumisen rannalla, ja koska Krabin maakunta on tunnettu upeista maisemistaan, valitsimme Railayn, sillä alue on pienehkö ja maisema on läsnä koko ajan. Söimme aamupalaa rantahietikon kupeessa, tuijotellen vihreänturkoosia merta ja karstivuoria. Parempaa aamupalamaisemaa ei löydy! Illalla ihmiset kokoontuivat rannalle katsomaan mielettömiä auringonlaskuja.

auringonallap3250271

Thaimaa, Koh Hong, 2016. Niistä maisemista puheenollen, jos mietit missä postikortteja kuvataan, niin todennäköisesti Koh Hongilla. Huonona puolena se, ettet ole yksin. Hyvänä se, että ranta on aika lailla täydellinen.

Opiskeluaikaan (ja vähän sen jälkeenkin) olin usein marraskuussa jossakin lämpimässä. Tein opintojen ohella töitä ympäri vuoden ja käytännössä minulla oli vain tämä kahden viikon loma marras-joulukuun vaihteessa. Ei yhtään huonompi aika lähteä reissuun! Myöhemmin ja varsinkin nykyisessä työssäni loma-ajat ovat olleet usein sellaiset, että marraskuussa on saanut viettää laatuaikaa Suomen kaamoksen kanssa. Onneksi joululoma odottaa kuukauden päässä!

Mainokset

Mitä kaipaan maailmalta?

Näin matkamessujen aikaan kaikki maailman kohteet ovat kartalla ja kaikkien mielessä, mutta vaikka ei olisi päässyt edes messuilemaan, on minun tunnustettava, että olen viime aikoina haikaillut maailmalle entistä enemmän. Ja erityisesti olen haikaillut niitä matkoja, jotka on jo tehty.

Aamupalakeskustelumme alkoi tänään veriappelsiinimehusta, jonka olin puristanut omin kätösin, ja se päättyi Santo Domingoon, jossa join elämäni parasta appelsiinimehua. Siitä olikin sitten enää lyhyt matka Kuuba-aiheiseen keskusteluun. Eilen söimme intialaista ruokaa, jolloin minä pohdin ääneen (niin kuin joka kerta), että Intiassa olen syönyt maailman parhaat kasvisruuat.

Mitä kaikkea kaipaankaan maailmalta? Kokosin tähän muutamia yksittäisiä juttuja paikoista, joissa olen käynyt enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten. Jätin myös tarkoituksella pois roadtripit, New Yorkit, Aasian metropolit ja Euroopan lempikaupungit. Sen sijaan selasin kuva-albumeita jopa niinkin kauas taaksepäin kuin kymmenen vuotta sitten.

Intia hemmottelee kaikkia aisteja, ihan oikeasti!

IMG_1517 IMG_1625_2
Goa2009 337 Goa2009 267
Goa2009 289 IMG_1592_2
Goa2009 395

Kuuban tunnelmaa ei voita mikään. Pakko päästä joskus uudelleen. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Havannan lisäksi Santiago on upea kaupunki!

CIMG0895_2
CIMG0674 CIMG0633_2
CIMG0534_2 CIMG0670
CIMG0898 CIMG0900
CIMG0904

Italiassa ei jää ainakaan nälkäiseksi ja halvallakin syö hyvin. Kaduille levittäytyvät ravintolat ovat mitä tunnelmallisimpia.

CIMG3125_2
CIMG1302 CIMG3192_2
CIMG1136 CIMG3194
CIMG3292 CIMG3374_2 2

Andaluciassa asuessa totuin siihen, että appelsiinipuita on kaikkialla: aukioilla, katujen varsilla, satunnaisesti talojen takaa pilkistämässä…

sevilla 150 granada 017
sevilla 147

Santo Domingon värikästä katukuvaa tulee ikävä aina, kun näitä kuvia katsoo. Katukuvaajan karibialainen paratiisi!

