Joulukuinen Florida sai minut ajattelemaan

Melkein kaksi kokonaista viikkoa Floridassa joulukuussa, sisältäen sen verran joulupyhiä, ettei kotona tarvitse alkaa hössöttämään enää paluun jälkeen. Uhmaikäinen lapsi viimeistä kertaa infanttina sylissä matkustaen yli 10 tunnin lennon. Kaksi Suomen talveen, arkeen ja flunssaputkeen väsynyttä vanhempaa, joille marraskuun loputon pimeys on alkanut olla vuosi vuodelta vaikeampaa.

Loman alkupuoli helli meitä kaikin puolin: lentokone oli täynnä muita pieniä lapsia ja matka meni oikein mukavasti, vaikka unet jäivät melko vähäisiksi ja lento oli loputtoman pitkä. Nukuimme ensimmäisen yön lentokentän läheisessä motellissa ja parin tunnin lepäämisen jälkeen istuimme aamiaishuoneessa katsellen tuttuun tapaan paikallisuutisia ja paistellen vohveleita. Ajoimme Airbnb-asunnollemme Hollywoodiin ja pienen jännitysmomentin (autoa parkkeeratessa joku mies käveli autollemme ja aukaisi yhtäkkiä lapsen puoleisen oven, poistuen sitten mitään sanomatta takaisin erään talon pihaan) jälkeen pääsimme purkamaan tavarat ja käymään jääkaapintäydennysreissun Publixilla. Emme jaksaneet tehdä oikein mitään, joten ajoimme Aventura Mallille ja löysimme iloksemme suuren kattoterassin, jossa lapsi pääsi juoksentelemaan ja leikkimään.

florida19PC150143

Ensimmäisenä Hollywood-aamuna heräsimme toki jo luonnottoman aikaisin, mutta sen myötä ehdimme läheiselle rannalle jo auringonnousun aikaan. 21 asteen lämpö ennen kello seitsemää oli niin yllättävää pitkän tauon jälkeen, että pukeuduimme ihan liian lämpimästi. Vaaleanpunainen taivaanranta ja uneliaan rauhallinen ranta on ihan voittamaton yhdistelmä, mutta kun siihen lisätään vielä lempeä sää, olen ihan myyty. Voiko elämä olla tällaista? Lomalla ainakin voi.

florida19PC140063

Vietimme Miamin seudulla ennätyksellisen pitkän ajan: kuusi yötä, eli melkein viikon. Vietimme ranta(aamu)päivän Miami Beachilla, kiertelimme kolmessa vuodessa jonkin verran muuttunutta Wynwoodia ja ihailimme Ocean Driven valaistusta ilta-aikaan. Hollywoodissa kävimme viikonlopun farmers marketissa syömässä supermureaa Wholly Cow BBQ briskettiä, leikimme tuulisella ja aallokkoisella rannalla ja nautimme läheisestä Young Circlen ArtsParkista, jossa oli kiva leikkipuisto ja aina maanantaisin ruokatori.

florida19R0001581florida19PC160158

Lähes viikon kestäneen lomailun jälkeen jouduimme haikein mielin pakkaamaan laukkumme ja hyvästelemään Hollywoodin pastellinvärisen kotimme. Lähdimme ajamaan etelään, ja heti aluksi pysähdyimme Moonlight-elokuvasta tuttuun Jimmy’s Eastside Dineriin, jossa oli tunnelman lisäksi myös hyvä diner-aamupala.

florida19R0001641

Ajoimme Miamin alueelta pois pilvisessä säässä, mutta odottavin mielin, sillä määränpäänä oli Key West, jonka oli tällä reissulla määrä olla ihan täydellinen. Edellisillä kerroilla itse kaupunki oli toki ollut mitä ihanin, mutta pientä harmia olivat kuitenkin aiheuttaneet 1) kiire (meno-paluumatka kestää autolla noin 8 tuntia, joten itse kaupungille jää päiväretkellä melko vähän aikaa) 2) autolla ajaminen kapeilla teillä etsien vähintään tunnin ajan parkkipaikkaa, jolloin kohta 1 korostuu entisestään. Lisäksi edellisellä kerralla maaliskuussa sää oli ollut vähän harmaa ja epävakaa, vaikka perille päästyämme aurinko paistoikin melkein koko ajan.

florida19PC190206florida19PC190221

Tällä kertaa stressikohdat 1-2 oli minimoitu: varasimme kaksi yötä vanhassa keskustassa sijaitsevasta perinteisestä majatalosta (Chelsea House), jossa oli myös lisämaksullinen parkkipaikka. Näin voisimme jättää auton parkkiin ja liikkua kävellen, ja aikaa olisi yksi kokonainen päivä aamusta iltaan ja vielä vähän päälle. Itse hotelli oli valittu lukuisista vaihtoehdoista myös sillä perusteella, että siinä oli kaunis puutarha ja allasalue.

Matka Key Westiin oli pilvinen, ja lopuksi niin harmaa, ettei edes turkoosi meri päässyt esille siltoja ajaessa. Pieni pysähdys kaupungin laidalla antoi pientä esimakua tulevasta säästä, sillä tuuli oli lähes myrskyisä ja ensimmäiset pisarat matkalla maahan. Varsinainen shokki koettiin kuitenkin ajaessa navigaattorin ohjeistamaan paikkaan, sillä hotellin tilalla näytti olevan rakennustyömaa, jonne oli luonnollisestikin pääsy kielletty. Ajoimme läheiseen kahden auton mentävään pihaan, jossa yllättäen oli Chelsea Hotel -kyltti. Lähdin selvittelemään asiaa raksalle, mutta löysin vain suljetun respan ja meksikolaisia rakennustyöntekijöitä, jotka eivät osanneet englantia eivätkä olleet kiinnostuneet kuulemaan minun espanjantaitojani. Paikalle kiikutettiin kuitenkin englantia puhuva mies, joka sanoi kyseisen paikan olevan Chelsea-hotelli, mutta että sen toinen osa sijaitsee tien toisella puolella, eli juuri siellä, missä automme oli parkissa.

florida19PC190203florida19PC200231

Lähdin siis kiertelemään pientä puurakennusta tien toisella puolella, mutta missään ei ollut vastaanottoa tai yhtään ketään elävää olentoa. Tässä vaiheessa oli pakko etsiä varauspaperit esille ja soittaa niissä olevaan numeroon, jossa vastasi Lighthouse Court Inn:n respa. Selitin asiani ja sain ohjeet tulla puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Lighthouse-hotellille, josta sitten lopulta saimme avaimet ja maksoimme parkin kahdelle yölle. Ajoimme takaisin alkuperäiseen paikkaan ja tällä kertaa meitä oli vastassa hotellin työntekijä, joka vei meidät huoneelle ja esitteli sen huolella. Itse huone oli ihana, vasta remontoitu ja samalla hotellin vanhoja rakenteita oli kaivettu esiin ja jätetty näkyville. Vauvasänky oli sijoitettu kylppäriin, joka oli niin iso, että sinne mahtui lisäksi kaksi isoa matkalaukkua, eikä tehnyt edes tiukkaa avata ne ja käydä suihkussa. Aamupalakin meille muutamille oli tarjolla pienellä uima-altaalla, jota ei oltu ihan lähipäivinä siivottu, mutta jossa ei sään takia olisi voinut edes kuvitella uivansa. Alkuharmituksen jälkeen otimme rattaat ja lähdimme kävelemään Duval Streetille, eikä sää ollut pientä koleutta lukuunottamatta yhtään hassumpi.

Seuraavana aamuna lähdimme etsimään lapselle leikkipuistoa, sillä edellisen päivän monen tunnin autossa istuminen oli tehnyt tehtävänsä. Ensimmäinen ja lähin vaihtoehto osoittautui melko surkeaksi, sillä paikalla oli vain rähjäiset keinut. Seuraava oli keskustan laidalla, ja se olikin melkoinen hitti, vaikka käsitti vain yhden liukumäkiä sisältävän kiipeilytelineen (ja yhden kanan). Harmi, että yön aikana oli satanut, ja koko homma oli ihan märkä. Se ei tietenkään estänyt innostunutta taaperoa leikkimästä sydämensä kyllyydestä, ja koska lämmintä oli kuitenkin parisenkymmentä, päätimme antaa hänen kastella vaatteensa. Sinällään sillä ei ollut edes merkitystä, sillä pian alkoi satamaan sen verran kovasti, että olimme kaikki ihan märkiä päästessämme takaisin majapaikalle. Vaatteiden kuivuminen kesti lopulta monta päivää. Loppuaika ei sujunut juurikaan sen paremmin, mutta jossakin vaiheessa sateeseen tuli sellainen aukko, että ehdimme hieman kävellä ulkona, ”jahdata” kukkoja ja syödä tutussa Old Town Mexican Cafessa, jossa on ihan superhyvä key lime pie.

florida19PC190205

Key Westin kaksi yötä eivät tulleet mitenkään halvaksi, joten vaikka kaikkialla muuallakin oli tuohon aikaan yhtä huono sää, jäi asia hieman kaivelemaan. Mieli kuitenkin piristyi, kun lähtö läheni ja nappasimme majatalomme ihanalla terassilla kuvia, joista harmitus ei näy edes lähietäisyydeltä. Mietin jopa autossa istuessani, että pitäisikö Key Westille antaa joskus vielä neljäs mahdollisuus, onhan se kuitenkin niin idyllinen paikka enkä vielä tälläkään reissulla ehtinyt etsiä sitä täydellisen ihanaa katua, joita kaupunki on varmasti täynnä. Ja lisäksi olisin halunnut syödä kalatacoja ulkona palmujen katveessa. Ensi kerralla sitten, jos sellainen tulee.

Kolmas kohteemme oli Naples, josta olimme varanneet Airbnb-asunnon kaupungin laitamilta, melkein kuin maaseudulta. Kolmen yön kotimme oli ihanan tilava, sänky valtava ja kaikkea ympäröi trooppinen puutarha. Naapureina meillä oli kolme kalifornialaista eläkeläistä sekä asunnon omistajat, joita emme varsinaisesti nähneet kertaakaan.

Ehdimme ensimmäisenä iltana katsomaan auringonlaskua Lowdermilk Beachille ja saimme heti muistutuksen siitä, miksi Naples on niin ihana: pehmeä, valkea puuterihiekka, kaunis auringonlasku ja kaksi delfiiniä! Päätimme, että tulemme samalle rannalle seuraavana päivänä ja niin teimmekin. Ehdimme viettää puolipilvistä rantapäivää parisen tuntia ennen kuin pieni sade yllätti. Illalla menimme Naples Pierille ja näimme jo kolmatta kertaa delfiinejä vuorokauden sisällä, sekä tietenkin kalastavia pelikaaneja, jotka ovat aina yhtä hauskoja seurattavia. Kun tähän lisätään 5th Avenuen jouluvalaistus, joka on varmasti yksi kauneimmista koskaan, alkoi lomafiilis olla taas korkealla.

florida19PC210272

Seuraavan päivän sää oli kuitenkin yhtä surkea esitys kuin aiemmin Key Westissä, sillä koko seudulle oli luvassa lähes tauotonta sadetta. Paino sanalla lähes, sillä siihen tuli parin tunnin aukko, jota pääsimme hyödyntämään ja ajoimme Sanibelin saarelle keräämään simpukoita. Ja voi, miten hienoja löysimmekään! Tai ok, paikalla oli ammattimaisempia simpukoiden kerääjiä, jotka lahjoittivat lapsellemme erittäin kauniin yksilön. Pohdimme loman aikana paljonkin amerikkalaisten ja suomalaisten eroja esimerkiksi toisten huomioimisessa, ja tämä pieni ele ilahdutti kyllä suunnattomasti sekä äitiä että tytärtä.

florida19PC220371

Naplesin (liian) lyhyen osuuden jälkeen jouduimme jälleen pakkaamaan laukkumme ja ajoimme Evergladesin läpi Miamiin. Pysähdyimme matkalla kerran ja onnistuimme heti bongaamaan pari isoa alligaattoria. Kiitos varmaan sateiden!

