Viime vuoden parhaimpia hetkiä ja kevään kuulumisia

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kuvien avulla kerrotaan viime vuoden parhaimmista hetkistä. En jaksanut kaivaa kyseistä sabluunaa esille, mutta silti mennyttä vuotta on aina hauska muistella. Matkojen puolesta se ei ollut samanlainen huippuvuosi kuin aiemmat ovat olleet, mutta henkilökohtaisesti se oli yksi elämäni parhaista ajanjaksoista, ehkä jopa paras, jos nyt elämää voi ylipäätään verrata. Eikä tämä tuleva vuosikaan näytä hassummalta, vaikka esimerkiksi työn vuoksi elämme tällä hetkellä aika epävarmoja aikoja. Juuri, kun en haluaisi stressata mistään ylimääräisestä, sillä uuden arjen oppiminen ja pyörittäminen vauvan (siis nykyisen taaperon, huh!) aloitettua hoidossa.

Mutta mitä siis jäi mieleen viime vuodesta matkojen suhteen? Entä mitä seuraavaksi?

Suurin haaste

Aloitetaan näinkin positiivisesta asiasta, mutta viime vuonna reissasimme ensimmäistä kertaa lapsiperheenä, viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Berliinin-loma meni ennakko-odotusten vastaisesti ihan nappiin, eikä meillä ollut mitään ongelmia oikein minkään suhteen. Suurin haaste varmasti onkin se, että uskaltaa elää vauvan kanssa sitä normaalia elämää, ja meillä siihen kuuluu matkustaminen.

berliinip6110054

Paras majoitus

Teimme kaksi ulkomaan- ja kaksi kotimaanmatkaa, ja yövyimme yhteensä 13 majoituksessa. Mukana oli mm. Palm Springsin The Saguaro, Las Vegasin Hard Rockin valtava sviitti ja kotimaan suosikkini Rovaniemen Arctic Light, mutta kaikista paras kokemus oli kuitenkin Airbnb-majoitus Berliinissä Prenzlauer Bergissä. Asunto sijaitsi keskeisellä paikalla ja oli ihanan boheemi sekalaisine tavaroineen ja siellä täällä lojuvine taideteoksineen (asunnon omisti sillä hetkellä Lontoossa asuva taiteilija), että pääsimme kertaheitolla sisään siihen, miksi ihmiset majoittuvat helpon hotellimajoituksen sijaan hieman enemmän stressiä aiheuttavassa vaihtoehdossa. Ensimmäinen Airbnb-kokemus ei ollut ongelmaton, mutta ei missään nimessä jäänyt viimeiseksi, sillä keväälle on varattuna kaksikin eri kämppää.

img_2679

Rentouttavin hetki

Berliini oli kokonaisuudessaan ehkä leppoisin loma koskaan, mutta yksittäisistä hetkistä koin kaikkein seesteisimmän olon Palm Springsissä syödessämme kiireetöntä aamupalaa aamuauringosta ja palmujen katveesta nauttien. Koko päivälle ei ollut mitään tekemistä, ei mitään suunnitelmia, eikä kiire minnekään. Vauvakin päätti, että se oli hyvä hetki jatkaa yöunia ja antaa vanhempien kerrankin syödä ihan rauhassa. Jos mietin sanaa loma, tulee ensimmäisenä mieleen juuri tämä hetki.

blogipa140096

Paras idea

Ulkomaanmatkat ovat meillä poikkeuksetta pitkän aikavälin suunnitelmia, sillä emme ole harrastaneet äkkilähtöjä muistini mukaan vuosikausiin. Harmittavan harvoin spontaaneja reissuja tulee harrastettua edes kotimaassa, vaikka se lopulta olisi todella helppoa, eikä usein kovin kallistakaan. Syyskuussa teimme poikkeuksen ja varasin meille yhden yön Arctic Lightista, tuohon aikaan kun hotellihuoneen saa varsin kohtuulliseen hintaan siihen nähden, että aamupala on varmasti yksi Suomen parhaista. Niinpä me vietimme ihanan miniloman Rovaniemellä, vain kolmen tunnin automatkan päässä kotoa, ja päätimme heti tehdä siitä vuosittaisen perinteen.

blogiimg_4032

Upein luontokokemus

Kalifornian-roadtripillä näimme ensimmäistä kertaa kunnon punapuumetsän Big Basin Redwoodsissa, ajoimme upeiden merimaisemien ykköstiellä ja minä pääsin myös kokemaan Death Valleyn armottomat suolakentät Badwaterissa. Viimeksi mainittu olikin loppureissun aikana mielessä jatkuvasti, mutta kokemusta hieman latisti näin jälkikäteen ajatellen se, että en voinut jakaa sitä muun perheen kanssa. Siksipä (ja ehkä muutoinkin, nyt kun aikaa on kulunut) hienoimmaksi luontokokemukseksi nousee kaikesta huolimatta Yosemite. Upeiden näköalapaikkojen lisäksi puiston parasta antia oli emokarhu poikasineen, turvallisesti auton sisältä nähtyinä!

