Taisin löytää uuden lempikaupungin Euroopasta!

Kesä(loma) on ihan parasta aikaa, eikä sitä aina raaskisi käyttää kokonaan reissaamiseen ulkomailla. Siksipä tänä vuonna tehtiin sama ratkaisu kuin viimeksi: lyhyehkö kaupunkiloma Euroopassa, loput lomapäivät kotona. Kieltämättä kyse oli myös budjetista, vaikka toisaalta otimme pienen irtioton jo ennen varsinaista lomaa käväisemällä Lontoossa (lisää postauksia tulossa!), joten se taas siitä säästämisestä. Lisäksi klikkailimme juhannuksena ostoskoriin Rooman lennot, joten käytännössä teemme siis kesä-syyskuussa yhden pitkän reissun sijasta kolme lyhyempää lomaa.

Ja tämä keskimmäinen loma oli siis Amsterdamissa, vuosien haaveilun jälkeen. Meidän piti lähteä Amsterdamiin pikkusiskojen kanssa jo kymmenisen vuotta sitten, lennot ja majoituskin oli jo katsottuna, mutta sitten jollekin tuli jotain estettä, seuraavalla kerralla toiselle ja lopulta oli tunnustettava, että koko homma taisi jäädä. Kunnes sitten juuri nyt tuli sopiva sauma kyseiselle kaupungille, eikä Transavian aloittamat halpalennot ainakaan haitanneet matkakohteen valintaa (tosin en usko, että matkustan kyseisellä lentoyhtiöllä enää uudelleen, mikäli Norski on saman hintainen).

Vastasiko Amsterdam haaveisiini? Hassua kyllä, minulla ei ollut kaupungista kovin paljoa mitään tietoa, eikä lopulta mitään erityisiä odotuksiakaan. Paitsi ne kaikki kauniit kuvat, joita olen nähnyt blogeissa ja Instagramissa. Olin myös ostanut eräänlaisen kahvila- ja ravintolaoppaan, jonka suosituksia merkkailin Googlen tähtikarttaani, vaikka lopulta emme tainneet vierailla niistä juuri missään.

Millainen Amsterdam sitten oli? Tässä ainakin muutama asia, mistä tykkäsin:

P7113652auringonallaP7110907

Pyöräily. Vaikka metro, ratikka ja bussit kulkevat, on kaupunki kätevin ottaa haltuun pyöräillen. Kanaalien varsia pitkin on helppo suunnistaa ja perinteisellä mummopyörällä huristelu on ihan ehdoton kokemus.

auringonallaP7120939

Sillat. Kanaalien yli vievät, polkupyöriä täynnä olevat pienet sillat ovat kliseistä Amsterdamia, mutta ah, niin viehättäviä!

auringonallaP7131006

Jordaan. Ihastuin Jordaanin alueeseen ehkä eniten. Kauniita katuja kanaaleineen, ei liikaa ruuhkaa, kivoja ravintoloita, kuppiloita, levykauppoja… Seuraavaksi saattaisin majoittua täällä.

IMG_3513

Persoonalliset majoitukset. Vaikka Amsterdamin hotellihinnat ovat pilvissä, on tarjolla myös kivan persoonallisia vaihtoehtoja. Majoituimme itse Generator-hostellissa, joka sijaitsee Ooster Parkin laidalla vanhassa eläinlääketieteellisessä yliopistorakennuksessa. Meillä oli kahden hengen huone omine kylppäreineen ja lattiasta kattoon yltävine ikkunoineen ja saimme nukkua yömme varsin rauhassa. Itse hostellilla oli hauskoja baareja ja ravintoloita, mm. entiseen auditorioon tehty baari.

IMG_3491

De Pijp. Toinen suosikkialueeni oli De Pijp, jonka vieressä hostellimme sijaitsi. Viihtyisiä katuja, paljon ravintoloita terasseineen ja jotenkin Berliini-henkistä, rentoa tunnelmaa.

auringonallaP7110919auringonallaP7120958auringonallaP7110929

Ruoka. Amsterdamissa on lukemattomia vaihtoehtoja ruokailun suhteen, ja yllättäen me olimme melko aasialaisella linjalla. Paikallisista ruuista söimme tottakai ranskalaiset majoneesilla ja muilla härpäkkeillä, sekä baariruokana bitterballenit. Yksi hyvä vaihtoehto on Foodhallen, josta saa vaikka mitä katuruokaa (ei tosin halvin mahdollinen).

auringonallaP7120953

Kahvilat. Koska Amsterdamin kadut ovat valtaosin viehättäviä ja kujamaisia (keskustassa), ovat katukahvilat ja niissä istuskelu yksi loma-aktiviteetti. Winkel 43:n omenapiirakka on maistamisen arvoista!

auringonallaP7110912

Mielenkiintoiset pikkukaupat. Emme lähteneet Amsterdamiin ostoksille, mutta kun Antti pujahti levykauppaan, oli minun pakko mennä kuluttamaan aikaa johonkin. Tielleni osuivat It’s a Present ja Things I like, Things I love ja pakkohan siinä oli jotain pientä hankkia repun ainoaan tyhjään koloon. Myöhemmin kävin myös vihersisustamiseen keskittyvässä Wilderniksessä ja sieltäkin oli pakko ostaa jotain pientä.

auringonallaP7120949

Kukat. Huokailin lähes joka hetki niiden pitkien kukkien perään, joita kasvoi lähes jokaisen talon edustalla. Erityisen kauniita ne olivat sateen jälkeen. Muutenkin kaikki kadut olivat niin idyllisiä, kun asukkailla oli vaikka millaisia, yleensä melko pieniäkin istutuksia, jotka olivat kuitenkin sopivan rentoja ja repsottavia.

auringonallaIMG_1250

Talot. Kaikki ihan vinksallaan, vanhoja ja hurmaavia.

auringonallaP7110934auringonallaP7120982auringonallaP7120998

Kanaalit. Tämä on aika itsestäänselvä juttu, mutta kyllä kanaalit tuovat aina viehättävää tunnelmaa. Erityisesti iltavalaistuksessa!

Mitkä on sun lempialueita tai -juttuja Amsterdamissa? Olen ihan varma, ettei tämä reissu jäänyt meillä ainoaksi. Voisin lähteä hengaamaan Amsterdamiin milloin tahansa!

Bättre Folk, ja täydellinen kesäviikonloppu Oulussa!

