Naplesin dramaattinen aurinko

Floridan-lomamme alkoi Tampan vierestä Clearwaterista, ja se jatkui St. Pete Beachin ja Pass-a-Grille Beachin kautta Naplesiin. Saavuimme suloiseen Lemon Tree Inniin loppuiltapäivästä ja lähdimme heti tavarat nakattuamme kävelemään kohti rantaa. Samalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja katuja, joiden varsilla näkyi sekä viihtyisiä että varmasti isolla rahalla rakennettuja taloja. Ei ihme, sillä Naples on Jenkkien rikkaimpia alueita, mutta se oli hieman yllätys, ettei näitä taloja oltu ympäröity kauttaaltaan korkealla muurilla.

P3052937P3052940P3052941

Rannalla meitä odotti loppuiltapäivän raukea auringonpaiste, paitsi että sen eteen tälläytyi kovaa vauhtia tumma pilvi. Ukkoseksi luulemamme ilmiö paljastui kuitenkin myöhemmin savupilveksi, joka tuli läheisestä maastopalosta. Pilven takaa kurkkiva aurinko näytti todella erikoiselta ja loi pitkälle, pehmeähiekkaiselle rannalle ihan oman tunnelmansa!

P3052942P3062951P3062952

Lähdimme kävelemään kohti laituria, ja bongasimme matkan varrelta yhdet rantahäät. Voi, millaisia hääkuvia kyseinen pari saikaan, noin dramaattinen taivas taustanaan! Lisäksi pilvien lomassa kaarteli pienkone vetäen perässään onnittelukylttiä (oletettavasti) samaiselle parille.

auringonallaIMG_0183P3062967P3062970auringonallaP3060027P3062968

Laiturilta käsin oli hauska katsella pelikaanien kalastamista, kuinka ne syöksyivät hurjan nopeasti ylhäältä alas merta kohti ja sukelsivat sukkana pinnan alle. Seurasimme pelikaanien ja pienten ”takatukkaisten” haikaroiden elämää tovin, kunnes huomasimme vedessä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: delfiinin! Delfiini pyörähteli laiturin vieressä useammankin kerran, vaikka antoikin odottaa itseään välillä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet delfiiniä luonnon vesissä, joten vielä yhdistettynä epätyypillisen näköiseen taivaseen, oli hetki todella taianomainen.

P3062975auringonallaP3060032auringonallaP3060031IMG_2828IMG_2829

Paluumatkalla kävelimme Naplesin ravintola- ja ostoskadun, 5th Avenuen kautta. Katu ei näyttänyt kovin amerikkalaiselta, vaan monet ravintolat henkivät eteläeurooppalaista fiilistä tyylikkäine ulkoterasseineen. Katselimme rantasandaalejamme ja shortsejamme ja päätimme jättää (todennäköisesti) kalliit viinilasilliset väliin ja läpsyttelimme takaisin motellillemme, jossa eläkeläiset katselivat iltauutisia (tai telenoveloita) telkkarit raikuen. Aamulla söimme varhain aamupalaa uima-altaan vieressä, auringon noustessa tällä kertaa lähes pilvettömälle taivaalle. Savun hajun haistoi vielä kevyesti Naplesin kaupungin rajalla, matkalla Evergladesiin alligaattoreita bongailemaan.

auringonallaIMG_0212floridaIMG_0210auringonallaIMG_0214

Viikon kierros Floridassa

Tämän talven viimeinen reissu suuntautui Floridaan ja reitin varrelle osui monen monta etappia, vaikka aikaa oli vain viikko. Vaihdoimme paikkaa joka päivä, mutta se sopi meille erittäin hyvin, sellaisia meidän roadtripit ovat aina olleet. Lisäksi rakastan sitä aikaista aamuhetkeä, kun auto pakataan, navigaattoriin kirjataan uusi paikka ja lähdetään liikkeelle vain hetki auringonnousun jälkeen. Silloin on vielä rauhallista ja valo on mukavan pehmeää.

Meidän lennot olivat Tampaan, mikä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi siksi, että kenttä oli pieni, maahantulomuodollisuudet nopeat ja henkilökunta ystävällisintä. Olimme vuokranneet auton Alamolta ja vaihdoimme sen suunnitellusti vuokraamolla Infinitin katumaasturiin. Sieltä olikin loistava katsella maisemia! Vaikka olimme perillä myöhään iltapäivällä, emme olleet niin väsyneitä, ettemmekö olisi lähteneet kruisailemaan Clearwaterin rannalle. Oli lauantai-ilta, joten porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja parkkipaikan löytyminen oli tuskaisaa, mutta lopulta saimme auton kauimmaiseen katuparkkiin ja ehdimme juuri ja juuri näkemään upean auringonlaskun. Ja mikä biitsi, ihan mieletön valkoinen hiekka!

