Kannattiko lähteä joululomalla Aasiaan?

Loma on tältä erää ohi. Taas jotain, mitä on odotettu, on hujahtanut silmänräpäyksessä ohi. Rahaa meni, ja vähiä lomia meni. Oliko se sen arvoista?

DSC_3617

Yhteensä 10 lentoa (edit: siis niitähän tuli jokunen lisääkin, ja kotimatka kesti useamman vuorokauden). Sen verran meni, kun kävimme Phu Quocin saarella Vietnamissa ja tulimme takaisin. Kaikkihan lähti päälle 300 euron jouluaatto-loppiainen -lennoista Hongkongiin. Tarjous, jota ei voinut ohittaa. Varsinkaan, kun jouluaikana on helppo saada töistä lomaa ja räntäsade tai musta joulu ei kiehtonut pätkääkään.

hongkongDSC_3112

En edes jaksa laskea, kuinka monta tuntia olemme istuneet eri lentokoneissa. Eri lentokentillä vierailimme yhteensä järkyttävät 14 kertaa (+muutama lisää, sisältäen yöpymisiä kentän penkeillä). Sen siitä saa, kun ei malta pysyä paikallaan. Tai edes kahdessa paikkaa. Kirjauduimme yhteensä viiteen eri hotelliin ja ajoimme kuusi kertaa lentokentän ja hotellin välin taksilla ja neljä kertaa junalla. Kannoimme mukavien selkäreppujemme lisäksi yhtä raivostuttavan muotoista urheilukassia pitkin maita ja mantuja.

PC260002

Sanomattakin selvää, että keksisin pari helpompaakin tapaa viettää lomaa, mutta kaiken kaikkiaan reissu meni älyttömän hyvin. Jopa yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, kuinka monesta erinäisestä palasesta se koostui. Kaikki hotellit olivat odotetun tasoisia ja olin käyttänyt aikaa siihen, että koko reissu päästiin vetämään niin, että emme joutuneet odottelemaan huoneiden valmistumista tai luovuttamaan niitä ennen lähtöä. Helpottaa kummasti.

auringonallaPC280061
DSC_3366

Kahteen viikkoon mahtui lukuisia ihania retkiä ja jokainen niistä oli kaiken sen vaivan arvoinen. Vaikka menomatkalla kirosin väsymystä, niin jo ensimmäinen päivä perillä Hongkongissa pyyhki kaiken väsymyksen pois. Lisäksi tällä reissulla ei kärsitty aikaerorasituksesta ollenkaan.

DSC_3416

Vietnam oli maana positiivinen kokemus. Ihmiset olivat kaikkialla todella ystävällisiä, eivätkä minkään tippirahan toivossa. Englantia puhuttiin välillä tosi huonosti, välillä ei ollenkaan. Katujen ylittäminen oli aluksi stressaavaa, mutta siihen tottui todella nopeasti. Sää oli mitä mainioin koko reissun ajan, eikä omaa lomaamme edeltävistä sateista ollut tietoakaan: yhtenäkään päivänä ei satanut pisaraakaan, ei missään kolmesta kohteestamme.

auringonallaP1010166 auringonallaP1010198

Hongkong oli tuttu edelliseltä reissulta, mutta suurkaupungille tyypilliseen tapaan sen kadut pääsivät jälleen yllättämään ja tarjoamaan uusia elämyksiä. Sinällään Honkkarissa ei tarvita muuta, kuin astua ulos hotellista.

En tiedä mikä olisi ollut parempi tapa aloittaa uusi vuosi, kuin reissun päällä. Kotiin on aina kiva palata, ja huomasin jälleen, ettei minusta olisi juuri kiertämään maailmaa pidemmän kaavan mukaan. Tulee ähky, eikä asiat jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Seuraavaan reissuun on seitsemän viikkoa aikaa, ja välillä mietin, onko se liian vähän. Minun täytyy ehtiä makustelemaan näitä kokemuksia ennen uusiin ryntäämistä. Onneksi talven pimeinä iltoina lomamuistoille (ja postauksille) on tilaa enemmän kuin tarpeeksi.

DSC_3487 DSC_3455

Istanbulin lumikaaos osui meihin varsin ikävästi, sillä paluumme viivästyi useammalla päivällä. Tähän asti meillä on ollut lentojen suhteen aina hyvä tuuri, joten on ehkä väistämätöntä, että joskus tapahtuu jotain tällaista. Menikö koko loma pilalle? No ei, joskus vielä jaksamme nauraa koko kaaokselle ja sille, että emme ole koskaan aikaisemmin olleet niin kädettömiä lähitulevaisuuden suhteen. Onneksi ei ollut kyse mistään isommasta katastrofista. Otamme tämänkin kokemuksena.

DSC_3461

Turkish Airlines, kun jokin menee pieleen…

…niin se todellakin menee pieleen. Tämän luonnehdinnan kuulimme lauantaina aamupäivästä Antalyan kentällä mieheltä, jolla oli reilusti kokemusta turkkilaisesta lentoyhtiöstä. Palvelu on varsin hyvää niin pitkään, kun ei ole mitään ongelmia. Sitten kun niitä tulee, menee kaikki surkeasti.

Meidän lento Hongkongista Istanbulin kautta Helsinkiin lähti perjantaina ennen puolta yötä. Olimme odottaneet pitkää lentoa kauhulla, mutta kun huomasimme lentoaikaa olevan enää yhden tunnin verran, hihkuimme selvinneemme pahimmasta. Siitä ei mennytkään kuin muutama minuutti, kun kone yhtäkkiä kaarsi vahvasti vasemmalle. Lentoaika lyheni 20 minuuttiin ja kone alkoi selvästi laskeutumaan. Mitään kuulutuksia asiasta ei tullut.

