Airbnb on ollut kovin suosittu majoittumismuoto jo vuosia, mutta me kokeilimme sitä ensimmäisen kerran vasta alle vuosi sitten. Vaikka asuminen paikallisten lailla kiehtoi meitä kovasti, olimme kuitenkin hieman skeptisiä sen suhteen, että koko homma sujuisi ilman säätämistä. Ja se oli jotain, mitä emme lomiltamme halunneet, vaikka mikäs siinä olisi ollut kahdestaan matkustaessa säätäessä, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta jaksamisesta.
Ensimmäistä lapsiperheenä tehtyä matkaamme suunnitellessa ymmärsimme heti, että 5kk ikäisen vauvan kanssa on enemmän kuin mukavaa, että lomalla on käytössä keittiö ja hieman enemmän tilaa kuin perinteisessä hotellihuoneessa. Berliinissä olisi kyllä löytynyt huoneistohotellivaihtoehto, mutta koska tarjolla oli myös mielenkiintoisia ja persoonallisia Airbnb-asuntoja, oli tämä se hetki, kun piti uskaltaa kokeilla.
Asunnoksi valikoitui Lontoossa asuvan taiteilijan Prenzlauer Bergin asunto, joka oli ihanan boheemi ja siellä täällä oli taidetta joko menossa tai tulossa tai muuten vaan esillä. Asunnon sijainti Oderberger Strassella oli mitä mainioin, lähellä idyllistä Kastanienalleeta, vaikka toisaalta viikonloppuiltaisin olisimme kaivanneet korvatulppia, onhan katu täynnä ravintoloita. Talo oli vanha ja asunnon kuluneet lautalattiat natisivat niin, että yritimme keksiä hiljaisimman reitin makuuhuoneen ja keittiön välille vauvan yöllisiä syöttöhetkiä silmällä pitäen. Asunto oli persoonallinen ja siellä oli niin kaunis valo, että en olisi halunnut lähteä sieltä koskaan.
Miten sitten kävi pahimman pelkomme kanssa? No kyllä siinä lopulta kävi niin, että se toteutui. Yhteydenpito majoittajan kanssa ei sujunut juuri alkuunkaan, sillä häneen ei saanut oikein mitään kontaktia. Huomasin vähän liian myöhään, että muillakin oli ollut sama ongelma. Sisäänkirjautumistietoja ei kuulunut kyselyistäni huolimatta vielä edellisenä päivänäkään, ei edes Airbnb:n painostamana. Soitin sitten majoittajalle ja sain kuulla, että hätäilen ihan suotta, kun avain on kuulemma aina laatikon alla oven vieressä. Sisään rakennukseen pääsisi kuulemma helposti, koska alaovi ei ole koskaan lukittuna ja jos onkin, niin naapurit päästävät sisään. Perillä huomasimme ensimmäisenä, että ovi oli tukevasti lukossa, ja niin muuten oli koko lomamme ajan. Soitimme ovipuhelimella umpimähkään yhdelle naapureista, ja pienen selittelyn jälkeen saimme hänet aukaisemaan oven. Avaimet löytyivät tosiaankin pienen pahvilaatikon alta.
Koska kokemuksemme tuota avainsählinkiä lukuunottamatta oli positiivinen, päätimme käyttää Airbnb:tä myös seuraavilla kaupunkilomillamme Málagassa ja New Yorkissa. Málagan asunnolle meillä oli kriteerinä sijainti vanhassa kaupungissa ja sellaisessa rakennuksessa, jossa on perinteiset, puiset ikkunaluukut. Löysimmekin ihanan asunnon, joka oli Berliinin tapaan suht edullinen (kokonaishinta 85 e per yö), sijaitsi aivan loistavalla paikalla ja aiemmista kokemuksistani poiketen, oli jopa lämmin talviaikaan. Asunto oli remontoitu täysin ja samalla kaikkiin huoneisiin oli asennettu lämmitys/ilmastointilaite.
Avasimme aamuisin asunnon neljän suuren ikkunan luukut ja päästimme maaliskuun pehmeän valon sisään. Kipaisin muutaman kerran hakemassa lähileipomosta tuoretta leipää ja croissantteja aamupalalle. Lapsi tykkäsi leikkiä valoisassa ikkunasyvennyksessä kuukausia kestäneen talven pimeyden jälkeen. Ah, miten ihana loma!