P3052884

Aamulla heräsimme jo hyvissä ajoin ennen muuta motellia ja heti auringon noustua lähdimme matkaan. Ensimmäisenä etappina oli Pass-a-Grille Beach, joka kuuluu St. Pete Beachiin. Keräsimme rannalla simpukoita ja ihailimme näyttävää haikaraa, joka muina miehinä seisoskeli (muiden) kalastajien joukossa. Illalla saavuimme varsinaiseen määränpäähämme eli Naplesiin ja lähdimme katsomaan auringonlaskua rannalle. Läheinen maastopalo aiheutti auringon eteen tummanpuhuvan pilven, mikä teki maisemasta aivan ainutlaatuisen. Kävelimme laiturille asti ja katselimme huvittuneina pelikaanien syöksyjä meriveteen kalojen perässä. Todellinen huippuhetki oli kuitenkin se, kun laiturin vieressä uiskenteli delfiini!

P3052903P3052922auringonallaP3060027P3062970

Naplesin jälkeen jatkettiin eläinten bongailua, nimittäin alligaattoreiden. Ajoimme Evergladesin läpi ja pysähdyimme muutamassa kohtaa, hieman kauhunsekaisin tuntein odottaen, mutta lopulta varsin tyynesti alligaattoreihin suhtautuen. Sillä niitä kyllä nähtiin. Aloitimme kevyesti kolmesta poikasesta, jatkoimme keskikokoiseen ja lopulta näimme yhden melko ison yksilön, ja ihan lähietäisyydeltä, huh! Jatkoimme matkaa Tamiami Trailia pitkin aina Miamiin, jossa käväisimme Wynwoodin taidealueella.

auringonallaP3060059P3063015P3063074P3063077

Key West oli yksi reissun odotetuimmista paikoista, sillä meillä oli sieltä kivoja muistoja neljä vuotta aikaisemmasta päiväreissusta. Tällä kertaa meni kuitenkin hieman pieleen jo aluksi, kun aina aurinkoisilla Florida Keyseillä leijui harmaat pilvet yllä ja sateen uhka oli läsnä koko ajan. Lisäksi perille saavuttuamme emme löytäneet yli tuntiin vapaata parkkipaikkaa, joten ehdimme jo todella hermostumaan koko kaupunkiin (olisihan se pitänyt tietää jo edellisestä kerrasta)! Lopulta löysimme vapaan ja myös turistin käytössä olevan paikan (vieläpä ilmaisen!) ihan kaupungin laidalta ja marssimme pikatahtia Old Town Mexican Cafe -nimiseen ravintolaan, jonka suojaisaan terassiin ja limettipiiraaseen olimme mieltyneet aikaisemmin. Saimme ihan täydellisen paikan terassilta, mutta niin vaan sade päätti saapua juuri silloin ja jouduimme väistämään sisätiloihin. Aina ei vain voi voittaa.

auringonallaP3080092P3073150auringonallaIMG_0290

Harmitusta onneksi lievensi majoituksemme Marathon Key:lla, tai ainakin sen pienvenesatama ja upea, Meksikonlahden auringonlasku! Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni ja söimme valtaisan aamupalan IHOPissa. Ennen Miamiin lähtöä käväisimme saaren Sombrero Beachilla, joka oli selvästi paikallisten suosiossa. Miamissa ajoimme suoraan Miami Beachin puolelle ja kävelimme Ocean Drivella hetken, ennen kuin muistimme spring break -ajan olevan juuri sillä hetkellä. Söimme ulkona terassilla ja saimme ikäväksemme seurata lähes paljaiden takapuolten marssia pöytämme ohi ihan jatkuvalla syötöllä, mutta onneksi ruoka oli sentään hyvää. Sama meininki jatkui rannalla, eikä siellä jaksanut kuin käydä kääntymässä. Lopuksi pyörähdimme Little Haitin puolella Miamin suosituimmassa levykaupassa, mutta sekin oli lopulta vähän huti meidän osalta.

auringonallaP3080113auringonallaP3080133P3083225auringonallaP3090146

Miamin majoituksemme aamupala oli todella onneton, siis todella, joten päätimme hypätä auton rattiin ja hurauttaa jo aamuvarhaisella Fort Lauderdaleen, ostaa Publixilta aamupalaa ja syödä rannalla. Miten loistava idea! Siitä jatkoimme matkaa ja posotimme vauhdilla aina Titusvilleen asti, missä päivän varsinainen kohteemme, Kennedy Space Center, sijaitsi. Olin etukäteen suhtautunut paikkaan hyvin vähäisellä mielenkiinnolla, ja nieleskelin hieman 50 dollarin lippuhintaa, mutta lopulta päivästä tuli ikimuistoinen. Hintaan kuului bussikierros alueella (myös siellä näimme alligaattoreita, useita!) sekä eri näyttelyt ja imax-esitykset. Viisi tuntia ei tuntunut riittävän millään, ja vaikka homma oli amerikkalaiseen tyyliin hieman paatoksellista, oli itsellä olo kuin olisi elokuvassa!