Heinäkuun Instagram Travel Thursdayn teemana on lähimatkailu, ja kuinka sopivasti olimmekin juuri viime viikonloppuna yhdessä Oulun parhaimmista lähikohteista, eli Hailuodossa. Hailuotoon mennään lautalla, joten siinä on ihan oikeaa matkustamisen tuntua, kun ensin jonotetaan kyytiin ja sitten taitetaan melkein puolen tunnin merimatka. Tällä kertaa, kun Hailuodossa pidettiin yhdet parhaimmista festareista eli Bättre Folk, kesti automatka jonottamisineen yhteensä 3,5 tuntia Oulun pohjoispuolelta mitattuna. Onneksi olimme osanneet asennoitua viivästyksiin ja söimme perinteiset munkkikahvit lauttarannan kahvilassa. Sää oli kesäisen aurinkoinen, joten fiiliskin oli korkealla!

Hailuoto1

Ja ne festarit! Eipä voisi tapahtuma enää olla hienommalla ja uniikimmalla paikalla, kuin Marjaniemen niemen nokassa, meren ympäröimänä. Bättre Folk on pidetty varmasti käytännön syistäkin melko pienenä tapahtumana (lauttaliikenne ei millään kuljeta suuria massoja kovin jouhevasti), joten myös tunnelma on yhtä aikaa intiimi ja leppoisa. Tänä vuonna oli panostettu erityisesti lähi- ja luomuruokaan ja -juomaan ja tarjolla oli mm. Kujalan tilan burgereita (joihin sai lurauttaa makunsa mukaan löökikastiketta tai vaikka tervasiirappia!) ja Hailuodon panimon olutta. Musiikillisen annin lisäksi tapahtumaan kuuluu kirjailijaesiintymiset, joten ennemminkin kyse on kulttuurifestareista. Suosittelen!

BattreFolk

Hailuoto on muutenkin uskomattoman idyllinen paikka. Ajomatka lauttarannasta Marjaniemeen on noin 30 km ja sen varrella nähdään perinteisten rantapusikoiden lisäksi kaunista metsää, supisuomalaista maalaismaisemaa sekä pieni kylänraitti. Ihmiset ovat koristelleet portinpielet ja maitolaiturit kauniilla kukilla. Hailuodossa on myös upeita hiekkarantoja, joten kesäreissu kauniina päivänä on aika ykkönen. Tosin pidän saaren kalastajahenkisestä tunnelmasta myös syksyisin, esimerkiksi siikamarkkinoiden aikaan. Niin, Marjaniemi on tosiaan tunnettu pienistä, punaisista kalastajamökeistään sekä majakasta.

Oulubrunssi

Loput viikonlopusta kului omasta kotikaupungista nauttimiseen, mutta menköön sekin lähimatkailun piikkiin. Joskus nimittäin kannatta katsoa omaa kotiseutuaan turistin silmin. Aloitimme aamun brunssilla Health to Organicissa, mutta vaihtoehtoina olisi voinut ollut myös perinteinen aamupalasuosikkimme Makia, Puistolan kahvilabrunssi, Cafe Roosterin suosittu brunssi, La Torrefazionen aamiaistarjottimet, Tuban teemabrunssi, Ravintola Nallikarin merihenkinen brunssi, Konst o. delin jazzbrunssi ja Bacaro Doppion Italia-teemainen aamupala. Unohtamatta Radisson Blun monipuolista aamupalaa, jonka ehkä tähän aikaan vuodesta voi nauttia myös meriterassilla.

Nallikari

Koska sää oli mitä kaunein, päätimme pistäytyä myös toisessa suosikissamme, Nallikarissa. Emme varsinaisesti oleilleet rannalla, mutta kahvilana ja sup-vuokraamona toimivaan majakkaan kiipeäminen on joka kerta ihan must, sekä istuskelu laiturilla. Jäätelö kuuluu kesäpäivään luonnollisesti, ja vaikka Minetin kopilla saikin jonottaa muiden kanssa pienen tovin, on kesän eka (vaahtokarkki)tötterö aina paras. Jos olisimme jaksaneet, olisimme tulleet meren rannalle vielä auringonlaskun aikaan, sillä erityisesti Nallikarin auringonlaskut ovat monesti vuodenajasta riippumatta tosi hienoja.

OuluIGTT

Sunnuntaina lähdimme vielä maleksimaan kunnon turistien tapaan torinrantaan. Kävelimme myös pienen matka Hollihaan puistoon, levitimme piknikhuopamme ja tilasimme puiston taco truckista syötävää. Ihan täysiä pisteitä en voi antaa itse ruualle, mutta suurien puiden alla varjossa oli varsin mukava istuskella. Kyllä kesä on vaan ihan paras!

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Muutama pienempi paikka Jenkki-reissuilta

Oli ihan pakko tehdä vielä toinen lista, ihan vaikka 4th of Julyn kunniaksi. Olenkin päässyt viettämään kyseistä juhlaa jopa kolme kertaa Jenkkeihin ja kaikista on kivoja muistoja, vaikkakin vuoden 2001 Iowa on jo niin kaukainen asia, että pää lyö välillä ihan tyhjää. Joka tapauksessa ajattelin koota vielä katsauksen niistä pienemmistä ja/tai tuntemattomammista paikoista, joihin ehkä kannattaa pysähtyä, jos osuvat reitin varrelle.

auringonallaDSC_9675 Amboy, Kalifornia. Route 66 varrella sijaitsevan mitättömän pienen kyläpahasen tunnelma on lähes pysähtynyt. Ainakin siihen asti, kunnes paikalle kurvaa pitkä letka moottoripyöriä.

auringonallaDSC_9959Hooverin pato, Nevada/Arizona. Coloradojoen valtava pato on ehdottomasti lyhyen pysähdyksen arvoinen, jo maisemansa vuoksi.

auringonallaDSC_0216 Page, Arizona. Kummallinen pikkukaupunki, jossa ei ole juuri mitään, mutta sen liepeillä ovat niin Antelope Canyon ja Horseshoe Bend kuin Lake Powellin ja Coloradojoen karut maisemat.

auringonallaDSC_0498Cortez, Colorado. Pieni, melkein kuolleen oloinen kylä. Äkkiseltään ei juuri mitään nähtävää, mutta sitten alkaa bongaamaan hauskoja vintage-kylttejä ja intiaaniaiheisia maalauksia.

auringonallaDSC_0024Slide Rock State Park, Arizona. Miltä tuntuisi laskea mäkeä kylmässä luonnon muovaamassa liukumäessä helteisenä kesäpäivänä, punaisten kallioiden ympäröimänä? Älä kuitenkaan liukastu kivillä kuten minä.

auringonallaDSC_0638 Very Large Array, New Mexico. Hetki tieteiselokuvien kulisseissa, ympärillä kirkkaan sininen taivas ja loputon ruohoerämaa.

auringonallaDSC_0716El Paso, Texas. El Paso ei tietenkään ole kovin tuntematon, mutta ehkä kukaan ei matkusta sinne varta vasten. Muuri Meksikon ja Usan välillä hämmentää, illalla kannattaa nousta näköalakukkulalle katsomaan auringonlaskua ja tuhansien valojen syttymistä Juarezin puolella.