P1270922
P1250699 P1250700
P1270910 P1271049

Thaimaan katukeittiöt ovat jääneet mieleeni kaikkein vahvimpina kaikista kokeilemistani Aasian katukeittiöistä. Ehkä syy on siinä, että siellä asuessani söin pääsääntöisesti vain niissä. Kuvia en silti ottanut yhtään(!), mutta näköjään välillä tuli syötyä myös astetta ”hienommissa” paikoissa. Tom yumia jos mitä kaipaan!

tom yam 001

IGTravelThursday / Suosikkikohteet TOP10

Minulta kysyttiin muutama viikko takaperin postausta suosikkikohteistani. Hämmästyksekseni en ole tainnut koskaan tehdä sellaista, vaikka toki kaikista listalle pääsevistä kohteista onkin ollut esittelyä täällä blogissa. Toisaalta kohteiden vertaaminen toisiinsa tai järjestykseen laittaminen on ihan mahdotonta, enkä otsikon vastaisesti aio niin tehdä. Tämä on top10-lista, jonka järjestys on vaihteleva! Erityisesti kärkisijoja on vaikea määritellä. Lisäksi olen matkustanut kymmenissä ihanissa kohteissa, joihin kaikkiin voisin matkustaa uudelleen milloin tahansa. Toki kokemukset matkakohteista on myös persoonakysymys: joillekin lasi on aina puoliksi tyhjä ja toisille puoliksi täynnä! (Tästäkin aiheesta voisi jatkaa postauksen verran, mutta mennään nyt siihen itse asiaan eli niihin mielenkiintoisiin/ihaniin/sykähdyttäviin/kauniisiin/rappioromanttisiin paikkoihin maailmalla):

ny2

1. New York. Yksi lempikaupungeistani, tärkeä sellainen. Tärkein? Ainakin matkojen lukumäärän perusteella. Monipuolinen, ei koskaan nähty. Minulle New York ei meinaa Manhattania, vaan melko laajaa aluetta. Siitä siis tulee se monipuolisuus. Suosittelen!

 

sd7

2. Santo Domingo. Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki. Rähjäinen ja värikäs. Meluisa ja elävä. Rappioromanttinen? Kyllä! Tähän samaan vedän koko muunkin Dom Repin: ihanat pehmeän vaaleat hiekkarannat, turkoosi meri, banaanipuut, rähjäiset maatalot, dominoa pelaavat vanhukset, kulkukoirat, friteerattu kana ja tostones, rommi…

kuuba1

3. Kuuba. Ertyisesti Havanna ja Santiago de Cuba. Ja maaseutu. Kaikki ylläoleva pätee ihan samalla tavalla näihinkin. Tosin Havanna on selvästi siistitty ja kunnostettu keskustasta, jotta turistit viihtyisivät paremmin. Santiago on paikallisempi, kuumempi ja eläväisempi. Ja silti Havanna on lempikaupunkejani Santiagon ohella, sillä maailmassa on vain yksi ja ainoa Havanna.

rt1

4. USA Road Trip. Fuskaan vähän ja vedän yhdelle sijalle kokonaisen rannikon! Automatka länsirannikolla on yksi parhaista matkoistani ikinä. Road tripillä tunnelma tulee kokonaisuudesta, ei yksittäisistä paikoista! Vuokra-auto on kotisi ja motellit makuuhuoneitasi. Pelkkä aavikolla ajaminen tuntikausia on mielenkiintoista. Los Angelesiin on pakko päästä uudelleen!

IMG_20130517_202444

5. Parga. Kreikkaa parhaimmillaan. Kaunis, jylhä, kodikas. Toiset haaveilee jatkuvasti Kreikan saaristosta, minun mielestä mantereelle sijoittuva Parga on idyllisempi kuin moni muu paikka. Toukokuussa rauhallista, muista ajoista en tiedä mitään. Hedelmätarhoja, postikorttimaisia näkymiä kukkulalta, raikasta kreikkalaista ruokaa, pikkukylämeininkiä.

IMG_0014

6. Berliini. Euroopan lempikaupunkini, Nykin miniversio. Rosoinen, monipuolinen, edullinen. Tuntuu, kuin olisi kotona. Voisin mennä Berliiniin pelkästään syömään ja kaikkein mieluiten söisin Prenzlauer Bergissä. Vaikkapa Kastanienalleen meininkiä seuraten.

IMG_20130520_133149

7. Intia. Tosin kokemusta minulla on vain rikkaimmasta ja pienimmästä osalvaltiosta (Goa). Totuus muualla voisi olla hieman erilainen ja vastenmielisempi. Mutta löytyy sitä meininkiä ja intensiivisyyttä Goan alueeltakin, suosituimmat turistirannat poislukien. Intia valloittaa kaikki aistit!