auringonallaP3090160P3093262P3103312P3093293

Illaksi ajoimme vielä Daytona Beachille, missä meitä odotti sekä spring break -hulinat että biker-viikko, huh! Onneksi motellimme sijaitsi vähän rauhallisemmalla paikalla. Yöpimeällä huoneeseen kavutessamme pystyi aistimaan meren läheisyyden, ja aamulla sain vahvistuksen: huoneemme oli ihan rannan vieressä, ja meillä oli vieläpä parveke! Heräsin jo ennen auringonlaskua ja lähdin kävelemään rannalle. Oli aivan täydellisen kaunista ja rauhallista. Vain minä, muutama lenkkeilijä ja kalastaja, sekä upea biitsi! Myöhemmin haimme aamupalaa parvekkeelle ja vietimme juuri sellaisen aurinkoisen aamun, kuin lomalla kuuluukin. Aamupäivästä kävimme vielä kävelemässä rannalla uudestaan.

auringonallaP3100240auringonallaIMG_0433

Reissun viimeinen etappi oli Orlando, jossa majoituimme ihan ydinkeskustan tuntumassa. Vietimme iltaa läheisessä Lake Eola Parkissa ja seurasimme perjantai-illan rauhallista menoa. Seuraavana aamuna söimme vielä diner-aamupalan ja lähdimme kohti Tampaa ja lentokenttää. Matka kesti yli tuplaten sen mitä piti, kiitos ruuhkien, mutta onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen.

P3113338P3113357

Kiitos Florida, olit ihana, ja annoit sen verran valovoimaa, että tällä jaksaa kyllä talven loppuun!

Floridan roadtrip, aurinkoa kiitos!

Jos syksyllä pohdinkin, tuleeko vain 8 viikon välein olevat joulu- ja hiihtoloma liian nopeasti, niin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että eivät ollenkaan. Jos hiihtoloma, ja Floridan-reissu, olisivat olleet viikkoakin myöhemmin, olisin ehtinyt totaalisesti ylirasittamaan itseni, sillä alkuvuosi on ollut varsin hektinen ja olen rynnännyt projektista toiseen ja kolmanteen lyhyelläkin varoitusajalla. Pieni paussi tekee ehdottomasti hyvää.

Tämä vuosi syyslomasta hiihtolomaan on ollut todella poikkeuksellinen, sillä säästimme vuosilomia niin, että saimme pitää jopa kolme eri lomaa syksyn ja kevään välillä. Ja kaiken tietenkin kruunasi se, että onnistuimme saamaan kaikille näille lomille edulliset, reilut 300 e maksaneet lennot New Yorkiin, Hongkongiin ja Tampaan Floridaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on siis Floridan vuoro, neljä vuoden tauon jälkeen! Viimeksi vietimme muutaman päivän Miamissa sekä yhden Key Westissä. Tällä kertaa meillä on auto vuokrattuna koko ajalle ja lähdemme liikenteeseen Tampasta. Ensimmäinen etappi on mm. Ullan hehkuttama Naples ja pienen rantapysähdyksen jälkeen kurvaamme Evergladesin läpi Miamiin. Matka jatkuu Keys-saarten läpi aina Key Westiin, joten pääsen juhlimaan synttäreitäni paikkaan, joka huokuu täysillä lomafiilistä. Ja haukkaamaan palan herkullista key lime pie:ta!

auringonallapc271528auringonallapc281576auringonallapc281606

Keysien jälkeen jatkamme matkaa pohjoiseen, ohitamme jälleen Miamin ja käymme Kennedy Space Centerissä Titusvillessä. Majapaikan olemme varanneet Daytona Beachilta.  Paluumatkalla ajamme Orlandon kautta takaisin Tampaan. Siinä se viikko meneekin. Pitkän pimeän talven jälkeen odotan kaikkein eniten valoa. Ja turkoosia merta, sitä ei voi koskaan katsella liikaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei siis hiihtämistä tiedossa tälläkään hiihtolomalla. Ylläri! Tosin näiden kahden vmp-säällä varustetun päivän jälkeen paistaa näköjään aurinko ja on ihan täydellinen kevätsää. Jopa niin hieno, että hetken harkitsin suksien hankkimista heti kun tulemme lomalta takaisin. Katsotaanpa miten käy!

Ps. Tällä kertaa läppäri ei seuraa mukana lomalle, joten reissua voi seurata lähinnä Instassa ja Snäpissä, molemmissa @heidialande.

Kaupunkien yläilmoissa

Maaliskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on ylhäällä, korkealla. Ensimmäisenä mieleen tulee vuoret ja näköalapaikat, mutta Instagram-kuviani tutkiessani huomasin, että minun tulee suhteellisen paljon hilluttua yläilmoissa nimenomaan kaupungeissa. Siispä tässä postauksessa katsotaan alaspäin miljoonakaupunkeihin!