Miamissa pistäydyimme syömässä kantapaikastamme poiketen El Mago de las Fritasissa ja siitä tuli uusi suosikkimme. Kyllä jokaisen Miamin-loman pitää yksi frita sisältää! Poikkesimme myös usean vuoden tauon jälkeen Little Havanassa ja todistimme lähiseudulla myös pankkiryöstöä, tai oikeastaan sen jälkeistä aikaa, kun poliisit saapuivat sankoin joukoin paikalle ja vartijat osoittelivat mihin suuntaan ryöstäjä oli paennut. Ihan kuin elokuvassa, mutta sitähän Amerikka monesti on.

florida19PC210335

Viimeinen yö Miamissa vietettiin astetta hulppeammin Kimpton Epic -hotellissa, jonka allasalueelta on upeat näkymät downtowniin. Oma huoneemme sijaitsi 26. kerroksessa, joten sieltä oli vieläkin paremmat näkymät jossain mielessä, tai ainakin siellä kelpasi istuskella viinilasin kanssa ihaillen kaupungin valoja. Vaikka olikin viimeinen loma-aamu ja rytmi kääntynyt itsellänikin enemmän iltapainotteiseksi, päätin herätä aikaisin ja mennä katsomaan auringonnousua altaalle. Aurinko nousikin oikein kauniisti, mutta olin seitsemän aikaan jo hieman myöhässä ja valo oli ehtinyt valtaamaan maiseman. Lähdin pian heittämään pienen lenkin lähipuistoon ja hakemaan samalla meille aamupalaa. Ihan kelvollinen tapa viettää jouluaaton aamua!

florida19PC240059

Aamupäivästä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja menimme vielä polskimaan lämmitettyyn altaaseen (muutoin tuohon aikaan oli vielä hieman viileää). Suunnittelimme käyvämme vielä Key Biscaynella ennen lentokentän suunnalle siirtymistä, mutta koska emme olleet osanneet odottaa valet-parkin nipistävän meiltä melkein kokonaista tuntia, päätimmekin mennä vielä kerran South Beachille leikkimään Lummus Parkiin. Perille päästyämme muistimme taas, että on jouluaatto, sillä autoa ei meinannut saada yhtään mihinkään parkkiin. Lopulta onnistuimme ja vietimme vielä yhden aurinkoisen tunnin ennen paluulentoa. Jäipähän ainakin valoisa olo päälle!

Mitäpä sitten ajattelin lentokoneessa? Ainakin sitä, että olen käynyt Floridassa kolmesti ja joka ikinen kerta on jäänyt harmittamaan, että aikaa oli niin vähän. Ja myös sitä, että tuossa ympäristössä jopa minäkin osaan ottaa rennosti, vaikka se on ollut muuten välillä hankalaa. Voin paljon paremmin valoisassa ja aurinkoisessa, sopivan kosteassa säässä. 12 päivää Floridassa on jo varsin hyvä lääke keskitalvella, mutta missä vaiheessa sen vaikutus lakkaa? Entä miltä tuntuisi viettää vaikka kokonainen kuukausi Miamin seudulla asuen? Talvesta nyt puhumattakaan. Ylipäätään muistin taas, että vuosiloma on paljon arvokkaampaa talvella kuin kesällä. Miksi se sitten painottuu aina kesään? Talvella 2016-17 teimme tästä poikkeuksen ja voin heti paremmin. Pitäisiköhän ensi vuonna kokeilla samaa?

florida19PC150126

Palataanpa siihen aikaiseen aamuun Hollywood Beachilla. Siihen missä oli rauhallinen ranta, vaaleanpunainen auringonnousu ja yli 20 astetta lämmintä aamutuimaan. Olen kokenut samanlaisen hetken aiemminkin, sekin oli Floridassa, mutta Daytona Beachilla. Stressaan välillä siitä, etten oikein tiedä mistä haaveilen tai mitä tavoittelen. Toiset unelmoivat maailmanympärimatkasta, maratonjuoksusta tai vaikka omasta yrityksestä. Minä olen halunnut nähdä maailmaa, mutta tällä hetkellä eniten ei kiinnosta kaikki vaan muutama valikoitu maa, jossa en ole vielä käynyt. Sitäkin enemmän minua on kiinnostanut jo jonkin aikaa lyhyen pätkän asuminen ulkomailla. Ei siis työskentely tai opiskelu ulkomailla, niitä olen jo kokeillut molempia, mutta esimerkiksi yhdistetty loma+etätyö. Tai miksi ei vaikka hoitovapaa.

Kävimme viime keväänä haistelemassa tuulia Málagassa, joka on vanha kotikaupunkini vaihto-opiskelun myötä. Kyllä siellä talvehtisi, olemme haaveilleet siitä jo kyseisestä reissusta lähtien. Ongelma vain on se, että Floridan sää ihastuttaa enemmän: talven 20-27 on juuri passeli meille! Ja unelmani, tajusin sen rannalla, on nimenomaan kävellä juuri sellaisissa olosuhteissa aamulenkkiä. Asua rannan tuntumassa ja haistella meri-ilmaa parvekkeelta. Temmeltää lapsen kanssa hiekassa ja meressä, vaikka tähän mennessä olemme käyneet Antin kanssa rannalla melkein vain kääntymässä. Lapsi on selvä kesäihminen, vaikka onkin syntynyt keskelle pimeintä talvea. Hän oli ihan elementissään Floridassa, ja niin olimme mekin.

 

Miami, Key West ja Naples, aurinko odottaa meitä!

Tämä syksy on kyllä vienyt mehut ja puristanut viimeisetkin energiat meistä, joten aikapäiviä sitten varattu Floridan-valohoito ei voisi tulla enää parempaan aikaan. Olimme koko kesän lähinnä kotosalla ja syksyllä teimme vain yhden lähimatkan Iso-Syötteelle vasta-avattuun Kide hotelliin (siinä mielessä vain hotelliin, että sää oli melko huono ja ulkoilut jäi sitten yhden yön matkalla väliin), joten on suorastaan jännää lähteä pitkästä aikaa perhelomalle. Tämä on muuten jo lapsen kolmas matka Yhdysvaltoihin, ja samalla viimeinen lentomatka sylilapsena; 2-vuotissynttärit ovat jo ihan kulman takana!

florida17P3080104

Onneksi Florida on tuttu paikka, eikä 12 yön mittaisella reissulla tarvitse suorittaa mitään. Tällä hetkellä haaveilemme siitä, että pääsemme perille ja majoittaudumme matalaan majaamme Hollywoodissa, käymme Publixissa täyttämässä jääkaappia ja sitten teemme fiilispohjalta mitä mieleen tulee. Ehkä menemme taas aamupalapiknikille rannalle, vetelehdimme Wynwoodissa ja syömme fritoja paikoissa, joissa ei puhuta englantia.

florida17P3090161IMG_2855P3063061

Key Westin osuus tulee tällä kertaa sisältämään yöpymisen keskustassa, ihan jopa kahden yön verran. Aikaisemmilla reissuilla olemme ajaneet yöksi takaisin Miamiin tai majoittuneet edullisemmalla Key Marathonilla. Tällä kertaa halusimme välttää parkkipaikan etsinnän Key Westissä ja toisaalta nähdä paikan illalla, joten yöksi jääminen oli helpoin vaihtoehto.

P3073128P3073140

Naples jäi edelliseltä reissulta mieleen dramaattisen auringonlaskun ja laiturin vieressä uiskennelleen delfiinin johdosta, joten kun mietimme kolmatta majoittumista Floridassa päädyimme katseleman Airbnb-tarjontaa kyseiseltä alueelta. Kovin montaa meidän budjetille sopivaa, tietyt kriteerit täyttävää asuntoja ei loppupeleissä ollut enää tarjolla, mutta ainakin valintamme on muusta reissumajoituksesta poikkeava: kuvauksen mukaan maaseudun rauhassa sijaitseva asunto, jossa on vehreä puutarha ja patio, jonka ympäristössä on erityisen paljon perhosia. Lähimmät palvelut on mailin päässä ja Clam Pass Beachille on noin 10 kilometrin matka. Luin juuri, että asunto on varustettu biitsi-setillä, johon kuuluu kaksi tuolia, varjo ja kylmälaukku. Perinteistä jenkkimeininkiä siis, pakko ehkä testata ja tehdä oikein kunnon retki rannalle. Sanibel Island on vain noin tunnin matkan päässä, joten sielläkin voisi poiketa.

florida17P3060018

Suurin toiveeni on, että saamme niin paljon energiaa valosta ja turkoosista merestä, että jaksamme kevääseen saakka pohjoisen kaamosta. Talvikuukaudet Suomessa ovat näköjään vuosi vuodelta hankalampia, eikä perheen pieninkään nauti – tai ainakaan ole vielä tähän mennessä nauttinut – talvesta sitten yhtään. Tämän matkan tarkoituksena on katkaista talvi pimeimpänä aikana, mutta nähtäväksi jää, onko se riittävästi. Jos ei, niin ensi vuonna on keksittävä joku parempi ratkaisu.

florida17P3100189

 

Voiko lapsen kanssa matkustaa ihan niin kuin ennenkin?

Tätä minulta kysytään usein, että mitenkäs se lapsen kanssa matkustaminen, te olette ainakin olleet paljon menossa? Kun aloin odottamaan vauvaa, monet sanoivat, että kyllä lasten kanssa voi matkustaa ihan niin kuin ennenkin. Joskus tämä tuntui hieman ristiriitaiselle, sillä jotkut heistä eivät matkustaneet lasten kanssa juuri minnekään (ja toisaalta, matkablogikuplassa kaikki matkustavat lasten kanssa ihan jatkuvasti). Itse en ollut väittämästä ihan samaa mieltä, enkä ole vieläkään, mutta se on kyllä ihan totta, että lasten kanssa voi matkustaa. Se loppuosa, ihan niin kuin ennenkin, riippuu varmasti siitä, miten on ennen matkustanut. Eikä me ainakaan voida, tai pikemminkin haluta matkustaa ihan samalla tavalla kuin ennen. Anteeksi vain pilkunviilaus.

kesä2019R0000777

 

Ensimmäisenä muuttuneen matkustustyylin huomaa lentoja varatessa: tärkeintä ei ole hinta, vaan matkustusturvallisuus ja -mukavuus. Jos ennen valitsimme lähes minkä tahansa lentoyhtiön seuraten huipputarjouksia, pyrimme lapsen kanssa lentämään vain erityisen luotettavilla lentoyhtiöillä. Ei enää puhettakaan, että kiipeäisimme jonkun kiikkerän potkurikoneen kyytiin Manilassa (tai että haluaisin Manilan kentälle pienen lapsen kanssa), joka yskien pääsee kuin pääseekin yleensä onnellisesti perille. Tai että haluaisin Kuubaan arpomaan, mahdummeko jonkin koneen kyytiin ja jos niin minkä. Myöskin kahdeksan tunnin vaihdot Istanbulissa, joissa on uhka venyä kolmen vuorokauden mittaisiksi lumimyrskyn takia ovat poissuljettuja. Suorat lennot ovat sen sijaan alkaneet kiinnostaa erityisen paljon. Ja mannerten välisillä lennoilla tilavammat eturivin paikat (lisää muuten matkustusmukavuutta kummasti). Rahaa menee toki ihan eri tavalla kuin ennen lasta. Itse lennolla tulee väkisin miettineeksi, että miksi ihmeessä koki aikaisemmin pitkät lennot jotenkin rasittaviksi, kun oikeasti sai ihan rauhassa istua sen kymmenen tuntia ja katsoa vaikka leffaa. Luksusta!

