Kuin Dalin maalauksesta – ajomatka Death Valleyn halki

Edellisellä kerralla Death Valleyssa vallitsi 52 asteen kuumuus. Se kärvensi ihoa yhdessä tuulen kanssa, ja olo oli kuin tehokkaassa kokovartaloföönissä. Kävimme Zabriskie Pointilla ja Dante’s View:n näköalapaikalla sekä pienellä pysähdyksellä Furnace Creekissä, jonka kylmät juomat viilensivät edes hetkeksi.

Samaan aikaan Kuolemanlaakso oli todella kaunis, unenomainen. Halusin ehdottomasti käydä siellä uudestaan, jos tilaisuus tulisi eteen. Ja nyt se tuli, sillä kurvasimme Las Vegasista kohti San Franciscoa ja mikä olisikaan parempi idea kuin mennä maisemareittiä Death Valleyn ja Yosemiten läpi.

kaliforniaPA170225PA174733PA174736

Tällä kertaa säätiedotus oli yllättävä: vain 13 astetta aamupäivästä klo 10 aikaan. Ajelimme aamuviileällä kohti Furnace Creekiä ja olimme varustautuneet sen mukaisesti: kevyttoppatakit turvana aavikon hyytävää aamua vastaan. Meillä oli määränpäänä Badwater Basin, ja koska tiesimme päivän ajomatkan olevan pitkä, emme pysähdelleet matkan varrella oleville nähtävyyksille.

Perillä hyppäsimme autosta ulos ja huomasimme sääennusteen olleen totaalisen väärässä: 30 oli varmasti mennyt rikki jo siihen mennessä. Aloimme siis aukomaan matkalaukkuja, vaihtamaan vaatteita ja läträämään aurinkovoiteella. Mietimme hetken varustustamme: olimme ajatelleet ottaa käyttöön manducan, mutta koska tie suolakentille näytti kovin tasaiselle ja emme olleet osanneet ennakoida vallitsevaa lämpötilaa, oli parempi ottaa käyttöön rattaat. Alkumatka menikin niillä varsin mukavasti, sillä suola oli talloutunut kovaksi ja tasaiseksi alustaksi leveälle kulkuväylälle.

PA174734kaliforniaPA170231PA174741

Lähdimme matkaan, joka näytti lyhyelle pyrähdykselle, mutta kuten jouduimme toteamaan, oli pelkkä näköharha. Kuumuus ei onneksi ollut mitenkään paha, ja vauvakin sai makoilla täydessä varjossa kuomun alla. Pääsimme kävelymatkasta reippaasti yli puolet eteenpäin, kunnes tie huononi ja lopulta rattailla oli ihan mahdotonta päästä etenemään. Voi, kun olisimme tajunneet ottaa manducan mukaan rattaisiin! Tosin koska aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja lisäksi emme olleet osanneet odottaa moista hellettä, oli vauvan varusteet ihan väärät kantoreppuun. Oli selvää, ettemme voisi jatkaa matkaa. Lisäksi vauva alkoitti itkukonsertin, liekö sitten iskenyt kuumuus vai tylsyys suolakenttiä katsellessa. Harmitti. Maali oli siinä jo ihan lähellä, mutta oliko meidän pakko jättää se nyt väliin ja tulla joku toinen vuosi uudemman kerran?

kaliforniaPA170253kaliforniaPA170235kaliforniaPA170251

Päätimme, että toisen meistä on lähdettävä vauvan kanssa takaisin autolle. Antti lähti, ja minä pääsin jatkamaan matkaa tien päähän, jossa suolakentät levittäytyivät kauaksi pohjoiseen ja etelään. Tuohon aikaan loppuvaiheessa ei ollut juuri muuta porukkaa, ja sain ihastella vitivalkoista ja kuhmuraista pintaa ihan rauhassa, mitä nyt yksi pariskunta pyysi minua ottamaan kuvan heistä (ja samalla sain kuvan itsestänikin). Sen jälkeen olin ihan yksin. Kaukaisuudessa näkyi parkkipaikka autoineen ja ihmisiä kävelemässä kohti suolakenttiä, toisaalta ihan lähellä, mutta samalla niin kaukana. Ihan kuin toisessa todellisuudessa. Jos huutaisin, he eivät kuulisi. Kuolemanlaakson pohjalla, Badwaterissa, on ihan kuin unessa.

kaliforniaPA170242kaliforniaIMG_4663kaliforniaIMG_4661

Lumous haihtui, kun aloitin paluumatkan ja hetki hetkeltä ympärillä oli enemmän ihmisiä. Hyppäsimme auton viilentävään ilmastointiin ja ajoimme muutaman kymmenen mailia samoja jälkiä takaisinpäin, kunnes koukkasimme meille ihan uusiin maisemiin ja lähdimme ajamaan laakson läpi. Tie kiersi lenkin pohjoiseen päin ja oli pituudeltaan paljon enemmän kuin nopeasti karttaa vilkaisemalla voisi kuvitella.

Ajoimme kivimuodostelmien ja hiekkadyynien ohi, välillä korkeammalla ja välillä matalammalla. Teimme pienen pysähdyksen dyyneille ja nyt oli Antin vuoro mennä, minä jäin vauvan kanssa. Vaikka tiesin kyllä, ettei se ole samanveroinen kokemus kuin Badwater. Päätin mielessäni, että teemme joskus vielä kolmannen reissun Kuolemanlaaksoon.

PA174760PA174755PA174759

Loppumatka ennen kansallispuiston alueelta poistumista on melkoista vuoristotietä. Ja maisemat ovat sen mukaiset: kuin katselisi jotain vierasta planeettaa yläilmoista. Kaikki näyttää olevan ihan lähellä, mutta tiedämme että se on vain kangastusta. Pysähdyimme välillä näköalapaikoille, mutta kiire ajoi meitä eteenpäin: yöpaikkaamme Mammoth Lakesiin oli vielä pitkä ajomatka edessä. Seuraavana päivänä meitä odotti aikainen aamu ja Yosemiten kansallispuisto, mutta harmillisesti flunssa oli tehnyt tuloaan koko päivän. Olisi ihan kiva, jos ehtisi kunnolla lepäämään, mutta viritimme silti herätyskellot soimaan ennen auringonnousua.

PA174764PA174763

Mainokset

Palm Springs: kun loma alkaa tuntua lomalta

Jos alkumatkamme tuntui sisältävän pieniä hankaluuksia, oli Palm Springsin osuus lomaa isolla ällällä. Se tunne alkoi viimeistään silloin, kun saavuimme vuorten ja palmujen reunustamaan kaupunkiin, ajoimme sen päätietä pitkin kohti laitakaupungilla sijaitsevaa boutique-hotelliamme Saguaroa. Itse hotelliin saapuminen nosti hetkellisesti stressitasojamme (hissi rikki, hirveä määrä raahattavaa tavaraa ja joka puolella viikonlopusta nauttivia nuoria), mutta onneksi leppoisa päivällinen varjoisalla sisäpihalla laski meidät pian takaisin rentoon lomatunnelmaan. Eikä se hotellikaan ollut yhtään kurjimmasta päästä, sillä persoonattomat motellit vaihtuivat hetkeksi karamellin värikkääseen uima-allasalueeseen ja tilavaan huoneeseen vuoristonäköalalla.