Empire State Building, New York

Mitä olisikaan maailman kuuluisin pilvenpiirtäjäviidakko ilman maisemien katselua yläilmoista käsin? Empire State Building ei ole ainoa vaihtoehto, eikä välttämättä edes se paras, mutta klassikko se ainakin on!

empirestatebuilding

Chill Skybar, Saigon

Edellisen kerran ihailimme kaupungin vilinää Saigonissa joululomalla. Koska kaupunki on täynnä mopoja, näyttävät tiet illan pimentyessä erityisen kauniille. Ja samalla saa hengähdystauon itse liikenteestä!

chillskybar

Griffith Observatory, Los Angeles

Olemme käyneet molemmilla Los Angelesin kerroilla sekä Hollywoodin kukkuloilla että Griffith Observatorylla. Vaikka nämä kuvat eivät ole iltapimeällä napattuja, on auringonlasku ja sen jälkeinen aika ihan parhaita tunnelman kannalta. Los Angeles on loputon valomeri!

griffithobservatory

Lebua Skybar, Bangkok

Lebuan kattobaari on ehkä Bangkokin kuuluisimpia, mutta kaikkein viihtyisin se ei ole. Maisemat ovat silti upeat, eikä ylhäällä käynti vaadi välttämättä edes yhden (kalliin) drinkin ostamista.

lebuaskybar

Marina Bay, Singapore

Singaporessa saa nauttia satumaisesta fiiliksestä Marina Bayn alueella, missä voi nousta maatason yläpuolelle superpuihin (kokemus on todella kitsi!) tai vielä reippaasti ylemmäksi Marina Bay Sands -hotellin kattotasanteelle Ku De Ta:n baariin. Hotellilla on myös näköalatasanne, mutta se maksaa suurin piirtein saman verran kun perusdrinkki Ku De Ta:ssa.

marinabay

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

3A Alternative Art Area, katutaidetta Saigonissa

Saigonista tulee ensimmäisenä mieleen kaikkialla pörräävät mopot, siirtomaa-ajan arkkitehtuuri ja eksoottiset katumarkkinat paikallisine ruokineen. Kaupungin moderni puoli jää helposti paitsioon, sillä loman voi helpostikin täyttää perinteiseen vietnamilaiseen tunnelmaan nojautuen. Saigonissa, tai oikeammin tietenkin Ho Chi Minh Cityssä, voi kuitenkin maustaa omaa lomaansa niin trendikkäissä kattobaareissa, lukuisissa tyylikkäissä ja viihtyisissä kahviloissa kuin vaikkapa katutaiteen parissa.

DSC_3366DSC_3369DSC_3379

Saigonin kadut eivät kuitenkaan vilise taidetta siellä täällä, vaan kiinnostuneiden tulee itse hankkiutua katutaiteelle pyhitetylle paikalle. 3A Alternative Art Area on pienehkö, vain muutaman kadunpätkän kattava sisäkortteli, jonka seinillä on vaihtuva katutaidenäyttely. Kaikki teokset ovat siis luvan kanssa tehtyjä ja niille varatuilla paikoille, sekä muureilla että rakennusten seinillä. 3A:n alueella on myös kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

DSC_3374DSC_3383auringonallaIMG_0786DSC_3385DSC_3384

3A sijaitsee jokivarressa ja sinne kuljetaan pääkadulta käsin. Google kyllä tietää paikan, mutta kyltti on melko huomaamaton. 3A ei ole tosiaankaan mikään iso paikka, mutta meille se sopi vierailukohteeksi hyvin, sillä halusimme kävellä osittain etukäteen suunnitellun reitin kaupungilla. Seuraavaksi jatkoimme matkaa Jade Emperor Pagodalle. Olimme liikenteessä aamupäivästä, jolloin ravintolat olivat vielä kiinni, eikä paikalla ollut kovin paljoa muita turisteja, paria aasialaista teiniporukkaa lukuunottamatta. Antti pääsi tuttuun tapaansa ottamaan ryhmäkuvia lukuisilla erilaisilla poseerauksilla!

auringonallaPC290073DSC_3382DSC_3367auringonallaIMG_0785DSC_3378

Vietnamin ruokaparatiisi

Aasialainen ruoka on lähes poikkeuksetta todella hyvää, ja katukeittiöt ovat niitä parhaita paikkoja kokea paikallista ruokakulttuuria. Vietnam on herkuttelijalle oikea ruokakeidas, sillä syömistä on tarjolla lähes joka nurkalla ja hinnat ovat edulliset. En (muka) tiennyt ennen reissuamme vietnamilaisesta ruuasta juuri mitään, vaikka kyllähän pho-keitot, tuoreet ja paistetut kevätrullat, bao-leivät ja banh mi -patongit tuttuja olivatkin. Ja näitä kaikkia tuli tietenkin kokeiltua autenttisina versioina, mutta onneksi kokeilulistalle pääsi paljon muutakin.