kesä2019R0000787

 

Lapsi vaikuttaa myös merkittävästi majoitusvalintoihimme. Jos ennen tärkeintä oli sijainti, niin nykyisellään se on jääkaappi. Ja tila. Siksipä olemme menneen vuoden aikana asuneet jopa kolme reissua Airbnb:ssä. Tätä ennen meillä ei ollut kylliksi motivaatiota asunnon varaamiseen, sillä pienessä hotellihuoneessa pärjäsi ihan hyvin kaksistaan, emmekä koskaan kaivanneet mikroa tai edes sitä minibaaria, mihin saisi avatun maitopurkin kylmään. Lisäksi hotellihuoneeseen, myös niihin kaikkein pienimpiin koppeihin joissa olemme olleet, on mainiosti mahtunut kaksi reppua. Nythän tavaramäärä on räjähtänyt käsiin, kun pitää olla matkasänkyä, turvakaukaloa, rattaita, vaippoja, litroittain korvikemaitoa, ruokaa, leluja jne. Kyllä, myös paikan päältä saa monia asioita, mutta esimerkiksi jenkeissä valmis korvikemaito maksoi ihan mansikoita, eikä jauheita voinut alkaa keittelemään kun istui autossa keskellä Losin ruuhkia. Sanomattakin selvää, että kaikki tämä ei mahdu ihan pieneen tilaan, tai jos mahtuu, niin hermot ehtivät kyllä kiristymään kerran jos toisenkin, kun mitään ei löydy mistään. Ja se ei ehkä ole loman perimmäinen tarkoitus. Siispä myös majoitusmukavuutta ja toimivuutta on pohdittava ennakkoon ihan uudella tavalla.

kesä2019R0000811

 

Ja sitten se kohdevalinta. Itse ainakin mietin melko tarkkaan, millainen on minkäkin maan turvallisuustilanne, onko siellä riskinä sairastua ja millainen ilmasto on (liian kuumat on heti poissuljettuja, esim. Singapore ja Kuala Lumpur voivat olla melko tukalia kosteutensa takia). Kaikkein pienimmillä saarilla ei ole kovin hyvää sairaalaa lähistöllä, joten ne ovat ehdottomasti poissa listalta. Enkä haluaisi itse matkustaa vauvan tai taaperon kanssa sellaiseen paikkaan, missä tarvitaan vaikkapa malarialääkitys. Onneksi lapsille sopivia kohteita on maailma täynnä, ja mekin olemme reissanneet sellaisissa paikoissa, missä kävimme myös ennen lasta. Mutta ne ovatkin täyttäneet nämä kriteerit, mitkä aikaisemmin tulivat esille. Ja lisäksi esimerkiksi Kalifornian-roadtrip piti suunnitella niin, etteivät päivätaipaleet olleet niin kunnianhimoisia kuin edellisillä reissuilla.

kesä2019R0000825

 

Meidän kohdalla lapsen kanssa paikan päällä oleminen on ollut melko lailla samanlaista kuin ennenkin. Kunhan muistaa ottaa huomioon ruoka- ja uniajat ja nykyisin myös sen, että lapsi haluaa telmiä ja leikkiä, eikä istua tai maata paikallaan. Illalla on hyvä olla takaisin majapaikalla niin, ettei yöuni häiriinny, sillä mikään ei ole niin tärkeää, kun normaali rytmi. Onneksi siihen on päästy kiinni isoista aikaeroista huolimatta melko nopeasti. Niin, aikaero on tosiaan vielä yksi asia, jota haluaisi välttää, mutta lopulta se ei ole ollut mikään kynnyskysymys, olemmehan matkustaneet jo kahdesti Atlantin yli, ja matkustamme jatkossakin. Kaupunkilomat ovat onnistuneet varsin hyvin niin 5kk-, 14kk– kuin 16kk-ikäisen lapsen kanssa, mutta roadtrip oli varmasti helpompi 9kk-ikäisen kuin jo kävelemään oppineen taaperon kanssa, joka ei nuku enää kaksia päiväunia. Ravintolat, kahvilat, museot tai vaikkapa biergartenit onnistuvat ihan hyvin pientenkin lasten kanssa, ja joka paikassa lapsiperheet ovat olleet erittäin tervetulleita. Toki lapsia kannattaa totuttaa tällaisiin paikkoihin jo kotona.

kesä2019R0000833

 

Kuulostaako sille, että matkustaminen oli mukavempaa ilman lasta? Helpompaa se ainakin oli, mutta olen huomannut tässä lapsiperhematkailussa myös monia hyviä puolia:

  • Vaikka pitkillä lennoilla ei tätä nykyä voi levätä,  olen ollut lennon jälkeen vähemmän väsynyt kuin aikaisemmin. Ristiriitaista, mutta totta! Ehkäpä liikkumisella on merkitystä, sillä lapsen kanssa joutuu pomppaamaan (ainakin me joudumme) vähän väliä penkistä ylös ja muutenkin sylilapsen kanssa matkustaessa tulee jumpattua käsiä tämän tästä. Veri kiertää paremmin ja happi ei lopu kesken? Yleensä olo on ollut pitkän lennon jälkeen jopa yllättävän hyvä, paljon parempi kuin aikaisemmin.
  • Lapsen myötä olemme päässeet paremmin kiinni kohdemaan rytmiin. Vanhempien on pakko nukkua silloin kuin lapsikin nukkuu, joten jos meinaa nukkua yhtään, on pakko noudattaa lähes samoja nukkumaanmenoaikoja.
  • Lapsen kanssa pääset paremmin tutustumaan paikallisten elämään, kun ruokakauppavierailut ovat lähes päivittäisiä ja lapsen myötä on ihan luonnollista mennä vaikkapa leikkipuistoon. Lisäksi paikalliset ottavat selvästi enemmän kontaktia, kun on lapsen kanssa liikenteessä, ja esimerkiksi New Yorkissa ruuhkametrossa jotkut jopa halusivat laulaa lapsellemme, kun huomasivat että hän tykkää musiikista. Nämä asiat tuovat ihan uusia näkökulmia jo ennestään tuttuihin paikkoihin.
  • Meillä on selvästi verkkaisempi tahti lomalla, kun suurien suunnitelmien sijaan agendalla on jopa satunnaisia lepopäiviä ja vain vähän tekemistä ylipäätään. Ja kun ei lomalla suorita ihan hirveitä, on kotiin palatessa edes jossain määrin levännyt olo, vaikka matkustaminen aina vähän väsyttävää onkin.

Ei voi siis millään muotoa sanoa, että lapsen kanssa matkustaminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto. Välillä on raskaampaa, välillä helpompaa. Mutta niin se taisi olla myös ennen lasta. Ehdin nykyisin lukemaan matkablogeja aika vähän, mutta välillä käyn inspiroitumassa Gian ja Miikan perheen elämänmuutoksesta, ja lukemassa konkreettisia vinkkejä lapsiperheille Jetlaggies-bloggista. London and beyond -Lenalla on myös hyvä postaus pienen lapsen kanssa matkustamisesta lentämällä.

kesä2019P7205625

 

Mitä sitten seuraavaksi? Vilkkaan matkustuskevään (siis jopa kaksi matkaa) jälkeen päätimme ensinnäkin olla kesän Suomessa, sillä kesä jos mikä on parasta aikaa ihan täällä kotikulmillakin. Syksyllä minulla itselläni on todennäköisesti ainakin yksi ulkomaan työreissu, ja koska pidämme myös syksystä kovasti, ajattelimme siirtää seuraavan matkan jopa niinkin kauaksi kuin joulukuulle.

Viime talvi tuntui melko raskaalta täällä pimeyden keskellä, joten tälle vuodelle meillä oli päätavoitteena päästä pimeimpänä aikana pariksi viikoksi kauaksi pois. Kohteeksi valikoitui Florida, sillä halusimme lentää suorilla lennoilla jonnekin, missä on kohtuullisen lämmintä mutta ei kuumaa. Ja toisaalta olemme kaivanneet Floridan rentoa lomafiilistä edellisestä kevään 2017 reissusta lähtien. Majoitumme aluksi Miamin lähellä Airbnb:ssä ja sen jälkeen ajelemme Key Westiin, jossa olemme käyneet kahdesti aikaisemminkin, mutta tällä kertaa myös yövymme siellä. Loppuaika vietetään Naplesissa Airbnb:ssä ja viimeinen yö Miamin Downtonissa vähän paremmassa hotellissa. Ei siis liikaa hötkyilyä, vaan rentoa oleskelua ja floridalaista ”arkea”.

kesä2019R0000849

 

Postauksen kuvat ovat viime viikolta, jolloin harrastimme muutamaan otteeseen lähimatkailua Lumijoen Varjakkaan ja Hailuotoon. Toinen reissuista onnistui erinomaisesti ja toinen oli sen verran raskas, etten vähään aikaan muista vastaavaa parituntista.

 

Kolme kokemusta Airbnb:stä, lapsiperhenäkökulmasta

Airbnb on ollut kovin suosittu majoittumismuoto jo vuosia, mutta me kokeilimme sitä ensimmäisen kerran vasta alle vuosi sitten. Vaikka asuminen paikallisten lailla kiehtoi meitä kovasti, olimme kuitenkin hieman skeptisiä sen suhteen, että koko homma sujuisi ilman säätämistä. Ja se oli jotain, mitä emme lomiltamme halunneet, vaikka mikäs siinä olisi ollut kahdestaan matkustaessa säätäessä, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta jaksamisesta.

Ensimmäistä lapsiperheenä tehtyä matkaamme suunnitellessa ymmärsimme heti, että 5kk ikäisen vauvan kanssa on enemmän kuin mukavaa, että lomalla on käytössä keittiö ja hieman enemmän tilaa kuin perinteisessä hotellihuoneessa. Berliinissä olisi kyllä löytynyt huoneistohotellivaihtoehto, mutta koska tarjolla oli myös mielenkiintoisia ja persoonallisia Airbnb-asuntoja, oli tämä se hetki, kun piti uskaltaa kokeilla.

berliiniP6120064

Asunnoksi valikoitui Lontoossa asuvan taiteilijan Prenzlauer Bergin asunto, joka oli ihanan boheemi ja siellä täällä oli taidetta joko menossa tai tulossa tai muuten vaan esillä. Asunnon sijainti Oderberger Strassella oli mitä mainioin, lähellä idyllistä Kastanienalleeta, vaikka toisaalta viikonloppuiltaisin olisimme kaivanneet korvatulppia, onhan katu täynnä ravintoloita. Talo oli vanha ja asunnon kuluneet lautalattiat natisivat niin, että yritimme keksiä hiljaisimman reitin makuuhuoneen ja keittiön välille vauvan yöllisiä syöttöhetkiä silmällä pitäen. Asunto oli persoonallinen ja siellä oli niin kaunis valo, että en olisi halunnut lähteä sieltä koskaan.

Miten sitten kävi pahimman pelkomme kanssa? No kyllä siinä lopulta kävi niin, että se toteutui. Yhteydenpito majoittajan kanssa ei sujunut juuri alkuunkaan, sillä häneen ei saanut oikein mitään kontaktia. Huomasin vähän liian myöhään, että muillakin oli ollut sama ongelma. Sisäänkirjautumistietoja ei kuulunut kyselyistäni huolimatta vielä edellisenä päivänäkään, ei edes Airbnb:n painostamana. Soitin sitten majoittajalle ja sain  kuulla, että hätäilen ihan suotta, kun avain on kuulemma aina laatikon alla oven vieressä. Sisään rakennukseen pääsisi kuulemma helposti, koska alaovi ei ole koskaan lukittuna ja jos onkin, niin naapurit päästävät sisään. Perillä huomasimme ensimmäisenä, että ovi oli tukevasti lukossa, ja niin muuten oli koko lomamme ajan. Soitimme ovipuhelimella umpimähkään yhdelle naapureista, ja pienen selittelyn jälkeen saimme hänet aukaisemaan oven. Avaimet löytyivät tosiaankin pienen pahvilaatikon alta.