kaliforniaPA140138kaliforniaPA140059PA144623kaliforniaPA130053

Kaikista vahvimmin tunsin olevani lomalla seuraavana aamuna, kun suuntasimme Palm Springsin keskustaan aamupalalle etukäteen valkkaamaani Juniper Tableen. Kaikkialla oli vielä hiljaista, aurinko paistoi jo ihanan lämpimästi ja ulkoterassia varjostivat mitkäs muutkaan kuin palmut. Siihen vielä hyvää ruokaa ja kiireetön meininki, eihän meillä ollut koko päivälle varsinaisesti mitään tekemistä. Pitkän aamupalan jälkeen kävelimme lähikatuja ja kyllä, kuten kunnon lomaan kuuluu, shoppailimme matkamuistomyymälässä (Antille neonpunainen Palm Springs t-paita ja minulle flipflopit, voiko enää enemmän olla pää lomamoodissa).

kaliforniaPA140084kaliforniaPA140079kaliforniaPA140095PA144629

Kaupunkiaamupäivän jälkeen lähdimme katsomaan nähtävyyttä, joka minulla oli päällimmäisenä mielessä koko Palm Springsistä. Kyllä siinä Antti hieman hieraisi silmiään, kun saavuimme keskelle asutusaluetta ja otin kuvan ovesta, mutta en mistä tahansa ovesta vaan #thatpinkdoor, joka on ehkä maailman instagrammatuin ovi yli 8000 kuvalla! Kaikkea sitä, mutta lomallahan saa olla vähän hupsu. Sitä paitsi haluaisin itselleni ehdottomasti vastaavanlaisen oven.

kaliforniaPA140107kaliforniaPA140104kaliforniaPA140112

Seuraavaksi meillä oli lomaohjelmassa uima-allas. Vauva oli hieman eri mieltä, joten ensimmäiset kymmenen minuuttia yritimme hyssytellä ja totutella kahden eri altaan veteen (liian kylmää, liian kuumaa, hirveä kitinä). Sen jälkeen siirryimme viihdyttämiseen ja lopulta ehdimme olemaan altaalla varmasti melkein tunnin (ja toinen meistä ehti juomaan lasin sangriaa, toinen ei, mutta jääköön se seuraavalle lomalle). Hermoilimme hieman miten altaalla rentouttavasta sunnuntai-iltapäivästä nauttivat kaveriporukat suhtautuvat yksittäiseen lapsiperheeseen, mutta suureksi yllätykseksi saimme ohimennen kuulla, että vauva oli heidän mielestään supersuloinen.

kaliforniaPA140148kaliforniaIMG_4545PA150174

Iltapäivällä kaipasimme hieman jännitystä elämään, joten päätimme ottaa auton alle ja hurauttaa Coachella Valley Preserveen. Ja jännitystä saimmekin, sillä paikka oli kokenut melkoisia tuhoja myrskyssä, eikä millekään polulle ollut asiaa metrin vertaa. Kaiken lisäksi vastassa oli kyltti, joka varoitti kalkkarokäärmeiden olevan erityisen aktiivisia juuri nyt. Seisoimme vauvan kanssa keskellä palmu(metsä)aukeaa ja hyppäsin melkein latvukseen asti, kun aavikkorotta hyppi ohitsemme. Äkkiä takaisin sivistyksen pariin!

PA154664PA154661

Seuraavana päivänä oli aika lopettaa loman lomaosuus ja siirtyä Vegasiin, mikä käy jo työstä. Itse ajomatka vanhan tutun Amboyn ja Mojaven autiomaan kautta olivat sitä seesteistä osuutta, mutta todellisuus iski vasten kasvoja kun lähdimme kipaisemaan syömässä Stripillä: meno on aina yhtä hirveää, oli kyseessä sitten kesä tai syksy, lauantai tai maanantai. Vannoin, etten enää ikinä palaa kyseiseen paikkaan. Loppuajasta emme enää käyneet kiduttamassa itseämme pääkadulla.

PA154675kaliforniaPA150176

No miksi sitten menimme Vegasiin jo kolmatta kertaa? Pakko myöntää, että mietin sitä itsekin, mutta sitten kun avasin Hard Rock -hotellimme sviitin oven, muistin mikä oli pääsyy: hyvä hinta-laatusuhde majoituksessa. Ja mitkä näkymät! Kyllä kasinoita ja neonvaloja katselee mielellään omasta ylhäisestä rauhastaan auringon laskiessa taustalla. Lopulta Vegasin osuus oli ehkä koko reissun rauhallisin, sillä yöllä ei tarvinnut kuunnella viereisen huoneen ääniä eikä autojen tööttäyksiä motellin pihalla. Tilaa oli niin paljon, että oli helppo hengittää. Sänky oli kuin syli, johon uppoutua nitisevien ja kovien motellipetien jälkeen. Kaikkien ei tarvinnut mennä yhtä aikaa nukkumaan, kun makuuhuone oli erikseen. Biljardipöytä ja poreamme olivat nekin kivoja yllätyksiä.

kaliforniaIMG_4636kaliforniaPA160205PA164693

Muutaman päivän rentoilun jälkeen olimmekin valmiita reissun loppurutistukseen, johon kuuluivat mm. ajaminen Death Valleyn läpi ja Yosemite. Ja yksi sairaalareissu, mutta sitähän emme vielä tässä vaiheessa tienneet.

San Franciscosta Los Angelesiin: punapuita, Kalifornian rantatie ja uinuvia kesäkaupunkeja

Kun heräsimme ensimmäisenä aamuna San Brunosta, saimme huokaista helpotuksesta: pitkän lennon jälkeinen yö oli sujunut odotettua paremmin, sillä heräsimme vain yhdeksi kahden tunnin pätkäksi leikkimään keskellä yötä. Vielä kun saimme orastavan päänsäryn taltutettua motelliaamupalalla ja kahvilla, oli reissun kutkuttavin fiilis eli varsinainen lähtö edessä. Päivän agendalla oli pysähdys Walmartissa vaippa-, vesi-, vauvanruoka- ja välipalahamstrausta varten, sekä Big Basin Redwoods, mikäli väsymys ei iskisi matkalla.

Koska olimme ajoissa liikenteessä, päätimme ajaa Piilaakson kautta ja huiskuttaa ohimennen Googlen ja Applen pääkonttoreille. Ensimmäinen sujuikin ihan hyvin, mutta toisen kohdalla koimme kirjaimellisesti umpikujan: edessä oli lukuisten kaistojen leveydeltä portteja, jotka johtivat parkkihalliin, eikä perääntymismahdollisuutta ollut. Ei sen puoleen, ei meitä tietenkään päästetty sisäänkään. Hetken kuluttua saimme portinvartijan hälytettyä paikalle ja onneksi heillä oli takaportti kaltaisillemme uteliaille ja pääsimme ajamaan hetken rupateltuamme sivukautta ulos. Älkää siis missään nimessä kääntykö siitä viimeisestä risteyksestä, mikäli ette halua vastaavanlaiseen kiipeliin!

Walmartin ja kauan odotetun In-n-Outin pysähdyksen jälkeen olimme valmiita jatkamaan kohti Big Basinia, ja useamman mutkaisen rinteen sekä hauskan Boulder Creekin länkkärihenkisen pikkukylän jälkeen olimme vihdoin perillä. Emme viitsineet lähteä vauvan kanssa kovin kunnianhimoisille patikkareiteille, mutta alueen lyhimmät kierrokset olivat jo nekin upeita ja näkemisen arvoisia, varsinkin näin alkumatkasta. Oli suorastaan seesteinen fiilis kävellä hetki arvokkuutta henkivässä metsässä, kaiken sen autossa ja lentokoneessa matkustamisen jälkeen.

