Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

Mainokset

Varaslähtö: reissuvuosi 2017

Tämän kertainen Instagram Travel Thursday on vapaateemainen, mutta joudun itse ottamaan hieman varaslähdön kuluneen vuoden reissujen kertaamisessa, sillä en usko, että pystyn ottamaan osaa tammikuun kierrokseen. Tässäpä siis katsaus reissuvuoteen 2017, joka muutti luonnettaan useaan otteeseen ja mm. haaveilemani matkat Japaniin, Marokkoon, New Yorkiin ja Amalfin rannikolle jäivät toteuttamatta (syysloman kohde ehti siis vaihtumaan useasti erinäisistä syistä, ja lopulta jouduimme siirtämään myös ajankohdan ja lyhentämään koko viikon loman pelkkään viikonloppuun).

Tammikuu

Voiko vuosi enää paremmin alkaa, kuin reissun päällä? Tarkemmin ottaen Vietnamissa Phu Quocin saarella. Sitä ennen, ja sen jälkeenkin, eli myös vuoden 2017 puolella kävimme myös Saigonissa ja Hongkongissa. Ja lopulta paluumatkalla myös Turkissa, vaikka se ei ihan oma valinta ollutkaan. Toivottavasti joskus saan Antin vielä ihanaan Istanbuliin paremmalle visiitille, vaikka ihan heti meitä ei ehkä huvita matkustaa tuolle suunnalle.

 Maaliskuu

Hiihtoloma ja Florida olivat mitä parhain yhdistelmä, vaikka aluksi kauhistelimmekin että olimme varanneet lennot juuri spring break -ajalle. Loppujen lopuksi reissu oli todella rento ja rauhallinen, eikä majoitusten hinnatkaan olleet pilvissä kuin muutamassa paikassa. Tämä oli oikea budjettimatka, mutta ei tule ihan heti mieleen milloin olisin viimeksi saanut niin paljon vastinetta rahalle kuin tuolla reissulla.

Huhtikuu

Keväinen työmatka Vilnaan oli yllättävän viileä ja kevät ei ollut Liettuassa yhtään sen pidemmällä kuin Oulussakaan. Itse kaupunki oli yllättävän pieni, mutta toisaalta juuri sopiva työmatkalle: vapaa-ajalla ehti hyvin kiertää koko vanhan kaupungin. Hintataso oli ilahduttava, eikä piheys iskenyt päälle missään vaiheessa.

Kesäkuu

Alkukesän Lontoo yllätti meidät tukahduttavalla helteellä, enkä olisi vielä matkaa varatessa uskonut kaipaavani kaikkein eniten sekä jääpaloja että koti-Suomen viileyttä! Eikä helle ollut ainoa hidastava tekijä. Onneksi ehdimme kuitenkin tekemään ja näkemään vaikka mitä, joskin lempparini oli ehkä viimeisen illan puistossa istuskelu aavistuksen viilenevässä illassa. Sovimme myös tuolloin, että seuraavan kerran tulemme Lontooseen syksyaikaan, ihan vain varmuuden vuoksi!

Heinäkuu

Amsterdamin heinäkuussa ei sitä vastoin tarvinnut juuri hikoilla, vaan ennemminkin väistellä sateita. Itse kaupunki oli kyllä ihana, yksi uusi lempparini Euroopassa! Vanhat talot, tunnelmalliset kanaalit ja niiden iltavalaistus, kukkaistutukset siellä täällä rennosti, mielenkiintoiset pikkukaupat ja ravintolat… Ja se pyöräily!

Syyskuu

Reissuvuosi loppui harvinaisen lyhyeen, kun teimme syyskuussa viimeisen viikonloppuloman Roomassa. Loma oli hitusen lyhyehkö, sillä kahdesta kokonaisesta päivästä toisena satoi kaatamalla iltapäivään asti, mutta toisaalta pelkkä ensimmäinen ilta ja kauan odotettu illallinen tunnelmallisessa katuravintolassa oli matkustamisen arvoista. Ja ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä ehdimme kävelemään Roomaa ristiin rastiin, eikä matkalle muutenkaan ollut mitään sen kummempia tavoitteita, kun emme olleet Roomassa ensimmäistä kertaa.

Uusia maita tämän vuoden aikana tuli siis kolme (Vietnam, Liettua ja Alankomaat), kaikki muut paikat olivat vanhoja tuttuja. Jotkut jopa niin vanhoja, että aikaa edellisestä vierailusta oli 24 vuotta!

Ensi vuodelle ei ole tiedossa yhtään reissua. Voisin panikoida asiasta, mutta en taida jaksaa. Ensi vuosi eletään päivä tai viikko kerrallaan, ja matkalle lähdetään jos päästään. Reissukaveri masussa on kasvanut kohisten ja saapunee maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Siinä meillä onkin seikkailua kerrakseen.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Onnea #suomi100, maailman kaunein!

Vaikka matkustan lähes poikkeuksetta ulkomaille sen sijaan että tutkisin tarkemmin rakasta kotimaatamme, on Suomi epäilemättä maailman kaunein paikka. Kai sen todistaa jo nämä kuvatkin, jotka olen julkaissut Instagramissa noin vuoden sisällä?

Vain muutama sata metriä kotioveltani näyttää tältä, ihan luksusta!

Ja hieman kauempana, mutta edelleen Oulussa

Kiimingin puolella Koitelissa

Puhumattakaan kotiseutuni Kuopion maisemista

Tai rakkaista mökkimaisemista Kaavilla

Vaikka rakastan kesää, on syksyllä todella kaunista

Onnea Suomi!