Koska kokemuksemme tuota avainsählinkiä lukuunottamatta oli positiivinen, päätimme käyttää Airbnb:tä myös seuraavilla kaupunkilomillamme Málagassa ja New Yorkissa. Málagan asunnolle meillä oli kriteerinä sijainti vanhassa kaupungissa ja sellaisessa rakennuksessa, jossa on perinteiset, puiset ikkunaluukut. Löysimmekin ihanan asunnon, joka oli Berliinin tapaan suht edullinen (kokonaishinta 85 e per yö), sijaitsi aivan loistavalla paikalla ja aiemmista kokemuksistani poiketen, oli jopa lämmin talviaikaan. Asunto oli remontoitu täysin ja samalla kaikkiin huoneisiin oli asennettu lämmitys/ilmastointilaite.

Avasimme aamuisin asunnon neljän suuren ikkunan luukut ja päästimme maaliskuun pehmeän valon sisään. Kipaisin muutaman kerran hakemassa lähileipomosta tuoretta leipää ja croissantteja aamupalalle. Lapsi tykkäsi leikkiä valoisassa ikkunasyvennyksessä kuukausia kestäneen talven pimeyden jälkeen. Ah, miten ihana loma!

malagaP3040011malagaP3080162

Tällä kertaa majoittajat asuivat vain 20 minuutin matkan päässä asunnolta. Sen myötä pystyimme ilmoittamaan heille lentokentältä, milloin hyppäämme Uberiin ja he ehtisivät asunnolle ennen meitä. Ja näin kävikin, meitä oltiin vastassa ja saimme avainten lisäksi perehdytyksen asuntoon ja muutenkin oikein lämpimän vastaanoton. Yhteydenpito oli todella vaivatonta ja nopeaa. Lisäksi saimme kuvalliset ohjeet asunnolle saapumiseen, sillä vanhassa kaupungissa autot eivät pääse välttämättä ajamaan rakennusten eteen. Se olikin pieni miinus, mutta osasimme varautua siihen etukäteen, kiitos hyvien ohjeiden.

Ja kun Espanjassa ollaan, niin huonona puolena oli myös se, että ihmiset huutavat öisin kadulla, mikä voi häiritä nukkumista. Yleensä meteli hälvenee noin kuuden aikaan ja siitä voikin sitten laskeskella, että kohta on aamu ja aika herätä. Mutta tämän osasin toki Espanjassa asuneena tiedostaa jo ennakkoon, ja onneksi se ei häirinnyt lasta tippaakaan ja minäkin totuin kovaääniseen elämänmenoon muutamassa yössä. Kokonaisuudessaan tämä oli ihan todella hyvä kokemus!

malagaP3050040malagaP3040001

New Yorkista asuntoa vuokrattaessa halusimme asua perinteisessä brownstonessa, ja lisäksi mielellään sen verran tasokkaassa asunnossa, ettei meitä haittaisi viettää siellä aikaa, mikäli vaikka lapsi sairastuisi. Alueeksi valikoitui Bedford-Stuyvesant, joka oli meille tuntematonta seutua, mutta jossa oli useita näihin kriteereihin osuvia asuntoja suhteellisen edullisesti (alle 130 e per yö). Vaikka olimme liikenteessä jo puolta vuotta ennen varsinaista matkaa, kävi Airbnb:ssä sellainen kuhina, ettemme ehtineet varata ensimmäistä vaihtoehtoamme ja toisenkin kanssa saimme hieman jännittää, kun pyyntöämme ei vahvistettu määräaikaan mennessä. Etsiskellessämme kolmatta vaihtoehtoamme saimme kuitenkin yhteydenoton edellisestä asunnostamme, että asunto olisi taas tarjolla, joten vahvistimme sen.

newyork2019P4300429

Asunto sijaitsi rauhallisella Decatur Streetillä, sopivasti Fulton Streetin hälinän ulkopuolella. Brownstonen epäkäytännöllisyys lapsiperheen näkökulmasta tuli esille heti alkajaiseksi, kun yritimme raahata kaksi matkalaukkua, matkarattaat laukkuineen, käsimatkatavarat ja lapsen rakennuksen aulaan, jota varten piti päästä sisään kahdesta peräkkäin olevasta ovesta. Seuraavaksi olikin vielä yhdet kapeat ja suht jyrkät portaat asunnollemme, joka oli sen kerroksen ainoa, läpi talon menevä ja sen myötä erittäin tilava. Asunnossa oli vanhat, natisevat lattiat, kapeat korkeat ikkunat ja perinteiset paloportaat. Keittiössä kaikki oli valtavaa: liesi, jääkaappi, tuolit ja pöydät. Emme voineet käyttä ruokapöytää käytännössä ollenkaan (muuta kuin rojupöytänä), sillä se oli huomattavan korkea ja massiivinen, ihan liian iso yksivuotiaalle. Onneksi keittiön puolella oli saareke, jonka ympärillä oli huomattavasti helpompi istua.

newyork2019P4270305

Edellisestä asunnosta poiketen meillä on käytössä vain yksi makuuhuone, mutta se oli kooltaan iso. Matkasängyn olisi saanut asuntoon lisähinnasta, mutta koska kyseisellä summalla olisi saanut kotona ostettua Torista varmasti useammankin vastaavan sängyn, olimme raahanneet kotoa asti oman. Tosin oma sänkymme oli Koo-di Pop-Up Bubble, eli se on hyvin kevyt ja menee matkalaukun sisälle. Se olikin ensimmäistä kertaa testissä ja toimi periaatteessa hyvin, mutta unissaan paljon liikkuva lapsemme onnistui yhtenä yönä kaatamaan sängyn kahdesti ja toisena yönä, kun verkko jätettiin auki, hän löytyi aamulla osittain meidän sängyn alta, metrin päästä omasta sängystään.

newyork2019IMG_6077

Tällä kertaa sisäänkirjautuminen hoitui numerolukon avulla. Kätevää, eikä yhtään stressaavaa, kun ei tarvinnut miettiä saapuuko lento ajoissa ja mistä avaimet saa, jos jotain menee pieleen. Vai oliko? Käytännössä tähänkin liittyi pientä sählinkiä, sillä sisäänkirjautumistietojen olisi pitänyt tulla näkyville muutamaa päivää ennen lähtöä. Sovellusta katsoessani kyseiseen kohtaan ilmestyi juuri tuona hetkenä pieni pätkä japanilaisia merkkejä. Hienoa! Odotin vian korjaantuvan, mutta koska se edelleen edellisenä päivänä näytti samalta, enkä ollut saanut majoittajaa kiinni, piti minun taas ottaa yhteyttä Airbnb:hen. Sieltä alettiinkin selvittämään heti sekä sovelluksessa olevaa vikaa että minun varsinaisa sisäänkirjautumistietoja. Tässä välissä ehdin kuitenkin saamaan vastauksen majoittajalta, että oli lähettänyt tiedot minulle jo viikko sitten viestinä, mutta ilmeisesti ne eivät olleet tulleet perille. Sainkin heti kattavan tervetulopaketin sisäänkirjautumisesta ja muita ohjeita. Ainoastaan todellinen sisäänkirjautumiskoodi jätettiin viestin mukaan antamatta, se näkyisi sovelluksessa sitten, kun sisäänkirjautumisaika olisi.

newyork2019P4260280

Näillä tiedoin lähdimme reissuun, saavuimme New Yorkiin ja hyppäsimme Uberin kyytiin klo 15 jälkeen JFK:lta. Matkan aikana päivitin sovellusta tiuhaan, mutta kyseinen kohta oli edelleen täyttä japania. Kun Uberin sovellus näytti matka-ajaksi enää 15 minuuttia, laitoin majoittajalle vielä viestin sisäänkirjautumiskoodista. Hän ei ehtinyt vastaamaan, joten kun saavuimme perille, päätimme kokeilla esimerkkikoodeja. Pääsimme niillä sisään, ja samalla sain viestin, että koodit olisivat tällä kertaa juurikin ne. Myös Airbnb palasi tekniseen ongelmaan vielä piakkoin, he olivat saaneet sen ratkaistua ja kiitokseksi vaivannäöstäni sain hyvitystä seuraavasta varauksestani.

newyork2019P4300428

Kaiken kaikkiaan Airbnb on ollut meille kokemuksena hyvä, ja mahdollistanut pienen vauvan/taaperon kanssa matkustamisen kaupunkikohteisiin, joissa perinteisesti on tarjolla pääasiassa hotellihuoneita. En varmastikaan jaksaisi olla viikon ajan yhdessä pienessä huoneessa lapsen kanssa, eikä meillä monessakaan paikassa olisi varaa maksaa isosta sviitistä, jossa riittäisi tilaa juosta.

Asunnot ovat aina olleet hyvin pitkälle kuvaustensa mukaisia, joskin aina kannattaa lukea tarkkaan kaikki tarjolla oleva tieto (esim. yhdessä asunnossa New Yorkissa olisi asunut myös kissa, mikä ei tullut kuuloonkaan meille) ja muiden kommentit. Se on myös aina mahdollista, että asunnon varustelu muuttuu ennen varsinaista lomaa, kuten Berliinin asunnossamme ei ollutkaan nettiä, ja se oli poistettu myös asunnon tiedoista sen jälkeen, kun olimme tehneet varauksen. Asuntoa etsiessä olen valinnut vain sellaisia, joilla on ehtinyt majoittumaan paljon muita matkailijoita ja erityisesti edeltävinä kuukausina. Asuntoja voi etsiä ”lapsiperheille sopiva” -kriteerillä, tosin aina se ei meinaa sitä, että esim. rattailla pääsisi asuntoon suoraan. Meillä rattailla on päässyt vain Malagan asuntoon ja samoin se oli myös ainoa, jossa oli vauvansänky saatavilla (maksutta).

Kaikki asunnot ovat olleet omalle alueelleen omaleimaisia: Berliinin boheemi, Málagan vanhakaupunki ja Brooklynin brownstone. Yksikään näistä ei ole ollut se käytännöllisin mahdollinen pienen lapsen kanssa, mutta pieni vaivannäkö ja mahdollinen meteli eivät ole haitanneet meitä. Tämän myötä olemme saaneet kolme ihanaa live like a local -kokemusta ja samalla nähneet tutut kohteet uudesta kulmasta. Sen lisäksi tietenkin, että olimme nyt ensimmäistä kertaa liikkeellä lapsiperheenä. Meillä ei ole nyt lähitulevaisuudessa yhtään reissua suunnitteilla, sillä ajatuksena on nauttia Suomen kesästä ja panostaa sitten myöhemmin kaamoksen katkaisevaan lomaan, mutta sitten kun uudet matkavaraukset ovat ajankohtaisia, harkitsen ihan varmasti jälleen Airbnb-asuntoa.

Kannattiko lähteä pienen lapsen kanssa New Yorkiin?

Ajatus New Yorkin pitkään kaivatusta lomasta pälkähti päähämme heti Kalifornian-roadtripiltä saavuttuamme. Jos lennot San Franciscoon sujuivat hyvin, tuntuivat Nykin kahdeksan tunnin lennot ihan kohtuullisilta, vaikka Finnairin suora lento lähteekin jo päiväaikaan. Viihdyttämistä olisi tiedossa, se oli selvä, mutta eiköhän siitä selvittäisi, kun perillä odottaisi lempikaupunki. Lennot varattiin hyvän tarjouksen osuessa silmiin marraskuussa ja samalla myös Airbnb-asunto Bedford-Stuyvesantista, joka oli meille tuntematonta seutua, mutta asunnon erinomainen hinta-laatusuhde houkutteli.

