Tiedän mitä teen tänä vuonna

Elettiin vasta häthätää tammikuun puoliväliä, kun meillä alkoi olla tämän vuoden reissukuviot selvillä. Sinällään ei ollut ihan hirveästi edes päätettävää, sillä tiedossa oli, että keväällä ei lähdetä mihinkään, eikä myöskään syksyllä. Ensin ajattelimme olla myös kesän kokonaan kotona, sillä silloin ei ole pakko matkustaa mihinkään, mikäli on edes kohtuullisen hyvät säät. Sitten muistimme, kuinka viime kesänä vannoimme menevämme vuoden päästä Berliiniin, joten asia oli sillä selvä ja varasimme asunnon Friedrichshainista. Vaikka olimme melko ajoissa, olimme siinä suhteessa myöhässä, että Airbnb-toivelistallani olevista asunnoista neljä parasta oli jo täysin varattuja lähes koko heinäkuun. Viidenneksi parhaan asunnon etsiminen meinasi tuottaa hieman tuskaa, mutta lopulta ratkaisimme asian niin, että menimme täysin sijainti  ja asunnon koko edellä.

Joulukuisen Floridan-reissun jälkeen olen elänyt poikkeuksellisen pitkässä huumassa. Se on vahvistanut tunnetta siitä, että tällä hetkellä emme halua varsinaisesti nähdä uusia paikkoja vaan viettää rauhassa aikaa vanhoissa tutuissa. Tähän liittyy myös kiinnostus asunnon vuokraamiseen sen sijaan, että viettäisi koko loman hotellissa. Paikallisen asukkaan kenkiin astuminen, edes lyhyeksi ja pintapuoliseksi ajaksi, on jotain mikä sopii meille erinomaisesti juuri nyt. Pidän edelleen hyvistä ja persoonallisista hotelleista, mutta lopulta niissä yöpyminen on melko raskasta pienen lapsen kanssa. Varsinkin sellaisen, jolle pitää keittää joka päivä kaurapuuroa ja riisiä, jotta elämä hymyilee.

Tällä hetkellä kiinnostaa myös talvipako. Tai kiinnosti jo paljon aikaisemminkin, mutta sitten palasin äitiysloman jälkeen töihin, juutuin takaisin oravanpyörään ja jätin kaiken haaveilun taka-alalle. Kahden viikon hidastempoinen loma Floridassa muistutti kuitenkin siitä, että elämä saisi olla muutakin kuin töiden täyttämää arkea ja yhteinen aika ilman velvollisuuksia tekee hyvää koko perheelle. Mietimme alun perin lähtevämme ensi talvena kahdeksi kuukaudeksi Málagaan, jota puolsi mm. edullinen asuminen ja eläminen, sekä pieni aikaero Suomeen, mikä olisi saattanut mahdollistaa osittaisen etätyön tekemisen ja näin ollen olisimme voineet viipyä hieman pidempään (ainakin, jos olisimme saaneet muut asiat järjestymään). Kävimme viime maaliskuussa viikon verran kokeilemassa Málagan vanhassa kaupungissa asumista ja viihdyimme loistavasti. Minulle seutu oli tietenkin tuttua, kun olin ihan oikeasti asunut kaupungissa reilu kymmenen vuotta sitten.

Mutta sitten tuli Florida. Ja se pehmeä lämpö. Ilmasto olikin se yksi syy, miksi käänsimme kelkkamme maanosan suhteen: halusimme, että aamuisinkin on niin lämmintä, että kävelylle voi lähteä shortseissa. Ajankohtana joulun seutu oli ainoa, mitä meidän oli työ- ja hoitokuviot huomioiden järkevää lähteä tavoittelemaan. Miinuksena edullisen Espanjan vaihtamisessa kalliiseen Yhdysvaltoihin oli tietenkin hintataso, ja oli heti selvää, että budjetti ei venyisi kahden kuukauden irtiottoon, oli sitten etätöitä tai ei. Lisäksi pääsimme sen verran irrottautumaan töistä viime joulukuussa, että ymmärsimme sen olevan erittäin tervetullutta tulevaisuudessakin. Näin ollen talvipaon kesto lyhentyi noin neljään viikkoon, jotka aiomme ainoastaan lomailla.