kaliforniapa180262

Yllättävin kaupunki

Parasta Kalifornian-reissussa oli sen vaihtelevuus: meri, aavikko, metsät, vuoret, laaksot, pienet kylät, suuret kaupungit, perusjenkkilä ja urbaanit kaupunginosat. Vaikka Berliini on yksi lempikaupungeistani, nousee vuoden yllättäjäksi San Francisco. En ihastunut kaupunkiin viisi vuotta sitten, joten en odottanut siltä mitään ihmeitä, mutta tällä kertaa San Franciscon kadut hurmasivat minut täysin. Kaupunki on kaunis, talot ovat mielettömiä ja kaikkea mielenkiintoista syötävää, juotavaa ja tekemistä riittäisi. Pakko palata joskus paremmalla ajalla!

kaliforniapa200282

Keväälle meillä on kaksi matkaa varattuna, sillä emme voineet vastustaa Finnairin tarjouslentoja New Yorkiin vapun tienoilla (kirsikankukat varmasti parhaimmillaan, ja koska en selvästikään pääse tänäkään keväänä Japaniin, niin Nyki kelvatkoon). Lisäksi hiihtolomalle oli keksittävä jotain, ihan vaan siksikin, että päivähoitaja on lomalla. Koska Kalifornian-reissu oli hieman raskas kaikkine paikanvaihdoksineen ja pitkine lentoineen (ja vastoinkäymisineen), päätimme jo silloin, että seuraava loma on enemmän Berliini-henkinen, ei mitään tekemistä sisältävä. Jotenkin mieleen tuli entinen vaihtarikaupunkini Malaga, sillä olen halunnut käydä katsomassa (kuuleman mukaan) muuttunutta kaupunkia jo muutaman vuoden ajan. Nyt siis ei muuta kuin kevättä kohti, ja jos aika tuntuukin vielä hieman pitkälle, niin onneksi sitä ennen on yksi työmatka Lontooseen, ihan niinkin pian kuin jo nyt tammikuussa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Mainokset

Yosemite, reissun huippukohta?

Tiedän, Yosemite on kaikkien lemppari. Ja kun sanon kaikkien, niin tarkoitan sillä sitä, että en ole vielä koskaan kuullut kenenkään olleen pettynyt Yosemiteen, vaan paikka on poikkeuksetta saanut ylistystä osakseen. Vaikka olemme reissanneet jenkeissä jo lukuisia kertoja, oli Yosemite jäänyt reitin ulkopuolelle tähän mennessä. Nyt, kun halusimme kiertää “vanhan tutun” reitin, jotta välttäisimme suurimman yllätykset pienen vauvan kanssa matkustaessa, oli Yosemite ainoa uusi paikka, jonka halusimme ehdottomasti mukaan.

Hirveän usein kuulee verrattavan Yosemitea ja Grand Canyonia kokemuksina. Meillä Grand Canyon auringonnousun aikaan, täydessä hiljaisuudessa ja lähes totaalisessa yksinäisyydessä oli jotain, mitä muistelen vieläkin kaihoisasti. Samaan aikaan monet saattavat kokea, että kanjoni on vain yksi iso kuoppa, jonka laidalla lauma turisteja ottaa kuvia. Eivätkä he ole väärässä. Oli todellinen onnenpotku, että päätimme uhrata yöunet ja ajoimme kanjonin laidalle pimeydessä, silloin kun muut vielä odottelivat turistibussin lähtemistä satojen kilometrien päässä.

PA184773kaliforniaPA184779

Yosemiteen lähtö ei onnistunut ihan samalla aikataululla, sillä vauvan rytmin sekoittaminen on jotain niin vaarallista puuhaa, ettei siihen uskalla ryhtyä kokenutkaan matkailija. Majapaikkamme Mammoth Lakes sijaitsi melko lähellä puiston itäporttia, mutta silti ajomatkaksi Yosemite Vallyn tienoille tuli helposti pari tuntia. Noh, me pysähdyimme lopulta Mono Laken rannalla matkan varrella, mutta muutoin posotimme ilman valokuvaustaukoja (kerran sentään juoksimme vessaan, niitä kun päätien varrella on kiitettävästi).

kaliforniaIMG_4703kaliforniaPA184807

Aluksi saimme ajella ihan rauhassa, eikä muita autoja ollut liiaksi pilaamassa kansallispuiston tunnelmaa. Jylhät maisemat olivat ehdottomasti hienot, ja jos meidän ei olisi tarvinnut kiirehtiä Glacier Pointille, olisimme voineet pysähtyä tämän tästä. Hoppuilimme lähinnä siksi, että olisimme perillä vielä aamupäivän puolella ja saisimme auton varmasti parkkiin. Suureksi yllätykseksemme parkkipaikka oli lopulta vasta puoliksi täynnä, kun vihdoin pääsimme ylös asti perille. No, joka tapauksessa oli mukana olla liikenteessä pahimpien ruuhkien ulkopuolella.

kaliforniaPA180262kaliforniaPA184791

Glacier Point on yleensä se kohde, jossa suositellaan käymään jos on aikaa vain yhteen. Ja sinällään olen samaa mieltä: maisemat ovat upeat! Toisaalta en voi olla miettimättä millainen kokemus olisi ollut niin aikaisin aamulla, että ei olisi tarvinnut väistellä muita ihmisiä ja kameroita joka ikisellä kalliolla? Nyt tunnelma oli vähän kiireinen, oli kiire ottamaan kuvaa ja sitten oli jo kiire pois. Vauva herätti täälläkin suurta ihastusta ja lähinnä nyökyttelin joka toiselle, että kiitos kiitos, kyllä, aurinkolasithan ne.

