Mitä kaikkea tekisin Berliinin-lomalla?

Heippa! Täällä viiden viikon ikäisen vauvan äiti, joka palaa halusta kirjoittaa välillä jotain muutakin kuin henkisiä tukipyyntöjä WhatsAppin kautta läheisille. Ensimmäiset viikot olimme hyvin epäileväisiä sen suhteen, että me ikinä voisimme enää matkustaa mihinkään, kun vauvan hoitaminen tuntui olevan lähes rakettitiedettä. Sitten otimme ja lähdimme yhdessä ruokakauppaan, kuten kunnon Prisma-perheen kuuluukin, heh. Lisäksi söimme Mäkkärissä kiireellä ruokaa hotkien, silmäillen huolestuneesti vauvan otsarypyn syvyyttä. Onneksi paikalla oli vain pelkästään lapsiperheitä, joten ehkä huutokohtaus olisi hukkunut muuhun meteliin. Olimme tyytyväisiä ensimmäiseen ulkomaailmaan uskaltautumiseemme, mutta samalla mietimme, että tätäkö tulevaisuutemme on.

Seuraavana viikonloppuna lähdimme kaupungille kahville ja käväisemään muutamassa kaupassa. Kaikki meni hyvin, ja se rohkaisi minua käväisemään yksin vauvan kanssa muuallakin kuin ruokakaupassa. Niinpä sitten yhtenä päivänä menin lounaalle, enkä säikähtänyt edes kahvilan pientä ruuhkaa. Siitä se ajatus sitten lähtikin, että ehkäpä me pärjäisimme vauvan kanssa myös reissun päällä. Ei vielä nyt, mutta ainakin kesään mennessä. Joko siis lähdemme hankkimaan pikkuiselle oman passin? Varaamme lennot?

Ainakin olen alkanut haaveilemaan Berliinistä toden teolla. Ja mitä kaikkea haluaisin tuolla Euroopan lempikaupungissani tehdä? Saa myös antaa vinkkejä kommenttiboksissa, hakusessa on varsinkin parhaat ruokapaikat!

Nauttisin kaupungin aamupalatarjonnasta

Berliini on tunnettu aamupalakaupunki ja kahdella edellisellä lomallamme meillä ei ole ollut hotellissa aamupalaa. Nyt tarkoituksena olisi vuokrata asunto, mutta haluaisimme silti syödä ainakin välillä myös aamupalan ulkona. Kaksi vuotta sitten kävimme jopa kahdesti Silo Coffeessa, sillä se sijaitsi lähellä ja listalla oli muutama ruokalaji, jonka molemmat halusimme testata. Muita paikkoja oli ainakin An einem Sonntag im August, Anna Blume ja Morning Glory.

makujakotoaP6280245makujakotoaIMG_7069makujakotoaP6270223

Ihastelisin kirpputorin mielenkiintoisia tavaroita

Sunnuntai on Berliinissä leppoisa kirpputoripäivä, varsinkin vähän pienemmillä pelipaikoilla. Mauerparkin kirppari oli täynnä porukkaa ainakin iltapäivällä, kun taas Boxhagener Platzin vastaava oli aamutuimaan rauhallinen. Löysimme ainakin lukuisia lamppuja, jotka olisivat sopineet kotiimme erinomaisesti!

auringonallaP6260160auringonallaP6260162auringonallaP6260159

Katselisin katutaidetta

Berliini on mielenkiintoisten kaupunginosien mekka, eikä vähiten katutaiteen ja värikkäiden julkisivujen vuoksi. Maalausten lisäksi taloja on koristeltu erilaisin härpäkkein, melkein kuin Jenkeissä halloweenin aikaan. Paitsi että Berliinissä se on ihan tavallista ympäri vuoden. Vanhat rakennukset ovat muutenkin kauniita, ja tietyistä paikoista voi myös bongata palan muuria.

auringonallaP6250139auringonallaP6250107auringonallaP6250132

Maistelisin katuruokaa ja etsisin kaupungin erikoisimman jäätelön

Ruoka on ihan ehdoton juttu Berliinissä, mutta ainakaan meille se ei tarkoita varsinaisesti saksalaista ruokaa. Viimeksi emme päässeet torstaisin Markthalle Neunissa järjestettäville katuruokamarkkinoille, sillä torstai oli viikon ainoa päivä kun emme olleet kaupungissa. Onneksi tilanteen saanee korjattua seuraavalla reissulla. Sen sijaan kävelimme pitkin poikin Kreuzbergia etsien kehuttua jäätelöpaikkaa Die Eismacheria, jonka sijainnin Google kertoi meille aluksi väärin. Sen sijaan että olisin sitten lopulta ottanut paikan erikoisuuden, joka oli hurjan violetti ube-jäätelö, päädyin valitsemaan kauniin pinkin hibiscus-jäätelön. Mitähän nykyään on tarjolla?

makujakotoaP6260199makujakotoaP6250120makujakotoaP6260213

Hengaisin puistoissa tai poolilla

Tempelhofer Park oli pakko nähdä jo ensimmäisellä reissulla, onhan vanhalle lentokentälle tehty puisto aika omalaatuinen. Edellisellä kerralla vietimme juhannusta sekä Volkspark Friedrichshainissa että Haubentaucherin uima-altaalla. Helteinen päivä, rauhallinen puistopiknik ja astetta riehakkaampi loppuilta musiikin ja drinkkien parissa altaalla tekivät juhannuksesta yhden parhaista (harvemmin edes teemme mitään erikoista). Tosin en tiedä onko altaalla rauhallisempi meno päivällä, tai onko se edes auki silloin, sillä vauvan kanssa en tietenkään menisi noin meluisaan paikkaan. Mutta ehkä Berliinistä löytyy myös rauhallisempia altaita?

auringonallaP6240014auringonallaP6240057auringonallaP6240063

Nyt kaikki vinkit kehiin, jotta voin jatkaa haaveilua!