PA094386PA094399PA094429kaliforniaIMG_4335

Saavuimme iltapäivästä Santa Cruziin ja pienen lepohetken jälkeen lähdimme kävelemään rantakadulle, jossa oli jopa hieman aavemainen fiilis, kun huvipuisto oli suljettuna, mutta jostain kuului musiikkia (viereinen pelihalli oli auki). Paikassa oli samaa pysähtynyttä tunnelmaa kuin lokakuisissa Hamptoneissa, Cape Mayssa ja Atlantic Cityssä itärannikolla. Kävelimme valtavalle laiturille, jonka tienoilla oli elämää enemmän kuin huvipuiston kohdilla, mutta selvästi kesäajan turistit puuttuivat kuvasta. Hauskin yllätys odotti laiturin rakenteissa, sillä laiturin päätä kohti mentäessä aloin kuulemaan omituisia ääniä ja kurkkaus alas todisti sen mitä epäilinkin: merileijonia!

PA104447PA104459

Yö Santa Cruzissa ei ollut siitä hilpeimmästä päästä, sillä heräsimme tietenkin taas keskellä yötä ja tällä kertaa huomasimme, että vauvalle ei näyttänyt kelpaavan oikein mikään ruoka oli kellonaika mikä tahansa. Onneksi nukahdimme myöhemmin ja lopulta ahdoimme yön epätoivoiset hetket alas Ihopin aamupalalla ja muistimme, että on tärkeää itsekin syödä jotain. Matka jatkui hyvillä fiiliksillä, eikä vähiten Kalifornian ykköstien maisemien vuoksi. Vaikka olimme ajatelleet, ettei näin uusintakierroksella tarvitse pysähdellä ihan vähän väliä, oli kokemus kuitenkin hieno. Onneksi näköalapaikkoja on runsaasti, eikä pienet stopit viivästytä itse matkaa. Big Surissa jätimme auton parkkiin McWay Fallsin kohdalla ja kävimme katsomassa vesiputousta, joka on ainakin kauempaa katsottuna pienenpieni, mutta toisaalta varsin kaunis.

PA104521kaliforniaPA100018PA104510kaliforniaPA104484

Perillä Pismo Beachilla emme jaksaneet tehdä yhtään mitään, tappelimme taas ruoka-asioista ja menimme nukkumaan aikaisin. Vauva innostui tässä vaiheessa nukkumaan koko yön, ja minä itse taisin olla ainoa joka jatkoi valvomista keskellä yötä. Aamulla olimme kaikki hyvällä tuulella ja ruokakin alkoi maistumaan, joten tunnelma oli ansaitusti korkealla. Lähdimme kävelemään rannalle, ja vaikka luulimme olevamme melkein ainoita, oli Pismo Beachilla jo surffikilpailut hyvässä vauhdissa. Aallot olivatkin melkoiset!

kaliforniaPA110031kaliforniaPA110026

Rentotuttavan aamulenkkeilyn jälkeen oli tiedossa ehkä reissun puuduttavin ajomatka Los Angelesin ohi Redondo Beachille. Emme ehtineet juurikaan pysähdellä, mutta valitsimme kuitenkin umpimähkäisesti maisemareitin, joka ihan oikeasti osoittautui ihan hauskaksi: kumpuilevia kukkuloita, välillä okranvärisiä auringon kuivaksi paahtamia ja välillä vehreämpiä. Jossain vaiheessa laakson pohjalla kimalteli myös yllättäen joku järven tapainen.

PA114573

Pääsimme perille ilman isompia ruuhkassa istumisia ja huokaisimme helpotuksesta. Tosin hieman liian aikaisin, sillä ongelmat alkoivat heti, kun lähdimme ihailemaan auringonlaskua Redondo Beachin rantaan, jonne oli lyhyt kävelymatka. Vauva alkoi huutamaan rannalle päästyämme, eikä sille tullut loppua sitten millään. Hetken asiaa pohdittuamme päätimme lähteä takaisin motellille, vaikka harmittikin koko päivän autossa istumisen jälkeen. Hetkeä myöhemmin huomasimme ettei kaikki ole ihan normaalisti, vaan kuume ja flunssahan sieltä iski päälle, ja siinä meni meidän kaikkien unet pariksi seuraavaksi yöksi, eli koko Losin oleskelumme ajaksi.

Sinällään onni onnettomuudessa, että vauva sairastui juuri Losissa, sillä meillä oli siihen muutenkin suunniteltu pieni hengähdystauko, eikä oikeastaan mitään tekemistä, sillä jätimme suosikkimme (Griffith Observatory, Mulholland Drive) muutenkin pois laskuista tältä reissulta. Huonosti nukutun yön jälkeen kiskoimme vauvalle paljon vaatetta päälle ja lähdimme kävelylle rantakadulle, sitä vartenhan olimme koko paikan valinneet. Henki kulki selvästi paremmin viileässä ulkoilmassa ja meilläkin oli taas parempi mieli. Lopulta lähdimme iltapäivästä ajelemaan pienen lenkin Venicessä ja Hollywoodissa, niin vauva sai nukkua autossa päiväunia. Californication-fanit ehkä tunnistavatkin minkä talon edessä pysähdyimme. Ja tacot, ne kuuluvat ehdottomasti kaikkiin Los Angelesin -lomiin!

PA124589IMG_4424PA124606 (1)kaliforniaPA120038

Tähän mennessä reissu oli ollut yhtä vuoristorataa, mikä oli meille ihan uutta: välillä vähän epätoivoisia hetkiä, sillä vuorokauden ajasta riippuen ongelmat tuntuivat suurilta tai pieniltä, ja sitten toisaalta riemua siitä, että olimme vihdoin siellä, mistä vain haaveilimme aikaisemmin. Näistä lähtökohdista reissumme jatkui kohti sisämaata ja  Palm Springsiä, josta lisää myöhemmin.

Kaksi viikkoa tien päällä vauvan kanssa Kaliforniassa

Osa piti meitä hieman hulluina, kun kerroimme lähtevämme vauvan kanssa heittämään pienen automatkan Kaliforniassa. Osa taas sanoi ihailevansa rohkeuttamme ja seuraavansa reissuamme mielenkiinnolla. Matkablogipiireissä tämmöinen elämäntapa on tietenkin ihan perus, ja monet lähtevät liikenteeseen lähes tavalliseen tapaan heti, kun vauva on ehtinyt täyttää muutaman kuukauden. Mekin harjoittelimme reissaamista viime kesänä Berliinissä, ja sen rohkaisemina otimme isomman palan haukattavaksi. Paitsi että olimme uhkarohkeasti varanneet lennot jo ennen varsinaista ensimmäistä kokemusta. Sen verran kova luotto meillä oli joko itseemme, vauvaan tai elämään ylipäänsä, että asiat kyllä järjestyvät, eikä kaksi viikkoa merten takana ole mikään kovin suuri riskinotto.