Koska tykkäämme kytätä lentokarttoja, huomasimme kurssin muutoksen kohti Syyrian rajaa välittömästi. Nykäisin ensimmäistä ohi menevää stuerttia hihasta ja kysyin että mihin ihmeeseen ollaan menossa. Syyrian rajalle, tosiaan, koska Istanbulissa on huono sää. Viiden minuutin päästä paikka vaihtui toiseksi rajalla sijaitsevaksi paikaksi, kunnes taas viiden minuutin päästä huomasimme menevämme kohti Antalyaa, onneksi. Olimme ehtineet laskeutua jo kolmeen kilometriin.

Laskeuduimme Antalyaan, edelleen epätietoisina siitä, mitä oli tapahtunut. Osa porukasta luuli meidän laskeutuneen Istanbuliin, sillä englanninkielisiä kuulutuksia ei juurikaan harrastettu. Lopulta odotimme Antalyan sotilaskentän puolella bussikuljetuksia noin tunnin, joskin itse kuljetus kesti myös vähintään puolisen tuntia.

Mutta itse kaaos alkoi vasta kentällä. Meitä ei oltu infottu koneessa mitenkään, mutta myöskään kentällä ei ollut kertakaikkiaan yhtään virkailijaa, jolta kysyä asiaa. Jokainen lentokentän työntekijä sanoi, ettei heillä ole mitään tietoa asiasta. Yritimme kerätä tietoa ja kuunnella huhupuheita, ja lopulta huomasimme, että kentällä alkoi olla useampikin Aasiasta tullut koneellinen, kentän varsinaisten matkustajien lisäksi.

Sitten joku tuli ja sanoi, että portille 213, mikä tarkoitti käytännössä maasta poistumista. Osa koneen matkustajista tarvitsi tässä vaiheessa pikaviisumin, joka olisi pitänyt maksaa käteisellä, mutta jos oikein muistan, niin ei euroilla tai liiroilla. Onneksi suomalaisena saimme kävellä suoraan passintarkastukseen.

Sen jälkeen alkoi epätoivoinen laukkujen metsästys, joka kesti kuusi tuntia. Lopulta laukku putkahti esiin, ja koska olin käynyt valmiiksi tappelemassa meille hotellivoucherin, pääsimme etsimään omaa bussiamme. Tapahtuma muistutti käytännössä markkinoita, joilla kaikki huusivat sen minkä ehtivät. Jotenkin Antti onnistui kuitenkin löytämään oman bussimme, ja saimme sullottua itsemme kymmeniä kapsäkkejä kantavien senioreiden kanssa samaan bussiin kohti Rixos Downtownia.

turkishairlines2

Hotellin huoneidenjako oli täysin oma episodinsa, mutta lopulta saimme omamme ja pääsimme syömään lounasta. Jos moni asia menikin pieleen, niin hotellimme oli varsin kiva ja sen aamiais-, lounas- ja illallisbuffetit saivat tämän turkkiruokafanin hyvälle tuulelle. Kun hotellista löytyi vielä kiva kuntosali, olimme hetken täysin tyytyväisiä olotilaamme, huolimatta siitä, että töihin olisi pitänyt palata maanantaina, eikä se näyttänyt enää kovin todennäköiseltä.

Sunnuntaina alkuiltapäivästä olimme juuri aikeissa lähteä merenrantaan lenkkeilemään, kun päätimme käväistä sittenkin pikaisesti lounasbuffassa, vaikka valtava aamupala painoi edelleen mahassa. Siellä saimme ihan yhtäkkiä kuulla (olimme hetkeä aikaisemmin käyneet tiedustelemassa lentojen tilannetta), sillä välin kun minä olin hakemassa meille jälkiruuaksi baklavaa, että kyyti kentälle lähtee puolen tunnin päästä. Seurasi pienoinen joukkopaniikki, kun kaikki ryntäsivät hisseille ja pakkaamaan laukkujaan.

Antalyan kenttä oli taas oma lukunsa. Kukaan ei oikein tiennyt mitään, jonot seisoivat ja kukaan ei edes tiennyt, missä jonossa pitäisi seisoa. Osa porukasta hikeentyi todella, ja joku heitti Turkish Airlinesin virkailijaa vesipullolla, sain itsekin siitä osani. Seisoimme Antin kanssa eri jonoissa ja soittelimme puhelimella tilannetta tämän tästä. Koska Antti pääsi lähtöselvitysjonossa ennemmin tiskille kuin minä lipunmyynnissä, otin huiman spurtin läpi kentän, tiputtaen matkalla osan papereistani, mutta saimme kuin saimmekin taivuteltua lähtöselvitysvirkailijan buukkaamaan meidät Istanbuliin. Erävoitto!

turkishairlines3

Olisimmepa tienneet, että pahin oli vasta edessä. Istanbulissa odotimme toki laukkuja kaaoksessa (kuvasin huvittavia snäppejä, kun ihmiset ryntäsivät hihnojen yli salin toiselta reunalta toiselle), mutta sen jälkeen alkoi varsinainen piina, kun jonotimme yöllä neljä tuntia lipunmyyntitiskille. Kello kolme aamuyöllä oli vihdoin meidän vuoromme, vain kuullaksemme, että seuraavat vapaat paikat Helsinkiin olisi torstaina. Halusimme vaihtaa liput johonkin muuhun vaihtoehtoon ja kokeilimme ensimmäiseksi Tukholmaa, bingo!

Lennon arvioitu lähtöaika oli sunnuntaina iltapäivällä, mutta lähtöselvitykseen piti mennä heti, näin ohjeistettiin. Sen sijaan, että olisimme saaneet lentoyhtiön järjestämän majoituksen tai edes vesipullon ja jotain pientä syötävää, olimmekin koko seuraavan päivän epätietoisina lentomme kohtalosta. Yritimme nukkua lentokentän penkeillä ja kävimme vahtaamassa lentotietoja vähän väliä. Mikään netti ei tietenkään toiminut, paitsi ihan hetkittäin. Sen verran, että päästiin ilmoittamaan töihin, ettei kannata odottaa meitä vielä tiistainakaan.