Mainokset

Kun kookospähkinä vaihtui vauvaan

Tammikuussa 2017 pitelin kätösissäni kookospähkinää Phu Quocin -saarella, reilu vuosi myöhemmin vastasyntynyttä vauvaani. Olin ottanut kookoksesta ihanan trooppisen kuvan, jonka laitoin myös läppärini taustakuvaksi inspiroimaan ja muistuttamaan ihanasta reissusta, ja monista tulevista. Siinä se on ollut sitkeästi, tuonut aina iloa sitä vilkaistessani. Nyt se joutui kuitenkin vaihtoon, kun tilalle tuli jotain parempaa: nukkuva vauva.

auringonallaP1010162

Tällä hetkellä en olisi missään muualla niin mieluusti kuin kotona. Siltikin, että näen lähes joka yö unta (silloin kun saan nukkua ruhtinaalliset muutamat tunnit kerrallaan) eri paikoista maailmalta, osa tuttuja ja osa käymättömiä. Siellä ne odottavat, että tilanne muuttuu taas  ja uskallamme edes ajatella lähtevämme vauvan kanssa johonkin.

iisaP1130416

Haaveilen edelleen siitä, että pääsisimme kesällä käymään Berliinissä. Puhun siitä vauvalle lähes päivittäin. Kerron mitä kaikkea voisimme siellä tehdä. Ja että joskus vielä lähdemme yhdessä New Yorkiin. Ja ties minne. Aika näyttää, milloin nämä haaveet ovat todellisuutta. Siihen asti viihdymme parhaiten kotona, ensimmäistä kertaa ikinä.

Reissuvuoden 2017 parhaimmat hetket

Kirjoitin varsinaisen reissukoosteen kuluneesta vuodesta jo joulukuun Instagram Travel Thursdayssa, sillä kuvittelin että minulla ei ole aikaa toteuttaa vuoden 2018 ensimmäistä teemapostausta (LISÄYS: ei periaatteessa ollutkaan, sillä kirjoitin tämän joulukuun puolella ja 4.1 olin jo matkalla synnyttämään). Joten tässä tuleekin reissuvuoden kohokohtia, jokaisesta matkakohteesta yksi kappale!

Palmun alla Bai Saon rannalla

Piti ihan tarkistaa kuvien aikaleimasta, mutta vietimme vuoden ensimmäisen päivän Phu Quocin saarella, ja kävimme juuri tuolloin Bai Sao Beachilla, joka on joskus valittu Vietnamin kauneimmaksi. Vaikka ranta onkin sen verran tunnettu, että monet turistit pysähtyvät siellä, saimme vallattua rannan rauhallisemmasta päästä oman palmunaluspaikkamme, jossa nautimme kookosmehua, rapeaksi paistettuja kevätrullia ja söpöjä mutta mauttomia jäätelöitä.

 

Saigonin viimeisen illan herkuttelut

Meillä oli paluumatkalla vielä yksi yö Saigonissa ja selkeä päämäärä: käväistä vielä yhdessä kahvilassa, juoda skumppalasilliset hotellin kattoterassilla ja mässäillä ihanalla vietnamilaisella ruualla Ben Thanhin katuruokamarkkinoilla. Kaikki toiveet toteutuivat ja lähdimme Vietnamista tyytyväisinä koko reissuumme.

 

Hongkong Yick Fat Building

Hongkong on tunnettu korkeista taloistaan, joita kohoaa vierivieressä muodostaen jatkuvaa ikkunoiden tulvaa. Korkeuden lisäksi jotkut talot ovat myös todella leveitä, jolloin rakennuksista kokonaisuudessaan tulee massiivisia ja muurahaispesämäisiä. Näistä ehkä tunnetuin on Quarry Bayssa sijaitseva Yick Fat Building, jonka sisäpihalla oli yllättävän rauhallinen tunnelma. Kuinkahan paljon kyseisessä talossa ja sen naapureissa asuu porukkaa?

 

Naplesin dramaattinen auringonlasku

Floridan-lomallamme jokainen päivä oli erilainen. Oli sopivasti kaupunkia, roadtripiä, luontoa, rantaa ja jopa yksi teemapuisto (jos Kennedy Space Center sellaiseksi luetaan). Viikko meni yhdessä hujauksessa! Kivoja hetkiä oli monia, mutta kävely Naplesin upealla rannalla jäi mieleen dramaattisen auringonlaskun vuoksi, sillä läheinen maastopalo aiheutti taivaalle erikoiset värit. Lisäksi näimme ensimmäistä kertaa ikinä delfiinin luonnonvesissä, se jos mikä ilahduttaa minua edelleen! Naureskelimme myös pelikaaneille, jotka kalastivat laiturin vieressä.

 

Illallinen Vilnassa

Oulu-Helsinki-Vilna -lennot menevät yhdessä hujauksessa ja Liettuan pääkaupunki tuntuu olevan yllättävän lähellä. Silti olo oli matkustamisen ja huhtikuuksi yllättävän talvisen sään johdosta vähän väsynyt, joten onneksi olimme haahuilun sijaan katsoneet täsmäosoitteen suosittuun Aline Leiciai -ravintolaan. Paikka oli täynnä paikallisia, mutta saimme vielä pienen pöydän kaiken keskeltä. Tilasimme paikallisia juustoja ja viinejä sekä naudankielisalaattia ja liettualaisia pannukakkuja, mutta lopulta saimme eteemme osittain eri ruuat, tosin ihanan rasvaiset ja täyteläiset nekin. Ravintolan lämmin, kellarihenkinen tunnelma ja täyttävä ruoka sopivat kylmään säähän erinomaisesti!

