Kesäinen miniloma Lontoossa

Kaikki tuntuvat rakastavan Lontoota. Minä olen käynyt siellä ensimmäisen kerran 10-vuotiaana kummitätini kanssa ja matka oli minulle merkityksellinen itse Lontoon ja matkan lisäksi kahdestakin syystä: 1) olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempiani, ja 2) tapasin siellä sattumalta tytön, josta tuli myöhemmin hyvä ystäväni. Tämä samainen ystävä rakastaa itseni tapaan New Yorkia vähintäänkin intohimoisesti, mutta kävi uudelleen Lontoossa nyt aikuisena. Matkan jälkeen hän oli hieman pettynyt: se kaikki mistä oli vaikuttunut lapsena, oli muuttunut iän ja muun matkakokemuksen myötä tylsemmäksi. Että ihan kiva, mutta onko se tarpeeksi?

Mietin ennen reissun varaamista, käykö minullekin samalla tavalla. Toisaalta, enhän ihastunut New Yorkiinkaan ensimmäisellä reissullani teini-ikäisenä, vaan myöhemmin aikuisena, kun Antti ”pakotti” minut matkustamaan kaupunkiin uudelleen. Nyt sama paine kohdistui Lontooseen. Kesäkuinen Lontoo kuulosti yhtä aikaa sekä nostalgiselta (silloin aikoinaan oli juurikin kyse kesäkuun alkupuolesta) että viihtyisältä kaupunkiloman kannalta: miellyttävä 20 astetta lämmintä, eikä sen kummempia vesisateita, näin muistelin.

auringonallaP6180819

Varasin hotellin Paddingtonista, ihan ensimmäisen reissuni lähikortteleista. Tosin yksi syy oli myös se, että Heathrown kentältä pääsee sinne kätevästi junalla ja alueella on paljon pieniä ja kohtuuhintaisia hotelleja. Saavuimme perille juuri ennen puolta yötä, sillä lähdimme Oulusta liikenteeseen vasta töiden jälkeen. Sää oli yllättävän lämmin, mikä nostatti mieleen pienen huolenpoikasen hotellin ilmastoinnista. Ja kuten pahoin pelkäsimme, perillä odotti pieni huone, joka oli kuuma kuin pätsi. Ikkunaa sai raotettua 10 senttiä, joten nukuimme koko yön liikenteen ääniä kuunnellen. Aamuyöstä huone viileni hieman, joten unikin alkoi maistumaan.

Reissu ei alkanut kovin ruusuisesti, sillä varsinkin ensimmäisen 24 tunnin aikana meidän eteen tuli pelkästään pieniä vastoinkäymisiä (ja kyllä niitä tuli pitkin matkaa, nyt oli enemmän huonoa tuuria kuin hyvää, niin kuin välillä aina käy). Hikisen hotellihuoneen lisäksi ne liittyivät mm. junalippuihin, suljettuihin metrolinjoihin, suljettuihin metroasemiin, maksettuihin juomatilauksiin jotka eivät saapuneet, katuruokakojuihin jotka sulkivat nenän edestä jne. Ärsytyksen määrä oli välillä melkoinen. Eikä sitä ainakaan vähentänyt helle, jota ei päässyt pakoon mihinkään, päinvastoin kuin vaikkapa Aasiassa tai Jenkeissä. Onneksi välillä vietimme ihan leppoisiakin hetkiä, kuten silloin, kuin saimme viimeisen varjoisen terassipaikan Honest Burgersilta ja saimme vihdoinkin kylmää juomaa ja navan täyteen ruokaa. Heti parempi mieli.

makujakotoaP6170802P6183562

Toinen yö hotellissa oli ensimmäistä huonompi, sillä huone ei viilentynyt missään vaiheessa yötä. Sama meininki jatkui loppuajan, joten kylmästä suihkusta ja märistä pyyhkeistä tuli perusaktiviteettia joka yö. Lopulta olin todella väsynyt, kun en ollut nukkunut neljään yöhön muutamaa tuntia enempää. Kävelimme päivällä usein 15-20 kilometriä yli 30 asteen helteessä, joten pieni lepo olisi välillä ollut paikallaan.

P6183574IMG_3390P6183568P6183585

Sunnuntaina tuurimme kääntyi, sillä ainakin saimme sekä ruokaa että varsin kivan paikan istuskella Brick Lanen ruokamarkkinoilla. Aloin selvästi viihtymään. Lisäksi olimme käväisseet kirpparilla, jossa oli ilmastointi. Ensimmäinen ehkä koko kaupungissa! Valikoimme illan ruokapaikan Sohosta myös osittain sen mukaan, missä todennäköisesti pääsisimme kuumuutta pakoon. Kuumaa säätä kyllä kestää, jos edes silloin tällöin pääsee hengittämään viileämpää ilmaa!

auringonallaIMG_1004auringonallaIMG_1008

Viimeisenä päivänä suuntasimme kaupungin toiselle puolelle Brixtoniin, kunhan pääsimme sinne metrosäätämisen jälkeen. Suljettujen linjojen johdosta paineet kasautuivat yhdelle linjalle niin merkittävästi, että ainoa mahdollisuus oli kävellä linjan edelliselle asemalle ja päästä sitä kautta kyytiin. Onneksi tajusimme tämän noin tunnin haahuilun jälkeen. Brixton itsessään oli hauskan erilaista Lontoota, karibiahenkinen ja mielenkiintoinen. Lounasta söimme Covent Gardenissa taas varsin hyvissä lomafiiliksissä, varjossa istuskellen ja ihmisvilinää katsellen.

auringonallaP6190837

Viimeisenä iltana ajattelimme piipahtaa Sky Gardenissa, mutta lähemmin asiaa tutkailtuamme huomasimme, että sinne olisi pitänyt varata liput etukäteen, vaikka ilmainen hupi onkin. Emme oikein tienneet mitä olisimme halunneet sen sijaan tehdä ja toisaalta mitä siinä vaiheessa enää jaksaisimme. Siinä jahkatessa tuli hirveä nälkä, joten pysähdyimme hotellin lähellä olevaan kiinalaiseen syömään huonoa ruokaa. Mutta saimmepahan istua hetken ulkona.

