…niin se todellakin menee pieleen. Tämän luonnehdinnan kuulimme lauantaina aamupäivästä Antalyan kentällä mieheltä, jolla oli reilusti kokemusta turkkilaisesta lentoyhtiöstä. Palvelu on varsin hyvää niin pitkään, kun ei ole mitään ongelmia. Sitten kun niitä tulee, menee kaikki surkeasti.
Meidän lento Hongkongista Istanbulin kautta Helsinkiin lähti perjantaina ennen puolta yötä. Olimme odottaneet pitkää lentoa kauhulla, mutta kun huomasimme lentoaikaa olevan enää yhden tunnin verran, hihkuimme selvinneemme pahimmasta. Siitä ei mennytkään kuin muutama minuutti, kun kone yhtäkkiä kaarsi vahvasti vasemmalle. Lentoaika lyheni 20 minuuttiin ja kone alkoi selvästi laskeutumaan. Mitään kuulutuksia asiasta ei tullut.
Koska tykkäämme kytätä lentokarttoja, huomasimme kurssin muutoksen kohti Syyrian rajaa välittömästi. Nykäisin ensimmäistä ohi menevää stuerttia hihasta ja kysyin että mihin ihmeeseen ollaan menossa. Syyrian rajalle, tosiaan, koska Istanbulissa on huono sää. Viiden minuutin päästä paikka vaihtui toiseksi rajalla sijaitsevaksi paikaksi, kunnes taas viiden minuutin päästä huomasimme menevämme kohti Antalyaa, onneksi. Olimme ehtineet laskeutua jo kolmeen kilometriin.
Laskeuduimme Antalyaan, edelleen epätietoisina siitä, mitä oli tapahtunut. Osa porukasta luuli meidän laskeutuneen Istanbuliin, sillä englanninkielisiä kuulutuksia ei juurikaan harrastettu. Lopulta odotimme Antalyan sotilaskentän puolella bussikuljetuksia noin tunnin, joskin itse kuljetus kesti myös vähintään puolisen tuntia.
Mutta itse kaaos alkoi vasta kentällä. Meitä ei oltu infottu koneessa mitenkään, mutta myöskään kentällä ei ollut kertakaikkiaan yhtään virkailijaa, jolta kysyä asiaa. Jokainen lentokentän työntekijä sanoi, ettei heillä ole mitään tietoa asiasta. Yritimme kerätä tietoa ja kuunnella huhupuheita, ja lopulta huomasimme, että kentällä alkoi olla useampikin Aasiasta tullut koneellinen, kentän varsinaisten matkustajien lisäksi.
Sitten joku tuli ja sanoi, että portille 213, mikä tarkoitti käytännössä maasta poistumista. Osa koneen matkustajista tarvitsi tässä vaiheessa pikaviisumin, joka olisi pitänyt maksaa käteisellä, mutta jos oikein muistan, niin ei euroilla tai liiroilla. Onneksi suomalaisena saimme kävellä suoraan passintarkastukseen.
Sen jälkeen alkoi epätoivoinen laukkujen metsästys, joka kesti kuusi tuntia. Lopulta laukku putkahti esiin, ja koska olin käynyt valmiiksi tappelemassa meille hotellivoucherin, pääsimme etsimään omaa bussiamme. Tapahtuma muistutti käytännössä markkinoita, joilla kaikki huusivat sen minkä ehtivät. Jotenkin Antti onnistui kuitenkin löytämään oman bussimme, ja saimme sullottua itsemme kymmeniä kapsäkkejä kantavien senioreiden kanssa samaan bussiin kohti Rixos Downtownia.
Hotellin huoneidenjako oli täysin oma episodinsa, mutta lopulta saimme omamme ja pääsimme syömään lounasta. Jos moni asia menikin pieleen, niin hotellimme oli varsin kiva ja sen aamiais-, lounas- ja illallisbuffetit saivat tämän turkkiruokafanin hyvälle tuulelle. Kun hotellista löytyi vielä kiva kuntosali, olimme hetken täysin tyytyväisiä olotilaamme, huolimatta siitä, että töihin olisi pitänyt palata maanantaina, eikä se näyttänyt enää kovin todennäköiseltä.