Lähtöä edeltävänä iltana meillä oli hieman perhosia mahassa, sillä Málagan 4-5 tunnin lento maaliskuussa oli melkoista sirkusta. Norskin ahtaissa penkeissä vilkkaan taaperon viihdyttäminen otti todellakin työstä ja minuutit tuntuivat matelevan. Sama homma mutta tuplasti pidempi lentoaika olisi ollut aika järkyttävä yhdistelmä, mutta onneksi me ehdimme varaamaan ns. vauvankoppapaikat, joissa on myös hyvin tilaa edessä, eli ainakin se puoli oli hoidettavissa rahalla. Jännitimme vähän sitä, saisimmeko enää varsinaista vauvankoppaa, sillä niiden suositus on alle 9 kuukauden ikäisille vauvoille (Finnairilta kysyttäessä jopa alle 6 kk!) ja alle 9 kg painaville. Meidän 16 kk ikäinen lapsemme on onneksi vain vähän painavampi kuin tuo raja, eikä kopan suhteen kukaan kysellyt painoja ja ikiä.

newyork2019P4260280newyork2019P4270305newyork2019P4270307

Koneessa lapsi käveli suoraan lentoemännän syliin ja ainakin lähtö sujui ilman isompia ongelmia, vaikka turvavöissä istuminen onkin aina hieman stressaava kokemus paljon liikkuvalle lapselle (tai erityisesti vanhemmalle, joka yrittää kaikin keinoin pitää lapsen sylissään ja oikein päin). Ilmaan päästyämme lapsi pääsi hieman jaloittelemaan ja leikkimään lattialle, joten enää tarvitsi vain vahtia, ettei se karkaan mihinkään (vain kerran takakeittiöön). Sosiaalisena tapauksena lapsi halusi myös käydä yhteensä jopa neljän eri henkilön sylissä, ja olen kyllä kovin iloinen siitä, että vieraat ihmiset jaksavat noin paljon leikittää ja viihdyttää toisten lasta. Päiväunet maistuivat vauvankopassa, vaikka se onkin nykyisellään kymmenen senttiä liian lyhyt. Ajoitus oli ihan täydellinen, sillä saimme syödä kerrankin ihan rauhassa.

Saapuminen Jenkkeihin on aina yhtä stressaavaa, sillä maahantulojonotus kestää yleensä poikkeuksetta parisen tuntia. Tällä kertaa pääsimme ”returning esta” -jonoon, sillä olimme syksyllä olleet kaikki kolme samoilla passeilla ja estalla liikenteessä. Automaatille pääsimme ilman jonotusta, ja ihme kyllä kaikki sujui kerrankin myös itse automaatin kanssa, vaikka lopuksi laite tulosti kaikki kolme kuittia sisäänsä, ja meidän piti onkia ne pienestä raosta käsin itsellemme. Sitten olikin vuorossa varsinainen jonottaminen, mutta pienestä epätoivon hetkestä huolimatta pääsimme tiskille suht jouhevasti ja koko homma oli ohi puolessa tunnissa!

newyork2019P4260292newyork2019P4280320newyork2019P4280326

Hyppäsimme Uberin kyytiin ja aloimme seuraavaksi jännittämään Airbnb-asuntomme numerokoodia, sillä se oli luvattu lähettää klo 15-16. Päivitin sovellusta vähän väliä, sillä lähdimme liikenteeseen kolmen aikaan ja matka kesti noin tunnin. Vielä klo 16 meille ei ollut tullut koodia, mutta ajattelimme kokeilla hostilta saatua ”esimerkkikoodia”, jolla pääsimme kuin pääsimme sisään asuntoomme, joka sijaitsi perinteisen brownstonen toisessa kerroksessa. Samalla hetkellä sain myös vastauksen hostilta, että tällä kertaa esimerkkikoodi oli ihan oikea koodi. Itse asunto oli sellainen kuin kuvissakin, erittäin tilava ja siisti ja siinä oli hurmaavat vanhat lattiat ja korkeat ikkunat. Jääkaappi, mikro ja liesi olivat järkyttävän isoja, mikä ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä Jenkeissä vähän aikaa asuneelle, mutta toisaalta meidän koti oli tuolloin sata vuotta vanha maalaistalo. Kaasuhella aiheutti ensin hikikarpaloita otsalle, sillä pienikin nappuloiden kääntely aloitti kaasun leijailun huoneeseen. Päätimme kääntää kaasun kokonaan pois päältä lieden takaa, sillä emme aikoneet kokkailla mitään ihmeitä muutenkaan.

Heräsimme ensimmäisenä aamuna aikaisin vielä pimeän aikaan, mutta olimme sentään nukkuneet pitkät ja hyvät unet (tosin allekirjoittanut heräsi muutamaksi tunniksi keskellä yötä). Sääennuste lupasi sadetta, mikä masensi hieman heti loman alkuun, mutta sitten muistimme, että on yksi paikka joka on kauneimmillaan juuri sateen aikana/jälkeen ja se on Times Square. Kävelimme Utican metroasemalle, bongasimme matkalla ensimmäiset vaaleanpunaiset kirsikkapuut ja hyppäsimme A-metroon, joka oli nopein vaihtoehto Midtowniin kulkemiseen (puoli tuntia). Kävimme nappaamassa perhepotretin punaisilla portailla ja huomasimme, että toivottuja vesilätäköitä ei ollutkaan missään, yöllisestä sateesta huolimatta, joten se siitä erityisen hienosta tunnelmasta. Juuri, kun olimme lähdössä eteenpäin, alkoi satamaan, joten päätimme mennä aikaiselle lounaalle Virgils Real BBQ -ravintolaan, jossa olemme käyneet monta kertaa aikaisemminkin. Olimme suunnitelleet paluumatkalle pientä pysähdystä Brooklyn Downtownin kaupoissa, sillä matkalaukustamme ei selvästikään löytynyt tarpeeksi paljon tarpeeksi lämpimiä vaatteita, mutta tässä vaiheessa lapsi alkoi näyttää sellaisia väsymyksen merkkejä, että oli parempi huristella suoraan kotikulmille. Perillä meitä odotti ukkonen ja kaatosade, jota uhmaten kävelimme pikavauhtia asunnolle ja kastuimme tietenkin ihan märiksi.

newyork2019P5010481newyork2019P5010483newyork2019P5010491

Kaksi ensimmäistä päivää meni tällä samalla kaavalla: aamupäivästä muutaman tunnin pyörähdys jossakin, sitten huono sää ja väsymys pilaa kaiken, ja loppupäivä kotosalla. Toisena päivänä ongelmana oli älytön myrskytuuli, joka riepotteli East River Parkissa ollutta Smorgasburgia niin, että rattaat lähtivät tyhjillään omia menojaan ja yksivuotias ei pysynyt pystyssä millään. Ruoka ei meinannut pysyä lautasella ja hiukset oli suussa aina ennen ruokaa. Brooklyn Flea oli Williamsburg -hotellin toisessa kerroksessa osittain ulkotiloissa, eikä sielläkään voinut juuri kierrellä, kun rakennuksen läpi tuuli vimmatusti. Oli pakko niellä taas tappio ja lähteä kotiin. Toisen päivän iltana harmitti aika lailla: tätäkö me oltiin odotettu puoli vuotta, lyhyitä pyrähdyksiä huonossa säässä, eihän me ehditä tätä vauhtia tekemään viikossa yhtään mitään.

Onneksi kolmas päivä oli parempi, sillä sadetta oli luvassa vain muutamaksi tunniksi ja sen päätimme viettää MoMAssa. Ja sitä ennen oli vuorossa eniten odotetuin hetki: Roosevelt Islandin kirsikkapuut, jotka olivat juuri parhaimmassa kukassaan. Olimme perillä jo varhain, joten saimme ihailla puiden hersyvän vaaleanpunaista loistoa melkein keskenämme. MoMAssa olimme juuri aukeamishetkellä, ja ennen ensimmäisiä sadepisaroita. Odotusteni vastaisesti saimme kierrellä ilman yhtiäkään väsymysraivareita ja lopulta olimme museossa ihan hyvän tovin, juuri sen verran että sade oli lähes loppunut. Muutenkin tästä eteenpäin pystyimme tekemän kaksi kierrosta joka päivä, aamupäivästä useamman tunnin ja loppupäivästä muutaman tunnin mittaiset. Sadekaan ei enää ollut vaivoina, vaikka tavanomaista kylmempää ja koleaa säätä olikin.

newyork2019P4300456newyork2019P5010474newyork2019P4300455

Lopulta ehdimme tekemään vaikka mitä: katselemaan katutaidetta Bushwickissa ja Boweryssa, vieraileman paikallisessa leikkipuistossa, kahvittelemaan Two Handsilla ja syömään brunssia Five Leavesilla, käymään Hudson Yardsin valtavasti muuttuneella alueella ja yksi meistä pääsi jopa sisälle asti Vessel-nimellä toistaiseksi kulkevaan rakennelmaan. Kävelimme viehättäviä katuja niin Brooklyn Heightsissa kuin West Villagessa. Viimeisenä päivänä laitoimme asunnon lähtökuntoon ja jätimme laukut talon aulaan säilöön, sillä lentokentälle ei tarvinnut lähteä vielä aikoihin. Aurinko paistoi yllättävän lämpimästi ja päätimme lähteä toteuttamaan vielä yhden listalla olleen asian: hampurilaiset kesäisessä Madison Square Parkissa. Ja miten ihana iltapäivä siitä tulikaan, kun lämpötila kohosi jopa 23:een ja kaikkialla oli yhtäkkiä iloisia ja talvipalttoistaan kuoriutuneita ihmisiä, jotka söivät lounasta puiston vehreydessä. Ihan täydellinen lopetus lomalle, vaikka toisaalta harmitti hirveästi lähteä juuri tuolloin kotiin.

Paluulento meni sekin hyvin, joskin vauvankoppa osoittautui ihan liian pieneksi kunnon yöunille ja koska kyljen kääntäminen ei onnistunut, saimme puolen tunnin välein järjestellä peitot ja tyynyt uudelleen ja rauhoitella lapsen takaisin nukkumaan. Yhteensä unia vedettiin kuitenkin yli viisi tuntia, ja valveillaoloajatkin menivät rauhallisissa merkeissä.

newyork2019P4290421newyork2019P4300431newyork2019P5010476

Kannattiko siis lähteä New Yorkiin asti pienen lapsen kanssa? Eniten meitä stressasi ennakkoon kolme asiaa: 1) pitkät (päivä)lennot, 2) aikero ja 3) metrossa kulkeminen rattaiden kanssa. Lennot menivät paljon paremmin kuin ajateltiin ja olivat helpommat kuin reilusti lyhyemmät Málagan lennot reilua kuukautta aikaisemmin. Aikerorasitus ei näkynyt tällä kertaa juuri yhtään, lapsi nukkui heti ensimmäisestä yöstä lähtien tavallisen pituiset yöunet, joskin menimme nukkumaan aluksi melko aikaisin. Olemme olleet nyt kotona kahden yön verran ja yöunet ovat olleet tavallista pidemmät (jopa 14 tuntia) ja katkeamattomat.