PA184805kaliforniaPA184825kaliforniaPA184812

Glacier Pointin jälkeen emme oikein tienneet mitä tehdä seuraavaksi. Onneksi paluumatkan varrelle osui Tunnel View, joka tietenkin piti käydä ikuistamassa, mutta sen jälkeen oli vähän tyhjä olo. Ajoimme alas laaksoon ja hetken pyörittyämme jätimme auton parkkiin. Kävimme pienen puron varrella nappaamassa taas muutaman hienon kuvan, mutta emme osanneet oikein lähteä mihinkään. Mirror Laken kyltti houkutteli lähtemään pienelle kävelylle, mutta toisaalta flunssan takia vauvan kanniskelu ympäriinsä ei oikein innostanut. Ja mikä pettymys meitä olisikaan odottanut, sillä luin myöhemmin, että järvessä ei ollut tuohon aikaan edes vettä.

kaliforniaIMG_4710

Kuivuuden kyllä huomasi Yosemitessa muutenkin. Toki syksyllä kaikki alkaa muutenkin olemaan hieman nuutunutta, ja laakson pohjalla olevat ruskapuut toivat maisemaan omaa hienoa tunnelmaansa, mutta odotimme jotain hieman vehreämpää. Lisäksi metsäpalot olivat jättäneet jälkensä paikoitellen ja mustaksi hiiltyneitä tai kokonaan palaneita puita raivattiin parhaillaan. Samaan aikaan alueella oli myös hallinnassa oleva metsäpalo, jonka savun hajua ei voinut olla huomaamatta.

kaliforniaPA180275kaliforniaIMG_4714

Päätimme lähteä kohti majoitustamme Mariposassa, ja mikä onni ettemme tuhlanneet ihan viimeisiä voimiamme Yosemitessa, sillä lopulta vietimme hieman raskaan illan paikallisessa sairaalassa. Sitä ennen koimme kuitenkin yhden koko reissun ehdottomista kohokohdista: karhuemo kahden pentunsa kanssa ihan tien vieressä! Toinen pennuista jäi poseeraamaan meille toviksi kivimuurin päälle, mutta kameraan ei ikuistunut mitään niin hienoa, kuin tuo kokemus oli.

kaliforniaPA180258

Yhdysvallat: missä kaikkialla ollaan käyty, ja minne ollaan menossa seuraavaksi?

15 osavaltiota käytynä, ja vielä niin paljon edessä, jos haluaisi kahlata Yhdysvaltoja enemmänkin. Harmi, että meillä on tapana matkustaa samoihin paikkoihin uudelleen, eikä tämä syksy tule tekemään poikkeusta. Mutta aika paljon ollaan nähty ja samalla ollaan huomattu, kuinka äärettömän monipuolinen maa Yhdysvallat on. Ja toisaalta, kaikkialla on samaan aikaan myös todella tutun tuntuista, samanlaista. Listasin tähän huvikseni paikat, jossa olen/olemme käyneet.

