Yhdysvallat: missä kaikkialla ollaan käyty, ja minne ollaan menossa seuraavaksi?

15 osavaltiota käytynä, ja vielä niin paljon edessä, jos haluaisi kahlata Yhdysvaltoja enemmänkin. Harmi, että meillä on tapana matkustaa samoihin paikkoihin uudelleen, eikä tämä syksy tule tekemään poikkeusta. Mutta aika paljon ollaan nähty ja samalla ollaan huomattu, kuinka äärettömän monipuolinen maa Yhdysvallat on. Ja toisaalta, kaikkialla on samaan aikaan myös todella tutun tuntuista, samanlaista. Listasin tähän huvikseni paikat, jossa olen/olemme käyneet.

Arizona

Phoenix

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tucson

auringonallaDSC_0755

Saguaron kansallispuisto

Saguaro

Flagstaff ja Slide Rock State Park

auringonallaDSC_0024

Grand Canyon

grandcanyonDSC_0046

Page ja Antelope Canyon

antelopecanyonDSC_0266

Colorado

Cortez

IMG_3167

Florida

Miami ja Miami Beach

IMG_2855

Tampa ja Clearwater

P3052884

Naples

P3062970

Everglades

auringonallaP3060059

Key West ja Florda Keys

P3073140

Fort Lauderdale

auringonallaP3090160

Titusville

P3103312

Daytona Beach

auringonallaIP3100206

Orlando

P3113338

Illinois

Chicago

P1190036

Iowa

Buffalo Center

Des Moines

Kalifornia

San Francisco

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

San Luis Obispo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Los Angeles

auringonallaDSC_0898

San Diego

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laguna Beach

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amboy

auringonallaDSC_9680

Death Valley

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palm Springs

auringonallaP7040400

Joshua Tree National Park

auringonallaDSC_0827

Minnesota

Minneapolis

New Jersey

Atlantic City

DSC_3001

Cape May

DSC_2943

New Mexico

Albuquerque

auringonallaDSC_0540

Four Corners Monument

auringonallaDSC_0528

Very Large Array

auringonallaDSC_0638

Truth or Consequences

New York

New York

DSC_3046

Hamptons

IMG_5074

Montauk

auringonallaPA221592

Fire Island

auringonallaPA221529

Poughkeepsie

auringonallaPA211451

Nevada

Las Vegas

auringonallaDSC_9747

Hooverin pato

auringonallaDSC_9959

Pennsylvania

Philadelphia

DSC_2904

Texas

El Paso

auringonallaauringonallaDSC_0717

Utah

Monument Valley

monumentvalleyDSC_0425

Wisconsin

Prescott

Ja sitten asiaan, eli minne seuraavaksi? Kävi nimittäin niin, että varasimme jo keväällä lennot San Franciscoon, eli Kalifornia kutsuu lokakuussa! Käytännössä reissu on lähes kokonaan uusintaa, sillä ajamme rantatietä alaspäin San Luis Obispoon ja sieltä Los Angelesiin. Seuraavaksi pysähdymme parin yön ajan Palm Springsissä (ja siinä ihanan värikkäässä Saguaro-hotellissa!) ja tietenkin otamme pienen lepohetken Las Vegasissa (tällä kertaa varattuna on sviitti, jos ei oikeasti jakseta juurikaan tehdä mitään). Pidin viisi vuotta sitten todella paljon Death Valleysta, joten sekin on hienoa nähdä uudelleen. Sen jälkeen tuleekin reissun ainoa uusi, mutta sitäkin odotetumpi kohde: Yosemite!

Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia roadtrip numero kolmen suhteen, mutta näin vauvan kanssa toista kertaa reissatessa ei ehkä kuitenkaan viitsitä haukata tuon isompaa palaa. Esimerkiksi Utahin ihanat karut kansallispuistot saavat nyt jäädä odottamaan sitä neljättä reissua hamassa tulevaisuudessa. Matkakuumetta alkaa jo pukkaamaan, vaikka samalla toivoisin että aika menisi mahdollisimman hitaasti, sillä reissun alkaminen tietää minun äitiysloman loppua. Muutaman vuosilomaviikon jälkeen palaankin sitten töihin, jaiks! Mutta onneksi on varmasti upea reissu sitä ennen!

Mainokset

4kk vauva-arkea takana, mitä meille kuuluu?

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo muutama viikko sitten, mutta koska WordPress hävitti osan tekstistä, päätin luovuttaa heti alkuunsa. Sitten minulle tarjoutui pieni hetki kaupungilla, joten päätin tehdä jotain sellaista mitä ennenkin: napata läppärin kainaloon ja mennä kahvilaan tai ravintolaan kirjoittamaan (ja vaihtaa otsikon kolmosen kohdalle nelosen). Siispä olen nyt Oulun kauppahallissa Pikku Pandassa syömässä autenttista kiinalaista ruokaa ja tämän mausteisen lämpimän nuudelikeiton lisäksi voisin hyvin kuvitella olevani jossain päin Aasiaa, kun ympärillä kuuluu vain kiinaa (tietenkin pitää olla vilkuilematta tämän pienen kuplan ulkopuolelle, missä näkyy huovutettuja koruja ja Suomi-paitoja). Tätä juuri tarvitsin!