Mutta se metrossa kulkeminen, se oli ehkä juuri niin rasittavaa kuin olin pelännytkin: hissejä oli melko harvakseltaan ja ihan aina ne eivät toimineet, tai jonot olivat tuskaisen pitkät, vaikka osa porukasta olikin huomaavaista ja käytti portaita kun huomasi meidän olevan liikkeellä rattailla. Jouduttiin kuitenkin kantamaan rattaita lukuisia kertoja päivittäin ja viikon kantamisen jälkeen kädet alkoivat olla jo hieman rasittuneet. Lisäksi ruuhkametroon ei välillä ollut mitään asiaa rattaiden kanssa, ja jouduimme odottamaan muutaman junan ennen kuin mahduimme kyytiin. Myös porteista kulkeminen vaati erityisjärjestelyjä, mikä ei nyt ollut mitenkään hankalaa, mutta hieman hidasti liikkumista. Viimeisenä päivänä en jaksanut enää rattaiden kanssa säätämistä ja päätin kokeilla kantoreppua, mikä osoittautuikin tosi käteväksi metrossa. En olisi kyllä jaksanut kantaa lasta päivittäin pidemmillä reissuilla, joten rattaat olivat siinä mielessä meille parempi vaihtoehto. Lyhyemmillä muutaman tunnin kierroksilla olisimme kyllä voineet ottaa repun käyttöön jo aikaisemmin (oli meillä mukana lähinnä JFK:lla liikkumista varten). Málagassa lapsi ei viihtynyt repussa ollenkaan, joten siksi vähän välttelimme sen käyttöä tällä lomalla. Asiat voi näköjään muuttua lyhyessäkin ajassa.

newyork2019P4290396

 

Mutta vastatakseni kysymykseeni, niin kyllä, pienen lapsen kanssa matkustaminen New Yorkin kaltaiseen suurkaupunkiin oli ihan hyvä idea, ainakin meidän kohdalla. Toki asuminen hotellihuoneessa olisi ollut eri asia, sillä asunnossamme riitti tilaa leikeille ja juoksemiselle niin hyvin, että lapsi malttoi istua rattaissa kaupungilla. Bed-Stuy oli hieman syrjässä ja brownstonen jyrkkien portaiden takia lapsen kanssa kahdestaan liikkuminen oli melko hankalaa, mutta toisaalta emme olisi saaneet vastaavan tasoista asuntoa keskeisemmältä paikalta läheskään tuolla hinnalla. Lisäksi Decatur Street oli rauhallinen, joten nukuimme öisin hyvin. Voisin ihan hyvin mennä sinne uudelleen seuraavalla lomalla, vaikka toisaalta katselisin varmasti ensiksi mitä on tarjolla vaikkapa Lower East Sidella Manhattanin puolella tai Long Island Cityssä Queensissa. Se varmaan kertoo jo jotain, että seuraava loma on jo mielessä, vaikkei meillä oikeasti ole hajuakaan, milloin pääsemme New Yorkiin seuraavan kerran.

newyork2019P4290393

Málaga, vanha tuttuni, oletko vielä se sama?

Olen asunut ulkomailla kolme lyhyttä pätkää, joista Málaga oli keskimmäinen. Lähdin vaihto-opiskelemaan Espanjaan, sillä kriteereinä paikkavalinnalle olivat lämpö, espanjankielisyys ja sijainti Euroopassa. Málagaa etelämmäksi ei juuri päässyt, joten se täytti kaikki toiveeni ja ilokseni vaihtopaikasta ei tarvinnut edes kilpailla muiden hakijoiden kanssa. Pakkasin laukkuni ja lensin elokuussa 2006 tukalan kuumaan Andalusiaan. Kaverini lähti myös samaan paikkaan ja meillä oli paljon reissusuunnitelmia syksyn varalle, ja lopulta pääsimme myös toteuttamaan valtaosan niistä. Opintojen suhteen tavoitteena oli oppia puhumaan espanjaa, sillä olimme opiskelleet sitä luokkahuoneessa vuoden verran. Muutoin tavoitteena oli opiskella elämää.

malagaP3060105malagaP3050070malagaP3050068malagaP3070120malagaP3050080

Ja elämää jos mitä tuttujen kotinurkkien ulkopuolella oppii, niin hyvässä kuin huonossa. Arki Málagassa tarkoitti neljän tunnin päivittäisiä luentoja kielikoululla, kimppakämppää chileläisten, saksalaisen ja puolalaisen kanssa, lähikaupasta ostettuja empanadoja ja nopeasti kyhättyä tonnikalapastaa sekä loputonta vaeltelua kaupungilla ja vaatekaupoissa. Kuumuutta ja rantapäiviä marraskuulle saakka. Elämistä ihan liian aikaisessa rytmissä paikallisten näkökulmasta katsottuna. Turhautumista siihen, että suurin osa muista vaihtareista puhui joko espanjaa tai saksaa, etkä itse osannut käytännössä oikein kumpaakaan.

malagaP3040011malagaP3040019malagaP3040027malagaP3060115malagaP3060113

Ristiriitaisita fiiliksistä huolimatta yksi asia oli selvä: Málaga on ihana kaupunki! Eikä se ollut edes siihen aikaan muodissa, kuten nykyään tuntuu olevan. Ja lisäksi ympärille levittäytyi Andalusia, jonka pienet ja suuret kaupungit olivat toinen toistaan upeampia ja monille melko tuntemattomia. Ihan kuin olisi löytänyt aarteen!

malagaP3090180malagaP3090179malagaP3090184malagaP3090187malagaP3090188

Meni lopulta 12 vuotta, että palasin tuon aarteen äärelle, vaikka ajatus ehtikin muhimaan päässä jokusen vuoden. Tämä oli kuitenkin ihan täydellinen ajankohta jälleennäkemiselle, sillä lapsiperheenä matkustaessa Málaga oli varsin toimiva kaupunki siihenkin.

malagaP3050063malagaP3080146malagaP3080144malagaP3080150malagaP3060110

Ja millainen loma meillä olikaan! Kaunis asunto viehättävällä kadulla vanhassa kaupungissa. Kiireettömiä aamupaloja ja lähileipomosta haettua rapeaa leipää. Kävelyretkiä ympäri kaupunkia katsellen sekä uusia että varsinkin niitä vanhoja tuttuja kulmia. Alcazaban maurilaista arkkitehtuuria, Lagunillaksen katutaidetta, Picassoa ja nykytaidetta. Lasilliset tinto de veranoa Marriotin aurinkoisella kattoterassilla Gian ja lasten kanssa. Rapeita churroja ja paksua kaakaota. Tapaksia ja pienpanimo-oluita. Retki ihanaan Rondaan, jonka rotkomaisemat olivat yksi suosikeistani jo silloin aikoinaan. Muut helmet jäivät vielä odottamaan myöhempiä reissuja.

malagaP3080177malagaP3070131malagaP3070128malagaP3080162malagaP3060113

Lähtöpäivänä minut valtasi ihan uudenlainen haikeus, joka ei ole iskenyt vielä missään muualla reissatessa: tänne voisin jäädä, ihan asumaan, edes hetkeksi. Kotiudun lähes mihin tahansa paikkaan hyvin nopeasti, mutta paluumatkan koittaessa olen jo valmis näkemään oman kodin. Tällä kertaa en ollut ihan niin valmis.

malagaP3080171malagaP3080164malagaP3080166malagaP3050040malagaP3040001

Aika näyttää, palaanko Málagaan seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä vai jo ensi vuonna (mieli tekisi jo ensi viikolla!). Tai lähdemmekö sinne joskus talvipakoon. Tai ostammeko eläkeläisinä sieltä asunnon. Jollain tavalla Málaga tulee varmasti pysymään elämässäni.

Vauvan kanssa kalifornialaisessa sairaalassa

Olen jo useammassa postauksessa maininnut, että meillä oli loppureissusta vähän huonoa tuuria ja jouduimme viettämään yhden illan sairaalan ensiavussa. Mitä sitten tapahtui, ja millainen sairaalakokemus ylipäätään oli? Entä matkavakuutus, miten toimittiin ja mitä korvattiin?

Yosemiten päivän jälkeen saavuimme Miners Inn -motellillemme väsyneinä, sillä aikaisen herätyksen lisäksi minä ja Antti olimme molemmat sellaisessa flunssassa, että korkeuserojen vaihdellessa päivän aikana olimme menettäneet kuulomme vähintään toisesta korvasta. Nälkäkin oli, sillä meillä ei ollut hyvistä aikeista huolimatta mitään eväitä mukana ja aamupalasta oli aikaa jo yhdeksän tuntia. Saimme huoneen, raahasimme sinne koko omaisuutemme ja aloimme purkamaan laukkuja, sillä tarkoituksena oli järjestellä kaikki kamat uudelleen viimeisiä päiviä varten (likapyykit toiseen matkalaukkuun, puhtaat vaatteet toiseen).

PA194866

Vauva alkoi tomerana tyttönä purkamaan toista laukkua sängyn vieressä, eikä mennyt aikaakaan, kun hän oli jo löytänyt jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: epämääräisen, edellisen asukkaan lattialle (sängyn alle) pudottaman pillerin. Ja tiedättehän te, mitä tuon ikäiset vauvat tekevät kaikille asioille, mitkä eteen tulevat: kyllä, suuhun ja heti! Tästä alkoi koko loppuillan kestänyt show, jossa ei ollut sitä kaipaamaamme ruokataukoa ollenkaan (emme siis syöneet kyseisenä päivänä mitään, mutta tietenkään se ei ollut huolistamme suurin).

Vaikka vauva oli rauhallinen ja oma itsensä, vilisi mielessä kaikenlaisia kauhuskenaarioita sydänlääkkeistä huumeisiin, joten lopulta emme keksineet muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä läheiseen pikkukylän sairaalaan, jonka me molemmat olimme jostain syystä rekisteröineet auton ikkunasta (mikä siinäkin on, että tuollaiseen asiaan kiinnitti juuri nyt huomiota). Pakkasimme laukkuun vakuutustodistuksen, hieman maitoa ja vauvanruokaa, ja ajoimme ensiapuun.

kaliforniapa200282

Perillä meidät otettiin vastaan ystävällisesti ja täytettyäni muutaman lomakkeen, pääsimme tapaamaan hoitajaa, joka arvioi tilanteen (hekään eivät tunnistaneet puoliksi sulanutta pilleriä). Hän konsultoi välillä lääkäriä sekä apteekkia, mutta koska pilleri ei ollut meidän, eikä kukaan voinut tietää mikä se oli, päätettiin vauvalle tehdä myrkkyseula ja seurata elintoimintoja. Emme tienneet yhtään kauanko meidän pitäisi olla sairaalassa, mutta istuimme aluksi pienen kopin kokoisessa tutkimushuoneessa yli 3 tuntia, joten kun saimme varsinaisen huoneen, päätimme, että Antti lähtee käymään motellilla hakemassa lisää tarvikkeita. Tässä vaiheessa oli jo tullut ilta, eikä meillä ollut vielä tiedossa, viettäisimmekö yön sairaalassa.

Entäs pikkupotilas? Hän oli kovin reipas, joskin unelias, mikä saattoi johtua pilleristä tai sitten vain väsymyksestä. Meiltä kysyttiin lukuisia kertoa, oliko tämä tai tämä asia normaalia juuri meidän vauvalle (nukahtaminen syliin, punaiset posket jne.). Minun mielestä kaikki vaikutti normaalille, joten jossain vaiheessa suurin pelko hellitti ja pystyimme jo hieman rentoutumaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun tarvitsimme lääkäriä ulkomailla, ja ylipäätään ensimmäinen kerta, kun vauva oli lääkärillä jonkin akuutin asian vuoksi. Tulipa nyt sitten tämäkin koettua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopulta tuloksemme tulivat, eikä mitään vaarallisia aineita löytynyt. Kyseessä oli todennäköisesti harmiton särkylääke, tai sitten sellainen pilleri, jonka kaikki vaikuttava aine on keskellä, ja vauva oli ehtinyt saamaan verenkiertoonsa vain täyteainetta. Ennen lähtöämme minä pääsin vielä täyttämään lomakkeita liittyen matkavakuutukseen ja siihen, että minä vastaisin sairaalakäynnin taloudellisesta puolesta.