Ruokavinkkejä Amsterdamiin

Minulta tiedusteltiin Rooman-postauksessa mainittujen ravintoloiden nimiä, mutta harmikseni en monestikaan Italian kaltaisessa maassa osaa laittaa niitä mieleeni: kaikki kuulostavat yhtä runollisilta ja houkuttelevilta, ja toisaalta niin monesta satunnaisesta paikasta saa hyvää ruokaa, että emme ole itse suunnitelleet ruokailujamme kovin paljoa etukäteen. Toisin oli esimerkiksi Amsterdamissa, jossa kyllä googlettelimme paikkoja etukäteen, luimme joitakin arvosteluja ja suuntasimme joku tietty ruoka mielessämme melkeinpä ympäri kaupunkia. Kyseessä ei ollut edes mitkään hienot ravintolat, vaan ennemminkin rennot katuruokapaikat. Tässä siis lähes kaikki ruokakokemuksemme, nyt kun vielä joten kuten muistan heinäkuun asioita.

FRNZY

Ensimmäisenä iltana halusimme sekä katsella hostellimme läheistä De Pijpin kaupunginosaa että syödä vietnamilaista ruokaa. Pienen etukäteistutkinnan jälkeen (ilta oli hieman sateinen, joten päämäärättömälle harhailulle ei olisi edes ollut aikaa) löimme kartalle FRNZY:n, joka nyt näyttäisi Googlen mukaan olevan pysyvästi suljettu. Harmi, jos näin on. Tilasimme banh mi:t ja juomat ja fiilistelimme talven Vietnamin-matkaa. Plussaa vielä siitä, että pystyimme istumaan ulkona (sade alkoi onneksi vasta ruokailun jälkeen).

auringonallaIMG_1221

The Breakfast Club

Saimme nauttia myös ensimmäisen aamun muhkean aamupalan ulkona, kun kävelimme lähellä sijaitsevaan The Breakfast Clubiin. Avokadoleipä on aina hyvä valinta, mutta makea BLT-leipä oli se mikä jäi erityisesti mieleen. Ja tietty pannukakut tekee lomafiiliksen jos mitkä.

auringonallaP7110897auringonallaP7110902auringonallaP7110901

Flemish Friteishus Vleminckx

Amsterdamissa on tietenkin pakko syödä edes kerran rapeaksi paistettuja ranskalaisia, joiden kanssa voi valita vaikka millaista kastiketta. Flemish Friteishus Vleminckx lienee kaupungin suosituimpia ranukoppeja, ja ainakin alkuillasta sen edessä oli jatkuvasti pieni jono, erityisesti aasialaisia turisteja.

auringonallaP7110919auringonallaP7110920

Bitterballen

Ja nyt kun näihin uppopaistettuihin juttuihin päästiin, niin bitterballenit lienevät myös melko klassikko(baari)ruokaa, jota kannattaa kokeilla. Jauho-lihapallerot olivat kuumia ja rapeita ja ne dipattiin sinappikastikkeessa. Ihan hyvää, mutta kyllä yksi annos puoliksi riitti.

auringonallaP7110929

Nescio Cafe

Generator-hostellimme aulakahvila Nescio Cafe oli suosittu sekä majoittujien että muiden vieraiden keskuudessa, ja sen ruokalista olikin ihan houkutteleva ja kohtuuhintainen. Eräänä sateisena aamuna emme jaksaneet lähteä merta edemmäksi kalaan, joten tilasimme eggs benedict bagelit ja avokadoleivät uppomunilla ja pääsimme lopulta ihan pöytäänkin istumaan. Monet jäävät hengaamaan kahvilaan tietokoneen kanssa, joten vapaat paikat saattavat olla kortilla.

auringonallaP7120936

Winkel 43

Istuimme Winkelin terassille ihan sattumalta ja tilasimme ”samaa kuin viereisessä pöydässä”. Paikka oli selvästi suosittu, ja sen lisäksi että onnistuimme saamaan ainoat vapaat paikat, pääsimme myös maistamaan paikan erikoisherkkua, eli täyteläistä omenapiirakkaa. Mikä tuuri! Omenapiirakka oli ehkä herkullisinta maistamaani, rasvainen ja koristeltu läjällä kermavaahtoa.

auringonallaP7120953

Tanoshii Sushi

Mielemme teki viimeisen päivän lounaaksi sushia, ja vaikka Amsterdam on täynnä erilaisia buffetteja ja muita sushipaikkoja, päädyimme pyöräilemään lempikaupunginosaamme Joordaniin asti. Tanoshii Sushi vaikutti vähän karulle ja vasta avatulle, mutta ruoka oli kyllä hyvää!

auringonallaIMG_1354

Foodhallen

Yksi parhaimpia ruokapaikkoja Amsterdamissa on varmasti Foodhallen, ihan pelkästään jo siksi, että tarjolla on sen verran paljon vaihtoehtoja, että jokainen varmasti löytää jotain mielestä. Me menimme paikan päälle niin pienellä nälällä, että ostimme aluksi vain yhden annoksen puoliksi. Ja sen jälkeen toisen. Ja sitten vielä kolmannenkin, hups! Foodhallen ei ole mikään halvin, mutta (pieniä) annoksia on kiva jakaa. Hieman jäi kyllä harmittamaan, etten enää jaksanut panostaa jälkiruokaan, sillä tarjolla olisi ollut I Scream Wafflen yksisarvisjäätelö, jonka olisin ehdottomasti halunnut!

auringonallaP7120958auringonallaP7120960auringonallaP7120968auringonallaP7120969auringonallaP7120964

Äitiysloman ensimmäinen päivä, askel kohti uutta (reissu)elämää

Vaikka kesäloman jälkeen tuntuikin siltä, että marraskuun loppupuolelle on ikuisuus, tuli äitiysloman alku melkein yllättäen. Toki osasin odottaa sitä ja valmistautua siihen siivoamalla työpöytäni, laittamalla sähköpostiin hieman pidempiaikaisen out of officen ja hoitamalla viimeiset velvollisuuteni ennen lähes vuoden poissaoloa. Silti viimeisenä työpäivänä, puolikkaana sellaisena, tuntui omituiselta päästää kaikesta irti. Haahuilin kotona miettien minkä projektin aloittaisin, mutta lopulta menin päiväunille. Ehkä ihan hyvä päätös. Tosin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivän aamuna hyppäsin Antin kyytiin ja olin jo ennen kahdeksaa roikkumassa lempikahvilani ovenkahvassa (jotenkin minulta huomaamatta kahvila oli muuttanut aukioloaikojaan), jotta voisin pari tuntia hengata läppärini kanssa jossain muualla kuin kotona yöpuvussa. Sitäkin tulee varmasti riittämään seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi.

