Airbnb-tarinoita ja kuinka korona on vaikuttanut varauksiin

Asuminen jonkun toisen asunnossa toisella puolella maapallo on paras mahdollinen kurkistus erilaiseen arkeen. Hetken aikaa sitä voi kuvitella olevansa vaikkapa Berliinissä asuva taiteilija tai ruuhkametrossa Brooklynin halki matkustava paikallinen. Toki monet Airbnb-asunnoista ovat nykyisin jotain muuta kuin omistajiensa vakituisessa asuinkäytössä, mutta silti asunto keskellä paikallisasutusta, ja paikassa missä naapuri ei ole toinen turisti, on kokemus erilainen kuin vaikkapa huoneistohotellissa. Ja tarjontaa on laidasta laitaan, joten autenttisia vaihtoehtojakin löytyy. Ihan kirpaisee, että tätä kirjoittaessa sain viestin Airbnb:n tukikeskukselta peruuttamastani asunnosta Hallandale Beachilla Floridassa, mutta toki on helpottavaa hoitaa asia jo nyt alta, ja saada rahat johonkin muuhun käyttöön. Peruutuksia koronan takia minulla on jo kaksi, molemmat tapaukset hieman erilaisia, niistä lisää postauksen lopussa.

Olen kirjoittanut Airbnb-kokemuksistamme aikaisemminkin, mutta kerrattakoon vielä: meillä meni yllättävän kauan ennen kuin uskaltauduimme kokeilemaan kyseistä palvelua, sillä vaikka kaikki kehuivat Airbnb:tä, emme me ihan luottaneet siihen, että toinen kuluttaja osaa hoitaa homman kovinkaan hyvin, jos matkan varrelle sattuukin jotain yllättävää. Stressasi jo etukäteen, että pitkien mannertenvälisten lentojen jälkeen vastassa olisi lukittu ovi, ehkä keskellä yötä, eikä ketään auttamassa. Siksi olikin vähän hassua, että valitsimme sopivaksi hetkeksi ensikokeilulle matkan, jonka teimme 5 kk vanhan vauvan kanssa. Ja kyllä, osa kauhukuvistamme kävi toteen, sillä kun hurautimme taksilla Prenzlauer Bergiin Oderbergerstrasselle, lämpötila huiteli reilusti yli 30 asteessa, meillä oli kasapäin tavaraa ja vauva, jonka vaippa kaipasi välitöntä vaihtamista. Ja sitten ovi, jonka piti olla auki, oli lukossa.

airbnbP6120064

Tämä on ollutkin ainoa kerta, kun olemme asuneet oikeasti jonkun toisen kotona. Koti kuului taiteilijalle, joka asui osan vuodesta Berliinissä ja osan Lontoossa. Boheemi ote näkyi niin viesteissä kuin ohjeissa, mutta asunto oli ihana: siellä oli korkeat huoneet ja natisevat lautalattiat, mielenkiintoisia esineitä ja makuuhuoneessa maailman kaunein valo. Teoksia oli myös menossa ja tulossa laatikoissa, ne vain lisäsivät asunnon viehättävyyttä ja autenttisuutta. Joten sen jälkeen kun olimme neuvotelleet saksalaisen naapurin kanssa meidät sisään ja löysimme oman avaimenne pahvilaatikon alta oven vierestä, oli kaikki enemmän kuin hyvin.

Seuraava kerta ei ollut yhtään niin dramaattinen, ja kaikki meni muutenkin ihan nappiin ja omistaja oli meitä vastassa asunnolla ja opasti kaiken mahdollisen. Asuimme viikon Málagan vanhassa keskustassa ja olin ihan hurmaantunut puisista ikkunaluukuista, auringonlaskuista, kauniista valosta ja jykevästä puisesta alaovesta. Sekä siitä, että aamulla saattoi hakea tuoreen leivän läheisestä leipomosta. Asunto oli kaikin puolin huippulöytö, ja ainoa harmitus oli joskus öisin kadulta kuuluva meteli, mutta se oli minulle tuttua: paikalliset jostain ihmeen syystä huutavat kaduilla noin viiteen asti aamuyöllä ja sen jälkeen tulevat roska-autot kaatamaan keräyslasit kyytiinsä. Onneksi siihen tottuu heti yhdessä yössä.

airbnbP3040011

airbnbP3080162

airbnbP3040001

airbnbP3050040

Kolmantena kertana saimme varattua Brooklynistä ehkä kolmannen vaihtoehtomme, jonka asiointia hoiti selvästi yhden naisen yritys. Bed-Stuyn asuntomme oli vanhassa brownstonessa ja siinä oli vain yksi makuuhuone, mutta kokonaisuudessaan asunto oli todella tilava. Ja kaikki oli valtavaa, kuten Amerikassa kuuluukin: hellat, jääkaapit, tuolit ja pöydät. Sen sijaan brownstonen portaat ovat kapeat ja jyrkät, joten rattaiden ja 1-vuotiaan raahaaminen vaati hieman totuttelua. Kun saavuimme asunnolle Uberin kyydissä, oli naapurin pariskunta heti ystävällisesti toivottamassa meitä tervetulleiksi. Jostain syystä heillä oli joulukuusi pihallaan vielä toukokuussa. Siis koristeltuna. Bedford-Stuyvesant on vahvasti afroamerikkalaista naapurustoa, vaikka paikka oli kyllä selvästi hipsteröitymässä. Kadut olivat sitä tv:stä tuttua brownstone-rivistöä, joiden edessä on pieni, takorauta-aidoin ympäröity piha. Tässä asunnossa viestintä ”omistajan” kanssa oli todella sujuvaa ja nopeaa, mutta jostain syystä Airbnb:n alusta petti meidät saapumisen hetkellä ja oli kääntänyt sisäänkirjautumisohjeet koodeineen japaniksi. Oli todella onni, että toisessa päässä viesteihini, jotka lähetin Uberin kyydistä, vastattiin niin nopeasti, että meidän ei tarvinnut odotella ulko-ovella hetkeäkään.

airbnbP4260280

airbnbP4270316

airbnbIMG_6077

Viime joulukuussa vietimme kaksi viikkoa Floridassa ja asuimme tietenkin melkein koko loman asunnoissa. Ensimmäinen asuntomme sijaitsi Hollywoodissa, ehkä aluksi hieman rähjäiseltä tuntuneella alueella, mutta lopulta pidimme paikasta kovasti, sillä kävelymatkan päässä sijaitsi Young Circle, jossa oli leikkipuiston lisäksi maanantaisin kiva ruokatori. Myös mm. Publixiin pääsi kävellen (mitä luksusta Amerikassa!). Ensimmäisenä iltana pimeän tultua oveemme koputettiin ja pyydettiin avaamaan, ja sydän pamppaillen raotimme vähän heppoisen oloista, suoraan olohuoneeseen aukeavaa ovea, mutta onneksi siellä oli vain naapurimme: olimme epähuomiossa laittaneet automme hänen parkkiruutuun.

airbnbR0001410

airbnbR0001628

Viimeisimmän asuntomme olen nimennyt ”Naplesin mökiksemme”, sillä vaikka budjetti- ja tarjontasyistä jouduimme varaamaan asunnon ihan laitakaupungilta, oli trooppisella pihalla varustettu country-henkinen asunto kuitenkin hauska kokemus. Jonne siis aion mennä uudelleenkin (kuten myös Málagan asuntoomme, joka on ristitty ”Málagan mökiksi”). Tällä kertaa asuimme omistajien kanssa samassa rakennuksessa: iso omakotitalo oli jaettu kolmeen pienempään asuntoon, joista kaksi oli Airbnb:ssä. Nuorehkon omistajapariskunnan lisäksi meillä oli naapureina kolme eläkeläistä. Onneksi ketään ei tuntunut häiritsevän taaperon uhmakohtaukset. Asunnon varustukseen kuului rantasetti, jossa oli mm. kaksi kannettavaa rantatuolia, varjo ja kylmälaukku. Vaikka asunto näytti lähiympäristönsä puolesta sijaitsevan omassa rauhassa maaseudulla, olivat lähimmät kaupat ja muut palvelut puolen kilometrin päässä. Oikeasti asuimme keskellä isoja, uudempia asutusalueita.

airbnbPC210305

airbnbPC230008

Tänä vuonna meillä oli suunnitelmissa hyödyntää Airbnb:tä kahdella eri matkalla (niillä ainoilla, jotka aioimme tehdä): heinäkuussa Berliinissä ja kuukauden mittaisella reissulla Floridassa. Teimme varaukset heti alkuvuodesta, sillä Berliinin kesä oli jo monissa sopivissa vaihtoehdoissa myyty loppuun ja kuukauden mittaisen vapaan pätkän löytäminen joulukuussa Miamin seudulta saattaa sekin olla kiven alla, mikäli ei halua maksaa asunnosta maltaita. Tässä vaiheessa koronasta ei oltu kuultu vielä hirveästi mitään. Ja sitten kun tilanne alkoi tulla päälle, uskoin ainakin itse vakaasti kaiken olevan suht ennallaan kesään mennessä.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että Berliini asunto piti perua, sillä emme missään nimessä halunneet matkustaa kaupunkiin viettämään aikaa mahdollisessa karanteenissa tai muissa erityisjärjestelyissä. Peruminen onnistuu toki aina, mutta rahojen takaisin saaminen on eri juttu. Airbnb:llä tilanteeseen on reagoitu julkaisemalla kaksi kertaa kuussa päivitys lieventävien asianhaarojen käytäntöön, joka tarkoittaa sitä, että ennen pandemian puhkeamista tehdyt varaukset voi perua kuluitta tietyin ehdoin. Mikäli palautuksen ottaa ns. lahjakorttina eli Airbnb-pisteinä, ei covid-perumistaan tarvitse perustella asiakirjoin. Mutta jos haluat hyvityksen rahana, ei pelkkä tieto siitä ettei voi vallitsevan tilanteen takia matkustaa riitä. Toisin sanoen, pitää olla voimassa esim. matkustusrajoite (ei suositus), ja se pitää todentaa peruutuksen yhteydessä. Me perustelimme Berliinin-asuntomme peruutuksen raja.fi-sivulta otetulla screen shotilla, missä kerrottiin vapaa-ajan matkustusrajoituksista lento- ja laivaliikenteessä. Tämä oli riittävä, kunhan Airbnb sai myös linkin alkuperäiseen lähteeseen. Hyvitys luottokortille tuli 1-2 päivässä.

Toisen varauksemme kanssa kävi vähän eri tavalla. Matkan peruuntuminen oli selvää jo kesän aikana, sillä Finnair perui jo tässä vaiheessa menolennon kokonaan, eikä korvaavaa löytynyt tilalle (näin ollen saimme myös Finnairilta täyden hyvityksen ja tilanteeseen nähden hyvinkin kohtuullisessa 4-5 viikon ajassa). Airbnb:n lieventävien asianhaarojen käytäntö koskee kuitenkin aina vain seuraavaa 1,5 kuukautta, eli joulukuun matkojen peruutusoikeudet tulisivat näin ollen voimaan vasta marraskuun tienoilla. Hallandale Beachin asuntomme omistaja kuitenkin otti meihin yhteyttä jo nyt elokuussa tiedustellen olemmeko edelleen tulossa, jolloin meidän oli harmiksemme ilmoitettava että tiedämme jo nyt ettemme pääse matkustamaan. Kerroin myös, että meidän on odotettava marraskuuta tehdäksemme virallisen peruutuksen, jotta vältymme maksamasta sanktiota, joka olisi tässä tapauksessa ollut tuhat euroa. Asia jäi hetkeksi roikkumaan, mutta parin päivän päästä sain viestin Airbnb:n ylläpidolta, että jos haluaisimme perua nyt, niin voimme tehdä sen täysin kuluitta, meidän pitäisi vain ilmoittaa, että haluamme perua. Mitään dokumentteja ei tarvittu, asia oli tällä selvä ja hyvitys luottokortille tuli taas parissa päivässä. Suuri talvipakounelmani korahti kiville, mutta toivo talvesta 21 elää vahvasti.

Pakko kyllä kehua Airbnb:n asiakaspalvelua, sillä he ovat aina vastanneet todella nopeasti, ja varmasti hoitaneet asiat loppuun. Ja mikäli heidän puoleltaan on tullut jokin virhe (kuten vaikka Brooklynin asuntomme sisäänkirjautumistietojen kohdalla), on sitä hyvitetty alennuskupongilla. He selvästi haluavat, että asiakkaalle jää hyvä mieli, vaikka jotain odottamatonta sattuisikin.