Ruokien nimien opettelu oli äkkiseltään sen verran haastavaa, että ne eivät välttämättä jääneet mieleen. Mutta se jäi, että makumaailma oli tietenkin aasialainen, mutta omalla tavallaan erilainen. Ruoka oli ihanan raikasta ja lähes aina sen mukana tuli iso lautasellinen kaikkea pientä vihreää (yrttejä ym.) tai salaatinlehtiä, joiden avulla ruoka syötiin.

auringonallaPC280061 auringonallaPC280064

Suurin ruokailotulitus koettiin odotetusti Saigonissa, jossa vietimme kaksi kokonaista päivää. Kun istuimme ensimmäiseen katukeittiöön, saimme yllättäen listat käteemme, vain kuullaksemme, ettei niistä ruuista ole oikein mitään tarjolla. Koska yhteistä kieltä ei juuri ollut, oli helpoin kysyä banh mi:n perään, kun näin tiskillä kasan rapeita patonkeja. Ja banh mit saimme, vieläpä todella hyvät sellaiset! Olisin voinut syödä banh mita vaikka joka päivä, mutta lopulta söimme näiden lisäksi vain muutamat patongit hotellimme aamupalalla.

makujakotoaIMG_0733

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus kokeilla jotain listaamiani ruokalajeja, mutta koska harhailimme kaduilla satunnaisesti ja menimme lopulta istumaan todella nälkäisinä ensimmäiseen sopivan näköiseen paikkaan, saimme eteemme sitä ruokaa, mitä tarjolla oli. En ollut koskaan kuullutkaan mi quangista, mutta kovin simppelin näköinen nuudeliruoka onnistui olemaan mielettömän hyvää. Meille ei oikein selvinnyt, miten rapsakkaa leipää olisi pitänyt syödä, joten napsimme sitä aina sopivassa välissä. Mikäli näin oikein, niin paikalliset murustelivat sitä suoraan annokseensa. Annoksen mukana tuli valtava keko yrttejä.

DSC_3438
makujakotoaIMG_2657 makujakotoaP1040261

Kaikista helpointa Saigonissa on painella Ben Thanhin ruokatorille, joka on ehkä tunnetuin ydinkeskustassa oleva ruokamarkkina. Paikka on katettu ja sieltä löytyvät vessat, sekä jopa wifi. Tulee mieleen Singaporen hawker centerit. Meidän mielestä suurin plussa oli se, että paikassa myytiin lähes mitä tahansa mieleen tulevaa ruokaa ja kumpikin saattoi hakea vuorotellen jonkun jaettavan annoksen.

makujakotoaPC290123 makujakotoaPC290119
makujakotoaP1040258 makujakotoaP1040268

Koska olimme liikenteessä iltapimeällä, eivät kuvat ole kovin kummoisia, mutta maistoimme ainakin vietnamilaisia pannukakkuja ja täytettyä, rapeaa lettua, tuoreita kevätrullia, hiiligrillillä paistettuja vartaita ja bao-leipää friteeratulla tofulla. Juomaksi ostettu limetti-shake oli niin hyvä, että sitä kannatti odottaa väentungoksessa hetki jos toinenkin.

Lentokentän kotimaanterminaalin ruokatarjonta yllätti myös iloisesti, ja söimme lounasta pho-keiton ja toistaiseksi nimettömäksi jääneen nuudeliannoksen merkeissä, joista erityisesti jälkimmäinen jäi mieleen.

makujakotoaPC300136

Kaikista parhaimmat uppopaistetut kevätrullat söimme Bai Saon rannalla Phu Quocissa. Toki kauniilla maisemalla ja ylipäätään rantapikinikin tunnelmalla oli varmasti osansa asiassa. Samalla saarella söimme myös todella hyvää bbq-possua.

auringonallaP1010194
auringonallaP1010162 makujakotoaP1010226

Makeita jälkiruokia ei tällä reissulla tullut juuri nautittua, mutta juomia siitäkin edestä. Vietnam on kuuluisa kahveistaan ja Saigonin kahvilat nähtävyys jo sinänsä. Saigonin kaduilla myytiin pieniä, munkkien näköisiä nöttösiä, joita mekin ostimme pari kappaletta. En tiedä olivatko ne varsinaisesti makeita vai suolaisia, mutta ainakin kirkkaan värisissä  versiossa oli narskuva sokerikuori. Toisaalta sisällä oli jotain kananmunan keltuaisen tapaista. Seesaminsiemenillä päällystetyt pallerot olivat parempia, mutta aika laimeita esityksiä nämä molemmat olivat, reissun ainoita ruokapettymyksiä!

makujakotoaPC290077 makujakotoaPC290079

Saigonissa tuli todistettua sama juttu kuin muuallakin Aasiassa: kannattaa suosia katukeittiöitä, kansankuppiloita ja ruokatoreja. Kerran istahdimme väsähtäneenä lounaalle kapean, paikallista elämää pursuavan kotikatumme varrella olevan ravintolan kovasti katukeittiön matalia tuoleja muistuttaville puujakkaroille. Tilasimme kylmät soodat ja paistettua riisiä. Annos oli sinällään kaunis, mutta makua siinä ei ollut yhtään siinä määrin kuin muissa syömissämme ruuissa. Onneksi Vietnamissa hintataso on varsin kohtuullinen paikasta riippumatta, joten emme kuitenkaan maksaneet itseämme kipeäksi ihan ok -lounaasta.

makujakotoaPC290111

Vietnamilainen ruoka nousi kyllä yhdeksi ehdottomaksi lemppariksi aasialaisissa ruuissa, ja jopa ohi ikisuosikkini Thaimaan!