Saguaro Saguaro, Arizona. Miten valtavia kaktukset voivatkaan olla? Välttämättä ei tarvitse mennä edes kansallispuiston puolelle, komeita yksilöitä on myös ulkopuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASan Luis Obispo, Kalifornia. Yhdistä edullinen majoitus ja sympaattinen pikkukaupunki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAliso Beach, Kalifornia. Laguna Beachilla sijaitseva ranta on kaunis, ja muutenkin rantakaupunkien läpi ajaminen ruuhkista huolimatta viihtyisää.

DSC_2949Cape May, New Jersey. Kauniita vanhoja huviloita ja valtava, pehmeähiekkainen biitsi. Kesällä varmaan täynnä porukkaa, syksyllä lähes autio.

auringonallaPA211460Poughkeepsie, New York. Hudsonjoen varrella sijaitseva pikkukaupunki ei ole mitenkään erityinen ainakaan nopealla vilkaisulla, mutta kävelysilta joen yli on maisemiltaan hieno, etenkin ruska-aikaan!

auringonallaP3060027Naples, Florida. Yksi Floridan tuntemattomista helmistä. Näin täällä ensimmäistä kertaa ikinä vapaudessa uivan delfiinin!

Joskohan tässä nyt olisi tarpeeksi Amerikkaa vähäksi aikaa. Ensi viikolla ollaan sitä paitsi jo lomalla ja Amsterdamissa!

Suosikkikohteeni Amerikassa (matkakuumetta ilmassa!)

Olen välillä ihan pakahtua onnesta, kun mietin mitä kaikkia ihania muistoja olemme saaneet matkustamisen myötä. Kun katselen lomakuvia, muistan aina elävästi sen fiiliksen paikan päältä ja joskus on ihan käsittämätöntä ajatella, että olemme niin etuoikeutettuja, että voimme matkustaa vapaasti minne tahansa. Oman budjettimme ja aikaresurssien puitteissa tietenkin.

Aloin pohtimaan kaikkia niitä paikkoja, joihin haluaisin ehdottomasti matkustaa uudelleen, tai jotka ovat jääneet mieleen erityisesti. Niitä oli niin monta, että päätin sittenkin koota tähän suosikkikohteeni vain yhdestä maasta. Amerikka, mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla. Ja sanottakoon, että emme ole nähneet varmasti vielä puoliakaan, eikä käytyjä osavaltioitakaan ole kuin toista kymmentä. Reissuhaaveita on useita, ja odotamme vain oikeaa hetkeä, että pääsemme niitä toteuttamaan.

Listaus ei ole missään järjestyksessä, ennemminkin olen ensin ajatellut länsirannikon puolta, sitten Floridaa ja lopuksi vielä itäpuolta.

grandcanyonIMG_2921

Grand Canyon. Vaikka nämä eivät olekaan missään järjestyksessä, niin kyllä Grand Canyonin ilmestyminen auringonnousun aikaan nenän eteen niin valtavana, kaikki äänet imevänä aukkona on ollut yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Oli todellinen onnenpotku, että emme jääneet Flagstaffiin motellille nukkumaan hyviä yöunia vaan heräsimme jo kolmen aikoihin ja ajoimme sysipimeässä yössä kanjonille. Olimme perillä juuri auringonnousun aikaan eikä paikalla ollut kuin pari ihmistä lisäksemme, sillä emme menneet muutenkaan minnekään päänäköalapaikalle. Vaaleanpunainen usva ja ääretön hiljaisuus paljastivat valtavan kanjonin pala palalta!

P7026372

Death Valley. Pidän jostain syystä aavikoista ja erämaasta, ne ovat jotenkin todella romanttisia paikkoja. Death Valley ei ole mikään valtava nähtävyys, mutta jotenkin se reilun 50 lämpötila yhdistettynä niin karuun maisemaan oli jotain todella turruttavaa, muistan sen aina! Jos olet Vegasissa, niin kannattaa ehdottomasti tehdä pieni autoretki Death Valleyn suuntaan.

antelopecanyonDSC_0354

Antelope Canyon. Kaikki varmaan tietävätkin, että kanjoniin tehdään vain opastettuja retkiä ja se tarkoittaa sitä, että vaikka kuvissa näyttää toisin, niin ruuhkaahan siellä tulee. Silti kanjoni oranssin eri sävyisine seinämineen oli jotain, millaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Olisi huippua päästä kävelemään kanjonissa omassa rauhassa, mutta harmi kyllä se ei taida olla mahdollista. Ajankohdaksi kannattaa valita peak time, koska silloin auringonvalo on kanjonissa parhaimmillaan.

monumentvalleyDSC_0425

Monument Valley. Ajoimme Monument Valleyn läpi ihan liian kiireellä, ja lisäksi Utahilla olisi varmasti paljon hienoja maisemia ihan lähietäisyydellä. Seuraavalla kerralla haluan majoittua Monument Valleyssa näköalapaikalla olevassa hotellissa ja nähdä auringonlaskun!

P6295657

Kalifornian rantatie. Aloitimme ensimmäisen roadtripimme San Franciscosta ja ajoimme kuuluisaa Kalifornian rantatietä aina San Luis Obispoon (viehättävä pikkukaupunki) saakka. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun ensimmäinen suuri seikkailu on edessä, tie mutkittelee korkealla kalliolla ja alhaalla näkyy syvän sinisenä kimaltava meri.

auringonallaDSC_9644

Los Angeles. Vaikka kaupungissa on huonojakin puolia, niin silti se on yksi lemppareistani. Erityisen kaunis Losi on auringon laskiessa, oli näköalapaikkana sitten Griffith Observatory tai Mulholland Drive. Kaupungin lukuisat korkeat palmut teiden varsilla tuovat ihan omanlaisensa fiiliksen, ja lukuisilla eri rannoilla on lomatunnelmaa kerrakseen.

auringonallaDSC_0834

Palm Springs ja Joshua Tree National Park. Nämä sijaitsevat niin lähekkäin, että niputin siksi yhteen. Joshua Treen kansallispuisto ei ole mikään valtava, mutta jotain kiehtovaa siinäkin on kaikessa karuudessaan. Palm Springsiä emme ehtineet edes hirveästi näkemään, mutta jotenkin se aavikolla puhaltava tuuli ja vaalea hiekka siellä täällä loivat jopa melko aavemaisen tunnelman, ainakin yöllä.