Vielä muutama sana tulevaisuudesta, matkakuumeesta ja omasta ajasta

Korona-aika on varmasti saanut meidät kaikki pohtimaan omia kulutus- ja matkustustottumuksia, ja kevään mittaan ajattelin tämän kaiken vain vahvistavan omaa fiilistä siitä, että haluan tehdä vähemmän matkoja ja olla enemmän paikoillaan yhdessä kohdassa. Asua ja elää paikallista arkea, edes muutaman viikon tai kuukauden. En haikaillut menneiden vuosien lentovarausten määrää, vaan ajattelin että yksi kunnon loma vuodessa voisi olla ihan riittävä. Mutta, sitten tuli elokuu ja joka puolella leijuva eristäytymisen uhka, etätöiden jatkuminen yhtä kyytiä vähintään kahdeksan kuukauden ajan ja jopa kotimaanmatkojen epävarma kohtalo, minkä vuoksi ei voi suunnitella oikein yhtään mitään. Pelkään vähän, että vastareaktiona tälle jatkuvalle kotiympyröissä kököttämiselle haluankin lähteä matkalle, jossa nähdään ja koetaan ihan koko ajan, ja vaihdetaan paikkaa jatkuvasti. Ihan vain siksi, että se tuo mukavaa vaihtelua arkeen, josta on riisuttu jokainen yhtään spesiaalimpi juttu pois. Mutta nähtäväksihän tämä jää, kun ei voi yhtään tietää milloin mistään voi edes unelmoida.

momcationP9140990

momcationP9140986

momcationP9140993

Saimme elokuussa lukea hauskan jutun norjalaisista, jotka matkustavat Lofoottien upeista maisemista lomalle Ouluun, koska heitä viehättää kaupunki, joka on tasainen kuin pannukakku, melko lämmin ilmastoltaan ja tarjoaa paljon ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Norjalaisten Riviera, Nallikari, on erityisesti heidän mieleensä. Oma kotikaupunkia ei useinkaan tule katsottua tästä näkökulmasta, mutta toisaalta, kuten jutussakin todettiin, kyse ei ole siitä onko joku paikka parempi kuin toinen, vaan ihmiset vaan kaipaavat jotain erilaista, kuin oma arkitodellisuus. Me haikaillaan palmuja ja eteläeurooppalaiset viileänraikasta kesää. Meille Aasian metropolit ovat täynnä mielenkiintoista kuhinaa, kun taas tänne tullaan nauttimaan hiljaisuudesta. Norjalaisilla on vuoria, mutta niillä ei ole paikkaa missä ajaa pyörällä tasamaalla.

Tämä erilaisuus on juuri se, mikä jää harmillisesti puuttumaan kotimaassa matkaillessa. Toki monissa paikoissa on erilaista, mutta ei riittävän isolla kontrastilla. Ympäristö saattaa olla hyvinkin eri näköinen, mutta muut komponentit pysyvät ainakin lähes samana. Toisaalta tämä jatkuva ulkomaille tähyileminen on ehkä saanut hieman sokeaksi kotimaalle, ja erityisesti sille, että jos lomaltaan haluaa vaikkapa rentoutumista, onnistuu se ihan taatusti myös Suomessa, jopa omassa kotikaupungissa.

momcationR0002420

momcationR0002429

momcationR0002418

Viime vuonna lähdin viettämään kahden yön momcationia eli äidin omaa lomaa Riikaan, ja nautin joka hetkestä. Eniten mieleen jäi majoitus persoonallisessa ja hyvätasoisessa Grand Poet -hotellissa, sekä se hetki, kun juoksin sadetta karkuun kahvilaan ja minulla oli vielä koko loma edessä eikä varsinaisesti mitään tekemistä. Tänä syksynä toteutin saman omassa kotikaupungissa staycationin muodossa: majoitus Lapland Hotelissa, pehmeä sänky ja hyvä kirja, viiden ruokalajin Lappi-teemainen illallinen sekä hyvä aamupala muodostivat aika kivan kuplan, jonka sisällä pysytellä samalla, kun seinien ulkopuolella oli tuttuakin tutumpi Oulu. Kummankin miniloman jälkeen olo oli levännyt.

Mutta palatakseni vielä majoitus- ja lentovarauksiin, miten teillä on mennyt niiden peruminen ja rahojen takaisin saaminen?

#suomiloma on nyt vietetty, mitä jäi käteen?

Olimme kesän 2019 Suomi-lomalla, sillä tauko ulkomaan reissaamisesta oli paikallaan ja kesä jos mikä sellainen ajankohta, että kotimaalla on meille annettavaa. Siksipä kesän 2020 peruuntuneet ulkomaanmatkat eivät olleet meidän kohdalla mikään katastrofi, vaikka aina olisi toki kivempi päättää itse, missä lomansa viettää. Meidän piti olla Berliinissä, mutta sen sijaan olimme Helsingissä, Porvoossa, Hangossa, Turussa ja Tampereella. Sekä vanhempieni luona Kuopiossa ja kotona Oulussa. Lähimatkailua harrastettiin Hailuodon merkeissä. Millaista sitten oli?

hailuotoP6210011

Odotukset kotimaan lomalta olivat aika korkealla, sillä kesäkuu oli mahtavan aurinkoinen ja ylipäätään ”kotona” pysyminen tuntui lentomatkailuun verrattuna ah niin stressittömältä vaihtoehdolta. Auto pakattiin täyteen ja pienen mökkiloman jälkeen ajoimme yhden sukulaisvierailun kautta Helsinkiin Lauttasaareen, missä meillä oli tuttu asunto neljäksi yöksi. Edellisestä vuodesta viisastuneina olimme pakanneet pyyhkeiden ja lakanoiden lisäksi pimennysverhot, joten nukkumismukavuus oli ihan kohdillaan, jos se nyt on sitä koskaan taaperon kanssa yöpyessä.

suomiloma20P7110155

Ensimmäinen loma-aamu oli niin sateinen, että tehdyt suunnitelmat saattoi unohtaa ja yrittää parhaansa mukaan keksiä jotain muuta. Kaiken kaikkiaan vietimme kuitenkin Helsingissä ihan mukavaa aikaa, sillä tarkoituksena oli joka tapauksessa nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Siinä suhteessa Suomi-loma voittaa ulkomaan ihan 100-0. Ja pääsimme siinä sivussa käymään Keravalla Taiteen kotitalossa, joka oli uniikki elämys ja ehdottomasti vaivan arvoinen (kävimme siellä kahdesti, ensimmäisellä kerralla jono oli liian pitkä ja sade liian kova lapsen kanssa jonottamiseen), sekä Teurastamolla syömässä.

suomiloma20R0002299

suomiloma20P7120179

suomiloma20R0002324

suomiloma20P7130192

Teimme Helsingistä käsin päiväreissun Porvooseen, jossa olin käymässä ensimmäistä kertaa. Hämmästyksekseni tunsin monet ravintolat nimeltä (tässä sitä huomaa somen vaikutuksen) ja maisematkin oli pääasiassa tuttuja. Turisteja oli todella paljon, olihan aurinkoinen sunnuntaipäivä, joten ihmettelin hieman miksi osa ravintoloista ja putiikeista oli kiinni.

Istahdimme Glassikon katuterassille ja tilasimme lounasburgerit, jotka olivat kyllä harvinaisen hyvät, todella simppelit, mutta maukkaat. Tilauksemme meni sekaisin viereisen pöydän kanssa, ja selvittelimme asiaa hetken aikaa, mutta heti virheen tultua ilmi se korjattiin nopeasti ja hyvitykseksi saimme vieläpä kumpikin pöytäseurue jäätelökupongit Vanhan Porvoon jäätelötehtaalle. Olen koko kesän arvioinut suomalaisen asiakaspalvelun laatua (en näköjään pääse kehittäjä-minästä mihinkään edes lomalla), ja tässä oli loistava esimerkki siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Huonojakin kokemuksia on tullut vastaan, voi kun toivoisin, että näihin asioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja eri tilanteiden hoitamiset suunniteltaisiin ennakkoon!

suomiloma20P7120183

suomiloma20R0002304

suomiloma20P7120190

Helsingin jälkeen auton nokka kääntyi kohti Hankoa, missä vietimme muutaman tunnin rantoja ja huviloita ihastellen. Ihan täydellinen lomapäivä! Olisin mieluusti yöpynyt Hangossa, mutta varauskalenterit näyttivät loppuunmyytyä jo useampi viikko ennen reissuamme, ja puhelimitse en yleensä jaksa alkaa kyselemään tilannetta. Lisäksi haluan nähdä miltä huone näyttää, joten haluan ehdottomasti tehdä varaukseni netissä. Se rajoittaa toki hieman Suomessa matkustamista, mutta toivon, että nämäkin asiat vielä kehittyvät jossain vaiheessa.

suomiloma20P7140210

suomiloma20R0002360

suomiloma20P7140206

suomiloma20P7140199

Ajoimme Hangosta siis yöksi Turkuun, missä vietimme illan Iisan kanssa kahdestaan leikkipuistoa etsien (ei löydetty) ja alakerrassa sijaitsevan ruokakaupan hissiä etsien (löydettiin, mutta vasta korttelin kolmannelta sivulta, minkä jälkeen piti palata takaisin samalle puolelle kuin miltä lähdettiin liikenteeseen). Onneksi meillä oli aikaa vielä seuraavan aamupäivän verran kierrellä Turkua, ja lähdimme pienelle kävelylle, jonka varrelta bongattiin todennäköisesti kaupungin kaunein kadunpätkä, sekä niin monia ihania rakennuksia, että ymmärsin heti, miksi ihmiset viehättyvät Turusta. Ja vaikka rattailla liikkuessa mäkisyys ja vanhat mukulakivikadut tuovat oman haasteensa, tekevät ne myös kaupunkikuvaan sellaista näyttävyyttä, mikä esimerkiksi Oulusta puuttuu. Huomasin myös tuntevani turkulaiset ravintolat nimeltä, vaikka en ole käynyt yhdessäkään (enkä harmikseni nytkään ehtinyt käymään). Turkuun haluan tulla joskus paremmalla ajalla!

suomiloma20P7140221

suomiloma20P7150225

suomiloma20P7140219

suomiloma20P7150244

Viimeinen pysäkkimme oli Tampere, joka valikoitui mukaan lähinnä sijaintinsa vuoksi. Koska meillä ei ollut mikään kiire perille, pysähdyimme Raision Marinassa jätskillä ennen rannikkoseudun taakse jättämistä. Telakalta kuului rakentamisen ääniä joka puolelta ja oli jotenkin hassua nähdä, että siellä niitä maailmanluokan risteilijöitä rakennetaan, vaikka ne eivät näille vesille jää seilaamaan.

suomiloma20P7150249

Kuopio, rakas entinen kotikaupunkini ja vanhempieni ja siskoni asuinpaikka, jäi taas kerran ihan liian vähälle huomiolle, sillä aina kun käymme siellä, olemme menossa, tulossa tai viipymässä vain lyhyen aikaa. Kävimme kalakukkokaupoilla, kauppahallissa ja leikkipuistossa. Aamulla heräsin paljon ennen muita ja lähdin koiran kanssa aamukävelylle Kallaveden rantaa myötäillen. Oli niin idyllisen kaunista ja lämmintä jo kuuden aikaan aamulla, että oli pakko miettiä hetki, miksi ihmeessä en asu siellä. Mikä ihme on ajanut minut asumaan Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla, merenrantakaupungissa, jossa vesi on enemmän piilossa kuin sisämaan kaupungeissa. Mutta toisaalta, rakastan merta ja sen äärettömyyttä! On myös itsestä kiinni, kuinka usein hankkiutuu sen äärelle.

suomiloma20P7160252

suomiloma20P7170255

suomiloma20P7170258

Oulu: paikka jossa kesälomaa on pääasiassa vietetty, sekä tietenkin yksi kokonainen kevät. Lomailua varten täällä on paljon kaikkea kivaa tarjolla ja lisäksi Oulu oli Suomen aurinkoisin paikkakunta kesäkuussa. Lempiasioita varsinkin lapsen kanssa ovat Nallikarin uimaranta sekä Ainolanpuisto, ja kasvihuoneen trooppisessa ympäristössä kahvittelu (Kiikku). Yksi kahvila-ravintolasuosikeistani on Puistola, jonka patio on pala kaupunkilomaa parhaimmillaan, ja itse rakennus Oulun kaunein. Koko kesän kruunasi Varjofestivaali, pienehkö musiikkitapahtuma, joka järjestettiin tällä kertaa Kuusisaaressa, että tilaa riittäisi hengata turvavälit huomioiden omalla piknikhuovalla istuen. Miten ihana elokuun lämmin ilta meillä olikaan!

suomiloma20P6280109

Jäikö siis kaivelemaan se Berliinin peruuntuminen? No ei, mutta kesä onkin Suomessa ihan huippuaikaa, se on tullut todettua aiemminkin, ja tänä vuonna siihen oli asennoitunut vielä positiivisemmalla mielellä. Valitettavasti talvi on sitten ihan toinen juttu, sillä kotimaalla ei ole tarjota minulle sitä, mitä keskellä pimeintä aikaa kaipaan. En ole koskaan pelännyt talven tuloa niin paljon kuin nyt, ahdistus on selvästi alkanut jo heinäkuussa. Tämän vuoden piti olla juuri se, kun panostamme omaan hyvinvointiimme ja otamme kunnon breikin joulukuussa.

suomiloma20P7310308

Vaikka kaikki on ollut koko ajan epävarmaa, on yksi asia selvinnyt jo kesän aikana: emme ole menossa joulukuussa kuukaudeksi Floridaan. Finnair perui menolentomme ja matka olisi siirtynyt parilla viikolla eteenpäin, jos nyt ylipäätään Floridaan olisi siinä vaiheessa ollut mitään asiaa muutenkaan. Todennäköisesti matkamme olisi peruuntunut joka tapauksessa, mutta sentään olisin voinut syksyn ajan odottaa sitä.

