Miksi lähtisin Vilnaan minilomalle?

Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa ikinä Vilnassa. Olin työmatkalla, joten en varsinaisesti ollut valinnut kohdettani pelkän mielenkiintoni mukaan. Mielessäni kävikin, etten olisi lähtenyt omalle lomalle Vilnaan ainakaan ihan lähiaikoina, sillä maailmassa riittää monia mielenkiintoisempiakin kaupunkeja. Tämä arvio siis tietämättä kaupungista oikeastaan yhtään mitään.

auringonallaP4240657

Vilna oli yllättävän lähellä, vain hetken kestävän lennon päässä Helsingistä. Jopa Oulusta asti lähdettäessä perillä oltiin uskomattoman nopeasti. Hyppäsimme lentokentällä taksin kyytiin ja hurautimme tuomiokirkon vieressä sijainneeseen hotelliimme. Auton ikkunasta käsin kaupunki näytti sellaiselle, ettei siitä oikein saanut vielä selkeää kuvaa: Ehkä jotain Tallinnaan vivahtavaa, toisaalta en yhtäkkiä maisemaa katsoessa tietäisi missä olen, ja sitten taas ohi vilahti Hesburger.

auringonallaP4240622auringonallaP4240647auringonallaIMG_0707

Meillä oli ilta aikaa tutustua ympäristöömme, joten teimme pikaisen kierroksen vanhankaupungin kaduilla vesisateessa ja pujahdimme sitten sisään yhteen Vilnan lukuisista tunnelmallisista ravintoloista. Olin hieman tutkinut ruokatarjontaa jo ennakkoon ja valinnut ravintolan Aline Leiciai, joka olikin sunnuntai-iltana aika ääriään myöten täynnä. Saimme kuitenkin pienen pöydän paikallisten perheiden keskeltä ja tilasimme nälkäisinä pöydän täyteen ruokaa: paikallisen juustolautasen, naudankielisalaatin, kaksi annosta perunapannukakkuja ja paikallista viiniä ja olutta. Tarjoilija ei puhunut kovin hyvää englantia, joten emme ihan ymmärtäneet toisiamme, ja lopulta tilauksemme perunapannarit olivat vaihtuneet toiseen perunaruokaan, jonkinlaiseen isoon möhkäleeseen, jonka sisällä oli lihatäyte ja päällä pekonia.

Ruoka oli erittäin täyttävää ja rasvaista, ja annokset sen kokoisia, että vähempikin olisi riittänyt meille. Laskun tullessa huomasimme kuitenkin iloisen yllätyksen: Vilnan hintataso on varsin maltillinen! Ja sama linja jatkui myöhemminkin: kaksi cappuccinoa, kaksi ihanaa leivosta ja yksi suolainen pasteija yhdessä kaupungin silmämääräisesti suosituimmista kahviloista (Poniu Laime) vain 10 euroa yhteensä.

auringonallaP4240658auringonallaP4230617auringonallaP4250679

Vilna on tunnettu vanhastakaupungistaan, ja se onkin yksi ehdoton plussa. Tosin Vilnan vanhakaupunki on hieman erilainen, kuin aikaisemmin näkemäni, sillä kaikki sen kadut eivät ole kovin kapeita ja vanhojen rakennusten väliin mahtuu myös uusia. Alue on kuitenkin laaja, vaikka Vilna kokonaisuudessaan on todella kompakti ja siellä pääsee kävellen varmasti lähes joka paikkaan.

auringonallaP4240624auringonallaP4250687auringonallaP4250685

Ihastuttavin yllätys Vilnassa oli Uzupis, joka on mikrovaltio Vilnan sisällä. Uzupis on julistautunut vuonna 1997 Uzupisin tasavallaksi ja sen laitamilta löytyy muuri, johon perustuslaki on painettu kiiltäville plakaateille useilla eri kielillä, ja myös suomeksi! Ja millainen perustuslaki, veikkaan ettei vastaavaa tule ihan ihan vastaan. Omasta mielestäni ehdottomasti söpöin lakipykälä oli ”Koiralla on oikeus olla koira”, awwwww (sydän, sydän, sydän)! Uzupis on myös taiteilijoiden kaupunginosa, ja sen ravintolat vaikuttivat mielenkiintoisille. Me ehdimme pysähtymään vain nopeasti kahville sadetta pitämään (cappuccino, pieni viineri ja keksi noin 2,5 euroa).

auringonallaP4240643auringonallaP4240632auringonallaP4240638

Kaiken kaikkiaan lähtisin Vilnaan viikonlopun hemmottelulomalle. Kaupunki ei ole kovin iso, joten se on nopeasti nähty, mutta sitten voisikin siirtyä vaikkapa samppanjabaariin tai jazzklubille. Tai kulttuuririentoihin. Tai sitten voisi kävellä AJ Chocolateen ja ostaa rasian käsitehtyjä konvehteja vain 12 eurolla.

auringonallaP4250682auringonallaP4240661auringonallaP4250689auringonallaP4250664

Mikä on sun lempijuttu Vilnassa? Alin kuva on otettu hotellihuoneeni parvekkeelta, ei yhtään hassumpi näkymä!

