Puijon tornin upeat Suomi-maisemat!

Kävimme viikonloppuna synnyinkaupungissani Kuopiossa, jossa olen myös asunut ensimmäiset elinvuoteni, ennen naapurikuntaan Siilinjärvelle muuttoa. Vanhempani ovat nyttemmin muuttaneet takaisin Kuopioon, joten pääsen välillä vierailemaan tuossa kauniissa kaupungissa. Tällä kertaa Kuopio antoi kyllä ehdottomasti parastaan, kun kävimme syömässä Puijon tornissa. Edellisestä visiitistä olikin yli 25 vuotta aikaa, huh!

puijo1puijo5

Vierailumme ajankohta ei olisi voinut olla enää täydellisempi, sillä maisema oli kuin tomusokerilla kuorrutettu ja aurinko laski hurmaavan vaaleanpunaisena kauas horisontiin. Ruoka oli todella hyvää ja valitsin ajankohtaan sopivasti Suomi-menun, joka sisälsi kotimaista kirjolohta mi-cuit kuusenkerkkämajoneesilla, hirven fileetä savuperunapyreellä ja kinuskipannacottaa musteherukanlehtisorbetilla. Ai että!

puijo2puijo3

Kännykkäkuvat eivät tee oikeutta upeille maisemille, joita pääsee ruokailun ohessa ihailemaan 360 asteen verran, sillä torni pyörii hiljalleen ympäri. Olimme vähän väliä nenä kiinni ikkunassa, sillä auringonlasku oli harvinaisen upea. Kun laskeuduimme pimeän tultua alas tornista, oli tunnelma lumisine puineen kuin suoraan Lapista. Ihan täydellinen viikonloppu! Hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea 99-vuotiaalle upealle Suomelle!

puijo7puijo4

New Yorkin ruokapäiväkirjat

Yksi kaupunkilomailun ehdottomia valtteja on laaja ruokatarjonta. Ei sillä, etteikö pienemmissä paikoissa voisi olla saatavilla erittäin hyvää ruokaa, mutta suurkaupungeissa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Aamupala

Meidän Long Island Cityn majoitukseen kuului New Yorkin yleisen käytännön vastaisesti aamupala, joten meillä oli neljänä ensimmäisenä aamuna niin donitsia kuin bagelia ja vaihtuvia lämpimiä ruokia tarjolla. Ne kelpaavat kyllä ensihätään, mutta kiintiö tulee täyteen muutamassa päivässä. Onneksi halutessaan voi myös kipaista kaupungille aamupalalle, vaikka tällaista piilopihiä ihmistä saattaa salaa harmittaakin ”ilmaisen” aamupalan hyödyntämättä jättäminen.

fiveleaves

Söimme Nykissä kaksi hyvää aamupalaa. Ensimmäinen niistä oli lyhyehkön metromatkan päässä Greenpointissa, Williamsburgin kyljessä oleva Five Leaves, jonka ovia nyhdimme jo viittä vaille ennen aukeamista. Muutaman korttelikierroksen jälkeen me ja kourallinen paikallisia pääsimme sisään. Muiden hakiessa lähinnä kahvia ja nopeaa syötävää tiskiltä, syvennyimme me houkuttelevaan ruokalistaan. Tilasimme avokadotoastit ja munakasleivän, ja harmituksen määrä oli suuri, kun mahaa ei tällä kertaa riittänyt paikan kehutuille pannareille, eikä muille isommille annoksille. Paikka oli joka tapauksessa tunnelmallinen, mutta pienehkö, joten varsinkin viikonloppuisin kannattanee olla ajoissa.

jackswifefreda

Toiseksi aamupalapaikaksi valikoitui myöskin kehuja saanut Jack’s Wife Freda, joka sijaitsee West Villagessa. Koska kyseessä oli lauantai, menimme tännekin pian aukeamisajan jälkeen ja hyvä niin, sillä paikka täyttyi tasaiseen tahtiin. Tilasimme perinteisiä aamupalaklassikoita ravintolan omalla twistillä: Madame Freda ankka-prosciuttolla, Eggs Benny punajuuri-hollandaisella ja Orange Blossom Pancakes kreikkalaisella jugurtilla ja appelsiinimarmeladilla. Ihastuin omaan juomaani (minttu-lemonade) jo alkumetreillä ja pidin myös tämän paikan tunnelmasta.

twohandscafe

Kävin eräänä aamuna kurkkaamassa myös Two Hands Cafen Little Italyn tienoilla, mutta koska olin jo yhden aamupalan syönyt, en jaksanut tilata muuta kuin smoothien. Lista näytti kuitenkin kivalta ja syön täällä varmasti joskus myöhemmin.

Lounas

Reissun odotetuin lounas oli vegaanipikaruokala by CHLOE.ssa, sillä olin kuolannut paikan ruokia jo etukäteen muiden blogeissa ja Instassa. Olisin voinut tilata listalta lähes kaiken, mutta päädyin sitten quinoa-taco -salaattiin ja jääteehen, vaikka oikeasti minun piti sanoa kassalla että lemonade. Salaatti oli todella maukas ja siinä oli mm. vegaanista chorizoa. Menen ehdottomasti ensi kerralla uudestaan!

bychloechelseamarket

Yhtenä päivänä haimme pientä lounasta Chelsea Marketista. Olimme menossa kävelylle High Linelle, joten Chelsean ruokatorin kohdalta oli hyvä aloittaa. Nappasimme puoliksi Num Pangin kana-sandwichin, joka oli siis banh mi -tyyppinen, ihanan korianterinen ja rapeakuorinen patonki. Juomaksi valitsimme inkiväärisen lemonaden, mikä passasi ruokaan erinomaisesti. Oli niin hyvä lounas, että jos emme olisi syöneet sitä ulkona High Linella, olisimme varmasti ostaneet vielä toisenkin.