Päätimme siis skipata koko loman, sillä halusimme nimenomaan Floridaan, ja vähän pidemmäksi aikaa, joten emme halua tilalle jotain korvaavaa. Ja sekin olisi niin arpapeliä, että rahojen sitominen johonkin todella epävarmaan tuntuu järjettömältä, onhan meillä nytkin vielä iso määrä rahaa lentoyhtiöllä ja Airbnb:llä.

suomiloma20P8070320

Kolme matkaa, jotka haluan tehdä sitten kun se on mahdollista: kuukauden irtiotto Floridassa, parin viikon loma New Yorkissa ja sen lähialueilla, niin pitkä oleskelu Berliinissä kuin mahdollista. Sitten kun haluan nähdä uusia paikkoja, haluaisin käydä ainakin: Japanissa, Kanadassa ja Australiassa. 40-vuotissynttäreihini on muutama vuosi aikaa ja toivon, että maailma on silloin jo ihan erilaisessa tilanteessa ja voisin päättää itse miten haluan juhlia merkkipäivää. Kenties Tokiossa? Key Westissä? Rakkaassa New Yorkissa?

Millainen kesä teillä on ollut?

Jos pitäisi valita yksi: Hailuoto

Pakkaamme parhaillaan laukkuja kohta alkavaa Suomi-lomaa varten. Perinteisen Kuopio-Helsinki-Tampere -yhdistelmän sijaan tällä kertaa haluamme nähdä ja tehdä vähän enemmän, onhan tämä reissu ainoa pitkään aikaan! Listalla on sen myötä minulle uusia paikkoja, kuten Porvoo ja Hanko, ehkä myös Fiskars. Ajattelimme myös vaihtaa Tampereen Turkuun. Tänä kesänä monella on tavoitteena ottaa kaikki irti Suomesta, ja hyvä niin, sillä ihania paikkoja varmasti riittää. Kotipuolen ykkössuosikkini on Hailuoto, jossa ehdimme käymään kesäkuun helteiden aikaan ja menemme toivon mukaan vielä heinäkuussa uudelleen.

hailuotoIMG_6932

Kävin ensimmäisen kerran Hailuodossa minun ja Antin ensimmäisenä yhteisenä juhannuksena. Ajoimme Marjaniemeen, ihailimme pieniä punaisia kalastajamökkejä ja värikkäitä paatteja, kävelimme rannalla ja lopuksi yritimme grillata kertakäyttögrillillä, joka oli unohtunut silloisen asuntoni edelliseltä vuokralaiselta kaapin päälle. Pitkän odottelun jälkeen saimme kylmiä, savuisia makkaroita.

hailuotoP7200005

hailuotoR0000829

Hailuoto oli rakkautta ensi silmäyksellä, lauttamatka ihan eri maailmaan: idyllistä maaseutua, suloinen kalastajakylä ja pehmeähiekkainen uimaranta, kuin ulkomailla konsanaan. Enkä edes sillä reissulla nähnyt pastellinsävyistä auringonlaskua, vaan vasta vuosia myöhemmin Bättre Folkista palatessa (upea!).

hailuotoP6210002

hailuotoP6210019

Kesäreissujen lisäksi olemme käyneet muutaman kerran lokakuisilla Siikamarkkinoilla. Syksyinen ranta ja satama, sekä paikallisia tuotteita pursuava ruokamarkkina ovat nekin aika tunnelmallinen yhdistelmä. Edes vesisade ei ole onnistunut pilaamaan näitä muistoja, vaikka yleensä olen yliherkkä sään suhteen.

hailuotoP6210011

hailuotoP6210056

Emme ole vielä koskaan yöpyneet Hailuodossa, sillä koti on kuitenkin vain noin puolentoista tunnin päässä, riippuen tietenkin lauttajonoista. Edellisellä päiväretkellä sain kuitenkin idean mökin vuokraamisesta, se olisi jotain ihan erilaista perheeni järvenrantamökkiin verrattuna (joka on maailman ihanin paikka kylläkin).

Kaikista hurjimmissa Hailuoto-haaveissani olen jopa rakentamassa omaa New England -tyylistä rantamökkiä, tuleehan Marjaniemestä aina mieleeni Montauk (joka on muuten uusintalistallani!). Mikä olisikaan sen hauskempaa, kuin perjantaisin hurauttaa lautalla saareen viettämään viikonloppua omaan rantahuvilaan. Tai muutaman (ja ehkä vielä muutaman) vuoden päästä siltaa pitkin. Tuleekohan se muuttamaan Hailuodon tunnelmaa? Lautta on välillä melkoinen pullonkaula, joten matkailu ainakin siinä mielessä helpottuu uuden siltahankkeen myötä.

hailuotoP7205622

Vaikka tämä ulkomaan matkasuunnitelmien jatkuva peruuntuminen on välillä vähän raskasta, on loma Suomessa myös ihan tervetullutta. Ja nyt kun asiaa ajattelen, niin päätimme jo viime kesänä, että emme matkusta kotimaata kauemmaksi (silti halusimme yhden Suomi-kesän jälkeen käydä katsastamassa Berliinin kesän, ja olisimme siellä parhaillaan, jos tilanne olisi toinen). Pitääköhän tässä pistää haaveet uusiksi, matkustamisen sijaan vapaa-ajan asunto?

hailuotoP6210058

hailuotoR0000849

Kuvat ovat kahdelta viimeiseltä kesältä ja rakastan niiden tunnelmaa. 

Miten käy matkakuumeen, jos matkustaminen on kiellettyä?

Lentomatkustamisen kallistuminen tulevaisuudessa, epävarmuus matkustusturvallisuudesta ja kotimaan matkailun mahdollinen nousu. Mikä on sallittua ja mikä ei. Milloin täältä pääsee jonnekin, ja jos niin minne. Ja jos matkustaminen on kiellettyä, niin lisääkö se matkakuumetta vai vähentää sitä?

kevät2019000772680030

Ei ole helppoa olla matkailua harrastava ihminen nykyajassa. Sitä vastoin tätä edeltävät ajat se on ollut lähes loputtoman helppoa ja myös halpaa. On ehditty reissaamaan vähän siellä ja täällä, sekä joissain paikoissa oikein urakalla, kuten Amerikassa. Varsinkin ennen lasta, mutta toisaalta: lapsi oli 2-vuotissynttäreihinsä mennessä ehtinyt käymään pelkästään Yhdysvalloissa jo kolmesti! Eli vaikka tahti on hieman hiljentynyt, niin se ei ole missään nimessä hiipunut. Sitä vastoin, päivissä mitattuna meillä oli (on edelleen) suunnitelmissa viettää entistä pidempi aika ulkomailla, mutta aiemmasta poiketen yhdessä paikassa asuen.

kevät2019000772680001

Omassa päässä matkustaminen oli siis ehtinyt muuttumaan jo ennen koronakriisiä, mutta ei suinkaan loppumaan, eikä ainakaan pysymään kotimaan rajojen sisällä. Isoja matkahaaveita uusien paikkojen suhteen ei juuri ollut (paitsi työmatka Tokioon, joka tässä rytinässä nyt sitten meni tietenkin peruuntumaan tai ainakin siirtymään reippaasti eteenpäin), ei hirveätä janoa kokea kaikkea mahdollisimman paljon. Sen sijaan toiveena oli asua kuukausi tai kaksi talviaikaan jossain valoisassa ja lämpimässä. Olisimme jopa voineet työskennellä etänä ainakin osan tuosta ajasta, mutta vielä alkuvuodesta monella työpaikalla (100 %) etätyöskentely saattoi kuulostaa sellaiselle asialle, että se on vähintäänkin hankalaa. Mutta ehkäpä se ei tulevaisuudessa ole, sillä onnistuuhan se tälläkin hetkellä, miksi ei ilman kriisiä?

kevät2019000772660034

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin kovin epävarmalle jopa vuoden loppupuoliskolle sijoittuneet reissut. En yhtään uskonut, että näin voi käydä. Lähitulevaisuuden haaveena on Berliinin kesälomareissun sijaan lupa käydä syömässä ravintolassa tai elokuvissa. Mökkimatka reilun 300 kilometrin päähän saattaa olla kesän kohokohta, sillä tältä keväältä se armotta peruttiin.

kevät2019000772660021

Välillä iskee paniikki, että heti kun tulee pienikin tilaisuus, pitää lähteä vaikkapa New Yorkiin (no ei nyt ehkä tällä hetkellä just sinne), koska ei voi enää tietää onko sinne jatkossa a) mahdollista matkustaa, b) varaa matkustaa. Tämä ahdistaa erityisesti. Olen kyllä valmis matkustamaan harvemmin, sillä se oli suunnitelmissa muutenkin, mutta haluaisin, että langat olisivat omissa käsissä.

kevät201941680024

Toista oli vielä viime syksynä, kun pakkasin repun, ajoin Oulunsalon lentokentälle ja lensin Riikaan viettämään pidennettyä viikonloppua ihan itsekseni. Momcation, luin juuri Mondosta, että sille on nimikin, ja että se on tällä hetkellä yksi matkailutrendeistä. Valitsin hyvätasoisen hotellin, kävin uimassa ja höyrysaunoissa spa-osastolla ja söin aamupalaa kuohuviinin kera. Aina kun huvitti, piipahdin kaupungilla lorvimassa kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, puistoissa. Otin kuvia vanhan kaupungin kauniista kaduista ja söin lounasta viinilasin kera rauhallisessa ja viihtyisässä ravintolassa. Oli ihanaa! Ja kotijoukoilla oli ollut myös kivaa viettää aikaa yhdessä ja isovanhempien kanssa. Win, win, win!

kevät201941700029

Tuon momcationin aikana minulle selvisi kaksi asiaa: sellaisille irtiotoille on ehdottomasti tilausta, ja siitä pitäisi tehdä jokavuotinen perinne. Toisaalta, vastaavan miniloman pystyisi viettämään myös kotimaassa, jopa omassa kotikaupungissa (paitsi että nautin myös siitä, että sain olla koko viikonlopun yksin, mikä ei varmasti onnistuisi omassa lähiympäristössä samalla tavalla törmäämättä tuttuihin).