8. Taormina. Sisilia, Italia. Italia on mieletön maa. Ensimmäinen reissuni oli äkkilähtö Sisiliaan, enkä ole koskaan saanut rahoilleni niin paljon vastinetta kuin siellä, Taorminassa, jossa yövyimme merinäköalallisessa hotellissa korkealla rinteessä. Koko kaupunki on ylhäällä rinteessä ja keskusta on sanalla sanoen kaunis. Lumihuippuinen Etna kruunaa hyvällä tuurilla näkymät.

IMG_0031

9. Andalucia. Espanja, opiskelupaikkani. Enpä tiennyt mennessäni, että Andalucia on täynnä vaikka mitä aarteita. Sevilla, Cádiz, Córdoba, Granada, Ronda… Eikä kotikaupunkini Málaga ole yhtään hassumpi sekään. Cádiz on yksi lempikaupungeistani, sen tunnelma on yhtä aikaa hienostunut, mystinen ja rento.

IMG_0022

10. Brasilia. Tai Brasilian kilometrien mittaiset hiljaiset rannat. Totaalista rentoutumista. Pieni kylä, jossa kaikki tuntee kaikki ja vain päätie on asfaltoitu.

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown SatuKaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

Muutama kuva Intiasta

Käytössäni on edelleen vanha koneeni ja satuin selaamaan useamman vuoden vanhoja reissukuvia. Mikä ihana fiilis tulikaan, kun katseli satunnaisia välähdyksiä Brasiliasta, Intiasta, Thaimaasta, Kuubasta… Siinä sitä taas huomaa, että matkailuun käytetty raha tuottaa hyvää mieltä vielä kauan itse reissun jälkeenkin. Itse en voisi sijoittaa rahojani juurikaan paremmin, ainakaan tällä hetkellä.

Päätin poimia sunnuntain piristykseksi muutaman kuvan Intiasta. En muista missä olemme, mutta jossain temppelillä, joitakin menoja katsomassa ja joitakin uskonnollisia rakennelmia kuvaamassa. Kamerani oli juuri kokenut traagisen kohtalon allon pyyhkäistessä sen ylitse rannalla, joten kuvat ovat puoliksi ihan sumeita. Eikun tunnelmallisia siis!

IMG_1770 Lue loppuun

Goan rannat: Vagator ja Ashwem

Goan rannoilla siirrytään nyt vilkkaasta Calangutesta väljemmille vesille Vagatoriin ja Ashwemiin. Poikkesimme Vagatorin näköalapaikalla matkalla Ashwemiin, missä taas vietimme rantapäivän. Emme siis pysähtyneet Vagatorin rannalla sen pidempään, otimme vain kuvia ja yritimme houkutella arkaa mutta selkeästi ihmisistä kovin kiinnostunutta kulkukoiraa lähemmäksi rapsutuksia varten.

Vagatorin maisemat olivat jylhimmät kaikista rannoista, joilla kävimme. Itse ranta ainakin vaikutti ylhäältä katsottuna melko rauhalliselta.

Ashwemin rannalla sijaitsi jotenkin todella hippimeininki. Aurinkovarjojen sijaan rannalla oli myös palmunlehväkatoksia ja aurinkotuolit olivat sopivan matkan päässä seuraavista. Rannalla liikkui iso lehmälauma ja saimme oman rantatuolimme alle kovaan ääneen kuorsaavan koiran!

Itse ranta oli Calanguten rannasta poiketen loivasti syvenevä ja tyyni. Goan rannoilla en missään nähnyt paratiisimaista turkoosinsinistä vettä, en myöskään Ashwemissa, mutta näiden rantojen viehätys onkin enemmän hippitunnelmassa.

Ashwemissa oli kaupustelijoiden suhteen erilainen meininki, sillä Calangutesta poiketen, he eivät selvästikään saaneet tulla aurinkotuolien luokse. Jos oikein pinnistän muistia, niin alue taisi jopa olla rajattu hiekkaan piirretyllä viivalla. Juoksimme siis välillä vedestä pikavauhtia ”turvaan”, niin vältyimme kaupustelulta.

Joimme usein tätä paikallista janon vievää juomaa, mutta en nyt millään muista nimeä! Siinä oli ainakin sitruunaa, sokeria ja suolaa.

Goan rannat: vilkas Calangute

Goan rannat ansaitsevat ihan oman juttunsa, sillä hippileimaiset rannat ovat täynnä mielenkiintoisia asioita. Itse rannat ovat ihan ok uimarantoja, mutta ei mitään maailman parhaita. Calanguten rannalla oli usein paljon aallokkoa ja saipa se loman viimeisenä päivänä vetäistyä allekirjoittaneen ihan umpsukkeliin ja kolhaistua pään pohjaan ja vielä vedettyä bikinit päältä, nice!

