Tätä minulta kysytään usein, että mitenkäs se lapsen kanssa matkustaminen, te olette ainakin olleet paljon menossa? Kun aloin odottamaan vauvaa, monet sanoivat, että kyllä lasten kanssa voi matkustaa ihan niin kuin ennenkin. Joskus tämä tuntui hieman ristiriitaiselle, sillä jotkut heistä eivät matkustaneet lasten kanssa juuri minnekään (ja toisaalta, matkablogikuplassa kaikki matkustavat lasten kanssa ihan jatkuvasti). Itse en ollut väittämästä ihan samaa mieltä, enkä ole vieläkään, mutta se on kyllä ihan totta, että lasten kanssa voi matkustaa. Se loppuosa, ihan niin kuin ennenkin, riippuu varmasti siitä, miten on ennen matkustanut. Eikä me ainakaan voida, tai pikemminkin haluta matkustaa ihan samalla tavalla kuin ennen. Anteeksi vain pilkunviilaus.
Ensimmäisenä muuttuneen matkustustyylin huomaa lentoja varatessa: tärkeintä ei ole hinta, vaan matkustusturvallisuus ja -mukavuus. Jos ennen valitsimme lähes minkä tahansa lentoyhtiön seuraten huipputarjouksia, pyrimme lapsen kanssa lentämään vain erityisen luotettavilla lentoyhtiöillä. Ei enää puhettakaan, että kiipeäisimme jonkun kiikkerän potkurikoneen kyytiin Manilassa (tai että haluaisin Manilan kentälle pienen lapsen kanssa), joka yskien pääsee kuin pääseekin yleensä onnellisesti perille. Tai että haluaisin Kuubaan arpomaan, mahdummeko jonkin koneen kyytiin ja jos niin minkä. Myöskin kahdeksan tunnin vaihdot Istanbulissa, joissa on uhka venyä kolmen vuorokauden mittaisiksi lumimyrskyn takia ovat poissuljettuja. Suorat lennot ovat sen sijaan alkaneet kiinnostaa erityisen paljon. Ja mannerten välisillä lennoilla tilavammat eturivin paikat (lisää muuten matkustusmukavuutta kummasti). Rahaa menee toki ihan eri tavalla kuin ennen lasta. Itse lennolla tulee väkisin miettineeksi, että miksi ihmeessä koki aikaisemmin pitkät lennot jotenkin rasittaviksi, kun oikeasti sai ihan rauhassa istua sen kymmenen tuntia ja katsoa vaikka leffaa. Luksusta!
Lapsi vaikuttaa myös merkittävästi majoitusvalintoihimme. Jos ennen tärkeintä oli sijainti, niin nykyisellään se on jääkaappi. Ja tila. Siksipä olemme menneen vuoden aikana asuneet jopa kolme reissua Airbnb:ssä. Tätä ennen meillä ei ollut kylliksi motivaatiota asunnon varaamiseen, sillä pienessä hotellihuoneessa pärjäsi ihan hyvin kaksistaan, emmekä koskaan kaivanneet mikroa tai edes sitä minibaaria, mihin saisi avatun maitopurkin kylmään. Lisäksi hotellihuoneeseen, myös niihin kaikkein pienimpiin koppeihin joissa olemme olleet, on mainiosti mahtunut kaksi reppua. Nythän tavaramäärä on räjähtänyt käsiin, kun pitää olla matkasänkyä, turvakaukaloa, rattaita, vaippoja, litroittain korvikemaitoa, ruokaa, leluja jne. Kyllä, myös paikan päältä saa monia asioita, mutta esimerkiksi jenkeissä valmis korvikemaito maksoi ihan mansikoita, eikä jauheita voinut alkaa keittelemään kun istui autossa keskellä Losin ruuhkia. Sanomattakin selvää, että kaikki tämä ei mahdu ihan pieneen tilaan, tai jos mahtuu, niin hermot ehtivät kyllä kiristymään kerran jos toisenkin, kun mitään ei löydy mistään. Ja se ei ehkä ole loman perimmäinen tarkoitus. Siispä myös majoitusmukavuutta ja toimivuutta on pohdittava ennakkoon ihan uudella tavalla.
Ja sitten se kohdevalinta. Itse ainakin mietin melko tarkkaan, millainen on minkäkin maan turvallisuustilanne, onko siellä riskinä sairastua ja millainen ilmasto on (liian kuumat on heti poissuljettuja, esim. Singapore ja Kuala Lumpur voivat olla melko tukalia kosteutensa takia). Kaikkein pienimmillä saarilla ei ole kovin hyvää sairaalaa lähistöllä, joten ne ovat ehdottomasti poissa listalta. Enkä haluaisi itse matkustaa vauvan tai taaperon kanssa sellaiseen paikkaan, missä tarvitaan vaikkapa malarialääkitys. Onneksi lapsille sopivia kohteita on maailma täynnä, ja mekin olemme reissanneet sellaisissa paikoissa, missä kävimme myös ennen lasta. Mutta ne ovatkin täyttäneet nämä kriteerit, mitkä aikaisemmin tulivat esille. Ja lisäksi esimerkiksi Kalifornian-roadtrip piti suunnitella niin, etteivät päivätaipaleet olleet niin kunnianhimoisia kuin edellisillä reissuilla.