smorgasburg

Viikonloppuisin lounasta kannattaa ehdottomasti syödä Smorgasburgissa, joka järjestettiin vielä lokakuun puolella Prospect Parkissa. Viime vuonna tapahtuma oli siirretty jo tässä vaiheessa sisätiloihin Industry Cityyn. Innostuimme syömään yhteensä kolme annosta: green chile friesit (Zia Green Chile Co.), C Baon possuleivän ja Bigg Mozzin mozzarellatikut. Siinä oli kyllä lounasta kerrakseen, mutta ulkonahan ruoka tunnetusti maistuu erinomaisesti!

Iltaruoka

Illallinen olisi ihan liian hieno sana meidän kohdalla, sillä syömme aniharvoin varsinaisissa ravintoloissa. Tälläkin reissulla mentiin todella rennolla meiningillä.

shakeshack

Shake Shack on tietenkin listallamme aina, siitä ei pääse mihinkään. Ja ehdottomasti paras paikka kyseisille burgereille on Madison Square Parkissa, sillä hetkellä kun ilta alkaa pimenemään ja ihanat valot syttyvät. Lokakuussa meinasi kyllä olla hieman vilu, vaikka toppatakki päällä istuskeltiinkin. Ei siis puhettakaan jälkiruokaviineistä tällä kertaa.

Lihanhimossa kannattaa suunnata vaikkapa Mighty Quinsille (ei kuvia, sillä siellä on aina liian pimeää), tai Mable’s Smokehouseen Williamsburgiin. Saimme tarjottaminen täydeltä southern foodia tilaamalla yhden liha-annoksen puoliksi, sillä mukana tuli useampikin lisuke.

ottostacosmables

Otto’s Tacos toi pientä helpotusta jatkuvasti vaivaavaan Kalifornia-kuumeeseen, ja otimmekin jaettavaksi yhteensä viisi tacoa, yhden kaikkia lajeja. Suosikiksi nousi tällä kertaa katkarapu. Paikka sopisi hyvin myös lounaspaikaksi, sillä tacot tilataan yksittäin ja pienempikin määrä riittäisi. Tilasimme myös nachoja, mutta ne jäivät sitten lopulta uupumaan, emmekä jaksaneet lähteä ostamaan niitä enää erikseen.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT jatkui vuonna 2016 uusien hostien kera: TravelloverRimma+Laura ja Muru Mou.

Kaiken maailman rannoilla (terapiaa marraskuuhun)

Pingviinimatkalaiset ihastuttivat marraskuisen kurjaa keskiviikkoaamuani postauksella heidän suosikkirannoistaan Thaimaassa. Ah, millaista terapiaa on katsella aurinkoisia palmurantoja! Olin itsekin pyöritellyt mielessäni vastaavanlaista postausta, joten tämän innoittamana päätin tarttua toimeen. Tässä siis rantoja, jotka ovat tuoneet valoa talven keskelle kuluneiden vuosien varrella (biitsit ovat aikajärjestyksessä).

makujakotoaporto-de-galinhas-139

Brasilia, Porto de Galinhas, 2007. Brasilia oli kolmas kaukomatkakohteeni ja vaikka rannat olivat hieman erilaisia Thaimaan ja Meksikon turkoosin värisiin kaunokaisiin, oli ainakin näissä brasilialaisissa rannoissa omat hyvät puolensa: väljää, aurinkotuoleja vain siellä täällä, rantabaari jonka muovituolit uivat rantavedessä ja grillattua juustoa myyvät kärryt.

makujakotoatien-beach-024

Thaimaa, Koh Larn, 2008. Asuessani Pattayalla olin harmistunut paikallisten rantojen kehnosta kunnosta, enkä uskaltanut juuri varpaitani enempää niissä uittaa. Viikonloppuisin pääsin kuitenkin pakenemaan pieneen paratiisiini, läheiselle Koh Larnin saarelle, jossa vaikeimmat mopotaksimatkan päässä odotti ranta, joka oli usein lähes tyhjä, melkein kuin omani.

makujakotoakoh-samet-097

Thaimaa, Koh Samet, 2008. Samalla reissulla pääsin viettämään minilomaa siskojeni kanssa Koh Sametille. Hiekka oli puuterimaisen valkoista ja perunajauhon pehmeää. Meidän lisäksi paikalla ei ollut juuri muita länkkäreitä. Kuulemani mukaan tilanne on nykyään ihan eri.

makujakotoagoa2009-400

img_1517makujakotoaimg_1651

Intia, Goa, 2009. Intian kohdalla yksi kuva ei riitä, niitä olisi pitänyt olla enemmänkin kuin kolme. Rannat itsessään eivät olleet paratiisimaisia, mutta pienimuotoinen intialainen häslinki, suloiset kulkukoirat, rannalla tallustelevat lehmät yhdistettynä upeisiin auringonlaskuihin tekevät Intian rannoista elämyksen, joka täytyy kokea edes joskus.

makujakotoacimg0812

Kuuba, Playa Pesquero, 2011. Kuuba on ihan mieletön maa ja sen kaupungit ovat itsessään jo ehdottomasti käymisen arvoinen juttu, mutta ei siellä pääse pettymään rantalomallakaan. Omalla reissullamme kierrettiin maata pohjoisesta etelään, ja välillä pysähdyttiin muutamaksi päiväksi rannalle, joka oli sekä huikean kaunis että mukavan rauhallinen.