Olen jo tähän mennessä huomannut, että vanhemmuus, myös tuleva sellainen, tuo mukanaan ison kasan huolia ja murheita, joista suurin osa on (onneksi) ihan turhia. Joka tapauksessa on kiva välillä keskittyä joihinkin ensimmäisen maailman ongelmiin, kuten siihen millainen vauvan huoneen sisustuksesta pitäisi tulla tai minne voisimme lähteä ensimmäiselle matkalle lapsiperheenä. Ideoita meillä on kyllä tulvinut, mutta lopulta lähes kaikista vaihtoehdoista tuntuu löytyvän myös huonoja puolia. Lisäksi olemme matkoja suunnitellessa sortuneet toistamaan meille tyypillistä kaavaa, jossa paikkaa vaihdetaan joka yöksi. Ei liene mitenkään toimivin konsepti vauvan kanssa.

Jos meille siis tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun, saatamme ehkä toteuttaa jonkun seuraavista haaveista. Ensimmäisenä ajatuksenamme oli automatkat, sillä jotenkin kaiken sen tavaran pakkaaminen yhteen helposti liikuteltavaan paikkaan ja vapaus aikatauluista tuntui houkuttelevalta. Autolla voisi vaikka vihdoinkin kiertää Andalusian lempipaikkani tai hypätä Oulu-Palma -koneeseen ja ottaa haltuun Mallorcan saari tai pelata varman päälle ja mennä niinkin kauaksi kuin automatkojen klassikkomaahan, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Florida olisi varmasti sekä helppo että miellyttävä kohde vauvan kanssa. Toisaalta pitkien vapaiden ansiosta nyt olisi kerrankin mahdollista kiertää myös länsirannikon puolella. Tai jos emme jaksa lähteä ylipäätään lentokoneeseen istumaan, voisimme lähteä omalla autolla tekemään vihdoinkin sen Ruotsin pienen kierroksen. Tosin sekin suunnitelma ehti laajentua myös Tanskaan ja Saksaan.

auringonallaDSC_9680auringonallaDSC_0216auringonallaDSC_9550

Mikään näistä suunnitelmista ei taida olla ylitse muiden, sillä lennot Jenkkien länsirannikolle ovat (liian) pitkät, Floridassa taas on syksyllä hurrikaaniaika. Ruotsin ja lähimaiden matka tulisi yllättävän kalliiksi ja jos Andalusiaan menee, pitäisi siellä kiertää sen sata paikkaa koska kaikki ovat niin ihania. Mallorca olisi näistä vaihtoehdoista helpoin, mutta mitä sitten ajattelimme tehdä siellä, sitä en oikein tiedä, kun en ole koskaan siellä käynyt.

auringonallaP3080104auringonallaP3050005P3073140

Toisaalta haaveilen, että ensi syksynä karkaamme pimeän ajan kynnyksellä hetkeksi jonnekin kauas pois. Johonkin, missä illan aktiviteetit koostuvat hyvästä (katu)ruuasta ja auringonlaskun seuraamisesta. Että päivällä voi lepäillä uima-altaalla tai rannalla, tai vaikka vain ottaa päiväunia kivalla hotellilla. Miten minulla on sellainen fiilis, että tulen eniten tarvitsemaan juuri sitä? Thaimaa voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Isommissa turistikohteissa on myös tasokkaat sairaalat, jos vauvalle sattuisi jotain. Sitäkin pitää jatkossa osata ajatella. Mutta onko Thaimaassa liian kuuma?

makujakotoaP3190030auringonallaIMG_6434auringonallaP3240120auringonallaIMG_6323

Jos lämpöä haluaa, mutta myös kaupunkielämää, tulee mieleeni ensimmäisenä Hongkong. Voisimme saada samassa paketissa länsimaalaista helppoutta ja aasialaista eksotiikkaa, hyviä ruokapaikkoja ja halutessamme vaikka pienen pätkän rantalomaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta kiertää nähtävyyksiä, joten voisimme keskittyä pelkkään lomailuun. Toisaalta Hongkongissa on paikoittain ruuhkaista ja hotellihuoneet ovat välillä todella pieniä, tai sitten kalliita. Eikä taksikyyti lentokentältä hotellille ole kovin turvallisen tuntuinen vaihtoehto, kun taas junassa kaiken tavaran raahaaminen saisi takuuvarmasti hien otsalle, kun yksi yhteinen matkalaukkukin on saanut sen aikaiseksi.

DSC_3609PC260002

Olisiko järkevää pysytellä Euroopassa? Ehkä viikon lomamatka Kreikassa? Osaisimmeko olla viikon paikoillaan jossakin rauhallisessa paikassa? En tiedä. Ehkä ensimmäinen ajatuksemme ”testimatkasta” Berliiniin on kuitenkin se kaikkein potentiaalisin vaihtoehto: lyhyet lennot, edullinen hintataso, tuttu ja mielenkiintoinen kaupunki, lapsiystävällinen ilmapiiri, hyvää ruokaa, mahdollisesti ihan hyvä sää… Onko Berliini ihan täydellinen paikka lapsiperheille?

auringonallaP6250084auringonallaP6260149auringonallaP6240020

Nyt saa kertoa vinkkejä! Minne sinä olet matkustanut pienten lasten/vauvojen kanssa? Kaikki tämä pohtiminen on tietenkin tässä vaiheessa turhaa, kun vauva ei ole vielä edes putkahtanut tähän maailmaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Ja näin äitiysloman alussa siihen tuntuu olevan aikaakin.