Arizona

Phoenix

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tucson

auringonallaDSC_0755

Saguaron kansallispuisto

Saguaro

Flagstaff ja Slide Rock State Park

auringonallaDSC_0024

Grand Canyon

grandcanyonDSC_0046

Page ja Antelope Canyon

antelopecanyonDSC_0266

Colorado

Cortez

IMG_3167

Florida

Miami ja Miami Beach

IMG_2855

Tampa ja Clearwater

P3052884

Naples

P3062970

Everglades

auringonallaP3060059

Key West ja Florda Keys

P3073140

Fort Lauderdale

auringonallaP3090160

Titusville

P3103312

Daytona Beach

auringonallaIP3100206

Orlando

P3113338

Illinois

Chicago

P1190036

Iowa

Buffalo Center

Des Moines

Kalifornia

San Francisco

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

San Luis Obispo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Los Angeles

auringonallaDSC_0898

San Diego

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laguna Beach

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amboy

auringonallaDSC_9680

Death Valley

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palm Springs

auringonallaP7040400

Joshua Tree National Park

auringonallaDSC_0827

Minnesota

Minneapolis

New Jersey

Atlantic City

DSC_3001

Cape May

DSC_2943

New Mexico

Albuquerque

auringonallaDSC_0540

Four Corners Monument

auringonallaDSC_0528

Very Large Array

auringonallaDSC_0638

Truth or Consequences

New York

New York

DSC_3046

Hamptons

IMG_5074

Montauk

auringonallaPA221592

Fire Island

auringonallaPA221529

Poughkeepsie

auringonallaPA211451

Nevada

Las Vegas

auringonallaDSC_9747

Hooverin pato

auringonallaDSC_9959

Pennsylvania

Philadelphia

DSC_2904

Texas

El Paso

auringonallaauringonallaDSC_0717

Utah

Monument Valley

monumentvalleyDSC_0425

Wisconsin

Prescott

Ja sitten asiaan, eli minne seuraavaksi? Kävi nimittäin niin, että varasimme jo keväällä lennot San Franciscoon, eli Kalifornia kutsuu lokakuussa! Käytännössä reissu on lähes kokonaan uusintaa, sillä ajamme rantatietä alaspäin San Luis Obispoon ja sieltä Los Angelesiin. Seuraavaksi pysähdymme parin yön ajan Palm Springsissä (ja siinä ihanan värikkäässä Saguaro-hotellissa!) ja tietenkin otamme pienen lepohetken Las Vegasissa (tällä kertaa varattuna on sviitti, jos ei oikeasti jakseta juurikaan tehdä mitään). Pidin viisi vuotta sitten todella paljon Death Valleysta, joten sekin on hienoa nähdä uudelleen. Sen jälkeen tuleekin reissun ainoa uusi, mutta sitäkin odotetumpi kohde: Yosemite!

Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia roadtrip numero kolmen suhteen, mutta näin vauvan kanssa toista kertaa reissatessa ei ehkä kuitenkaan viitsitä haukata tuon isompaa palaa. Esimerkiksi Utahin ihanat karut kansallispuistot saavat nyt jäädä odottamaan sitä neljättä reissua hamassa tulevaisuudessa. Matkakuumetta alkaa jo pukkaamaan, vaikka samalla toivoisin että aika menisi mahdollisimman hitaasti, sillä reissun alkaminen tietää minun äitiysloman loppua. Muutaman vuosilomaviikon jälkeen palaankin sitten töihin, jaiks! Mutta onneksi on varmasti upea reissu sitä ennen!

4kk vauva-arkea takana, mitä meille kuuluu?

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo muutama viikko sitten, mutta koska WordPress hävitti osan tekstistä, päätin luovuttaa heti alkuunsa. Sitten minulle tarjoutui pieni hetki kaupungilla, joten päätin tehdä jotain sellaista mitä ennenkin: napata läppärin kainaloon ja mennä kahvilaan tai ravintolaan kirjoittamaan (ja vaihtaa otsikon kolmosen kohdalle nelosen). Siispä olen nyt Oulun kauppahallissa Pikku Pandassa syömässä autenttista kiinalaista ruokaa ja tämän mausteisen lämpimän nuudelikeiton lisäksi voisin hyvin kuvitella olevani jossain päin Aasiaa, kun ympärillä kuuluu vain kiinaa (tietenkin pitää olla vilkuilematta tämän pienen kuplan ulkopuolelle, missä näkyy huovutettuja koruja ja Suomi-paitoja). Tätä juuri tarvitsin!

Pieni vauvamme on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja elämä on alkanut näyttää taas lähes normaalille. Tai sanoisinko uudelle normaalille. Me emme ole enää ihan pihalla kaikesta, eikä alkuvuoden pakkolinnoittautumisesta kotiin ole tietoakaan. Pakko oli siis siksi, että ilma oli liian kylmä vauvan kanssa ulkona liikkumiseen, ja auto ei ollut juuri sillä hetkellä käytettävissä, kun sitä olisi eniten tarvittu (ovet jäätyivät kiinni). Silloin tuntui kyllä hieman epätoivoiselta, mutta toisaalta se kuuluu omalla kohdallani jokaiseen talveen, oli vauvaa tai ei. Tänä vuonna pimeys tuntui välillä tavallista pahemmalta, että emme olleet tietenkään päässeet minnekään reissuun sitten Rooman babymoonin. Toisaalta olen tätä ennen istunut niin monta talvea keinovalaistussa toimistossa, että pienikin auringon pilkahdus keskellä päivää oli edistystä siihen nähden.

Alkushokista toivuttuamme varasimme reissun Berliiniin. Ehkä se oli se käännekohta, kun aloimme miettimään elämää muutamaa tuntia ja päivää pidemmälle. Sen jälkeen reissusuunnitelmia on alkanut putkahdella tavalliseen tapaan: taidamme tietää jo alustavasti, missä vietämme syksyn 2019! Tai syysloman, jos tarkkoja ollaan. Silloin voimme vielä matkustaa kahden lentolipun hinnalla.

Haaveilen tällä hetkellä eniten niistä matkoista, joita emme ehtineet toteuttamaan kahdestaan. Niiden aika ei kuitenkaan ole vielä nyt, sillä reissaamme todennäköisesti vain tutuissa paikoissa pari ensimmäistä vuotta. Toisaalta vielä viime viikolla olin järkähtämättömästi sitä mieltä, että haluan ensi keväänä nähdä kirsikankukat Japanissa.  Kaukokaipuussani tartuin vihdoin ensimmäistä kertaa kirjaan, kesken jääneeseen Rei Shimuraan, ja päätin pyhittää kaikki päiväuniajat lukemiselle. Ja lounaat sushille aina kuin mahdollista. Hetkellinen todellisuuspako!