Vaaleanpunainen Jade Emperor Pagoda

Saigonin-lomamme oli käytännössä vain parin päivän mittainen, joten kovin kunnianhimoisia suunnitelmia ei sille ajalle kannattanut tehdä. Keskityimme lähinnä kävelemään kaupungilla, kahvittelemaan lukuisissa viihtyisissä kahviloissa ja herkuttelemaan katukeittiöissä. Välillä otimme kuitenkin jonkun kiintopisteen kartalta, jonne suuntaisimme hitaasti edeten. Yksi näistä oli Jade Emperor Pagoda, joka oli hotelliltamme katsottuna vastakkaisella puolella kaupunkia, tai oikeammin keskustaa, sillä kaupunki sinällään jatkuu pitkän pitkän matkaa joka puolelle.

DSC_3393auringonallaPC290084auringonallaPC290086DSC_3395auringonallaPC290089auringonallaPC290090

Valitsimme tämän pagodan juuri siksi, että se on kauniin vaaleanpunainen. En ollut ihan varma, mitä uskontoa pagoda edusti, sillä seinällä olevien kiinakirjoitusten lisäksi palvontakohteena oli Buddha-patsas. Ilmeisesti temppeli on pääasiassa taolaisuuteen liittyvä, mutta käytännössä myös yhdistelmä buddhalaisuutta. Temppeli on suosittu myös turistien keskuudessa.

DSC_3397DSC_3401DSC_3403DSC_3406DSC_3407

Itse pagoda oli jonkin verran ahdas ja sokkeloinen, sekä ilma sakea suitsukkeiden savusta. Sisäpuoli oli nopeasti kierretty, mutta sen jälkeen oli kiva istahtaa puiden varjoon temppelin ulkopuolelle lepäämään ennen paluuta keskustan hektisyyteen.

Jos muurahaiset rakentaisivat kerrostalon…

…se näyttäisi varmasti vähän samalta kuin Yick Fat Building. Kaikki tietävät ne kuvat Hongkongista, missä pilviä hipovat kerrostalot sijaitsevat vieri vieressä toisiinsa nähden ja koko homma näyttää abstraktilta taideteokselta. Me lähdimme viimeisenä loma-aamunamme, syötyämme ensin reissun kalleimman aterian eli aamupalan Oolaa Petitessä, katsomaan Hongkongin saaren reunamia. Kontrasti oli melkoinen. Hyppäsimme (lähes ilmaiseen) ratikkaan, sillä sen toisesta kerroksesta näkee kivasti maisemia. Tässä tapauksessa siis kaupungin vilinää, sillä emme matkustaneet sen kauemmaksi kuin Quarry Bayn alueelle.

DSC_3573 DSC_3581
DSC_3600 DSC_3617
auringonallaP1060307

Quarry Bay on kovin erinäköistä seutua kuin Centralin kiiltävät toimistorakennukset ja kullanväriset luksusmuotia myyvät liikkeet. Eikä kaduilla näy puku päällä kiiruhtavia liikemiehiä sen enempää kuin -naisiakaan. Muut turistitkin tuntuvat kaikonneen, paitsi sitten kun mennään varsinaisen Yick Fat Buildingin sisäpihalle, siellä meitä oli muutamakin porukka kuvaamassa kerrostalohelvettiä. Tai mistäs minä tiedän, millaista on asua kompleksissa, joka tuntuu ulottuvan joka puolelle, kohoavan ylös kohti taivasta ja sisältävän satoja ikkunoita.

DSC_3588
DSC_3584 auringonallaP1060305
DSC_3593

Olisi ollut todella mielenkiintoista päästä katsomaan rakennusta myös sisältä, mutta se olisi tuntunut tirkistelyltä, onhan kyse ihmisten kodeista. Sisäpihalla törmäsimme muutamaan asukkaaseen, ja ihan tavallisilta hongkongilaisilta he vaikuttivat. Eipähän ainakaan tule pulaa naapureista.