Pikaruokatarinoita Jenkeistä

Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?

Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.

Los Angeles, 2015

Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.

Bakersfield, 2013

Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.

City Island, 2015

New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.

Cortez, 2015

Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.

Marathon Key, 2017

Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?

Kun luksus tuli mukaan kuvioihin

Olen matkustanut omalla rahalla (eli ilman äidin ja isän sponssia) reilusti yli kymmenen vuotta. Aikoinaan opiskelijana ja osa-aikaista työtä tekevänä budjettini oli varsin minimaalinen, joten siirtyminen täysipäiväisesti työelämään ja uran hieman edetessä on matkustamiseen käytettävissä oleva rahakin luonnollisesti kasvanut. Tosin niin on matkojen määrätkin.

Meidän kohdalla ei voi kyllä puhua edelleenkään luksusmatkailusta. Ei sillä, ettemmekö voisi panostaa kerran vuoteen yhteen todella tasokkaaseen reissuun, mutta kun veri vetää maailmalle useamman kerran vuodessa, on pakko tehdä kompromisseja. Emme ole koskaan matkustaneet business-luokassa emmekä käyttäneet satoja euroja yhteen hotelliyöhön. Sen sijaan olemme saattaneet piristää reissujamme pienellä ripauksella luksusta. Tai jos ei luksusta, niin ainakin jotain vähän parempaa.

Autonvuokraus

Pidemmillä roadtripeillä auton tarvitsee olla vain riittävän hyvä, sillä paremman luokan autot maksavat usein maltaita ja veisivät turhan ison palan matkabudjetista. Sen sijaan lyhyemmillä muutaman päivän vuokra-ajoilla (kuten New Yorkin miniroadtripeillä), tai vaikka viikonkin (jos matka on muuten ollut edullinen), on upgrade paikallaan.

Illallinen rannalla

Balin-häämatkallamme hotelliksi valikoitui Ayodya Resort, joka oli tasoltaan hyvä ja nautimme olostamme ja kiireettömistä päivistä ihan täysillä. Se pieni ripaus luksusta ei kuitenkaan tullut hotellihuoneen merkeissä, vaan yksityisen illallisen rannalla, jonka olin järjestänyt Antille yllätyksenä. Useampi ruokalaji (kuvassa kylläkin hotellin aamupala), lukuisat lyhdyt ja kynttilät sysipimeällä rannalla ja lopuksi oma nuotio jonka ääressä ihailla tähtiä ja syödä viimeiset jälkiruokakonvehdit toivat häämatkaan ikimuistoisen hetken.

Persoonalliset hotellit

Hotellin taso ei tarvitse aina olla luksus, jotta siellä viihtyy ja se jää mieleen. Usein hinta-laatusuhde on mielestäni parhaimmillaan pienissä boutique-hotelleissa, kuten Rooman Lilith-hotellissa ja Saigonin Ben Thanh Boutique -hotellin sviitissä. Matkasta ja sen luonteesta riippuen kannattaa miettiä, ottaako esimerkiksi halvimman huoneen kalliista hotellista vai kalleimman huoneen astetta edullisemmasta majoituksesta.

Hotellit näköaloilla

Uuden vuoden aikaan Phu Quocin hotellit olivat melko varattuja, ja hinnat varmasti korkeimmillaan, joten päädyimme noin kolmen tähden tasoiseen rantahotelliin (Tropicana Resort). Itse huone otettiin kuitenkin merinäköalalla, mikä on aina omalla tavallaan luksusta.

Hotellit rannalla

Näköalaan vielä jatkoksi hotellin sijainti, sillä oma rantakaistale ja lyhyt kävelymatka omalle huoneelle helpottavat kummasti sellaisella lomalla, jolla on tarkoitus ottaa rennosti. Upean auringonlaskun seuraaminen omalta parvekkeelta tai rannalta on aina loman tähtihetkiä.

Villa jacuzzilla

Railayn-hotellin valinnassa meinasi mennä sormi suuhun, sillä edullisia bungaloweja ja kalliita hotellivaihtoehtoja tuntui kyllä riittävän, mutta siltä väliltä oli vähän vaikeuksia löytää yhtä yli muiden. Päädyimme Railay Village Resortiin sen sijainnin (rannalla, auringonlaskun puolella) ja laguunimaisen uima-altaan johdosta. Huoneen sijaan otimme oman villan, jossa oli hauska pieni lampi edustalla ja oma jacuzzi sisätiloissa. Vaikka hotellin aamupala oli parhaimmillaankin vain ihan ok, teki ravintolan sijainti rannalla kaikesta pikkuisen parempaa.

Brunssi hienossa paikassa

Budapestin minilomalla olisi voinut elää herroiksi monin tavoin, mutta hotellin sijaan panostimme brunssiin Corinthia-hotellissa. Muistelen, että brunssin hinta juomineen oli kolmisenkymppiä, joten saimme kyllä vähällä rahalla pienen ripauksen luksusta.

Ooppera

Samainen Budapestin-loma, ja naurettavan halvat oppeeraliput. Joskus on kiva laittautua normaalia lomailua hienommin ja suunnata keskelle kullan prameaa kimallusta. Olkoonkin, ettei ostamiltamme paikoilta nähnyt mitään, mutta hinta taisi olla jopa alle viisi euroa, joten kokemus sinällään oli enemmänkin kuin sen arvoista. Ja varmasti myös hyvät paikat olisi saanut varsin kohtuulliseen hintaan.