makujakotoapc251153

USA, Miami Beach, 2012. Kuva on jotenkin hassun värinen, mutta Miamin tunnetuin ranta jäi mieleen värikkäinen ja ikonisten hengenpelastajakoppien lisäksi myös todella miellyttävästä säästä. Ainakin jouluaattona oli täydellisen aurinkoista, mutta ei kuumaa. Hiihtolomalla pääsemmekin ohimennen tsekkaamaan useammankin floridalaisen biitsin, jes!

makujakotoadsc_3579

Indonesia, Bali, 2014. Balilla olimme niin onnellisia, että sitä ei olisi voinut muuttaa mikään, olimmehan juuri menneet naimisiin. Häämatka oli kaikkea mitä toivoa voi, ja tämä kyseinen kuva satunnaisen ohikulkijan ottamana on yksi lempikuvistani. Olimme matkalla läheiselle näköalapaikalle, jossa aallot tyrskysivät juuri sillä voimalla, kuin ne Balilla usein tekevät.

filippiinitimg_1745

Filippiinit, Boracay, 2015. Kolme päivää rannalla tuli kevään kiireiden keskellä todella tarpeeseen, ja Boracaylla jos missä rannat suorastaan hivelevät silmää. Kävimme aikamme kuluksi kolmella eri rannalla, etsien varjopaikkaa palmun alta ja lukieksemme kirjoja. Välillä toki riitti vain se, että tuijotteli merta. Ja joi tuoreesta mangosta tehdyn smoothien.

auringonalladsc_2380

Thaimaa, Railay, 2016. Viime keväänä valitsimme Bangkokin lisäksi muutaman päivän rentotumisen rannalla, ja koska Krabin maakunta on tunnettu upeista maisemistaan, valitsimme Railayn, sillä alue on pienehkö ja maisema on läsnä koko ajan. Söimme aamupalaa rantahietikon kupeessa, tuijotellen vihreänturkoosia merta ja karstivuoria. Parempaa aamupalamaisemaa ei löydy! Illalla ihmiset kokoontuivat rannalle katsomaan mielettömiä auringonlaskuja.

auringonallap3250271

Thaimaa, Koh Hong, 2016. Niistä maisemista puheenollen, jos mietit missä postikortteja kuvataan, niin todennäköisesti Koh Hongilla. Huonona puolena se, ettet ole yksin. Hyvänä se, että ranta on aika lailla täydellinen.

Opiskeluaikaan (ja vähän sen jälkeenkin) olin usein marraskuussa jossakin lämpimässä. Tein opintojen ohella töitä ympäri vuoden ja käytännössä minulla oli vain tämä kahden viikon loma marras-joulukuun vaihteessa. Ei yhtään huonompi aika lähteä reissuun! Myöhemmin ja varsinkin nykyisessä työssäni loma-ajat ovat olleet usein sellaiset, että marraskuussa on saanut viettää laatuaikaa Suomen kaamoksen kanssa. Onneksi joululoma odottaa kuukauden päässä!

Minä ja New York, päivä kahdestaan

Minun ja New Yorkin välillä on rakkaussuhde, jota ei pääse horjuttamaan edes satunnaiset negatiiviset fiilikset. Lomalta palattuamme olen viettänyt valtaosan vapaa-ajastani telkkarin ääressä ja ahminut läpi niin Broad Cityn kuin Girlsin, molemmat kivan paljon itse kaupunkia esiin tuovia sarjoja (ja hauskoja!). Ja vaikka olemme päättäneet menevämme seuraavalla syyslomalla toisaalle, ei se ole estänyt minua listaamasta mielessäni asioita, joita haluan tehdä seuraavalla reissulla.

Päätimme jo hyvissä ajoin ennen lomaa viettävämme yhden päivän verran molemmat omilla tahoillamme laatuaikaa lempikaupunkimme kanssa. Hekumoin mielessäni eri vaihtoehdoista, mitä kaupungilla on tarjota. Merkkasin Google Mapsiin tähtiä lähes yhtä paljon kuin niitä on taivaalla. Tiedostin toki myös satunnaisen harhailun mahdollisuuden, mikä saattaa olla joko ihan parasta tai sitten tylsintä ikinä. New Yorkin kaltaisessa kaupungissa molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Ehkä en kuitenkaan lähtisi ihan sokkona seikkailemaan, sillä pahimmillaan voi päätyä kulkemaan tylsiä toimistorakennusalueita (joskin todennäköisyys on melko pieni).

Oman päivän aamu koitti niin varhaisena, kuin olin uumoillutkin: heräsin aikaeron takia jo aamuyöstä. Olin suunnitellut nappaavani kahvin ja donitsin käteeni hotellimme aamupalahuoneesta ja siirtyväni ihailemaan auringonnousua Long Island Cityn kaduille, hengityksen höyrytessä aamun kylmyydessä ja muiden kiirehtiessä kohti Queensboro Plazan metroasemaa.

soho1

Toisin kävi. Voin huonosti koko aamun ja söin aamupalaa tuttuun tapaan hotellilla kymmenien ranskalaisturistien ympäröimänä, minkä jälkeen lepäilin vielä huoneessa. Lopulta kun pääsin liikenteeseen, päätin skipata alkuperäisen suunnitelmani ja mennä mahdollisimman helpon metromatkan päähän Manhattanille, esimerkiksi ihanalle Washington Squarelle. Metroa odotellessani huomasin kuitenkin, ettei kyseinen arkipäivän vuoro pysähdykään sillä kohti, joten tein lennossa uusia suunnitelmia ja nousin pois Canal Streetin asemalla Chinatownissa.