Pieni vauvamme on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja elämä on alkanut näyttää taas lähes normaalille. Tai sanoisinko uudelle normaalille. Me emme ole enää ihan pihalla kaikesta, eikä alkuvuoden pakkolinnoittautumisesta kotiin ole tietoakaan. Pakko oli siis siksi, että ilma oli liian kylmä vauvan kanssa ulkona liikkumiseen, ja auto ei ollut juuri sillä hetkellä käytettävissä, kun sitä olisi eniten tarvittu (ovet jäätyivät kiinni). Silloin tuntui kyllä hieman epätoivoiselta, mutta toisaalta se kuuluu omalla kohdallani jokaiseen talveen, oli vauvaa tai ei. Tänä vuonna pimeys tuntui välillä tavallista pahemmalta, että emme olleet tietenkään päässeet minnekään reissuun sitten Rooman babymoonin. Toisaalta olen tätä ennen istunut niin monta talvea keinovalaistussa toimistossa, että pienikin auringon pilkahdus keskellä päivää oli edistystä siihen nähden.

Alkushokista toivuttuamme varasimme reissun Berliiniin. Ehkä se oli se käännekohta, kun aloimme miettimään elämää muutamaa tuntia ja päivää pidemmälle. Sen jälkeen reissusuunnitelmia on alkanut putkahdella tavalliseen tapaan: taidamme tietää jo alustavasti, missä vietämme syksyn 2019! Tai syysloman, jos tarkkoja ollaan. Silloin voimme vielä matkustaa kahden lentolipun hinnalla.

Haaveilen tällä hetkellä eniten niistä matkoista, joita emme ehtineet toteuttamaan kahdestaan. Niiden aika ei kuitenkaan ole vielä nyt, sillä reissaamme todennäköisesti vain tutuissa paikoissa pari ensimmäistä vuotta. Toisaalta vielä viime viikolla olin järkähtämättömästi sitä mieltä, että haluan ensi keväänä nähdä kirsikankukat Japanissa.  Kaukokaipuussani tartuin vihdoin ensimmäistä kertaa kirjaan, kesken jääneeseen Rei Shimuraan, ja päätin pyhittää kaikki päiväuniajat lukemiselle. Ja lounaat sushille aina kuin mahdollista. Hetkellinen todellisuuspako!

Paras vuodenaika, kesä, on ihanasti edessä ja sen jälkeen tulee syksy, joka on myös lempparini! Voisiko tässä enää onnellisempi olla. Blogiakin ehtii päivittämään aina välillä, vaikka enemmän keskitynkin muiden lukemiseen. Tätä postausta kirjoitin monta viikkoa, aina kappale kerrallaan. Taustalla soi Airin Alone in Kyoto ja haaveilu jatkuu vielä vauvan heräämiseen saakka.

Mitä teidän kevääseen ja alkavaan kesään kuuluu?

Jos saisin valita yhden paikan, niin…

Ensimmäisellä Rooman-lomallamme ihastuin gelatoon niin kovasti, että sanoin ääneen syöväni siitä lähtien pelkästään italialaista jäätelöä. Säästän vaikka kaikki jäätelörahani, jotta pääsen edes silloin tällöin Italiaan syömään ihanaa, makuja täynnä olevaa kylmää herkkua.

Eihän se ihan niin ole mennyt, mutta monessakin pienessä asiassa laatu korvaa määrän. En esimerkiksi muista, milloin olisin viimeksi käynyt baarissa tai drinkillä Oulussa. Poikkeushetkiäkin löytyy toki, mutta eniten nautin siitä drinkistä, vaikka vain yhdestä, jos sen saa nauttia aasialaisen metropolin maisemia auringonlaskun aikaan katsellen. Joskus heitämme vitsillä ilmaan, että pitäisikö lähteä hampurilaiselle, jolloin toinen kysyy että mihin, ja vastaus on tietenkin Jenkkeihin. Tai pizzalle Italiaan.

Jos saisin siis valita yhden paikan, niin…

DSC_2793

…menisin hampurilaiselle Madison Square Parkin Shake Shackiin. Shack burger on kaikessa yksinkertaisuudessaan lempihampurilaiseni ja missään se ei maistu niin hyvälle kuin alkuperäisellä grillillä.

DSC_3431

…joisin drinkin Ho Chi Minh Cityn Chill SkybarissaMaisema on upea ja juomat varsin kohtuuhintaisia kattobaariksi. Tosin istumapaikkoja ei tainnut olla. Mutta koska minulle riittää se yksi drinkki, valitsen maiseman sen seuraksi!