Drinkit näköalabaareissa

Bangkokin-hotellia valitessa päädyimme Lebuaan lähinnä siksi, että sieltä on hyvät näköalat ja koska olimme ajatelleet käydä sen kattobaarissa drinkeillä. Itse huone oli tilava, näköalat hulppeat ja aamupala monipuolinen, mutta se pieni ripaus luksusta oli kuitenkin siellä katolla. Ei niinkään niissä drinkeissä tai itse baarissa, mutta Bangkokin illan pimetessä ja tuhansien valojen syttyessä.

Vanhan ajan charmi

Tämä kuuluu periaatteessa kategoriaan persoonalliset hotellit, mutta halusin nostaa vielä vanhat hotellit erikseen, sillä kaikessa nuhjuisuudessaankin pidän näistä yleensä enemmän kuin uutuuttaan kiiltelevistä. Saigonin Majesticista jäi parhaiten mieleen hotellin aula, sekä aamupala kattoterassilla.

Ehkä eniten minun luksusta on ollut kuitenkin viime talvi kokonaisuudessaan, kun pääsin pimeää ja kylmää pakoon peräti kolme kertaa.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Miten selättää kaamosmasennus ja työstressi?

Monet haaveilevat pienestä irtiotosta, vaikka vain muutamasta kuukaudesta keskellä talvea. Tai jopa vuoden mittaisesta matkasta maailman ympäri, ilman aikatauluja ja jatkuvaa kiirettä. Unelmien toteuttamiseksi joutuu usein luopumaan jostain muusta, enkä minä ole ollut valmis edes ajatuksen tasolla jättämään työpaikkaani, tai mikä pahinta, rakasta koiraamme muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Talvet ovat monesti olleet minulle hieman vaikeaa aikaa, sillä loputon pimeys yhdistettynä kylmyyteen ahdistaa jo ajatuksenakin paljon. Pidän kesästä ja syksystä, mutta samaan aikaan kun nautin ruskaväreistä, odotan talvea kauhulla. Siitäkin huolimatta, että talvella on ehkä vieläkin kauniimpia satumaisemia kuin syksyllä, tai että pakkasen paukkuessa on mukava kääriytyä huopaan ja sytyttää kynttilät tai takka.

Ja entäs se työstressi sitten? Omassa työssäni kiireisimpiä aikoja ovat syksy ja kevät. Tosin syyskiireet ylettyvät jouluun asti ja kevätlukukausi alkaa heti loppiaisen jälkeen. Eli leppoisampia aikoja ovat siis joulun pyhät ja kesä. Silloin kaikki muut ovat yleensä lomalla.

Itselläni lomaa kertyy vuodessa 5 ja puoli viikkoa, eli varsin hyvin siis. Kun siihen lisätään ylityövapaat, joita yleensä kasautuu vuoden aikana yhteensä reilu viikko, ollaankin jo ihan kivoissa lomapäivien määrissä. Pitkä kesäloma tuntuu houkuttelevalta, onhan kesä lempiaikaani, mutta olisi iso virhe pitää valtaosa lomasta juuri kesällä. Edellisenä vuonna teimmekin sellaisen ratkaisun, että pidimme kesälomaa vain 2-3 viikkoa ja säästimme loput talvelle. Se oli aivan erinomainen juttu sekä työssä että talvessa jaksamisen kannalta.

DSC_2728DSC_2793

Jaottelimme lomamme niin, että pidimme yhden viikon loman lokakuun lopussa, kaksi viikkoa jouluna ja viikon maaliskuun alkupuolella. Pahimpina suomalaisten sesonkiaikoina siis. Mutta ihanaa tässä oli se, että syyslomaa odotellessa sai nauttia syksystä, ja sen jälkeen joululomaan oli vain noin kahdeksan viikkoa aikaa. Sen välin jaksaa kyllä puurtaa, eikä marraskuun mykistävä pimeyskään ehtinyt masentamaan.

makujakotoaPA260067DSC_2892DSC_2985

Lokakuussa lomailimme syksyisessä New Yorkissa, jossa tuohon aikaan on vielä varsin mukavat säät. Jouluna saimme kunnon valohoitoa sekä Hongkongissa (josta nähtävästi en ole epähuomiossa edes postannut juuri mitään) että Vietnamissa. Joulun viettäminen ulkomailla ei sinällään ole ykkösvalintani, mutta ilman pyhäpäiviä emme olisi saaneet kasaan niin pitkää lomaa. Ja äkkiä sen perinteisen joulun unohti Hongkongin vilinässä, Saigonin mielenkiintoisilla kujilla ja Phu Quockin upeaa auringonlaskua katsellessa. Ehdin myös unohtamaan työasiat siinä samassa. Se vaatii vähintään kaksi viikkoa!

DSC_3617auringonallaPC280064DSC_3416DSC_3461auringonallaP1010166

Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälleen odottelimme kahdeksan viikkoa, eikä siinä ajassa ehtinyt edes pelkäämään mahdollisia pakkasjaksoja, ja sitten hyppäsimmekin taas lentokoneeseen ja lensimme Floridan auringon alle. Sää ei ollut tuohon aikaan mahdottoman lämmin, mutta toki t-paidat sai kaivaa esille ja se aurinko, kyllä valo tekee hyvää ihmiselle! Ja turkoosi meri, kun sen näkee lomalla ensimmäistä kertaa aikoihin, voi miten se saakin energian virtaamaan ihan eri tasolla.

auringonallaP3080138P3062970auringonallaP3080099P3083197

Oli kyllä suuri onni, että pystyimme toteuttamaan kolme lomaa, ja vielä matkustamaan. En voi olla tyytyväisempi kaikkiin halvalla bongattuihin lentolippuihin, vaikka paluu Aasiasta ei lopulta mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaisesti (ei kiitos näitä enää koskaan). Kaikkiin kolmeen lomaan päti budjetin osalta sama kaava: tarjouslentoihin piti tarttua heti (jopa 10-11kk ennen varsinaista matkaa) ja kaikki majoitukset kannatti myös buukata niin aikaisin kuin mahdollista. Lopulta emme maksaneet esim. joulumatkastamme kovinkaan suurta summaa, mutta emme myöskään joutuneet tinkimään majoituksesta.