Miten minusta ja Amerikasta tuli ylimmät ystävät

Tämän kuun Instagram Travel Thursday meinasi unohtua minulta kokonaan, mutta kun teemana on ”suosikkimaasi tai lempikohteesi”, on siihen pakko sanoa jotain. Aihe on siinä mielessä minulla ajankohtainen, että luen parhaillani Juha Itkosen Minun Amerikkani -kirjaa, ja samalla pohdin omaa suhdettani kyseiseen maahan. Onko liioittelua sanoa, että Amerikka olisi suosikkimaani? Onko se sitä? Eikö se ole vähän tylsä valinta (olenko minä niin tylsä)? Toisaalta, miksi päädyn sinne jopa muutaman kerran vuodessa?

GrandCanyon

Me tutustuimme Amerikan kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun lähdin kesäksi asumaan iowalaiseen perheeseen tuhannen asukkaan Buffalo Centeriin. Ei ehkä kuulosta unelmien kesältä 18-vuotiaalle, mutta kokemusta ei voi verrata mihinkään muuhun. Milloin ikinä olisin lähtenyt vapaaehtoisesti jopa Siilinjärveä huomattavasti pienemmälle paikkakunnalle, maissi- ja papupeltojen keskelle. En ainakaan lomalle, se on varmaa. Ja varmaa oli sekin, että tunsin itseni jotenkin korostetun eurooppalaiseksi keskellä amerikkalaista maaseutua. Olin kummallisen kohtelias, minulla oli outo tapa syödä haarukalla ja veitsellä ja olin hiljainen. Asuimme ihan Minnesotan rajalla, joten kävimme usein toisen osavaltion puolella kaupassa. Kesälomareissumme suuntautui Wisconsiniin.

AntelopeCanyon

Samaisella reissulla piipahdin ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Kaupunki ei hurmannut minua, vaikka se oli iso ja telkkarista tuttu, eikä kukaan kavereistani ollut käynyt missään sellaisessa paikassa. Kun Antti ehdotti kymmenen vuotta myöhemmin, että lähtisimme lomalle New Yorkiin, en keksinyt juuri yhtään hyvää syytä matkustaa kaupunkiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Lähdimme matkaan ja oloni tuntui ihmeen kotoisalle jo lentokenttäjunassa ohi vilahtavia taloja katsellessa. Ja New York, kuinka ihana kaupunki! Ehkä rakkaan ihmisen läsnäolo teki siitä niin täydellisen?

JoshuaTree

Sen jälkeen on tullut Floridan-reissua (sekä toinen sellainen), länsirannikon roadtripiä (sekä toinen pidemmällä reitillä), Chicagoa ja monen monta kaupunkilomaa New Yorkissa, viime vuosina miniroadtripeillä varustettuina. Haaveena on suunnata seuraavaksi maan luoteisosaan. Ja kyllähän siellä itärannikollakin voisi kierrellä. Ja Los Angelesia nyt tulee ikävä aina säännöllisin väliajoin.

MatkatNY

Mutta miksi Amerikka?

En tiedä kovin montaa maata, joka olisi niin monipuolinen. Samalla reissulla saa parhaimmillaan kokea lukuisia erilaisia lomia, jos vaan on valmis liikkumaan. Pidän siitä, että voin yhdistää vaikkapa kaupunkia ja luontonähtävyyksiä. Ja toisaalta on pakko myöntää, että osa Amerikan viehätyksestä tulee varmasti populaarikulttuurista: melkein mikä tahansa ihan tavallinenkin asia saa olon tuntumaan siltä, kuin olisi mukana elokuvassa tai tv-sarjassa. Kaikki on entuudestaan tuttua, ja silti vau-hetkiä tulee tasaista tahtia. Amerikka on meille varma valinta, eikä se ole läpensä nähty muutamalla reissulla. Laskujeni mukaan olen käynyt 14 osavaltiossa, joten matkustettavaa riittää vielä vuosiksi!

FourCorners

Evergladesin suoalueella alligaattoreita bongailemassa, näkyikö yhtään?

Edellisellä Floridan-reissullamme missasimme jotain kyseiselle osavaltiolle tyypillistä: alligaattorin. Ajelimme kyllä Evergladesia liipaten Keys-saarille, mutta käytännössä emme nähneet varsinaista suoaluetta ollenkaan. Eikä siis yhtään alligaattoria.

Tällä kertaa olikin ihan ehdoton juttu, että ajamme Evergladesin läpi. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheutti se, miten niitä alligaattoreita sitten bongaillaan. Blogien lueskelun tuloksena löysimme Loop Roadin, jossa gaattoreita saattoi bongata ihan omatoimisesti tietä ympäröivästä jorpakosta. Ainoa vain, että Googlen mukaan kyseinen tie on suljettuna talvikuukausina, milloin mekin olimme liikenteessä.

Aloimme siis etsimään retkijärjestäjää, jolla olisi suoajelu veneellä ja/tai rakennettu reitti, jota pitkin kävellä suon yläpuolella. Vaihtoehtoja löytyi paljon, mikä ei liene mitenkään ihme, ja ainakin osassa hintaan kuului alligaattori-show. Se ei kiinnostanut meitä pätkääkään, joten viimeiseen iltaan asti pohdimme mitä oikein tekisimme, ja lopulta päädyimme siihen, että ajamme Loop Roadin alkupisteeseen ja jos se on oikeasti kiinni, niin kehitämme pikaisesti vaihtoehtoisen suunnitelman.