P4070303

…menisin uimaan Boracayn White Beachille. Lomasaarten päärannat ovat harvoin niitä parhaimpia, mutta Boracaylla ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ja ainakin meidän visiitin aikana ranta oli myös sijaintiinsa nähden rauhallinen. Valkoinen pehmeä hiekka ja kirkas, turkoosi meri ilman sen suurempaa aallokkoa sopii uimiseen!

DSC_2793

…söisin aasialaista ruokaa Singaporen hawker centereissäSingaporessa on tarjolla kaikki mahdolliset aasialaiset ruuat suht siisteissä hawker centereissä, joista parhaimmissa saa myös jääkylmää kaljaa.

grandcanyonIMG_2921

…katselisin auringonnousua Grand CanyonillaJos pitäisi valita yksi eniten mieleeni jäänyt hetki matkoillamme, olisi se aika varmasti vaaleanpunainen auringonnousu Grand Canyonin ääriviivojen paljastuessa pala palalta.

DSC_2378

…katselisin auringonlaskua Railay BeachillaMaailma on täynnä upeita auringonlaskupaikkoja ja yksi niistä on Krabin Railay Beach.

P1270910

…kuuntelisin musiikkia Santo Domingon katujuhlissa. Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa saattaa ihan sattumalta törmätä kadulla järjestettävään konserttiin, jossa ihmiset intoutuvat tanssimaan tai muuten vain nauttimaan lattarirytmeistä. Toimii kuumassa ja pimeässä illassa!

P7113839

…söisin jäätelöä Italiassa, ihan missä päin tahansa. No se jäätelö. Tietenkin Italiassa, eikä paikalla ole väliä!

auringonallaP6260159

…etsisin kirpputoriaarteita Berliinissä Boxhagener Platzilla tai Mauerparkissa”Seuraavalla kerralla tullaan autolla”.

CIMG0612_2

…ajaisin taksilla HavannassaOnko taksit missään muualla päin maailmassa niin hienoja kuin Havannassa? Tunnin kiertoajelu oman kuskin kera on perus turistijuttuja, mutta samat autot toimivat myös ihan perustakseina.

P7093677

…nauttisin alkuillan aperitiivin Pohjois-Italiassa. Sillä kylkiäisenä tulee usein herkullista syötävää, jolla siirtää jopa orastavan supernälän vähintään tunnilla eteenpäin. Kokemusta on.

auringonallaIMG_0736

…joisin kahvia Saigonissa. Aika ruoka- ja juomapainotteiseksi meinaa mennä, mutta oli ihan pakko ottaa tähän vielä kahvi mukaan. Saigonissa on myös niin paljon ihania kahviloita, että kannattaa käväistä edes yhdessä, mutta mielellään useammassa!

Mihin sinä menisit?

Love, Los Angeles ja loputon matkakuume

Vauvan kanssa kotona hengatessa tulee olohuoneen sohva ja Netflix kovin tutuiksi (joskaan ne ei mitään vieraita ole minulle muutenkaan, heh). Kaksi vuotta sitten katsoin Love-sarjan ensimmäisen tuotantokauden melkein yhdeltä istumalta (makaamalta), kun sairastin Thaimaasta saatua kampylobakteerin aiheuttamaan tautia ja keuhkoputkentulehdusta parin viikon verran. Nyt katsoin molemmat tuotantokaudet melkein yhtä koomassa, samalla syöttäen, röyhtäyttäen ja hyssyttäen. Sarjan tutut kuvauspaikat toivat kuitenkin kummasti kalifornialaista valonpilkahdusta tammikuiseen oululaiseen lähiöön. Vaikkei sarja nyt mikään O.C:n kaltainen päivänpaiste olekaan.

Olin ihan unohtanut, että sarjan toisella tuotantokaudella syödään samaisella taco-kopilla Silver Lakessa kuin me 2015. Edellisenä iltana olimme ruokailleet tien toisella puolella olevan autopesulan pihaan parkkeeranneen foodtruckin tacoja, joihin minä menin epähuomiossa läträämään ihan liian paljon minulle ihan liian tulista kastiketta. Kyyneleet valuivat silmistä ja minua hävetti amatöörimainen virheeni. Samalla huomasimme vastapäätä olevan oranssin grillin, jossa oli hauskat, vaaleanpunaiset penkit. Ja koska tacoja ei voi koskaan syödä liikaa, palasimme heti seuraavana iltana ruokailemaan naapuriin.

auringonallaIMG_2692auringonallaIMG_2695auringonallaIMG_0492auringonallaP6220067

Silver Laken lisäksi sarjassa vieraillaan välillä viereisessä Echo Parkissa, sekä sen samannimisessä puistossa. Mekin vietimme yhden aurinkoisen illan kierrellen järveä, joka vie valtaosan puiston pinta-alasta.