Chinatownissa on aina värikäs meno ja vilinää riittää, mutta minä taisin olla liikenteessä hieman liian aikaisin (sen sijaan Antti oli päätynyt paikalle hieman myöhemmin ja bongannut vaikka mitä mielenkiintoista). Lähdin kävelemään Sohoon, mikä oli sinällään toinen virhe, sillä tietenkin ostoskatujen kaupat aukaisevat ovensa vasta aikaisintaan kymmeneltä, joten kadut olivat todella hiljaisia. Hieman turhautuneena kaivoin tähtikarttani esille ja kurvasin takaisin kohti Chinatownia, etsien Mott Streetillä Little Italyssä sijaitsevaa Two Hands -kahvilaa. Tässä vaiheessa kadut muuttuivat hieman mielenkiintoisemmiksi ja lopulta löysin oikean kahvilankin.

soho2

Vaikka kadulla oli hiljaista, oli kahvila lähes ääriään myöten täynnä. Sain kuitenkin pöydän yhdelle ja tilasin herkullisen kuuloiselta listalta all the way -smoothien, sillä en kuitenkaan viitsinyt syödä toista aamupalaa (se jäi nyt sille kuuluisalle seuraavalla reissulla -listalle). Kahvila oli pienehkö ja viihtyisä, mutta asiakkaat pääasiassa hipstereitä, mikä ei liene kovin yllättävää, jos on hipsterikahvilaan mennyt. Huomasin piakkoin, että suunnitelmani ihmisten tarkkailusta ontui hieman, sillä nämä ihmiset joko juttelivat keskenään tai näpyttelivät kännykkäänsä. Ei siinä mitään, en varsinaisesti juttuseuraa odottanutkaan, mutta mieleeni hiipi väkisinkin ajatus, ettei vierailuni aikana tule tapahtumaan yhtään mitään mielenkiintoista. Ja oikeassa olin. Olisi kannattanut tulla tänne seurassa!

Kaiken kaikkiaan minun olisi kannattanut mennä tarkkailemaan ihmisiä Grand Centralin asemalle, olisin vieläpä saanut olla kylmien katujen sijaan lämpimässä! Ja veikkaan, että asemalla olisi ollut niin erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä liikenteessä, että väistämättäkin olisin bongannut mielenkiintoisia tapauksia. Pistetään muistiin seuraavaa reissua varten (tämäkin).

Sen sijaan, että olisin edes tässä vaiheessa miettinyt kunnolla suunnitelmaani uusiksi, suuntasinkin Herald Squarelle tekemään muutamat pakolliset ostokset. Sen jälkeen olikin jo lounasaika ja kiiruhdin ennalta kuolaamaani vegaaniseen pikaruokala by Chloeen. Olin nähnyt niin paljon herkullisia kuvia paikan salaateista, bataattiranuista ja lemonadeista, että lounaspaikan valinta oli harvinaisen selvä. Melkein kylläkin missasin paikan, kun iso rekka-auto oli parkkeerannut julkisivun eteen ja peitti taakseen (yllättävän) pienen ravintolan kaikki ikkunat ja oven.

soho3

Tilasin taco-salaatin ja juoman ja olin hieman epätietoinen pitäisikö niitä jäädä odottamaan vai ilmaantuvatko ne suoraan pöytään (kassahenkilökunta vaikutti hieman nyrpeältä). Kaikki pöydät ja paikat olivat ihan täynnä, ja kun lopulta sain annokseni (onnekseni ehdin juuri ennen pitkän jonon muodostumista), pääsin istumaan enää isoon pöytään monen muun kanssa, ja harmikseni selkä muuhun ravintolaan päin, mikä on aina tylsää, jos on yksin liikkeellä. Ruoka oli kyllä todella hyvää, menen seuraavalla kerralla uudestaan!

Treffit New Yorkin kanssa päättyivät käytännössä tähän, sillä minulla ei ollut enää yhtään energiaa lähteä mihinkään, suunnitelmistani huolimatta. Tuntui, kuin kuume olisi nousemassa ja minun oli pakko palata hotellille lepäämään (kiitos jetlag!).

Yksin liikkuminen suurkaupungissa on jokseenkin kutkuttavaa, mutta on myös hauska tavata myöhemmin matkakumppani ja kysyä häneltä mitä hän teki ja näki. Ja sitten lähteä yhdessä syömään.

Philadelphia: vanhaa, uutta ja katutaidetta

Olemme jo kahtena vuotena viettäneet osan New Yorkin -lomastamme autolla kierrellen. Tällä kertaa mini roadtripin varrelle osuivat Philadelphia, Cape May ja Atlantic City. Autoksi valikoitui jo toistamiseen Mustang, tosin tällä kertaa ei-avomallinen. Viime vuoteen verrattuna sää oli selvästi koleampi, eikä samanlaista hiukset hulmuten auringonpaisteessa -kokemusta olisi saanut muutenkaan. Lisäksi tässä mallissa kartanlukijan istuinta ei saanut säädettyä, joten tällainen pätkä kuin minä ei sieltä montun pohjalta kovin paljoa olisi edes näkynyt.

DSC_2964

Matka Philadelphiaan oli melko tylsä, mutta perillä meitä odotti varsin mielenkiintoinen kaupunki. Majoituimme ruutukaava-alueen laidalle, josta oli muutaman kilometrin kävelymatka ydinkeskustaan. Hotellimme sijaitsi aivan Benjamin Franklin Bridgen kupeessa ja myös Philadelphian historiallinen keskusta sijaitsi melkein hotellin takapihalla. Kävimme nopeasti värikkäällä Elfreth’s Alleylla, jossa palloili muutama muukin turisti ja lähdimme sen jälkeen kävelemään kohti pilvenpiirtäjäkeskustaa.