Lähdimme liikenteeseen Naplesista jo aamuvarhaisella ja olimme piakkoin kansallispuiston alueella. Ajoimme puiston läpi menevää Tamiami Trailia pitkin ja katselimme silmä kovana ajoittaisia kosteikkoja, josko niillä näkyisi edes pieni vilaus alligaattoreista. Emme bonganneet mitään muuta kuin lintuja, sekä Ochopeen kohdalla Yhdysvaltojen pienimmän postikonttorin.

P3062983

Ensimmäinen varsinainen pysähdyksemme oli ihan sattumalta Kirby S. Storter Parkin kohdalla. Vaikka alkuperäinen tarkoituksemme oli vain ihailla suomaisemaa pysähdyspaikalta, huomasimme iloksemme paikalta lähtevän korotetun kävelyreitin suolle. Tähän aikaan vuodesta maasto on kuivahkoa, joten kosteikon sijaan kävelimme suurimman osan matkasta metsikössä. Reitti ei ollut kovin pitkä, mutta sen päässä odotti pieni palkinto: lammikko, jossa uiskenteli kolme alligaattorin poikasta! Voi mahtava, miten suloisia!

auringonallaIMG_0233P3062991P3063008P3062994auringonallaP3060043auringonallaP3060040P3062998

Tästä innostuneena jatkoimme Loop Roadille, joka oli kuin olikin avoinna. Lähdimme ajamaan kapeahkoa hiekkatietä, jossa varoiteltiin ettei reitin varrelta (n. 38 km) pääse kääntymään takaisin, vaan sille tielle lähtiessään on pakko ajaa koko kierros. Jatkoimme luottavaisin mielin matkaa ja huomasimme hyvin pian, ettei tiellä ollut muuta liikennettä ollenkaan.

Kuivan kauden johdosta ympäristö oli lähinnä metsää, mutta pienten betonisiltojen kohdalla vettä oli enemmän tai vähemmän. Pysähtelimme välillä toivorikkaina kurkkimaan ojiin, mutta mitään ei näkynyt. Kunnes sitten tulimme isommalle lätäkölle: Lintujen lisäksi paikalla lillui ihka elävä alligaattori! Ja pian huomasimme, että tien toisella puolella lymysi ihan tien vieressä yksi erittäin iso yksilö. Tässä vaiheessa paikalle kurvasi myös lähes ainoa kierroksen aikana nähty auto, kun aasialaisporukka ajoi varovasti paikalle.

P3063016P3063015P3063020P3063021

Bongasimme ensimmäiset alligaattorit jo Loop Roadin alkupäässä (lännestä katsottuna), mutta luvassa oli vielä useampi lisääkin. Alligaattoreiden havaitseminen on jossain määrin taitolaji, ja heti kun silmä tiesi mitä etsiä, alkoi otuksia bongailemaan enemmän (ja myös muualta kuin Evergladesista, mm. Kennedy Space Centerin alueella oli lukuisia alligaattoreita).

P3063035P3063041auringonallaP3060059

Loopin loppupäässä eli Miamin puoleisessa päässä tie muuttui asfaltoiduksi, joten päällystämätöntä tietä oli yhteensä noin 30 km verran. Kyseisellä alueella oli myös asutusta, mikä oli itselleni suorastaan järkytys: kuka haluaa asua täällä, missä ei ole mitään muuta kuin suota ja epäilyttäviä alligaattoreita (huolimatta siitä kuinka suloisia poikaset saattavat olla). Erään talon pihalla ohitse ajavia odotti suoranaiset kauhuleffalavastukset, kun autonraatoihin oli laitettu istumaan mm. nukke, jonka silmät oli tuhrittu mustalla tussilla. Liekö kyseessä joku tilataideteos?

Loop Roadilta Tamiami Trailille palattuamme maisema tylsistyi selvästi ja retkijärjestäjien veneet täyttivät tien vieressä kulkevaa ojaa. Ajelu suolla olisi varmasti ollut ihan mielenkiintoinen, mutta omatoiminen alligaattoreiden bongailu oli ehdottomasti yksi loman kohokohdista!

(Ei) ihan täydellinen lomapäivä Key Westissä + Florida Keys

Pääsiäisloma on ollut poikkeuksellinen: olen ollut kotona. Ja vieläpä yksin, sillä Antti on viettänyt koko pitkät pyhät isänsä kanssa lempikaupungissamme Berliinissä. Tosin tämä kotona olemiseni on ihan vapaaehtoista, ja tuntuu hullulta, että kieltäydyin mahdollisuudesta lähteä mukaan. Mutta joskus pitää miettiä omaa jaksamista, myös matkustamisen suhteen. Heti huomenna lähden nimittäin kolmen päivän työreissulle Rukalle, sieltä kotiuduttuani joudun pörräämään hieman lähimaakunnassa ja sunnuntaina hyppään Vilnan-koneeseen ja kohti konferenssia. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua haaveilemasta matkoista joka ikinen päivä, vaan Antin WhatsAppiin on ilmaantunut vaihtuvia suunnitelmia tämän tästä: pitäisikö sittenkin lähteä Kaliforniaan syksyllä, Nykissä olisi kyllä kiva käydä, löysin edulliset lennot Losiin! ja pitäisikö sittenkin palata alkuperäiseen suunnitelmaan Lontoo+Santorini ja säästää kesää 2018 varten?. Onneksi kesän lomareissu Amsterdamiin on nyt varattu, ettei enää tarvitse sen suhteen vaiheilla.