Mutta rannat ovat silti ihan ehdoton juttu Goassa. Kotirannallamme Calangutessa on paljon kaupustelijoita sekä keskustan kohdalla paikallisia ihmisiä ja intialaisia turisteja. Ranta on siis Goan vilkkaimpia eli jos haluat olla ihan rauhassa, älä tule ainakaan Calanguteen.

Paikalliset ihmiset tuovat oman värinsä Calanguten rannalle. Paikalliset eivät nimittäin osaa useinkaan uida, eivätkä paljasta ihoa, joten he lähinnä seisoskelevat vaatteet päällä rantavedessä. Ja mikä olennaisinta, bongailevat ”alastomia valkoisia”.

Juttuhan on niin, että osa intialaisista, jotka siis asuvat turistialueiden ulkopuolella, eivät ole koskaan nähneet luonnossa valkoihoista ihmistä. Ja valkoihoinen ihminen on tavoittelemisen arvoinen nähtävyys! Calanguteen markkinoidaan matkoja paikallisille varmana paikkana nähdä valkoihoinen, ja vieläpä alasti eli uimapuvussa rannalla.

Ja mehän olimme siskon kanssa kalpeita kuin kalkkunat, joten olimme sen hetken suurimpia nähtävyyksiä. Meistä otetiin varmasti kymmeniä jos ei satoja kuvia lomamme aikana. Suurin osa tuli suoraan pyytämään, että olisimme heidän kanssaan kuvassa ja kuva piti ottaa kaikkien kameroilla, jos porukassa oli useampi. Mikäli kieltäydyimme, saattoi porukka alkaa miltei itkemään.

Meistä otettiin myös kuvia salaa, jopa omassa hotellissamme. Aluksi se oli hyvin järkyttävää, mutta siihen turtui pian. Tuntui aivan ihmeelliseltä, että joku saattoi pitää omaa kuvaa valkoisen kanssa niin tärkeänä muistona lomastaan.

Iltaisin rannalle kokoontui myös paljon nuoria hengailemaan ja katselemaan auringonlaskua. Seassa oli tietenkin useampikin lehmäjengi, joten tunnelma oli ihanan eksoottinen.

Lehmiä Calanguten rannoilla näkyy paljon, eikä ole kovinkaan harvinaista, että ottaessasi aurinkoa saatkin yhtäkkiä märän pusun lehmäystävältä. Lisäksi rannalla on paljon mukavia koirakavereita, jotka asustavat omien rantaravintoloidensa kohdalla.

Rannalla on rantatuoleja, jotka kuuluvat ravintoloille ja tuoleista maksetaan lähinnä tilaamalla jotain juomaa ja kenties ruokaa, mikä on kyllä todella edullista ja rahaa menee varmasti alle euro päivässä. Söimme usein lounasta rantaravintolassa ja päädyimme oleskelemaan aina saman ravintolan tuoleilla, kun olimme kyseisellä rannalla. Samalla tutustuimme kivasti ravintolaa pyörittävään henkilökuntaan sekä naisiin, jotka tekivät kyseisen ravintolan asiakkaille manikyyrejä ja hierontoja.

Ihana värikäs Goa

Olin muutama vuosi sitten lomailemassa Goassa, mikä on ehdottomasti pehmeä lasku Intiaan. Tosin en ole itse muualla vielä kerennyt vierailemaankaan, olen vain kuullut, että näin olisi. Ja tukeehan ajatusta se, että Goa on Intian pienimpiä osa-valtioita, mutta rikkain. Goan alueella ei siis näe ehkä ihan yhtä paljon kärsimystä, kuin muualla Intiassa.

Goa on siis osavaltio, vaikka moni luulee sitä kaupungin nimeksi. Goan pääkaupunki on Panaji. Asuimme itse Calanguten rantakylässä, joka on turistien suosimista alueista vilkkain. Tosin omasta mielestäni ei yhtään liian vilkas eikä liikenne ole yhtään niin kaaosta, kun monet peloittelevat. Siis koska Calangute ei tosiaan ole iso paikka ja tietkin ovat melko pieniä.