DSC_2862
DSC_2864 DSC_2867
DSC_2870 DSC_2871
DSC_2873

Kaiken kaikkiaan kaupungin vanha osa oli sympaattista, matalaa ja kaunista. Kävelimme suht nopealla tahdilla Reading Terminal Marketille, joka oli sulkemassa oviaan jo alkuillasta. Ehdimme kuitenkin piipahtamaan sisällä ja ostamaan muutaman pikkumakean (kuten Oreota ja S’moresia yhdistävän Smoreon), sekä harmittelemaan että emme voineet syödä sisätiloissa olevilla ruokamarkkinoilla mitään sen kummempaa.

DSC_2874
DSC_2876 makujakotoaIMG_8574
makujakotoaPA270074

Matka jatkui kohti vilkkainta ydinkeskustaa ja pyörimme hetken JFK Plazalla etsien Nykistä tuttua Love-merkkiä. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten kurvasimme viereiselle Dilworth Plazalle, mistä tuttu Love löytyikin, mutta suureksi yllätykseksi, minikokoisena. Teos oli viety evakkoon Dilworthin puolelle, mutta en ollut koskaan huomannut valokuvista, että Philadelphian versio on paljon pienempi. Ihailimme vielä hetken Philadelphian katuja iltavalaistuksessa ja palasimme hotellille.

DSC_2887
DSC_2885DSC_2892
DSC_2890

Seuraavana aamuna sää oli hieman sateinen, mutta lähdimme kuitenkin pienelle aamukävelylle viereiseen Northern Liberties -kaupunginosaan. Vaikka moni paikka oli aamutuimaan kiinni, bongasimme kivasti katutaidetta pienen kierroksemme aikana.

DSC_2901
DSC_2903 DSC_2904
DSC_2912

Viimeinen Philadelphia-juttu oli taidemuseon portailla käyminen ja Rocky-patsaan vieressä poseeraaminen. Museolta on kivat näkymät kaupungin keskustaan ja aurinkoisempana päivänä olisimme varmaan henganneet siellä hetken, mutta nyt matka jatkui kohti rannikkoa ja Cape Mayta.

DSC_2927
DSC_2914

Kaiken kaikkiaan Philadelphia pääsi yllättämään minut positiivisesti, sillä en oikein tiennyt mitä odottaa. Kaupunki on New Yorkin kaltaisen metropolin jälkeen ihanan helposti lähestyttävä ja turisti pärjää siellä hyvin kävellen ja autoillen. Olisin voinut viipyä pidempäänkin!

Staten Island Ferry, ilmaista hupia!

En pysy enää kunnolla laskuissa siinä, kuinka monesti olemme a) käyneet New Yorkissa, b) luvanneet käydä Staten Islandin lautalla ja c) jättäneet homman jostain syystä välistä. Ehkä sää on ollut väärä, tai sitten aika on aina loppunut kesken (se loppuu aina!). Mutta nyt, hyvät ystävät, otimme homman hoitaaksemme jo alkulomasta.

Niinpä suuntasimme maanantaiaamuna kohti Manhattanin eteläkärkeä ja Battery Parkin kupeessa olevaa lauttaterminaalia. Edellinen lautta oli juuri mennyt, joten jouduimme odottamaan seuraavaa noin puolisen tuntia. Vaikka olimme paikalla ensimmäisenä, emme tajunneet linnoittautua porttien eteen, ja yhtäkkiä meidän ja portin välissä olikin jo melkoinen turistisuma. Aloitteilijoiden virhe, sillä nyt jouduimme tyytymään lautalla jämäpaikkoihin.

DSC_2711 IMG_0712

Lautan oikealla sivulla olevat kansipaikat olivat jo tiiviisti miehitettyjä, sillä kyseisiltä paikoilta näkee parhaiten Vapaudenpatsaan. Paluumatkalla paikoilla ei ole niin suurta väliä, sillä patsas ohitetaan hieman kauempaa. Toisaalta matkan kohokohta ei välttämättä ole maailman tunnetuimman patsaan ohitus vaan Manhattanilta lähteminen: pilvenpiirtäjäviidakon näkee ihan uudesta perspektiivistä. Siinä mielessä lautan perällä olevat paikat ovat parhaat.

DSC_2716 DSC_2729
DSC_2728

Hassuinta reissussa oli poliisivene, joka ajoi lautan perässä täydessä tulitusvalmiudessa. Ensin ehdimme jo miettiä, että mitä ihmettä, mutta sitten muistimme, että tämä on Amerikka: ylilyöntejä on tullut vastaan joka reissulla. Milloin ohitse ajaa miljoona poliisiautoa ja milloin pään yläpuolella kaartelee useampikin poliisihelikopteri.

DSC_2719
DSC_2727DSC_2742

Perillä Staten Islandilla yritimme ehtiä samaan aikaan lähtevään paluulauttaan, mutta olimme tässäkin asiassa niin noviiseja, että emme kiirehtineet ensimmäisten joukossa ulos lautalta. Jouduimme siis viettämään ylimääräisen puolituntisen saarella, joka vaikutti harvinaisen mielenkiinnottomalta. Mutta kaiken kaikkiaan Staten Island Ferry oli varsin kiva kokemus, ja mikä mukavampaa, kokonaan ilmaista lystiä.

