Goan rannat ansaitsevat ihan oman juttunsa, sillä hippileimaiset rannat ovat täynnä mielenkiintoisia asioita. Itse rannat ovat ihan ok uimarantoja, mutta ei mitään maailman parhaita. Calanguten rannalla oli usein paljon aallokkoa ja saipa se loman viimeisenä päivänä vetäistyä allekirjoittaneen ihan umpsukkeliin ja kolhaistua pään pohjaan ja vielä vedettyä bikinit päältä, nice!
Mutta rannat ovat silti ihan ehdoton juttu Goassa. Kotirannallamme Calangutessa on paljon kaupustelijoita sekä keskustan kohdalla paikallisia ihmisiä ja intialaisia turisteja. Ranta on siis Goan vilkkaimpia eli jos haluat olla ihan rauhassa, älä tule ainakaan Calanguteen.
Paikalliset ihmiset tuovat oman värinsä Calanguten rannalle. Paikalliset eivät nimittäin osaa useinkaan uida, eivätkä paljasta ihoa, joten he lähinnä seisoskelevat vaatteet päällä rantavedessä. Ja mikä olennaisinta, bongailevat ”alastomia valkoisia”.
Juttuhan on niin, että osa intialaisista, jotka siis asuvat turistialueiden ulkopuolella, eivät ole koskaan nähneet luonnossa valkoihoista ihmistä. Ja valkoihoinen ihminen on tavoittelemisen arvoinen nähtävyys! Calanguteen markkinoidaan matkoja paikallisille varmana paikkana nähdä valkoihoinen, ja vieläpä alasti eli uimapuvussa rannalla.
Ja mehän olimme siskon kanssa kalpeita kuin kalkkunat, joten olimme sen hetken suurimpia nähtävyyksiä. Meistä otetiin varmasti kymmeniä jos ei satoja kuvia lomamme aikana. Suurin osa tuli suoraan pyytämään, että olisimme heidän kanssaan kuvassa ja kuva piti ottaa kaikkien kameroilla, jos porukassa oli useampi. Mikäli kieltäydyimme, saattoi porukka alkaa miltei itkemään.
Meistä otettiin myös kuvia salaa, jopa omassa hotellissamme. Aluksi se oli hyvin järkyttävää, mutta siihen turtui pian. Tuntui aivan ihmeelliseltä, että joku saattoi pitää omaa kuvaa valkoisen kanssa niin tärkeänä muistona lomastaan.
Iltaisin rannalle kokoontui myös paljon nuoria hengailemaan ja katselemaan auringonlaskua. Seassa oli tietenkin useampikin lehmäjengi, joten tunnelma oli ihanan eksoottinen.
Lehmiä Calanguten rannoilla näkyy paljon, eikä ole kovinkaan harvinaista, että ottaessasi aurinkoa saatkin yhtäkkiä märän pusun lehmäystävältä. Lisäksi rannalla on paljon mukavia koirakavereita, jotka asustavat omien rantaravintoloidensa kohdalla.
Rannalla on rantatuoleja, jotka kuuluvat ravintoloille ja tuoleista maksetaan lähinnä tilaamalla jotain juomaa ja kenties ruokaa, mikä on kyllä todella edullista ja rahaa menee varmasti alle euro päivässä. Söimme usein lounasta rantaravintolassa ja päädyimme oleskelemaan aina saman ravintolan tuoleilla, kun olimme kyseisellä rannalla. Samalla tutustuimme kivasti ravintolaa pyörittävään henkilökuntaan sekä naisiin, jotka tekivät kyseisen ravintolan asiakkaille manikyyrejä ja hierontoja.
Auringon alla 