Sanomattakin selvää, että minulla on (Aurinkomatkojen vanhan sloganin mukaan) aina mielessä loma. Ja jos mietin oikein sanaa loma, voisi sen kohdalla sanakirjassa olla kuva Key Westistä. Ja matka tuonne Jenkkien eteläisimpään, trooppiseen pisteeseen menee vielä sellaista maisemareittiä, että kaikki turkoosin meren rakastajat eivät varmastikaan tule pettymään. Joskin, pakko sekin on mainita, että saarien keskellä merta ei näy, ainoastaan siltaosuuksilla. Mutta niitä siltoja riittää! Ja pisin niistä, Seven Mile Bridge, on tietenkin reilun kymmenen kilometrin pituudellaan aika uskomaton.

auringonallaP3080138P3073117P3073127P3073128P3073115P3073113

Vaikka lähtisimme Miamista kuinka aikaisin liikkeelle, nähtävästi meillä ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia ehtiä perille Key Westiin tarpeeksi ajoissa. Florida Keysin läpi ajettaessa on nimittäin ihan pakko pysähtyä vähintään muutamaan otteeseen kuvaamaan näkymiä. Sen myötä saavuimme jälleen kaupunkiin ihan liian myöhään, että olisimme saaneet autoa parkkiin. Ja Key Westissä jos missä parkkipaikan etsiminen on todella stressaavaa. Varsinkin, jos vahingossakaan pyörii turisteja pursuilevan Duval Streetin liepeillä. Ylipäätään kadut ovat niin kapeita, ja täynnä pysäköityjä autoja, että katumaasturilla eteneminen vaatii välillä melkoista tarkkuutta, jos joku tulee vastaan. Harmaita hiuksia aiheuttavat myös parkkisäännöt, joiden tulkkaaminen on joskus rakettitiedettä. Jos vapaa paikka jostain keskustan liepeiltä löytyykin, voi olla varma, että siihen liittyy jotain poikkeuksellista. Tunnin kiertelyn jälkeen saimme auton kaupungin kauimmaiseen nurkkaan.

P3073132P3073140P3073165

Parkkiongelmat eivät olleet ainoa ”ei täydellinen” -hetkemme Key Westissä. Aina aurinkoisilla Florida Keyseillä pyöri nimittäin muutama uhkaava sadepilvi. Koska meillä ei ollut sateenvarjoja mukana, kiiruhdimme askeleitamme ja puolijuoksimme muutaman kilometrin matkan autolta Duval Streetille, missä halusimme ehdottomasti syödä Old Town Mexican Cafessa, jonka terassi on kivan pieni ja viihtyisä. Emme olleet uskoa tuuriamme, kun saavuimme ravintolaan ja saimme ainoan vapaan pöydän suoraan kadun vierestä, tunnelmaltaan ihan täydelliseltä paikalta. Mutta sitten ensimmäisen pisarat tippuivat nenäämme ja jouduimme siirtymään sisätiloihin. Voi, mikä pettymys!

Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään Key Westin ehkä tunnetuimmalle nähtävyydelle, eli eteläisimmän pisteen merkkipaalulle. En kyllä tiedä miksi me sinne lähdimme, sillä olemme nähneet sen aikaisemminkin, emmekä missään nimessä jaksa jonottaa kuvausvuoroa paalulle. Ehkäpä kyseisellä paikalla on sen verran kivat maisemat merelle, että siellä kannattaa pyörähtää. Paitsi että tällä kertaa meri oli harmaahko ja myllersi raivoisasti, vaikka sade oli kyllä loppunut melko lyhyeen.

P3073146P3073150auringonallaP3080096

Onneksi sentään kolme pettymystä Key Westin suhteen oli tarpeeksi. Lähdimme kävelemään tarkoituksella hieman rauhallisempia katuja ja etsimään täydellistä keywestiläistä katunäkymää, jonka olin bongannut auton kyydistä (onneksi Antilla riittää hermo tällaisten hyvin epämääräisten toiveiden toteuttamiseen). Kävelimme Eaton Streetiä pitkin ja huomasimme valinneemme juuri oikean kadun, sillä sen varrella on mm. aivan ihana Tropic Cinema, sekä lukuisia muita kauniita rakennuksia. Sekä yhdellä sen poikkikaduista juuri se katu, mitä lähdettiin hakemaan. Key Westin valkoisten aitojen ylitse pursuava trooppinen vehreys yhdistettynä supersuloisiin puutaloihin on juuri se, mikä tekee Key Westistä idyllisen.

P3073159P3073166P3073174auringonallaIMG_0290P3073180

Paluumatkalla meillä oli hieman kiire, sillä halusimme ehtiä Marathonin motelliimme katsomaan auringonlaskua Meksikonlahden puolelle. Pysähdyimme matkalla kerran, mutta ehdimme kuin ehdimmekin persoonalliseen motelliimme, joka oli reissun kallein, mutta jonka takapihalla oli mitä ihastuttavin pienvenesatama ja aivan upea auringonlasku!

auringonallaP3080104P3083183auringonallaP3080099auringonallaP3080111P3083197auringonallaP3080126auringonallaP3080124P3083215P3083217

Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni, jota lähdimme juhlistamaan lähes viereiseen IHOPiin. Överi pannariaamupala on juuri se, mitä kaikki 34-vuotiaat tarvitsevat. Aamupalan jälkeen pakkasimme jälleen kerran tavaramme, luovutimme huoneemme ja ajoimme tien toiselle puolelle Sombrero Beachille. Pieni mutta kaunis ranta oli selvästi paikallisten suosiossa, sillä sen parkkipaikka täyttyi heti aamupäivästä. Istuskelimme hetken rannalla ja katselimme elämänmenoa. Olo oli niin stressistä vapaa kuin olla ja voi. Olkoon se hyvä lähtökohta 35. vuodelleni!

auringonallaIMG_0326P3083224P3083225

Yllättävän upea Florida

Maaliskuinen Floridan-reissumme oli kolmas matka syksy-kevättalvi välillä, joten sen suunnittelu jäi kovin ylimalkaiseksi ja reittikin päätettiin suurimmaksi osaksi ensifiiliksen mukaan. Olimme varanneet kaikki majapaikat, mikä ei antanut liikkumavaraa suunnitelmien muutoksille, mutta toisaalta saimme yöpymiset edullisemmin kuin paikan päältä hankittuina (ja muutenkin tosi edullisesti) ja ylipäätään meillä oli joku paikka missä yöpyä, sillä tuohon aikaan motelli jos toinenkin vilkutti no vacancy -valoja. Meillä oli siis tiedossa päivän määränpää, mutta kaikki se, mitä päivän aikana teimme, oli vapaasti valittavissa.

Florida6Florida1

 

Edellinen reissumme Floridaan oli neljä vuotta sitten, jolloin vietimme muutaman yön Miamissa ennen New Yorkiin siirtymistä. Vuokrasimme myös auton ja hujautimme Key Westiin ja takaisin saman päivän aikana. Trooppisena hyvän mielen paikkana mieleen jäänyt Key West olikin meillä listalla ehdottomasti, ja bonuksena tietenkin ajaminen Keys-saarten läpi. Everglades oli myös reittimme varrella luonnollisestikin, koska ajoimme länsirannikon puolelta itärannikolle. Muut paikat hyppäsivät suunnitelmaamme sopivan sijaintinsa vuoksi.

Florida5Florida4

Viikko Floridassa oli taas hyvä osoitus siitä, kuinka paljon autolla liikkuessa näkee. Välimatkat eivät olleet kovin pitkiä, mutta vaihdoimme paikkaa päivittäin. Sen johdosta näimme aika hyvän kattauksen keskenään erilaisia paikkoja. Oli tropiikkia, suota, eläimiä (kuten alligaattoreita, huh!), urbaania katutaidetta, art decoa, huimia auringonlaskuja ja -nousuja, dineraamupaloja, avaruuspäivä, vaaleahiekkaisia biitsejä ja monen monta motellia. Eniten pidän roadtripeissä siitä lähdön fiiliksestä, joka koittaa joka ikinen aamu. Haetaan kahvit, syödään jotain häthätään kyhättyä aamupalaa ja pakataan auto aamuauringon lämmittäessä. Näppäillään navigaattoriin joku määränpää, jonne saavutaan yleensä vasta illasta, sillä matkan varrelle osuu aina jotain yllättävää ja mielenkiintoista.

Florida2Florida3

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

 

Urbaania taidetta Miamin Wynwoodissa

Olen ollut tänään hämmästyttävän pirteällä tuulella, vaikka onkin maanantai. En edes ole ihan varma, mikä minua inspiroi, mutta mielelläni otan kaiken ylimääräisen energian vastaan. Näin iltaa kohden alan kuitenkin tuttuun tapaan väsähtämään, joten oli pakko kaivaa esille jotain, mikä saa mielen sateenkaarenvärisiin sfääreihin. Nimittäin  kuvat Miamin Wynwoodista.

P3063061P3063053P3063072P3063060P3063077

En jostain syystä ole koskaan yhdistänyt Miamia ja urbaania katutaidetta. Art decoa ja värikkäitä hengenpelastajan koppeja kylläkin, sekä kuubalaisia värejä ja seinämaalauksia pursuavan Little Havanan. Nyt kun meillä oli kaupunkiliikkumisessakin auto alla koko ajan, saatoimme pyörähtää Little Haitissa levykaupassa ja Wynwoodin Art Districillä katsomassa ”onko siellä mitään ihmeellistä”.

auringonallaP3070070P3063083P3063094auringonallaP3070064P3063096

Aika pian selvisi, että katutaiteen ystäville Wynwoodissa todellakin oli nähtävää. Kuuluisin paikka lienee Wynwood Walls, jossa maalattujen muurien ja seinämien lisäksi löytyy mm. galleria. Tosin gallerioita ja museoita Art Districiltä ei puutu muutenkaan, vaan niitä on kymmeniä. Lisäksi alueella on paljon mielenkiintoisen näköisiä ruokapaikkoja ja baareja, sekä kauppoja. Turistejakin on, joka kulmalla, onhan Wynwood nähtävyys itsessään. Harvassa paikassa korttelit ovat kauttaaltaan katutaiteen peitossa!

P3063051P3063065IMG_2855P3063074P3063076

Tässäpä väriterapiaa kaikille niille, joiden maanantai oli astetta harmaampi!