DSC_2734DSC_2739DSC_2715

New York, ajatuksia loman varrelta

On hirveän hankala aloittaa mitään postausta kaupungista, jossa on käynyt jo useita kertoja tai lomasta, jonka on käytännössä viettänyt jo aikaisemminkin. Voisin sanoa, että kotona ollaan, reissu oli ihana, New York oli ihana, ja ikävä kaupunkiin alkoi heti palattuamme (ok, ei ehkä ihan heti vaan vasta sitten, kun olin nukkunut väsymyksen pois). Että New York on edelleen upea kaupunki ja vaikka kyseinen visiitti oli minulle jo kahdeksas, näin ja koin paljon uutta, sekä paljon tuttua. Mutta vaikka paikat olisivat jo aikaisemmin nähtyjä, on niiden tunnelma ihan erilainen vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen.

DSC_2590

Voisin hehkuttaa kaupungin monipuolisuutta, joka tuli koettua taas kerran. Sekä herkullisia ruokia ja tunnelmallisia ravintoloita. Kauniita auringonlaskuja Manhattanin siluetin taakse. Kirpeitä syysaamuja ja auringon kultaamia pilvenpiirtäjiä. Lomalla vallitsevaa jatkuvaa kiireetöntä viikonlopputunnelmaa.

makujakotoaPA260071

Mutta oikeastaan minua harmittaa, että en ottanut läppäriä mukaan ja tehnyt perinteisiä matkapäiväkirjoja. Sillä vain niihin saa vangittua kokemuksen kokonaisuudessaan, mitään siitä pois jättämättä. En tarvitse kuin yhdet hyvät yöunet, niin kaikki matkan aikana harmittanut pyyhkiytyy pois mielestäni, enkä oikein saa siitä kiinni uudelleen. Ehkä siksi kaikki matkani ovat aina olleet upeita? Kohteesta riippumatta.

DSC_2689

Yritän nyt muistella joitakin asioita, mitkä menivät lomalla pieleen. Sillä pakko myöntää, että vaikka New York on lempikaupunkimme, niin se ei tarkoita sitä, etteikö koskaan iskisi sellainen fiilis, että Nyki on ihan paska paikka. Prkl. Varsinkin tällä kertaa kiinnitin entistä kriittisemmin huomiota siihen, miten kaupunki voi olla hankala ensikertalaiselle. Kuten se voi olla hankala myös kokeneemmalle.

DSC_2752

Aloitetaan saapumisesta. Lento lauantai-iltana Newarkin kentälle on sekä hyvä että huono idea. Maahantulomuodollisuudet kestivät yllättävästi vain joitakin minuutteja, kun yleensä JFK:lla voidaan puhua jo tunneista. Ensimmäisen kerran ikinä jouduimme odottamaan laukkua, eikä se lojunut kyllästyneenä lattialla odottamassa meitä. Junalippujen ostaminen automaatista ulkomaisella luottokortilla onnistui sekin. Kerrankin.

DSC_2854

Mutta sen jälkeen lähti menemään pieleen. Jouduimme odottamaan Manhattanille menevää junaa melkein tunnin. Se on ilta-aikaan väsyneenä hieman liikaa. Penn Stationilla saimme kuin saimmekin ostettua liput niin, että saimme vaihtorahat (yleensä jokainen masiina huutaa, ettei ole juuri vaihtorahaa saatavilla), mutta metron kanssa alkoi tökkimään välittömästi. Ensin hyppäsimme väsyneinä vahingossa väärään metroon, joten jouduimme palaamaan takaisin päin. Sitten huomasimme ettei toinen hotellillemme menevä linja ole poikkeuksellisesti toiminnassa. Kolmas kerta onnistui ja pääsimme hotellille Queensiin myöhään illalla. Olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet valittaa siitä, ettei netin kuuluvuus ulottunut huoneeseemme ja hiustenkuivain oli rikki. Lisäksi huoneessa oli niin kylmä, että nukkuminen onnistui vain pukemalla päivävaatteet päälle.

DSC_2857

Epäonneksemme eri metrolinjoilla oli poikkeusreitit menoviikonlopun lisäksi myös paluuviikonloppuna. Strategisesti valittu viimeisen yön hotellisijainti muuttui selvästi huonommaksi, kun lentokentälle kulkeva metro ei pysähtynytkään kyseisellä paikalla. Lisäksi hotelli oli hirveä läävä (eikä mitenkään halpa), eikä siellä vesivahingon takia tullut aluksi vettä ollenkaan ja myöhemmin tuli lähinnä ruskeaa vettä, joten suihkua ei voinut käyttää. Onneksi olimme siellä vain yhden yön. Mutta kiukutti silti. Miksi Nykin hotellit on aina niin kämäsiä, mutta kalliita? Onneksi hotellilla ei tule vietettyä kovin paljon aikaa, joten sinällään se on melkein sama, millaisen luukun valitsee.

DSC_3025

Lisäksi kiinnitin tällä reissulla erityistä huomiota kaupungin likaisuuteen. Siis olen toki huomannut sen aikaisemminkin, mutta tällä kertaa jotenkin sisäistin sen, miten sellainen rähjäisyys voi olla ikävää loman kannalta. Itseäni se ei kuitenkaan hirveästi häiritse, mutta onneksi saamme nauttia puhtaasta ympäristöstä täällä kotona, huh!

