Olen asunut ulkomailla kolme lyhyttä pätkää, joista Málaga oli keskimmäinen. Lähdin vaihto-opiskelemaan Espanjaan, sillä kriteereinä paikkavalinnalle olivat lämpö, espanjankielisyys ja sijainti Euroopassa. Málagaa etelämmäksi ei juuri päässyt, joten se täytti kaikki toiveeni ja ilokseni vaihtopaikasta ei tarvinnut edes kilpailla muiden hakijoiden kanssa. Pakkasin laukkuni ja lensin elokuussa 2006 tukalan kuumaan Andalusiaan. Kaverini lähti myös samaan paikkaan ja meillä oli paljon reissusuunnitelmia syksyn varalle, ja lopulta pääsimme myös toteuttamaan valtaosan niistä. Opintojen suhteen tavoitteena oli oppia puhumaan espanjaa, sillä olimme opiskelleet sitä luokkahuoneessa vuoden verran. Muutoin tavoitteena oli opiskella elämää.
Ja elämää jos mitä tuttujen kotinurkkien ulkopuolella oppii, niin hyvässä kuin huonossa. Arki Málagassa tarkoitti neljän tunnin päivittäisiä luentoja kielikoululla, kimppakämppää chileläisten, saksalaisen ja puolalaisen kanssa, lähikaupasta ostettuja empanadoja ja nopeasti kyhättyä tonnikalapastaa sekä loputonta vaeltelua kaupungilla ja vaatekaupoissa. Kuumuutta ja rantapäiviä marraskuulle saakka. Elämistä ihan liian aikaisessa rytmissä paikallisten näkökulmasta katsottuna. Turhautumista siihen, että suurin osa muista vaihtareista puhui joko espanjaa tai saksaa, etkä itse osannut käytännössä oikein kumpaakaan.
Ristiriitaisita fiiliksistä huolimatta yksi asia oli selvä: Málaga on ihana kaupunki! Eikä se ollut edes siihen aikaan muodissa, kuten nykyään tuntuu olevan. Ja lisäksi ympärille levittäytyi Andalusia, jonka pienet ja suuret kaupungit olivat toinen toistaan upeampia ja monille melko tuntemattomia. Ihan kuin olisi löytänyt aarteen!
Meni lopulta 12 vuotta, että palasin tuon aarteen äärelle, vaikka ajatus ehtikin muhimaan päässä jokusen vuoden. Tämä oli kuitenkin ihan täydellinen ajankohta jälleennäkemiselle, sillä lapsiperheenä matkustaessa Málaga oli varsin toimiva kaupunki siihenkin.
Ja millainen loma meillä olikaan! Kaunis asunto viehättävällä kadulla vanhassa kaupungissa. Kiireettömiä aamupaloja ja lähileipomosta haettua rapeaa leipää. Kävelyretkiä ympäri kaupunkia katsellen sekä uusia että varsinkin niitä vanhoja tuttuja kulmia. Alcazaban maurilaista arkkitehtuuria, Lagunillaksen katutaidetta, Picassoa ja nykytaidetta. Lasilliset tinto de veranoa Marriotin aurinkoisella kattoterassilla Gian ja lasten kanssa. Rapeita churroja ja paksua kaakaota. Tapaksia ja pienpanimo-oluita. Retki ihanaan Rondaan, jonka rotkomaisemat olivat yksi suosikeistani jo silloin aikoinaan. Muut helmet jäivät vielä odottamaan myöhempiä reissuja.
Lähtöpäivänä minut valtasi ihan uudenlainen haikeus, joka ei ole iskenyt vielä missään muualla reissatessa: tänne voisin jäädä, ihan asumaan, edes hetkeksi. Kotiudun lähes mihin tahansa paikkaan hyvin nopeasti, mutta paluumatkan koittaessa olen jo valmis näkemään oman kodin. Tällä kertaa en ollut ihan niin valmis.
Aika näyttää, palaanko Málagaan seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä vai jo ensi vuonna (mieli tekisi jo ensi viikolla!). Tai lähdemmekö sinne joskus talvipakoon. Tai ostammeko eläkeläisinä sieltä asunnon. Jollain tavalla Málaga tulee varmasti pysymään elämässäni.
Auringon alla 