Kun päätös oli tehty eli tiesimme mitä ehdottomasti halusimme, olikin helpompi ottaa seuraava askel: asunto. Päädyimme lopulta vuokraamaan Airbnb:n kautta, sillä siitä tuntui olevan vähiten säätöä, ja osassa asunnoista sai kuukausialennuksen. Meidän budjetilla ja kriteereillä olevia asuntoja ei kuitenkaan tuntunut aluksi löytyvän sitten millään, joten jouduimme hieman karsimaan toiveitamme, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä Hallandale Beachin läheisyydestä löytyneeseen asuntoon.

Tiesimme haluavamme Floridaan, mutta vaikka Miami oli ykkösvaihtoehtomme, pohdimme myös Meksikonlahden puolta. Yksi ehdokas oli Tampa, joka vaikutti varsin kivalle pikkukaupungille lyhyen visiittimme aikana 2017, mutta satuin kurkkaamaan keskimääräisiä lämpötiloja joulukuussa ja huomasin merkittävän eron Miamiin, joten Tampa jäi siksi pois laskuista. Suosikkimme Naples kävi mielessä myös, mutta halusimme asua lähellä isomman kaupungin sykettä. Hallandale Beach Miamin ja Hollywoodin välissä on meille sijaintina varmasti täydellinen, sillä alue vaikuttaa rauhalliselta, mutta lyhyen automatkan päässä on valtavan paljon tekemistä. Yksi kriteereistämme oli kuitenkin se, ettei ihan joka paikkaan tarvitse autoilla. Nyt meillä on kävelymatkan päässä sekä Publix ja pari muuta ruokakauppaa että joitakin ravintoloita, sekä ranta. Bonuksena vielä taloyhtiön uima-allas, joka ei ollut millään muotoa listalla, mutta varmaan ilahduttaa siinä vaiheessa lähes 3-vuotiasta lastamme.

Ja onko nyt sellainen olo, että en jaksaisi odottaa? Aluksi kyllä, mutta toisaalta tämä kaikki myös rauhoittaa minua nauttimaan hetkestä ja arjesta. Aivoista vapautuu kummasti kapasiteettia, kun ei tarvitse miettiä matkustamista. Toisaalta, heti kun tämän vuoden suunnitelmat oli selvillä ja lukkoon lyötyjä, huomasin jo ajattelevani seuraavaa vuotta. New York jää nimittäin tänä vuonna väliin, joten sen vuoro on ehdottomasti ensi vuonna. Ja jos mahdollista, haluaisimme mennä sinnekin vähän tavallista viikkoa pidemmäksi ajaksi. Kaiken kaikkiaan pitkät lomat kiinnostavat nyt kaikkein eniten, uuden näkeminen ja kokeminen ei niinkään. Tosin tähänkin on yksi erityinen poikkeus, sillä pääsen suureksi onnekseni tässä keväällä työmatkalle Tokioon (tai no katsotaanhan miten tuo koronavirus vaikuttaa matkustamiseen). En ole koskaan käynyt Japanissa, joten odotan tätä reissua harvinaisen jännittyneenä ja innostuneena: kukkiiko kirsikkapuut juuri silloin, onko kaupunki kaikkea sitä mitä olen kuvitellut, vai aiheuttaako haaveilun kohteeni pettymyksen, kun odotukset ovat niin korkealla. Tällä hetkellä tietenkin suurin toiveeni on, että päästään ylipäätään lähtemään.

Ensi viikko on hiihtoloma, jonka vietämme kotona, eikä se ahdista yhtään. Tällainen kahden vuosittaisen ulkomaanmatkan tahti on meille lapsiperheenä varmasti aika sopiva, sillä on se reissaaminen kuitenkin sen verran työlästä, että ihan joka lomalla ei viitsi lähteä pois kotoa. Ja kuten aiemmin totesin, meitä on alkanut entistä enemmän kiinnostaa edes jonkin verran aiempaa pidemmät reissut sen sijaan, että tekisimme useamman pikapyrähdyksen. Lapsen kanssa matkustaessa tehdään kuitenkin paikan päällä melko arkisia asioita ja tahti on hitaampi kuin ennen.

Mites siellä ruudun toisella puolella, joko kuluvan vuoden matkasuunnitelmat on selvillä?