kaliforniaPA100019PA104521

Berliinin-lomaamme leimasi rentous, hidas oleskelu yhdessä ja elämästä nautiskelu. Ihan täydellinen loma! Tätä seuraavaa reissua voisi kuvata sanoilla hieman haastava, raskas ja jopa epätoivoinen, mutta toisaalta samaan aikaan elämyksellinen, upea ja mieleenpainuva. Olo ei ehkä ollut kovin rentoutunut palattuamme, mutta ei se kyllä ole ollut koskaan näin nopeatempoisen matkan jälkeen. Toki tällä reissulla oli joitakin vastoinkäymisiä, joita emme ole kokeneet aikaisemmin, eikä pienen vauvan kanssa matkustaminen ylipäätään ole aina helppoa. Mutta ilman näitä hankaluuksia olisimme nyt monia ihania muistoja köyhempiä.

kaliforniaPA170235PA174760

En tiedä onko minulla aikaa kirjoitella kovinkaan montaa postausta roadtripistämme, sillä oravanpyörä odottaa ihan nurkan takana. Tämä matka päätti siis erään aikakauden elämässäni, ja ehkä siksikin pohdin usein pitkien erämaataipaileiden aikana tulevaisuutta. Mitä haluaisin tehdä isona? Missä haluaisin asua? Mistä haaveilen? Toiset lähtevät talvipakoon ja toiset ovat maailmanympärysmatkalla, jotkut ovat perustaneet yrityksiä ja jotkut ostaneet kauan unelmoimansa hevosen, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Olenko minä aina liian järkevä? Onneksi sentään otimme ja lähdimme matkalle, joka oli kompromissi unelmien roadtripistä ja lapsiperheenä matkustamisesta.

PA094434 (1)PA094399

Viimeiset neljä päivää olemme yrittäneet toipua aikaerosta, ja yön pimeinä tunteina vannon, etten ikinä enää matkusta minnekään noin kauaksi. Harmi, että aamulla kaikki on unohdettu ja huomaan selaavani lentotarjouksia. Tai ehkei niin harmi, sillä liika ajattelu tekee elämästä tylsää. Toisaalta luottokorttilaskut olivat tällä kertaa melko tähtitieteelliset verrattuna aikaisempiin reissuihimme, ehkä niiden kuittaaminen olisi järkevää ennen uuden matkan varaamista. Järkevää. Taas tullaan tähän.

kaliforniaPA140095kaliforniaPA140079

No mutta mitä kaikkea koimmekaan kahdessa viikossa? Hiljaisen ja talviunilleen selvästi heittäytyneen Santa Cruzin, mahtavia punapuita Big Basin Redwood State Parkissa, raukean aamun Pismo Beachin surffikisoja seuraten, edelleen yhtä upean Kalifornian rantatien. Losissa tunnelma hieman latistui, kun vauva sairastui flunssaan, mutta jos jossain niin täällä sille oli oikea aika, sillä tarkoituksena ei ollut muutenkaan tehdä hirveästi mitään vaan tasata väsymystä.

PA124585PA124606

Palm Springsissä kaikki oli toisin: aurinko lämmitti, flunssa oli selätetty ja nautimme reissun parhaan aamupalan palmunkatveisella terassilla lempeässä ilmanalassa. Ensimmäinen autiomaapätkä oli takana ja sen hypnoottinen vaikutus alkoi tuntumaan: erämaassa ei ole juuri muuta nähtävää kuin omat ajatukset.

PA144623kaliforniaIMG_4636

Las Vegasissa majoituimme sviitissä, josta sai katsella kaupungin hälyä ja kauniita auringonlaskuja ja -nousuja omasta seesteisestä rauhasta. Sitä tarvittiin, sillä muutaman tunnin vierailu Stripillä sai minut hermostumaan pahemman kerran ja vannoin, että tämä on viimeinen kerta Vegasissa. Ja nyt ihan oikeasti. Saavutin onneksi mielenrauhan taas Death Valleyssa, jossa unenomaiset maisemat vievät jonnekin ihan eri planeetalle kuin kasinokaupungin loputon häly.

PA184773kaliforniaPA200276

Reissumme huipentuma oli loppumatkan Yosemite. Tai ei se ehkä kuitenkaan ollut se. Odotukset Yosemitelle olivat huipussaan, ja vaikka emme pettyneet, niin emme myöskään yllättyneet. Maisemat olivat toki upeat, mutta kokemuksena Yosemite ei vetänyt vertoja esimerkiksi Grand Canyonille. Tiedämme, että olemme mielipiteemme kanssa aika lailla yksinämme, mutta näin kävi meidän kohdalla. Tässä vaiheessa olimme itse sairastuneet flunssaan, joten sillä (ja kiireellä) lienee vaikutusta asiaan.

kaliforniaPA180258PA184805

Sitten seurasikin koko matkan epätoivoisin hetki, kun pitkän Yosemite-päivän jälkeen pääsimme tutustumaan mariposalaiseen ensiapuun. Vauva löysi motellin lattialta jonkun epämääräisen pillerin, eikä kukaan pystynyt sanomaan varmaksi, mikä se oli tai oliko niitä ollut enemmän. Pääsimme nopeasti sisään JCF Hospitaliin ja tutkimukset aloitettiin viipymättä. Myöhään illalla saimme helpottavia uutisia: mitään myrkkyä ei ollut löytynyt näytteestä ja pääsimme pois. Vauva vilkutti hyvästiksi yövuorolle ja tässä vaiheessa pystyimme jo hieman hymyilemään kokemukselle, joka oli kuin suoraan telkkarista. Mitään oikeata vaaraa ei ollut missään vaiheessa, kyseessä oli todennäköisesti tavallinen särkylääke.

kaliforniaPA200279kaliforniaPA200282

Seuraavana aamuna lähdimme kevein mielin kohti San Franciscoa, eikä meitä piinaava flunssa tuntunut enää kovinkaan suurelta vastoinkäymiseltä. En odottanut kaupungilta mitään ihmeitä, eikä meillä ollut mitään erityisiä suunnitelmia sen suhteen. En ihastunut ensimmäisellä reissulla, vaikka kaikki muut ovat pitäneet San Franciscoa ehkä parhaana kaupunkina ikinä. Ehkä se jätti tilaa hurmaantumiselle, joka alkoi viimeistään silloin, kun jätimme auton motellille ja lähdimme tutkimaan kaupunkia jalkaisin. Aika oli todella lyhyt, mutta ehdin huomata uskomattoman kauniit talot, mielenkiintoiset ravintolat ja utuisen vaaleanpunaisen auringonlaskun. Tänne on pakko palata joskus paremmalla ajalla!

PA214894

Kaksi viikkoa reissussa meni yllättävän nopeasti. Toisaalta oli myös monia hetkiä, kun toivoin että olisimme kotona, jossa kaikki asiat ovat vaan niin paljon helpompia. Samaa olen miettinyt aina niinä kertoina, kun olen asunut ulkomailla: miksi joku tekee elämästään ihan vapaaehtoisesti hankalaa. Onneksi meidän vauva on ihan loistava matkakumppani, ja ihan aidosti nautimme reissaamisesta edelleen, suurimman osan ajasta. Tulevien matkojen suunnittelu on jo kovassa käynnissä!

Kahden viikon Jenkki-roadtrip vauvan kanssa, millainen on suunnitelma?

Matkojen suunnittelu on melkein se kutkuttavin osa matkustamisessa, sillä mielikuvissa kaikki on täydellistä ja silmissä vilisevät vain huikeat maisemat ja lukuisat mahdollisuudet toteuttaa unelmien reitti. Olemme aina aikaisemmillakin reissuilla lyöneet reitin lukkoon jo kotisohvalla ja tehneet kaikki varaukset ennakkoon. Syitä on lähinnä kaksi: emme jaksa illalla väsyneinä etsiä mahdollista vapaata majoitusta ja toisaalta haluan tietää ennakkoon, paljonko kaikki tulee maksamaan (ja usein olen huomannut, että reilusti ennakkoon varatessa hinta on ollut edullisempi).