DSC_3606
DSC_3610 DSC_3601auringonallaIMG_0779DSC_3609DSC_3615

Vietnamin kolme hotellia: boutique, resort ja siirtomaa-ajan charmia

Hotellien buukkaaminen sesonkiaikaan saattaa olla hermoja raastavaa puuhaa, mitä se oli osittain nytkin, mutta onneksi olin ajoissa liikkeellä. Katselin hotelleja joululomalle jo kesällä ja tein varaukset elo-syyskuussa. Siihen aikaan oli vielä valinnanvaraa ja mielestäni sain kaiken kohtuullisella hinnalla. Ainakin kaikki majoituksemme olivat hintansa väärtejä, vaikka tietenkin hinnat olivat vuodenaikaan nähden korkeimmillaan.

Aloitimme Saigonin valloituksemme Ben Thanhin alueelta, sillä huomasin siellä olevan ihastuttavan, pienen boutique-hotellin nimeltä Ben Thanh Boutique Hotel (nimestä huolimatta taksikuskimme löysi hotellin muutaman karttavilkaisun jälkeen). Kaiken lisäksi huoneiden kuvia tutkittuani halusin ehdottomasi sviitin, joka oli toki kallein mahdollinen vaihtoehto, mutta tässä tapauksessa vain reilu 70 euroa per yö. Niin, hotelli ei tosiaan ollut mikään tasokas, vaan valitsin tämän lähinnä persoonallisen tyylin perusteella. Lisäksi sijainti oli lähellä kaikkea, mutta pienellä sivukadulla, paikalliselämän keskellä. Hotellin aamupala oli todella suppea, mutta jokainen sai valita yhden pienen annoksen listalta ja sen lisäksi tarjolla oli mm. hedelmiä. Banh mi ja sticky rice maistuivat kyllä.

DSC_3343 auringonallaPC280070auringonallaPC290113DSC_3340DSC_3274

Huone oli juuri sellainen kuin kuvissakin, ja olisin voinut asua siellä vaikka koko loman. Hotellin huoneiden koko ja varustus vaihteli merkittävästi, ja meidän huone oli luonnollisestikin sviittinä isoimmasta päästä, mutta siellä ei ollut parveketta, minkä tiesimme jo etukäteen. En sinällään kaivannut kaupunkihotelliin parveketta, mutta oli ihan hauska sattuma, että jouduimme kuitenkin nukkumaan ensimmäisen yön yläkerroksen tavallisessa, kuitenkin pienen kattoterassin omaavassa huoneessa. Jouduimme asumaan väliaikaisesti kahdessa huoneessa, kun saimme illalla kymmenen aikaan jumitettua kylppärin ovemme takalukkoon, eikä sitä saatu millään välineellä auki. Lukkoseppä järjestyi heti aamulle, mutta oli mukavampi nukkua yö vessallisessa huoneessa ja päästä pesemään hampaat. Eikö ole ihana huone? Rakastuin erityisesti noihin kaakeleihin ja puukoristeisiin.

Saigonin jälkeen siirryimme Phu Quocin saarelle viettämään uutta vuotta. Halusimme majoittua rannalla, mielellään mahdollisimman hyvätasoisessa, mutta ei kovin isossa resortissa. Toiveita vastaavan majoituksen löytäminen oli hieman haastavaa, sillä tietenkin korkeimman sesongin aikaan hinnat olivat sen mukaiset, eikä meidän budjetilla voinut katsella juuri kolmen tähden tasoa enempää. Lähes kaikki hotellit sijaitsivat nimensäkin mukaisesti pitkällä Long Beachilla ja lopulta me päädyimme Tropicana Resortiin, josta oli noin kahden kilometrin kävelymatka saaren ainoaan kaupunkiin Duong Dongiin.

auringonallaIMG_0777DSC_3441DSC_3440DSC_3449DSC_3450IMG_0778DSC_3446DSC_3453

Vaikka olin aluksi epävarma valintani suhteen, odotti meitä paikan päällä mukavan rauhallinen hotelli ja huone, jossa oli parhain mahdollinen merinäköala. Kyllä kelpasi katsella Phu Quocin auringonlaskuja parvekkeelta, palmun latvojen yläpuolelta. Lisäksi hotelli sijaitsi ihan rannassa ja Long Beach oli kyseisellä kohdalla pehmeähiekkainen ja siisti. Aamupala ei ollut mitenkään erityinen, mutta plussaa aina siitä, että voi syödä puolittain ulkona.

Viimeisenä Saigonin yönä paluumatkalla halusimme majoittua johonkin siirtomaa-ajan tyyliä henkivään hotelliin. Valitsin tarjouksien perusteella Majesticin, joka sijaitsee ihan jokirannassa, pääbulevardin päässä. Hotelli on luokitukseltaan viisi tähteä, mutta neljä olisi ehkä osuvampi kuvaamaan hotellin tasoa. Oma huoneemme oli halvinta hintaluokkaa kaupunkinäkymällä, joten osasimme odottaa jotain muuta kuin luksusta. Se, että huone oli vanha ja kulunut, ei haitannut meitä yhtään. Saimme juuri sitä mitä olimme lähteneet hakemaankin: vanhaa charmia huokuvan huoneen, kiiltävän hotelliaulan ja aamiaisen hotellin kattoterassilla jokinäkymää katsellen. Aamupalalla parasta olivat kahden viikon Aasia-aamupalojen jälkeen mantelicroissantit, joten harmi kyllä kevätrullia paistavan kokin tarjoilut jäivät kokeilematta.