Meidän kohdalla lapsen kanssa paikan päällä oleminen on ollut melko lailla samanlaista kuin ennenkin. Kunhan muistaa ottaa huomioon ruoka- ja uniajat ja nykyisin myös sen, että lapsi haluaa telmiä ja leikkiä, eikä istua tai maata paikallaan. Illalla on hyvä olla takaisin majapaikalla niin, ettei yöuni häiriinny, sillä mikään ei ole niin tärkeää, kun normaali rytmi. Onneksi siihen on päästy kiinni isoista aikaeroista huolimatta melko nopeasti. Niin, aikaero on tosiaan vielä yksi asia, jota haluaisi välttää, mutta lopulta se ei ole ollut mikään kynnyskysymys, olemmehan matkustaneet jo kahdesti Atlantin yli, ja matkustamme jatkossakin. Kaupunkilomat ovat onnistuneet varsin hyvin niin 5kk-, 14kk– kuin 16kk-ikäisen lapsen kanssa, mutta roadtrip oli varmasti helpompi 9kk-ikäisen kuin jo kävelemään oppineen taaperon kanssa, joka ei nuku enää kaksia päiväunia. Ravintolat, kahvilat, museot tai vaikkapa biergartenit onnistuvat ihan hyvin pientenkin lasten kanssa, ja joka paikassa lapsiperheet ovat olleet erittäin tervetulleita. Toki lapsia kannattaa totuttaa tällaisiin paikkoihin jo kotona.
Kuulostaako sille, että matkustaminen oli mukavempaa ilman lasta? Helpompaa se ainakin oli, mutta olen huomannut tässä lapsiperhematkailussa myös monia hyviä puolia:
- Vaikka pitkillä lennoilla ei tätä nykyä voi levätä, olen ollut lennon jälkeen vähemmän väsynyt kuin aikaisemmin. Ristiriitaista, mutta totta! Ehkäpä liikkumisella on merkitystä, sillä lapsen kanssa joutuu pomppaamaan (ainakin me joudumme) vähän väliä penkistä ylös ja muutenkin sylilapsen kanssa matkustaessa tulee jumpattua käsiä tämän tästä. Veri kiertää paremmin ja happi ei lopu kesken? Yleensä olo on ollut pitkän lennon jälkeen jopa yllättävän hyvä, paljon parempi kuin aikaisemmin.
- Lapsen myötä olemme päässeet paremmin kiinni kohdemaan rytmiin. Vanhempien on pakko nukkua silloin kuin lapsikin nukkuu, joten jos meinaa nukkua yhtään, on pakko noudattaa lähes samoja nukkumaanmenoaikoja.
- Lapsen kanssa pääset paremmin tutustumaan paikallisten elämään, kun ruokakauppavierailut ovat lähes päivittäisiä ja lapsen myötä on ihan luonnollista mennä vaikkapa leikkipuistoon. Lisäksi paikalliset ottavat selvästi enemmän kontaktia, kun on lapsen kanssa liikenteessä, ja esimerkiksi New Yorkissa ruuhkametrossa jotkut jopa halusivat laulaa lapsellemme, kun huomasivat että hän tykkää musiikista. Nämä asiat tuovat ihan uusia näkökulmia jo ennestään tuttuihin paikkoihin.
- Meillä on selvästi verkkaisempi tahti lomalla, kun suurien suunnitelmien sijaan agendalla on jopa satunnaisia lepopäiviä ja vain vähän tekemistä ylipäätään. Ja kun ei lomalla suorita ihan hirveitä, on kotiin palatessa edes jossain määrin levännyt olo, vaikka matkustaminen aina vähän väsyttävää onkin.
Ei voi siis millään muotoa sanoa, että lapsen kanssa matkustaminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto. Välillä on raskaampaa, välillä helpompaa. Mutta niin se taisi olla myös ennen lasta. Ehdin nykyisin lukemaan matkablogeja aika vähän, mutta välillä käyn inspiroitumassa Gian ja Miikan perheen elämänmuutoksesta, ja lukemassa konkreettisia vinkkejä lapsiperheille Jetlaggies-bloggista. London and beyond -Lenalla on myös hyvä postaus pienen lapsen kanssa matkustamisesta lentämällä.
Mitä sitten seuraavaksi? Vilkkaan matkustuskevään (siis jopa kaksi matkaa) jälkeen päätimme ensinnäkin olla kesän Suomessa, sillä kesä jos mikä on parasta aikaa ihan täällä kotikulmillakin. Syksyllä minulla itselläni on todennäköisesti ainakin yksi ulkomaan työreissu, ja koska pidämme myös syksystä kovasti, ajattelimme siirtää seuraavan matkan jopa niinkin kauaksi kuin joulukuulle.
Viime talvi tuntui melko raskaalta täällä pimeyden keskellä, joten tälle vuodelle meillä oli päätavoitteena päästä pimeimpänä aikana pariksi viikoksi kauaksi pois. Kohteeksi valikoitui Florida, sillä halusimme lentää suorilla lennoilla jonnekin, missä on kohtuullisen lämmintä mutta ei kuumaa. Ja toisaalta olemme kaivanneet Floridan rentoa lomafiilistä edellisestä kevään 2017 reissusta lähtien. Majoitumme aluksi Miamin lähellä Airbnb:ssä ja sen jälkeen ajelemme Key Westiin, jossa olemme käyneet kahdesti aikaisemminkin, mutta tällä kertaa myös yövymme siellä. Loppuaika vietetään Naplesissa Airbnb:ssä ja viimeinen yö Miamin Downtonissa vähän paremmassa hotellissa. Ei siis liikaa hötkyilyä, vaan rentoa oleskelua ja floridalaista ”arkea”.
Postauksen kuvat ovat viime viikolta, jolloin harrastimme muutamaan otteeseen lähimatkailua Lumijoen Varjakkaan ja Hailuotoon. Toinen reissuista onnistui erinomaisesti ja toinen oli sen verran raskas, etten vähään aikaan muista vastaavaa parituntista.
Auringon alla 