auringonallaDSC_0540

Albuquerque. New Mexicon pieni pääkaupunki on must-kohde ainakin kaikille Breaking Bad -faneille. Ja kaupunki on muutenkin jotenkin sympaattinen. Vanha kaupunki on perinteistä punertavaa pyöreäreunaista rakennustyyliä, yliopiston lähettyvillä löytyy taas katutaidetta ja edullisia ravintoloita. Ja tietenkin kaupungissa on lukuisia tv-sarjan kuvauspaikkoja.

auringonallaP3060059

Everglades. Mikään ei ole niin jännittävää kuin alligaattorijahti. Ja jahdilla tarkoitan sitä, että niitä yrittää omatoimisesti bongailla ajamalla autolla eri jorpakoiden äärelle ja kurkottaa päänsä hipihiljaa tien laidalta, jotta näkisi edes vilauksen alligaattorin hännästä. Hui, kuinka pelkäsinkään tuota ajatusta etukäteen, edes autosta nousemista sellaisella alueella, mutta sitten alkumatkasta nähdyt kolme alligaattorin poikasta sulattivat minut täysin. Onneksi niiden mama ei näyttäytynyt, vaikka myöhemmin bongasimme kyllä isojakin yksilöitä, ja joskus jopa todella läheltä!

P3073166

Key West ja Florida Keys. Jenkkien eteläisimmän kaupungin tunnelma on ihastuttavan trooppinen ja talot kauniita kuin satukirjassa. Miinusta tulee tietenkin ruuhkista ja parkkipaikkojen vähyydestä, mutta ehkä seuraavalla kerralla yrittäisin venyttää budjettiin yöpymisen Key Westissä. Ajomatka Florida Keysien läpi on hieno kokemus, vaikka välillä saaret ovat todella pusikkoisia eikä turkoosista merimaisemasta ole tietoakaan. Onneksi matkan varrelle osuu loputon määrä siltoja.

auringonallaPA221529

Fire Island. New Yorkin -lomaan yhdistetty mini roadtrip on aina hyvä idea. Ja ajomatkalla Hamptoneiden suuntaan kannattaa pysähtyä Fire Islandilla, joka on todella kapea ja karu saari upeine rantoineen ja majakkoineen. Tykkäsin myös Montaukin tunnelmasta, kuten koko Long Islandista (en tietenkään siitä pusikkoisesta motarista). Syksyllä alueella on supersöpöjä kurpitsapeltoja ja muuten todella hiljaista ja rauhallista.

auringonallaPA211380

New York. Enhän voisi jättää tällaiselta listalta pois New Yorkia. Kaupunkia, joka yhtä aikaa ärsyttää ja ihastuttaa, mutta enimmäkseen saa turistin tuntemaan olonsa elokuvamaiseksi. Kaikki paikat ovat tuttuja entuudestaan, vaikka niissä ei olisi koskaan itse vieraillut. Silti jokaisen nurkan takaa voi löytää jotain yllättävää.

No, mites on, mitkä on teidän suosikkikohteita? Itseä kiinnostaisi kovasti ainakin maan luoteisosa, ja todennäköisesti suuntaamme sinne sitten seuraavaksi. Tästä listauksesta jäi kyllä puuttumaan vaikka mitä kivoja, pienempiä ja/tai tuntemattomampia paikkoja. Ehkä niille pitäisi tehdä ihan oma listansa.

Kesäinen miniloma Lontoossa

Kaikki tuntuvat rakastavan Lontoota. Minä olen käynyt siellä ensimmäisen kerran 10-vuotiaana kummitätini kanssa ja matka oli minulle merkityksellinen itse Lontoon ja matkan lisäksi kahdestakin syystä: 1) olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempiani, ja 2) tapasin siellä sattumalta tytön, josta tuli myöhemmin hyvä ystäväni. Tämä samainen ystävä rakastaa itseni tapaan New Yorkia vähintäänkin intohimoisesti, mutta kävi uudelleen Lontoossa nyt aikuisena. Matkan jälkeen hän oli hieman pettynyt: se kaikki mistä oli vaikuttunut lapsena, oli muuttunut iän ja muun matkakokemuksen myötä tylsemmäksi. Että ihan kiva, mutta onko se tarpeeksi?

Mietin ennen reissun varaamista, käykö minullekin samalla tavalla. Toisaalta, enhän ihastunut New Yorkiinkaan ensimmäisellä reissullani teini-ikäisenä, vaan myöhemmin aikuisena, kun Antti ”pakotti” minut matkustamaan kaupunkiin uudelleen. Nyt sama paine kohdistui Lontooseen. Kesäkuinen Lontoo kuulosti yhtä aikaa sekä nostalgiselta (silloin aikoinaan oli juurikin kyse kesäkuun alkupuolesta) että viihtyisältä kaupunkiloman kannalta: miellyttävä 20 astetta lämmintä, eikä sen kummempia vesisateita, näin muistelin.

auringonallaP6180819

Varasin hotellin Paddingtonista, ihan ensimmäisen reissuni lähikortteleista. Tosin yksi syy oli myös se, että Heathrown kentältä pääsee sinne kätevästi junalla ja alueella on paljon pieniä ja kohtuuhintaisia hotelleja. Saavuimme perille juuri ennen puolta yötä, sillä lähdimme Oulusta liikenteeseen vasta töiden jälkeen. Sää oli yllättävän lämmin, mikä nostatti mieleen pienen huolenpoikasen hotellin ilmastoinnista. Ja kuten pahoin pelkäsimme, perillä odotti pieni huone, joka oli kuuma kuin pätsi. Ikkunaa sai raotettua 10 senttiä, joten nukuimme koko yön liikenteen ääniä kuunnellen. Aamuyöstä huone viileni hieman, joten unikin alkoi maistumaan.