Naplesin dramaattinen aurinko

Floridan-lomamme alkoi Tampan vierestä Clearwaterista, ja se jatkui St. Pete Beachin ja Pass-a-Grille Beachin kautta Naplesiin. Saavuimme suloiseen Lemon Tree Inniin loppuiltapäivästä ja lähdimme heti tavarat nakattuamme kävelemään kohti rantaa. Samalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja katuja, joiden varsilla näkyi sekä viihtyisiä että varmasti isolla rahalla rakennettuja taloja. Ei ihme, sillä Naples on Jenkkien rikkaimpia alueita, mutta se oli hieman yllätys, ettei näitä taloja oltu ympäröity kauttaaltaan korkealla muurilla.

P3052937P3052940P3052941

Rannalla meitä odotti loppuiltapäivän raukea auringonpaiste, paitsi että sen eteen tälläytyi kovaa vauhtia tumma pilvi. Ukkoseksi luulemamme ilmiö paljastui kuitenkin myöhemmin savupilveksi, joka tuli läheisestä maastopalosta. Pilven takaa kurkkiva aurinko näytti todella erikoiselta ja loi pitkälle, pehmeähiekkaiselle rannalle ihan oman tunnelmansa!

P3052942P3062951P3062952

Lähdimme kävelemään kohti laituria, ja bongasimme matkan varrelta yhdet rantahäät. Voi, millaisia hääkuvia kyseinen pari saikaan, noin dramaattinen taivas taustanaan! Lisäksi pilvien lomassa kaarteli pienkone vetäen perässään onnittelukylttiä (oletettavasti) samaiselle parille.

auringonallaIMG_0183P3062967P3062970auringonallaP3060027P3062968

Laiturilta käsin oli hauska katsella pelikaanien kalastamista, kuinka ne syöksyivät hurjan nopeasti ylhäältä alas merta kohti ja sukelsivat sukkana pinnan alle. Seurasimme pelikaanien ja pienten ”takatukkaisten” haikaroiden elämää tovin, kunnes huomasimme vedessä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: delfiinin! Delfiini pyörähteli laiturin vieressä useammankin kerran, vaikka antoikin odottaa itseään välillä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet delfiiniä luonnon vesissä, joten vielä yhdistettynä epätyypillisen näköiseen taivaseen, oli hetki todella taianomainen.

P3062975auringonallaP3060032auringonallaP3060031IMG_2828IMG_2829

Paluumatkalla kävelimme Naplesin ravintola- ja ostoskadun, 5th Avenuen kautta. Katu ei näyttänyt kovin amerikkalaiselta, vaan monet ravintolat henkivät eteläeurooppalaista fiilistä tyylikkäine ulkoterasseineen. Katselimme rantasandaalejamme ja shortsejamme ja päätimme jättää (todennäköisesti) kalliit viinilasilliset väliin ja läpsyttelimme takaisin motellillemme, jossa eläkeläiset katselivat iltauutisia (tai telenoveloita) telkkarit raikuen. Aamulla söimme varhain aamupalaa uima-altaan vieressä, auringon noustessa tällä kertaa lähes pilvettömälle taivaalle. Savun hajun haistoi vielä kevyesti Naplesin kaupungin rajalla, matkalla Evergladesiin alligaattoreita bongailemaan.

auringonallaIMG_0212floridaIMG_0210auringonallaIMG_0214

Viikon kierros Floridassa

Tämän talven viimeinen reissu suuntautui Floridaan ja reitin varrelle osui monen monta etappia, vaikka aikaa oli vain viikko. Vaihdoimme paikkaa joka päivä, mutta se sopi meille erittäin hyvin, sellaisia meidän roadtripit ovat aina olleet. Lisäksi rakastan sitä aikaista aamuhetkeä, kun auto pakataan, navigaattoriin kirjataan uusi paikka ja lähdetään liikkeelle vain hetki auringonnousun jälkeen. Silloin on vielä rauhallista ja valo on mukavan pehmeää.

Meidän lennot olivat Tampaan, mikä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi siksi, että kenttä oli pieni, maahantulomuodollisuudet nopeat ja henkilökunta ystävällisintä. Olimme vuokranneet auton Alamolta ja vaihdoimme sen suunnitellusti vuokraamolla Infinitin katumaasturiin. Sieltä olikin loistava katsella maisemia! Vaikka olimme perillä myöhään iltapäivällä, emme olleet niin väsyneitä, ettemmekö olisi lähteneet kruisailemaan Clearwaterin rannalle. Oli lauantai-ilta, joten porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja parkkipaikan löytyminen oli tuskaisaa, mutta lopulta saimme auton kauimmaiseen katuparkkiin ja ehdimme juuri ja juuri näkemään upean auringonlaskun. Ja mikä biitsi, ihan mieletön valkoinen hiekka!

P3052884

Aamulla heräsimme jo hyvissä ajoin ennen muuta motellia ja heti auringon noustua lähdimme matkaan. Ensimmäisenä etappina oli Pass-a-Grille Beach, joka kuuluu St. Pete Beachiin. Keräsimme rannalla simpukoita ja ihailimme näyttävää haikaraa, joka muina miehinä seisoskeli (muiden) kalastajien joukossa. Illalla saavuimme varsinaiseen määränpäähämme eli Naplesiin ja lähdimme katsomaan auringonlaskua rannalle. Läheinen maastopalo aiheutti auringon eteen tummanpuhuvan pilven, mikä teki maisemasta aivan ainutlaatuisen. Kävelimme laiturille asti ja katselimme huvittuneina pelikaanien syöksyjä meriveteen kalojen perässä. Todellinen huippuhetki oli kuitenkin se, kun laiturin vieressä uiskenteli delfiini!