Nyt, kun rankan syksyn (ja viime vuoden) jälkeen on ollut ah niin ihanan rentouttava Floridan-loma, sekä huomattavasti paremmin alkanut vuosi ylipäätään, eikä minulla ole yhtään univelkaa, olen toisaalta taas uuden tilanteen ääressä: pieni seikkailu houkuttaa enemmän kuin lepoloma. Tänä vuonna se tietenkin jää välistä, mutta sitten kun elämme taas normaalimpia aikoja, aion harkita momcationia vakavissani.

kevät201941680012

Olen muiden tavalla joutunut tyytymään kevään aikana pelkkään matkustamisesta haaveiluun. Aloitin puolivahingossa virtuaaliset matkakierrokset Instagram-tililläni, kun listasin extempore-vinkkejä New Yorkiin. Seuraavat kierrokset olivat Floridassa ja länsirannikolla, niitä ehdin jo vähän suunnittelemaankin. Kiitoksia kaikille mukana olleille ja stooreja kommentoineille! On ihan parasta, että voi jakaa intohimoaan muiden kanssa! Seuraavaksi ajattelin tehdä Aasia-kierroksen, jota toivottiin myös.

kevät201941680015

Kuten varmasti harmillisen monissa työpaikoissa tänä keväänä, myös meillä alkoi yt:t. Tosin niiden tarve ei lähtenyt koronasta, eikä tämä poikkeustilanne ole juurikaan haitannut esimerkiksi oman työni hoitamista. Tämä taitaa olla työurallani neljäs kerta, kun olen mukana yt:ssä. Vuonna 2014 määräaikaista työsopimustani ei voitu jatkaa, sillä meneillään oli yt-neuvottelut muiden kanssa (lasken tämän siis niin, että yt:t vaikutti minuun vaikken virallisesti kuulunut mukaan). Se oli minulle iso pettymys, sillä olin juuri päässyt alalle, joka kiinnosti minua kovasti ja pidin työstäni. Ainoa asia, mikä minua piristi, oli yllättäen tullut vapaa-aika toukokuussa, mikä mahdollisti äkkilähdön nappaamisen New Yorkiin. Vietimme ihanan loman ja palasin takaisin uutta tarmoa puhkuen, olinhan aloittanut keväällä opettajaopinnot ja elokuiset häät olivat sopiva projekti siihen rinnalle. Lopulta pääsin takaisin samaan työhön heti häiden jälkeen.

kevät201941700034

Mutta mikäs tänä vuonna neuvoksi kaikille niille, jotka joutuvat jättämään työnsä? Ei ole niin vaan mahdollista hypätä surullisena lentokoneeseen ja palata viikon päästä eri ihmisenä, koska New Yorkin kadut ovat tehneet tehtävänsä ja saaneet ymmärtämään sen, ettei maailma kaadu siihen, ettei tarvitse raahautua siihen tiettyyn työhuoneeseen tekemään töitä tiettyjen asioiden parissa, vaan jotain muuta (ehkä parempaa) tulee jossain vaiheessa vastaan. Miksi odottaminen on aina niin hankalaa? Sinällään koko työurani (vuodesta 2008 lähtien) on ollut täynnä epätietoisuutta, vaikka olenkin ollut tuona aikana vain kahdessa eri paikassa töissä ja valtaosan tuosta ajasta ylipäätään palkkatöissä. Olen tainnut edellisen kerran olla varsinaisessa työhaastattelussa vuonna 2009. Jotenkin asiat ovat vain lutviutuneet, ja siihen pitäisi luottaa. Kaikessa, myös poikkeustilanteessa.

kevät201941700009

Valitsin tämän postauksen kuviksi Antin filmikamerallaan ottamia Málagan ja New Yorkin -reissujen kuvia, eli viime keväältä, joka oli vielä ihan erilaista aikaa kuin tämä.

 

Florida vai Kalifornia? Siinäpä kysymys!

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen ainakin kuukausi sitten, eli siihen aikaan, kun olimme vielä onnellisen tietämättömiä tulevasta. Edellisen postaukseni otsikko, tiedän mitä teen tänä vuonna, kuulostaa tällä hetkellä ihan naurettavalle! Sanomattakin selvää, että en päässyt Tokioon. Harmittaako? Ihan vietävästi! Mutta sellaista se on, eikä nyt voi muuta kuin reissu kerrallaan odottaa, mikä tilanne. Seuraava jännityksen paikka on heinäkuussa. Sitä ennen voidaan vain virtuaalimatkailla, tällä kertaa Floridaan ja Kaliforniaan.

Kiitoksia kaikille Instassa ja täällä blogissa kommentoineille liittyen Floridan talvipakoomme! Samalla sain myös kyselyn kummasta pidän enemmän, Floridasta vai Kaliforniasta, ja koska tätä kysytään minulta aika ajoin, ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksenkin. Aihetta on käsitelty muissakin blogeissa, kuten Ullan. Valitettavasti (?) joudun olemaan kaikissa asioissa samoilla linjoilla, joten ehkä olisin voinut vain linkata Stilettikorkokantaan ja jättää oman postauksen kirjoittamatta, heh.

Äkkiseltään mietittynä olemme matkustaneet kummassakin paikassa kolme kertaa. Päällimmäinen fiilis on, että Kalifornian-reissuilla ollaan koettu ihan valtavasti, lähinnä tietenkin siitä syystä, että ne ovat sisältäneet isompia roadtripejä muihin osavalitoihin. Floridan-matkat ovat taas jääneet mieleen rennosta tunnelmasta ja levänneestä olosta, osittain siitä syystä, että joka päivä ei tarvitse paahtaa autolla satoja maileja tai istua siinä määrin ruuhkissa kuin Losissa. Kalifornian-matkoilla nähtävyydet ja kokemukset ovat olleet henkeäsalpaavia, kun taas Floridassa pienempiä ja sydäntä lämmittäviä.

Parasta Kaliforniassa: isot kaupungit, kuten San Francisco, Los Angeles ja San Diego. Joshua Treen kansallispuisto. Kalifornian upea rantatie. Palm Springsin yhdistelmä aavikon kuumuutta, vuoria ja palmuja. Yosemiten jylhät maisemat. Jättimäiset punapuut. Death Valleyn unenomainen tunnelma. Ja sitten kaikki se, mikä odottaa roadtrippiläisiä muissa osavalitoissa, kuten Grand Canyon, Antelope Canyon ja Monument Valley.

auringonallaDSC_0898

auringonallaIMG_2697

auringonallaDSC_9723

auringonallaPA104521

auringonallaPA094436

auringonallaPA140138

auringonallaPA170242

auringonallaIMG_3066

auringonallaPA180262

auringonallagrandcanyonIMG_2921

auringonallaDSC_0817

Parasta Floridassa: Meksikonlahdella auringonlaskussa hyppivät delfiinit. Naplesin viehättävä kaupunki. Länsipuolen puuterinpehmeät hiekkarannat ja simpukoiden kerääminen. Miami Beachin art deco -rakennukset ja leppoisa tunnelma, sekä mahdollisuus liikkua kävellen. Wynwoodin katutaideilotulitus. Häikäisevän turkoosi merivesi ja upeat auringonnousut ja -laskut. Evergladesin alligaattorit. Florida Keysin lukemattomat sillat. Key Westin trooppinen pikkukaupunki kaikkialla vapaana kulkevine kukkoineen.

auringonallaP3073120

auringonallaIMG_2855

auringonallaP3063061

auringonallaPC150126

florida19PC190221

auringonallaR0001812

auringonallaPC210303

auringonallaPC150135

auringonallaPC210276

auringonallaP3100209

Kumpiko on sinun suosikkisi?

Tiedän mitä teen tänä vuonna

Elettiin vasta häthätää tammikuun puoliväliä, kun meillä alkoi olla tämän vuoden reissukuviot selvillä. Sinällään ei ollut ihan hirveästi edes päätettävää, sillä tiedossa oli, että keväällä ei lähdetä mihinkään, eikä myöskään syksyllä. Ensin ajattelimme olla myös kesän kokonaan kotona, sillä silloin ei ole pakko matkustaa mihinkään, mikäli on edes kohtuullisen hyvät säät. Sitten muistimme, kuinka viime kesänä vannoimme menevämme vuoden päästä Berliiniin, joten asia oli sillä selvä ja varasimme asunnon Friedrichshainista. Vaikka olimme melko ajoissa, olimme siinä suhteessa myöhässä, että Airbnb-toivelistallani olevista asunnoista neljä parasta oli jo täysin varattuja lähes koko heinäkuun. Viidenneksi parhaan asunnon etsiminen meinasi tuottaa hieman tuskaa, mutta lopulta ratkaisimme asian niin, että menimme täysin sijainti  ja asunnon koko edellä.

Joulukuisen Floridan-reissun jälkeen olen elänyt poikkeuksellisen pitkässä huumassa. Se on vahvistanut tunnetta siitä, että tällä hetkellä emme halua varsinaisesti nähdä uusia paikkoja vaan viettää rauhassa aikaa vanhoissa tutuissa. Tähän liittyy myös kiinnostus asunnon vuokraamiseen sen sijaan, että viettäisi koko loman hotellissa. Paikallisen asukkaan kenkiin astuminen, edes lyhyeksi ja pintapuoliseksi ajaksi, on jotain mikä sopii meille erinomaisesti juuri nyt. Pidän edelleen hyvistä ja persoonallisista hotelleista, mutta lopulta niissä yöpyminen on melko raskasta pienen lapsen kanssa. Varsinkin sellaisen, jolle pitää keittää joka päivä kaurapuuroa ja riisiä, jotta elämä hymyilee.

florida19PC140074

florida19PC140077

Tällä hetkellä kiinnostaa myös talvipako. Tai kiinnosti jo paljon aikaisemminkin, mutta sitten palasin äitiysloman jälkeen töihin, juutuin takaisin oravanpyörään ja jätin kaiken haaveilun taka-alalle. Kahden viikon hidastempoinen loma Floridassa muistutti kuitenkin siitä, että elämä saisi olla muutakin kuin töiden täyttämää arkea ja yhteinen aika ilman velvollisuuksia tekee hyvää koko perheelle. Mietimme alun perin lähtevämme ensi talvena kahdeksi kuukaudeksi Málagaan, jota puolsi mm. edullinen asuminen ja eläminen, sekä pieni aikaero Suomeen, mikä olisi saattanut mahdollistaa osittaisen etätyön tekemisen ja näin ollen olisimme voineet viipyä hieman pidempään (ainakin, jos olisimme saaneet muut asiat järjestymään). Kävimme viime maaliskuussa viikon verran kokeilemassa Málagan vanhassa kaupungissa asumista ja viihdyimme loistavasti. Minulle seutu oli tietenkin tuttua, kun olin ihan oikeasti asunut kaupungissa reilu kymmenen vuotta sitten.

florida19R0001545

florida19PC150140

Mutta sitten tuli Florida. Ja se pehmeä lämpö. Ilmasto olikin se yksi syy, miksi käänsimme kelkkamme maanosan suhteen: halusimme, että aamuisinkin on niin lämmintä, että kävelylle voi lähteä shortseissa. Ajankohtana joulun seutu oli ainoa, mitä meidän oli työ- ja hoitokuviot huomioiden järkevää lähteä tavoittelemaan. Miinuksena edullisen Espanjan vaihtamisessa kalliiseen Yhdysvaltoihin oli tietenkin hintataso, ja oli heti selvää, että budjetti ei venyisi kahden kuukauden irtiottoon, oli sitten etätöitä tai ei. Lisäksi pääsimme sen verran irrottautumaan töistä viime joulukuussa, että ymmärsimme sen olevan erittäin tervetullutta tulevaisuudessakin. Näin ollen talvipaon kesto lyhentyi noin neljään viikkoon, jotka aiomme ainoastaan lomailla.

florida19PC210331

Kun päätös oli tehty eli tiesimme mitä ehdottomasti halusimme, olikin helpompi ottaa seuraava askel: asunto. Päädyimme lopulta vuokraamaan Airbnb:n kautta, sillä siitä tuntui olevan vähiten säätöä, ja osassa asunnoista sai kuukausialennuksen. Meidän budjetilla ja kriteereillä olevia asuntoja ei kuitenkaan tuntunut aluksi löytyvän sitten millään, joten jouduimme hieman karsimaan toiveitamme, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä Hallandale Beachin läheisyydestä löytyneeseen asuntoon.

florida19R0001615

florida19R0001592

Tiesimme haluavamme Floridaan, mutta vaikka Miami oli ykkösvaihtoehtomme, pohdimme myös Meksikonlahden puolta. Yksi ehdokas oli Tampa, joka vaikutti varsin kivalle pikkukaupungille lyhyen visiittimme aikana 2017, mutta satuin kurkkaamaan keskimääräisiä lämpötiloja joulukuussa ja huomasin merkittävän eron Miamiin, joten Tampa jäi siksi pois laskuista. Suosikkimme Naples kävi mielessä myös, mutta halusimme asua lähellä isomman kaupungin sykettä. Hallandale Beach Miamin ja Hollywoodin välissä on meille sijaintina varmasti täydellinen, sillä alue vaikuttaa rauhalliselta, mutta lyhyen automatkan päässä on valtavan paljon tekemistä. Yksi kriteereistämme oli kuitenkin se, ettei ihan joka paikkaan tarvitse autoilla. Nyt meillä on kävelymatkan päässä sekä Publix ja pari muuta ruokakauppaa että joitakin ravintoloita, sekä ranta. Bonuksena vielä taloyhtiön uima-allas, joka ei ollut millään muotoa listalla, mutta varmaan ilahduttaa siinä vaiheessa lähes 3-vuotiasta lastamme.