 

Kuuma aamupäivä Brixtonissa

Helteestä ja hieman tukalasta olostani huolimatta ehdimme tekemään neljän päivän Lontoon-lomallamme vaikka mitä. Viimeisenä aamuna kipaisimme aamupalan läheisestä ruokakaupasta ja söimme sen vehreässä Norfolk Square Gardensissa. Siitä oli hyvä jatkaa muutaman mutkan kautta Brixtoniin, joka oli ihan omanlaistansa Lontoota. Koska sääkin oli aurikoisen helteinen, oli Karibia-fiilis läsnä vielä enemmän. Kadut olivat vielä melko hiljaisia maanantaiaamupäivänä, mutta kaupunginosa oli selvästi heräämässä uuteen, värikkääseen viikkoon.

 

Kanaalipyöräily ja hengailu Joordanissa

Amsterdamin viehätys piilee vanhojen talojen, kanaaleiden ja rentouden yhdistelmässä. Parhaiten kaupunkiin tutustuu pyöräillen, eikä välimatkat ole kovin pitkiä. Ydinkeskustan turistiruuhkat saivat välillä hien nousemaan otsalle, ja pyöräkin joutui talutuslinjalle, mutta jo muutaman kanaalin päässä esimerkiksi ihastuttavalla Jordaanin alueella oli rauhallista. Alueelta löytyy kauniita siltanäkymiä kukkaistutuksineen ja mielenkiintoisia pikkuravintoloita ja -putiikkeja.

 

Hetki suihkulähteellä Roomassa

Babymoonin ensimmäinen ilta, olimme juuri saapuneet Roomaan ja majoittuneet ihanaan Lilium-hotelliimme. Päätimme kävellä syömään tutuille kulmille lähelle Terminin asemaa, ja satuimme juuri sopivasti kauneimpaan auringonlaskun aikaan Piazza della Repubblicalle. Istuskelimme hetken suihkulähteellä, ihan samalla tavalla kuin vuosia aikaisemmin ensimmäisenä (kuumana) Rooman-iltanamme. Menimme syömään tutun ravintolan terassille pastaa ja pannacottaa ja lopuksi kävelimme iltavalaistuksessa kylpevillä kaduilla ihastellen Rooman kauneutta.

 

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverVagabonda ja Skimbaco.

Onneksi otimme ja lähdimme (joulu reissussa)

Tänään on satanut vettä koko päivän. Ei sillä, etteikö taivas olisi ollut harmaa jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta lunta meillä on sentään ollut. Ja on edelleen, ellei sama meno jatku huomenna. Joulutunnelmaa on hankala repiä nykyään, kun talvet eivät ole takuuvalkoisia edes pohjoisessa.

Viime vuonna kyllästyin vesisateisiin jouluihin, jotka eivät vastanneet enää ollenkaan mielikuvieni tunnelmallisia mökkijouluja. Se taisi olla vasta tammikuuta 2016 kun bongasimme seuraavaksi jouluksi älyhalvat lennot Hongkongiin. Joulu Aasiassa? Miksipä ei!

DSC_3124DSC_3131

Olimme viettäneet yhden joulun aikaisemmin Miamissa ja New Yorkissa, ja vaikka reissu oli mitä ihanin, muistan harmitelleeni kovasti lähdön hetkellä valitsemaamme ajankohtaa: oli täydellinen joulusää ja mökillä oli niin tunnelmallista, etten meinannut raaskia lähteä.

Viime vuonna uhkasi käydä samalla tavalla, mutta viimeistään eteläisempään Suomeen saavuttuamme ei harmittanut yhtään: juuri tätä harmautta lähdimme karkuun. Toisaalta, kun söimme jouluaaton ateriaamme Burger Kingillä, meinasi suorastaan tulla itku kurkkuun, kun mietti että koko muu perhe oli toisaalla yhdessä viettämässä perinteistä joulua. Ensi vuonna ei missään nimessä lähdetä mihinkään typerään Aasiaan!

auringonallaPC260003auringonallaPC260002auringonallaPC260016

Onneksi joulu unohtui jo lentokoneessa, vaikka perillä Hongkongissa odotti vähintäänkin hulppeat joulukoristelut. Heräsimme joulupäivän aamuna suht virkeinä Wan Chaissa sijaitsevassa hotellissamme, söimme aamupalaksi dumplingeja ja suuntasimme kävelylle. Kiertelimme Centralin mäkisillä kujilla ja vierailimme kaupungin laidalla Wong Tai Sinin temppelillä. Kävelimme Sham Shui Pon markkinakatuja ja matkustimme illalla Star Ferryllä lahden yli. Söimme jouluateriaksi nuudelikeittoa, paistettuja dumpligeja ja friteerattua kanaa. Illalla nauroimme Ladie’s Marketin hulvattomille laulu- ja tanssiesityksille. Hauska joulu!

DSC_3191auringonallaPC270028DSC_3255DSC_3217DSC_3243

Jos Hongkongissa joulu muistuikin välillä mieleen koristeluiden ja ruuhkien vuoksi, pääsi Vietnamissa lähes kokonaan eroon ajankohdasta. Toki Saigonistakin löytyi prameita joulukuusia, mutta kaupunki imaisi omaleimaiseen tunnelmaansa niin tiiviisti, että oma koti tuntui todella kaukaiselta asialta. Söimme ihanaa vietnamilaista ruokaa, nautiskelimme siirtomaa-ajan charmia henkivistä kahviloista ja kävelimme ympäri kaupunkia. Viimeisenä iltana joimme drinkit Chill Skybarissa kaupungin valoja ihaillen. Ehdimme myös lepäilemään ihastuttavassa boutique-sviitissämme.

DSC_3320DSC_3346DSC_3378DSC_3393DSC_3340DSC_3433

Phu Quocille siirryttäessä olimme matkamme viimeisessä määränpäässä. Kuten saarilla yleensä, menettää aika ja viikonpäivät merkityksensä, vaikka kyse olisi vain muutaman päivän rentoutumisesta. Kävimme Vietnamin kauneimmaksi nimetyllä Bai Saon rannalla ja illalla kävelimme läheiseen Duong Dongin keskustaan. Ihailimme upeita auringonlaskuja joko rannalla tai omalla merinäköalaparvekkeellamme. Luimme kirjoja ja kävimme rannalla hieronnassa.