auringonallaDSC_9589auringonallaDSC_9590auringonallaDSC_9601auringonallaDSC_9605

Loven tapahtumat sijoittuvat pääasiassa päähenkilöiden koteihin ja työpaikkoihin, joten sinällään se ei ole mikään Los Angelesilla herkutteleva sarja, mutta tällainen ikuisen matkakuumeen omaava henkilö ilahtuu jo pienistäkin murusista. Eräässä jaksossa käväistään Venicessä, kävellään tunnetun Venice-kyltin alitse, käydään skeittipuistossa ja hengataan rannalla. Ja vilahtaapa samalla myös Venicen kanaalialue. Näen heti itseni lastenrattaiden kanssa kävelemässä kukkien ja kauniiden talojen reunustamilla kapeilla kävelyteillä kanaalien varrella. Viimeksi oli muuten 4th of July, kun tallailimme noita katuja!

auringonallaDSC_0898auringonallaDSC_0977auringonallaDSC_0973auringonallaDSC_0966auringonallaDSC_0907auringonallaDSC_0900auringonallaDSC_0917

Tässä kuvassa näkyvä vaaleansininen talo on muuten tuttu jostain toisesta sarjasta, mutta mikähän se oli? Siinä taidettiin olla välillä Los Angelesissa ja välillä New Yorkissa ja se taisi kertoa parisuhteista, yllättäen. Jos joku muistaa, niin saa vinkata, voisin senkin katsella läpi tässä kotoiluputkessani!

auringonallaDSC_0995

Jos tammikuussa vielä tuntuikin siltä, että Los Angelesin maisemat ovat kaukana tavoittamattomissa, niin helmikuu on tuonut taas uutta uskoa matkahaaveisiin. Hyvinä päivinä olen varaamassa jo lentolippuja syksylle, kun taas huonoina muistan kuinka pitkät lennot Kaliforniaan on (pidemmät kuin pisinkään työpäivä Antilla, huh!). Miten pitkistä lennoista selvitään vauvan kanssa? Vai onko vauvan kanssa helpompaa kuin vanhemman lapsen, kun ei tarvitse viihdyttää niin paljon?

Kun kookospähkinä vaihtui vauvaan

Tammikuussa 2017 pitelin kätösissäni kookospähkinää Phu Quocin -saarella, reilu vuosi myöhemmin vastasyntynyttä vauvaani. Olin ottanut kookoksesta ihanan trooppisen kuvan, jonka laitoin myös läppärini taustakuvaksi inspiroimaan ja muistuttamaan ihanasta reissusta, ja monista tulevista. Siinä se on ollut sitkeästi, tuonut aina iloa sitä vilkaistessani. Nyt se joutui kuitenkin vaihtoon, kun tilalle tuli jotain parempaa: nukkuva vauva.

auringonallaP1010162

Tällä hetkellä en olisi missään muualla niin mieluusti kuin kotona. Siltikin, että näen lähes joka yö unta (silloin kun saan nukkua ruhtinaalliset muutamat tunnit kerrallaan) eri paikoista maailmalta, osa tuttuja ja osa käymättömiä. Siellä ne odottavat, että tilanne muuttuu taas  ja uskallamme edes ajatella lähtevämme vauvan kanssa johonkin.

iisaP1130416

Haaveilen edelleen siitä, että pääsisimme kesällä käymään Berliinissä. Puhun siitä vauvalle lähes päivittäin. Kerron mitä kaikkea voisimme siellä tehdä. Ja että joskus vielä lähdemme yhdessä New Yorkiin. Ja ties minne. Aika näyttää, milloin nämä haaveet ovat todellisuutta. Siihen asti viihdymme parhaiten kotona, ensimmäistä kertaa ikinä.

Äitiysloman ensimmäinen päivä, askel kohti uutta (reissu)elämää

Vaikka kesäloman jälkeen tuntuikin siltä, että marraskuun loppupuolelle on ikuisuus, tuli äitiysloman alku melkein yllättäen. Toki osasin odottaa sitä ja valmistautua siihen siivoamalla työpöytäni, laittamalla sähköpostiin hieman pidempiaikaisen out of officen ja hoitamalla viimeiset velvollisuuteni ennen lähes vuoden poissaoloa. Silti viimeisenä työpäivänä, puolikkaana sellaisena, tuntui omituiselta päästää kaikesta irti. Haahuilin kotona miettien minkä projektin aloittaisin, mutta lopulta menin päiväunille. Ehkä ihan hyvä päätös. Tosin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivän aamuna hyppäsin Antin kyytiin ja olin jo ennen kahdeksaa roikkumassa lempikahvilani ovenkahvassa (jotenkin minulta huomaamatta kahvila oli muuttanut aukioloaikojaan), jotta voisin pari tuntia hengata läppärini kanssa jossain muualla kuin kotona yöpuvussa. Sitäkin tulee varmasti riittämään seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi.