Reissu ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä varsinkin ensimmäisen 24 tunnin aikana meidän eteen tuli pelkästään pieniä vastoinkäymisiä (ja kyllä niitä tuli pitkin matkaa, nyt oli enemmän huonoa tuuria kuin hyvää, niin kuin välillä aina käy). Hikisen hotellihuoneen lisäksi ne liittyivät mm. junalippuihin, suljettuihin metrolinjoihin, suljettuihin metroasemiin, maksettuihin juomatilauksiin jotka eivät saapuneet, katuruokakojuihin jotka sulkivat nenän edestä jne. Ärsytyksen määrä oli välillä melkoinen. Eikä sitä ainakaan vähentänyt helle, jota ei päässyt pakoon mihinkään, päinvastoin kuin vaikkapa Aasiassa tai Jenkeissä. Onneksi välillä vietimme ihan leppoisiakin hetkiä, kuten silloin, kuin saimme viimeisen varjoisen terassipaikan Honest Burgersilta ja saimme vihdoinkin kylmää juomaa ja navan täyteen ruokaa. Heti parempi mieli.

makujakotoaP6170802P6183562

Toinen yö hotellissa oli ensimmäistä huonompi, sillä huone ei viilentynyt missään vaiheessa yötä. Sama meininki jatkui loppuajan, joten kylmästä suihkusta ja märistä pyyhkeistä tuli perusaktiviteettia joka yö. Lopulta olin todella väsynyt, kun en ollut nukkunut neljään yöhön muutamaa tuntia enempää. Kävelimme päivällä usein 15-20 kilometriä yli 30 asteen helteessä, joten pieni lepo olisi välillä ollut paikallaan.

P6183574IMG_3390P6183568P6183585

Sunnuntaina tuurimme kääntyi, sillä ainakin saimme sekä ruokaa että varsin kivan paikan istuskella Brick Lanen ruokamarkkinoilla. Aloin selvästi viihtymään. Lisäksi olimme käväisseet kirpparilla, jossa oli ilmastointi. Ensimmäinen ehkä koko kaupungissa! Valikoimme illan ruokapaikan Sohosta myös osittain sen mukaan, missä todennäköisesti pääsisimme kuumuutta pakoon. Kuumaa säätä kyllä kestää, jos edes silloin tällöin pääsee hengittämään viileämpää ilmaa!

auringonallaIMG_1004auringonallaIMG_1008

Viimeisenä päivänä suuntasimme kaupungin toiselle puolelle Brixtoniin, kunhan pääsimme sinne metrosäätämisen jälkeen. Suljettujen linjojen johdosta paineet kasautuivat yhdelle linjalle niin merkittävästi, että ainoa mahdollisuus oli kävellä linjan edelliselle asemalle ja päästä sitä kautta kyytiin. Onneksi tajusimme tämän noin tunnin haahuilun jälkeen. Brixton itsessään oli hauskan erilaista Lontoota, karibiahenkinen ja mielenkiintoinen. Lounasta söimme Covent Gardenissa taas varsin hyvissä lomafiiliksissä, varjossa istuskellen ja ihmisvilinää katsellen.

auringonallaP6190837

Viimeisenä iltana ajattelimme piipahtaa Sky Gardenissa, mutta lähemmin asiaa tutkailtuamme huomasimme, että sinne olisi pitänyt varata liput etukäteen, vaikka ilmainen hupi onkin. Emme oikein tienneet mitä olisimme halunneet sen sijaan tehdä ja toisaalta mitä siinä vaiheessa enää jaksaisimme. Siinä jahkatessa tuli hirveä nälkä, joten pysähdyimme hotellin lähellä olevaan kiinalaiseen syömään huonoa ruokaa. Mutta saimmepahan istua hetken ulkona.

Koska hotellihuoneeseen ei voinut mennä, ajattelimme kävellä Hyde Parkiin, joka oli ihan lähellä. Olimme aloittaneet lomamme sieltä, ja nyt myös päätimme sen sinne. Istuskelimme viilenevässä (ihanaa!) puistossa pitkän tovin ja se oli yksi matkan parhaita hetkiä. Toinen oli Tescosta haettu aamupala hotellimme läheisessä Norfolk Square Gardensissa. Ei sillä, että kolmioleivät, jugurtit, banaanit ja donitsit mikään huippuaamupala olisi, mutta tykkäsin erityisesti tuon pikkupuiston vehreän varjoisasta tunnelmasta.

makujakotoaP6190821

Olin koko reissun ajan pohtinut pidänkö Lontoosta vai en. Viimeiseen iltaan asti oli mielessäni ollut päällimmäisenä tunne, ettei minulla ole mitään tarvetta matkustaa kaupunkiin uudelleen, ainakaan lähivuosina. Pidennetty viikonloppu oli ihan kiva, mutta oliko kaikki sen jälkeen jo nähty? Niin isossa kaupungissa? Siinä puiston penkillä istuessamme aloin kuitenkin vaivihkaa miettimään miltä Hyde Park näyttäisi syksyllä. ”Seuraavalla kerralla tänne voisi tulla ruska-aikaan”, taisin sanoa jopa ääneen. Enkä tarkoittanut sillä mitään kymmenen vuoden taukoa, puhumattakaan 24:stä. Taisin sittenkin vähän lämmetä Lontoolle, viimeistään siinä vaiheessa kun olin saanut oman kodin viileydessä nukkua yhdet kunnolliset yöunet.

auringonallaP6190827

Jos nyt lähtisin New Yorkiin, niin…

…tietäisin kyllä mitä kaikkea haluaisin tehdä. Postasin joku viikko sitten Instagramiin kuvan tekstillä: Tässä vaiheessa kevättä mieli puntaroi tyypilliseen tapaan syyslomaa: varatako New York vaiko eikö? Sen lisäksi täytin Kuukauden IGTT -palstatilani pelkästään Nykin kuvilla. Hmmm…

Kaksi edellistä reissua ovat olleet syksyllä lokakuun lopussa, toinen hieman ruskaisempi kuin toinen (marraskuu olisi siihen tarkoitukseen paljon varmempi). Sitä ennen olimme reissanneet kaupunkiin useampaan kertaan kesäaikaan: toukokuussa, kesäkuussa ja syyskuun alussa. Jotenkin se kesäinen Nyki kiehtoisi nyt erityisesti, joten pitäisiköhän syysreissu aikaistaa jo elo-syyskuulle? Silloin on vielä täysi kesä!