DSC_3450DSC_3458DSC_3488DSC_3493

Takaisin päin matkustaessa fiilikset olivat edelleen katossa, olihan meillä vielä yhdet yöt jäljellä sekä Saigonissa että Hongkongissa. Ehdimme tekemään molemmissa vielä vaikka mitä, ja vaikka paluumatkamme Suomeen oli todellinen farssi, jäi reissu ehdottomasti plussan puolelle. Onneksi lähdimme, sillä tänä vuonna se ei olisi ollut enää mahdollista. Ehkä tässäkin pätee se sama mikä moneen muuhun asiaan elämässä: tekeminen ei yleensä kaduta, tekemättä jättäminen kylläkin.

auringonallaP1050285DSC_3536DSC_3530DSC_3622DSC_3633

TallennaTallenna

Vietnamilaisen ruuan ikävä

Vuosi sitten pääsimme joululomalla maistamaan ensimmäistä kertaa autenttista vietnamilaista ruokaa. Olemme molemmat aasialaisten ruokien ystäviä, ja Vietnam pomppasi heti suosikiksi myös paikallisen ruokakulttuurin saralla. Yleensä ruoka oli todella maukasta, mutta ei mitenkään hirveän tulista (ilman lisukechilejä). Se oli lähes poikkeuksetta raikasta, kiitos lukuisten tuoreiden yrttien, joita ruuan kanssa tarjoiltiin. Vietnamilaiset nimet eivät sanoneet meille juuri mitään, eivätkä ne jääneet oikein mieleen. Mutta se jäi, että hyvää oli!

Ensimmäisenä päivänä aloitettiin sieltä tutuimmasta päästä ja istahdettiin katukeittiöön tilaamaan banh mi -patongit. Tosin ei me oltaisi oikein muuta osattu tilatakaan kielimuurin takia. Omaksi juomakseni valikoitui joku sitruksinen mutta todella suolainen mehu, joka jäi kyllä kesken, sillä se vain lisäsi janoa. Mutta nää banh mit, ne oli todella hyvät ja aika erilaiset aikaisempiin ja myöhempiin kokemuksiin nähden.

auringonallaPC280061auringonallaPC280064

Oma hotellimme tarjosi aamupalalla pienen buffetin lisäksi paikallisia ruokia, kuten tahmeaa riisiä lihalla (hyvää). Kapealta kotikadultamme löytyi myös muutamia ravintoloita, joista yhteen istahdimme lounaalle hikisen aamupäiväkävelyn jälkeen. Tällä kertaa ruoka oli melko tavanomaista, mutta juomat kyllä ihanan raikkaat. Päätimme kuitenkin vastedes pidättäytyä rähjäisemmissä katukeittiöissä.

makujakotoaPC290111

Onneksi hotellin lähettyviltä löytyi myös turistille varsin helppo ruokakeidas Ben Thanh Street Food Market, jossa taisimme ruokakuvien määrästä päätellen syödä kahtenakin iltana. Täällä ruokien kuvaukset olivat englanniksi, tarjontaa oli monipuolisesti ja paikka oli siisti. Vähän kuin Singaporen hawker centereissä, myös täällä yhdistyi katukeittiöiden herkullinen ruoka ja siisteydestä huolehtiva henkilökunta, jopa vessat olivat hyvät. Ja nettikin taisi toimia.

DSC_3438makujakotoaP1040280makujakotoaIMG_2657

Mitä kaikkea sitten maistoimme? Ainakin bao-leipiä friteeratulla tofulla, kivan raikkaita kevätrullia kahdella dipillä, pieniä katkarapupannareita (banh khot), rapeaa sienillä täytettyä pannaria (banh xeo) ja jotain superhyvää grillattua lihaa, jonka päällä oli reilusti pähkinöitä. Niin ja jonotin myös itselleni unelmapehmeän kookos-limesmoothien.

makujakotoaPC290123makujakotoaP1040264makujakotoaP1040268makujakotoaPC290119makujakotoaP1040261makujakotoaP1040258

Mutta onnistuimme kyllä bongaamaan reissun aikana muutaman ei-niin-unohtumattoman makuelämyksenkin. Ostin Saigonissa kadulta mielenkiintoisen näköisiä pallukoita, joista toisen päällä oli seesaminsiemeniä ja toinen oli saanut tahmean sokerikuorrutteen. Ikävä kyllä kumpikaan näistä ei maistunut oikein millekään ja sokerista versiota oli jopa todella hankala syödä, kun se tarttui hampaisiin. Myös Phu Quocissa rannalla syöty jäätelö oli makunsa puolesta ihan floppi, erityisesti ”suklaa”. Mutta olihan ne jotenkin söpöjä.

makujakotoaPC290079makujakotoaPC290077auringonallaP1010198

Rannasta puheenollen, Bai Saolla sai kyllä erinomaiset friteeratut kevätrullat, jotka haukkasimme palmun alla istuen ja kookoksesta suoraan hörpäten.

auringonallaP1010194

Sitten vielä pari tosi hyvää ruokaa, joiden nimistä ei harmi kyllä ole hajuakaan. Toinen oli kanaa nahkoineen, jossa oli liemessä voisulaa ja pähkinöitä, sekä tuttuun tapaan iso kasa erilaisia yrttejä. Söimmme myös lentokentällä yllättävän maistuvaa ruokaa. Tutun pho-keiton lisäksi tilasimme nuudeliannoksen, jossa oli sekä lihaa että paistettuja kevätrullia, ehkä vielä jotain muutakin. Miksi tällaisia ei saa kaikilta lentokentiltä, nam!

makujakotoaIMG_0733makujakotoaPC300136

Harmillista, että Oulusta ei taida saada mistään vietnamilaista ruokaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa, tai sitten meidän on ihan pakko lähteä Vietnamiin lähivuosina uudelleen. Sekin kyllä sopii!