Sunnuntaina alkuiltapäivästä olimme juuri aikeissa lähteä merenrantaan lenkkeilemään, kun päätimme käväistä sittenkin pikaisesti lounasbuffassa, vaikka valtava aamupala painoi edelleen mahassa. Siellä saimme ihan yhtäkkiä kuulla (olimme hetkeä aikaisemmin käyneet tiedustelemassa lentojen tilannetta), sillä välin kun minä olin hakemassa meille jälkiruuaksi baklavaa, että kyyti kentälle lähtee puolen tunnin päästä. Seurasi pienoinen joukkopaniikki, kun kaikki ryntäsivät hisseille ja pakkaamaan laukkujaan.
Antalyan kenttä oli taas oma lukunsa. Kukaan ei oikein tiennyt mitään, jonot seisoivat ja kukaan ei edes tiennyt, missä jonossa pitäisi seisoa. Osa porukasta hikeentyi todella, ja joku heitti Turkish Airlinesin virkailijaa vesipullolla, sain itsekin siitä osani. Seisoimme Antin kanssa eri jonoissa ja soittelimme puhelimella tilannetta tämän tästä. Koska Antti pääsi lähtöselvitysjonossa ennemmin tiskille kuin minä lipunmyynnissä, otin huiman spurtin läpi kentän, tiputtaen matkalla osan papereistani, mutta saimme kuin saimmekin taivuteltua lähtöselvitysvirkailijan buukkaamaan meidät Istanbuliin. Erävoitto!
Olisimmepa tienneet, että pahin oli vasta edessä. Istanbulissa odotimme toki laukkuja kaaoksessa (kuvasin huvittavia snäppejä, kun ihmiset ryntäsivät hihnojen yli salin toiselta reunalta toiselle), mutta sen jälkeen alkoi varsinainen piina, kun jonotimme yöllä neljä tuntia lipunmyyntitiskille. Kello kolme aamuyöllä oli vihdoin meidän vuoromme, vain kuullaksemme, että seuraavat vapaat paikat Helsinkiin olisi torstaina. Halusimme vaihtaa liput johonkin muuhun vaihtoehtoon ja kokeilimme ensimmäiseksi Tukholmaa, bingo!
Lennon arvioitu lähtöaika oli sunnuntaina iltapäivällä, mutta lähtöselvitykseen piti mennä heti, näin ohjeistettiin. Sen sijaan, että olisimme saaneet lentoyhtiön järjestämän majoituksen tai edes vesipullon ja jotain pientä syötävää, olimmekin koko seuraavan päivän epätietoisina lentomme kohtalosta. Yritimme nukkua lentokentän penkeillä ja kävimme vahtaamassa lentotietoja vähän väliä. Mikään netti ei tietenkään toiminut, paitsi ihan hetkittäin. Sen verran, että päästiin ilmoittamaan töihin, ettei kannata odottaa meitä vielä tiistainakaan.
Odotimme lentoa seuraavaan yöhön asti, kunnes se peruttiin kokonaan. Siinä vaiheessa itku ei ollut lähellä, sillä saman tiedon olisi voinut antaa meille jo 12 tuntia aikaisemmin. Emme edes saaneet tietää peruutuksen syytä, sillä sää se ei ollut ainakaan, se oli kirkas ja lumisateesta ei ollut tietoakaan alkuillan jälkeen.
Meitä ohjeistettiin menemään Turkis Airlinesin transfer deskille, missä me saimme niinkin hienon jutun kuin kopion passistamme ja koneeseennousukortista. Kysyimme mitä ihmettä me sillä teemme, mutta emme saaneet mitään vastausta. Seuraavaksi menimme passintarkastuksesta läpi, skippasimme kokonaan laukun odottamisen ja olimme niin ovelia, että pujahdimme jo suljetun lipunmyyntijonon hihnan ali virkailijan huomaamatta, joten vältimme päälipunmyynnin kilometrin pituisen jonon. Jos jonotusaika edellisenä yönä oli ollut 4 tuntia, niin nyt jono oli tuplasti pidempi.
Jonottaessa lipunmyyntiin varasimme tutun hotellin netistä ja saatuamme uudet liput Helsinkiin seuraavalle aamulle, otimme taksin ja pääsimme hotellille keskellä yötä. Aamulla herätys oli aikaisin, mutta oli aika luksusta päästä suihkuun ja nukkumaan edes muutamaksi tunniksi. Aamulla huomasimme lennon myöhästyneen tunnilla, joten ehdimme juuri ja juuri käymään hotellin aamupalalla.
