Tiedän, Yosemite on kaikkien lemppari. Ja kun sanon kaikkien, niin tarkoitan sillä sitä, että en ole vielä koskaan kuullut kenenkään olleen pettynyt Yosemiteen, vaan paikka on poikkeuksetta saanut ylistystä osakseen. Vaikka olemme reissanneet jenkeissä jo lukuisia kertoja, oli Yosemite jäänyt reitin ulkopuolelle tähän mennessä. Nyt, kun halusimme kiertää “vanhan tutun” reitin, jotta välttäisimme suurimman yllätykset pienen vauvan kanssa matkustaessa, oli Yosemite ainoa uusi paikka, jonka halusimme ehdottomasti mukaan.
Hirveän usein kuulee verrattavan Yosemitea ja Grand Canyonia kokemuksina. Meillä Grand Canyon auringonnousun aikaan, täydessä hiljaisuudessa ja lähes totaalisessa yksinäisyydessä oli jotain, mitä muistelen vieläkin kaihoisasti. Samaan aikaan monet saattavat kokea, että kanjoni on vain yksi iso kuoppa, jonka laidalla lauma turisteja ottaa kuvia. Eivätkä he ole väärässä. Oli todellinen onnenpotku, että päätimme uhrata yöunet ja ajoimme kanjonin laidalle pimeydessä, silloin kun muut vielä odottelivat turistibussin lähtemistä satojen kilometrien päässä.
Yosemiteen lähtö ei onnistunut ihan samalla aikataululla, sillä vauvan rytmin sekoittaminen on jotain niin vaarallista puuhaa, ettei siihen uskalla ryhtyä kokenutkaan matkailija. Majapaikkamme Mammoth Lakes sijaitsi melko lähellä puiston itäporttia, mutta silti ajomatkaksi Yosemite Vallyn tienoille tuli helposti pari tuntia. Noh, me pysähdyimme lopulta Mono Laken rannalla matkan varrella, mutta muutoin posotimme ilman valokuvaustaukoja (kerran sentään juoksimme vessaan, niitä kun päätien varrella on kiitettävästi).
Aluksi saimme ajella ihan rauhassa, eikä muita autoja ollut liiaksi pilaamassa kansallispuiston tunnelmaa. Jylhät maisemat olivat ehdottomasti hienot, ja jos meidän ei olisi tarvinnut kiirehtiä Glacier Pointille, olisimme voineet pysähtyä tämän tästä. Hoppuilimme lähinnä siksi, että olisimme perillä vielä aamupäivän puolella ja saisimme auton varmasti parkkiin. Suureksi yllätykseksemme parkkipaikka oli lopulta vasta puoliksi täynnä, kun vihdoin pääsimme ylös asti perille. No, joka tapauksessa oli mukana olla liikenteessä pahimpien ruuhkien ulkopuolella.
Glacier Point on yleensä se kohde, jossa suositellaan käymään jos on aikaa vain yhteen. Ja sinällään olen samaa mieltä: maisemat ovat upeat! Toisaalta en voi olla miettimättä millainen kokemus olisi ollut niin aikaisin aamulla, että ei olisi tarvinnut väistellä muita ihmisiä ja kameroita joka ikisellä kalliolla? Nyt tunnelma oli vähän kiireinen, oli kiire ottamaan kuvaa ja sitten oli jo kiire pois. Vauva herätti täälläkin suurta ihastusta ja lähinnä nyökyttelin joka toiselle, että kiitos kiitos, kyllä, aurinkolasithan ne.
Glacier Pointin jälkeen emme oikein tienneet mitä tehdä seuraavaksi. Onneksi paluumatkan varrelle osui Tunnel View, joka tietenkin piti käydä ikuistamassa, mutta sen jälkeen oli vähän tyhjä olo. Ajoimme alas laaksoon ja hetken pyörittyämme jätimme auton parkkiin. Kävimme pienen puron varrella nappaamassa taas muutaman hienon kuvan, mutta emme osanneet oikein lähteä mihinkään. Mirror Laken kyltti houkutteli lähtemään pienelle kävelylle, mutta toisaalta flunssan takia vauvan kanniskelu ympäriinsä ei oikein innostanut. Ja mikä pettymys meitä olisikaan odottanut, sillä luin myöhemmin, että järvessä ei ollut tuohon aikaan edes vettä.
Kuivuuden kyllä huomasi Yosemitessa muutenkin. Toki syksyllä kaikki alkaa muutenkin olemaan hieman nuutunutta, ja laakson pohjalla olevat ruskapuut toivat maisemaan omaa hienoa tunnelmaansa, mutta odotimme jotain hieman vehreämpää. Lisäksi metsäpalot olivat jättäneet jälkensä paikoitellen ja mustaksi hiiltyneitä tai kokonaan palaneita puita raivattiin parhaillaan. Samaan aikaan alueella oli myös hallinnassa oleva metsäpalo, jonka savun hajua ei voinut olla huomaamatta.
Päätimme lähteä kohti majoitustamme Mariposassa, ja mikä onni ettemme tuhlanneet ihan viimeisiä voimiamme Yosemitessa, sillä lopulta vietimme hieman raskaan illan paikallisessa sairaalassa. Sitä ennen koimme kuitenkin yhden koko reissun ehdottomista kohokohdista: karhuemo kahden pentunsa kanssa ihan tien vieressä! Toinen pennuista jäi poseeraamaan meille toviksi kivimuurin päälle, mutta kameraan ei ikuistunut mitään niin hienoa, kuin tuo kokemus oli.
Auringon alla 
Juu, itse muutama vuosi sitten mm. Grand Canyonin ja Yellowstonen jälkeen mietin, että tarjoaako Yosemite mitään päräyttävää, mutta oli se upea kokemus muiden kansallispuistokokemusten jälkeen. Ja onneksi Glacier Pointin tie oli silloin jo auennut, talvisin se on kai suljettu. Te näytitte olleen paremmin tietoisia parhaista paikoista ja ruuhkista, me ei pahemmin tiedetty mitään Half Domen lisäksi.
Aika huonoilla eväillä mekin lähdettiin reissuun, mutta onneksi muutama juttu tuli selvitettyä, kuten tuo ruuhka-aika 🙂 Jos reitin varrelle osuu monia upeita kansallispuistoja, niin ei olisi kyllä ihme, jos kaikki eivät jaksaisi innostaa enää edellisten kokemusten jälkeen. Kyllähän Yosemite oli todella hieno, mutta ehkä juuri sillä tasolla, mitä osattiin odottaakin, eli se ei päässyt sinällään yllättämään.