P3052903P3052922auringonallaP3060027P3062970

Naplesin jälkeen jatkettiin eläinten bongailua, nimittäin alligaattoreiden. Ajoimme Evergladesin läpi ja pysähdyimme muutamassa kohtaa, hieman kauhunsekaisin tuntein odottaen, mutta lopulta varsin tyynesti alligaattoreihin suhtautuen. Sillä niitä kyllä nähtiin. Aloitimme kevyesti kolmesta poikasesta, jatkoimme keskikokoiseen ja lopulta näimme yhden melko ison yksilön, ja ihan lähietäisyydeltä, huh! Jatkoimme matkaa Tamiami Trailia pitkin aina Miamiin, jossa käväisimme Wynwoodin taidealueella.

auringonallaP3060059P3063015P3063074P3063077

Key West oli yksi reissun odotetuimmista paikoista, sillä meillä oli sieltä kivoja muistoja neljä vuotta aikaisemmasta päiväreissusta. Tällä kertaa meni kuitenkin hieman pieleen jo aluksi, kun aina aurinkoisilla Florida Keyseillä leijui harmaat pilvet yllä ja sateen uhka oli läsnä koko ajan. Lisäksi perille saavuttuamme emme löytäneet yli tuntiin vapaata parkkipaikkaa, joten ehdimme jo todella hermostumaan koko kaupunkiin (olisihan se pitänyt tietää jo edellisestä kerrasta)! Lopulta löysimme vapaan ja myös turistin käytössä olevan paikan (vieläpä ilmaisen!) ihan kaupungin laidalta ja marssimme pikatahtia Old Town Mexican Cafe -nimiseen ravintolaan, jonka suojaisaan terassiin ja limettipiiraaseen olimme mieltyneet aikaisemmin. Saimme ihan täydellisen paikan terassilta, mutta niin vaan sade päätti saapua juuri silloin ja jouduimme väistämään sisätiloihin. Aina ei vain voi voittaa.

auringonallaP3080092P3073150auringonallaIMG_0290

Harmitusta onneksi lievensi majoituksemme Marathon Key:lla, tai ainakin sen pienvenesatama ja upea, Meksikonlahden auringonlasku! Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni ja söimme valtaisan aamupalan IHOPissa. Ennen Miamiin lähtöä käväisimme saaren Sombrero Beachilla, joka oli selvästi paikallisten suosiossa. Miamissa ajoimme suoraan Miami Beachin puolelle ja kävelimme Ocean Drivella hetken, ennen kuin muistimme spring break -ajan olevan juuri sillä hetkellä. Söimme ulkona terassilla ja saimme ikäväksemme seurata lähes paljaiden takapuolten marssia pöytämme ohi ihan jatkuvalla syötöllä, mutta onneksi ruoka oli sentään hyvää. Sama meininki jatkui rannalla, eikä siellä jaksanut kuin käydä kääntymässä. Lopuksi pyörähdimme Little Haitin puolella Miamin suosituimmassa levykaupassa, mutta sekin oli lopulta vähän huti meidän osalta.

auringonallaP3080113auringonallaP3080133P3083225auringonallaP3090146

Miamin majoituksemme aamupala oli todella onneton, siis todella, joten päätimme hypätä auton rattiin ja hurauttaa jo aamuvarhaisella Fort Lauderdaleen, ostaa Publixilta aamupalaa ja syödä rannalla. Miten loistava idea! Siitä jatkoimme matkaa ja posotimme vauhdilla aina Titusvilleen asti, missä päivän varsinainen kohteemme, Kennedy Space Center, sijaitsi. Olin etukäteen suhtautunut paikkaan hyvin vähäisellä mielenkiinnolla, ja nieleskelin hieman 50 dollarin lippuhintaa, mutta lopulta päivästä tuli ikimuistoinen. Hintaan kuului bussikierros alueella (myös siellä näimme alligaattoreita, useita!) sekä eri näyttelyt ja imax-esitykset. Viisi tuntia ei tuntunut riittävän millään, ja vaikka homma oli amerikkalaiseen tyyliin hieman paatoksellista, oli itsellä olo kuin olisi elokuvassa!

auringonallaP3090160P3093262P3103312P3093293

Illaksi ajoimme vielä Daytona Beachille, missä meitä odotti sekä spring break -hulinat että biker-viikko, huh! Onneksi motellimme sijaitsi vähän rauhallisemmalla paikalla. Yöpimeällä huoneeseen kavutessamme pystyi aistimaan meren läheisyyden, ja aamulla sain vahvistuksen: huoneemme oli ihan rannan vieressä, ja meillä oli vieläpä parveke! Heräsin jo ennen auringonlaskua ja lähdin kävelemään rannalle. Oli aivan täydellisen kaunista ja rauhallista. Vain minä, muutama lenkkeilijä ja kalastaja, sekä upea biitsi! Myöhemmin haimme aamupalaa parvekkeelle ja vietimme juuri sellaisen aurinkoisen aamun, kuin lomalla kuuluukin. Aamupäivästä kävimme vielä kävelemässä rannalla uudestaan.

auringonallaP3100240auringonallaIMG_0433

Reissun viimeinen etappi oli Orlando, jossa majoituimme ihan ydinkeskustan tuntumassa. Vietimme iltaa läheisessä Lake Eola Parkissa ja seurasimme perjantai-illan rauhallista menoa. Seuraavana aamuna söimme vielä diner-aamupalan ja lähdimme kohti Tampaa ja lentokenttää. Matka kesti yli tuplaten sen mitä piti, kiitos ruuhkien, mutta onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen.

