Jos alkumatkamme tuntui sisältävän pieniä hankaluuksia, oli Palm Springsin osuus lomaa isolla ällällä. Se tunne alkoi viimeistään silloin, kun saavuimme vuorten ja palmujen reunustamaan kaupunkiin, ajoimme sen päätietä pitkin kohti laitakaupungilla sijaitsevaa boutique-hotelliamme Saguaroa. Itse hotelliin saapuminen nosti hetkellisesti stressitasojamme (hissi rikki, hirveä määrä raahattavaa tavaraa ja joka puolella viikonlopusta nauttivia nuoria), mutta onneksi leppoisa päivällinen varjoisalla sisäpihalla laski meidät pian takaisin rentoon lomatunnelmaan. Eikä se hotellikaan ollut yhtään kurjimmasta päästä, sillä persoonattomat motellit vaihtuivat hetkeksi karamellin värikkääseen uima-allasalueeseen ja tilavaan huoneeseen vuoristonäköalalla.
Kaikista vahvimmin tunsin olevani lomalla seuraavana aamuna, kun suuntasimme Palm Springsin keskustaan aamupalalle etukäteen valkkaamaani Juniper Tableen. Kaikkialla oli vielä hiljaista, aurinko paistoi jo ihanan lämpimästi ja ulkoterassia varjostivat mitkäs muutkaan kuin palmut. Siihen vielä hyvää ruokaa ja kiireetön meininki, eihän meillä ollut koko päivälle varsinaisesti mitään tekemistä. Pitkän aamupalan jälkeen kävelimme lähikatuja ja kyllä, kuten kunnon lomaan kuuluu, shoppailimme matkamuistomyymälässä (Antille neonpunainen Palm Springs t-paita ja minulle flipflopit, voiko enää enemmän olla pää lomamoodissa).
Kaupunkiaamupäivän jälkeen lähdimme katsomaan nähtävyyttä, joka minulla oli päällimmäisenä mielessä koko Palm Springsistä. Kyllä siinä Antti hieman hieraisi silmiään, kun saavuimme keskelle asutusaluetta ja otin kuvan ovesta, mutta en mistä tahansa ovesta vaan #thatpinkdoor, joka on ehkä maailman instagrammatuin ovi yli 8000 kuvalla! Kaikkea sitä, mutta lomallahan saa olla vähän hupsu. Sitä paitsi haluaisin itselleni ehdottomasti vastaavanlaisen oven.
Seuraavaksi meillä oli lomaohjelmassa uima-allas. Vauva oli hieman eri mieltä, joten ensimmäiset kymmenen minuuttia yritimme hyssytellä ja totutella kahden eri altaan veteen (liian kylmää, liian kuumaa, hirveä kitinä). Sen jälkeen siirryimme viihdyttämiseen ja lopulta ehdimme olemaan altaalla varmasti melkein tunnin (ja toinen meistä ehti juomaan lasin sangriaa, toinen ei, mutta jääköön se seuraavalle lomalle). Hermoilimme hieman miten altaalla rentouttavasta sunnuntai-iltapäivästä nauttivat kaveriporukat suhtautuvat yksittäiseen lapsiperheeseen, mutta suureksi yllätykseksi saimme ohimennen kuulla, että vauva oli heidän mielestään supersuloinen.
Iltapäivällä kaipasimme hieman jännitystä elämään, joten päätimme ottaa auton alle ja hurauttaa Coachella Valley Preserveen. Ja jännitystä saimmekin, sillä paikka oli kokenut melkoisia tuhoja myrskyssä, eikä millekään polulle ollut asiaa metrin vertaa. Kaiken lisäksi vastassa oli kyltti, joka varoitti kalkkarokäärmeiden olevan erityisen aktiivisia juuri nyt. Seisoimme vauvan kanssa keskellä palmu(metsä)aukeaa ja hyppäsin melkein latvukseen asti, kun aavikkorotta hyppi ohitsemme. Äkkiä takaisin sivistyksen pariin!
Seuraavana päivänä oli aika lopettaa loman lomaosuus ja siirtyä Vegasiin, mikä käy jo työstä. Itse ajomatka vanhan tutun Amboyn ja Mojaven autiomaan kautta olivat sitä seesteistä osuutta, mutta todellisuus iski vasten kasvoja kun lähdimme kipaisemaan syömässä Stripillä: meno on aina yhtä hirveää, oli kyseessä sitten kesä tai syksy, lauantai tai maanantai. Vannoin, etten enää ikinä palaa kyseiseen paikkaan. Loppuajasta emme enää käyneet kiduttamassa itseämme pääkadulla.
No miksi sitten menimme Vegasiin jo kolmatta kertaa? Pakko myöntää, että mietin sitä itsekin, mutta sitten kun avasin Hard Rock -hotellimme sviitin oven, muistin mikä oli pääsyy: hyvä hinta-laatusuhde majoituksessa. Ja mitkä näkymät! Kyllä kasinoita ja neonvaloja katselee mielellään omasta ylhäisestä rauhastaan auringon laskiessa taustalla. Lopulta Vegasin osuus oli ehkä koko reissun rauhallisin, sillä yöllä ei tarvinnut kuunnella viereisen huoneen ääniä eikä autojen tööttäyksiä motellin pihalla. Tilaa oli niin paljon, että oli helppo hengittää. Sänky oli kuin syli, johon uppoutua nitisevien ja kovien motellipetien jälkeen. Kaikkien ei tarvinnut mennä yhtä aikaa nukkumaan, kun makuuhuone oli erikseen. Biljardipöytä ja poreamme olivat nekin kivoja yllätyksiä.
Muutaman päivän rentoilun jälkeen olimmekin valmiita reissun loppurutistukseen, johon kuuluivat mm. ajaminen Death Valleyn läpi ja Yosemite. Ja yksi sairaalareissu, mutta sitähän emme vielä tässä vaiheessa tienneet.
Auringon alla 
Niin ihanan värikästä ja rennon oloista menoa! 🙂
Kiitos, oli kyllä huippua! 🙂