Olen jo tähän mennessä huomannut, että vanhemmuus, myös tuleva sellainen, tuo mukanaan ison kasan huolia ja murheita, joista suurin osa on (onneksi) ihan turhia. Joka tapauksessa on kiva välillä keskittyä joihinkin ensimmäisen maailman ongelmiin, kuten siihen millainen vauvan huoneen sisustuksesta pitäisi tulla tai minne voisimme lähteä ensimmäiselle matkalle lapsiperheenä. Ideoita meillä on kyllä tulvinut, mutta lopulta lähes kaikista vaihtoehdoista tuntuu löytyvän myös huonoja puolia. Lisäksi olemme matkoja suunnitellessa sortuneet toistamaan meille tyypillistä kaavaa, jossa paikkaa vaihdetaan joka yöksi. Ei liene mitenkään toimivin konsepti vauvan kanssa.

Jos meille siis tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun, saatamme ehkä toteuttaa jonkun seuraavista haaveista. Ensimmäisenä ajatuksenamme oli automatkat, sillä jotenkin kaiken sen tavaran pakkaaminen yhteen helposti liikuteltavaan paikkaan ja vapaus aikatauluista tuntui houkuttelevalta. Autolla voisi vaikka vihdoinkin kiertää Andalusian lempipaikkani tai hypätä Oulu-Palma -koneeseen ja ottaa haltuun Mallorcan saari tai pelata varman päälle ja mennä niinkin kauaksi kuin automatkojen klassikkomaahan, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Florida olisi varmasti sekä helppo että miellyttävä kohde vauvan kanssa. Toisaalta pitkien vapaiden ansiosta nyt olisi kerrankin mahdollista kiertää myös länsirannikon puolella. Tai jos emme jaksa lähteä ylipäätään lentokoneeseen istumaan, voisimme lähteä omalla autolla tekemään vihdoinkin sen Ruotsin pienen kierroksen. Tosin sekin suunnitelma ehti laajentua myös Tanskaan ja Saksaan.

auringonallaDSC_9680auringonallaDSC_0216auringonallaDSC_9550

Mikään näistä suunnitelmista ei taida olla ylitse muiden, sillä lennot Jenkkien länsirannikolle ovat (liian) pitkät, Floridassa taas on syksyllä hurrikaaniaika. Ruotsin ja lähimaiden matka tulisi yllättävän kalliiksi ja jos Andalusiaan menee, pitäisi siellä kiertää sen sata paikkaa koska kaikki ovat niin ihania. Mallorca olisi näistä vaihtoehdoista helpoin, mutta mitä sitten ajattelimme tehdä siellä, sitä en oikein tiedä, kun en ole koskaan siellä käynyt.

auringonallaP3080104auringonallaP3050005P3073140

Toisaalta haaveilen, että ensi syksynä karkaamme pimeän ajan kynnyksellä hetkeksi jonnekin kauas pois. Johonkin, missä illan aktiviteetit koostuvat hyvästä (katu)ruuasta ja auringonlaskun seuraamisesta. Että päivällä voi lepäillä uima-altaalla tai rannalla, tai vaikka vain ottaa päiväunia kivalla hotellilla. Miten minulla on sellainen fiilis, että tulen eniten tarvitsemaan juuri sitä? Thaimaa voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Isommissa turistikohteissa on myös tasokkaat sairaalat, jos vauvalle sattuisi jotain. Sitäkin pitää jatkossa osata ajatella. Mutta onko Thaimaassa liian kuuma?

makujakotoaP3190030auringonallaIMG_6434auringonallaP3240120auringonallaIMG_6323

Jos lämpöä haluaa, mutta myös kaupunkielämää, tulee mieleeni ensimmäisenä Hongkong. Voisimme saada samassa paketissa länsimaalaista helppoutta ja aasialaista eksotiikkaa, hyviä ruokapaikkoja ja halutessamme vaikka pienen pätkän rantalomaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta kiertää nähtävyyksiä, joten voisimme keskittyä pelkkään lomailuun. Toisaalta Hongkongissa on paikoittain ruuhkaista ja hotellihuoneet ovat välillä todella pieniä, tai sitten kalliita. Eikä taksikyyti lentokentältä hotellille ole kovin turvallisen tuntuinen vaihtoehto, kun taas junassa kaiken tavaran raahaaminen saisi takuuvarmasti hien otsalle, kun yksi yhteinen matkalaukkukin on saanut sen aikaiseksi.