Ja onko nyt sellainen olo, että en jaksaisi odottaa? Aluksi kyllä, mutta toisaalta tämä kaikki myös rauhoittaa minua nauttimaan hetkestä ja arjesta. Aivoista vapautuu kummasti kapasiteettia, kun ei tarvitse miettiä matkustamista. Toisaalta, heti kun tämän vuoden suunnitelmat oli selvillä ja lukkoon lyötyjä, huomasin jo ajattelevani seuraavaa vuotta. New York jää nimittäin tänä vuonna väliin, joten sen vuoro on ehdottomasti ensi vuonna. Ja jos mahdollista, haluaisimme mennä sinnekin vähän tavallista viikkoa pidemmäksi ajaksi. Kaiken kaikkiaan pitkät lomat kiinnostavat nyt kaikkein eniten, uuden näkeminen ja kokeminen ei niinkään. Tosin tähänkin on yksi erityinen poikkeus, sillä pääsen suureksi onnekseni tässä keväällä työmatkalle Tokioon (tai no katsotaanhan miten tuo koronavirus vaikuttaa matkustamiseen). En ole koskaan käynyt Japanissa, joten odotan tätä reissua harvinaisen jännittyneenä ja innostuneena: kukkiiko kirsikkapuut juuri silloin, onko kaupunki kaikkea sitä mitä olen kuvitellut, vai aiheuttaako haaveilun kohteeni pettymyksen, kun odotukset ovat niin korkealla. Tällä hetkellä tietenkin suurin toiveeni on, että päästään ylipäätään lähtemään.

florida19R0001526

florida19R0001658

Ensi viikko on hiihtoloma, jonka vietämme kotona, eikä se ahdista yhtään. Tällainen kahden vuosittaisen ulkomaanmatkan tahti on meille lapsiperheenä varmasti aika sopiva, sillä on se reissaaminen kuitenkin sen verran työlästä, että ihan joka lomalla ei viitsi lähteä pois kotoa. Ja kuten aiemmin totesin, meitä on alkanut entistä enemmän kiinnostaa edes jonkin verran aiempaa pidemmät reissut sen sijaan, että tekisimme useamman pikapyrähdyksen. Lapsen kanssa matkustaessa tehdään kuitenkin paikan päällä melko arkisia asioita ja tahti on hitaampi kuin ennen.

Mites siellä ruudun toisella puolella, joko kuluvan vuoden matkasuunnitelmat on selvillä?

Joulukuinen Florida sai minut ajattelemaan

Melkein kaksi kokonaista viikkoa Floridassa joulukuussa, sisältäen sen verran joulupyhiä, ettei kotona tarvitse alkaa hössöttämään enää paluun jälkeen. Uhmaikäinen lapsi viimeistä kertaa infanttina sylissä matkustaen yli 10 tunnin lennon. Kaksi Suomen talveen, arkeen ja flunssaputkeen väsynyttä vanhempaa, joille marraskuun loputon pimeys on alkanut olla vuosi vuodelta vaikeampaa.

Loman alkupuoli helli meitä kaikin puolin: lentokone oli täynnä muita pieniä lapsia ja matka meni oikein mukavasti, vaikka unet jäivät melko vähäisiksi ja lento oli loputtoman pitkä. Nukuimme ensimmäisen yön lentokentän läheisessä motellissa ja parin tunnin lepäämisen jälkeen istuimme aamiaishuoneessa katsellen tuttuun tapaan paikallisuutisia ja paistellen vohveleita. Ajoimme Airbnb-asunnollemme Hollywoodiin ja pienen jännitysmomentin (autoa parkkeeratessa joku mies käveli autollemme ja aukaisi yhtäkkiä lapsen puoleisen oven, poistuen sitten mitään sanomatta takaisin erään talon pihaan) jälkeen pääsimme purkamaan tavarat ja käymään jääkaapintäydennysreissun Publixilla. Emme jaksaneet tehdä oikein mitään, joten ajoimme Aventura Mallille ja löysimme iloksemme suuren kattoterassin, jossa lapsi pääsi juoksentelemaan ja leikkimään.

florida19PC150143

Ensimmäisenä Hollywood-aamuna heräsimme toki jo luonnottoman aikaisin, mutta sen myötä ehdimme läheiselle rannalle jo auringonnousun aikaan. 21 asteen lämpö ennen kello seitsemää oli niin yllättävää pitkän tauon jälkeen, että pukeuduimme ihan liian lämpimästi. Vaaleanpunainen taivaanranta ja uneliaan rauhallinen ranta on ihan voittamaton yhdistelmä, mutta kun siihen lisätään vielä lempeä sää, olen ihan myyty. Voiko elämä olla tällaista? Lomalla ainakin voi.

florida19PC140063

Vietimme Miamin seudulla ennätyksellisen pitkän ajan: kuusi yötä, eli melkein viikon. Vietimme ranta(aamu)päivän Miami Beachilla, kiertelimme kolmessa vuodessa jonkin verran muuttunutta Wynwoodia ja ihailimme Ocean Driven valaistusta ilta-aikaan. Hollywoodissa kävimme viikonlopun farmers marketissa syömässä supermureaa Wholly Cow BBQ briskettiä, leikimme tuulisella ja aallokkoisella rannalla ja nautimme läheisestä Young Circlen ArtsParkista, jossa oli kiva leikkipuisto ja aina maanantaisin ruokatori.

florida19R0001581

florida19PC160158

Lähes viikon kestäneen lomailun jälkeen jouduimme haikein mielin pakkaamaan laukkumme ja hyvästelemään Hollywoodin pastellinvärisen kotimme. Lähdimme ajamaan etelään, ja heti aluksi pysähdyimme Moonlight-elokuvasta tuttuun Jimmy’s Eastside Dineriin, jossa oli tunnelman lisäksi myös hyvä diner-aamupala.

florida19R0001641

Ajoimme Miamin alueelta pois pilvisessä säässä, mutta odottavin mielin, sillä määränpäänä oli Key West, jonka oli tällä reissulla määrä olla ihan täydellinen. Edellisillä kerroilla itse kaupunki oli toki ollut mitä ihanin, mutta pientä harmia olivat kuitenkin aiheuttaneet 1) kiire (meno-paluumatka kestää autolla noin 8 tuntia, joten itse kaupungille jää päiväretkellä melko vähän aikaa) 2) autolla ajaminen kapeilla teillä etsien vähintään tunnin ajan parkkipaikkaa, jolloin kohta 1 korostuu entisestään. Lisäksi edellisellä kerralla maaliskuussa sää oli ollut vähän harmaa ja epävakaa, vaikka perille päästyämme aurinko paistoikin melkein koko ajan.

florida19PC190206

florida19PC190221

Tällä kertaa stressikohdat 1-2 oli minimoitu: varasimme kaksi yötä vanhassa keskustassa sijaitsevasta perinteisestä majatalosta (Chelsea House), jossa oli myös lisämaksullinen parkkipaikka. Näin voisimme jättää auton parkkiin ja liikkua kävellen, ja aikaa olisi yksi kokonainen päivä aamusta iltaan ja vielä vähän päälle. Itse hotelli oli valittu lukuisista vaihtoehdoista myös sillä perusteella, että siinä oli kaunis puutarha ja allasalue.

Matka Key Westiin oli pilvinen, ja lopuksi niin harmaa, ettei edes turkoosi meri päässyt esille siltoja ajaessa. Pieni pysähdys kaupungin laidalla antoi pientä esimakua tulevasta säästä, sillä tuuli oli lähes myrskyisä ja ensimmäiset pisarat matkalla maahan. Varsinainen shokki koettiin kuitenkin ajaessa navigaattorin ohjeistamaan paikkaan, sillä hotellin tilalla näytti olevan rakennustyömaa, jonne oli luonnollisestikin pääsy kielletty. Ajoimme läheiseen kahden auton mentävään pihaan, jossa yllättäen oli Chelsea Hotel -kyltti. Lähdin selvittelemään asiaa raksalle, mutta löysin vain suljetun respan ja meksikolaisia rakennustyöntekijöitä, jotka eivät osanneet englantia eivätkä olleet kiinnostuneet kuulemaan minun espanjantaitojani. Paikalle kiikutettiin kuitenkin englantia puhuva mies, joka sanoi kyseisen paikan olevan Chelsea-hotelli, mutta että sen toinen osa sijaitsee tien toisella puolella, eli juuri siellä, missä automme oli parkissa.

florida19PC190203

florida19PC200231

Lähdin siis kiertelemään pientä puurakennusta tien toisella puolella, mutta missään ei ollut vastaanottoa tai yhtään ketään elävää olentoa. Tässä vaiheessa oli pakko etsiä varauspaperit esille ja soittaa niissä olevaan numeroon, jossa vastasi Lighthouse Court Inn:n respa. Selitin asiani ja sain ohjeet tulla puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Lighthouse-hotellille, josta sitten lopulta saimme avaimet ja maksoimme parkin kahdelle yölle. Ajoimme takaisin alkuperäiseen paikkaan ja tällä kertaa meitä oli vastassa hotellin työntekijä, joka vei meidät huoneelle ja esitteli sen huolella. Itse huone oli ihana, vasta remontoitu ja samalla hotellin vanhoja rakenteita oli kaivettu esiin ja jätetty näkyville. Vauvasänky oli sijoitettu kylppäriin, joka oli niin iso, että sinne mahtui lisäksi kaksi isoa matkalaukkua, eikä tehnyt edes tiukkaa avata ne ja käydä suihkussa. Aamupalakin meille muutamille oli tarjolla pienellä uima-altaalla, jota ei oltu ihan lähipäivinä siivottu, mutta jossa ei sään takia olisi voinut edes kuvitella uivansa. Alkuharmituksen jälkeen otimme rattaat ja lähdimme kävelemään Duval Streetille, eikä sää ollut pientä koleutta lukuunottamatta yhtään hassumpi.

Seuraavana aamuna lähdimme etsimään lapselle leikkipuistoa, sillä edellisen päivän monen tunnin autossa istuminen oli tehnyt tehtävänsä. Ensimmäinen ja lähin vaihtoehto osoittautui melko surkeaksi, sillä paikalla oli vain rähjäiset keinut. Seuraava oli keskustan laidalla, ja se olikin melkoinen hitti, vaikka käsitti vain yhden liukumäkiä sisältävän kiipeilytelineen (ja yhden kanan). Harmi, että yön aikana oli satanut, ja koko homma oli ihan märkä. Se ei tietenkään estänyt innostunutta taaperoa leikkimästä sydämensä kyllyydestä, ja koska lämmintä oli kuitenkin parisenkymmentä, päätimme antaa hänen kastella vaatteensa. Sinällään sillä ei ollut edes merkitystä, sillä pian alkoi satamaan sen verran kovasti, että olimme kaikki ihan märkiä päästessämme takaisin majapaikalle. Vaatteiden kuivuminen kesti lopulta monta päivää. Loppuaika ei sujunut juurikaan sen paremmin, mutta jossakin vaiheessa sateeseen tuli sellainen aukko, että ehdimme hieman kävellä ulkona, ”jahdata” kukkoja ja syödä tutussa Old Town Mexican Cafessa, jossa on ihan superhyvä key lime pie.

florida19PC190205

Key Westin kaksi yötä eivät tulleet mitenkään halvaksi, joten vaikka kaikkialla muuallakin oli tuohon aikaan yhtä huono sää, jäi asia hieman kaivelemaan. Mieli kuitenkin piristyi, kun lähtö läheni ja nappasimme majatalomme ihanalla terassilla kuvia, joista harmitus ei näy edes lähietäisyydeltä. Mietin jopa autossa istuessani, että pitäisikö Key Westille antaa joskus vielä neljäs mahdollisuus, onhan se kuitenkin niin idyllinen paikka enkä vielä tälläkään reissulla ehtinyt etsiä sitä täydellisen ihanaa katua, joita kaupunki on varmasti täynnä. Ja lisäksi olisin halunnut syödä kalatacoja ulkona palmujen katveessa. Ensi kerralla sitten, jos sellainen tulee.