Nyt vauvan kanssa matkustaessa haluan kaiken olevan vähintäänkin yhtä etukäteen mietittyä ja aikataulutettua, vaikka se jos mikä on varmaa, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaisesti (tosin Berliini todisti ihan muuta, siellä kaikki meni just niin kuin oltiin etukäteen pähkäilty). On kuitenkin hyvä käydä mielikuvissaan läpi koko reissu, niin se vähentää ainakin stressin määrää näin etukäteen.

auringonallaIMG_2756

Lennot HEL-SFO-HEL

Nappasimme keväällä Finnairin tarjouslennot San Franciscoon ja ne ovat määrittäneet koko roadtrippimme runkoa. Ja toisaalta myös se, että haluamme käydä suurimmaksi osaksi tutuissa paikoissa, nyt kun matkustamme ensimmäistä kertaa noin kauaksi vauvan kanssa. Onneksi jotain uuttakin mahtuu reitin varrelle! Lennoille meillä on varattuna vauvankoppapaikat mennen tullen.

Santa Cruz ja Pismo Beach

Lähdemme heti perille päästyämme ja yhden yön lentokentän likellä nukuttuamme liikenteeseen ja itse San Francisco jää odottamaan loppureissua. Tämä siksi, että väsymystä ja aikaeroa voi olla hyvä tasata etenemällä pari lyhyempää pätkää autolla, eikä varata niille päiville mitään kovin ihmeellistä tekemistä. Ykköstien ajaminen on tietenkin jo aivan huikeaa tekemistä itsessään, mutta onneksi olemme sen jo kertaalleen ajaneet niin ihan joka kulmalle ei välttämättä tarvitse pysähtyä ottamaan kuvaa. Vaihdoin tässä matkan lähestyessä alun perin varaamamme San Luis Obispon Pismo Beachiin, sillä sijainti on melkein sama, paitsi että jälkimmäinen on rannalla (ja SLO:ssa olemme jo käyneet, kiva sympaattinen pikkukaupunki kylläkin). Ensimmäisinä päivinä on myös tavoitteena ostaa jostain marketista takakontti täyteen vettä, syömistä, vaippoja ja muuta tarpeellista.

P6295657

Redondo Beach

Tällä kertaa Los Angelesin osuutemme vietetään varmasti lähinnä rantatunnelmissa. Varasimme majoituksen Redondo Beachilta ja ajatuksena on levähtää yksi kokonainen päivä ja kävellä rantakatua, muutoin kun reissussa tulee istuttua paljon autossa. Los Angelesin suosikkini, Griffith Observatoryn näköalat ja Mulholland Drive iltavalaistuksessa jäävät varmasti tällä reissulla väliin, vaikka niissä on juuri sitä elokuvamaista fiilistä, joka tekee Losista erityisen. Onneksi Redondo Beachilla on muistini mukaan kuvattu O.C.-telkkarisarjaa, joten odotan kyllä myös sen tunnelmointia. Edellisellä reissulla kävimme nopeasti Manhattan Beachilla, joten nyt on kiva kokeilla asumista ihan rannan tuntumassa.

auringonallaDSC_9550

Palm Springs

Kävimme 2015-reissulla Palm Springsissä, mutta koska olimme lähes koko päivän Joshua Treen kansallispuistossa, jäi kokemuksemme lähinnä laitakaupungin motellissa nukkumiseksi. Tosin yö oli jotain minkä muistan aina: aavikkotuuli ulisi huoneen nurkissa, hiekkaa oli kaikkialla ja lämpötila ei laskenut viileän puolelle yölläkään. Tällä reissulla majoitumme värikkääseen Saguaro-hotelliin, jonka uima-allasalueelta näkyvät yhtä aikaa korkeat palmut ja kauempana siintävä vuoristo. Tarkoituksena on ottaa täälläkin mahdollisimman rennosti, ja päästä vauvan kanssa polskimaan uima-altaaseen, sitä varten kun on treenattu keväästä saakka Oulun Edenissä. Ja tällä kertaa nähdään ehkä vähän enemmän itse Palm Springsiäkin.

auringonallaIMG_3564

Las Vegas

On ehkä vähän noloa mennä Vegasiin jo kolmatta kertaa, mutta perinteitä pitää kunnioittaa. Hotellien hyvä hinta-laatusuhde takaa yleensä hyvät yöunet, ja monesti vietämmekin paljon aikaa huoneessa leväten. Ja hoidamme myös reissun vaateostokset. Ensimmäisellä reissulla ostimme kummankin kihlasorumukset juuri Las Vegasista, sormusjahti kun tuntui kuuluvan siellä asiaan (emme sentään menneet naimisiin siellä, vaikka sillekin ajatukselle naureskelimme useaan otteeseen). Olemme varanneet majoitukseksi Hard Rock -hotellin sviitin, joten hemmottelemme vielä itseämme hiukan ennen loppureissun kämäisiä motellimajoituksia.

DSC_9800

Death Valley

En tiedä mikä minua viehättää näissä karuissa aavikkonäkymissä, mutta olen aina halunnut käydä uudelleen Death Valleyssa. Tällä kertaa emme varmasti kipua Dante’s Viewin maisemiin vaan ajamme lähinnä laakson läpi ja pysähdymme Badwater Basinilla. Hieman jo hirvittää kun muistelee sitä 52-asteen kuumuutta edellisellä kerralla, mutta onneksi lokakuussa lämpötilat lienee jo maltillisemmat?

P7026324

Yosemite

Se ainoa merkittävä uusi paikka reitillämme. Yosemiten odotukset ovat korkealla, koska kaikki ovat hehkuttaneet sitä kokemuksena yli muiden. Vaihdoin edellisen yön majoituksemme Mammoth Lakesiin, jotta pääsemme pelipaikoille jo mahdollisimman aikaisin aamulla. Toivoa sopii, että itäportti on tuohon aikaan edelleen auki, sillä muuten emme taida päästä puistoon ollenkaan. Tilastojen valossa ajaminen itä-länsisuunnassa pitäisi vielä onnistua lokakuussa. Puiston länsipuolella yövymme Mariposassa, joten jos aikaa jää, niin käymme myös Mariposa Grovessa ihailemassa punapuita.

San Francisco

Pari viimeistä yötä vietämme San Franciscossa, jossa olemme käyneet kerran aikaisemmin. Mielestäni on aina järkevää olla vähintään päivän verran ennen paluulentoa määränpäässä, tai mahdollisimman lähellä sitä. Silloin reitin varrelle tulee pientä särkymävaraa, eikä tarvitse stressata paluulennon menettämistä. Majoitumme keskustahotellin sijaan kaupungin ulkopuolelle motelliin, jotta huoneessa on tarpeeksi tilaa, auton saa helposti parkkiin ja hinta ei hirvitä. Lähellä on tuttu juna-asema, joka sijaitsee ostarin pihassa eli sielläkin auton saa ilmaiseksi parkkiin ja junalla pääsee suoraan keskustaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähes kaikki alkaa olla selvää ja enää jäljellä on armoton pakkaaminen ja itse lähteminen. Periaatteessa lähdön tunnelmaa ei voita oikein mikään, mutta nyt kun kuvioissa on vauva, niin ehkä se perille saapuminen yhtenä kappaleena ja järissään on se, mitä odottaa eniten. Sen jälkeen voi sitten alkaa nauttimaan siitä reissusta. Kunhan toipuu aikaerosta ja matkaväsymyksestä. Nähtäväksi jää, miten aikaero vaikuttaa vauvaan.