Tällä kertaa majoittajat asuivat vain 20 minuutin matkan päässä asunnolta. Sen myötä pystyimme ilmoittamaan heille lentokentältä, milloin hyppäämme Uberiin ja he ehtisivät asunnolle ennen meitä. Ja näin kävikin, meitä oltiin vastassa ja saimme avainten lisäksi perehdytyksen asuntoon ja muutenkin oikein lämpimän vastaanoton. Yhteydenpito oli todella vaivatonta ja nopeaa. Lisäksi saimme kuvalliset ohjeet asunnolle saapumiseen, sillä vanhassa kaupungissa autot eivät pääse välttämättä ajamaan rakennusten eteen. Se olikin pieni miinus, mutta osasimme varautua siihen etukäteen, kiitos hyvien ohjeiden.
Ja kun Espanjassa ollaan, niin huonona puolena oli myös se, että ihmiset huutavat öisin kadulla, mikä voi häiritä nukkumista. Yleensä meteli hälvenee noin kuuden aikaan ja siitä voikin sitten laskeskella, että kohta on aamu ja aika herätä. Mutta tämän osasin toki Espanjassa asuneena tiedostaa jo ennakkoon, ja onneksi se ei häirinnyt lasta tippaakaan ja minäkin totuin kovaääniseen elämänmenoon muutamassa yössä. Kokonaisuudessaan tämä oli ihan todella hyvä kokemus!
New Yorkista asuntoa vuokrattaessa halusimme asua perinteisessä brownstonessa, ja lisäksi mielellään sen verran tasokkaassa asunnossa, ettei meitä haittaisi viettää siellä aikaa, mikäli vaikka lapsi sairastuisi. Alueeksi valikoitui Bedford-Stuyvesant, joka oli meille tuntematonta seutua, mutta jossa oli useita näihin kriteereihin osuvia asuntoja suhteellisen edullisesti (alle 130 e per yö). Vaikka olimme liikenteessä jo puolta vuotta ennen varsinaista matkaa, kävi Airbnb:ssä sellainen kuhina, ettemme ehtineet varata ensimmäistä vaihtoehtoamme ja toisenkin kanssa saimme hieman jännittää, kun pyyntöämme ei vahvistettu määräaikaan mennessä. Etsiskellessämme kolmatta vaihtoehtoamme saimme kuitenkin yhteydenoton edellisestä asunnostamme, että asunto olisi taas tarjolla, joten vahvistimme sen.
Asunto sijaitsi rauhallisella Decatur Streetillä, sopivasti Fulton Streetin hälinän ulkopuolella. Brownstonen epäkäytännöllisyys lapsiperheen näkökulmasta tuli esille heti alkajaiseksi, kun yritimme raahata kaksi matkalaukkua, matkarattaat laukkuineen, käsimatkatavarat ja lapsen rakennuksen aulaan, jota varten piti päästä sisään kahdesta peräkkäin olevasta ovesta. Seuraavaksi olikin vielä yhdet kapeat ja suht jyrkät portaat asunnollemme, joka oli sen kerroksen ainoa, läpi talon menevä ja sen myötä erittäin tilava. Asunnossa oli vanhat, natisevat lattiat, kapeat korkeat ikkunat ja perinteiset paloportaat. Keittiössä kaikki oli valtavaa: liesi, jääkaappi, tuolit ja pöydät. Emme voineet käyttä ruokapöytää käytännössä ollenkaan (muuta kuin rojupöytänä), sillä se oli huomattavan korkea ja massiivinen, ihan liian iso yksivuotiaalle. Onneksi keittiön puolella oli saareke, jonka ympärillä oli huomattavasti helpompi istua.
Edellisestä asunnosta poiketen meillä on käytössä vain yksi makuuhuone, mutta se oli kooltaan iso. Matkasängyn olisi saanut asuntoon lisähinnasta, mutta koska kyseisellä summalla olisi saanut kotona ostettua Torista varmasti useammankin vastaavan sängyn, olimme raahanneet kotoa asti oman. Tosin oma sänkymme oli Koo-di Pop-Up Bubble, eli se on hyvin kevyt ja menee matkalaukun sisälle. Se olikin ensimmäistä kertaa testissä ja toimi periaatteessa hyvin, mutta unissaan paljon liikkuva lapsemme onnistui yhtenä yönä kaatamaan sängyn kahdesti ja toisena yönä, kun verkko jätettiin auki, hän löytyi aamulla osittain meidän sängyn alta, metrin päästä omasta sängystään.