Sanoisin, että viime talven lomiin käytettyjä rahoja ei olisi voinut sijoittaa paremmin. En tuntenut oloani väsyneeksi tai stressaantuneeksi juuri ollenkaan. Olin pirteämpi, ja vaikka odotinkin aina kovasti seuraavaa lomaa, niin ehkä samalla nautin myös enemmän kotona olemisesta. Toiset repäisevät ja irrottautuvat arjesta kokonaan useammaksi kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, mutta meidän kohdalla toimi ihan hyvin myös tällainen kesympi ratkaisu, joka ei vaatinut edes ylimääräisiä lomia. Eikä vuosikausien säästämistä. Tänä talvena emme sitten matkustakaan mihinkään, joten olen siinäkin mielessä enemmän kuin tyytyväinen, että viime talvena teimme juuri niin kuin huvitti. Kannattaa kokeilla!

auringonallaP1010198auringonallaP1010162

TallennaTallenna

Kokemuksia kotimaan hotelleista Helsingistä Rovaniemelle

Nyt kun reissasimme menneenä kesänä tavallista enemmän kotimaassa, on hyvä hetki kirjoittaa muutama sananen eri hotelleista. Ja kun sanon tavallista enemmän, tarkoitan että ylipäätään yövyimme muuallakin kuin Helsinki-Vantaan lentokenttähotelleissa. Koska otanta olisi kuitenkin ollut varsin pieni, otin tähän mukaan muutamia työmatkoilla viimeisen vuoden sisällä vastaan tulleita hotelleja.

Seurahuone, Helsinki

Seurahuone on pitkään ollut yksi Helsingin suosikeistani, sillä se on yleensä edullinen, sijaitsee kätevästi rautatieasemaa vastapäätä ja sen huoneet henkivät ihanasti vanhaa charmia. Kulunuthan se on, mutta himmeän kiiltävät messinkiyksityiskohdat ja pramea aamupalasali toimivat minulle. Aamupala on sekin ihan ok perustasoa, tosin annoin viimeksi oikein palautetta siitä, että munakokkeli on tehty jauheesta. Miksi oi miksi?

IMG_1363

Sokos Hotel Torni, Helsinki

Torni oli yksi kesäloman odotetuimmista hotelleista, sillä en ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt tässä klassikossa. Lopulta majoituin Tornissa jopa kahdesti, koska tein pikavisiitin Helsinkiin vielä elokuussa ja lähes kaikki muut paikat olivat täynnä. Kahden hengen huoneemme ei sijainnut kovin korkealla, eikä se ollut kovin loistelias, mutta taas kerran tykästyin pieneen kuluneisuuteen ja korkeisiin huoneisiin, sekä erkkeri-ikkunaan. Lojuin illalla vaahtokylvyssä ja kävimme nopeasti Ateljee-baarissa kurkkaamassa Helsingin hienoimmat näkymät. Aamupala toisti melko pitkälti Sokos Hotels -linjaa, mutta itse ravintola on viihtyisä. Ja kyllä siellä taisi olla pientä extraa ketjun Original-konseptiin verrattuna, kuten pöytiin tarjoiltavat teet ja kahvit. Hedelmiäkin oli ilahduttava määrä. Toisen yöni vietin yhden hengen huoneessa ja se oli odotetusti pieni, mutta lisäksi tyyliltään ihan erilainen ja näkymä ei tästäkään ollut kovin kummoinen.

GLO Art, Helsinki

Yövyin vuosi sitten jonkun yön GLO Artissa Punavuoressa ja vaikka mielikuvani saattavat olla hieman hämärtyneet, muistelen yhden hengen huoneen olleen ainakin kooltaan tutun pieni, mutta muuten tyylikäs ja toimiva. Aamupala tarjoiltiin kellarissa, joka on tunnelmaltaan uniikki ja itse aamupalakin oli hyvä. Rakennus on persoonallinen ja vaikka huone oli pieni, voisin ehdottomasti majoittua täällä uudelleenkin.

Hilton Helsinki Airport ja GLO Airport

Meille maakunnista matkalle lähteville ovat Helsinki-Vantaan lentokenttähotellit tulleet vuosien saatossa melko tutuiksi. Viime vuosina olemme Antin kanssa olleet sen verran mukavuudenhaluisia, että olemme yöpyneet vain kentän yhteydessä olevissa hotelleissa eli GLOssa ja Hiltonissa. Näiden hinnat pyörivät monesti samoissa luokissa, mutta tarjouksia kannattaa bongailla, ainakin Hiltonin hyväksi. GLO on kyllä kätevä kuin mikä, mutta huone on pieni ikkunaton koppi ja joskus minulla on sellainen olo, etten saa edes nukuttua siellä. Aamupala tarjoillaan joko viereisessä Cesar’s Little Italy -lounasruokalassa tai sen ollessa kiinni kuponkia vastaan saa esim. kahvin ja croissantin lentokentän kahviloista.