Varaslähtö: reissuvuosi 2017

Tämän kertainen Instagram Travel Thursday on vapaateemainen, mutta joudun itse ottamaan hieman varaslähdön kuluneen vuoden reissujen kertaamisessa, sillä en usko, että pystyn ottamaan osaa tammikuun kierrokseen. Tässäpä siis katsaus reissuvuoteen 2017, joka muutti luonnettaan useaan otteeseen ja mm. haaveilemani matkat Japaniin, Marokkoon, New Yorkiin ja Amalfin rannikolle jäivät toteuttamatta (syysloman kohde ehti siis vaihtumaan useasti erinäisistä syistä, ja lopulta jouduimme siirtämään myös ajankohdan ja lyhentämään koko viikon loman pelkkään viikonloppuun).

Tammikuu

Voiko vuosi enää paremmin alkaa, kuin reissun päällä? Tarkemmin ottaen Vietnamissa Phu Quocin saarella. Sitä ennen, ja sen jälkeenkin, eli myös vuoden 2017 puolella kävimme myös Saigonissa ja Hongkongissa. Ja lopulta paluumatkalla myös Turkissa, vaikka se ei ihan oma valinta ollutkaan. Toivottavasti joskus saan Antin vielä ihanaan Istanbuliin paremmalle visiitille, vaikka ihan heti meitä ei ehkä huvita matkustaa tuolle suunnalle.

 Maaliskuu

Hiihtoloma ja Florida olivat mitä parhain yhdistelmä, vaikka aluksi kauhistelimmekin että olimme varanneet lennot juuri spring break -ajalle. Loppujen lopuksi reissu oli todella rento ja rauhallinen, eikä majoitusten hinnatkaan olleet pilvissä kuin muutamassa paikassa. Tämä oli oikea budjettimatka, mutta ei tule ihan heti mieleen milloin olisin viimeksi saanut niin paljon vastinetta rahalle kuin tuolla reissulla.

Huhtikuu

Keväinen työmatka Vilnaan oli yllättävän viileä ja kevät ei ollut Liettuassa yhtään sen pidemmällä kuin Oulussakaan. Itse kaupunki oli yllättävän pieni, mutta toisaalta juuri sopiva työmatkalle: vapaa-ajalla ehti hyvin kiertää koko vanhan kaupungin. Hintataso oli ilahduttava, eikä piheys iskenyt päälle missään vaiheessa.

Kesäkuu

Alkukesän Lontoo yllätti meidät tukahduttavalla helteellä, enkä olisi vielä matkaa varatessa uskonut kaipaavani kaikkein eniten sekä jääpaloja että koti-Suomen viileyttä! Eikä helle ollut ainoa hidastava tekijä. Onneksi ehdimme kuitenkin tekemään ja näkemään vaikka mitä, joskin lempparini oli ehkä viimeisen illan puistossa istuskelu aavistuksen viilenevässä illassa. Sovimme myös tuolloin, että seuraavan kerran tulemme Lontooseen syksyaikaan, ihan vain varmuuden vuoksi!

Heinäkuu

Amsterdamin heinäkuussa ei sitä vastoin tarvinnut juuri hikoilla, vaan ennemminkin väistellä sateita. Itse kaupunki oli kyllä ihana, yksi uusi lempparini Euroopassa! Vanhat talot, tunnelmalliset kanaalit ja niiden iltavalaistus, kukkaistutukset siellä täällä rennosti, mielenkiintoiset pikkukaupat ja ravintolat… Ja se pyöräily!

Syyskuu

Reissuvuosi loppui harvinaisen lyhyeen, kun teimme syyskuussa viimeisen viikonloppuloman Roomassa. Loma oli hitusen lyhyehkö, sillä kahdesta kokonaisesta päivästä toisena satoi kaatamalla iltapäivään asti, mutta toisaalta pelkkä ensimmäinen ilta ja kauan odotettu illallinen tunnelmallisessa katuravintolassa oli matkustamisen arvoista. Ja ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä ehdimme kävelemään Roomaa ristiin rastiin, eikä matkalle muutenkaan ollut mitään sen kummempia tavoitteita, kun emme olleet Roomassa ensimmäistä kertaa.

Uusia maita tämän vuoden aikana tuli siis kolme (Vietnam, Liettua ja Alankomaat), kaikki muut paikat olivat vanhoja tuttuja. Jotkut jopa niin vanhoja, että aikaa edellisestä vierailusta oli 24 vuotta!

Ensi vuodelle ei ole tiedossa yhtään reissua. Voisin panikoida asiasta, mutta en taida jaksaa. Ensi vuosi eletään päivä tai viikko kerrallaan, ja matkalle lähdetään jos päästään. Reissukaveri masussa on kasvanut kohisten ja saapunee maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Siinä meillä onkin seikkailua kerrakseen.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

Onnea #suomi100, maailman kaunein!

Vaikka matkustan lähes poikkeuksetta ulkomaille sen sijaan että tutkisin tarkemmin rakasta kotimaatamme, on Suomi epäilemättä maailman kaunein paikka. Kai sen todistaa jo nämä kuvatkin, jotka olen julkaissut Instagramissa noin vuoden sisällä?

Vain muutama sata metriä kotioveltani näyttää tältä, ihan luksusta!

Ja hieman kauempana, mutta edelleen Oulussa

Kiimingin puolella Koitelissa

Puhumattakaan kotiseutuni Kuopion maisemista

Tai rakkaista mökkimaisemista Kaavilla

Vaikka rakastan kesää, on syksyllä todella kaunista

Onnea Suomi!