P3113338P3113357

Kiitos Florida, olit ihana, ja annoit sen verran valovoimaa, että tällä jaksaa kyllä talven loppuun!

Floridan roadtrip, aurinkoa kiitos!

Jos syksyllä pohdinkin, tuleeko vain 8 viikon välein olevat joulu- ja hiihtoloma liian nopeasti, niin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että eivät ollenkaan. Jos hiihtoloma, ja Floridan-reissu, olisivat olleet viikkoakin myöhemmin, olisin ehtinyt totaalisesti ylirasittamaan itseni, sillä alkuvuosi on ollut varsin hektinen ja olen rynnännyt projektista toiseen ja kolmanteen lyhyelläkin varoitusajalla. Pieni paussi tekee ehdottomasti hyvää.

Tämä vuosi syyslomasta hiihtolomaan on ollut todella poikkeuksellinen, sillä säästimme vuosilomia niin, että saimme pitää jopa kolme eri lomaa syksyn ja kevään välillä. Ja kaiken tietenkin kruunasi se, että onnistuimme saamaan kaikille näille lomille edulliset, reilut 300 e maksaneet lennot New Yorkiin, Hongkongiin ja Tampaan Floridaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on siis Floridan vuoro, neljä vuoden tauon jälkeen! Viimeksi vietimme muutaman päivän Miamissa sekä yhden Key Westissä. Tällä kertaa meillä on auto vuokrattuna koko ajalle ja lähdemme liikenteeseen Tampasta. Ensimmäinen etappi on mm. Ullan hehkuttama Naples ja pienen rantapysähdyksen jälkeen kurvaamme Evergladesin läpi Miamiin. Matka jatkuu Keys-saarten läpi aina Key Westiin, joten pääsen juhlimaan synttäreitäni paikkaan, joka huokuu täysillä lomafiilistä. Ja haukkaamaan palan herkullista key lime pie:ta!

auringonallapc271528auringonallapc281576auringonallapc281606

Keysien jälkeen jatkamme matkaa pohjoiseen, ohitamme jälleen Miamin ja käymme Kennedy Space Centerissä Titusvillessä. Majapaikan olemme varanneet Daytona Beachilta.  Paluumatkalla ajamme Orlandon kautta takaisin Tampaan. Siinä se viikko meneekin. Pitkän pimeän talven jälkeen odotan kaikkein eniten valoa. Ja turkoosia merta, sitä ei voi koskaan katsella liikaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei siis hiihtämistä tiedossa tälläkään hiihtolomalla. Ylläri! Tosin näiden kahden vmp-säällä varustetun päivän jälkeen paistaa näköjään aurinko ja on ihan täydellinen kevätsää. Jopa niin hieno, että hetken harkitsin suksien hankkimista heti kun tulemme lomalta takaisin. Katsotaanpa miten käy!

Ps. Tällä kertaa läppäri ei seuraa mukana lomalle, joten reissua voi seurata lähinnä Instassa ja Snäpissä, molemmissa @heidialande.

Kaupunkien yläilmoissa

Maaliskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on ylhäällä, korkealla. Ensimmäisenä mieleen tulee vuoret ja näköalapaikat, mutta Instagram-kuviani tutkiessani huomasin, että minun tulee suhteellisen paljon hilluttua yläilmoissa nimenomaan kaupungeissa. Siispä tässä postauksessa katsotaan alaspäin miljoonakaupunkeihin!

Empire State Building, New York

Mitä olisikaan maailman kuuluisin pilvenpiirtäjäviidakko ilman maisemien katselua yläilmoista käsin? Empire State Building ei ole ainoa vaihtoehto, eikä välttämättä edes se paras, mutta klassikko se ainakin on!

empirestatebuilding

Chill Skybar, Saigon

Edellisen kerran ihailimme kaupungin vilinää Saigonissa joululomalla. Koska kaupunki on täynnä mopoja, näyttävät tiet illan pimentyessä erityisen kauniille. Ja samalla saa hengähdystauon itse liikenteestä!

chillskybar

Griffith Observatory, Los Angeles

Olemme käyneet molemmilla Los Angelesin kerroilla sekä Hollywoodin kukkuloilla että Griffith Observatorylla. Vaikka nämä kuvat eivät ole iltapimeällä napattuja, on auringonlasku ja sen jälkeinen aika ihan parhaita tunnelman kannalta. Los Angeles on loputon valomeri!

griffithobservatory

Lebua Skybar, Bangkok

Lebuan kattobaari on ehkä Bangkokin kuuluisimpia, mutta kaikkein viihtyisin se ei ole. Maisemat ovat silti upeat, eikä ylhäällä käynti vaadi välttämättä edes yhden (kalliin) drinkin ostamista.

lebuaskybar

Marina Bay, Singapore

Singaporessa saa nauttia satumaisesta fiiliksestä Marina Bayn alueella, missä voi nousta maatason yläpuolelle superpuihin (kokemus on todella kitsi!) tai vielä reippaasti ylemmäksi Marina Bay Sands -hotellin kattotasanteelle Ku De Ta:n baariin. Hotellilla on myös näköalatasanne, mutta se maksaa suurin piirtein saman verran kun perusdrinkki Ku De Ta:ssa.

marinabay

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.