Koska hotellihuoneeseen ei voinut mennä, ajattelimme kävellä Hyde Parkiin, joka oli ihan lähellä. Olimme aloittaneet lomamme sieltä, ja nyt myös päätimme sen sinne. Istuskelimme viilenevässä (ihanaa!) puistossa pitkän tovin ja se oli yksi matkan parhaita hetkiä. Toinen oli Tescosta haettu aamupala hotellimme läheisessä Norfolk Square Gardensissa. Ei sillä, että kolmioleivät, jugurtit, banaanit ja donitsit mikään huippuaamupala olisi, mutta tykkäsin erityisesti tuon pikkupuiston vehreän varjoisasta tunnelmasta.

makujakotoaP6190821

Olin koko reissun ajan pohtinut pidänkö Lontoosta vai en. Viimeiseen iltaan asti oli mielessäni ollut päällimmäisenä tunne, ettei minulla ole mitään tarvetta matkustaa kaupunkiin uudelleen, ainakaan lähivuosina. Pidennetty viikonloppu oli ihan kiva, mutta oliko kaikki sen jälkeen jo nähty? Niin isossa kaupungissa? Siinä puiston penkillä istuessamme aloin kuitenkin vaivihkaa miettimään miltä Hyde Park näyttäisi syksyllä. ”Seuraavalla kerralla tänne voisi tulla ruska-aikaan”, taisin sanoa jopa ääneen. Enkä tarkoittanut sillä mitään kymmenen vuoden taukoa, puhumattakaan 24:stä. Taisin sittenkin vähän lämmetä Lontoolle, viimeistään siinä vaiheessa kun olin saanut oman kodin viileydessä nukkua yhdet kunnolliset yöunet.

auringonallaP6190827

Mainokset

Jos nyt lähtisin New Yorkiin, niin…

…tietäisin kyllä mitä kaikkea haluaisin tehdä. Postasin joku viikko sitten Instagramiin kuvan tekstillä: Tässä vaiheessa kevättä mieli puntaroi tyypilliseen tapaan syyslomaa: varatako New York vaiko eikö? Sen lisäksi täytin Kuukauden IGTT -palstatilani pelkästään Nykin kuvilla. Hmmm…

Kaksi edellistä reissua ovat olleet syksyllä lokakuun lopussa, toinen hieman ruskaisempi kuin toinen (marraskuu olisi siihen tarkoitukseen paljon varmempi). Sitä ennen olimme reissanneet kaupunkiin useampaan kertaan kesäaikaan: toukokuussa, kesäkuussa ja syyskuun alussa. Jotenkin se kesäinen Nyki kiehtoisi nyt erityisesti, joten pitäisiköhän syysreissu aikaistaa jo elo-syyskuulle? Silloin on vielä täysi kesä!

Puistot ja piknikit

Kaupungin kesähellettä pääsee kätevästi pakoon puistoihin. Piknik Central Parkissa olisi muutenkin ihan klassikko. Kerran nappasimme bagelit ja kahvit delistä ja söimme aamupalan Bow Bridgen tienoilla puistonpenkillä. Edellisellä lomallamme kävelimme pitkulaisen High Line -puiston läpi päästä päähän ja haimme lounasta Chelsea Marketista.

nycigtt4

Smorgasburgin ruokakeidas

Tämä menee jossain määrin samaan kategoriaan, mutta ulkona syöminen on ihan parasta! Helpoimmalla pääsee, kun suuntaa Brooklynin puolelle Smorgasburgiin ja käy hakemassa pöytään tai piknikviltille sitä mitä mieli tekee.

nycigtt

Aamupalat tunnelmallisissa kahviloissa

New Yorkin hotellimajoituksiin kuuluu todella harvoin aamupalaa, joten se on hyvä syy lähteä kunnolla syömään. Kuvassa Jack’s Wife Freda, Two Hands ja Five Leaves. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä paikat täyttyvät ainakin viikonloppuisin nopeasti.

nycigtt2

Mini roadtrip lähialueelle

Ainaista roadtripkuumetta voi lievittää myös kaupunkilomalla, jos uhraa kaksikin päivää muualla kiertelyyn. Kokeiltu on jo kahdesti! Nyt kesällä olisi ihana suunnata Hamptonsiin ja nähdä paikka sesonkiaikana, meidän aikaan kun oli ihan superhiljaista ja suorastaan autiota. Kuvat ovat Fire Islandilta, jossa pysähdyimme matkan varrella.

nycigtt3

Päämäärätön vaeltelu kaduilla

Aina hyvä idea. Olo on kuin keskellä tv-sarjaa, varsinkin Villagen kaduilla kävellessä. Joskus kannattaa lähteä liikenteeseen ihan yksin, silloin voi tasan tarkkaan päättää jokaisessa kadunkulmassa, mihin suuntaan lähtee. Yleensä kaikki vaihtoehdot ovat hyviä.

igttnyc5

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Täydellinen aamu Daytona Beachilla, mikä yllätys!