Tällä kertaa sisäänkirjautuminen hoitui numerolukon avulla. Kätevää, eikä yhtään stressaavaa, kun ei tarvinnut miettiä saapuuko lento ajoissa ja mistä avaimet saa, jos jotain menee pieleen. Vai oliko? Käytännössä tähänkin liittyi pientä sählinkiä, sillä sisäänkirjautumistietojen olisi pitänyt tulla näkyville muutamaa päivää ennen lähtöä. Sovellusta katsoessani kyseiseen kohtaan ilmestyi juuri tuona hetkenä pieni pätkä japanilaisia merkkejä. Hienoa! Odotin vian korjaantuvan, mutta koska se edelleen edellisenä päivänä näytti samalta, enkä ollut saanut majoittajaa kiinni, piti minun taas ottaa yhteyttä Airbnb:hen. Sieltä alettiinkin selvittämään heti sekä sovelluksessa olevaa vikaa että minun varsinaisa sisäänkirjautumistietoja. Tässä välissä ehdin kuitenkin saamaan vastauksen majoittajalta, että oli lähettänyt tiedot minulle jo viikko sitten viestinä, mutta ilmeisesti ne eivät olleet tulleet perille. Sainkin heti kattavan tervetulopaketin sisäänkirjautumisesta ja muita ohjeita. Ainoastaan todellinen sisäänkirjautumiskoodi jätettiin viestin mukaan antamatta, se näkyisi sovelluksessa sitten, kun sisäänkirjautumisaika olisi.
Näillä tiedoin lähdimme reissuun, saavuimme New Yorkiin ja hyppäsimme Uberin kyytiin klo 15 jälkeen JFK:lta. Matkan aikana päivitin sovellusta tiuhaan, mutta kyseinen kohta oli edelleen täyttä japania. Kun Uberin sovellus näytti matka-ajaksi enää 15 minuuttia, laitoin majoittajalle vielä viestin sisäänkirjautumiskoodista. Hän ei ehtinyt vastaamaan, joten kun saavuimme perille, päätimme kokeilla esimerkkikoodeja. Pääsimme niillä sisään, ja samalla sain viestin, että koodit olisivat tällä kertaa juurikin ne. Myös Airbnb palasi tekniseen ongelmaan vielä piakkoin, he olivat saaneet sen ratkaistua ja kiitokseksi vaivannäöstäni sain hyvitystä seuraavasta varauksestani.
Kaiken kaikkiaan Airbnb on ollut meille kokemuksena hyvä, ja mahdollistanut pienen vauvan/taaperon kanssa matkustamisen kaupunkikohteisiin, joissa perinteisesti on tarjolla pääasiassa hotellihuoneita. En varmastikaan jaksaisi olla viikon ajan yhdessä pienessä huoneessa lapsen kanssa, eikä meillä monessakaan paikassa olisi varaa maksaa isosta sviitistä, jossa riittäisi tilaa juosta.
Asunnot ovat aina olleet hyvin pitkälle kuvaustensa mukaisia, joskin aina kannattaa lukea tarkkaan kaikki tarjolla oleva tieto (esim. yhdessä asunnossa New Yorkissa olisi asunut myös kissa, mikä ei tullut kuuloonkaan meille) ja muiden kommentit. Se on myös aina mahdollista, että asunnon varustelu muuttuu ennen varsinaista lomaa, kuten Berliinin asunnossamme ei ollutkaan nettiä, ja se oli poistettu myös asunnon tiedoista sen jälkeen, kun olimme tehneet varauksen. Asuntoa etsiessä olen valinnut vain sellaisia, joilla on ehtinyt majoittumaan paljon muita matkailijoita ja erityisesti edeltävinä kuukausina. Asuntoja voi etsiä ”lapsiperheille sopiva” -kriteerillä, tosin aina se ei meinaa sitä, että esim. rattailla pääsisi asuntoon suoraan. Meillä rattailla on päässyt vain Malagan asuntoon ja samoin se oli myös ainoa, jossa oli vauvansänky saatavilla (maksutta).
Kaikki asunnot ovat olleet omalle alueelleen omaleimaisia: Berliinin boheemi, Málagan vanhakaupunki ja Brooklynin brownstone. Yksikään näistä ei ole ollut se käytännöllisin mahdollinen pienen lapsen kanssa, mutta pieni vaivannäkö ja mahdollinen meteli eivät ole haitanneet meitä. Tämän myötä olemme saaneet kolme ihanaa live like a local -kokemusta ja samalla nähneet tutut kohteet uudesta kulmasta. Sen lisäksi tietenkin, että olimme nyt ensimmäistä kertaa liikkeellä lapsiperheenä. Meillä ei ole nyt lähitulevaisuudessa yhtään reissua suunnitteilla, sillä ajatuksena on nauttia Suomen kesästä ja panostaa sitten myöhemmin kaamoksen katkaisevaan lomaan, mutta sitten kun uudet matkavaraukset ovat ajankohtaisia, harkitsen ihan varmasti jälleen Airbnb-asuntoa.
Auringon alla 