Odotimme lentoa seuraavaan yöhön asti, kunnes se peruttiin kokonaan. Siinä vaiheessa itku ei ollut lähellä, sillä saman tiedon olisi voinut antaa meille jo 12 tuntia aikaisemmin. Emme edes saaneet tietää peruutuksen syytä, sillä sää se ei ollut ainakaan, se oli kirkas ja lumisateesta ei ollut tietoakaan alkuillan jälkeen.

Meitä ohjeistettiin menemään Turkis Airlinesin transfer deskille, missä me saimme niinkin hienon jutun kuin kopion passistamme ja koneeseennousukortista. Kysyimme mitä ihmettä me sillä teemme, mutta emme saaneet mitään vastausta. Seuraavaksi menimme passintarkastuksesta läpi, skippasimme kokonaan laukun odottamisen ja olimme niin ovelia, että pujahdimme jo suljetun lipunmyyntijonon hihnan ali virkailijan huomaamatta, joten vältimme päälipunmyynnin kilometrin pituisen jonon. Jos jonotusaika edellisenä yönä oli ollut 4 tuntia, niin nyt jono oli tuplasti pidempi.

Jonottaessa lipunmyyntiin varasimme tutun hotellin netistä ja saatuamme uudet liput Helsinkiin seuraavalle aamulle, otimme taksin ja pääsimme hotellille keskellä yötä. Aamulla herätys oli aikaisin, mutta oli aika luksusta päästä suihkuun ja nukkumaan edes muutamaksi tunniksi. Aamulla huomasimme lennon myöhästyneen tunnilla, joten ehdimme juuri ja juuri käymään hotellin aamupalalla.

turkishairlines

Olimme vielä lentokentälläkin todella skeptisiä lennon suhteen, mutta pientä toivoa toi se, että Helsingin lento sai alkuperäisen lähtöajan tienoilla porttinumeron. Ensimmäistä kertaa kolmeen päivään tiesi edes minne mennä. Jossain vaiheessa portin edustaa alettiin auraamaan, joten otimme senkin hyvänä merkkinä. Koneen saapuminen oli jo puoli voittoa, vaikka eräs italialainen pikatuttavuutemme oli edelleen epäilevä, olivathan he itse istuneet jo Rooman koneessa, kun lento oli edellisenä päivänä peruuntunut. Mutta niin vaan pääsi Helsingin lento lähtemään, toki joitakin tunteja myöhässä, mutta kuitenkin. Saavuimme Helsinkiin lähes 3 vuorokautta alkuperäistä aikataulua myöhemmin.

Turkish Airlinesin toiminta ei ansaitse meiltä kiitosta mistään muusta kuin Antalyan hotellista: ruoka oli hyvää ja hotellihenkilökunta ystävällistä. Periaatteessa olisin ihan mieluusti viettänyt siellä muutaman yön. Kaikki muu menikin sitten pieleen, ja kaikkein eniten tiedottaminen: sitä ei yksinkertaisesti ollut. Ei lentokoneessa, ei kentillä, ei henkilökohtaisesti eikä edes nettisivuilla mitään järkevää. Luin myöhemmin, että Facebookin kautta oli saanut jotain tietoa. Harmi, että lentokenttien maksullisia (saati ilmaisia) nettiyhteyksiä oli todella hankala saada toimimaan.

Ymmärrän, että tuollaista kaaosta ei voi hallita kukaan, mutta olisi ollut kaikille osapuolille helpompaa, jos matkustajat olisivat saaneet edes jotain ohjeita. Lisäksi joka ikisen peruuntuneen lennon buukkaaminen uudelleen hirvittävän jonotushärdellin kanssa oli jotain, mitä ei meinannut uskoa todeksi. Saavuimme Helsinkiin lähes 70 tuntia myöhässä, ja saimme vain ensimmäisen yön hotellissa tarjoiluineen. Sanomattakin selvää, että kotiin päästyämme olimme niin väsyneitä, ettei meitä ehkä enää ikinä kiinnosta matkustaa Turkish Airlinesilla, aiemmista hyvistä kokemuksista huolimatta.

Reissuvuosi 2016: vanhoja lemppareita ja yksi uusi maa

Instagram Travel Thursdayssa on teemana vuoden 2016 reissut, joten täältä pesee! Kovin montaa uutta maata ei tullut, sillä kävimme muun muassa vanhoissa lempparipaikoissa, tai muuten tutuissa maissa. Tosin loppuvuodesta tilanne korjaantui yhden uuden valloituksen myötä.

Istanbul, Turkki

Vuoden reissut aloitettiin työmatkalla Istanbuliin, joka oli ollut haaveenani jo pitkään. Olin varma, että rakastuisin kaupunkiin, ja niin myös kävi. Sen lisäksi, että Istanbul on samaan aikaan sekä värikäs että haalistunut, sopivasti rappioromantiikkaa ja idän mystiikkaa tarjoava paikka, on turkkilainen ruoka todella hyvää.

igtt2

Bangkok ja Railay, Thaimaa

Pääsiäislomalla vein Antin ensivisiitille Thaimaahan. Maahan, jossa itse olin 8 vuotta sitten jopa asustellut muutaman kuukauden, ja jossa en ollut sen jälkeen käynyt (enkä juuri kaivannutkaan). Bangkokissa söimme ihanaa katukeittiöruokaa, kävimme Wat Phossa ja ajoimme niin ilmajunalla kuin jokiveneillä. Auringonlaskua katselimme hotellimme Lebuan kattobaarista käsin. Railaylle mentiin upeiden auringonlaskujen ja karstivuorimaisemien vuoksi, ja niitä myös saatiin. Loppumatkaa hankaloitti kampylobakteeri, joka jatkui omalta osaltani pitkällä sairaslomalla ja keuhkoputkentulehduksella.