Saavuimme Daytona Beachille myöhään illalla, sillä olimme lähteneet aamulla Miamista, ajaneet Fort Lauderdalen rannalle aamupalapiknikille ja viettäneet päivän Titusvillessä Kennedy Space Centerissä. Meillä oli nälkä ja väsymys, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen mitään koko päivänä, mutta sen sijaan olimme uppoutuneet täysillä avaruusteemaan.

Ajoimme ohi valtavan F1-radan, suoraan rantakadulle asti, missä majoituksemme sijaitsi. Heti rantaan saavuttuamme meitä odotti shokkiyllätys: spring break ja biker week! Porukkaa oli siis joka lähtöön, niin liikenteessä kuin kaduilla. Ennen kuin hermostuimme tilanteeseen ihan täysin, saimme auton erääseen parkkihalliin, josta pääsimme suoraan suht rauhalliseen ostoskeskukseen ja syömään Johnny Rocketsin burgerit. Sen jälkeen pakenimme suoraan majapaikkaamme.

Daytona Beachin motellimme oli reissun halvin, olisiko se maksanut edes viittäkymppiä. Flamingo Inn kuulosti yhtä aikaa sekä kitsiltä että suloiselta, joten uskoin tekeväni loistodiilin. Saimme avaimet (olimme viimeiset jotka saapuivat perille, joten meitä odotettiin jo), nousimme toiseen kerrokseen ja kävelimme rakennuksen päätyyn. Oven takana meille paljastui huone, jonka tapetit roikkuivat seinillä, kaasuhella oli karstainen kuin mikä ja lattia oli paikoin ällöttävän pehmeä. Mutta huoneeseen kuului parveke, mikä nostatti mielialaa.

auringonallaIIMG_0417

Emme olleet vielä tässä vaiheessa nähneet rantaa pimeyden takia, mutta aaltojen äänet kuuluivat selvästi. Päätin herätä seuraavana aamuna hetkeä ennen auringonnousua ja mennä kävelemään rannalle. Aamulla huomasin, että huoneemme sijaitsi ihan rannan vieressä, pienen uima-allasalueen yläpuolella. Ihasteltuani näkymää ensin parvekkeeltamme, puin shortsit ja lämpimän pitkähihaisen paidan ja kävelin rannalle.

auringonallaIP3100173auringonallaIP3100176auringonallaIP3100178

Auringonnousu oli mitä täydellisin: utuisen vaaleanpunainen, ja taivaalla oli vain pieniä pilvirykelmiä. Rannalla oli rauhallista, eikä paikalla ollut muita kuin lintuja, muutama kalastaja ja satunnaisia lenkkeilijöitä. Ja kuinka huikea paikka se olikaan lenkkeillä, sillä hiekka oli kovaa ja tasaista ja ranta loputtoman pitkä.

auringonallaIP3100210auringonallaIP3100206auringonallaIP3100240auringonallaIP3100217auringonallaIP3100222auringonallaIP3100189

Aamulenkkini jälkeen kurvasimme lähimpään Publixiin hakemaan aamupalatarvikkeita ja söimme perinteiset leivät, jugurtit ja hedelmät melko upeissa maisemissa. Hinta-laatusuhteeltaan aivan mieletön näköala! Toiseksi viimeisen aamun bonuksena ostimme vielä sitruunapiirakkadonitsin 7elevenistä, mistä tyypillisesti nappaamme kahvit.

auringonallaIP3100256auringonallaIP3100259auringonallaIP3100260

Aamupäivällä kävimme vielä yhdessä kävelemässä rannalla, mutta harmiksemme huone piti luovuttaa ja meidän oli aika jatkaa matkaa Orlandoon. Daytona Beachista jäi kuitenkin elävästi mieleen upea auringonnousu ja todellinen breakfast with a view!

auringonallaIP3100252P3103329P3103314P3103321P3103330

Miksi lähtisin Vilnaan minilomalle?

Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa ikinä Vilnassa. Olin työmatkalla, joten en varsinaisesti ollut valinnut kohdettani pelkän mielenkiintoni mukaan. Mielessäni kävikin, etten olisi lähtenyt omalle lomalle Vilnaan ainakaan ihan lähiaikoina, sillä maailmassa riittää monia mielenkiintoisempiakin kaupunkeja. Tämä arvio siis tietämättä kaupungista oikeastaan yhtään mitään.

auringonallaP4240657

Vilna oli yllättävän lähellä, vain hetken kestävän lennon päässä Helsingistä. Jopa Oulusta asti lähdettäessä perillä oltiin uskomattoman nopeasti. Hyppäsimme lentokentällä taksin kyytiin ja hurautimme tuomiokirkon vieressä sijainneeseen hotelliimme. Auton ikkunasta käsin kaupunki näytti sellaiselle, ettei siitä oikein saanut vielä selkeää kuvaa: Ehkä jotain Tallinnaan vivahtavaa, toisaalta en yhtäkkiä maisemaa katsoessa tietäisi missä olen, ja sitten taas ohi vilahti Hesburger.

auringonallaP4240622auringonallaP4240647auringonallaIMG_0707

Meillä oli ilta aikaa tutustua ympäristöömme, joten teimme pikaisen kierroksen vanhankaupungin kaduilla vesisateessa ja pujahdimme sitten sisään yhteen Vilnan lukuisista tunnelmallisista ravintoloista. Olin hieman tutkinut ruokatarjontaa jo ennakkoon ja valinnut ravintolan Aline Leiciai, joka olikin sunnuntai-iltana aika ääriään myöten täynnä. Saimme kuitenkin pienen pöydän paikallisten perheiden keskeltä ja tilasimme nälkäisinä pöydän täyteen ruokaa: paikallisen juustolautasen, naudankielisalaatin, kaksi annosta perunapannukakkuja ja paikallista viiniä ja olutta. Tarjoilija ei puhunut kovin hyvää englantia, joten emme ihan ymmärtäneet toisiamme, ja lopulta tilauksemme perunapannarit olivat vaihtuneet toiseen perunaruokaan, jonkinlaiseen isoon möhkäleeseen, jonka sisällä oli lihatäyte ja päällä pekonia.