DSC_3609PC260002

Olisiko järkevää pysytellä Euroopassa? Ehkä viikon lomamatka Kreikassa? Osaisimmeko olla viikon paikoillaan jossakin rauhallisessa paikassa? En tiedä. Ehkä ensimmäinen ajatuksemme ”testimatkasta” Berliiniin on kuitenkin se kaikkein potentiaalisin vaihtoehto: lyhyet lennot, edullinen hintataso, tuttu ja mielenkiintoinen kaupunki, lapsiystävällinen ilmapiiri, hyvää ruokaa, mahdollisesti ihan hyvä sää… Onko Berliini ihan täydellinen paikka lapsiperheille?

auringonallaP6250084auringonallaP6260149auringonallaP6240020

Nyt saa kertoa vinkkejä! Minne sinä olet matkustanut pienten lasten/vauvojen kanssa? Kaikki tämä pohtiminen on tietenkin tässä vaiheessa turhaa, kun vauva ei ole vielä edes putkahtanut tähän maailmaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Ja näin äitiysloman alussa siihen tuntuu olevan aikaakin.

Pikaruokatarinoita Jenkeistä

Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?

Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.

Los Angeles, 2015

Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.

Bakersfield, 2013

Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.

City Island, 2015

New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.

Cortez, 2015

Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.

Marathon Key, 2017

Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?

Jos muurahaiset rakentaisivat kerrostalon…

…se näyttäisi varmasti vähän samalta kuin Yick Fat Building. Kaikki tietävät ne kuvat Hongkongista, missä pilviä hipovat kerrostalot sijaitsevat vieri vieressä toisiinsa nähden ja koko homma näyttää abstraktilta taideteokselta. Me lähdimme viimeisenä loma-aamunamme, syötyämme ensin reissun kalleimman aterian eli aamupalan Oolaa Petitessä, katsomaan Hongkongin saaren reunamia. Kontrasti oli melkoinen. Hyppäsimme (lähes ilmaiseen) ratikkaan, sillä sen toisesta kerroksesta näkee kivasti maisemia. Tässä tapauksessa siis kaupungin vilinää, sillä emme matkustaneet sen kauemmaksi kuin Quarry Bayn alueelle.

DSC_3573 DSC_3581
DSC_3600 DSC_3617
auringonallaP1060307

Quarry Bay on kovin erinäköistä seutua kuin Centralin kiiltävät toimistorakennukset ja kullanväriset luksusmuotia myyvät liikkeet. Eikä kaduilla näy puku päällä kiiruhtavia liikemiehiä sen enempää kuin -naisiakaan. Muut turistitkin tuntuvat kaikonneen, paitsi sitten kun mennään varsinaisen Yick Fat Buildingin sisäpihalle, siellä meitä oli muutamakin porukka kuvaamassa kerrostalohelvettiä. Tai mistäs minä tiedän, millaista on asua kompleksissa, joka tuntuu ulottuvan joka puolelle, kohoavan ylös kohti taivasta ja sisältävän satoja ikkunoita.

DSC_3588
DSC_3584 auringonallaP1060305
DSC_3593

Olisi ollut todella mielenkiintoista päästä katsomaan rakennusta myös sisältä, mutta se olisi tuntunut tirkistelyltä, onhan kyse ihmisten kodeista. Sisäpihalla törmäsimme muutamaan asukkaaseen, ja ihan tavallisilta hongkongilaisilta he vaikuttivat. Eipähän ainakaan tule pulaa naapureista.

DSC_3606
DSC_3610 DSC_3601auringonallaIMG_0779DSC_3609DSC_3615

Saigonin ihanimmat kahvilat

Saigonin lukuisat viihtyisät kahvilat ja kahvilakulttuuri ylipäätään ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olin lukenut siirtomaa-ajan vaikutteista ja nähnyt kuvia suosituimmista kahviloista jo ennen koko Vietnamin-matkan varaamista. Se mikä minut yllätti, oli ehkä pikkuruiset katukahvilat, jotka käsittivät yksinkertaisimmillaan kahvikärryn, josta sai juomaa mukaansa, ilmeisesti sekä kuumana että kylmänä. Kylmä näytti silmämääräisesti olevan suuremmassa suosiossa, enkä ihmettele. Joskus kadulla oli muutamia matalia jakkaroita kärryn lisäksi ja tadaa, kahvila oli valmis!

auringonallaPC280057

Me emme kuitenkaan kokeilleet näitä tavallisen kansan kahviloita ollenkaan, vaan suuntasimme askeleemme vilvoittaviin sisätiloihin, sopivasti katuvilinän ja auringonpaisteen uuvuttamina. Osa kahviloista sijaitsi katutason yläpuolella ja kulku niihin kävi huomaamattoman porraskäytävän kautta. Onneksi olin merkinnyt suosikkikahviloitani kartalle, muuten olisimme kävelleet tietämättöminä niiden ohi. Yhteistä kaikille kahviloille oli siirtomaa-ajan rakennukset ja usein myös koristeelliset lattiat. Hintatasoltaan nämä kahvilat olivat varmasti paikallisille superkalliita, kun taas länkkärin näkökulmasta kerrankin pystyi tilaamaan erikoiskahveja ja mitä mieli teki laskematta mielessään tilin saldoa.