Calanguten keskustassa on ruokapaikkoja paikallisista ravintoloista kansainvälisiin ketjupaikkoihin (ainakin jäätelön suhteen). Asuimme ehkä noin kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta emmekä käyneet siellä syömässä kuin kerran tai kaksi. Ydinkeskustan ulkopuolelta, erityisesti päätien varrelta, löytyy myös ruokapaikkoja. Samoin sivukaduilta, ja silloin löytääkin astetta kitchimpiä pikkuravintoloita.

Calangutessa ja Goan alueella ylipäätään on ihana tehdä ostoksia, mikäli satut tykkäämään intialaisesta tyylistä niin vaatteiden kuin sisustuksen suhteen. Tinkiä täytyy tuttuun tapaan, mutta eivät ne lähtöhinnatkaan niin övereitä ole, kuin esimerkiksi Thaimaassa. Parhaita shoppailupaikkoja ovat erinäiset markkinat sekä ihan sivukadut, joista löytyy vakiokojunsa.

Jos haluat tehdä ostoksia ihan sisällä  kaupassa, niin sekin onnistuu ja sisustus-, vaate- ja ihonhoitokamaa löytyy esimerkiksi Fabindia nimisestä ketjusta. Kyseisessä liikkeessä on myynnissä myös erilaisia paikallisia kastikkeita ja chutneyta lasipurkeissa kotiinviemisiksi.

Intiassa kannattaa muuten koristuttaa jalkansa oikein kunnolla. Me ainakin hurahdettiin rannalla tehtäviin pedikyyreihin, jossa lakkaamisen lisäksi kynnet koristeltiin pienin timantein. Jokaisella pedikyristillä on yleensä omanlaisensa kuvio. Tosin homma kestää ja kun rannalla on kuuma, niin suosittelen lämpimästä meressä vilvoittelua ennen ja niin pian kuin mahdollista jälkeen operaation.

Lisäksi Intiassa tulee liikkua jalat helisten eli nilkkakoruja pitää ostaa useampikin. Ja sitten vielä paljetein koristellut sandaalit, joita olisi pitänyt ostaa useammat, sillä ne ainokaiset alkavat olla jo hieman kuluneet ja pelkään pahoin, että ne rikkoontuvat vielä joku kesä! (EDIT: koira söi toisen sandaalin, joten se siitä: yksi matka Intiaan, kiitos!)

Lehmät ovat Intian katukuvaa leimaavia eläimiä ja sama juttu on Goan kaduilla. Lehmiä tulee vastaan isoissa porukoissa ja aina ne ovat matkalla jonnekin, yleensä rannalle, elleivät sitten pysähdy porukalla tukkimaan liikennettä (me ei kyllä jääty koskaan minnekään jumiin lehmien takia). Joskus lehmät liikkuivat myös juoksemalla ja kapealla kadulla, missä ei ollut mahdollisuutta väistää kovin kauaksi, se saattoi olla jopa hieman pelottavaa, kun isot lehmät juoksivat ohi. Eivät kuitenkaan törmänneet kertaakaan!

Lehmien lisäksi kaduilla ja rannoilla näkyi paljon kulkukoiria, jotka olivat kaikki kovin ystävällismielisiä ja rapsuttelimme niitä hieman kielloista huolimatta.

Intian symppikset lehmät

Pientä piristystä maanantaiaamuun. Intia on tunnettu vapaana kulkevista pyhistä lehmistään ja se ei ole mikään urbaani legenda. Tosin minä oletin pyhän lehmän kulkevan pitkin huudeja ihan sinkkuna, mutta osoittautuikin niin, että myös pyhät lehmät ovat laumasieluja ja hengailevat usein isoissakin porukoissa.

Rannalla kulkevat lehmälaumat olivat usein hyvin symppiksiä ja hyvän mielen tuojia: jengi kävelee aikansa ja sitten pysähtyy ottamaan aurinkoa rantahietikolle. Olenpa kuullut, että joskus lehmät saattavat pussailla pahaa-aavistamattomia rantahietikolla makoilevia turisteja!

Sen sijaan joskus oli hieman jopa pelottavaa, kun suuri lehmälauma rynnistä yhtäkkiä kulman takaa kapealla kujalla: minne pääset pakoon ettet jää jalkoihin. Onneksi Calanguten kadut ovat suht leveitä ja niiltä löytyy usein myös jonkinlaista pientaretta.

Klassinen kokemus, lehmä auton/bussin/junan edessä ja tuntien odotus sen siirtymiseksi jäi kokematta. Ehkä se on urbaani legenda?