Paras vuodenaika, kesä, on ihanasti edessä ja sen jälkeen tulee syksy, joka on myös lempparini! Voisiko tässä enää onnellisempi olla. Blogiakin ehtii päivittämään aina välillä, vaikka enemmän keskitynkin muiden lukemiseen. Tätä postausta kirjoitin monta viikkoa, aina kappale kerrallaan. Taustalla soi Airin Alone in Kyoto ja haaveilu jatkuu vielä vauvan heräämiseen saakka.

Mitä teidän kevääseen ja alkavaan kesään kuuluu?

Jos saisin valita yhden paikan, niin…

Ensimmäisellä Rooman-lomallamme ihastuin gelatoon niin kovasti, että sanoin ääneen syöväni siitä lähtien pelkästään italialaista jäätelöä. Säästän vaikka kaikki jäätelörahani, jotta pääsen edes silloin tällöin Italiaan syömään ihanaa, makuja täynnä olevaa kylmää herkkua.

Eihän se ihan niin ole mennyt, mutta monessakin pienessä asiassa laatu korvaa määrän. En esimerkiksi muista, milloin olisin viimeksi käynyt baarissa tai drinkillä Oulussa. Poikkeushetkiäkin löytyy toki, mutta eniten nautin siitä drinkistä, vaikka vain yhdestä, jos sen saa nauttia aasialaisen metropolin maisemia auringonlaskun aikaan katsellen. Joskus heitämme vitsillä ilmaan, että pitäisikö lähteä hampurilaiselle, jolloin toinen kysyy että mihin, ja vastaus on tietenkin Jenkkeihin. Tai pizzalle Italiaan.

Jos saisin siis valita yhden paikan, niin…

DSC_2793

…menisin hampurilaiselle Madison Square Parkin Shake Shackiin. Shack burger on kaikessa yksinkertaisuudessaan lempihampurilaiseni ja missään se ei maistu niin hyvälle kuin alkuperäisellä grillillä.

DSC_3431

…joisin drinkin Ho Chi Minh Cityn Chill SkybarissaMaisema on upea ja juomat varsin kohtuuhintaisia kattobaariksi. Tosin istumapaikkoja ei tainnut olla. Mutta koska minulle riittää se yksi drinkki, valitsen maiseman sen seuraksi!

P4070303

…menisin uimaan Boracayn White Beachille. Lomasaarten päärannat ovat harvoin niitä parhaimpia, mutta Boracaylla ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ja ainakin meidän visiitin aikana ranta oli myös sijaintiinsa nähden rauhallinen. Valkoinen pehmeä hiekka ja kirkas, turkoosi meri ilman sen suurempaa aallokkoa sopii uimiseen!

DSC_2793

…söisin aasialaista ruokaa Singaporen hawker centereissäSingaporessa on tarjolla kaikki mahdolliset aasialaiset ruuat suht siisteissä hawker centereissä, joista parhaimmissa saa myös jääkylmää kaljaa.

grandcanyonIMG_2921

…katselisin auringonnousua Grand CanyonillaJos pitäisi valita yksi eniten mieleeni jäänyt hetki matkoillamme, olisi se aika varmasti vaaleanpunainen auringonnousu Grand Canyonin ääriviivojen paljastuessa pala palalta.

DSC_2378

…katselisin auringonlaskua Railay BeachillaMaailma on täynnä upeita auringonlaskupaikkoja ja yksi niistä on Krabin Railay Beach.

P1270910

…kuuntelisin musiikkia Santo Domingon katujuhlissa. Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa saattaa ihan sattumalta törmätä kadulla järjestettävään konserttiin, jossa ihmiset intoutuvat tanssimaan tai muuten vain nauttimaan lattarirytmeistä. Toimii kuumassa ja pimeässä illassa!

P7113839

…söisin jäätelöä Italiassa, ihan missä päin tahansa. No se jäätelö. Tietenkin Italiassa, eikä paikalla ole väliä!

auringonallaP6260159

…etsisin kirpputoriaarteita Berliinissä Boxhagener Platzilla tai Mauerparkissa”Seuraavalla kerralla tullaan autolla”.

CIMG0612_2

…ajaisin taksilla HavannassaOnko taksit missään muualla päin maailmassa niin hienoja kuin Havannassa? Tunnin kiertoajelu oman kuskin kera on perus turistijuttuja, mutta samat autot toimivat myös ihan perustakseina.

P7093677

…nauttisin alkuillan aperitiivin Pohjois-Italiassa. Sillä kylkiäisenä tulee usein herkullista syötävää, jolla siirtää jopa orastavan supernälän vähintään tunnilla eteenpäin. Kokemusta on.

auringonallaIMG_0736

…joisin kahvia Saigonissa. Aika ruoka- ja juomapainotteiseksi meinaa mennä, mutta oli ihan pakko ottaa tähän vielä kahvi mukaan. Saigonissa on myös niin paljon ihania kahviloita, että kannattaa käväistä edes yhdessä, mutta mielellään useammassa!