igtt3

Berliini, Saksa

Vanha lempparimme! Viiden päivän kaupunkiloma oli ainoa, mitä kesällä teimme, sillä säästelimme sekä rahaa että lomaa talvelle. Ja jos haluaa kitsastella, mutta viettää kivan loman, niin Berliini jos mikä on siihen oikea paikka. Söimme herkullisia aamupaloja, kiertelimme kirppareita, juhlimme juhannusta allasbileissä ja kävelimme kilometrikaupalla Berliinin persoonallisia katuja.

igtt5

New York, Yhdysvallat

Toinen lempparimme, ja en edes muista monesko matka tämä oli. Täälläkin keskityttiin tunnelmallisiin aamupaloihin ja muihin herkkuihin, käytiin vihdoinkin Staten Island Ferrylla, ihailtiin auringonlaskua tutulta Roosevelt Islandilta ja käveltiin niin High Linea kuin Brooklynin siltaa, unohtamatta Central Parkia. Bonuksena vietimme kumpikin omat päivät tahoillamme, eikä omani sujunut ihan täydellisesti. Teimme tänäkin vuonna mini roadtripin, ja hurautimme Philadelphiaan, sekä Cape Mayn kautta Atlantic Cityyn.

igtt6

Hongkong, Ho Chi Minh ja Phu Quoc

Tällä hetkellä olemme joululomalla, jonka aloitimme vuoden 2016 puolella ja ehdimme vielä juuri ja juuri käymään yhden uuden maan, Vietnamin. Hongkongissa vietimme joulua, Phu Quocilla uutta vuotta. Saigon tai Ho Chi Minh hurmasi meidät, tämä reissu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi.

igtt1

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover ja Muru Mou.

Phu Quoc ja mitä odotan vuodelta 2017?

Vuosi vaihtui varsin leppoisissa merkeissä Phu Quocin saarella, jonne saavuimme aattoa edeltävänä päivänä, sopivasti juuri auringonlaskun aikaan. Varaamani huone osoittautui näkymiltään mitä upeimmaksi, sillä rantahotellin viidennestä kerroksesta näkyy sopivasti palmujen latvojen yli merelle. Aamupalaa syötiin ulkoilmassa ja uuden vuoden aatto meni rauhallisella Long Beachilla makoillessa, kaiken Saigonin ja Hongkongin häslingin jälkeen. Emme juhlistaneet iltaa sen kummemmin, paitsi juomalla äklömakean lähikaupasta ostetun siiderimäisen juoman ja laskemalla gekkoja parvekkeen katosta. Puolen yön aikaan kävimme rannalla, jossa poltettiin palmunlehdistä kasattuja suuria kokkoja rakettien ampumisen sijaan.

phuquoc2

Koska täällä vietnamilaisella lomasaarella ei ole kovin paljoa tekemistä (ok, tekemistä olisi, mutta tänne on tultu lepäilemään koko vuoden edestä), on joutenolon myötä mahdollista pohtia mennyttä vuotta ja laatia itselleen tavoitteita tulevaisuuden varalle. Kuulostaa kyllä vähän rasittavalle. Ehkä ennemminkin voisi miettiä toiveita ensi vuodelle?

Kirjoitin vuosi sitten itselleni listan tämän vuoden tavoitteista. Niitä oli ainakin kymmenen, mutta tässä vaiheessa en enää muista, missä varsinainen lista on tai mitä se sisälsi. Yhden kohdan muistan kyllä! Siinä taisi lukea, että kartoita millainen olisi unelmien talo, mitä sellainen maksaisi ja missä sellaisia sijaitsee. Suureksi yllätyksekseni, vain alle kaksi kuukautta tavoitteen laatimisesta, en pelkästään tiennyt mitä haluan vaan olin jopa kyseisen mökin omistaja, toinen niistä.

phuquoc3

Ja toki tavoitteena oli tehdä paljon muistorikkaita reissuja. Ja niitä on ollut enemmän kuin osasin alkuvuodesta odottaa! Pieni kertaaminen lienee paikallaan, mutta juuri nyt elän pää täynnä Vietnamia.

Mitä sitten ensi vuonna? En oikein tiedä. Ainakin aion pohtia uraani, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi tai mitä minun kannattaisi opiskella. Olen ollut neljä vuotta samassa työpaikassa ja ensi vuosi on viides. Edelliset opinnot sain pakettiin vuosi sitten. Nyt jos koskaan pitäisi miettiä, mitä haluan tehdä isona. Onneksi minulla on vuosi aikaa.

phuquoc1

Ja matkoja on toki luvassa, joskaan en vielä tiedä, mitkä niistä pääsevät ihan oikeasti toteutukseen. Se on ainakin varmaa, että hiihtolomalla suunnataan Floridaan ja pyöritään autolla osittain tutuissa maisemissa viikon ajan. Huhtikuussa olen mahdollisesti lähdössä työmatkalle minulle uuteen paikkaan. Kesälomalle haaveilemme Santorinista ja syyslomalle vihdoin ja viimein Tokiosta. Mutta kaikki riippuu siitä, minne parhaimmat tarjoukset meitä vievät. Sillä krhm, se unelmien talo tarvitsisi muun muassa ilmalämöpumpun. Ja puutarhan.

Hyvää uutta vuotta 2017!! Mistä te haaveilette?

Saigon, olen ihastunut!

