Eipä niitä ennen laskettu, kotimaan reissuja matkoiksi. Olen ollut edellisen kerran ulkomailla loppuvuodesta 2019, toisin sanoen koko vuoden 2020 Suomessa. Niin kuin varmasti valtaosa meistä. Vuodenvaihteessa on perinteisesti kerrattu kulunutta reissuvuotta, mutta onko tällä kertaa mitään järkeä, jos ei ole kerta matkustanut missään? Paitsi että on, sekä järkeä että matkustanut.
Vuoden ensimmäinen lomamatka oli perinteinen Suomi-roadtrip, jollaisen olemme tehneet melkein joka vuosi. Tällä kertaa mukaan piti toki lisätä lomaelementtejä, koska kyseessä oli vuoden ainoa lomamatka. Helsingissä asuimme tutussa Lauttasaaren kaksiossa, mutta kävimme ihan muina turisteina sieltä käsin Keravalla ja Porvoossa. Oli muuten mun eka reissu Porvooseen! Sen lisäksi turreiltiin Hangossa, missä lomafiilis iski päälle viimeistään. Sielläkin olin ensimmäistä kertaa. Turussa olen toki käynyt aiemminkin, mutta en ole koskaan oikein nähnyt itse kaupunkia (kaunis!). Tampereen pysähdys ennen paluuta Kuopion kautta kotiin Ouluun on ajomatkojen minimoinnin takia pakollinen, mutta toki mieluisa. Jos jotain ensi kesälle toivon, niin näitä samoja paikkoja, enemmän aikaa niissä ja sitten vielä uusia kulmia Saimaalta ja Loviisasta nyt ainakin.
Syksyllä lomia ei ollut tiedossa, mutta sen sijaan kävin kolmella staycationilla. Kaksi näistä oli yksin ja yksi kaksin. Lapland Hotels Oulu ja Radisson Blu Oulu sopivat molemmat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Kolme miniminilomaa, joista kaikista hyvät muistot. Mikä on matkan määritelmä, kuinka kauaksi pitää matkustaa, että on matkalla? Seuraavaksi matkustamme juhlimaan synttäreitä, taas omaan kotikaupunkiin.
Loppuvuoden kruunasi vielä kahden yön loma Kuopiossa. Olimme siellä viettämässä joulua perheeni kanssa, mutta sen sijaan, että olisimme yöpyneet ahtaasti samoissa neliöissä, päätimme majoittua hotelliin. Tälläkin kertaa valinta oli Lapland Hotels, ja siellä kyllä jos missä pääsi joululomafiilikseen. Välillä olimme porukalla juhlimassa joulua ja välillä vain kolmestaan lojumassa hotellisängyssä ja katsomassa jouluelokuvia. Lähtiessä ajoimme vielä Puijon kautta, missä pitäisi ehdottomasti käydä joskus taas syömässä.
Olisin toivonut tälle vuodelle vielä minilomia Rovaniemellä ja Iso-Syötteellä, mutta toistaiseksi en ole saanut muita innostumaan asiasta. Syksyllä haaveilin mm. Pietarsaaresta ja Kokkolasta. Nekin jäivät vielä odottamaan jotain parempaa aikaa. Saa nähdä jäävätkö nekin sitten jalkoihin, kun vaihtoehtoina on myös New York tai Florida. Ensi vuodelle emme kuitenkaan suunnittele ulkomaille suuntautuvia matkoja, muutamastakin syystä. Yksi on tietenkin se, ettei vielä voi tietää milloin maailma taas avautuu tavalliselle turistille. Toinen iso kysymysmerkki on maahantulomuodollisuudet. En ihan heti haluaisi pientä lastani käymään läpi lukuisia koronatestejä vain sen takia, että pitää päästä lomalle. Taidan odottaa matkavarausten kanssa sen verran, että näihin asioihin on saatu edes jonkinlaisia tietoja. Sen myötä vuosi 2021 tulee ehkä olemaan mennen vuoden kaltainen: pidempi kesäreissu kotimaassa höystettynä staycationeilla ja lähimatkailulla.
Auringon alla 
Tänä vuonna on kyllä tajunnut ettei aina tarvitse lähteä kauas päästäkseen lomafiilikseen. Ja varsinkin kesällä, kun Suomi on kyllä parhaimmillaan. Suosittelen ensi kesälle tuota Pietarsaari-Kokkola yhdistelmää. Se oli oman kesän yksi parhaista valinnoista. Vieläpä mukavan lähelläkin.
Ihanaa uutta vuotta ja toivotaan että maailma tästä pikkuhiljaa aukeaisi!
Meidän tulee tosi harvoin mentyä rannikkoa pitkin mihinkään, kun yleensä koukkaamme aina Kuopion kautta. Siksi pitäisi kyllä tehdä ihan oma lähilomansa tuolle suunnalle! Kiva kuulla, että oli hyvä vaihtoehto!
Ihanaa uutta vuotta Katja!