Tavaramäärän vuoksi en ota reissuun mukaan läppäriä, joten perinteisiä matkapäiväkirjoja ei ole sen vuoksi tiedossa. Sen sijaan reissuamme voi seurata Instagramissa @heidialande, jonne pyrin laittamaan story-puolta päivittäin!

Yhdysvallat: missä kaikkialla ollaan käyty, ja minne ollaan menossa seuraavaksi?

15 osavaltiota käytynä, ja vielä niin paljon edessä, jos haluaisi kahlata Yhdysvaltoja enemmänkin. Harmi, että meillä on tapana matkustaa samoihin paikkoihin uudelleen, eikä tämä syksy tule tekemään poikkeusta. Mutta aika paljon ollaan nähty ja samalla ollaan huomattu, kuinka äärettömän monipuolinen maa Yhdysvallat on. Ja toisaalta, kaikkialla on samaan aikaan myös todella tutun tuntuista, samanlaista. Listasin tähän huvikseni paikat, jossa olen/olemme käyneet.

Arizona

Phoenix

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tucson

auringonallaDSC_0755

Saguaron kansallispuisto

Saguaro

Flagstaff ja Slide Rock State Park

auringonallaDSC_0024

Grand Canyon

grandcanyonDSC_0046

Page ja Antelope Canyon

antelopecanyonDSC_0266

Colorado

Cortez

IMG_3167

Florida

Miami ja Miami Beach

IMG_2855

Tampa ja Clearwater

P3052884

Naples

P3062970

Everglades

auringonallaP3060059

Key West ja Florda Keys

P3073140

Fort Lauderdale

auringonallaP3090160

Titusville

P3103312

Daytona Beach

auringonallaIP3100206

Orlando

P3113338

Illinois

Chicago

P1190036

Iowa

Buffalo Center

Des Moines

Kalifornia

San Francisco

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

San Luis Obispo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Los Angeles

auringonallaDSC_0898

San Diego

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laguna Beach

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amboy

auringonallaDSC_9680

Death Valley

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palm Springs

auringonallaP7040400

Joshua Tree National Park

auringonallaDSC_0827

Minnesota

Minneapolis

New Jersey

Atlantic City

DSC_3001

Cape May

DSC_2943

New Mexico

Albuquerque

auringonallaDSC_0540

Four Corners Monument

auringonallaDSC_0528

Very Large Array

auringonallaDSC_0638

Truth or Consequences

New York

New York

DSC_3046

Hamptons

IMG_5074

Montauk

auringonallaPA221592

Fire Island

auringonallaPA221529

Poughkeepsie

auringonallaPA211451

Nevada

Las Vegas

auringonallaDSC_9747

Hooverin pato

auringonallaDSC_9959

Pennsylvania

Philadelphia

DSC_2904

Texas

El Paso

auringonallaauringonallaDSC_0717

Utah

Monument Valley

monumentvalleyDSC_0425

Wisconsin

Prescott

Ja sitten asiaan, eli minne seuraavaksi? Kävi nimittäin niin, että varasimme jo keväällä lennot San Franciscoon, eli Kalifornia kutsuu lokakuussa! Käytännössä reissu on lähes kokonaan uusintaa, sillä ajamme rantatietä alaspäin San Luis Obispoon ja sieltä Los Angelesiin. Seuraavaksi pysähdymme parin yön ajan Palm Springsissä (ja siinä ihanan värikkäässä Saguaro-hotellissa!) ja tietenkin otamme pienen lepohetken Las Vegasissa (tällä kertaa varattuna on sviitti, jos ei oikeasti jakseta juurikaan tehdä mitään). Pidin viisi vuotta sitten todella paljon Death Valleysta, joten sekin on hienoa nähdä uudelleen. Sen jälkeen tuleekin reissun ainoa uusi, mutta sitäkin odotetumpi kohde: Yosemite!

Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia roadtrip numero kolmen suhteen, mutta näin vauvan kanssa toista kertaa reissatessa ei ehkä kuitenkaan viitsitä haukata tuon isompaa palaa. Esimerkiksi Utahin ihanat karut kansallispuistot saavat nyt jäädä odottamaan sitä neljättä reissua hamassa tulevaisuudessa. Matkakuumetta alkaa jo pukkaamaan, vaikka samalla toivoisin että aika menisi mahdollisimman hitaasti, sillä reissun alkaminen tietää minun äitiysloman loppua. Muutaman vuosilomaviikon jälkeen palaankin sitten töihin, jaiks! Mutta onneksi on varmasti upea reissu sitä ennen!

Aamut ovat Berliinin parhaimmistoa, vaikka kyllä siellä mahansa saa täyteen muulloinkin!

Berliinin-lomasta alkaa olla jo kuukausi, mutta harmi kyllä en ole ehtinyt juuri blogia päivittämään. Tai mikä harmi se nyt on, että säät ovat hellineet Oulua jo niin pitkän ajanjakson, että vaikka tästä eteenpäin vain sataisi vettä, olisi tämä ollut ihan huippukesä joka tapauksessa (tähän päädyimme Katjan kanssa lounastreffeillämme).

Ja toisaalta en tiedä osaanko ammentaa mitään uutta Berliinistä, kun siitä on jo tehnyt niin monta postausta aikaisemmilta reissuilta. Mutta ruoka on aina hyvä aihe, oli siinä sitten kertausta kuinka paljon tahansa. Ja meillä sitä tuli vähintään muutaman aamupalan verran, sillä vanhoihin tuttuihin paikkoihin oli kiva palata parin vuoden tauon jälkeen.

Mitä kaikkea sitten syötiin? Erityisesti nautimme jälleen kerran aamupaloista ja aamuisista hetkistä kaupungilla. Vaikka olisimme voineet kokkailla Airbnb-majoituksemme hyvässä keittiössä, söimme vain pientä välipalaa/hätäistä aamupalaa ensinälkään ja sitten menimme kaikessa rauhassa ulos syömään. Aamupalan määrästä ja tahdista jos mistä tietää, että nyt on loma!

berliiniP6140111berliiniP6140106

Aunt Benny

Friedrichshainissa sijaitseva Aunt Benny jäi edellisellä reissulla väliin, joten onneksi korjasimme tilanteen vihdoin loman toiseksi viimeisenä aamuna. Erityisesti BLT jäi mieleemme, ja hyvä kahvi!

berliiniP6140110

Cafe Ostfee

Vastapäätä majoitustamme sijainnut Ostfee houkutteli meitä vohveliburgereillaan, ja samalla tilasimme myös makeita vohveleita ja munakasta fetajuustolla ja pekonilla. Eipä tarvinnut ihan heti syödä mitään!

berliiniP6150131berliiniP6150134berliiniP6150140berliiniP6150130berliiniP6150138

Morning Glory

Yksi suosikkikahviloistani, sillä on suloisen pieni, sekalainen ja lämminhenkinen. Fetajuustolla täytetty leipä oli erityisen hyvä!

berliiniP6130077berliiniP6130072

Butter

Tilasimme taas himpun verran liikaa ruokaa kahden syötäväksi, mutta ei noita pannareita olisi ainakaan kannattanut jättää pois, olivat harvinaisen hyviä!

berliiniP6120058berliiniP6120059

An einem Sonntag im August

Menimme epähuomiossa arkipäivänä eikä silloin ole (edullista) aamiaisbuffaa, joten tilasimme listalta. Kroissantit erityisen hyviä, ja sisustus (edelleen) ihanan kulunut ja hersyvä.

berliiniIMG_2810berliiniIMG_2835berliiniIMG_3007

Ensimmäisenä aamuna söimme edellisen reissumme suosikissa Cafe Silossa, jonne saavuimme ehkä minuutin avaamisajan jälkeen ja emme saaneet enää pöytää ulkoa. Nimikkoleipä oli edelleen hyvä, vaikka siihen tehdyt pienet muutokset eivät olleet ihan täysin mieleeni.