Puistot ja piknikit

Kaupungin kesähellettä pääsee kätevästi pakoon puistoihin. Piknik Central Parkissa olisi muutenkin ihan klassikko. Kerran nappasimme bagelit ja kahvit delistä ja söimme aamupalan Bow Bridgen tienoilla puistonpenkillä. Edellisellä lomallamme kävelimme pitkulaisen High Line -puiston läpi päästä päähän ja haimme lounasta Chelsea Marketista.

nycigtt4

Smorgasburgin ruokakeidas

Tämä menee jossain määrin samaan kategoriaan, mutta ulkona syöminen on ihan parasta! Helpoimmalla pääsee, kun suuntaa Brooklynin puolelle Smorgasburgiin ja käy hakemassa pöytään tai piknikviltille sitä mitä mieli tekee.

nycigtt

Aamupalat tunnelmallisissa kahviloissa

New Yorkin hotellimajoituksiin kuuluu todella harvoin aamupalaa, joten se on hyvä syy lähteä kunnolla syömään. Kuvassa Jack’s Wife Freda, Two Hands ja Five Leaves. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä paikat täyttyvät ainakin viikonloppuisin nopeasti.

nycigtt2

Mini roadtrip lähialueelle

Ainaista roadtripkuumetta voi lievittää myös kaupunkilomalla, jos uhraa kaksikin päivää muualla kiertelyyn. Kokeiltu on jo kahdesti! Nyt kesällä olisi ihana suunnata Hamptonsiin ja nähdä paikka sesonkiaikana, meidän aikaan kun oli ihan superhiljaista ja suorastaan autiota. Kuvat ovat Fire Islandilta, jossa pysähdyimme matkan varrella.

nycigtt3

Päämäärätön vaeltelu kaduilla

Aina hyvä idea. Olo on kuin keskellä tv-sarjaa, varsinkin Villagen kaduilla kävellessä. Joskus kannattaa lähteä liikenteeseen ihan yksin, silloin voi tasan tarkkaan päättää jokaisessa kadunkulmassa, mihin suuntaan lähtee. Yleensä kaikki vaihtoehdot ovat hyviä.

igttnyc5

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Täydellinen aamu Daytona Beachilla, mikä yllätys!

Saavuimme Daytona Beachille myöhään illalla, sillä olimme lähteneet aamulla Miamista, ajaneet Fort Lauderdalen rannalle aamupalapiknikille ja viettäneet päivän Titusvillessä Kennedy Space Centerissä. Meillä oli nälkä ja väsymys, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen mitään koko päivänä, mutta sen sijaan olimme uppoutuneet täysillä avaruusteemaan.

Ajoimme ohi valtavan F1-radan, suoraan rantakadulle asti, missä majoituksemme sijaitsi. Heti rantaan saavuttuamme meitä odotti shokkiyllätys: spring break ja biker week! Porukkaa oli siis joka lähtöön, niin liikenteessä kuin kaduilla. Ennen kuin hermostuimme tilanteeseen ihan täysin, saimme auton erääseen parkkihalliin, josta pääsimme suoraan suht rauhalliseen ostoskeskukseen ja syömään Johnny Rocketsin burgerit. Sen jälkeen pakenimme suoraan majapaikkaamme.

Daytona Beachin motellimme oli reissun halvin, olisiko se maksanut edes viittäkymppiä. Flamingo Inn kuulosti yhtä aikaa sekä kitsiltä että suloiselta, joten uskoin tekeväni loistodiilin. Saimme avaimet (olimme viimeiset jotka saapuivat perille, joten meitä odotettiin jo), nousimme toiseen kerrokseen ja kävelimme rakennuksen päätyyn. Oven takana meille paljastui huone, jonka tapetit roikkuivat seinillä, kaasuhella oli karstainen kuin mikä ja lattia oli paikoin ällöttävän pehmeä. Mutta huoneeseen kuului parveke, mikä nostatti mielialaa.

auringonallaIIMG_0417

Emme olleet vielä tässä vaiheessa nähneet rantaa pimeyden takia, mutta aaltojen äänet kuuluivat selvästi. Päätin herätä seuraavana aamuna hetkeä ennen auringonnousua ja mennä kävelemään rannalle. Aamulla huomasin, että huoneemme sijaitsi ihan rannan vieressä, pienen uima-allasalueen yläpuolella. Ihasteltuani näkymää ensin parvekkeeltamme, puin shortsit ja lämpimän pitkähihaisen paidan ja kävelin rannalle.

auringonallaIP3100173auringonallaIP3100176auringonallaIP3100178

Auringonnousu oli mitä täydellisin: utuisen vaaleanpunainen, ja taivaalla oli vain pieniä pilvirykelmiä. Rannalla oli rauhallista, eikä paikalla ollut muita kuin lintuja, muutama kalastaja ja satunnaisia lenkkeilijöitä. Ja kuinka huikea paikka se olikaan lenkkeillä, sillä hiekka oli kovaa ja tasaista ja ranta loputtoman pitkä.

auringonallaIP3100210auringonallaIP3100206auringonallaIP3100240auringonallaIP3100217auringonallaIP3100222auringonallaIP3100189

Aamulenkkini jälkeen kurvasimme lähimpään Publixiin hakemaan aamupalatarvikkeita ja söimme perinteiset leivät, jugurtit ja hedelmät melko upeissa maisemissa. Hinta-laatusuhteeltaan aivan mieletön näköala! Toiseksi viimeisen aamun bonuksena ostimme vielä sitruunapiirakkadonitsin 7elevenistä, mistä tyypillisesti nappaamme kahvit.

auringonallaIP3100256auringonallaIP3100259auringonallaIP3100260

Aamupäivällä kävimme vielä yhdessä kävelemässä rannalla, mutta harmiksemme huone piti luovuttaa ja meidän oli aika jatkaa matkaa Orlandoon. Daytona Beachista jäi kuitenkin elävästi mieleen upea auringonnousu ja todellinen breakfast with a view!

auringonallaIP3100252P3103329P3103314P3103321P3103330

Miksi lähtisin Vilnaan minilomalle?

Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa ikinä Vilnassa. Olin työmatkalla, joten en varsinaisesti ollut valinnut kohdettani pelkän mielenkiintoni mukaan. Mielessäni kävikin, etten olisi lähtenyt omalle lomalle Vilnaan ainakaan ihan lähiaikoina, sillä maailmassa riittää monia mielenkiintoisempiakin kaupunkeja. Tämä arvio siis tietämättä kaupungista oikeastaan yhtään mitään.

auringonallaP4240657

Vilna oli yllättävän lähellä, vain hetken kestävän lennon päässä Helsingistä. Jopa Oulusta asti lähdettäessä perillä oltiin uskomattoman nopeasti. Hyppäsimme lentokentällä taksin kyytiin ja hurautimme tuomiokirkon vieressä sijainneeseen hotelliimme. Auton ikkunasta käsin kaupunki näytti sellaiselle, ettei siitä oikein saanut vielä selkeää kuvaa: Ehkä jotain Tallinnaan vivahtavaa, toisaalta en yhtäkkiä maisemaa katsoessa tietäisi missä olen, ja sitten taas ohi vilahti Hesburger.

auringonallaP4240622auringonallaP4240647auringonallaIMG_0707

Meillä oli ilta aikaa tutustua ympäristöömme, joten teimme pikaisen kierroksen vanhankaupungin kaduilla vesisateessa ja pujahdimme sitten sisään yhteen Vilnan lukuisista tunnelmallisista ravintoloista. Olin hieman tutkinut ruokatarjontaa jo ennakkoon ja valinnut ravintolan Aline Leiciai, joka olikin sunnuntai-iltana aika ääriään myöten täynnä. Saimme kuitenkin pienen pöydän paikallisten perheiden keskeltä ja tilasimme nälkäisinä pöydän täyteen ruokaa: paikallisen juustolautasen, naudankielisalaatin, kaksi annosta perunapannukakkuja ja paikallista viiniä ja olutta. Tarjoilija ei puhunut kovin hyvää englantia, joten emme ihan ymmärtäneet toisiamme, ja lopulta tilauksemme perunapannarit olivat vaihtuneet toiseen perunaruokaan, jonkinlaiseen isoon möhkäleeseen, jonka sisällä oli lihatäyte ja päällä pekonia.