Mihin sinä menisit?

Love, Los Angeles ja loputon matkakuume

Vauvan kanssa kotona hengatessa tulee olohuoneen sohva ja Netflix kovin tutuiksi (joskaan ne ei mitään vieraita ole minulle muutenkaan, heh). Kaksi vuotta sitten katsoin Love-sarjan ensimmäisen tuotantokauden melkein yhdeltä istumalta (makaamalta), kun sairastin Thaimaasta saatua kampylobakteerin aiheuttamaan tautia ja keuhkoputkentulehdusta parin viikon verran. Nyt katsoin molemmat tuotantokaudet melkein yhtä koomassa, samalla syöttäen, röyhtäyttäen ja hyssyttäen. Sarjan tutut kuvauspaikat toivat kuitenkin kummasti kalifornialaista valonpilkahdusta tammikuiseen oululaiseen lähiöön. Vaikkei sarja nyt mikään O.C:n kaltainen päivänpaiste olekaan.

Olin ihan unohtanut, että sarjan toisella tuotantokaudella syödään samaisella taco-kopilla Silver Lakessa kuin me 2015. Edellisenä iltana olimme ruokailleet tien toisella puolella olevan autopesulan pihaan parkkeeranneen foodtruckin tacoja, joihin minä menin epähuomiossa läträämään ihan liian paljon minulle ihan liian tulista kastiketta. Kyyneleet valuivat silmistä ja minua hävetti amatöörimainen virheeni. Samalla huomasimme vastapäätä olevan oranssin grillin, jossa oli hauskat, vaaleanpunaiset penkit. Ja koska tacoja ei voi koskaan syödä liikaa, palasimme heti seuraavana iltana ruokailemaan naapuriin.

auringonallaIMG_2692auringonallaIMG_2695auringonallaIMG_0492auringonallaP6220067

Silver Laken lisäksi sarjassa vieraillaan välillä viereisessä Echo Parkissa, sekä sen samannimisessä puistossa. Mekin vietimme yhden aurinkoisen illan kierrellen järveä, joka vie valtaosan puiston pinta-alasta.

auringonallaDSC_9589auringonallaDSC_9590auringonallaDSC_9601auringonallaDSC_9605

Loven tapahtumat sijoittuvat pääasiassa päähenkilöiden koteihin ja työpaikkoihin, joten sinällään se ei ole mikään Los Angelesilla herkutteleva sarja, mutta tällainen ikuisen matkakuumeen omaava henkilö ilahtuu jo pienistäkin murusista. Eräässä jaksossa käväistään Venicessä, kävellään tunnetun Venice-kyltin alitse, käydään skeittipuistossa ja hengataan rannalla. Ja vilahtaapa samalla myös Venicen kanaalialue. Näen heti itseni lastenrattaiden kanssa kävelemässä kukkien ja kauniiden talojen reunustamilla kapeilla kävelyteillä kanaalien varrella. Viimeksi oli muuten 4th of July, kun tallailimme noita katuja!

auringonallaDSC_0898auringonallaDSC_0977auringonallaDSC_0973auringonallaDSC_0966auringonallaDSC_0907auringonallaDSC_0900auringonallaDSC_0917

Tässä kuvassa näkyvä vaaleansininen talo on muuten tuttu jostain toisesta sarjasta, mutta mikähän se oli? Siinä taidettiin olla välillä Los Angelesissa ja välillä New Yorkissa ja se taisi kertoa parisuhteista, yllättäen. Jos joku muistaa, niin saa vinkata, voisin senkin katsella läpi tässä kotoiluputkessani!

auringonallaDSC_0995

Jos tammikuussa vielä tuntuikin siltä, että Los Angelesin maisemat ovat kaukana tavoittamattomissa, niin helmikuu on tuonut taas uutta uskoa matkahaaveisiin. Hyvinä päivinä olen varaamassa jo lentolippuja syksylle, kun taas huonoina muistan kuinka pitkät lennot Kaliforniaan on (pidemmät kuin pisinkään työpäivä Antilla, huh!). Miten pitkistä lennoista selvitään vauvan kanssa? Vai onko vauvan kanssa helpompaa kuin vanhemman lapsen, kun ei tarvitse viihdyttää niin paljon?