DSC_3292

Vietnamilainen kahvi oli hyvää ja hieman kahvilasta riippuen, sen tekotapaan saattoi vaikuttaa. Joskus kahvin sekaan oli laitettu överimakeaa kondensoitua maitoa, joskus maustamattoman kahvin mukana tuli pieni kannu siirappimaista sokerilientä. Kerran tilasin fizzy coffeen, jolloin kahvin seassa oli kuplavettä. Kaiken kaikkiaan keskityimme nyt kylmiin kahveihin. Tässä kaikki kahvilat, joissa kävimme!

auringonallaIMG_0735

The Workshop

Workshop oli ensimmäinen kahvilakokemuksemme. Olimme päässeet ensimmäisen päivän kävelyllämme Majestic-hotellin liepeille, kun muistin lähikorttelissa olevan kahvilan. Löysimme oikean rappukäytävän ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Kahvilasta huomasi heti, että se oli paikallisten freelancereiden ja muiden toimistojen ulkopuolella työskentelevien suosiossa. Tilasimme kaksi erilaista kahvia ja toinen oli se aikaisemmin mainitsemani fizzy. Kahville olisi voinut valita erilaisia uuttamistapoja, mutta koska emme niiden päälle sen kummemmin ymmärtäneet, valitsimme vain umpimähkään jotain listalta. Jos asuisin Saigonissa, raahaisin kyllä itsekin työpisteeni Workshopiin!

DSC_3287
auringonallaPC280042 auringonallaPC280046
auringonallaPC280051 auringonallaPC280059

Loft Cafe

Loftiin emme törmänneet ihan sattumalta, vaan se oli valikoitui jo etukäteen toisen päivän taukopaikaksi. Myös Loftiin mentiin rappusten kautta, tosin tällä kertaa piti myös kiertää asuinrakennuksen sisäpihan puolelle. Onneksi kulku kahvilaan oli kuitenkin opastettu! Pieni viba meille kuitenkin sattui, sillä tietääkseni samoilla huudeilla on kaksi eri Loft-nimistä paikkaa, joista toinen on purku-uhan alla olevassa rakennuksessa. Koska tässä toisessa, mihin me menimme, oli kuvista tuttuja elementtejä, mietin josko se toinen kahvila on jo joutunut sulkemaan ovensa ja siirtymään uuteen lokaatioon. Oli miten oli, tämäkin oli varsin viihtyisä ja tilasimme tällä kertaa tiramisu- ja matcha-frappuccinot. Aasialaiseen tapaan omassa vihreässä matchassani oli jelly-palasia, mutta en antanut niiden häiritä.

auringonallaIMG_0734 auringonallaPC290098
auringonallaPC290102

L’Usine Le Loi

Ennen Phu Quocille siirtymistä kävimme aamukahville kehutussa L’Usinessa, jonka kahviloita Saigonissa on kaksi. Me valitsimme Le Loin, ja harmittelimme, että olimme syöneet juuri aamupalan, sillä ruokalista vaikutti lupaavalta. Tilasimme taas kerran jääkahvit, Antti maidolla (eli kondensoidulla maidolla) ja minä mustana, sekä smoothien. L’Usine Le Loin helmiä on seinämaalaus, jonka olisin ehdottomasti halunnut ostaa itselleni julisteena! Toivorikkaana kipaisimme kahvilan alakerrassa olevaan sisustus/lifestyle -kauppaan (jonka läpi kahvilan portaille kuljetaan), mutta vaikka löysimme sieltä vaikka mitä kivaa, jäi julistesaldo nollaksi. Kävimme vielä myöhemmin paluumatkalla ostamassa tuliaisiksi mm. kahvia ja suklaata. Ihana kauppa!

auringonallaPC300135
auringonallaPC300133 auringonallaimg_0736

La Rotonde

Paluumatkalla meillä oli vielä aikaa yhteen kahvilaan ja valitsimme kaikista vaihtoehdoista Majestic-hotellimme lähellä sijaitsevan Rotonden. Kahvila oli alkuillasta varsin hiljainen ja saimme olla siellä pääasiassa kahdestaan. Paikka oli kyllä sen verran ihana sekalaisine sisustuksineen, että ihmettelen kahvittelijoiden olematonta määrää. Tilasin paikan suositteleman kahvin ja jaoimme palan suklaakakkua. Kahvi oli juuri sitä, mitä olin vietnamilaiselta kahvilta odottanutkin, kerroksellista ulkonäköä myöten. Tähän oli hyvä lopettaa Vietnamin-loma!

auringonallaP1040230 auringonallaP1040236
auringonallaIMG_0737

Onko teillä kahvilasuosituksia Saigoniin? Tai vaikkapa Hanoihin? Veikkaan, että Vietnamissa tulee käytyä uudemmankin kerran, ja silloin tulen suuntaamaan kahville!