Ruoka oli erittäin täyttävää ja rasvaista, ja annokset sen kokoisia, että vähempikin olisi riittänyt meille. Laskun tullessa huomasimme kuitenkin iloisen yllätyksen: Vilnan hintataso on varsin maltillinen! Ja sama linja jatkui myöhemminkin: kaksi cappuccinoa, kaksi ihanaa leivosta ja yksi suolainen pasteija yhdessä kaupungin silmämääräisesti suosituimmista kahviloista (Poniu Laime) vain 10 euroa yhteensä.

auringonallaP4240658auringonallaP4230617auringonallaP4250679

Vilna on tunnettu vanhastakaupungistaan, ja se onkin yksi ehdoton plussa. Tosin Vilnan vanhakaupunki on hieman erilainen, kuin aikaisemmin näkemäni, sillä kaikki sen kadut eivät ole kovin kapeita ja vanhojen rakennusten väliin mahtuu myös uusia. Alue on kuitenkin laaja, vaikka Vilna kokonaisuudessaan on todella kompakti ja siellä pääsee kävellen varmasti lähes joka paikkaan.

auringonallaP4240624auringonallaP4250687auringonallaP4250685

Ihastuttavin yllätys Vilnassa oli Uzupis, joka on mikrovaltio Vilnan sisällä. Uzupis on julistautunut vuonna 1997 Uzupisin tasavallaksi ja sen laitamilta löytyy muuri, johon perustuslaki on painettu kiiltäville plakaateille useilla eri kielillä, ja myös suomeksi! Ja millainen perustuslaki, veikkaan ettei vastaavaa tule ihan ihan vastaan. Omasta mielestäni ehdottomasti söpöin lakipykälä oli ”Koiralla on oikeus olla koira”, awwwww (sydän, sydän, sydän)! Uzupis on myös taiteilijoiden kaupunginosa, ja sen ravintolat vaikuttivat mielenkiintoisille. Me ehdimme pysähtymään vain nopeasti kahville sadetta pitämään (cappuccino, pieni viineri ja keksi noin 2,5 euroa).

auringonallaP4240643auringonallaP4240632auringonallaP4240638

Kaiken kaikkiaan lähtisin Vilnaan viikonlopun hemmottelulomalle. Kaupunki ei ole kovin iso, joten se on nopeasti nähty, mutta sitten voisikin siirtyä vaikkapa samppanjabaariin tai jazzklubille. Tai kulttuuririentoihin. Tai sitten voisi kävellä AJ Chocolateen ja ostaa rasian käsitehtyjä konvehteja vain 12 eurolla.

auringonallaP4250682auringonallaP4240661auringonallaP4250689auringonallaP4250664

Mikä on sun lempijuttu Vilnassa? Alin kuva on otettu hotellihuoneeni parvekkeelta, ei yhtään hassumpi näkymä!

Miten minusta ja Amerikasta tuli ylimmät ystävät

Tämän kuun Instagram Travel Thursday meinasi unohtua minulta kokonaan, mutta kun teemana on ”suosikkimaasi tai lempikohteesi”, on siihen pakko sanoa jotain. Aihe on siinä mielessä minulla ajankohtainen, että luen parhaillani Juha Itkosen Minun Amerikkani -kirjaa, ja samalla pohdin omaa suhdettani kyseiseen maahan. Onko liioittelua sanoa, että Amerikka olisi suosikkimaani? Onko se sitä? Eikö se ole vähän tylsä valinta (olenko minä niin tylsä)? Toisaalta, miksi päädyn sinne jopa muutaman kerran vuodessa?

GrandCanyon

Me tutustuimme Amerikan kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun lähdin kesäksi asumaan iowalaiseen perheeseen tuhannen asukkaan Buffalo Centeriin. Ei ehkä kuulosta unelmien kesältä 18-vuotiaalle, mutta kokemusta ei voi verrata mihinkään muuhun. Milloin ikinä olisin lähtenyt vapaaehtoisesti jopa Siilinjärveä huomattavasti pienemmälle paikkakunnalle, maissi- ja papupeltojen keskelle. En ainakaan lomalle, se on varmaa. Ja varmaa oli sekin, että tunsin itseni jotenkin korostetun eurooppalaiseksi keskellä amerikkalaista maaseutua. Olin kummallisen kohtelias, minulla oli outo tapa syödä haarukalla ja veitsellä ja olin hiljainen. Asuimme ihan Minnesotan rajalla, joten kävimme usein toisen osavaltion puolella kaupassa. Kesälomareissumme suuntautui Wisconsiniin.

AntelopeCanyon

Samaisella reissulla piipahdin ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Kaupunki ei hurmannut minua, vaikka se oli iso ja telkkarista tuttu, eikä kukaan kavereistani ollut käynyt missään sellaisessa paikassa. Kun Antti ehdotti kymmenen vuotta myöhemmin, että lähtisimme lomalle New Yorkiin, en keksinyt juuri yhtään hyvää syytä matkustaa kaupunkiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Lähdimme matkaan ja oloni tuntui ihmeen kotoisalle jo lentokenttäjunassa ohi vilahtavia taloja katsellessa. Ja New York, kuinka ihana kaupunki! Ehkä rakkaan ihmisen läsnäolo teki siitä niin täydellisen?