IMG_8293

Hiltonin varaamme aina silloin, kun ehdimme kunnolla syömään aamupalan ennen lähtöä. Esimerkiksi New Yorkin iltapäivälennolle lähtiessä mikään ei ole niin mukavaa kuin istahtaa aamupäiväksi Hiltonin aamupalapöytään tankkaamaan pitkää lentoa varten. Ja Hiltonin aamupala ei ole mikään ihan perus, vaan sieltä löytyy sitä pientä extraa ja toki perusasiat ovat kunnossa. Itse huone on aika tavanomainen, mutta merkittävästi tilavampi kuin GLOssa, joten unikin maistuu yleensä varsin hyvin. Joskus olemme myös rentoutuneet vaahtokylvyssä ennen puuduttavaa lentoa.

IMG_1203

Sokos Hotel Ilves, Tampere

Ilves ei olisi ollut ykkösvalintani Tampereelta, mutta kyseisenä viikonloppuna lähes kaikki oli täynnä ja tännekin sain tyyliin viimeisen huoneen. Kun saavuimme paikalle myöhään illalla, meitä odotti vartun perushuoneen sijaan pykälän parempi huone, mikä tarkoitti mm. upeaa näköalaa rakennuksen yläkerroksista käsin. Pehmeä sänky ja auringonlaskun seuraaminen omasta rauhasta käsin olivat juuri ne asiat, joita väsyneinä kaipasimme. Aamupala tarjoiltiin Amarillossa ja oli niin sitä samaa kuin kaikissa ketjuissa, että emme enää kyllästymisen vuoksi voineet siitä juuri nauttia.

IMG_1405

Cumulus Resort Rukahovi, Kuusamo

Olen ollut muutamalla työmatkalla Rukalla ja majoittunut aina Rukahovissa. Keväällä huoneestani oli upeat näkymät alas rinnettä ja ihailin auringonlaskua omalta parvekkeelta. Muutoin huone oli ihan perus (tämä ei siis ollut niitä vanhoja, matalan siiven huoneita), samoin kuin aamupala ihan tyypillistä Cumulus-tasoa, eli ei mitenkään erityinen. Sen sijaan aamiaisravintolasta oli hienot maisemat suoraan rinteeseen.

IMG_0628

Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Pääsin ilokseni Rovaniemen-työmatkalle viime viikolla ja olin odottanut tätä kovin, sillä vaikka olen asunut Oulussa yli vuosikymmenen, en ole oikeastaan koskaan käynyt Rovaniemellä. Mikä häpeä. Nyt siis odotin sekä Rovaniemeä että sen varsin mielenkiintoiselta vaikuttavia, viime vuosina avattuja ravintoloita sekä Suomen parhaimmaksikin valittua Arctic Light Hotellia. Eikä minun tarvinnut pettyä, sillä kyllähän tämä rovaniemeläishotelli pesi muut vuoden sisään kokeillut kotimaan hotellit ihan selvästi. Oli ilo majoittua sellaisessa paikassa, missä yksityiskohtia ja hotellin tarinaa on mietitty loppuun asti. Huone oli hotellin edullisin, mutta tunnelmassa se ei näkynyt. Tylsyydestä ei ollut tietoakaan, vaan sisustus oli sekä tyylikäs että tunnelmallinen, valoineen kaikkineen.

Sara La Fountainin suunnittelema aamupala on varmasti Suomen paras hotelliaamiainen, ja olin onnellinen että ehdin syömään sen kahdesti, eli testasin kyllä lähes kaikki läpi. Miltä kuulostaisi erilaiset viher- ja smoothieshotit, tuoreet marjat ja pienet jugurtti+granola-annokset, raakakakut sekä mango-chiavanukkaat? Ihana suklaakakku, herkulliset pekaaniviinerit ja pikkumunkit? Munakas pinaatilla ja kirsikkatomaateilla? Oikeista marjoista ja yrteistä makunsa saavat vedet? Enpä ole nähnyt missään näin hyvin tehtyä aamupalaa!

 

Mikä on sun suosikkihotelli Suomessa?

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

TallennaTallenna

Babymoon Roomassa, viimeinen reissu kahdestaan?

Olemme tehneet viimeisen neljän kuukauden sisällä kolme lyhyttä kaupunkilomaa. Näistä Amsterdam oli varattuna jo aikaisemmin keväällä, mutta Lontoo ja Rooma tulivat kuvioihin vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme uutta perheenjäsentä saapuvaksi uuden vuoden rakettien paukkuessa. Taitaa tulla hieman erilainen vuodenvaihde kuin viimeksi, jolloin olimme Phu Quocin saarella Vietnamissa. Mutta varmasti jännittävin ikinä.

Koska minulla ei ollut mitään kokemusta matkustamisesta raskaana (tai ylipäätään raskaana olosta), en yhtään tiennyt mitä odottaa. Muutama viikko meni asiaa sulatellessa kaikessa rauhassa sekä pahaa oloa, väsymystä ja muuta kamalaa odotellessa (turhaan). Sen jälkeen aloimme jo tekemään pieniä suunnitelmia siitä, mitä haluaisimme vielä tehdä kahdestaan, mikäli kaikki ylipäätään menisi hyvin loppuun asti.

DSC_3726DSC_3721

Lontoo oli periaatteessa minun valintani, sillä Antti oli puhunut jo kaksi vuotta siitä, kuinka haluaisi viedä minut sinne. Varasimme reissun ainoaan mahdolliseen saumaan ennen varsinaisia kesälomia, mikä merkitsi ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen vaihdetta. Vaikka olenkin voinut suhteellisen hyvin, oli Lontoo kaikista matkoistamme raskain, sillä olin juuri päässyt huvittavaan itkuvaiheeseen, jossa moni pieni asia pääsi harmittamaan ihan mahdottomasti. Kuten se, että metroasema oli suljettu tulipalon aiheuttamien ongelmien vuoksi, vaikka juuri minä olisin halunnut matkustaa, juuri siltä asemalta, juuri sillä hetkellä. Kyllä hieman hävetti itkeä katkerasti paikallisten ja turistien edessä kesäkuumalla nottinghilliläisellä kadulla. Kuumuus oli muutenkin viedä järjen, kun nukkuminen oli äärimmäisen hankalaa ja väsymys normaalia pahempaa.