DSC_3505
DSC_3498DSC_3500DSC_3507DSC_3509auringonallaP1050285DSC_3506

Kävimme myös auringonlaskun aikaan juomassa kuoharilasilliset samaisella kattoterassilla, vaikka paikka ei mikään kaupungin suosituin olekaan. Hintatasoltaan juomat olivat ihan eri luokkaa kuin Chill Skybarissa, eikä näkymää voinut verratakaan edelliseen. Siinä mielessä hinta-laatusuhde ei ollut mikään paras ja vastarannalla paistavat lukuisat Heineken-mainokset lähinnä huvittivat. Saimme juoda lasillisemme hiljaisuudessa, sillä paikalla oli vain muutama pariskunta meidän lisäksi. Myöhemmin huomasin, että Majesticilla on ilmeisesti toinenkin kattobaari, jossa maisema avautuu joen lisäksi myös kaupunkiin päin. Se jäi nyt kyllä testaamatta, koska saatoimme vahingossa mennä väärään paikkaan, hups! Pitää olla jatkossa vähän huolellisempi.

DSC_3516auringonallaP1040238auringonallaP1040240auringonallaIMG_0776auringonallaP1040246auringonallaP1040248

Viimeinen kuva on näkymä hotellihuoneen ikkunasta, ei paha! Tosin ikkuna oli pakko avata, että tätä maisemaa saattoi ihailla.

Drinkit Saigonin kattojen yllä

Saigonissa on lukuisia rooftop-baareja, mutta meillä oli aikaa vain yhteen, joten valitsimme pikaisen googlettelun jälkeen sen suosituimman: Chill Skybarin. Kätevästi paikka sijaitsi vielä lyhyen kävelymatkan päässä ensimmäiseltä hotelliltamme, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Pukukoodia uhmaten puin päälleni kaupunkishortsit ja sandaalit, vaikka niillä ei periaatteessa päässyt sisään. Happy Hour -aikaan alkuillasta säännöt ovat kuitenkin löyhemmät, ja aikaisempien kokemusten (Bangkok, Singapore) mukaan turistit näyttävät pääsevän näihin paikkoihin lähes millaisessa vaatetuksessa tahansa, kunhan on asialliset kamppeet.

Halusimme mennä ihailemaan Saigonin maisemia jo valoisan aikaan, joten olimme ala-aulassa jo hieman ennen baarin aukeamista. Sitä ennen ehdimme istumaan hetken viereisessä puistossa. Leikimme, että on uusi vuosi, vaikka siihen olikin vielä pari päivää.

DSC_3409auringonallaPC290115

Ylhäälle päästyämme maisema avautui niin upeana, että kuten tavallista, aluksi ei voinut keskittyä muuhun kuin kuvien räpsimiseen. Bangkokissa ja Singaporessa olimme etukäteen tietoisia drinkkien kalleudesta, ja koska menimme kattobaareihin lähes ainoastaan maiseman vuoksi, nautimme vain yhdet drinkit valokuvaussession päätteeksi. Nyt tilanne oli toinen, sillä hetken kalkuloituamme huomasimme, että listan juomat maksoivat vain murto-osan siitä mitä olimme tottuneet, joten illan pituus ei jäisi ainakaan rahasta kiinni.

DSC_3411DSC_3415DSC_3413DSC_3420auringonallaPC290118DSC_3422

Meillä oli kuitenkin nälkä ja olimme jatkamassa auringonlaskun jälkeen Ben Thanhin ruokamarkkinoille, joten emme jääneet baariin koko illaksi. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen, sillä happy hour -hintojen lisäksi saimme ehkä ensimmäistä kertaa pöydän, minkä ääressä seisoskella. Istumapaikka olisi tietty ollut vielä iso plussa, silloin viihtyisin vähän pidempään, mutta kaikki matalammat pöydät olivat ravintolan sisäpuolella. Saigonia, kuten muitakin suurkaupunkeja, kannattaa kyllä aina käydä ihailemassa yläilmoista! Ja mikään ei ole niin hyvä ajankohta kuin hetki ennen auringonlaskua, kun ehtii nähdä koko kirjon pimeään saakka.

DSC_3434DSC_3433DSC_3431

Tajusin muuten juuri tätä kirjoittaessani, että käymme ihan aniharvoin baareissa. Edellinen yhdessä käymämme paikka taisi olla Haubentaucher Berliinissä ja sitä edellinen Lebua Bangkokissa. Käymme siis enemmän baarissa ulkomailla kuin Suomessa. Mutta eikö se ole pelkästään säästöä, jos baari-iltaan menee kahdelta hengeltä vain 12 e? Sillä saatiin kolme drinkkiä Saigonissa upeilla näköaloilla!