JoshuaTree

Sen jälkeen on tullut Floridan-reissua (sekä toinen sellainen), länsirannikon roadtripiä (sekä toinen pidemmällä reitillä), Chicagoa ja monen monta kaupunkilomaa New Yorkissa, viime vuosina miniroadtripeillä varustettuina. Haaveena on suunnata seuraavaksi maan luoteisosaan. Ja kyllähän siellä itärannikollakin voisi kierrellä. Ja Los Angelesia nyt tulee ikävä aina säännöllisin väliajoin.

MatkatNY

Mutta miksi Amerikka?

En tiedä kovin montaa maata, joka olisi niin monipuolinen. Samalla reissulla saa parhaimmillaan kokea lukuisia erilaisia lomia, jos vaan on valmis liikkumaan. Pidän siitä, että voin yhdistää vaikkapa kaupunkia ja luontonähtävyyksiä. Ja toisaalta on pakko myöntää, että osa Amerikan viehätyksestä tulee varmasti populaarikulttuurista: melkein mikä tahansa ihan tavallinenkin asia saa olon tuntumaan siltä, kuin olisi mukana elokuvassa tai tv-sarjassa. Kaikki on entuudestaan tuttua, ja silti vau-hetkiä tulee tasaista tahtia. Amerikka on meille varma valinta, eikä se ole läpensä nähty muutamalla reissulla. Laskujeni mukaan olen käynyt 14 osavaltiossa, joten matkustettavaa riittää vielä vuosiksi!

FourCorners

Evergladesin suoalueella alligaattoreita bongailemassa, näkyikö yhtään?

Edellisellä Floridan-reissullamme missasimme jotain kyseiselle osavaltiolle tyypillistä: alligaattorin. Ajelimme kyllä Evergladesia liipaten Keys-saarille, mutta käytännössä emme nähneet varsinaista suoaluetta ollenkaan. Eikä siis yhtään alligaattoria.

Tällä kertaa olikin ihan ehdoton juttu, että ajamme Evergladesin läpi. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheutti se, miten niitä alligaattoreita sitten bongaillaan. Blogien lueskelun tuloksena löysimme Loop Roadin, jossa gaattoreita saattoi bongata ihan omatoimisesti tietä ympäröivästä jorpakosta. Ainoa vain, että Googlen mukaan kyseinen tie on suljettuna talvikuukausina, milloin mekin olimme liikenteessä.

Aloimme siis etsimään retkijärjestäjää, jolla olisi suoajelu veneellä ja/tai rakennettu reitti, jota pitkin kävellä suon yläpuolella. Vaihtoehtoja löytyi paljon, mikä ei liene mitenkään ihme, ja ainakin osassa hintaan kuului alligaattori-show. Se ei kiinnostanut meitä pätkääkään, joten viimeiseen iltaan asti pohdimme mitä oikein tekisimme, ja lopulta päädyimme siihen, että ajamme Loop Roadin alkupisteeseen ja jos se on oikeasti kiinni, niin kehitämme pikaisesti vaihtoehtoisen suunnitelman.

Lähdimme liikenteeseen Naplesista jo aamuvarhaisella ja olimme piakkoin kansallispuiston alueella. Ajoimme puiston läpi menevää Tamiami Trailia pitkin ja katselimme silmä kovana ajoittaisia kosteikkoja, josko niillä näkyisi edes pieni vilaus alligaattoreista. Emme bonganneet mitään muuta kuin lintuja, sekä Ochopeen kohdalla Yhdysvaltojen pienimmän postikonttorin.

P3062983

Ensimmäinen varsinainen pysähdyksemme oli ihan sattumalta Kirby S. Storter Parkin kohdalla. Vaikka alkuperäinen tarkoituksemme oli vain ihailla suomaisemaa pysähdyspaikalta, huomasimme iloksemme paikalta lähtevän korotetun kävelyreitin suolle. Tähän aikaan vuodesta maasto on kuivahkoa, joten kosteikon sijaan kävelimme suurimman osan matkasta metsikössä. Reitti ei ollut kovin pitkä, mutta sen päässä odotti pieni palkinto: lammikko, jossa uiskenteli kolme alligaattorin poikasta! Voi mahtava, miten suloisia!

auringonallaIMG_0233P3062991P3063008P3062994auringonallaP3060043auringonallaP3060040P3062998

Tästä innostuneena jatkoimme Loop Roadille, joka oli kuin olikin avoinna. Lähdimme ajamaan kapeahkoa hiekkatietä, jossa varoiteltiin ettei reitin varrelta (n. 38 km) pääse kääntymään takaisin, vaan sille tielle lähtiessään on pakko ajaa koko kierros. Jatkoimme luottavaisin mielin matkaa ja huomasimme hyvin pian, ettei tiellä ollut muuta liikennettä ollenkaan.

Kuivan kauden johdosta ympäristö oli lähinnä metsää, mutta pienten betonisiltojen kohdalla vettä oli enemmän tai vähemmän. Pysähtelimme välillä toivorikkaina kurkkimaan ojiin, mutta mitään ei näkynyt. Kunnes sitten tulimme isommalle lätäkölle: Lintujen lisäksi paikalla lillui ihka elävä alligaattori! Ja pian huomasimme, että tien toisella puolella lymysi ihan tien vieressä yksi erittäin iso yksilö. Tässä vaiheessa paikalle kurvasi myös lähes ainoa kierroksen aikana nähty auto, kun aasialaisporukka ajoi varovasti paikalle.