Kolmas kohteemme oli Naples, josta olimme varanneet Airbnb-asunnon kaupungin laitamilta, melkein kuin maaseudulta. Kolmen yön kotimme oli ihanan tilava, sänky valtava ja kaikkea ympäröi trooppinen puutarha. Naapureina meillä oli kolme kalifornialaista eläkeläistä sekä asunnon omistajat, joita emme varsinaisesti nähneet kertaakaan.

Ehdimme ensimmäisenä iltana katsomaan auringonlaskua Lowdermilk Beachille ja saimme heti muistutuksen siitä, miksi Naples on niin ihana: pehmeä, valkea puuterihiekka, kaunis auringonlasku ja kaksi delfiiniä! Päätimme, että tulemme samalle rannalle seuraavana päivänä ja niin teimmekin. Ehdimme viettää puolipilvistä rantapäivää parisen tuntia ennen kuin pieni sade yllätti. Illalla menimme Naples Pierille ja näimme jo kolmatta kertaa delfiinejä vuorokauden sisällä, sekä tietenkin kalastavia pelikaaneja, jotka ovat aina yhtä hauskoja seurattavia. Kun tähän lisätään 5th Avenuen jouluvalaistus, joka on varmasti yksi kauneimmista koskaan, alkoi lomafiilis olla taas korkealla.

florida19PC210272

Seuraavan päivän sää oli kuitenkin yhtä surkea esitys kuin aiemmin Key Westissä, sillä koko seudulle oli luvassa lähes tauotonta sadetta. Paino sanalla lähes, sillä siihen tuli parin tunnin aukko, jota pääsimme hyödyntämään ja ajoimme Sanibelin saarelle keräämään simpukoita. Ja voi, miten hienoja löysimmekään! Tai ok, paikalla oli ammattimaisempia simpukoiden kerääjiä, jotka lahjoittivat lapsellemme erittäin kauniin yksilön. Pohdimme loman aikana paljonkin amerikkalaisten ja suomalaisten eroja esimerkiksi toisten huomioimisessa, ja tämä pieni ele ilahdutti kyllä suunnattomasti sekä äitiä että tytärtä.

florida19PC220371

Naplesin (liian) lyhyen osuuden jälkeen jouduimme jälleen pakkaamaan laukkumme ja ajoimme Evergladesin läpi Miamiin. Pysähdyimme matkalla kerran ja onnistuimme heti bongaamaan pari isoa alligaattoria. Kiitos varmaan sateiden!

Miamissa pistäydyimme syömässä kantapaikastamme poiketen El Mago de las Fritasissa ja siitä tuli uusi suosikkimme. Kyllä jokaisen Miamin-loman pitää yksi frita sisältää! Poikkesimme myös usean vuoden tauon jälkeen Little Havanassa ja todistimme lähiseudulla myös pankkiryöstöä, tai oikeastaan sen jälkeistä aikaa, kun poliisit saapuivat sankoin joukoin paikalle ja vartijat osoittelivat mihin suuntaan ryöstäjä oli paennut. Ihan kuin elokuvassa, mutta sitähän Amerikka monesti on.

florida19PC210335

Viimeinen yö Miamissa vietettiin astetta hulppeammin Kimpton Epic -hotellissa, jonka allasalueelta on upeat näkymät downtowniin. Oma huoneemme sijaitsi 26. kerroksessa, joten sieltä oli vieläkin paremmat näkymät jossain mielessä, tai ainakin siellä kelpasi istuskella viinilasin kanssa ihaillen kaupungin valoja. Vaikka olikin viimeinen loma-aamu ja rytmi kääntynyt itsellänikin enemmän iltapainotteiseksi, päätin herätä aikaisin ja mennä katsomaan auringonnousua altaalle. Aurinko nousikin oikein kauniisti, mutta olin seitsemän aikaan jo hieman myöhässä ja valo oli ehtinyt valtaamaan maiseman. Lähdin pian heittämään pienen lenkin lähipuistoon ja hakemaan samalla meille aamupalaa. Ihan kelvollinen tapa viettää jouluaaton aamua!

florida19PC240059

Aamupäivästä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja menimme vielä polskimaan lämmitettyyn altaaseen (muutoin tuohon aikaan oli vielä hieman viileää). Suunnittelimme käyvämme vielä Key Biscaynella ennen lentokentän suunnalle siirtymistä, mutta koska emme olleet osanneet odottaa valet-parkin nipistävän meiltä melkein kokonaista tuntia, päätimmekin mennä vielä kerran South Beachille leikkimään Lummus Parkiin. Perille päästyämme muistimme taas, että on jouluaatto, sillä autoa ei meinannut saada yhtään mihinkään parkkiin. Lopulta onnistuimme ja vietimme vielä yhden aurinkoisen tunnin ennen paluulentoa. Jäipähän ainakin valoisa olo päälle!

Mitäpä sitten ajattelin lentokoneessa? Ainakin sitä, että olen käynyt Floridassa kolmesti ja joka ikinen kerta on jäänyt harmittamaan, että aikaa oli niin vähän. Ja myös sitä, että tuossa ympäristössä jopa minäkin osaan ottaa rennosti, vaikka se on ollut muuten välillä hankalaa. Voin paljon paremmin valoisassa ja aurinkoisessa, sopivan kosteassa säässä. 12 päivää Floridassa on jo varsin hyvä lääke keskitalvella, mutta missä vaiheessa sen vaikutus lakkaa? Entä miltä tuntuisi viettää vaikka kokonainen kuukausi Miamin seudulla asuen? Talvesta nyt puhumattakaan. Ylipäätään muistin taas, että vuosiloma on paljon arvokkaampaa talvella kuin kesällä. Miksi se sitten painottuu aina kesään? Talvella 2016-17 teimme tästä poikkeuksen ja voin heti paremmin. Pitäisiköhän ensi vuonna kokeilla samaa?

florida19PC150126

Palataanpa siihen aikaiseen aamuun Hollywood Beachilla. Siihen missä oli rauhallinen ranta, vaaleanpunainen auringonnousu ja yli 20 astetta lämmintä aamutuimaan. Olen kokenut samanlaisen hetken aiemminkin, sekin oli Floridassa, mutta Daytona Beachilla. Stressaan välillä siitä, etten oikein tiedä mistä haaveilen tai mitä tavoittelen. Toiset unelmoivat maailmanympärimatkasta, maratonjuoksusta tai vaikka omasta yrityksestä. Minä olen halunnut nähdä maailmaa, mutta tällä hetkellä eniten ei kiinnosta kaikki vaan muutama valikoitu maa, jossa en ole vielä käynyt. Sitäkin enemmän minua on kiinnostanut jo jonkin aikaa lyhyen pätkän asuminen ulkomailla. Ei siis työskentely tai opiskelu ulkomailla, niitä olen jo kokeillut molempia, mutta esimerkiksi yhdistetty loma+etätyö. Tai miksi ei vaikka hoitovapaa.

Kävimme viime keväänä haistelemassa tuulia Málagassa, joka on vanha kotikaupunkini vaihto-opiskelun myötä. Kyllä siellä talvehtisi, olemme haaveilleet siitä jo kyseisestä reissusta lähtien. Ongelma vain on se, että Floridan sää ihastuttaa enemmän: talven 20-27 on juuri passeli meille! Ja unelmani, tajusin sen rannalla, on nimenomaan kävellä juuri sellaisissa olosuhteissa aamulenkkiä. Asua rannan tuntumassa ja haistella meri-ilmaa parvekkeelta. Temmeltää lapsen kanssa hiekassa ja meressä, vaikka tähän mennessä olemme käyneet Antin kanssa rannalla melkein vain kääntymässä. Lapsi on selvä kesäihminen, vaikka onkin syntynyt keskelle pimeintä talvea. Hän oli ihan elementissään Floridassa, ja niin olimme mekin.

 

Miami, Key West ja Naples, aurinko odottaa meitä!

Tämä syksy on kyllä vienyt mehut ja puristanut viimeisetkin energiat meistä, joten aikapäiviä sitten varattu Floridan-valohoito ei voisi tulla enää parempaan aikaan. Olimme koko kesän lähinnä kotosalla ja syksyllä teimme vain yhden lähimatkan Iso-Syötteelle vasta-avattuun Kide hotelliin (siinä mielessä vain hotelliin, että sää oli melko huono ja ulkoilut jäi sitten yhden yön matkalla väliin), joten on suorastaan jännää lähteä pitkästä aikaa perhelomalle. Tämä on muuten jo lapsen kolmas matka Yhdysvaltoihin, ja samalla viimeinen lentomatka sylilapsena; 2-vuotissynttärit ovat jo ihan kulman takana!

florida17P3080104

Onneksi Florida on tuttu paikka, eikä 12 yön mittaisella reissulla tarvitse suorittaa mitään. Tällä hetkellä haaveilemme siitä, että pääsemme perille ja majoittaudumme matalaan majaamme Hollywoodissa, käymme Publixissa täyttämässä jääkaappia ja sitten teemme fiilispohjalta mitä mieleen tulee. Ehkä menemme taas aamupalapiknikille rannalle, vetelehdimme Wynwoodissa ja syömme fritoja paikoissa, joissa ei puhuta englantia.

florida17P3090161

IMG_2855

P3063061

Key Westin osuus tulee tällä kertaa sisältämään yöpymisen keskustassa, ihan jopa kahden yön verran. Aikaisemmilla reissuilla olemme ajaneet yöksi takaisin Miamiin tai majoittuneet edullisemmalla Key Marathonilla. Tällä kertaa halusimme välttää parkkipaikan etsinnän Key Westissä ja toisaalta nähdä paikan illalla, joten yöksi jääminen oli helpoin vaihtoehto.

P3073128

P3073140

Naples jäi edelliseltä reissulta mieleen dramaattisen auringonlaskun ja laiturin vieressä uiskennelleen delfiinin johdosta, joten kun mietimme kolmatta majoittumista Floridassa päädyimme katseleman Airbnb-tarjontaa kyseiseltä alueelta. Kovin montaa meidän budjetille sopivaa, tietyt kriteerit täyttävää asuntoja ei loppupeleissä ollut enää tarjolla, mutta ainakin valintamme on muusta reissumajoituksesta poikkeava: kuvauksen mukaan maaseudun rauhassa sijaitseva asunto, jossa on vehreä puutarha ja patio, jonka ympäristössä on erityisen paljon perhosia. Lähimmät palvelut on mailin päässä ja Clam Pass Beachille on noin 10 kilometrin matka. Luin juuri, että asunto on varustettu biitsi-setillä, johon kuuluu kaksi tuolia, varjo ja kylmälaukku. Perinteistä jenkkimeininkiä siis, pakko ehkä testata ja tehdä oikein kunnon retki rannalle. Sanibel Island on vain noin tunnin matkan päässä, joten sielläkin voisi poiketa.

florida17P3060018

Suurin toiveeni on, että saamme niin paljon energiaa valosta ja turkoosista merestä, että jaksamme kevääseen saakka pohjoisen kaamosta. Talvikuukaudet Suomessa ovat näköjään vuosi vuodelta hankalampia, eikä perheen pieninkään nauti – tai ainakaan ole vielä tähän mennessä nauttinut – talvesta sitten yhtään. Tämän matkan tarkoituksena on katkaista talvi pimeimpänä aikana, mutta nähtäväksi jää, onko se riittävästi. Jos ei, niin ensi vuonna on keksittävä joku parempi ratkaisu.

florida17P3100189

 

Voiko lapsen kanssa matkustaa ihan niin kuin ennenkin?