Kulturbrauerei Streetfood Market

Missasimme taas Markthalle Neun:n katuruokamarkkinat, mutta onneksi ihan meidän lähikulmilla oli ihan riittävän kokoiset markkinat sielläkin. Homman kruunasi ehdottomasti suolakaramellivohveli jugurttijäätelöllä ja vaahtokarkeilla.

berliiniP6100034berliiniP6104168berliiniP6100036

Bun Bao

Aasialaiset bao-leivät ovat olleet kokeilun arvoisia maanosasta riippumatta, ja tofu on tässä lajissa suosikkivalintani, kuten nytkin. Chilijuustokastikkeella ja korianterilla kuorrutetut ranut olivat hauska piristys!

berliiniP6110049berliiniP6110047berliiniP6110050

The Bird ja The Bird Barbecue

Kävimme molemmissa: supersuositussa burgeripaikassa ja uudemmassa bbq-paikassa. Ekassa järkytyimme hampurilaissämpylän väliin ängätystä lihamäärästä (250g jauhelihapihvi vie huomion ihan kaikelta muulta) ja tokassa tilasimme olettaen annoksen olevan jenkkikokoa (eli yhden hengen annos kahdelle). Korjasimme virheen ottamalla vielä yhden lihan lisukkeeksi, toimi (ja oli hyvää!).

berliiniP6120070berliiniP6150142

Mitä muuta? Mieleen jäivät ainakin PAR Creameryn ihana jäätelö kotikadullamme Oderbergerstrassella ja se, että Berliinissä on vietnamilaisia ravintoloita joka kulmalla ja niissä kannattaa myös käydä.

Berliini vauvan kanssa – miten meni?

Olemme nyt kotiutuneet ihka ensimmäiseltä lapsiperhematkaltamme Berliinistä ja sitä myötä emme ole enää täysin noviiseja vauvan kanssa matkustamisessa. Tuntuu jotenkin hassulta, että olemme lentäneet neljä lentoa, majoittuneet Airbnb-kämpässä ja liikkuneet niin bussilla, ratikalla, metrolla kuin s-bahnilla. Pakanneet hoitolaukun sen sata kertaa ja miettineet milloin kannattaa ottaa Manduca mukaan. Elin tämän reissun niin monta kertaa mielessäni kevään aikana, ja nyt se on jo ohi!

Miten reissu sitten meni? Voisin aloittaa siitä, että suunnittelijaluonne kun olen (ainakin nykyään), niin olimme tehneet pienen mielikuvamatkan lähdön kaikista vaiheista jo ennen reissua. Ja samalla kirjasin ylös pienen timelinen, jotta pääkohdat jäisivät mieleen (moneltako pitää herätä, monelta lähteä, milloin olla kentällä ja kuinka pitkä on vaihtoaika). Helpotti huomattavasti, kun tiesimme jo etukäteen kannattaako rattaat tai turvakaukalo pakata ruumaa varten jo kotona vai vasta kentällä. Tai miten ylipäätään toimimme, kun saavumme kentälle (ajamme 5min parkkiin, haemme kärryt, pakkaamme kaiken kaman niihin ja menemme terminaaliin, Antti vie auton pitkäaikaisparkkiin ja minä odottelen vauvan kanssa).

berliiniP6104135berliiniP6100018berliiniIMG_2973

Yllättävää kyllä, kaikki sujui käsikirjoituksemme mukaisesti. Ensimmäinen lento jännitti, mutta onneksi se oli alle tunnin mittainen – mitä pahaa siinä ajassa ehtisi tapahtumaan? No ei mitään, eikä tapahtunutkaan. Vauva oli hyväntuulinen oma itsensä ja vieläpä nukahti loppumatkasta. Vaihtoaikaa oli reilu tunti ja se oli juuri passeli, jotta ehti käymään hoitohuoneen ja kahvilan kautta.

Toinen lento kesti tuplaten, mutta hyvä tuuli jatkui Berliiniin saakka. Tegelin kentällä jotkut kävivät ihmettelemässä miten hyvä matkustaja vauvamme onkaan. Olimme itsekin enemmän kuin tyytyväisiä, mutta hymy meinasi hyytyä Tegelin tympeällä kentällä, missä kaikki asiat tuntuvat aina jokseenkin hankalilta. Plussaa tietenkin lyhyistä etäisyyksistä, mutta kuuma ja ahdas matkalaukkuhihna ei ollut mikään paras vaihtoehto sekään. Onneksi kaikki neljä ruumaan mennyttä tavaraamme tuli perille, saimme huijattua kärryjen kolikkopanttia 20-senttisellä ja nappasimme taksin jonottamatta. Ja mikä tuuri, että taksi kurvasi majapaikkamme eteen juuri, kun vauvan vaippa vaati pikaista vaihtamista hajusta päätellen.

berliiniP6120064berliiniP6150141berliiniP6104153

Tähän asti meillä oli siis ollut onnea, mutta sitten alkoi vastustaa pienesti. Majoittajamme, joka itse asui Lontoossa, ja johon oli äärettömän vaikea saada yhteyttä sisäänkirjautumisesta sopiaksemme (emme tienneet mitään vielä lähtöä edeltävänä päivänäkään), oli vakuuttanut alaoven olevan ”aina auki”. No ei vaan ollut, ja sekös oli kiva huomata yli 30 asteen helteessä kakkavaippaisen vauvan ja seitsemän laukun kera. Ei siinä auttanut muu kuin painella summereita umpimähkään ja selittää tilanne herralle, joka onneksi puhui englantia ja päästi meidät vielä sisäänkin. Avaimet odottivat sovitulla tavalla laatikon takana asunnon oven vieressä.

Berliinissä jo useamman viikon jatkuneet helteet olivat oma stressinaiheeni numero yksi, eikä vähiten siksi, ettei asunnossa tietenkään ollut ilmastointia. Heti asuntoon astuttuamme sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä vanha rakennus ei lämmennyt yhtään pelätyllä tavalla, vaikka suurin osa ikkunoista olikin etelään. Kaikki näytti muutenkin sellaiselta kuin kuvissa, lukuunottamatta laatikoita, joissa oli taideteoksia tulossa ja menossa maailmalta (hostimme oli itse taiteilija).

berliiniIMG_2708berliiniP6150130berliiniP6140111

Näin olimme siis päässeet määränpäähämme, asumaan viikoksi Prenzlauer Bergiin ja lomailemaan ensimmäistä kertaa vauvan kanssa. Ah mikä ihanuus olikaan koko pitkän kevään jälkeen olla kaikkien niiden ihanien ravintoloiden ja kahviloiden keskellä, joita pelkästään kotikadullamme Oderbergerstrassella riittää hyvin viikon ajaksi. Puhumattakaan viereisestä Kastanienalleesta, muusta Prenzlauer Bergistä ja koko Berliinistä. Nautimme joka hetkestä ihan täysillä. Vaikka meillä oli ihana ja tilava asunto, jossa oli hyvä keittiö, söimme joka päivä aamupalaa ulkona (noh, yleensä heräsimme kuuden jälkeen, joten ehdimme syömään ensimmäisen aamupalan kotona). Koska vauva viihtyy yleensä hyvin ravintoloissa, söimme myös iltaisin (yhtä iltaa lukuunottamatta) ulkona, ja ihan kirjaimellisesti ulkona, sillä säät olivat varsin kivat.