P3063016P3063015P3063020P3063021

Bongasimme ensimmäiset alligaattorit jo Loop Roadin alkupäässä (lännestä katsottuna), mutta luvassa oli vielä useampi lisääkin. Alligaattoreiden havaitseminen on jossain määrin taitolaji, ja heti kun silmä tiesi mitä etsiä, alkoi otuksia bongailemaan enemmän (ja myös muualta kuin Evergladesista, mm. Kennedy Space Centerin alueella oli lukuisia alligaattoreita).

P3063035P3063041auringonallaP3060059

Loopin loppupäässä eli Miamin puoleisessa päässä tie muuttui asfaltoiduksi, joten päällystämätöntä tietä oli yhteensä noin 30 km verran. Kyseisellä alueella oli myös asutusta, mikä oli itselleni suorastaan järkytys: kuka haluaa asua täällä, missä ei ole mitään muuta kuin suota ja epäilyttäviä alligaattoreita (huolimatta siitä kuinka suloisia poikaset saattavat olla). Erään talon pihalla ohitse ajavia odotti suoranaiset kauhuleffalavastukset, kun autonraatoihin oli laitettu istumaan mm. nukke, jonka silmät oli tuhrittu mustalla tussilla. Liekö kyseessä joku tilataideteos?

Loop Roadilta Tamiami Trailille palattuamme maisema tylsistyi selvästi ja retkijärjestäjien veneet täyttivät tien vieressä kulkevaa ojaa. Ajelu suolla olisi varmasti ollut ihan mielenkiintoinen, mutta omatoiminen alligaattoreiden bongailu oli ehdottomasti yksi loman kohokohdista!

(Ei) ihan täydellinen lomapäivä Key Westissä + Florida Keys

Pääsiäisloma on ollut poikkeuksellinen: olen ollut kotona. Ja vieläpä yksin, sillä Antti on viettänyt koko pitkät pyhät isänsä kanssa lempikaupungissamme Berliinissä. Tosin tämä kotona olemiseni on ihan vapaaehtoista, ja tuntuu hullulta, että kieltäydyin mahdollisuudesta lähteä mukaan. Mutta joskus pitää miettiä omaa jaksamista, myös matkustamisen suhteen. Heti huomenna lähden nimittäin kolmen päivän työreissulle Rukalle, sieltä kotiuduttuani joudun pörräämään hieman lähimaakunnassa ja sunnuntaina hyppään Vilnan-koneeseen ja kohti konferenssia. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua haaveilemasta matkoista joka ikinen päivä, vaan Antin WhatsAppiin on ilmaantunut vaihtuvia suunnitelmia tämän tästä: pitäisikö sittenkin lähteä Kaliforniaan syksyllä, Nykissä olisi kyllä kiva käydä, löysin edulliset lennot Losiin! ja pitäisikö sittenkin palata alkuperäiseen suunnitelmaan Lontoo+Santorini ja säästää kesää 2018 varten?. Onneksi kesän lomareissu Amsterdamiin on nyt varattu, ettei enää tarvitse sen suhteen vaiheilla.

Sanomattakin selvää, että minulla on (Aurinkomatkojen vanhan sloganin mukaan) aina mielessä loma. Ja jos mietin oikein sanaa loma, voisi sen kohdalla sanakirjassa olla kuva Key Westistä. Ja matka tuonne Jenkkien eteläisimpään, trooppiseen pisteeseen menee vielä sellaista maisemareittiä, että kaikki turkoosin meren rakastajat eivät varmastikaan tule pettymään. Joskin, pakko sekin on mainita, että saarien keskellä merta ei näy, ainoastaan siltaosuuksilla. Mutta niitä siltoja riittää! Ja pisin niistä, Seven Mile Bridge, on tietenkin reilun kymmenen kilometrin pituudellaan aika uskomaton.

auringonallaP3080138P3073117P3073127P3073128P3073115P3073113

Vaikka lähtisimme Miamista kuinka aikaisin liikkeelle, nähtävästi meillä ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia ehtiä perille Key Westiin tarpeeksi ajoissa. Florida Keysin läpi ajettaessa on nimittäin ihan pakko pysähtyä vähintään muutamaan otteeseen kuvaamaan näkymiä. Sen myötä saavuimme jälleen kaupunkiin ihan liian myöhään, että olisimme saaneet autoa parkkiin. Ja Key Westissä jos missä parkkipaikan etsiminen on todella stressaavaa. Varsinkin, jos vahingossakaan pyörii turisteja pursuilevan Duval Streetin liepeillä. Ylipäätään kadut ovat niin kapeita, ja täynnä pysäköityjä autoja, että katumaasturilla eteneminen vaatii välillä melkoista tarkkuutta, jos joku tulee vastaan. Harmaita hiuksia aiheuttavat myös parkkisäännöt, joiden tulkkaaminen on joskus rakettitiedettä. Jos vapaa paikka jostain keskustan liepeiltä löytyykin, voi olla varma, että siihen liittyy jotain poikkeuksellista. Tunnin kiertelyn jälkeen saimme auton kaupungin kauimmaiseen nurkkaan.

P3073132P3073140P3073165

Parkkiongelmat eivät olleet ainoa ”ei täydellinen” -hetkemme Key Westissä. Aina aurinkoisilla Florida Keyseillä pyöri nimittäin muutama uhkaava sadepilvi. Koska meillä ei ollut sateenvarjoja mukana, kiiruhdimme askeleitamme ja puolijuoksimme muutaman kilometrin matkan autolta Duval Streetille, missä halusimme ehdottomasti syödä Old Town Mexican Cafessa, jonka terassi on kivan pieni ja viihtyisä. Emme olleet uskoa tuuriamme, kun saavuimme ravintolaan ja saimme ainoan vapaan pöydän suoraan kadun vierestä, tunnelmaltaan ihan täydelliseltä paikalta. Mutta sitten ensimmäisen pisarat tippuivat nenäämme ja jouduimme siirtymään sisätiloihin. Voi, mikä pettymys!

Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään Key Westin ehkä tunnetuimmalle nähtävyydelle, eli eteläisimmän pisteen merkkipaalulle. En kyllä tiedä miksi me sinne lähdimme, sillä olemme nähneet sen aikaisemminkin, emmekä missään nimessä jaksa jonottaa kuvausvuoroa paalulle. Ehkäpä kyseisellä paikalla on sen verran kivat maisemat merelle, että siellä kannattaa pyörähtää. Paitsi että tällä kertaa meri oli harmaahko ja myllersi raivoisasti, vaikka sade oli kyllä loppunut melko lyhyeen.

P3073146P3073150auringonallaP3080096

Onneksi sentään kolme pettymystä Key Westin suhteen oli tarpeeksi. Lähdimme kävelemään tarkoituksella hieman rauhallisempia katuja ja etsimään täydellistä keywestiläistä katunäkymää, jonka olin bongannut auton kyydistä (onneksi Antilla riittää hermo tällaisten hyvin epämääräisten toiveiden toteuttamiseen). Kävelimme Eaton Streetiä pitkin ja huomasimme valinneemme juuri oikean kadun, sillä sen varrella on mm. aivan ihana Tropic Cinema, sekä lukuisia muita kauniita rakennuksia. Sekä yhdellä sen poikkikaduista juuri se katu, mitä lähdettiin hakemaan. Key Westin valkoisten aitojen ylitse pursuava trooppinen vehreys yhdistettynä supersuloisiin puutaloihin on juuri se, mikä tekee Key Westistä idyllisen.

P3073159P3073166P3073174auringonallaIMG_0290P3073180

Paluumatkalla meillä oli hieman kiire, sillä halusimme ehtiä Marathonin motelliimme katsomaan auringonlaskua Meksikonlahden puolelle. Pysähdyimme matkalla kerran, mutta ehdimme kuin ehdimmekin persoonalliseen motelliimme, joka oli reissun kallein, mutta jonka takapihalla oli mitä ihastuttavin pienvenesatama ja aivan upea auringonlasku!

auringonallaP3080104P3083183auringonallaP3080099auringonallaP3080111P3083197auringonallaP3080126auringonallaP3080124P3083215P3083217

Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni, jota lähdimme juhlistamaan lähes viereiseen IHOPiin. Överi pannariaamupala on juuri se, mitä kaikki 34-vuotiaat tarvitsevat. Aamupalan jälkeen pakkasimme jälleen kerran tavaramme, luovutimme huoneemme ja ajoimme tien toiselle puolelle Sombrero Beachille. Pieni mutta kaunis ranta oli selvästi paikallisten suosiossa, sillä sen parkkipaikka täyttyi heti aamupäivästä. Istuskelimme hetken rannalla ja katselimme elämänmenoa. Olo oli niin stressistä vapaa kuin olla ja voi. Olkoon se hyvä lähtökohta 35. vuodelleni!

auringonallaIMG_0326P3083224P3083225

Yllättävän upea Florida

Maaliskuinen Floridan-reissumme oli kolmas matka syksy-kevättalvi välillä, joten sen suunnittelu jäi kovin ylimalkaiseksi ja reittikin päätettiin suurimmaksi osaksi ensifiiliksen mukaan. Olimme varanneet kaikki majapaikat, mikä ei antanut liikkumavaraa suunnitelmien muutoksille, mutta toisaalta saimme yöpymiset edullisemmin kuin paikan päältä hankittuina (ja muutenkin tosi edullisesti) ja ylipäätään meillä oli joku paikka missä yöpyä, sillä tuohon aikaan motelli jos toinenkin vilkutti no vacancy -valoja. Meillä oli siis tiedossa päivän määränpää, mutta kaikki se, mitä päivän aikana teimme, oli vapaasti valittavissa.

Florida6Florida1

 

Edellinen reissumme Floridaan oli neljä vuotta sitten, jolloin vietimme muutaman yön Miamissa ennen New Yorkiin siirtymistä. Vuokrasimme myös auton ja hujautimme Key Westiin ja takaisin saman päivän aikana. Trooppisena hyvän mielen paikkana mieleen jäänyt Key West olikin meillä listalla ehdottomasti, ja bonuksena tietenkin ajaminen Keys-saarten läpi. Everglades oli myös reittimme varrella luonnollisestikin, koska ajoimme länsirannikon puolelta itärannikolle. Muut paikat hyppäsivät suunnitelmaamme sopivan sijaintinsa vuoksi.

Florida5Florida4

Viikko Floridassa oli taas hyvä osoitus siitä, kuinka paljon autolla liikkuessa näkee. Välimatkat eivät olleet kovin pitkiä, mutta vaihdoimme paikkaa päivittäin. Sen johdosta näimme aika hyvän kattauksen keskenään erilaisia paikkoja. Oli tropiikkia, suota, eläimiä (kuten alligaattoreita, huh!), urbaania katutaidetta, art decoa, huimia auringonlaskuja ja -nousuja, dineraamupaloja, avaruuspäivä, vaaleahiekkaisia biitsejä ja monen monta motellia. Eniten pidän roadtripeissä siitä lähdön fiiliksestä, joka koittaa joka ikinen aamu. Haetaan kahvit, syödään jotain häthätään kyhättyä aamupalaa ja pakataan auto aamuauringon lämmittäessä. Näppäillään navigaattoriin joku määränpää, jonne saavutaan yleensä vasta illasta, sillä matkan varrelle osuu aina jotain yllättävää ja mielenkiintoista.