Ruokavinkkejä Amsterdamiin

Minulta tiedusteltiin Rooman-postauksessa mainittujen ravintoloiden nimiä, mutta harmikseni en monestikaan Italian kaltaisessa maassa osaa laittaa niitä mieleeni: kaikki kuulostavat yhtä runollisilta ja houkuttelevilta, ja toisaalta niin monesta satunnaisesta paikasta saa hyvää ruokaa, että emme ole itse suunnitelleet ruokailujamme kovin paljoa etukäteen. Toisin oli esimerkiksi Amsterdamissa, jossa kyllä googlettelimme paikkoja etukäteen, luimme joitakin arvosteluja ja suuntasimme joku tietty ruoka mielessämme melkeinpä ympäri kaupunkia. Kyseessä ei ollut edes mitkään hienot ravintolat, vaan ennemminkin rennot katuruokapaikat. Tässä siis lähes kaikki ruokakokemuksemme, nyt kun vielä joten kuten muistan heinäkuun asioita.

FRNZY

Ensimmäisenä iltana halusimme sekä katsella hostellimme läheistä De Pijpin kaupunginosaa että syödä vietnamilaista ruokaa. Pienen etukäteistutkinnan jälkeen (ilta oli hieman sateinen, joten päämäärättömälle harhailulle ei olisi edes ollut aikaa) löimme kartalle FRNZY:n, joka nyt näyttäisi Googlen mukaan olevan pysyvästi suljettu. Harmi, jos näin on. Tilasimme banh mi:t ja juomat ja fiilistelimme talven Vietnamin-matkaa. Plussaa vielä siitä, että pystyimme istumaan ulkona (sade alkoi onneksi vasta ruokailun jälkeen).

auringonallaIMG_1221

The Breakfast Club

Saimme nauttia myös ensimmäisen aamun muhkean aamupalan ulkona, kun kävelimme lähellä sijaitsevaan The Breakfast Clubiin. Avokadoleipä on aina hyvä valinta, mutta makea BLT-leipä oli se mikä jäi erityisesti mieleen. Ja tietty pannukakut tekee lomafiiliksen jos mitkä.

auringonallaP7110897auringonallaP7110902auringonallaP7110901

Flemish Friteishus Vleminckx

Amsterdamissa on tietenkin pakko syödä edes kerran rapeaksi paistettuja ranskalaisia, joiden kanssa voi valita vaikka millaista kastiketta. Flemish Friteishus Vleminckx lienee kaupungin suosituimpia ranukoppeja, ja ainakin alkuillasta sen edessä oli jatkuvasti pieni jono, erityisesti aasialaisia turisteja.

auringonallaP7110919auringonallaP7110920

Bitterballen

Ja nyt kun näihin uppopaistettuihin juttuihin päästiin, niin bitterballenit lienevät myös melko klassikko(baari)ruokaa, jota kannattaa kokeilla. Jauho-lihapallerot olivat kuumia ja rapeita ja ne dipattiin sinappikastikkeessa. Ihan hyvää, mutta kyllä yksi annos puoliksi riitti.

auringonallaP7110929

Nescio Cafe

Generator-hostellimme aulakahvila Nescio Cafe oli suosittu sekä majoittujien että muiden vieraiden keskuudessa, ja sen ruokalista olikin ihan houkutteleva ja kohtuuhintainen. Eräänä sateisena aamuna emme jaksaneet lähteä merta edemmäksi kalaan, joten tilasimme eggs benedict bagelit ja avokadoleivät uppomunilla ja pääsimme lopulta ihan pöytäänkin istumaan. Monet jäävät hengaamaan kahvilaan tietokoneen kanssa, joten vapaat paikat saattavat olla kortilla.

auringonallaP7120936

Winkel 43

Istuimme Winkelin terassille ihan sattumalta ja tilasimme ”samaa kuin viereisessä pöydässä”. Paikka oli selvästi suosittu, ja sen lisäksi että onnistuimme saamaan ainoat vapaat paikat, pääsimme myös maistamaan paikan erikoisherkkua, eli täyteläistä omenapiirakkaa. Mikä tuuri! Omenapiirakka oli ehkä herkullisinta maistamaani, rasvainen ja koristeltu läjällä kermavaahtoa.

auringonallaP7120953

Tanoshii Sushi

Mielemme teki viimeisen päivän lounaaksi sushia, ja vaikka Amsterdam on täynnä erilaisia buffetteja ja muita sushipaikkoja, päädyimme pyöräilemään lempikaupunginosaamme Joordaniin asti. Tanoshii Sushi vaikutti vähän karulle ja vasta avatulle, mutta ruoka oli kyllä hyvää!

auringonallaIMG_1354

Foodhallen

Yksi parhaimpia ruokapaikkoja Amsterdamissa on varmasti Foodhallen, ihan pelkästään jo siksi, että tarjolla on sen verran paljon vaihtoehtoja, että jokainen varmasti löytää jotain mielestä. Me menimme paikan päälle niin pienellä nälällä, että ostimme aluksi vain yhden annoksen puoliksi. Ja sen jälkeen toisen. Ja sitten vielä kolmannenkin, hups! Foodhallen ei ole mikään halvin, mutta (pieniä) annoksia on kiva jakaa. Hieman jäi kyllä harmittamaan, etten enää jaksanut panostaa jälkiruokaan, sillä tarjolla olisi ollut I Scream Wafflen yksisarvisjäätelö, jonka olisin ehdottomasti halunnut!

auringonallaP7120958auringonallaP7120960auringonallaP7120968auringonallaP7120969auringonallaP7120964

Äitiysloman ensimmäinen päivä, askel kohti uutta (reissu)elämää

Vaikka kesäloman jälkeen tuntuikin siltä, että marraskuun loppupuolelle on ikuisuus, tuli äitiysloman alku melkein yllättäen. Toki osasin odottaa sitä ja valmistautua siihen siivoamalla työpöytäni, laittamalla sähköpostiin hieman pidempiaikaisen out of officen ja hoitamalla viimeiset velvollisuuteni ennen lähes vuoden poissaoloa. Silti viimeisenä työpäivänä, puolikkaana sellaisena, tuntui omituiselta päästää kaikesta irti. Haahuilin kotona miettien minkä projektin aloittaisin, mutta lopulta menin päiväunille. Ehkä ihan hyvä päätös. Tosin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivän aamuna hyppäsin Antin kyytiin ja olin jo ennen kahdeksaa roikkumassa lempikahvilani ovenkahvassa (jotenkin minulta huomaamatta kahvila oli muuttanut aukioloaikojaan), jotta voisin pari tuntia hengata läppärini kanssa jossain muualla kuin kotona yöpuvussa. Sitäkin tulee varmasti riittämään seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi.