Kun kookospähkinä vaihtui vauvaan

Tammikuussa 2017 pitelin kätösissäni kookospähkinää Phu Quocin -saarella, reilu vuosi myöhemmin vastasyntynyttä vauvaani. Olin ottanut kookoksesta ihanan trooppisen kuvan, jonka laitoin myös läppärini taustakuvaksi inspiroimaan ja muistuttamaan ihanasta reissusta, ja monista tulevista. Siinä se on ollut sitkeästi, tuonut aina iloa sitä vilkaistessani. Nyt se joutui kuitenkin vaihtoon, kun tilalle tuli jotain parempaa: nukkuva vauva.

auringonallaP1010162

Tällä hetkellä en olisi missään muualla niin mieluusti kuin kotona. Siltikin, että näen lähes joka yö unta (silloin kun saan nukkua ruhtinaalliset muutamat tunnit kerrallaan) eri paikoista maailmalta, osa tuttuja ja osa käymättömiä. Siellä ne odottavat, että tilanne muuttuu taas  ja uskallamme edes ajatella lähtevämme vauvan kanssa johonkin.

iisaP1130416

Haaveilen edelleen siitä, että pääsisimme kesällä käymään Berliinissä. Puhun siitä vauvalle lähes päivittäin. Kerron mitä kaikkea voisimme siellä tehdä. Ja että joskus vielä lähdemme yhdessä New Yorkiin. Ja ties minne. Aika näyttää, milloin nämä haaveet ovat todellisuutta. Siihen asti viihdymme parhaiten kotona, ensimmäistä kertaa ikinä.

Äitiysloman ensimmäinen päivä, askel kohti uutta (reissu)elämää

Vaikka kesäloman jälkeen tuntuikin siltä, että marraskuun loppupuolelle on ikuisuus, tuli äitiysloman alku melkein yllättäen. Toki osasin odottaa sitä ja valmistautua siihen siivoamalla työpöytäni, laittamalla sähköpostiin hieman pidempiaikaisen out of officen ja hoitamalla viimeiset velvollisuuteni ennen lähes vuoden poissaoloa. Silti viimeisenä työpäivänä, puolikkaana sellaisena, tuntui omituiselta päästää kaikesta irti. Haahuilin kotona miettien minkä projektin aloittaisin, mutta lopulta menin päiväunille. Ehkä ihan hyvä päätös. Tosin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivän aamuna hyppäsin Antin kyytiin ja olin jo ennen kahdeksaa roikkumassa lempikahvilani ovenkahvassa (jotenkin minulta huomaamatta kahvila oli muuttanut aukioloaikojaan), jotta voisin pari tuntia hengata läppärini kanssa jossain muualla kuin kotona yöpuvussa. Sitäkin tulee varmasti riittämään seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi.

Olen jo tähän mennessä huomannut, että vanhemmuus, myös tuleva sellainen, tuo mukanaan ison kasan huolia ja murheita, joista suurin osa on (onneksi) ihan turhia. Joka tapauksessa on kiva välillä keskittyä joihinkin ensimmäisen maailman ongelmiin, kuten siihen millainen vauvan huoneen sisustuksesta pitäisi tulla tai minne voisimme lähteä ensimmäiselle matkalle lapsiperheenä. Ideoita meillä on kyllä tulvinut, mutta lopulta lähes kaikista vaihtoehdoista tuntuu löytyvän myös huonoja puolia. Lisäksi olemme matkoja suunnitellessa sortuneet toistamaan meille tyypillistä kaavaa, jossa paikkaa vaihdetaan joka yöksi. Ei liene mitenkään toimivin konsepti vauvan kanssa.

Jos meille siis tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun, saatamme ehkä toteuttaa jonkun seuraavista haaveista. Ensimmäisenä ajatuksenamme oli automatkat, sillä jotenkin kaiken sen tavaran pakkaaminen yhteen helposti liikuteltavaan paikkaan ja vapaus aikatauluista tuntui houkuttelevalta. Autolla voisi vaikka vihdoinkin kiertää Andalusian lempipaikkani tai hypätä Oulu-Palma -koneeseen ja ottaa haltuun Mallorcan saari tai pelata varman päälle ja mennä niinkin kauaksi kuin automatkojen klassikkomaahan, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Florida olisi varmasti sekä helppo että miellyttävä kohde vauvan kanssa. Toisaalta pitkien vapaiden ansiosta nyt olisi kerrankin mahdollista kiertää myös länsirannikon puolella. Tai jos emme jaksa lähteä ylipäätään lentokoneeseen istumaan, voisimme lähteä omalla autolla tekemään vihdoinkin sen Ruotsin pienen kierroksen. Tosin sekin suunnitelma ehti laajentua myös Tanskaan ja Saksaan.

auringonallaDSC_9680auringonallaDSC_0216auringonallaDSC_9550

Mikään näistä suunnitelmista ei taida olla ylitse muiden, sillä lennot Jenkkien länsirannikolle ovat (liian) pitkät, Floridassa taas on syksyllä hurrikaaniaika. Ruotsin ja lähimaiden matka tulisi yllättävän kalliiksi ja jos Andalusiaan menee, pitäisi siellä kiertää sen sata paikkaa koska kaikki ovat niin ihania. Mallorca olisi näistä vaihtoehdoista helpoin, mutta mitä sitten ajattelimme tehdä siellä, sitä en oikein tiedä, kun en ole koskaan siellä käynyt.