Tätä minulta kysytään usein, että mitenkäs se lapsen kanssa matkustaminen, te olette ainakin olleet paljon menossa? Kun aloin odottamaan vauvaa, monet sanoivat, että kyllä lasten kanssa voi matkustaa ihan niin kuin ennenkin. Joskus tämä tuntui hieman ristiriitaiselle, sillä jotkut heistä eivät matkustaneet lasten kanssa juuri minnekään (ja toisaalta, matkablogikuplassa kaikki matkustavat lasten kanssa ihan jatkuvasti). Itse en ollut väittämästä ihan samaa mieltä, enkä ole vieläkään, mutta se on kyllä ihan totta, että lasten kanssa voi matkustaa. Se loppuosa, ihan niin kuin ennenkin, riippuu varmasti siitä, miten on ennen matkustanut. Eikä me ainakaan voida, tai pikemminkin haluta matkustaa ihan samalla tavalla kuin ennen. Anteeksi vain pilkunviilaus.

kesä2019R0000777

 

Ensimmäisenä muuttuneen matkustustyylin huomaa lentoja varatessa: tärkeintä ei ole hinta, vaan matkustusturvallisuus ja -mukavuus. Jos ennen valitsimme lähes minkä tahansa lentoyhtiön seuraten huipputarjouksia, pyrimme lapsen kanssa lentämään vain erityisen luotettavilla lentoyhtiöillä. Ei enää puhettakaan, että kiipeäisimme jonkun kiikkerän potkurikoneen kyytiin Manilassa (tai että haluaisin Manilan kentälle pienen lapsen kanssa), joka yskien pääsee kuin pääseekin yleensä onnellisesti perille. Tai että haluaisin Kuubaan arpomaan, mahdummeko jonkin koneen kyytiin ja jos niin minkä. Myöskin kahdeksan tunnin vaihdot Istanbulissa, joissa on uhka venyä kolmen vuorokauden mittaisiksi lumimyrskyn takia ovat poissuljettuja. Suorat lennot ovat sen sijaan alkaneet kiinnostaa erityisen paljon. Ja mannerten välisillä lennoilla tilavammat eturivin paikat (lisää muuten matkustusmukavuutta kummasti). Rahaa menee toki ihan eri tavalla kuin ennen lasta. Itse lennolla tulee väkisin miettineeksi, että miksi ihmeessä koki aikaisemmin pitkät lennot jotenkin rasittaviksi, kun oikeasti sai ihan rauhassa istua sen kymmenen tuntia ja katsoa vaikka leffaa. Luksusta!

kesä2019R0000787

 

Lapsi vaikuttaa myös merkittävästi majoitusvalintoihimme. Jos ennen tärkeintä oli sijainti, niin nykyisellään se on jääkaappi. Ja tila. Siksipä olemme menneen vuoden aikana asuneet jopa kolme reissua Airbnb:ssä. Tätä ennen meillä ei ollut kylliksi motivaatiota asunnon varaamiseen, sillä pienessä hotellihuoneessa pärjäsi ihan hyvin kaksistaan, emmekä koskaan kaivanneet mikroa tai edes sitä minibaaria, mihin saisi avatun maitopurkin kylmään. Lisäksi hotellihuoneeseen, myös niihin kaikkein pienimpiin koppeihin joissa olemme olleet, on mainiosti mahtunut kaksi reppua. Nythän tavaramäärä on räjähtänyt käsiin, kun pitää olla matkasänkyä, turvakaukaloa, rattaita, vaippoja, litroittain korvikemaitoa, ruokaa, leluja jne. Kyllä, myös paikan päältä saa monia asioita, mutta esimerkiksi jenkeissä valmis korvikemaito maksoi ihan mansikoita, eikä jauheita voinut alkaa keittelemään kun istui autossa keskellä Losin ruuhkia. Sanomattakin selvää, että kaikki tämä ei mahdu ihan pieneen tilaan, tai jos mahtuu, niin hermot ehtivät kyllä kiristymään kerran jos toisenkin, kun mitään ei löydy mistään. Ja se ei ehkä ole loman perimmäinen tarkoitus. Siispä myös majoitusmukavuutta ja toimivuutta on pohdittava ennakkoon ihan uudella tavalla.

kesä2019R0000811

 

Ja sitten se kohdevalinta. Itse ainakin mietin melko tarkkaan, millainen on minkäkin maan turvallisuustilanne, onko siellä riskinä sairastua ja millainen ilmasto on (liian kuumat on heti poissuljettuja, esim. Singapore ja Kuala Lumpur voivat olla melko tukalia kosteutensa takia). Kaikkein pienimmillä saarilla ei ole kovin hyvää sairaalaa lähistöllä, joten ne ovat ehdottomasti poissa listalta. Enkä haluaisi itse matkustaa vauvan tai taaperon kanssa sellaiseen paikkaan, missä tarvitaan vaikkapa malarialääkitys. Onneksi lapsille sopivia kohteita on maailma täynnä, ja mekin olemme reissanneet sellaisissa paikoissa, missä kävimme myös ennen lasta. Mutta ne ovatkin täyttäneet nämä kriteerit, mitkä aikaisemmin tulivat esille. Ja lisäksi esimerkiksi Kalifornian-roadtrip piti suunnitella niin, etteivät päivätaipaleet olleet niin kunnianhimoisia kuin edellisillä reissuilla.

kesä2019R0000825

 

Meidän kohdalla lapsen kanssa paikan päällä oleminen on ollut melko lailla samanlaista kuin ennenkin. Kunhan muistaa ottaa huomioon ruoka- ja uniajat ja nykyisin myös sen, että lapsi haluaa telmiä ja leikkiä, eikä istua tai maata paikallaan. Illalla on hyvä olla takaisin majapaikalla niin, ettei yöuni häiriinny, sillä mikään ei ole niin tärkeää, kun normaali rytmi. Onneksi siihen on päästy kiinni isoista aikaeroista huolimatta melko nopeasti. Niin, aikaero on tosiaan vielä yksi asia, jota haluaisi välttää, mutta lopulta se ei ole ollut mikään kynnyskysymys, olemmehan matkustaneet jo kahdesti Atlantin yli, ja matkustamme jatkossakin. Kaupunkilomat ovat onnistuneet varsin hyvin niin 5kk-, 14kk– kuin 16kk-ikäisen lapsen kanssa, mutta roadtrip oli varmasti helpompi 9kk-ikäisen kuin jo kävelemään oppineen taaperon kanssa, joka ei nuku enää kaksia päiväunia. Ravintolat, kahvilat, museot tai vaikkapa biergartenit onnistuvat ihan hyvin pientenkin lasten kanssa, ja joka paikassa lapsiperheet ovat olleet erittäin tervetulleita. Toki lapsia kannattaa totuttaa tällaisiin paikkoihin jo kotona.

kesä2019R0000833

 

Kuulostaako sille, että matkustaminen oli mukavempaa ilman lasta? Helpompaa se ainakin oli, mutta olen huomannut tässä lapsiperhematkailussa myös monia hyviä puolia:

  • Vaikka pitkillä lennoilla ei tätä nykyä voi levätä,  olen ollut lennon jälkeen vähemmän väsynyt kuin aikaisemmin. Ristiriitaista, mutta totta! Ehkäpä liikkumisella on merkitystä, sillä lapsen kanssa joutuu pomppaamaan (ainakin me joudumme) vähän väliä penkistä ylös ja muutenkin sylilapsen kanssa matkustaessa tulee jumpattua käsiä tämän tästä. Veri kiertää paremmin ja happi ei lopu kesken? Yleensä olo on ollut pitkän lennon jälkeen jopa yllättävän hyvä, paljon parempi kuin aikaisemmin.
  • Lapsen myötä olemme päässeet paremmin kiinni kohdemaan rytmiin. Vanhempien on pakko nukkua silloin kuin lapsikin nukkuu, joten jos meinaa nukkua yhtään, on pakko noudattaa lähes samoja nukkumaanmenoaikoja.
  • Lapsen kanssa pääset paremmin tutustumaan paikallisten elämään, kun ruokakauppavierailut ovat lähes päivittäisiä ja lapsen myötä on ihan luonnollista mennä vaikkapa leikkipuistoon. Lisäksi paikalliset ottavat selvästi enemmän kontaktia, kun on lapsen kanssa liikenteessä, ja esimerkiksi New Yorkissa ruuhkametrossa jotkut jopa halusivat laulaa lapsellemme, kun huomasivat että hän tykkää musiikista. Nämä asiat tuovat ihan uusia näkökulmia jo ennestään tuttuihin paikkoihin.
  • Meillä on selvästi verkkaisempi tahti lomalla, kun suurien suunnitelmien sijaan agendalla on jopa satunnaisia lepopäiviä ja vain vähän tekemistä ylipäätään. Ja kun ei lomalla suorita ihan hirveitä, on kotiin palatessa edes jossain määrin levännyt olo, vaikka matkustaminen aina vähän väsyttävää onkin.

Ei voi siis millään muotoa sanoa, että lapsen kanssa matkustaminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto. Välillä on raskaampaa, välillä helpompaa. Mutta niin se taisi olla myös ennen lasta. Ehdin nykyisin lukemaan matkablogeja aika vähän, mutta välillä käyn inspiroitumassa Gian ja Miikan perheen elämänmuutoksesta, ja lukemassa konkreettisia vinkkejä lapsiperheille Jetlaggies-bloggista. London and beyond -Lenalla on myös hyvä postaus pienen lapsen kanssa matkustamisesta lentämällä.

kesä2019P7205625

 

Mitä sitten seuraavaksi? Vilkkaan matkustuskevään (siis jopa kaksi matkaa) jälkeen päätimme ensinnäkin olla kesän Suomessa, sillä kesä jos mikä on parasta aikaa ihan täällä kotikulmillakin. Syksyllä minulla itselläni on todennäköisesti ainakin yksi ulkomaan työreissu, ja koska pidämme myös syksystä kovasti, ajattelimme siirtää seuraavan matkan jopa niinkin kauaksi kuin joulukuulle.

Viime talvi tuntui melko raskaalta täällä pimeyden keskellä, joten tälle vuodelle meillä oli päätavoitteena päästä pimeimpänä aikana pariksi viikoksi kauaksi pois. Kohteeksi valikoitui Florida, sillä halusimme lentää suorilla lennoilla jonnekin, missä on kohtuullisen lämmintä mutta ei kuumaa. Ja toisaalta olemme kaivanneet Floridan rentoa lomafiilistä edellisestä kevään 2017 reissusta lähtien. Majoitumme aluksi Miamin lähellä Airbnb:ssä ja sen jälkeen ajelemme Key Westiin, jossa olemme käyneet kahdesti aikaisemminkin, mutta tällä kertaa myös yövymme siellä. Loppuaika vietetään Naplesissa Airbnb:ssä ja viimeinen yö Miamin Downtonissa vähän paremmassa hotellissa. Ei siis liikaa hötkyilyä, vaan rentoa oleskelua ja floridalaista ”arkea”.

kesä2019R0000849

 

Postauksen kuvat ovat viime viikolta, jolloin harrastimme muutamaan otteeseen lähimatkailua Lumijoen Varjakkaan ja Hailuotoon. Toinen reissuista onnistui erinomaisesti ja toinen oli sen verran raskas, etten vähään aikaan muista vastaavaa parituntista.

 

Kolme kokemusta Airbnb:stä, lapsiperhenäkökulmasta

Airbnb on ollut kovin suosittu majoittumismuoto jo vuosia, mutta me kokeilimme sitä ensimmäisen kerran vasta alle vuosi sitten. Vaikka asuminen paikallisten lailla kiehtoi meitä kovasti, olimme kuitenkin hieman skeptisiä sen suhteen, että koko homma sujuisi ilman säätämistä. Ja se oli jotain, mitä emme lomiltamme halunneet, vaikka mikäs siinä olisi ollut kahdestaan matkustaessa säätäessä, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta jaksamisesta.

Ensimmäistä lapsiperheenä tehtyä matkaamme suunnitellessa ymmärsimme heti, että 5kk ikäisen vauvan kanssa on enemmän kuin mukavaa, että lomalla on käytössä keittiö ja hieman enemmän tilaa kuin perinteisessä hotellihuoneessa. Berliinissä olisi kyllä löytynyt huoneistohotellivaihtoehto, mutta koska tarjolla oli myös mielenkiintoisia ja persoonallisia Airbnb-asuntoja, oli tämä se hetki, kun piti uskaltaa kokeilla.

berliiniP6120064

Asunnoksi valikoitui Lontoossa asuvan taiteilijan Prenzlauer Bergin asunto, joka oli ihanan boheemi ja siellä täällä oli taidetta joko menossa tai tulossa tai muuten vaan esillä. Asunnon sijainti Oderberger Strassella oli mitä mainioin, lähellä idyllistä Kastanienalleeta, vaikka toisaalta viikonloppuiltaisin olisimme kaivanneet korvatulppia, onhan katu täynnä ravintoloita. Talo oli vanha ja asunnon kuluneet lautalattiat natisivat niin, että yritimme keksiä hiljaisimman reitin makuuhuoneen ja keittiön välille vauvan yöllisiä syöttöhetkiä silmällä pitäen. Asunto oli persoonallinen ja siellä oli niin kaunis valo, että en olisi halunnut lähteä sieltä koskaan.