Olen jo tähän mennessä huomannut, että vanhemmuus, myös tuleva sellainen, tuo mukanaan ison kasan huolia ja murheita, joista suurin osa on (onneksi) ihan turhia. Joka tapauksessa on kiva välillä keskittyä joihinkin ensimmäisen maailman ongelmiin, kuten siihen millainen vauvan huoneen sisustuksesta pitäisi tulla tai minne voisimme lähteä ensimmäiselle matkalle lapsiperheenä. Ideoita meillä on kyllä tulvinut, mutta lopulta lähes kaikista vaihtoehdoista tuntuu löytyvän myös huonoja puolia. Lisäksi olemme matkoja suunnitellessa sortuneet toistamaan meille tyypillistä kaavaa, jossa paikkaa vaihdetaan joka yöksi. Ei liene mitenkään toimivin konsepti vauvan kanssa.

Jos meille siis tarjoutuu mahdollisuus lähteä reissuun, saatamme ehkä toteuttaa jonkun seuraavista haaveista. Ensimmäisenä ajatuksenamme oli automatkat, sillä jotenkin kaiken sen tavaran pakkaaminen yhteen helposti liikuteltavaan paikkaan ja vapaus aikatauluista tuntui houkuttelevalta. Autolla voisi vaikka vihdoinkin kiertää Andalusian lempipaikkani tai hypätä Oulu-Palma -koneeseen ja ottaa haltuun Mallorcan saari tai pelata varman päälle ja mennä niinkin kauaksi kuin automatkojen klassikkomaahan, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Florida olisi varmasti sekä helppo että miellyttävä kohde vauvan kanssa. Toisaalta pitkien vapaiden ansiosta nyt olisi kerrankin mahdollista kiertää myös länsirannikon puolella. Tai jos emme jaksa lähteä ylipäätään lentokoneeseen istumaan, voisimme lähteä omalla autolla tekemään vihdoinkin sen Ruotsin pienen kierroksen. Tosin sekin suunnitelma ehti laajentua myös Tanskaan ja Saksaan.

auringonallaDSC_9680auringonallaDSC_0216auringonallaDSC_9550

Mikään näistä suunnitelmista ei taida olla ylitse muiden, sillä lennot Jenkkien länsirannikolle ovat (liian) pitkät, Floridassa taas on syksyllä hurrikaaniaika. Ruotsin ja lähimaiden matka tulisi yllättävän kalliiksi ja jos Andalusiaan menee, pitäisi siellä kiertää sen sata paikkaa koska kaikki ovat niin ihania. Mallorca olisi näistä vaihtoehdoista helpoin, mutta mitä sitten ajattelimme tehdä siellä, sitä en oikein tiedä, kun en ole koskaan siellä käynyt.

auringonallaP3080104auringonallaP3050005P3073140

Toisaalta haaveilen, että ensi syksynä karkaamme pimeän ajan kynnyksellä hetkeksi jonnekin kauas pois. Johonkin, missä illan aktiviteetit koostuvat hyvästä (katu)ruuasta ja auringonlaskun seuraamisesta. Että päivällä voi lepäillä uima-altaalla tai rannalla, tai vaikka vain ottaa päiväunia kivalla hotellilla. Miten minulla on sellainen fiilis, että tulen eniten tarvitsemaan juuri sitä? Thaimaa voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Isommissa turistikohteissa on myös tasokkaat sairaalat, jos vauvalle sattuisi jotain. Sitäkin pitää jatkossa osata ajatella. Mutta onko Thaimaassa liian kuuma?

makujakotoaP3190030auringonallaIMG_6434auringonallaP3240120auringonallaIMG_6323

Jos lämpöä haluaa, mutta myös kaupunkielämää, tulee mieleeni ensimmäisenä Hongkong. Voisimme saada samassa paketissa länsimaalaista helppoutta ja aasialaista eksotiikkaa, hyviä ruokapaikkoja ja halutessamme vaikka pienen pätkän rantalomaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta kiertää nähtävyyksiä, joten voisimme keskittyä pelkkään lomailuun. Toisaalta Hongkongissa on paikoittain ruuhkaista ja hotellihuoneet ovat välillä todella pieniä, tai sitten kalliita. Eikä taksikyyti lentokentältä hotellille ole kovin turvallisen tuntuinen vaihtoehto, kun taas junassa kaiken tavaran raahaaminen saisi takuuvarmasti hien otsalle, kun yksi yhteinen matkalaukkukin on saanut sen aikaiseksi.

DSC_3609PC260002

Olisiko järkevää pysytellä Euroopassa? Ehkä viikon lomamatka Kreikassa? Osaisimmeko olla viikon paikoillaan jossakin rauhallisessa paikassa? En tiedä. Ehkä ensimmäinen ajatuksemme ”testimatkasta” Berliiniin on kuitenkin se kaikkein potentiaalisin vaihtoehto: lyhyet lennot, edullinen hintataso, tuttu ja mielenkiintoinen kaupunki, lapsiystävällinen ilmapiiri, hyvää ruokaa, mahdollisesti ihan hyvä sää… Onko Berliini ihan täydellinen paikka lapsiperheille?

auringonallaP6250084auringonallaP6260149auringonallaP6240020

Nyt saa kertoa vinkkejä! Minne sinä olet matkustanut pienten lasten/vauvojen kanssa? Kaikki tämä pohtiminen on tietenkin tässä vaiheessa turhaa, kun vauva ei ole vielä edes putkahtanut tähän maailmaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Ja näin äitiysloman alussa siihen tuntuu olevan aikaakin.