Ruoka oli erittäin täyttävää ja rasvaista, ja annokset sen kokoisia, että vähempikin olisi riittänyt meille. Laskun tullessa huomasimme kuitenkin iloisen yllätyksen: Vilnan hintataso on varsin maltillinen! Ja sama linja jatkui myöhemminkin: kaksi cappuccinoa, kaksi ihanaa leivosta ja yksi suolainen pasteija yhdessä kaupungin silmämääräisesti suosituimmista kahviloista (Poniu Laime) vain 10 euroa yhteensä.

auringonallaP4240658auringonallaP4230617auringonallaP4250679

Vilna on tunnettu vanhastakaupungistaan, ja se onkin yksi ehdoton plussa. Tosin Vilnan vanhakaupunki on hieman erilainen, kuin aikaisemmin näkemäni, sillä kaikki sen kadut eivät ole kovin kapeita ja vanhojen rakennusten väliin mahtuu myös uusia. Alue on kuitenkin laaja, vaikka Vilna kokonaisuudessaan on todella kompakti ja siellä pääsee kävellen varmasti lähes joka paikkaan.

auringonallaP4240624auringonallaP4250687auringonallaP4250685

Ihastuttavin yllätys Vilnassa oli Uzupis, joka on mikrovaltio Vilnan sisällä. Uzupis on julistautunut vuonna 1997 Uzupisin tasavallaksi ja sen laitamilta löytyy muuri, johon perustuslaki on painettu kiiltäville plakaateille useilla eri kielillä, ja myös suomeksi! Ja millainen perustuslaki, veikkaan ettei vastaavaa tule ihan ihan vastaan. Omasta mielestäni ehdottomasti söpöin lakipykälä oli ”Koiralla on oikeus olla koira”, awwwww (sydän, sydän, sydän)! Uzupis on myös taiteilijoiden kaupunginosa, ja sen ravintolat vaikuttivat mielenkiintoisille. Me ehdimme pysähtymään vain nopeasti kahville sadetta pitämään (cappuccino, pieni viineri ja keksi noin 2,5 euroa).

auringonallaP4240643auringonallaP4240632auringonallaP4240638

Kaiken kaikkiaan lähtisin Vilnaan viikonlopun hemmottelulomalle. Kaupunki ei ole kovin iso, joten se on nopeasti nähty, mutta sitten voisikin siirtyä vaikkapa samppanjabaariin tai jazzklubille. Tai kulttuuririentoihin. Tai sitten voisi kävellä AJ Chocolateen ja ostaa rasian käsitehtyjä konvehteja vain 12 eurolla.

auringonallaP4250682auringonallaP4240661auringonallaP4250689auringonallaP4250664

Mikä on sun lempijuttu Vilnassa? Alin kuva on otettu hotellihuoneeni parvekkeelta, ei yhtään hassumpi näkymä!

Miten minusta ja Amerikasta tuli ylimmät ystävät

Tämän kuun Instagram Travel Thursday meinasi unohtua minulta kokonaan, mutta kun teemana on ”suosikkimaasi tai lempikohteesi”, on siihen pakko sanoa jotain. Aihe on siinä mielessä minulla ajankohtainen, että luen parhaillani Juha Itkosen Minun Amerikkani -kirjaa, ja samalla pohdin omaa suhdettani kyseiseen maahan. Onko liioittelua sanoa, että Amerikka olisi suosikkimaani? Onko se sitä? Eikö se ole vähän tylsä valinta (olenko minä niin tylsä)? Toisaalta, miksi päädyn sinne jopa muutaman kerran vuodessa?

GrandCanyon

Me tutustuimme Amerikan kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun lähdin kesäksi asumaan iowalaiseen perheeseen tuhannen asukkaan Buffalo Centeriin. Ei ehkä kuulosta unelmien kesältä 18-vuotiaalle, mutta kokemusta ei voi verrata mihinkään muuhun. Milloin ikinä olisin lähtenyt vapaaehtoisesti jopa Siilinjärveä huomattavasti pienemmälle paikkakunnalle, maissi- ja papupeltojen keskelle. En ainakaan lomalle, se on varmaa. Ja varmaa oli sekin, että tunsin itseni jotenkin korostetun eurooppalaiseksi keskellä amerikkalaista maaseutua. Olin kummallisen kohtelias, minulla oli outo tapa syödä haarukalla ja veitsellä ja olin hiljainen. Asuimme ihan Minnesotan rajalla, joten kävimme usein toisen osavaltion puolella kaupassa. Kesälomareissumme suuntautui Wisconsiniin.

AntelopeCanyon

Samaisella reissulla piipahdin ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Kaupunki ei hurmannut minua, vaikka se oli iso ja telkkarista tuttu, eikä kukaan kavereistani ollut käynyt missään sellaisessa paikassa. Kun Antti ehdotti kymmenen vuotta myöhemmin, että lähtisimme lomalle New Yorkiin, en keksinyt juuri yhtään hyvää syytä matkustaa kaupunkiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Lähdimme matkaan ja oloni tuntui ihmeen kotoisalle jo lentokenttäjunassa ohi vilahtavia taloja katsellessa. Ja New York, kuinka ihana kaupunki! Ehkä rakkaan ihmisen läsnäolo teki siitä niin täydellisen?

JoshuaTree

Sen jälkeen on tullut Floridan-reissua (sekä toinen sellainen), länsirannikon roadtripiä (sekä toinen pidemmällä reitillä), Chicagoa ja monen monta kaupunkilomaa New Yorkissa, viime vuosina miniroadtripeillä varustettuina. Haaveena on suunnata seuraavaksi maan luoteisosaan. Ja kyllähän siellä itärannikollakin voisi kierrellä. Ja Los Angelesia nyt tulee ikävä aina säännöllisin väliajoin.