auringonallaP3080104auringonallaP3050005P3073140

Toisaalta haaveilen, että ensi syksynä karkaamme pimeän ajan kynnyksellä hetkeksi jonnekin kauas pois. Johonkin, missä illan aktiviteetit koostuvat hyvästä (katu)ruuasta ja auringonlaskun seuraamisesta. Että päivällä voi lepäillä uima-altaalla tai rannalla, tai vaikka vain ottaa päiväunia kivalla hotellilla. Miten minulla on sellainen fiilis, että tulen eniten tarvitsemaan juuri sitä? Thaimaa voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Isommissa turistikohteissa on myös tasokkaat sairaalat, jos vauvalle sattuisi jotain. Sitäkin pitää jatkossa osata ajatella. Mutta onko Thaimaassa liian kuuma?

makujakotoaP3190030auringonallaIMG_6434auringonallaP3240120auringonallaIMG_6323

Jos lämpöä haluaa, mutta myös kaupunkielämää, tulee mieleeni ensimmäisenä Hongkong. Voisimme saada samassa paketissa länsimaalaista helppoutta ja aasialaista eksotiikkaa, hyviä ruokapaikkoja ja halutessamme vaikka pienen pätkän rantalomaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta kiertää nähtävyyksiä, joten voisimme keskittyä pelkkään lomailuun. Toisaalta Hongkongissa on paikoittain ruuhkaista ja hotellihuoneet ovat välillä todella pieniä, tai sitten kalliita. Eikä taksikyyti lentokentältä hotellille ole kovin turvallisen tuntuinen vaihtoehto, kun taas junassa kaiken tavaran raahaaminen saisi takuuvarmasti hien otsalle, kun yksi yhteinen matkalaukkukin on saanut sen aikaiseksi.

DSC_3609PC260002

Olisiko järkevää pysytellä Euroopassa? Ehkä viikon lomamatka Kreikassa? Osaisimmeko olla viikon paikoillaan jossakin rauhallisessa paikassa? En tiedä. Ehkä ensimmäinen ajatuksemme ”testimatkasta” Berliiniin on kuitenkin se kaikkein potentiaalisin vaihtoehto: lyhyet lennot, edullinen hintataso, tuttu ja mielenkiintoinen kaupunki, lapsiystävällinen ilmapiiri, hyvää ruokaa, mahdollisesti ihan hyvä sää… Onko Berliini ihan täydellinen paikka lapsiperheille?

auringonallaP6250084auringonallaP6260149auringonallaP6240020

Nyt saa kertoa vinkkejä! Minne sinä olet matkustanut pienten lasten/vauvojen kanssa? Kaikki tämä pohtiminen on tietenkin tässä vaiheessa turhaa, kun vauva ei ole vielä edes putkahtanut tähän maailmaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Ja näin äitiysloman alussa siihen tuntuu olevan aikaakin.

Pikaruokatarinoita Jenkeistä

Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?

Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.

Los Angeles, 2015

Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.

Bakersfield, 2013

Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.

City Island, 2015

New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.

Cortez, 2015

Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.

Marathon Key, 2017

Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?

Jos muurahaiset rakentaisivat kerrostalon…

…se näyttäisi varmasti vähän samalta kuin Yick Fat Building. Kaikki tietävät ne kuvat Hongkongista, missä pilviä hipovat kerrostalot sijaitsevat vieri vieressä toisiinsa nähden ja koko homma näyttää abstraktilta taideteokselta. Me lähdimme viimeisenä loma-aamunamme, syötyämme ensin reissun kalleimman aterian eli aamupalan Oolaa Petitessä, katsomaan Hongkongin saaren reunamia. Kontrasti oli melkoinen. Hyppäsimme (lähes ilmaiseen) ratikkaan, sillä sen toisesta kerroksesta näkee kivasti maisemia. Tässä tapauksessa siis kaupungin vilinää, sillä emme matkustaneet sen kauemmaksi kuin Quarry Bayn alueelle.

DSC_3573 DSC_3581
DSC_3600 DSC_3617
auringonallaP1060307

Quarry Bay on kovin erinäköistä seutua kuin Centralin kiiltävät toimistorakennukset ja kullanväriset luksusmuotia myyvät liikkeet. Eikä kaduilla näy puku päällä kiiruhtavia liikemiehiä sen enempää kuin -naisiakaan. Muut turistitkin tuntuvat kaikonneen, paitsi sitten kun mennään varsinaisen Yick Fat Buildingin sisäpihalle, siellä meitä oli muutamakin porukka kuvaamassa kerrostalohelvettiä. Tai mistäs minä tiedän, millaista on asua kompleksissa, joka tuntuu ulottuvan joka puolelle, kohoavan ylös kohti taivasta ja sisältävän satoja ikkunoita.

DSC_3588
DSC_3584 auringonallaP1060305
DSC_3593

Olisi ollut todella mielenkiintoista päästä katsomaan rakennusta myös sisältä, mutta se olisi tuntunut tirkistelyltä, onhan kyse ihmisten kodeista. Sisäpihalla törmäsimme muutamaan asukkaaseen, ja ihan tavallisilta hongkongilaisilta he vaikuttivat. Eipähän ainakaan tule pulaa naapureista.

DSC_3606
DSC_3610 DSC_3601auringonallaIMG_0779DSC_3609DSC_3615