Vakuutustodistuksestamme otettiin kopio ja asia oli sillä selvä, pääsisimme takaisin motellille, mutta jatkaisimme tarkkailua seuraavat päivät. Olo oli helpottunut, ja vauvakin vilkutti iloisesti iltavuorossa olevalle henkilökunnalle. Päivä oli ollut ihan superpitkä, sillä olimme heränneet reippaasti ennen auringonnousua Mammoth Lakesilla, ajaneet Yosemiten läpi ja viettäneet päivän puistoa tutkien, poteneet flunssaa pahimmillaan ja skipanneet kaikki ruokailut aamupalaa lukuunottamatta.

IMG_4826

Seuraavana aamuna meillä oli suorastaan hilpeä olo: herkuttelimme motelliaamiaisella uunituoreilla donitseilla, pakkasimme kamat, ajoimme lähimpään apteekkiin ja ostimme lääkettä flunssaoireisiin ja käänsimme nokan kohti viimeistä etappia San Franciscoa. Meillä ei ollut varsinaisesti kiire, sillä jäljellä oli vielä kaksi yötä ennen kotiinpaluuta, mutta jotenkin halusimme äkkiä pois Mariposasta. Ajoimme poispäin vehreydestä, kohti rannikon okranväristä kumpuilevaa maisemaa, ja bongailimme kurpitsapeltoja. Vauva nukkui tyytyväisenä takapenkillä ja meitä hymyilytti. Me selvisimme! Ensin aikaerosta ja väsymyksestä, sitten kaikkia meitä vaivanneesta flunssasta ja nyt vielä sairaalareissusta! Ja ylipäätään näinkin haastavasta matkasta pienen vauvan kanssa.

kaliforniaPA200279

Ehkä tällä kaikella oli vaikutusta asiaan, sillä kun saavuimme San Franciscoon ja ajoimme keskustan läpi kohti Golden Gaten siltaa, iski minuun välitön ihastus kaupunkia kohtaan, ihan eri tavalla kuin viimeksi. Majoituimme samaan sanbrunolaiseen motelliin kuin ensimmäisenä yönä, jätimme auton parkkiin ja matkustimme junalla keskustaan. Pyörittyämme aikamme Chinatownissa päätimme vaihtaa keskustan kadut Missioniin ja sattumalta päädyimme kävelemään Clarion Alleyn katutaiteen keskelle. Nappasimme lopuksi jäätelöt ihanasta Garden Creamerystä ja olimme tyytyväisiä, että emme viettäneet koko aamupäivää keskustassa.

kaliforniaPA200297

Illemmalla lähdimme liikenteeseen autolla ja kirosimme vapaiden parkkipaikkojen vähyyttä. Lopulta saimme kun saimmekin auton kadunvarsiparkkiin ja lähdimme kävelemään yllättävän hyisessä tuulessa kohti etukäteen valitsemaamme ruokapaikkaa. 4505 Burgers & BBQ oli ihan nappivalinta viimeiseksi illaksi ja pienen jonottamisen arvoinen.

kaliforniaPA210307

Pääsyy paikan valintaan oli kuitenkin läheinen Alamo Square Park, jonka reunalla pönöttävät kuulut Painted Ladies -talot, joskin puiston parasta antia on kauempana siintävä kaupunki.

PA214887

Yritimme vielä tässä vaiheessa kiirehtiä Twin Peaksille katsomaan auringonlaskua, mutta harmillisesti usva pääsi valtaamaan kaupungin ja lopulta huipulle päästyämme sieltä ei nähnyt metriä edemmäksi. Itse auringonlasku oli utuisen vaaleanpunainen, joten ajoimme takaisin ja pysähdyimme hieman alemmaksi ihailemaan maisemaa. Ihan täydellinen päätös upealle lomalle!

PA214894

Lasku sairaalareissusta saapui noin kuukautta myöhemmin ja se oli reilusti toista tonnia. Jos aikaisemmin olin ollut siinä uskossa, että yksi yö sairaalassa on noin tonnin verran, niin tämä nyrkkisääntö ei päde ainakaan Jenkkeihin: pelkkä yksi ilta, lääkärin palvelut ja laboratoriotutkimukset tekevät helposti huomattavasti enemmän. Matkavakuutuksen tärkeys ei voisi tässä kohtaa korostua enää enempää!

 

Viime vuoden parhaimpia hetkiä ja kevään kuulumisia

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kuvien avulla kerrotaan viime vuoden parhaimmista hetkistä. En jaksanut kaivaa kyseistä sabluunaa esille, mutta silti mennyttä vuotta on aina hauska muistella. Matkojen puolesta se ei ollut samanlainen huippuvuosi kuin aiemmat ovat olleet, mutta henkilökohtaisesti se oli yksi elämäni parhaista ajanjaksoista, ehkä jopa paras, jos nyt elämää voi ylipäätään verrata. Eikä tämä tuleva vuosikaan näytä hassummalta, vaikka esimerkiksi työn vuoksi elämme tällä hetkellä aika epävarmoja aikoja. Juuri, kun en haluaisi stressata mistään ylimääräisestä, sillä uuden arjen oppiminen ja pyörittäminen vauvan (siis nykyisen taaperon, huh!) aloitettua hoidossa.

Mutta mitä siis jäi mieleen viime vuodesta matkojen suhteen? Entä mitä seuraavaksi?

Suurin haaste

Aloitetaan näinkin positiivisesta asiasta, mutta viime vuonna reissasimme ensimmäistä kertaa lapsiperheenä, viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Berliinin-loma meni ennakko-odotusten vastaisesti ihan nappiin, eikä meillä ollut mitään ongelmia oikein minkään suhteen. Suurin haaste varmasti onkin se, että uskaltaa elää vauvan kanssa sitä normaalia elämää, ja meillä siihen kuuluu matkustaminen.

berliinip6110054

Paras majoitus

Teimme kaksi ulkomaan- ja kaksi kotimaanmatkaa, ja yövyimme yhteensä 13 majoituksessa. Mukana oli mm. Palm Springsin The Saguaro, Las Vegasin Hard Rockin valtava sviitti ja kotimaan suosikkini Rovaniemen Arctic Light, mutta kaikista paras kokemus oli kuitenkin Airbnb-majoitus Berliinissä Prenzlauer Bergissä. Asunto sijaitsi keskeisellä paikalla ja oli ihanan boheemi sekalaisine tavaroineen ja siellä täällä lojuvine taideteoksineen (asunnon omisti sillä hetkellä Lontoossa asuva taiteilija), että pääsimme kertaheitolla sisään siihen, miksi ihmiset majoittuvat helpon hotellimajoituksen sijaan hieman enemmän stressiä aiheuttavassa vaihtoehdossa. Ensimmäinen Airbnb-kokemus ei ollut ongelmaton, mutta ei missään nimessä jäänyt viimeiseksi, sillä keväälle on varattuna kaksikin eri kämppää.

img_2679

Rentouttavin hetki

Berliini oli kokonaisuudessaan ehkä leppoisin loma koskaan, mutta yksittäisistä hetkistä koin kaikkein seesteisimmän olon Palm Springsissä syödessämme kiireetöntä aamupalaa aamuauringosta ja palmujen katveesta nauttien. Koko päivälle ei ollut mitään tekemistä, ei mitään suunnitelmia, eikä kiire minnekään. Vauvakin päätti, että se oli hyvä hetki jatkaa yöunia ja antaa vanhempien kerrankin syödä ihan rauhassa. Jos mietin sanaa loma, tulee ensimmäisenä mieleen juuri tämä hetki.

blogipa140096

Paras idea

Ulkomaanmatkat ovat meillä poikkeuksetta pitkän aikavälin suunnitelmia, sillä emme ole harrastaneet äkkilähtöjä muistini mukaan vuosikausiin. Harmittavan harvoin spontaaneja reissuja tulee harrastettua edes kotimaassa, vaikka se lopulta olisi todella helppoa, eikä usein kovin kallistakaan. Syyskuussa teimme poikkeuksen ja varasin meille yhden yön Arctic Lightista, tuohon aikaan kun hotellihuoneen saa varsin kohtuulliseen hintaan siihen nähden, että aamupala on varmasti yksi Suomen parhaista. Niinpä me vietimme ihanan miniloman Rovaniemellä, vain kolmen tunnin automatkan päässä kotoa, ja päätimme heti tehdä siitä vuosittaisen perinteen.

blogiimg_4032

Upein luontokokemus

Kalifornian-roadtripillä näimme ensimmäistä kertaa kunnon punapuumetsän Big Basin Redwoodsissa, ajoimme upeiden merimaisemien ykköstiellä ja minä pääsin myös kokemaan Death Valleyn armottomat suolakentät Badwaterissa. Viimeksi mainittu olikin loppureissun aikana mielessä jatkuvasti, mutta kokemusta hieman latisti näin jälkikäteen ajatellen se, että en voinut jakaa sitä muun perheen kanssa. Siksipä (ja ehkä muutoinkin, nyt kun aikaa on kulunut) hienoimmaksi luontokokemukseksi nousee kaikesta huolimatta Yosemite. Upeiden näköalapaikkojen lisäksi puiston parasta antia oli emokarhu poikasineen, turvallisesti auton sisältä nähtyinä!

kaliforniapa180262

Yllättävin kaupunki

Parasta Kalifornian-reissussa oli sen vaihtelevuus: meri, aavikko, metsät, vuoret, laaksot, pienet kylät, suuret kaupungit, perusjenkkilä ja urbaanit kaupunginosat. Vaikka Berliini on yksi lempikaupungeistani, nousee vuoden yllättäjäksi San Francisco. En ihastunut kaupunkiin viisi vuotta sitten, joten en odottanut siltä mitään ihmeitä, mutta tällä kertaa San Franciscon kadut hurmasivat minut täysin. Kaupunki on kaunis, talot ovat mielettömiä ja kaikkea mielenkiintoista syötävää, juotavaa ja tekemistä riittäisi. Pakko palata joskus paremmalla ajalla!

kaliforniapa200282

Keväälle meillä on kaksi matkaa varattuna, sillä emme voineet vastustaa Finnairin tarjouslentoja New Yorkiin vapun tienoilla (kirsikankukat varmasti parhaimmillaan, ja koska en selvästikään pääse tänäkään keväänä Japaniin, niin Nyki kelvatkoon). Lisäksi hiihtolomalle oli keksittävä jotain, ihan vaan siksikin, että päivähoitaja on lomalla. Koska Kalifornian-reissu oli hieman raskas kaikkine paikanvaihdoksineen ja pitkine lentoineen (ja vastoinkäymisineen), päätimme jo silloin, että seuraava loma on enemmän Berliini-henkinen, ei mitään tekemistä sisältävä. Jotenkin mieleen tuli entinen vaihtarikaupunkini Malaga, sillä olen halunnut käydä katsomassa (kuuleman mukaan) muuttunutta kaupunkia jo muutaman vuoden ajan. Nyt siis ei muuta kuin kevättä kohti, ja jos aika tuntuukin vielä hieman pitkälle, niin onneksi sitä ennen on yksi työmatka Lontooseen, ihan niinkin pian kuin jo nyt tammikuussa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Yosemite, reissun huippukohta?