Pikaruokatarinoita Jenkeistä

Seuraa hieman vitsillä kirjoitettu postaus, sillä kuka hullu nyt omistaisi näin paljon palstatilaa pikaruualle. Mutta kun silmiini osui Hesarin juttu Taco Bellin rantautumisesta Suomeen ja siitä, mitä kaikkea täältä puuttuu vielä pikaruokakentältä, aloin pohtimaan näitä lähinnä Jenkeistä tuttuja ravintolaketjuja ylipäätään. Onko meillä mitään tarvetta niille?

Me syödään pikaruokaa useinkin, jos ollaan roadtripillä Jenkeissä. En siis voi sanoa, etteikö se maistuisi ollenkaan, ja lisäksi sen hinta-laatusuhde voi olla hyvinkin kohdillaan (halpaa kun on). Ja helppoa, sitä ennen kaikkea. En siltikään näe itseäni autoilemassa Taco Bellin luukulle marraskuisessa Oulussa (ei sillä, että olisin kuullut tänne kyseisen ketjun tulevankaan). Vaikkakin Taco Bellistä on ihan hyviä muistoja. Mutta nimenomaan matkamuistoja, joihin liittyy aina jotain muutakin.

Los Angeles, 2015

Olimme juuri laskeutuneet pitkän pitkien lentojen jälkeen ja saaneet vuora-auton noin tunnin jonottamisen ja lisämaksuista vääntämisen jälkeen, eikä edes kovin mieluista sellaista. Ajoimme Hollywoodin-motellillemme, joka oli nuhruinen, kuten hinnan perusteella odottaa saattoi. Hyppäsimme nälissämme takaisin autoon ja hurautimme In-N-Outiin ja söimme takuuhyvät double-doublet ulkona Los Angelesin lämpimässä ja pimenevässä illassa, samalla kun naapuripöydässä laulettiin pikkuvauvalle Eminemin biisejä.

Bakersfield, 2013

Roadtripin ensimmäisiä päiviä ja takana ajomatkat San Franciscosta San Luis Obispoon ja sieltä yöpymisen jälkeen Bakersfieldiin, jossa pysähdyimme lounaalle Taco Belliin. Hyppäsimme autosta ulos ja tunsimme sen ensimmäisen kerran: polttavan kuumuuden, joka ympäröi paljaat kintut hetkessä auton ilmastointikuplassa istuskelun jälkeen. Mittari näytti noin 40, mikä hirvitti, mutta myöhemmin huomasimme, että Vegasissa meitä odotti kymmenen astetta korkeampi lämpötila. Juoksimme sisälle ja tilasimme ruuan kanssa isot juomat, jotka saatoimme täyttää viilentävällä jääteellä vielä lähtiessä uudelleen.

City Island, 2015

New Yorkin -lomaankin voi yhdistää pienen roadtripin, ja ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Hudson-joen varren ja ihailimme ruskaisia maisemia. Seuraavana päivänä oli vuorossa Hamptons, joten majoituimme kaupungin ulkopuolella motellissa. Aamulla kiersimme Bronxiin kuuluvan City Islandin kautta, joka on taas aivan uniikki pala New Yorkia: kuin pieni kalastajakylä, jonka merkittävin elinkeino on keskittynyt satamaravintoloihin. Tuohon aikaan aamusta kaikki paikat olivat kiinni ja minun piti päästä vessaan, joten pistäydyimme Dunkin Donutsilla. Kroppa ei mitenkään kaivannut donitsia hiilaripitoisen motelliaamupalan jälkeen, mutta toisaalta huuruava noutokahvi kuuluu matkanteon tunnelmaan. Ja kyllä se donitsikin maistui merimaisemaa katsellessa.

Cortez, 2015

Heräsimme aamulla Pagessa Arizonassa ja meillä oli tiedossa kauan ennakkoon buukattu retki Antelope Canyoniin, juuri parhaimpiin aikoihin aamupäivästä. Navajo-intiaanien järjestämän retken jälkeen otimme suunnaksi Utahin puolen ja Monument Valleyn. Ajoimme upeissa maisemissa pysähdellen muutaman kerran, mutta harmiksemme emme voineet kierrellä alueella yhtään niin pitkään kuin olisimme halunneet, meidän piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Coloradon puolelle. Saavuimme perille Corteziin juuri ennen auringonlaskua suorastaan nääntyneinä, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen oikeastaan mitään. Päivä oli ollut kuuma ja rankka, mutta täynnä maisemien ja luonnonihmeiden ilotulitusta. Onneksi vastassa oli Arby’s, jonka smokehouse brisket ja kiharat ranskalaiset eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyviltä.

Marathon Key, 2017

Kävimme jo toista kertaa liian nopealla aikataululla Key Westissä. Parkkipaikkaongelmankin saimme kokea toistamiseen, eikä tuo ihana, vehreä tropiikkimainen pikkukaupunki päästänyt meitä helpolla muutenkaan. Onneksi ehdimme juuri ennen auringonlaskua Key Marathonilla sijainneeseen majapaikkaamme, joka oli Key Westistä katsottaen lähin, johon meidän budjetti antoi periksi. Auringonlasku Meksikonlahden puolella oli todella upea ja aamulla heräsin vuotta vanhempana ja onnellisena. Menimme läheiseen IHOPiin synttäriaamupalalle, mitä muutakaan 34-vuotias voisi toivoa kuin kunnon kasaa pannukakkuja?