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että lähdemme seuraavaksi uuteen maahan ja tuntemattomaan paikkaan, mistä en tiedä juuri mitään. Olin kuullut Vietnamista paljon kehuja ja toisaalta myös vastakkaisia kommentteja: Saigonin, tai Ho Chi Minh Cityn katujen vilkkaus voi tehdä lomasta stressaavan, mikä ei tietenkään ole koskaan toivottavaa.

saigon2

Lensimme Hong Kongista Saigoniin ja hyppäsimme lentokentän edustalla yhden luotettavaksi luokitellut taksifirman auton kyytiin (Vinasun) ja toivoimme kuskin ymmärtävän hotellimme sijainnin, kyseessä kun ei ollut mikään iso ja tunnettu paikka. Itse kaupunki oli suorastaan hypnoottinen, kun iltapimeällä istuimme taksin takapenkillä ja seurasimme satojen mopojen pyörimistä ympärillämme. Tätä on Vietnam, ja sitä oli odotettu!

saigon6

Muutaman Google Maps -katsauksen jälkeen löysimme yllätykseksemme perille ja saimme varaamani sviitin Ben Thanh Boutique -hotellista, joka oli siis pieni, 22 huoneen persoonallinen majoitus. Huone oli juuri niin ihana, kuin olin kuvista päätellyt! Minua ei häirinnyt yhtään, ettei hotellilla ollut uima-allasta, erityisiä palveluita tai juuri mitään muutakaan. Kaunis huone ja sijainti paikalliselämän keskellä riitti mainiosti.

saigon1

Ensimmäinen ilta sai kuitenkin odottamattoman käännöksen, kun saimme jotenkin ihmeellisesti kylppärin oven lukkiutumaan. Ystävällinen ja avulias henkilökunta yritti tiirikoida lukkoa muutamaan otteeseen, mutta lopulta paikalle tarvittiin lukkoseppä. Paitsi että koska oli jo yö, jouduimme odottamaan kylppärin avaamista aamuun asti. Saimme korvaavan huoneen neljä kerrosta ylempää, ja vaikka se ei ollutkaan varaamani suuri huone, oli siinä kuitenkin jotain extraa: aurinkoterassi.

saigon7

Kävimme siis nukkumassa yläkerrassa ja aamulla seurasimme vielä hetken aikaa lähikatujen meininkiä, vielä tässä vaiheessa korkealta ja paikalliseen rytmiin totutellen. Sitten saimmekin oman kylppärimme ja huoneemme takaisin, uudella lukolla varustettuna ja tällä kertaa avaimen kera.

saigon4Vietnamilaisen aamupalan jälkeen (banh mi ja sticy rice) oli aika suunnata kaduille ensimmäistä kertaa ja voin sanoa, että vaikka olen ylittänyt aasialaisia katuja yhden jos toisenkin, niin mopojen hillitön määrä pisti aluksi kauhistuttamaan. Lopulta meillä meni kuitenkin vain muutama kadunpätkä, että olimme päässeet kärryille ja loppuaika sujuikin ongelmitta. Näinkö helppoa luova kaaos on? Sinne vain heittäydytään ja luotetaan siihen, että yhteispeli toimii. Jossain vaiheessa huomasimme kuitenkin, että vaikka mopot väistävät, niin autot eivät. Paitsi taksit.

saigon5Kaksi päivää Saigonissa olivat suoranaista ilotulitusta: kauniita, siirtomaa-aikaisia rakennuksia, vehreitä bulevardeja, aivan ihania kahviloita, katutaidetta ja vanhoja temppeleitä, värikästä katuelämää, drinkkejä rooftop-baarissa ja todella hyvää ruokaa. Kävelimme molempina päivinä paljon, sillä sää oli mitä mainioin, noin 30 lämmintä ja lähinnä pilvistä. Ei yhtään liian kuumaa, eikä niin kosteaa kuin vaikkapa Thaimaassa. Vietnamin loma on alkanut mitä parhaimmalla tavalla ja nyt olemme siirtyneet jo Phu Quocin saarelle, missä ehdimme näkemään mitä ihanimman auringonlaskun. Ihana loma!

saigon3

Ps. Seuraavaksi haluaisin tehdä kodistamme pienois-Saigonin!

Löytyikö joulurauha Hongkongista?

Vuosi sitten päätin, että kyseinen joulu oli viimeinen sadesäässä vietetty keskitalven loma. Sen jälkeen silmiin osuikin ohittamattoman halvat lennot Hongkongiin, eikä varausta tarvinnut pohtia kahta sekuntia. Joulu Hongkongissa tai jossain muualla päin Aasiaa kuulosti erinomaiselle valinnalle. Vuosi myöhemmin, Helsinki-Vantaalla vesisadetta ja harmaata maisemaa katsellessa ei harmittanut yhtään, että jouluaatto tulisi kulumaan lentokoneessa istuen. Toisaalta muistelin kaiholla äidin notkuvaa joulupöytää ja odotin kauhulla vuorokauden yhtämittaista matkustamista. Kuka hullu lähtee sillipurkkiin istumaan lähes vuorokaudeksi, kun voisi olla mukavasti kotona kaikkien läheisten kesken?

hongkong1

Lähdimme kotoa jouluaattona, lauantaiaamuna, ja olimme perillä joulupäivänä, sunnuntai-iltana. Raahasimme itsemme ja matkatavaramme hotellille umpiväsyneinä ja kävimme suoraan nukkumaan. Olin jo ehtinyt unohtaa koko joulun, mutta heti aamupalalla meitä odotti eksoottisten hedelmien lisäksi joulukuusi sekä kotoisat joulutähdet, joita koko kaupunki oli täynnä. Pikku hiljaa huomasimme olevamme keskellä suurta joululavastusta, joten juhlapyhää ei päässyt sen koommin unohtamaan. Lisäksi paikallisilla oli ilmeisesti vapaata joulun pyhinä myöskin, niin oudolle kuin se kuulostaakin. Koko Hongkong juhli siis joulua.

hongkong5

Aloitimme Tapaninpäivän, ainoan joulupäivän jota emme viettäneet lentokoneessa, kiertelemällä Centralin mielenkiintoisia katuja. Lasisen kiiltävän pilvenpiirtäjäviidakon välissä on varsin värikkäitä kujia ja reilusti paikallista meininkiä, muistimme sen edelliseltä kerralta. Sekä mäkiä, se tuli huomattua, kun istumatyöläisen pohkeet alkoivat puutumaan jo muutaman tunnin reippailun jälkeen.