DSC_3751auringonallaP9090112

Amsterdam oli vuorossa muutamaa viikkoa myöhemmin ja siihen mennessä olin jo huomattavasti rauhallisempi. Toisaalta matkaa varjosti hieman verikoe, jonka tuloksia odottelimme saapuvaksi päivänä minä hyvänsä, ja kyseessä oli kuitenkin merkittävä asia vauvan terveydestä. Sain puhelun toisena matkapäivänä, juuri täsmälleen samaan aikaan kun Antin pomo soitti hänelle työasioissa, joten pakenin hostellimme käytävään jotta kuulisin jotain. Kun kuulin hoitajan kysyvän olenko sellaisessa paikassa että voin puhua, olin aika lamauttavan kauhun vallassa, sillä kai hyvät uutiset voi kertoa missä tilanteessa tahansa. Katselin hostellin graffitein koristeltuja seiniä ja sain kuulla siihenastisen elämäni kauneimmat sanat: terve tyttö.

DSC_3653auringonallaP9080104

Meille oli aika selvää, että jos vointini on hyvä, käymme vielä yhden reissun kahdestaan toisen raskauskolmanneksen loppupuolella eli käytännössä syyskuussa. New York oli ehdottomasti ykkösvalintamme, mutta Lontoon-loman aiheuttaman väsymyksen takia aloimme harkita helpompia vaihtoehtoja. Lisäksi kokonaisen viikon mittaisen loman saaminen syyskuun kiireiden keskellä oli melkeinpä mahdotonta. Siispä päätimme jättää rakkaan New Yorkin odottamaan tulevia vuosia ja pohdimme eri vaihtoehtoja Euroopasta. Rooma nousi vaihtoehdoksi melkein heti, sillä tuttu paikka tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta (ja Antti oli juuri käynyt Berliinissä, mikä olisi varmasti muutoin ollut se ykkönen).

auringonallaP9090117auringonallaP9090120

Paluu Italiaan kolmen vuoden tauon jälkeen tuntui ihanalta. Italia on kuitenkin maa, jossa olemme matkustaneet Jenkkien jälkeen eniten. Nyt vasta tajusimme, että tämä oli jo neljäs yhteinen reissumme. Enkä ihmettele, sillä Italia ei petä koskaan.

Eikä se tehnyt sitä nytkään. Rooma oli Rooma, täynnä turisteja ja kauniita, oranssinhehkuisia rakennuksia, jotka pääsevät kaikkiin oikeuksiinsa ilta-auringossa. Kävelimme Piazza della Repubblicalle heti ensimmäisenä iltana, ihan kuten viimeksikin. Vaikka olimme matkustaneet koko päivän Oulusta asti, näkyi ensimmäisen lomapäivän fiilis kasvoilta enemmän kuin väsymys. Söimme pastaa ja pannacottaa tutun ravintolan terassilla ratikan kolistellessa aika ajoin ihan pöytien vierestä.

DSC_3642DSC_3678

Seuraavana päivänä oli ihan täydellinen sää, lämmin ja aurinkoinen, mutta ei enää paahtavan kuuma. Maleksimme Trasteveressä, söimme gelatoa ja kävelimme Ponte Sistoa pitkin takaisin joen toiselle puolelle. Istuimme katukahviloissa ja kurkkasimme matkan varrella Pantheonin aukion ja Fontana di Trevin. Illalla kipusimme Espanjalaisille portaille ja söimme roomalaista, ohutpohjaista pizzaa juuri sellaisessa pienessä, sivukujan ravintolassa, jossa oli ihan täydellinen tunnelma ja vain kourallinen muita ihmisiä.

DSC_3691DSC_3703

Toinen kokonainen päivä, sunnuntai, alkoi kaatosateella, kuten ennusteissa oli luvattu. Onneksi meillä oli ihana hotelli (Lilium), jonka aamupalahuone oli suloisen pieni, kahvi hyvää ja ikkunapöydän kaupunkimaisemat upeat. Huoneemme oli suloisen liila, forget-me-not, ja sen parvekkeella kasvoi kauniita kukkia. Olimme valinneet hotellin sen perusteella, että viihtyisimme myös sisällä, mikäli vointi (tai tässä tapauksessa sää) estäisi normaalin lomarytmimme.

auringonallaP9080097

Lyhyt lomamme oli päättyä Helsingin-lennolta myöhästymiseen, sillä vastoin tapojani en ollut tarkistanut koneen lähtöaikaa vaan luotin omaan muistiini. No se petti meidät melkein tunnilla, mutta onneksemme lentokenttäjuna ei pysähdellyt kertaakaan, se tuli juuri oikeaan terminaaliin ja jonoja ei ollut nimeksikään. Paluulentoa siivitti lähes jatkuva turbulenssi ja pieni selkäsärky, mikä vain vahvisti omaa valintaa siitä, etteivät pitkät lennot olisi tulleet kysymykseen tässä tilanteessa.

DSC_3737auringonallaIMG_0272

Nyt sitten vain odotamme, ja nautimme näistä muutamasta kuukaudesta kahdestaan. On outoa ajatella, että seuraavaa matkavarausta tehdessämme suunnittelemme koko kuvion lapsiperheen näkökulmasta. Tosin meillä on jo nyt lukuisia haaveita seuraavalle vuodelle, joista toivottavasti pääsemme toteuttamaan edes jotain. Nähtäväksi jää, onko uusi tulokas yhtä luonteva reissaaja kuin vanhempansa.