DSC_2611

Eniten minua vaivasi tällä reissulla asunnottomien määrä. Ei se varmasti ole kasvanut, tai en ainakaan tehnyt sellaista huomiota, vaan ihan oikeasti kerrankin mietin, miltä tuntuisi olla asunnoton New Yorkissa. Eräänä aamuna hyppäsin Manhattanille menevään metroon ja kuten moni muukin, tunsin nenässäni jo ovella, että kyseisessä vaunussa on joku, joka ei ole päässyt peseytymään aikoihin. Ruuhka-aikaan ihmiset kuitenkin menevät näihin vaunuihin sisälle, muulloin ne ovat tyhjillään. Kaksi koditonta nukkui metron pitkillä penkeillä, joskin he heräsivät välillä kähinöimään keskenään. Seisoin melko lähellä heitä, ja vasta tovin jälkeen huomasin, että kenkäni ovat koko vaunun läpi valuvan nestevanan tukkona. Kiva. Tätä on New York.

DSC_2794

Ärsyyntymys ei kuitenkaan ollut mielessäni päällimmäisenä, vaan surullisuus siitä, että kaikilla ei ole asiat todellakaan hyvin. Jos jotain tällä lomalla taas sisäistin, niin sen, että olen pirun onnekas, kun minulla on koti ja ruokaa sekä puhdas ja turvallinen ympäristö missä asua ja elää. Vaikka asiat eivät ole Suomessakaan täydellisesti, niin silti olen edelleen sitä mieltä, että on lottovoitto syntyä tänne, missä kaikista yhteiskunnan jäsenistä pyritään pitämään huolta.

DSC_3071

Kaikesta huolimatta lomamme oli varsin onnistunut (tässä vaiheessa ei varmaan kannata alkaa kitisemään siitä, että edellisen viikon t-paitakelit muuttuivat tuttuun tapaan toppatakkikeleiksi heti, kun meidän syysloma alkoi, tai siitä, ettei netti- eikä puhelinyhteydet oikein toimineet, tai siitä, että tällä kertaa aikaerosta toipuminen kesti melkein viikon ja aiheutti mm. ikävää huimausta). Matkustaminen on aivan huikea etuoikeus, en voi muuta kuin päättää tämän postauksen siihen, että olen ihan mielettömän onnekas, kun saan kokea jotain tällaista. Ja sitten palata omaan kotiin.

DSC_2769

Ps. Tästä eteenpäin tarjolla on vain hehkutusta. Onneksi kirjoitin tämän tekstin muutama päivä paluumme jälkeen, vaikka sainkin julkaistua sen vasta nyt. Tällä hetkellä ja näitä kuvia (lähes kaikista kiitos Antille) katsellessa en muistaisi enää yhtään negatiivista asiaa New Yorkista tai matkustamisesta.

Tukka hyvin, navi ohjelmoitu ja ESTA tehty: valmis syyslomaan!

Tätä on odotettu neljä kuukautta. Tai kaksitoista, jos mietitään sitä, että kaipuu Nykiin alkaa yleensä siitä, kun astuu paluukoneeseen. Eikä asiaa auta yhtään se, että kaupungista jää aina jotain näkemättä, joku ruoka syömättä ja joku fiilis kokematta. Sillä New York on valtava kokoelma erilaisia tunnelmia, joiden välillä pitää vaan kylmän viileästi tehdä päätöksiä. Onneksi muutamassa päivässäkin ehtii tehdä paljon.

ny2015_3

Huomisen suunnitelma: viimeinen työpäivä, koira hoitopaikkaan, auto Oulunsalon parkkiin ja iltalento Helsinkiin. Yöpyminen lentokentän GLO:ssa ja toivon mukaan hyvä aamupala. Kyllä loman aloittaa aina mieluummin hotelliaamiaisella kuin lentokone-eineksellä.

ny2015_4

Lauantain suunnitelma: Hel-Muc ja Muc-Ewr. Myöhäinen saapuminen ja todennäköisesti jonotusta. Juna kaupunkiin, metro Long Island Cityyn. En edes uskalla arvailla, moneltako olemme hotellilla.

ny2015_2

Mutta kaikki on hyvin, kun tukka on hyvin. Ja on loma. Ihmisen parasta aikaa! Läppäri ei seuraa tällä kertaa mukana, mutta päivitän Instagramia ja Snapchatia aina tilaisuuden tullen (@heidialande kummassakin). Ensi viikon reitille osuvat New Yorkin lisäksi Philadelphia, Cape May ja Atlantic City!

ny2016_1ny2015_6

Nallikarin satumainen syystunnelma

Olen viime päivinä postannut ehkä kyllästymiseen asti Instagram-kuvia sinisen ja vaaleanpunaisen utuisesta Nallikarista, mutta silläkin uhalla lätkäisen nämä kännykkäkuvat myös tänne blogiin. Usvainen ilta, kaunis auringonlasku ja syksyinen, autio biitsi. Ihan kuin jostain elokuvasta!

IMG_8127IMG_8135IMG_8143IMG_8138IMG_8150IMG_8152IMG_8155IMG_8160IMG_8162IMG_8165IMG_8167

Onnea on tällaiset täydelliset hetket!

Budjettimatkailua ja miten kartuttaa matkakassaa

Lokakuun Instagram Travel Thursdaylla ei ole erityistä teemaa, ja koska en ole ihan lähiaikoina käynyt missään reissussa, niin ajattelin ottaa aiheeksi rahan. Voin heti alkuun todeta, että otsikon ”budjettimatkailua” ei tarkoita tässä sanan varsinaista merkitystä, sillä tavoitteenamme ei ole elää matkoilla niin edullisesti kuin mahdollista. Mutta kyllä meillä ehdottomasti on budjetti, ja usein saamme tehdä kovasti hommia, että siitä budjetista saadaan puristettua irti laadukkain mahdollinen. Jokaista reissua varten vietämme lukemattomia tunteja netissä etsien tarjouksia ja monesti hintakyttäily vaatii samojen sivustojen päivittämistä viikkokaupalla (ja lukemattomia viinilasillisia). Tämä on varmasti tuttua kaikille matkustamisesta kiinnostuneille.