Florida2Florida3

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

 

Urbaania taidetta Miamin Wynwoodissa

Olen ollut tänään hämmästyttävän pirteällä tuulella, vaikka onkin maanantai. En edes ole ihan varma, mikä minua inspiroi, mutta mielelläni otan kaiken ylimääräisen energian vastaan. Näin iltaa kohden alan kuitenkin tuttuun tapaan väsähtämään, joten oli pakko kaivaa esille jotain, mikä saa mielen sateenkaarenvärisiin sfääreihin. Nimittäin  kuvat Miamin Wynwoodista.

P3063061P3063053P3063072P3063060P3063077

En jostain syystä ole koskaan yhdistänyt Miamia ja urbaania katutaidetta. Art decoa ja värikkäitä hengenpelastajan koppeja kylläkin, sekä kuubalaisia värejä ja seinämaalauksia pursuavan Little Havanan. Nyt kun meillä oli kaupunkiliikkumisessakin auto alla koko ajan, saatoimme pyörähtää Little Haitissa levykaupassa ja Wynwoodin Art Districillä katsomassa ”onko siellä mitään ihmeellistä”.

auringonallaP3070070P3063083P3063094auringonallaP3070064P3063096

Aika pian selvisi, että katutaiteen ystäville Wynwoodissa todellakin oli nähtävää. Kuuluisin paikka lienee Wynwood Walls, jossa maalattujen muurien ja seinämien lisäksi löytyy mm. galleria. Tosin gallerioita ja museoita Art Districiltä ei puutu muutenkaan, vaan niitä on kymmeniä. Lisäksi alueella on paljon mielenkiintoisen näköisiä ruokapaikkoja ja baareja, sekä kauppoja. Turistejakin on, joka kulmalla, onhan Wynwood nähtävyys itsessään. Harvassa paikassa korttelit ovat kauttaaltaan katutaiteen peitossa!

P3063051P3063065IMG_2855P3063074P3063076

Tässäpä väriterapiaa kaikille niille, joiden maanantai oli astetta harmaampi!

Naplesin dramaattinen aurinko

Floridan-lomamme alkoi Tampan vierestä Clearwaterista, ja se jatkui St. Pete Beachin ja Pass-a-Grille Beachin kautta Naplesiin. Saavuimme suloiseen Lemon Tree Inniin loppuiltapäivästä ja lähdimme heti tavarat nakattuamme kävelemään kohti rantaa. Samalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja katuja, joiden varsilla näkyi sekä viihtyisiä että varmasti isolla rahalla rakennettuja taloja. Ei ihme, sillä Naples on Jenkkien rikkaimpia alueita, mutta se oli hieman yllätys, ettei näitä taloja oltu ympäröity kauttaaltaan korkealla muurilla.

P3052937P3052940P3052941

Rannalla meitä odotti loppuiltapäivän raukea auringonpaiste, paitsi että sen eteen tälläytyi kovaa vauhtia tumma pilvi. Ukkoseksi luulemamme ilmiö paljastui kuitenkin myöhemmin savupilveksi, joka tuli läheisestä maastopalosta. Pilven takaa kurkkiva aurinko näytti todella erikoiselta ja loi pitkälle, pehmeähiekkaiselle rannalle ihan oman tunnelmansa!

P3052942P3062951P3062952

Lähdimme kävelemään kohti laituria, ja bongasimme matkan varrelta yhdet rantahäät. Voi, millaisia hääkuvia kyseinen pari saikaan, noin dramaattinen taivas taustanaan! Lisäksi pilvien lomassa kaarteli pienkone vetäen perässään onnittelukylttiä (oletettavasti) samaiselle parille.

auringonallaIMG_0183P3062967P3062970auringonallaP3060027P3062968

Laiturilta käsin oli hauska katsella pelikaanien kalastamista, kuinka ne syöksyivät hurjan nopeasti ylhäältä alas merta kohti ja sukelsivat sukkana pinnan alle. Seurasimme pelikaanien ja pienten ”takatukkaisten” haikaroiden elämää tovin, kunnes huomasimme vedessä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: delfiinin! Delfiini pyörähteli laiturin vieressä useammankin kerran, vaikka antoikin odottaa itseään välillä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet delfiiniä luonnon vesissä, joten vielä yhdistettynä epätyypillisen näköiseen taivaseen, oli hetki todella taianomainen.

P3062975auringonallaP3060032auringonallaP3060031IMG_2828IMG_2829

Paluumatkalla kävelimme Naplesin ravintola- ja ostoskadun, 5th Avenuen kautta. Katu ei näyttänyt kovin amerikkalaiselta, vaan monet ravintolat henkivät eteläeurooppalaista fiilistä tyylikkäine ulkoterasseineen. Katselimme rantasandaalejamme ja shortsejamme ja päätimme jättää (todennäköisesti) kalliit viinilasilliset väliin ja läpsyttelimme takaisin motellillemme, jossa eläkeläiset katselivat iltauutisia (tai telenoveloita) telkkarit raikuen. Aamulla söimme varhain aamupalaa uima-altaan vieressä, auringon noustessa tällä kertaa lähes pilvettömälle taivaalle. Savun hajun haistoi vielä kevyesti Naplesin kaupungin rajalla, matkalla Evergladesiin alligaattoreita bongailemaan.

auringonallaIMG_0212floridaIMG_0210auringonallaIMG_0214