Kiertelimme viikon aikana kaupunkia fiilispohjalta, ilman mitään isompia suunnitelmia, koska aikaa oli runsaasti eikä meillä varsinaisesti ollut oikein mitään tekemistä. Välillä toinen meistä oli vauvan kanssa kotona ja toinen sai omaa aikaa tehdä mitä huvittaa. Kävimme piknikillä Volkspark Friedrichshainissa ja viimeisenä iltana Praterin biergartenissa, joka oli ihan naapurissa.

berliiniP6110054berliiniP6144237berliiniP6120058berliiniP6150145

Paluuta edeltävänä iltana mietimme pakkaamisen yhteydessä oliko ihan järkevää hurahtaa Boxhagener Platzin kirpputorilla jalkalamppuun, mutta toisaalta olemme haaveilleet sellaisesta jo hyvän tovin. Ihme kyllä, saimme sullottua sekä lampun että ison nipun levyjä, pinon vauvanvaatteita ja pienen kassillisen kempparituotteita kahteen matkalaukkuumme. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Kotimatkaa varten tilasimme aamuksi taksin taxi.eu-sovelluksen kautta (ja muuten kaikki julkisen liikenteen liput ostimme vaivattomasti BVG FahrInfo -sovelluksella). Avaimet jätimme laatikon alle.

TallennaTallenna

Lähtölaskenta Berliiniin, ihan kohta matkustetaan ensimmäistä kertaa lapsiperheenä!

No siinähän se otsikossa jo tulikin, mutta iik iik, nyt kohta mennään! Uskomatonta, että kesäkuu on vihdoin täällä ja pääsemme harppaamaan taas yhden mega-askeleen kohti normaalia elämäämme, tällä kertaa matkustamiseen liittyen. Olemme treenanneet vauvan kanssa lähinnä ravintoloissa hengaamista ja aurinkolasien käyttöä, joten matkan varrelle osunee vielä lukuisia ihan outoja ja uusia asioita. Ensimmäinen niistä on tietenkin lentokoneessa matkustaminen!

auringonallaP6250131auringonallaP6260172auringonallaIMG_7136

Pyrin päivittämään Instagramia aina välillä ja etenkin story-puolta, mikäli netti pelittää ja kaikki maailman asiat eivät mene ihan pieleen. Jännitettävää on ainakin Airbnb-kämpässämme, sillä hostimme on ehkä maailman huonoin reagoimaan mihinkään viesteihin, edes siihen mistä saamme avaimet (tämä on juuri se syy, miksi emme ole aikaisemmin käyttäneet Airbnb:tä). Tuleeko ensimmäisestä Airbnb-kokemuksestamme täysi katastrofi ja samalla viimeinen, vai kenties ihan täydellinen loma? Seuraa reissua @heidialande. Storyt näkyvät varmaankin vain Instagramin käyttäjille.

4kk vauva-arkea takana, mitä meille kuuluu?

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo muutama viikko sitten, mutta koska WordPress hävitti osan tekstistä, päätin luovuttaa heti alkuunsa. Sitten minulle tarjoutui pieni hetki kaupungilla, joten päätin tehdä jotain sellaista mitä ennenkin: napata läppärin kainaloon ja mennä kahvilaan tai ravintolaan kirjoittamaan (ja vaihtaa otsikon kolmosen kohdalle nelosen). Siispä olen nyt Oulun kauppahallissa Pikku Pandassa syömässä autenttista kiinalaista ruokaa ja tämän mausteisen lämpimän nuudelikeiton lisäksi voisin hyvin kuvitella olevani jossain päin Aasiaa, kun ympärillä kuuluu vain kiinaa (tietenkin pitää olla vilkuilematta tämän pienen kuplan ulkopuolelle, missä näkyy huovutettuja koruja ja Suomi-paitoja). Tätä juuri tarvitsin!

Pieni vauvamme on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja elämä on alkanut näyttää taas lähes normaalille. Tai sanoisinko uudelle normaalille. Me emme ole enää ihan pihalla kaikesta, eikä alkuvuoden pakkolinnoittautumisesta kotiin ole tietoakaan. Pakko oli siis siksi, että ilma oli liian kylmä vauvan kanssa ulkona liikkumiseen, ja auto ei ollut juuri sillä hetkellä käytettävissä, kun sitä olisi eniten tarvittu (ovet jäätyivät kiinni). Silloin tuntui kyllä hieman epätoivoiselta, mutta toisaalta se kuuluu omalla kohdallani jokaiseen talveen, oli vauvaa tai ei. Tänä vuonna pimeys tuntui välillä tavallista pahemmalta, että emme olleet tietenkään päässeet minnekään reissuun sitten Rooman babymoonin. Toisaalta olen tätä ennen istunut niin monta talvea keinovalaistussa toimistossa, että pienikin auringon pilkahdus keskellä päivää oli edistystä siihen nähden.

Alkushokista toivuttuamme varasimme reissun Berliiniin. Ehkä se oli se käännekohta, kun aloimme miettimään elämää muutamaa tuntia ja päivää pidemmälle. Sen jälkeen reissusuunnitelmia on alkanut putkahdella tavalliseen tapaan: taidamme tietää jo alustavasti, missä vietämme syksyn 2019! Tai syysloman, jos tarkkoja ollaan. Silloin voimme vielä matkustaa kahden lentolipun hinnalla.

Haaveilen tällä hetkellä eniten niistä matkoista, joita emme ehtineet toteuttamaan kahdestaan. Niiden aika ei kuitenkaan ole vielä nyt, sillä reissaamme todennäköisesti vain tutuissa paikoissa pari ensimmäistä vuotta. Toisaalta vielä viime viikolla olin järkähtämättömästi sitä mieltä, että haluan ensi keväänä nähdä kirsikankukat Japanissa.  Kaukokaipuussani tartuin vihdoin ensimmäistä kertaa kirjaan, kesken jääneeseen Rei Shimuraan, ja päätin pyhittää kaikki päiväuniajat lukemiselle. Ja lounaat sushille aina kuin mahdollista. Hetkellinen todellisuuspako!

Paras vuodenaika, kesä, on ihanasti edessä ja sen jälkeen tulee syksy, joka on myös lempparini! Voisiko tässä enää onnellisempi olla. Blogiakin ehtii päivittämään aina välillä, vaikka enemmän keskitynkin muiden lukemiseen. Tätä postausta kirjoitin monta viikkoa, aina kappale kerrallaan. Taustalla soi Airin Alone in Kyoto ja haaveilu jatkuu vielä vauvan heräämiseen saakka.

Mitä teidän kevääseen ja alkavaan kesään kuuluu?