Tiedän, Yosemite on kaikkien lemppari. Ja kun sanon kaikkien, niin tarkoitan sillä sitä, että en ole vielä koskaan kuullut kenenkään olleen pettynyt Yosemiteen, vaan paikka on poikkeuksetta saanut ylistystä osakseen. Vaikka olemme reissanneet jenkeissä jo lukuisia kertoja, oli Yosemite jäänyt reitin ulkopuolelle tähän mennessä. Nyt, kun halusimme kiertää “vanhan tutun” reitin, jotta välttäisimme suurimman yllätykset pienen vauvan kanssa matkustaessa, oli Yosemite ainoa uusi paikka, jonka halusimme ehdottomasti mukaan.

Hirveän usein kuulee verrattavan Yosemitea ja Grand Canyonia kokemuksina. Meillä Grand Canyon auringonnousun aikaan, täydessä hiljaisuudessa ja lähes totaalisessa yksinäisyydessä oli jotain, mitä muistelen vieläkin kaihoisasti. Samaan aikaan monet saattavat kokea, että kanjoni on vain yksi iso kuoppa, jonka laidalla lauma turisteja ottaa kuvia. Eivätkä he ole väärässä. Oli todellinen onnenpotku, että päätimme uhrata yöunet ja ajoimme kanjonin laidalle pimeydessä, silloin kun muut vielä odottelivat turistibussin lähtemistä satojen kilometrien päässä.

PA184773kaliforniaPA184779

Yosemiteen lähtö ei onnistunut ihan samalla aikataululla, sillä vauvan rytmin sekoittaminen on jotain niin vaarallista puuhaa, ettei siihen uskalla ryhtyä kokenutkaan matkailija. Majapaikkamme Mammoth Lakes sijaitsi melko lähellä puiston itäporttia, mutta silti ajomatkaksi Yosemite Vallyn tienoille tuli helposti pari tuntia. Noh, me pysähdyimme lopulta Mono Laken rannalla matkan varrella, mutta muutoin posotimme ilman valokuvaustaukoja (kerran sentään juoksimme vessaan, niitä kun päätien varrella on kiitettävästi).

kaliforniaIMG_4703kaliforniaPA184807

Aluksi saimme ajella ihan rauhassa, eikä muita autoja ollut liiaksi pilaamassa kansallispuiston tunnelmaa. Jylhät maisemat olivat ehdottomasti hienot, ja jos meidän ei olisi tarvinnut kiirehtiä Glacier Pointille, olisimme voineet pysähtyä tämän tästä. Hoppuilimme lähinnä siksi, että olisimme perillä vielä aamupäivän puolella ja saisimme auton varmasti parkkiin. Suureksi yllätykseksemme parkkipaikka oli lopulta vasta puoliksi täynnä, kun vihdoin pääsimme ylös asti perille. No, joka tapauksessa oli mukana olla liikenteessä pahimpien ruuhkien ulkopuolella.

kaliforniaPA180262kaliforniaPA184791

Glacier Point on yleensä se kohde, jossa suositellaan käymään jos on aikaa vain yhteen. Ja sinällään olen samaa mieltä: maisemat ovat upeat! Toisaalta en voi olla miettimättä millainen kokemus olisi ollut niin aikaisin aamulla, että ei olisi tarvinnut väistellä muita ihmisiä ja kameroita joka ikisellä kalliolla? Nyt tunnelma oli vähän kiireinen, oli kiire ottamaan kuvaa ja sitten oli jo kiire pois. Vauva herätti täälläkin suurta ihastusta ja lähinnä nyökyttelin joka toiselle, että kiitos kiitos, kyllä, aurinkolasithan ne.

PA184805kaliforniaPA184825kaliforniaPA184812

Glacier Pointin jälkeen emme oikein tienneet mitä tehdä seuraavaksi. Onneksi paluumatkan varrelle osui Tunnel View, joka tietenkin piti käydä ikuistamassa, mutta sen jälkeen oli vähän tyhjä olo. Ajoimme alas laaksoon ja hetken pyörittyämme jätimme auton parkkiin. Kävimme pienen puron varrella nappaamassa taas muutaman hienon kuvan, mutta emme osanneet oikein lähteä mihinkään. Mirror Laken kyltti houkutteli lähtemään pienelle kävelylle, mutta toisaalta flunssan takia vauvan kanniskelu ympäriinsä ei oikein innostanut. Ja mikä pettymys meitä olisikaan odottanut, sillä luin myöhemmin, että järvessä ei ollut tuohon aikaan edes vettä.

kaliforniaIMG_4710

Kuivuuden kyllä huomasi Yosemitessa muutenkin. Toki syksyllä kaikki alkaa muutenkin olemaan hieman nuutunutta, ja laakson pohjalla olevat ruskapuut toivat maisemaan omaa hienoa tunnelmaansa, mutta odotimme jotain hieman vehreämpää. Lisäksi metsäpalot olivat jättäneet jälkensä paikoitellen ja mustaksi hiiltyneitä tai kokonaan palaneita puita raivattiin parhaillaan. Samaan aikaan alueella oli myös hallinnassa oleva metsäpalo, jonka savun hajua ei voinut olla huomaamatta.

kaliforniaPA180275kaliforniaIMG_4714

Päätimme lähteä kohti majoitustamme Mariposassa, ja mikä onni ettemme tuhlanneet ihan viimeisiä voimiamme Yosemitessa, sillä lopulta vietimme hieman raskaan illan paikallisessa sairaalassa. Sitä ennen koimme kuitenkin yhden koko reissun ehdottomista kohokohdista: karhuemo kahden pentunsa kanssa ihan tien vieressä! Toinen pennuista jäi poseeraamaan meille toviksi kivimuurin päälle, mutta kameraan ei ikuistunut mitään niin hienoa, kuin tuo kokemus oli.

kaliforniaPA180258

Kuin Dalin maalauksesta – ajomatka Death Valleyn halki

Edellisellä kerralla Death Valleyssa vallitsi 52 asteen kuumuus. Se kärvensi ihoa yhdessä tuulen kanssa, ja olo oli kuin tehokkaassa kokovartaloföönissä. Kävimme Zabriskie Pointilla ja Dante’s View:n näköalapaikalla sekä pienellä pysähdyksellä Furnace Creekissä, jonka kylmät juomat viilensivät edes hetkeksi.

Samaan aikaan Kuolemanlaakso oli todella kaunis, unenomainen. Halusin ehdottomasti käydä siellä uudestaan, jos tilaisuus tulisi eteen. Ja nyt se tuli, sillä kurvasimme Las Vegasista kohti San Franciscoa ja mikä olisikaan parempi idea kuin mennä maisemareittiä Death Valleyn ja Yosemiten läpi.

kaliforniaPA170225PA174733PA174736

Tällä kertaa säätiedotus oli yllättävä: vain 13 astetta aamupäivästä klo 10 aikaan. Ajelimme aamuviileällä kohti Furnace Creekiä ja olimme varustautuneet sen mukaisesti: kevyttoppatakit turvana aavikon hyytävää aamua vastaan. Meillä oli määränpäänä Badwater Basin, ja koska tiesimme päivän ajomatkan olevan pitkä, emme pysähdelleet matkan varrella oleville nähtävyyksille.

Perillä hyppäsimme autosta ulos ja huomasimme sääennusteen olleen totaalisen väärässä: 30 oli varmasti mennyt rikki jo siihen mennessä. Aloimme siis aukomaan matkalaukkuja, vaihtamaan vaatteita ja läträämään aurinkovoiteella. Mietimme hetken varustustamme: olimme ajatelleet ottaa käyttöön manducan, mutta koska tie suolakentille näytti kovin tasaiselle ja emme olleet osanneet ennakoida vallitsevaa lämpötilaa, oli parempi ottaa käyttöön rattaat. Alkumatka menikin niillä varsin mukavasti, sillä suola oli talloutunut kovaksi ja tasaiseksi alustaksi leveälle kulkuväylälle.

PA174734kaliforniaPA170231PA174741

Lähdimme matkaan, joka näytti lyhyelle pyrähdykselle, mutta kuten jouduimme toteamaan, oli pelkkä näköharha. Kuumuus ei onneksi ollut mitenkään paha, ja vauvakin sai makoilla täydessä varjossa kuomun alla. Pääsimme kävelymatkasta reippaasti yli puolet eteenpäin, kunnes tie huononi ja lopulta rattailla oli ihan mahdotonta päästä etenemään. Voi, kun olisimme tajunneet ottaa manducan mukaan rattaisiin! Tosin koska aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja lisäksi emme olleet osanneet odottaa moista hellettä, oli vauvan varusteet ihan väärät kantoreppuun. Oli selvää, ettemme voisi jatkaa matkaa. Lisäksi vauva alkoitti itkukonsertin, liekö sitten iskenyt kuumuus vai tylsyys suolakenttiä katsellessa. Harmitti. Maali oli siinä jo ihan lähellä, mutta oliko meidän pakko jättää se nyt väliin ja tulla joku toinen vuosi uudemman kerran?

kaliforniaPA170253kaliforniaPA170235kaliforniaPA170251

Päätimme, että toisen meistä on lähdettävä vauvan kanssa takaisin autolle. Antti lähti, ja minä pääsin jatkamaan matkaa tien päähän, jossa suolakentät levittäytyivät kauaksi pohjoiseen ja etelään. Tuohon aikaan loppuvaiheessa ei ollut juuri muuta porukkaa, ja sain ihastella vitivalkoista ja kuhmuraista pintaa ihan rauhassa, mitä nyt yksi pariskunta pyysi minua ottamaan kuvan heistä (ja samalla sain kuvan itsestänikin). Sen jälkeen olin ihan yksin. Kaukaisuudessa näkyi parkkipaikka autoineen ja ihmisiä kävelemässä kohti suolakenttiä, toisaalta ihan lähellä, mutta samalla niin kaukana. Ihan kuin toisessa todellisuudessa. Jos huutaisin, he eivät kuulisi. Kuolemanlaakson pohjalla, Badwaterissa, on ihan kuin unessa.

kaliforniaPA170242kaliforniaIMG_4663kaliforniaIMG_4661

Lumous haihtui, kun aloitin paluumatkan ja hetki hetkeltä ympärillä oli enemmän ihmisiä. Hyppäsimme auton viilentävään ilmastointiin ja ajoimme muutaman kymmenen mailia samoja jälkiä takaisinpäin, kunnes koukkasimme meille ihan uusiin maisemiin ja lähdimme ajamaan laakson läpi. Tie kiersi lenkin pohjoiseen päin ja oli pituudeltaan paljon enemmän kuin nopeasti karttaa vilkaisemalla voisi kuvitella.

Ajoimme kivimuodostelmien ja hiekkadyynien ohi, välillä korkeammalla ja välillä matalammalla. Teimme pienen pysähdyksen dyyneille ja nyt oli Antin vuoro mennä, minä jäin vauvan kanssa. Vaikka tiesin kyllä, ettei se ole samanveroinen kokemus kuin Badwater. Päätin mielessäni, että teemme joskus vielä kolmannen reissun Kuolemanlaaksoon.

PA174760PA174755PA174759

Loppumatka ennen kansallispuiston alueelta poistumista on melkoista vuoristotietä. Ja maisemat ovat sen mukaiset: kuin katselisi jotain vierasta planeettaa yläilmoista. Kaikki näyttää olevan ihan lähellä, mutta tiedämme että se on vain kangastusta. Pysähdyimme välillä näköalapaikoille, mutta kiire ajoi meitä eteenpäin: yöpaikkaamme Mammoth Lakesiin oli vielä pitkä ajomatka edessä. Seuraavana päivänä meitä odotti aikainen aamu ja Yosemiten kansallispuisto, mutta harmillisesti flunssa oli tehnyt tuloaan koko päivän. Olisi ihan kiva, jos ehtisi kunnolla lepäämään, mutta viritimme silti herätyskellot soimaan ennen auringonnousua.

PA174764PA174763