Olimme vielä lentokentälläkin todella skeptisiä lennon suhteen, mutta pientä toivoa toi se, että Helsingin lento sai alkuperäisen lähtöajan tienoilla porttinumeron. Ensimmäistä kertaa kolmeen päivään tiesi edes minne mennä. Jossain vaiheessa portin edustaa alettiin auraamaan, joten otimme senkin hyvänä merkkinä. Koneen saapuminen oli jo puoli voittoa, vaikka eräs italialainen pikatuttavuutemme oli edelleen epäilevä, olivathan he itse istuneet jo Rooman koneessa, kun lento oli edellisenä päivänä peruuntunut. Mutta niin vaan pääsi Helsingin lento lähtemään, toki joitakin tunteja myöhässä, mutta kuitenkin. Saavuimme Helsinkiin lähes 3 vuorokautta alkuperäistä aikataulua myöhemmin.
Turkish Airlinesin toiminta ei ansaitse meiltä kiitosta mistään muusta kuin Antalyan hotellista: ruoka oli hyvää ja hotellihenkilökunta ystävällistä. Periaatteessa olisin ihan mieluusti viettänyt siellä muutaman yön. Kaikki muu menikin sitten pieleen, ja kaikkein eniten tiedottaminen: sitä ei yksinkertaisesti ollut. Ei lentokoneessa, ei kentillä, ei henkilökohtaisesti eikä edes nettisivuilla mitään järkevää. Luin myöhemmin, että Facebookin kautta oli saanut jotain tietoa. Harmi, että lentokenttien maksullisia (saati ilmaisia) nettiyhteyksiä oli todella hankala saada toimimaan.
Ymmärrän, että tuollaista kaaosta ei voi hallita kukaan, mutta olisi ollut kaikille osapuolille helpompaa, jos matkustajat olisivat saaneet edes jotain ohjeita. Lisäksi joka ikisen peruuntuneen lennon buukkaaminen uudelleen hirvittävän jonotushärdellin kanssa oli jotain, mitä ei meinannut uskoa todeksi. Saavuimme Helsinkiin lähes 70 tuntia myöhässä, ja saimme vain ensimmäisen yön hotellissa tarjoiluineen. Sanomattakin selvää, että kotiin päästyämme olimme niin väsyneitä, ettei meitä ehkä enää ikinä kiinnosta matkustaa Turkish Airlinesilla, aiemmista hyvistä kokemuksista huolimatta.
Auringon alla 
Suoraan sanottuna ihan järkyttävää shaibaa! Tiedottaminen on aivan YDINASIA tällaisessa tilanteessa. Mutta juu, hyvä ystäväni oli tulossa myöskin Hong Kongista Pekingin ja Amsterdamin kautta Suomeen kun lennot, en nyt mistä syystä peruttiin. Muistan kun hän laittoi minulle tekstareita jostain hämärästä pekingiläisestä laitakaupungin hotellista, että pitäisin silmällä lentokentän lähteviä ja saapuvia. Saattaisi nimittäin olla, että jos heidän lentonsa ilmestyisi listalle, olisi joku viemässä taksiin vartin varoitusajalla keskellä yötä.
Huh mitä hommaa. Ei voi muuta kuin sanoa, että onneksi olette kotona ja massiivisia korvauksia odotellessa!