hongkong2

Puolen päivän aikaan lähdimme metrolla kaupungin laitamille, Wong Tai Sin -temppelille. Jos emme vielä tässä vaiheessa olleet tajunneet maanantain olevan vapaapäivä myös paikallisille, niin viimeistään temppelille saapuessa sen saattoi arvata. Suistukkeita kärysi rukouspaikalla pienen savupilven verran ja joka puolella otettiin valokuvia. Puutarhan puolella oli väljempää, joten saatoimme levähtää hetken varjoisan katoksen alla. Sää oli onneksemme ihanan aurinkoinen ja lämmin, jotain ihan muuta kuin harmaa vesisade!

hongkong3

Temppelivierailun jälkeen vaihdoimme paikkaa Sham Shui Pon katumarkkinoille, jotka ulottuvat korttelikaupalla eri suuntiin. Häslinki on melkoista, eikä markkinoilla tälläkään kertaa näkynyt turhan paljon muita turisteja.

hongkong4

Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme syömään jouluateriaamme pieneen kansankuppilaan, jonka olimme bonganneet edellisenä iltana metroasemalta hotellille kävellessä. Tilasimme seinällä olevien kuvien avulla nuudelikeiton, uppopaistetut dumplingit ja crispy porkia. Vaihdoimme lennossa kahden oluen tilauksen vain yhteen, sillä pullo oli melkoisen suuri. Hetkeä myöhemmin meinasimme vaihtaa taas takaisin kahteen, sillä keitto olikin niin tulista, että se sai nenän vuotamaan hävettävän paljon. Ruoka oli kyllä hyvää ja olimme erittäin tyytyväisiä jouluruokailuumme.

hongkong6

Auringonlaskun aikaan hyppäsimme Star Ferryn kyytiin ja matkasimme taas Kowloonin puolelle. Emme edellisellä reissulla menneet Kowloonin ja Centralin väliä laivalla kertaakaan, joten tämä oli tällä kertaa (lähes ainoa juttu) to do -listalla. Vaikka lippu olikin normaalia kalliimpi yleisen vapaapäivän vuoksi, oli se siltikin todella halpaa hupia ja Centralin valot näyttivät kauniilta vedenpintaa vasten.

Pienen Victoria Harbour -iltakävelyn jälkeen lähdimme vielä tekemään pikaisen koukkauksen Mong Kokiin. Siellä jos missä saa itsensä hyvälle tuulelle, jos ihmispaljous ei häiritse liikaa. Metroaseman viereisellä kadulla esiintyy lukemattomien värikkäiden mainoskylttien lisäksi toinen toistaan hulvattomampia laulajia, joiden vilpitön halu ilmaista itseään on lähes liikuttavaa. Musiikillinen anti on välillä korvia särkevää, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö esitystä olisi katsomassa leveä muurillinen ihmisiä. Osa innostuu jopa tanssimaan, omintakeisella tyylillä tietenkin. Käykää ehdottomasti katsomassa joskus.

Saavuimme takaisin hotellille iltapimeällä, kolmatta kymmentä tuhatta askelta ottaneena. Joulu oli todellakin erilainen kuin viime vuosina. Jollakin kummallisella tavalla tunsin täällä kaaoksen ja yleisen häslingin seassa itseni yllättävän tyyneksi ja rauhalliseksi. Tämä oli hyvä joulu, ja loma on vasta alussa!

Luksus nimeltä joululoma

Niin se vaan lähenee, sekä vuoden pimein että valoisin hetki! Joululoma alkaa vasta aattona, mutta ehkäpä voimme juhlistaa vuoden pimeintä päivää pakkailemalla reppuja. Edellinen joulureissumme oli neljä vuotta sitten Floridassa ja New Yorkissa ja ylipäätään LOMA jouluaikaan tuntuu oikealta luksukselta! Kannatti säästää kesällä lomapäiviä, vaikka kovin helposti saisi kyllä klikattua loma-anomukseen ylimääräisen viikon heinäkuulle. Tässä vaiheessa vuotta tämä tuntuu tietenkin maailman parhaimmalle idealle säästää lomaa neljälle eri ajankohdalle ympäri vuotta.

P4030035

Ja mitä meillä olikaan tiedossa? No ainakin ihan hemmetin paljon lentokoneessa istumista (ei ollut ehkä ihan paras päätös ostaa halvempaankin halvemmat lennot ja joutua pomppuilemaan ja odottamaan), mutta toivottavasti myös ihanaa katuruokaa, värikästä aasialaista urbaania elämää, palmuja ja auringonlaskuja, sekä ehkä vähän lepoa. Olen saanut töissä kahden vuoden projektin päätökseen ja ennen ensi vuoden uusia haasteita on ihan paikallaan nollata pää totaalisesti.

P4040087

Meidän lennot on Hongkongiin, joten vietämme siellä mennen tullen muutaman yön. Onneksi olemme kolunneet monia paikkoja jo edellisellä reissulla, joten mitään paineita minkään suhteen ei ole. Listalla on lähinnä syödä mangojälkkäriä ja munavohveleita. Hongkongin omalaatuinen fiilis on sitten plussaa siihen päälle.

P4040090HongkongP4040078

Matka jatkuu pian eteenpäin Vietnamiin, joka on meille molemmille uusi maa. Edellisellä kerralla lensimme Hongkongista Filippiineille. On todella mielenkiintoista nähdä, miten Vietnam eroaa vaikkapa Thaimaasta ja osataanko edes ylittää tietä Saigonissa. Google Mapsille on kertynyt taas joitakin tähtiä, mutta loppujen lopuksi en hahmota kaupunkia ollenkaan. Vasta paikan päällä näkee, mihin on tultu ja miten päin pitäisi olla. Se on välillä ihan kivaakin, kun näitä uusia maita tulee nykyään aika harvoin. Ho Chi Minhin jälkeen siirrymme Phu Quocin saarelle uutta vuotta vastaanottamaan ja toivon, että löydän palmun alta oman rauhaisan paikkani, mistä tarkkailla maailmaa.