Kannattiko lähteä joululomalla Aasiaan?

Loma on tältä erää ohi. Taas jotain, mitä on odotettu, on hujahtanut silmänräpäyksessä ohi. Rahaa meni, ja vähiä lomia meni. Oliko se sen arvoista?

DSC_3617

Yhteensä 10 lentoa (edit: siis niitähän tuli jokunen lisääkin, ja kotimatka kesti useamman vuorokauden). Sen verran meni, kun kävimme Phu Quocin saarella Vietnamissa ja tulimme takaisin. Kaikkihan lähti päälle 300 euron jouluaatto-loppiainen -lennoista Hongkongiin. Tarjous, jota ei voinut ohittaa. Varsinkaan, kun jouluaikana on helppo saada töistä lomaa ja räntäsade tai musta joulu ei kiehtonut pätkääkään.

hongkongDSC_3112

En edes jaksa laskea, kuinka monta tuntia olemme istuneet eri lentokoneissa. Eri lentokentillä vierailimme yhteensä järkyttävät 14 kertaa (+muutama lisää, sisältäen yöpymisiä kentän penkeillä). Sen siitä saa, kun ei malta pysyä paikallaan. Tai edes kahdessa paikkaa. Kirjauduimme yhteensä viiteen eri hotelliin ja ajoimme kuusi kertaa lentokentän ja hotellin välin taksilla ja neljä kertaa junalla. Kannoimme mukavien selkäreppujemme lisäksi yhtä raivostuttavan muotoista urheilukassia pitkin maita ja mantuja.

PC260002

Sanomattakin selvää, että keksisin pari helpompaakin tapaa viettää lomaa, mutta kaiken kaikkiaan reissu meni älyttömän hyvin. Jopa yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, kuinka monesta erinäisestä palasesta se koostui. Kaikki hotellit olivat odotetun tasoisia ja olin käyttänyt aikaa siihen, että koko reissu päästiin vetämään niin, että emme joutuneet odottelemaan huoneiden valmistumista tai luovuttamaan niitä ennen lähtöä. Helpottaa kummasti.

auringonallaPC280061
DSC_3366

Kahteen viikkoon mahtui lukuisia ihania retkiä ja jokainen niistä oli kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikka menomatkalla kirosin väsymystä, niin jo ensimmäinen päivä perillä Hongkongissa pyyhki kaiken väsymyksen pois. Lisäksi tällä reissulla ei kärsitty aikaerorasituksesta ollenkaan.

DSC_3416

Vietnam oli maana positiivinen kokemus. Ihmiset olivat kaikkialla todella ystävällisiä, eivätkä minkään tippirahan toivossa. Englantia puhuttiin välillä tosi huonosti, välillä ei ollenkaan. Katujen ylittäminen oli aluksi stressaavaa, mutta siihen tottui todella nopeasti. Sää oli mitä mainioin koko reissun ajan, eikä omaa lomaamme edeltävistä sateista ollut tietoakaan: yhtenäkään päivänä ei satanut pisaraakaan, ei missään kolmesta kohteestamme.

auringonallaP1010166 auringonallaP1010198

Hongkong oli tuttu edelliseltä reissulta, mutta suurkaupungille tyypilliseen tapaan sen kadut pääsivät jälleen yllättämään ja tarjoamaan uusia elämyksiä. Sinällään Honkkarissa ei tarvita muuta, kuin astua ulos hotellista.

En tiedä mikä olisi ollut parempi tapa aloittaa uusi vuosi, kuin reissun päällä. Kotiin on aina kiva palata, ja huomasin jälleen, ettei minusta olisi juuri kiertämään maailmaa pidemmän kaavan mukaan. Tulee ähky, eikä asiat jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Seuraavaan reissuun on seitsemän viikkoa aikaa, ja välillä mietin, onko se liian vähän. Minun täytyy ehtiä makustelemaan näitä kokemuksia ennen uusiin ryntäämistä. Onneksi talven pimeinä iltoina lomamuistoille (ja postauksille) on tilaa enemmän kuin tarpeeksi.

DSC_3487 DSC_3455

Istanbulin lumikaaos osui meihin varsin ikävästi, sillä paluumme viivästyi useammalla päivällä. Tähän asti meillä on ollut lentojen suhteen aina hyvä tuuri, joten on ehkä väistämätöntä, että joskus tapahtuu jotain tällaista. Menikö koko loma pilalle? No ei, joskus vielä jaksamme nauraa koko kaaokselle ja sille, että emme ole koskaan aikaisemmin olleet niin kädettömiä lähitulevaisuuden suhteen. Onneksi ei ollut kyse mistään isommasta katastrofista. Otamme tämänkin kokemuksena.

DSC_3461