Eikö olekin! Aivan käsittämätöntä, että mitään ei saatu millään keinolla tiedotettua. Todella törkeää asiakkaita kohtaan! Eikä tuo Pekingin hommakaan kuulosta kovin kehuttavalle, sydän pamppaillen saa odottaa milloin tulee lähtö. Toivon todellakin, että saadaan tästä kunnon korvaukset. Pahoin kyllä pelkään, että pettymys tulee niidenkin kohdalla…
Järkyttävää! Voin kuvitella sen väsymyksen ja hermojen kireyden määrän… No, onpa jotain muisteltavaa ja kauhisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Jos ei muuta. 😀
Kyllä, tämä varmasti muistetaan ikuisesti 😀 Pystyn jo nyt vähän nauramaan tälle ja työkaverit ihmetteli eilen, miten voin olla niin hyvällä tuulella tuollaisen järkyttävän matkan jälkeen, mutta ehkä se on se helpotus, että pääsi kuitenkin kotiin 🙂
Mekin jouduimme kokemaan saman Turkish Airlinesin tiedottamisen surkeuden eli suunnattoman epätietoisuuden kotiin pääsystä. Meidän perheelle oli lauantai-illalle ostettu liput Kuala Lumpurista Istanbuliin ja siitä sunnuntaina aamulennolle Hkiin, jotka molemman lennot peruutettiin lumipyryn takia. Kotiuduimme vasta eilen illalla kolme ja puoli vuorokautta suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Lauantaina menimme hyvissä ajoin Kuala Lumpurin kentälle huomattuamme Check My Tripistä lentojemme peruuntuneen. Kentän infopisteessä ei ollut mitään tietoa lentomme peruuntumisesta. Sokkeloisesta kellarikäytävästä löytyi lopulta Turkisihin toimisto, jossa neuvottiin menemään jonottamaan lähtöselvitystiskille, joka aukeaa vasta muutaman tunnin kuluttua. Siitä sitten matkustajia alettiin aikanaan kuljettaa busseilla hotelleihin. Siinä vaiheessa kerrottiin, että liikenne Istanbulissa on niin sekaisin, että pahimmassa tapauksessa pääsemme lähtemään kotimatkaan vasta maanantaina. Hotelli oli Putrajayassa reilut 20 km lentokentältä. Viiden tähden majoitus oli hyvä ja buffetruokailut kolme kertaa päivässä olivat erinomaiset. Tiedottaminen oli surkeaa ja epätietoisuus kotimatkasta alkoi kalvaa entistä enemmän kun omia nimiä ei löytynyt listoista, joissa oli joillekin oli onnistuttu uudelleenreitittämään lentoja Dubain, Bangkokin, Tokion tai Lontoon kautta. Maanantaina kävi Turkishin edustaja hotellilla, mutta hänellä ei ollut meille juuri mitään kerrottavaa ”eletään hetki kerrallaan”. Tiistaina iltapäivällä sitten meitä muutama suomalainen päätti sitten lähteä taksilla viidenkymmenen kilometrin päähän Turkishin Kuala Lumpurin toimistoon selvittämään kohtaloamme, koska puhelimella ei päässyt toimipisteihin. Sieltä saimme lopulta järjestymään liput kuudelle seuraavan yön lennolle, joka tosin lähti vasta aamuyöstä eikä vähän ennen puoltayötä niinkuin piti. Onneksemme meille oli bookattu iltapäivälento Helsinkiin, koska aamulennolta myöhästyneet joutuivat jäämään Istanbuliin. Istanbulin kentällä näytti olevan edelleenkin hirvittävät määrät ihmisiä jonottamassa eri tiskeille ja lumityötkin näyttivät olevan pahasti kesken. Matkalaukkuja näytti olevan hirvittävät määrät varastoissa, joiden ohi ajoimme lentokenttäbussilla. Olimme kuitenkin onnekkaita, sillä saimme odotella hyvässä hotellissa ja lämpimässä ilman suurempia jonotteluja. Turkishin Airlinesin sijaan taidamme jatkossa valita kilpailijan eli Qatar Airwaysin, josta saimme jo hyviä kokemuksia pari kuukautta sitten tehdyltä Vietnamin matkalta. Dohassa ei ainakaan lumipyry sotke liikennettä edes talvikuukausina 🙂
Kiitos Jaana pitkästä kommentistasi! Ja apua, miten järkyttävä paluu teillä(kin) on ollut! Aivan ihmeellistä toimintaa, ei voi muuta sanoa. Ja vielä jos lasten kanssa on reissussa, niin ihan hirveää koko perheelle, kaikki varmasti todella väsyneitä. Meitä niin säälitti kaikki lapsiperheet, meillä oli sinällään kuitenkin helppoa kahdestaan. Olisin periaatteessa jäänyt ihan mielelläni odottamaan tilanteen selviämistä vaikkapa sinne Hongkongiin (tai edes Antalyan hyvään hotelliimme), vaikka ainahan pakkoloma on stressaavaa eikä todellakaan mikään loman jatke. Vai ei ne laukut ole sieltä lähteneet vielä liikkumaan mihinkään… meidänkään laukku ei tullut perille, tosin en sitä odottanutkaan. Varmasti yli puolella jäi laukku sinne, osalla tuli, ja sitten oli paljon sellaisia laukkuja, joita kukaan ei hakenut hihnalta eli olivat varmaan edellisen päivän lennolta (eka lento Helsinkiin myräkän jälkeen). Toivotaan, että se laukku vielä ilmaantuisi 🙂 Ja tosiaan käytetään vaikkapa Quataria jatkossa, me ei ollakaan vielä testattu sitä! Hyvä huomio tuo, että kaikkialla ei voi tulla vastaavanlaisia lumipyryjä 😀
Täällä myös yksi, joka joutui tämän lumikaaoksen uhriksi. Meidän lento piti lähteä Dar es Salaamista Tansaniasta maanantaina klo 04.05. Olimme katsoneet netistä, että lento oli peruttu. Missään vaiheessa mikään taho ei tiedottanut meille mitään. Mentiin kuitenkin kentälle patsasteleen puolilta öin. Lopulta joskus kolmen pintaan meidän ohjattiin hotellille ja sanottiin, että aamulla tiedotetaan lisää.