FilippiinitP4090454FilippiinitDSC_7178

Paluumatkalla menemme täsmälleen saman reitin takaisin päin: Phu Quoc – Ho Chi Minh – Hongkong, ja sokerina pohjalla Istanbul, jonka kautta lennot ovat. Paluulla meillä on monen tunnin vaihto, joten meillä pitäisi olla aikaa käväistä kaupungilla. Kaunis Istanbul, enpä olisi uskonut, että pääsen katsomaan auringonnousua Bosborinsalmelle jo näinkin pian!

istanbulP2100128

Millaista joulua teillä vietetään? Oletko mieluummin joulun kotona vai reissussa? Ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

New Yorkin kolme upeaa nähtävyyttä

Oli melkein sydäntä raastavaa kirjoittaa tuollainen otsikko, sillä on lähes mahdoton tehtävä määritellä vain kolme hienoa nähtävyyttä New Yorkissa. Ja periaatteessa sanan nähtävyys voisi laittaa lainausmerkkeihin, sillä onko esimerkiksi puisto nähtävyys vai paikka missä paikalliset (ja turistit) viettävät aikaa? Voiko joku olla molempia yhtä aikaa? Käytännössä kaikki nämä paikat luetaan nähtävyyksiksi, joten käytetään nyt sitä sanaa, vaikka se aiheuttaakin itsessä usein negatiivisia fiiliksiä.

High Line

Katutason yläpuolella kulkeva, hieman kävelykatua leveämpi puisto, on jotain mitä kannattaa kokeilla. Entiset ratakiskot ovat vaihtuneet viheralueisiin, penkkeihin ja kukkaistutuksiin ja samalla ihmiset pääsevät kulkemaan rakennusten välissä, poissa liikenteen välittömästä läheisyydestä. Puisto on yli kaksi kilometriä pitkä ja sen varrelle osuu monia mielenkiintoisia kohtia.

DSC_2771IMG_8464DSC_2769DSC_2774DSC_2781

Brooklyn Bridge

Kävely Brooklynin sillalla on elämys, mutta vuorokaudenaika määrittelee, millainen. Aamupäivästä sillalle saapuvat ensimmäiset turistiryhmät sekä hääkuvien ottajat, näkyyhän kaupungin siluetti upeana mahtavan siltarakennelman takana. Illalla Manhattanin valojen syttyessä tunnelma on suorastaan satumainen. Se on kuitenkin varmaa, että lenkkeilijöitä (ja maisemia) riittää aina.

DSC_3046DSC_3069DSC_3063DSC_3052DSC_3071

Central Park

Jos haluaisi koluta Central Parkin kokonaan, saisi siihen varmasti kulumaan kokonaisen loman. Maailman tunnetuimpiin lukeutuva puisto on yksi valtavan suuri elokuvakulissi: en ole vieläkään löytänyt kaikkia niitä paikkoja, joita olen valkokankaalla nähnyt. Ei sillä, että olisin niitä aktiivisesti etsinytkään. Mutta se kertoo juuri siitä, että Central Park on niin iso, ettei siellä välttämättä törmää mihinkään vahingossa. Yleensä kaikki käyvät vähintään The Mall -bulevardilla ja Bethesdan suihkulähteellä, joihin on vain lyhyt kävelymatka puiston eteläpäästä. Samalla kannattaa koukata kauniin Bow Bridgen kautta.

DSC_3034DSC_3029DSC_3025DSC_3043DSC_3006DSC_3039

Olisihan sitä näiden lisäksi kyllä paljon muitakin hyviä nähtävyyksiä, kuten vaikka kaupungin ihailu yläilmoista (Empire State Building tai Top of the Rock, kannattaa kurkata Pigviinimatkat-Millan kuvia) tai joen toiselta puolelta (Roosevelt Island, Brooklyn Bridge Park). Puhumattakaan kaupungin lukuisista, omaleimaisista kaupunginosista. Mikä on sun suosikki?

New Jerseyn rantakaupungit: suloinen Cape May ja paheellinen Atlantic City

New Yorkin -reissuun yhdistetty mini roadtrip jatkui Philadelphiasta Pennsylvanian puolelta New Jerseyn rannikolle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Cape May, joka osoittautui  puoliuinuvaksi pikkukaupungiksi, joka on varmasti aivan erilainen kesän sesonkiaikana. Ja korea kuin karamelli! Oli suorastaan hassu fiilis kävellä värikkäiden viktoriaanisten talojen reunustamia katuja, sillä mieleen tuli ensimmäisenä Disneyland ja vanhat sarjakuvat. Suurin osa huviloista näytti toimivan majataloina, joskin suurin osa niistä taisi olla lokakuussa sulkenut jo ovensa. Kaupungissa oli osittain samanlainen tunnelma kuin vuosi takaperin samaan aikaan Hamptoneissa, jotenkin unenomaisen rauhallinen ja pysähtynyt.

DSC_2953 DSC_2954
DSC_2955 DSC_2956
DSC_2939 DSC_2949

Cape Mayn keskustassa on pieni, sympaattinen kävelykatu, joka oli tuohon aikaan koristeltu Halloweenia silmällä pitäen. Meidän lisäksi kaduilla käyskenteli vain muutama muu turisti, paikalliset olivat paenneet kovaa tuulta sisätiloihin. Joimme lämmittävät kahvimukilliset ainoassa kahvilassa, joka sillä haavaa oli auki, ja päätimme lähteä käymään vielä majakalla. Olimme jättäneet auton parkkiin rantakadulle ja samalla kävimme myös ihailemassa leveää ja pitkää hienohiekkaista biitsiä, joskin tuuli ajoi meidät pikaisesti takaisin autolle. Meri näytti syksyisen synkälle, mutta veikkaan että Cape May on kesällä upea rantakohde. Ja käsittääkseni se on lähinnä paikallisten turistien suosiossa.