MatkatNY

Mutta miksi Amerikka?

En tiedä kovin montaa maata, joka olisi niin monipuolinen. Samalla reissulla saa parhaimmillaan kokea lukuisia erilaisia lomia, jos vaan on valmis liikkumaan. Pidän siitä, että voin yhdistää vaikkapa kaupunkia ja luontonähtävyyksiä. Ja toisaalta on pakko myöntää, että osa Amerikan viehätyksestä tulee varmasti populaarikulttuurista: melkein mikä tahansa ihan tavallinenkin asia saa olon tuntumaan siltä, kuin olisi mukana elokuvassa tai tv-sarjassa. Kaikki on entuudestaan tuttua, ja silti vau-hetkiä tulee tasaista tahtia. Amerikka on meille varma valinta, eikä se ole läpensä nähty muutamalla reissulla. Laskujeni mukaan olen käynyt 14 osavaltiossa, joten matkustettavaa riittää vielä vuosiksi!

FourCorners

Evergladesin suoalueella alligaattoreita bongailemassa, näkyikö yhtään?

Edellisellä Floridan-reissullamme missasimme jotain kyseiselle osavaltiolle tyypillistä: alligaattorin. Ajelimme kyllä Evergladesia liipaten Keys-saarille, mutta käytännössä emme nähneet varsinaista suoaluetta ollenkaan. Eikä siis yhtään alligaattoria.

Tällä kertaa olikin ihan ehdoton juttu, että ajamme Evergladesin läpi. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheutti se, miten niitä alligaattoreita sitten bongaillaan. Blogien lueskelun tuloksena löysimme Loop Roadin, jossa gaattoreita saattoi bongata ihan omatoimisesti tietä ympäröivästä jorpakosta. Ainoa vain, että Googlen mukaan kyseinen tie on suljettuna talvikuukausina, milloin mekin olimme liikenteessä.

Aloimme siis etsimään retkijärjestäjää, jolla olisi suoajelu veneellä ja/tai rakennettu reitti, jota pitkin kävellä suon yläpuolella. Vaihtoehtoja löytyi paljon, mikä ei liene mitenkään ihme, ja ainakin osassa hintaan kuului alligaattori-show. Se ei kiinnostanut meitä pätkääkään, joten viimeiseen iltaan asti pohdimme mitä oikein tekisimme, ja lopulta päädyimme siihen, että ajamme Loop Roadin alkupisteeseen ja jos se on oikeasti kiinni, niin kehitämme pikaisesti vaihtoehtoisen suunnitelman.

Lähdimme liikenteeseen Naplesista jo aamuvarhaisella ja olimme piakkoin kansallispuiston alueella. Ajoimme puiston läpi menevää Tamiami Trailia pitkin ja katselimme silmä kovana ajoittaisia kosteikkoja, josko niillä näkyisi edes pieni vilaus alligaattoreista. Emme bonganneet mitään muuta kuin lintuja, sekä Ochopeen kohdalla Yhdysvaltojen pienimmän postikonttorin.

P3062983

Ensimmäinen varsinainen pysähdyksemme oli ihan sattumalta Kirby S. Storter Parkin kohdalla. Vaikka alkuperäinen tarkoituksemme oli vain ihailla suomaisemaa pysähdyspaikalta, huomasimme iloksemme paikalta lähtevän korotetun kävelyreitin suolle. Tähän aikaan vuodesta maasto on kuivahkoa, joten kosteikon sijaan kävelimme suurimman osan matkasta metsikössä. Reitti ei ollut kovin pitkä, mutta sen päässä odotti pieni palkinto: lammikko, jossa uiskenteli kolme alligaattorin poikasta! Voi mahtava, miten suloisia!

auringonallaIMG_0233P3062991P3063008P3062994auringonallaP3060043auringonallaP3060040P3062998

Tästä innostuneena jatkoimme Loop Roadille, joka oli kuin olikin avoinna. Lähdimme ajamaan kapeahkoa hiekkatietä, jossa varoiteltiin ettei reitin varrelta (n. 38 km) pääse kääntymään takaisin, vaan sille tielle lähtiessään on pakko ajaa koko kierros. Jatkoimme luottavaisin mielin matkaa ja huomasimme hyvin pian, ettei tiellä ollut muuta liikennettä ollenkaan.

Kuivan kauden johdosta ympäristö oli lähinnä metsää, mutta pienten betonisiltojen kohdalla vettä oli enemmän tai vähemmän. Pysähtelimme välillä toivorikkaina kurkkimaan ojiin, mutta mitään ei näkynyt. Kunnes sitten tulimme isommalle lätäkölle: Lintujen lisäksi paikalla lillui ihka elävä alligaattori! Ja pian huomasimme, että tien toisella puolella lymysi ihan tien vieressä yksi erittäin iso yksilö. Tässä vaiheessa paikalle kurvasi myös lähes ainoa kierroksen aikana nähty auto, kun aasialaisporukka ajoi varovasti paikalle.

P3063016P3063015P3063020P3063021

Bongasimme ensimmäiset alligaattorit jo Loop Roadin alkupäässä (lännestä katsottuna), mutta luvassa oli vielä useampi lisääkin. Alligaattoreiden havaitseminen on jossain määrin taitolaji, ja heti kun silmä tiesi mitä etsiä, alkoi otuksia bongailemaan enemmän (ja myös muualta kuin Evergladesista, mm. Kennedy Space Centerin alueella oli lukuisia alligaattoreita).

P3063035P3063041auringonallaP3060059

Loopin loppupäässä eli Miamin puoleisessa päässä tie muuttui asfaltoiduksi, joten päällystämätöntä tietä oli yhteensä noin 30 km verran. Kyseisellä alueella oli myös asutusta, mikä oli itselleni suorastaan järkytys: kuka haluaa asua täällä, missä ei ole mitään muuta kuin suota ja epäilyttäviä alligaattoreita (huolimatta siitä kuinka suloisia poikaset saattavat olla). Erään talon pihalla ohitse ajavia odotti suoranaiset kauhuleffalavastukset, kun autonraatoihin oli laitettu istumaan mm. nukke, jonka silmät oli tuhrittu mustalla tussilla. Liekö kyseessä joku tilataideteos?

Loop Roadilta Tamiami Trailille palattuamme maisema tylsistyi selvästi ja retkijärjestäjien veneet täyttivät tien vieressä kulkevaa ojaa. Ajelu suolla olisi varmasti ollut ihan mielenkiintoinen, mutta omatoiminen alligaattoreiden bongailu oli ehdottomasti yksi loman kohokohdista!