Miten sitten kävi pahimman pelkomme kanssa? No kyllä siinä lopulta kävi niin, että se toteutui. Yhteydenpito majoittajan kanssa ei sujunut juuri alkuunkaan, sillä häneen ei saanut oikein mitään kontaktia. Huomasin vähän liian myöhään, että muillakin oli ollut sama ongelma. Sisäänkirjautumistietoja ei kuulunut kyselyistäni huolimatta vielä edellisenä päivänäkään, ei edes Airbnb:n painostamana. Soitin sitten majoittajalle ja sain  kuulla, että hätäilen ihan suotta, kun avain on kuulemma aina laatikon alla oven vieressä. Sisään rakennukseen pääsisi kuulemma helposti, koska alaovi ei ole koskaan lukittuna ja jos onkin, niin naapurit päästävät sisään. Perillä huomasimme ensimmäisenä, että ovi oli tukevasti lukossa, ja niin muuten oli koko lomamme ajan. Soitimme ovipuhelimella umpimähkään yhdelle naapureista, ja pienen selittelyn jälkeen saimme hänet aukaisemaan oven. Avaimet löytyivät tosiaankin pienen pahvilaatikon alta.

Koska kokemuksemme tuota avainsählinkiä lukuunottamatta oli positiivinen, päätimme käyttää Airbnb:tä myös seuraavilla kaupunkilomillamme Málagassa ja New Yorkissa. Málagan asunnolle meillä oli kriteerinä sijainti vanhassa kaupungissa ja sellaisessa rakennuksessa, jossa on perinteiset, puiset ikkunaluukut. Löysimmekin ihanan asunnon, joka oli Berliinin tapaan suht edullinen (kokonaishinta 85 e per yö), sijaitsi aivan loistavalla paikalla ja aiemmista kokemuksistani poiketen, oli jopa lämmin talviaikaan. Asunto oli remontoitu täysin ja samalla kaikkiin huoneisiin oli asennettu lämmitys/ilmastointilaite.

Avasimme aamuisin asunnon neljän suuren ikkunan luukut ja päästimme maaliskuun pehmeän valon sisään. Kipaisin muutaman kerran hakemassa lähileipomosta tuoretta leipää ja croissantteja aamupalalle. Lapsi tykkäsi leikkiä valoisassa ikkunasyvennyksessä kuukausia kestäneen talven pimeyden jälkeen. Ah, miten ihana loma!

malagaP3040011malagaP3080162

Tällä kertaa majoittajat asuivat vain 20 minuutin matkan päässä asunnolta. Sen myötä pystyimme ilmoittamaan heille lentokentältä, milloin hyppäämme Uberiin ja he ehtisivät asunnolle ennen meitä. Ja näin kävikin, meitä oltiin vastassa ja saimme avainten lisäksi perehdytyksen asuntoon ja muutenkin oikein lämpimän vastaanoton. Yhteydenpito oli todella vaivatonta ja nopeaa. Lisäksi saimme kuvalliset ohjeet asunnolle saapumiseen, sillä vanhassa kaupungissa autot eivät pääse välttämättä ajamaan rakennusten eteen. Se olikin pieni miinus, mutta osasimme varautua siihen etukäteen, kiitos hyvien ohjeiden.

Ja kun Espanjassa ollaan, niin huonona puolena oli myös se, että ihmiset huutavat öisin kadulla, mikä voi häiritä nukkumista. Yleensä meteli hälvenee noin kuuden aikaan ja siitä voikin sitten laskeskella, että kohta on aamu ja aika herätä. Mutta tämän osasin toki Espanjassa asuneena tiedostaa jo ennakkoon, ja onneksi se ei häirinnyt lasta tippaakaan ja minäkin totuin kovaääniseen elämänmenoon muutamassa yössä. Kokonaisuudessaan tämä oli ihan todella hyvä kokemus!

malagaP3050040malagaP3040001

New Yorkista asuntoa vuokrattaessa halusimme asua perinteisessä brownstonessa, ja lisäksi mielellään sen verran tasokkaassa asunnossa, ettei meitä haittaisi viettää siellä aikaa, mikäli vaikka lapsi sairastuisi. Alueeksi valikoitui Bedford-Stuyvesant, joka oli meille tuntematonta seutua, mutta jossa oli useita näihin kriteereihin osuvia asuntoja suhteellisen edullisesti (alle 130 e per yö). Vaikka olimme liikenteessä jo puolta vuotta ennen varsinaista matkaa, kävi Airbnb:ssä sellainen kuhina, ettemme ehtineet varata ensimmäistä vaihtoehtoamme ja toisenkin kanssa saimme hieman jännittää, kun pyyntöämme ei vahvistettu määräaikaan mennessä. Etsiskellessämme kolmatta vaihtoehtoamme saimme kuitenkin yhteydenoton edellisestä asunnostamme, että asunto olisi taas tarjolla, joten vahvistimme sen.

newyork2019P4300429

Asunto sijaitsi rauhallisella Decatur Streetillä, sopivasti Fulton Streetin hälinän ulkopuolella. Brownstonen epäkäytännöllisyys lapsiperheen näkökulmasta tuli esille heti alkajaiseksi, kun yritimme raahata kaksi matkalaukkua, matkarattaat laukkuineen, käsimatkatavarat ja lapsen rakennuksen aulaan, jota varten piti päästä sisään kahdesta peräkkäin olevasta ovesta. Seuraavaksi olikin vielä yhdet kapeat ja suht jyrkät portaat asunnollemme, joka oli sen kerroksen ainoa, läpi talon menevä ja sen myötä erittäin tilava. Asunnossa oli vanhat, natisevat lattiat, kapeat korkeat ikkunat ja perinteiset paloportaat. Keittiössä kaikki oli valtavaa: liesi, jääkaappi, tuolit ja pöydät. Emme voineet käyttä ruokapöytää käytännössä ollenkaan (muuta kuin rojupöytänä), sillä se oli huomattavan korkea ja massiivinen, ihan liian iso yksivuotiaalle. Onneksi keittiön puolella oli saareke, jonka ympärillä oli huomattavasti helpompi istua.

newyork2019P4270305

Edellisestä asunnosta poiketen meillä on käytössä vain yksi makuuhuone, mutta se oli kooltaan iso. Matkasängyn olisi saanut asuntoon lisähinnasta, mutta koska kyseisellä summalla olisi saanut kotona ostettua Torista varmasti useammankin vastaavan sängyn, olimme raahanneet kotoa asti oman. Tosin oma sänkymme oli Koo-di Pop-Up Bubble, eli se on hyvin kevyt ja menee matkalaukun sisälle. Se olikin ensimmäistä kertaa testissä ja toimi periaatteessa hyvin, mutta unissaan paljon liikkuva lapsemme onnistui yhtenä yönä kaatamaan sängyn kahdesti ja toisena yönä, kun verkko jätettiin auki, hän löytyi aamulla osittain meidän sängyn alta, metrin päästä omasta sängystään.

newyork2019IMG_6077

Tällä kertaa sisäänkirjautuminen hoitui numerolukon avulla. Kätevää, eikä yhtään stressaavaa, kun ei tarvinnut miettiä saapuuko lento ajoissa ja mistä avaimet saa, jos jotain menee pieleen. Vai oliko? Käytännössä tähänkin liittyi pientä sählinkiä, sillä sisäänkirjautumistietojen olisi pitänyt tulla näkyville muutamaa päivää ennen lähtöä. Sovellusta katsoessani kyseiseen kohtaan ilmestyi juuri tuona hetkenä pieni pätkä japanilaisia merkkejä. Hienoa! Odotin vian korjaantuvan, mutta koska se edelleen edellisenä päivänä näytti samalta, enkä ollut saanut majoittajaa kiinni, piti minun taas ottaa yhteyttä Airbnb:hen. Sieltä alettiinkin selvittämään heti sekä sovelluksessa olevaa vikaa että minun varsinaisa sisäänkirjautumistietoja. Tässä välissä ehdin kuitenkin saamaan vastauksen majoittajalta, että oli lähettänyt tiedot minulle jo viikko sitten viestinä, mutta ilmeisesti ne eivät olleet tulleet perille. Sainkin heti kattavan tervetulopaketin sisäänkirjautumisesta ja muita ohjeita. Ainoastaan todellinen sisäänkirjautumiskoodi jätettiin viestin mukaan antamatta, se näkyisi sovelluksessa sitten, kun sisäänkirjautumisaika olisi.

newyork2019P4260280

Näillä tiedoin lähdimme reissuun, saavuimme New Yorkiin ja hyppäsimme Uberin kyytiin klo 15 jälkeen JFK:lta. Matkan aikana päivitin sovellusta tiuhaan, mutta kyseinen kohta oli edelleen täyttä japania. Kun Uberin sovellus näytti matka-ajaksi enää 15 minuuttia, laitoin majoittajalle vielä viestin sisäänkirjautumiskoodista. Hän ei ehtinyt vastaamaan, joten kun saavuimme perille, päätimme kokeilla esimerkkikoodeja. Pääsimme niillä sisään, ja samalla sain viestin, että koodit olisivat tällä kertaa juurikin ne. Myös Airbnb palasi tekniseen ongelmaan vielä piakkoin, he olivat saaneet sen ratkaistua ja kiitokseksi vaivannäöstäni sain hyvitystä seuraavasta varauksestani.

newyork2019P4300428

Kaiken kaikkiaan Airbnb on ollut meille kokemuksena hyvä, ja mahdollistanut pienen vauvan/taaperon kanssa matkustamisen kaupunkikohteisiin, joissa perinteisesti on tarjolla pääasiassa hotellihuoneita. En varmastikaan jaksaisi olla viikon ajan yhdessä pienessä huoneessa lapsen kanssa, eikä meillä monessakaan paikassa olisi varaa maksaa isosta sviitistä, jossa riittäisi tilaa juosta.

Asunnot ovat aina olleet hyvin pitkälle kuvaustensa mukaisia, joskin aina kannattaa lukea tarkkaan kaikki tarjolla oleva tieto (esim. yhdessä asunnossa New Yorkissa olisi asunut myös kissa, mikä ei tullut kuuloonkaan meille) ja muiden kommentit. Se on myös aina mahdollista, että asunnon varustelu muuttuu ennen varsinaista lomaa, kuten Berliinin asunnossamme ei ollutkaan nettiä, ja se oli poistettu myös asunnon tiedoista sen jälkeen, kun olimme tehneet varauksen. Asuntoa etsiessä olen valinnut vain sellaisia, joilla on ehtinyt majoittumaan paljon muita matkailijoita ja erityisesti edeltävinä kuukausina. Asuntoja voi etsiä ”lapsiperheille sopiva” -kriteerillä, tosin aina se ei meinaa sitä, että esim. rattailla pääsisi asuntoon suoraan. Meillä rattailla on päässyt vain Malagan asuntoon ja samoin se oli myös ainoa, jossa oli vauvansänky saatavilla (maksutta).

Kaikki asunnot ovat olleet omalle alueelleen omaleimaisia: Berliinin boheemi, Málagan vanhakaupunki ja Brooklynin brownstone. Yksikään näistä ei ole ollut se käytännöllisin mahdollinen pienen lapsen kanssa, mutta pieni vaivannäkö ja mahdollinen meteli eivät ole haitanneet meitä. Tämän myötä olemme saaneet kolme ihanaa live like a local -kokemusta ja samalla nähneet tutut kohteet uudesta kulmasta. Sen lisäksi tietenkin, että olimme nyt ensimmäistä kertaa liikkeellä lapsiperheenä. Meillä ei ole nyt lähitulevaisuudessa yhtään reissua suunnitteilla, sillä ajatuksena on nauttia Suomen kesästä ja panostaa sitten myöhemmin kaamoksen katkaisevaan lomaan, mutta sitten kun uudet matkavaraukset ovat ajankohtaisia, harkitsen ihan varmasti jälleen Airbnb-asuntoa.