DSC_2943 DSC_2945
DSC_2948 DSC_2940
DSC_2929 DSC_2931
DSC_2960 DSC_2969

Matka jatkui kohti yöpymispaikkaamme kasinokaupunki Atlantic Cityä. Olin nähnyt mielessäni syysaurinkoisen boardwalkin, jonka varrella voisi paistatella päivää, syödä hodareita ja pehmisjäätelöitä strösseleillä ja mitä kaikkea nyt perinteiseen rantakarnevaalitunnelmaan liittyy (funnel cake eli tippaleipä, selvisi minulle myöhemmin). Mutta ei. Säiden jumalat olivat päättäneet toisin, joten kun saavuimme kapealla kannaksella sijaitsevaan Atlantic Cityyn, oli sää niin sateinen ja harmaa, ettei juuri nähnyt eteensä.

Ajoimme suoraan Caesars kasinohotellimme Colosseum-pysäköintihalliin ja kirjauduimme sisään. Jos Las Vegasin ja Atlantic Cityn hotellit ovatkin mauttoman övereitä, niin se hyvä puoli niissä on, että jotain tekemistä löytyy aina sisätiloistakin, olipa sitten alhainen sesonki tai ei. Me suuntasimme syömään gelatoa hotellin italialaiseen kahvilaan, jonka minimiannos riitti täyttämään useamman päivän jäätelökiintiön. Sen jälkeen kiersimme nopeasti kasinon ja totesimme ulkona olevan suorastaan koiranilma. Sitä uhmaten kipaisimme kuitenkin vastapäiselle outlet-ostarille viettämään tehokkaat 45 minuuttia. Kierroksen jälkeen meitä vaivasi pikkunälkä ja ensimmäinen vastaan tullut paikka oli pieni pizzeria, jonka mainos 2 slicea+juoma 5 dollaria tai vastaavaa herätti oitis mielenkiintomme. Ja huh, millaiset jättipalat saimmekaan eteemme! Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää muuta kuin mennä aikaisin nukkumaan.

DSC_2971 DSC_2974
DSC_2981 DSC_2975

Seuraavana aamuna heräsimme epätietoisina säästä, sillä huoneemme ikkuna antoi hotellin aulaan eikä tilannetta voinut tsekata muutenkaan kovin helposti menemättä ulos hotellista. Matkalla aamupalalle huomasimme kuitenkin yhdestä aukkokohdasta, että ulkona on mitä kaunein auringonnousu ja kirkas sää. Söimme hintaansa nähden melko kehnon aamupalan ja kiirehdimme boardwalkille. Tämä oli just sitä, mitä lähdettiin hakemaan! Harmi kyllä meillä ei ollut enää kovin paljon aikaa, joten kävimme vain nopeasti kävelemässä sekä vilkaisemassa lapun luukulleen pistänyttä Trump Taj Mahalia (kiinni oli). Katselin haikein mielin rantakadun kiinni olevia pikkuravintoloita ja -kahviloita, vaikka tuskin se funnel cake överitäytteillä mikään tajuntaa räjäyttävä makuelämys olisi ollut. Mutta se fiilis! Se jäi nyt kokematta, sillä auto piti palauttaa ja lähteä paahtamaan takaisin kohti Nykiä.

DSC_2992 DSC_2984
DSC_2986 DSC_2985
DSC_2997DSC_3002DSC_3001

Kaiken kaikkiaan Atlantic City oli kovin samanlainen kuin Las Vegas, paitsi tietenkin paljon pienempi. Se ei nyt sinällään ollut mitenkään yllättävää, ja epähuomiossa puhuin kaupungista lähes poikkeuksetta Vegasina. Myös majoituksen hinta myötäili Vegasin linjaa, sillä rahoilleen sai hyvin vastinetta. Mutta kyllä Atlantic Citylla on aika merkittävä plussa keskellä autiomaata sijaitsevaan Vegasiin nähden ja se on tuo upea biitsi!

Auringonlaskun aikaan Roosevelt Islandilla

Olen aikaisemminkin kertonut Roosevelt Islandin olevan yksi lempipaikoistani New Yorkissa. Syitä on vähintäänkin kaksi: vähemmän turisteja, mutta kaunis skyline-näkymä Manhattanille. Ja jos pitää keksiä kaksi lisää, niin täältä tulee: lähes ilmainen tramway ja keväiset kirsikankukat. Näin syksyllä lisäsäväyksen tuo tietenkin ruskan värit.

Saarelle pääsee metrolla, mutta sinne kannattaa ehdottomasti matkustaa tramwaylla, joka kuuluu metrolipun piiriin, eli esimerkiksi viikon unlimited-kortin ostaneille hupi on sinällään ilmaista. Rata kulkee vatsaa kutkuttavan ylhäällä ja sen lisäksi, että sieltä on upeat näkymät Manhattanin viivasuorille avenuille, pääsee samalla ihailemaan myös kaunista Queensboro Bridgeä ja alhaalla lipuvaa East Riveriä. Ei koreanpaikankammoisille!

DSC_2650 DSC_2654
DSC_2660

Perillä Roosevelt Islandilla kannattaa kulkea sillan valtavien jalkojen alta ja suunnata kävelykatua pitkin kohti eteläkärkeä. Rantakatu on käymisen arvoinen jo itsessään, mutta saaren päässä odottaa myös pieni puisto, jossa sijaitsee vanhan hylätyn sairaalan rauniot. Ihan puiston kärkeen emme päässeet, sillä alue oli lokakuussa osittain suljettu.

DSC_2662
DSC_2664 DSC_2665DSC_2671DSC_2678

Saarelle kannattaa saapua hieman ennen auringonlaskua ja jäädä seuraamaan illan pimenemistä rantakadun penkillä istuen. Aika kaunista, vai mitä?

DSC_2703 DSC_2694
DSC_2704 DSC_2709