Tilanne oli juuri tällainen tänä syksynä. Varasimme kevään ja kesän aikana yhteensä kolmet kaukolennot, koska 300e:n tarjouksia New Yorkiin, Hong Kongiin ja Floridaan ei vaan voinut ohittaa. Kun lennot maksoivat noin vähän, jäi hotellibudjettiin enemmän rahaa. Tai ylipäätään voimme tehdä kolme kaukomatkaa noin lyhyellä aikavälillä. Onneksi olimme säästäneet vuosilomia talven varalle, niin saamme vielä lomailla menettämättä muruakaan palkasta.

lokakuuigtt3

New Yorkin -lomalla budjetti tarkoittaa meille sitä, että majoitus etsitään Brooklynistä tai Queensista, ja ehkä vain yksi yö vietetään kalliimmalla Manhattanilla. Tämä sopii meille paremmin kuin hyvin, sillä haluaisimme viettää osan lomasta joka tapauksessa Manhattanin ulkopuolella. Taksiin emme tärvää rahaa koskaan, vaan viikon metrolippu ja omat jalat riittävät hyvin. Rahaa käytetään lähinnä ruokailuun ja silloinkin suosimme edullisempia vaihtoehtoja. Ja olemme nauttineet kaikista lomistamme täysillä, ilman fiilistä, että meiltä puuttuisi jotain.

Aasian suunnalla meininki on toinen, sillä hintatasokin on ihan eri. Koska suhteessa pienemmällä rahalla saa enemmän laatua, panostamme hotellin tasoon valikoiden: emme koskaan varaa mitään luksusta, mutta ihan tavallisia 4-5 tähden hotelleja, joiden todellinen taso voi olla mitä tahansa. Halvallakin pääsisi, mutta ehkä olen itse nähnyt sen varsinaisen budjettimatkailun jo opiskelijana. Tosin ruokailun suhteen eletään hyvin pienellä rahalla, onhan Aasiassa maailman parhaat katukeittiöt. Sen sijaan yhdestä drinkistä rooftop-baarissa voimme maksaa suomalaisittainkin isohkon summan, jos kokemus tai näkymä on sen arvoinen.

lokakuuigtt1

Tärkeintä budjettitietoisissa matkoissa on ajankohdan valinta: matkusta alhaisen sesongin aikana ja/tai tee varaukset ajoissa. Meillä kävi Floridan suhteen pieni ajatusvirhe, sillä vaikka matkustamme suomalaisittain sesonkiaikaan, hiihtolomalla, saimme lennot halvalla. Hotellihintoja tutkiessa ihmettelin kuitenkin suhteellisen korkeita hintoja, kunnes tajusin, että tuo kyseinen aika on myös Jenkeissä spring break -aikaa. Nice! Odotan kauhulla. Onneksi ehdimme vielä valikoimaan tarkasti, mihin menemme. Ja onneksi olemme koko reissun tien päällä, joten käytännössä elämme lähinnä motellielämää, mikä on hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta.

lokakuuigtt5

Vielä niitä matkakassan kartuttamisvinkkejä. Näissä ei ole kyllä mitään uutta, mutta listataan nyt kuitenkin:

  • Siirrä jokaisesta palkasta joku tietty summa matkatilille.
  • Jos kuukauden budjetista jää käyttämättä jotain, siirrä sekin matkatilille.
  • Ruoka on sellainen asia, johon menee helposti paljon rahaa ja vähemmälläkin pärjäisi. Esim. kasvisruuat ja pakastimen/kaappien tyhjennys näkyy heti budjetissa positiivisesti. Toinen on ostoslistojen laatiminen ja pidättäytyminen niissä.
  • Myy kaikki ylimääräinen roina, mielellään jossain nettipalstalla, mistä ei mene kuluja. Laita rahat suoraan matkakassaan.
  • Älä käy ulkona syömässä tai suosi lounasaikaa, jolloin on selvästi edullisempaa.

lokakuuigtt4

  • Tee brunsseja ja parempia aamupaloja ym. kotona, saat piristystä arkeen, mutta et köyhdy kovin paljoa.

lokakuuigtt2

  • Älä osta mitään, ennen kuin on välitön tarve.
  • Osta tavaroita/huonekaluja käytettynä ja maksa murto-osa alkuperäisestä hinnasta.
  • Tee jotain pientä sivutyötä ja motivoi itsesi sillä, että käytät kaikki ne ylimääräiset rahat johonkin kivaan reissuun.

Tällä tyylillä meillä on menty koko syksy. Jätettiin hääpäivän juhlinnatkin välistä, kun haluttiin säästää tulevia reissuja varten. Joskus kuulee sanottavan, että ei pitäisi elää vain lomamatkoja varten, vaan arjen pitäisi olla miellyttävämpää. Harvoin asia on kuitenkaan noin mustavalkoinen, ja tokihan aina voi hypätä myös toiseen kelkkaan, jos jatkuva säästäminen alkaa puuduttaa. Mutta varmaan kaikki intohimoiset reissaajat tunnistaa tämän, että valintoja pitää tehdä.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT jatkui vuonna 2016 uusien hostien kera: TravelloverRimma+Laura ja Muru Mou.