Eipä tiedotettu aamulla. Yritettiin soittaa jokaiseen mahdolliseen numeroon ja lähetettiin useita sähköposteja. Lopulta meidät buukattiin seuvaalle seuraavalle päivälle KLM:n lennolle Amsterdamin kautta Suomeen. Tehtiin Online chekkaus ja kaikki piti olla kunnossa. Kentällä kuitenkin KLM virkailija totesi, että meidän varaus on peruutettu. Turkish Airlines oli väkisin tunkenut ihmisiä tuolle KLM:n lennolle, vaikka se oli ollut jo 10 päivää täyteen buukattu. Kentällä venattiin taas 7 tuntia ja lopulta takaisin hotellille. Lopulta saimme liput Kenya Airwayssin lennolle Nairobiin ja sieltä edelleen lontoon kautta Suomeen. Meillä oli Nairobissa 15 tunnin odotusaika ja odotimme, että pääsisimme yöksi hotelliin. Ei päästy. Saatiin kiinni joku Turkish Airlinesin heppu, joka oli todella törkeä. Oli kuulemma meidän vika, että otettiin vastaan kyseiset lennot. Lopuksi yritettiin tiedustella kaverin nimeä, jonka jälkeen lyötiin luuri korvaan.
Lopulta kotimatka kesti 114 tuntia, eikä missään vaiheessa tavattu yhtäkään kyseisen lentoyhtiön edustajaa. Jos emme itse olisi jatkuvasti yrittäneet säätää paluulentoamme, olisimme varmasti edelleenkin Tansaniassa. Ihan käsittämätön lentoyhtiö. Ei koskaan enää!
Jos kiinnostaa, niin mun Youtube kanavalta löytyy videon tästä katastrofaalisesta kotimatkasta.
Kiitoksia Petteri kommentistasi ja jakamastasi videosta! Teilläkin on ollut ihan uskomaton paluumatka, ja voi tätä huonon asiakaspalvelun määrää! Ja itse tosiaan piti kaikki selvitellä ja hoitaa, edes Istanbulin kentällä, joka nyt on periaatteessa lähes kokonaan miehitetty Turkish Airlinesin työntekijöillä, ei ollut mitään tiedotusta mihinkään suuntaan. Porttialueella oli kyllä pieni infodeski, johon oli hillittömät jonot jatkuvasti. Olisi luullut, että lentoyhtiö olisi keksinyt edes jonkin tavan tiedottaa asiakkaita, mutta ei. Ihmettelen sitäkin, että kun tää ei nyt ollut ainoa kriisitilanne Istanbulin kentällä lähivuosina, niin miten toimintaa ei ole kehitetty sitten yhtään. Tai en tietenkään voi tietää, millaista homma on ollut vaikkapa viime kesänä sen hyökkäyksen jälkeen. Ehkä vielä kaoottisempaa? Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mikään hätä tai vaara kyseessä, se helpotti sentään vähän omaa mieltä.
Järkyttävää! Minä yksin, kielitaidottomana en taitaisi selvitä tuommoisesta tilanteesta ollenkaan? Siksipä minun täytyy valita idioottivarma matka eli Aurinkomatkojen matka, joka lennetään Finnairin koneella suoraan kohteeseen ja oppaat ovat koko ajan vieressäni.
Tai sitten lähden teidän kanssanne reissuun. (omien lastenikin kanssa voisin tietenkin matkustaa, mutta he ”ovat vihaisia” minulle, kun töppään jossakin.) Vitsi, vitsi, en tuppaudu kanssanne seuraavalle matkallenne.
Heidi, käypä lukemassa juttuni Havannasta, kiitos!
Eikö olekin! Mietin itsekin, miten esimerkiksi omat vanhempani tai sukulaiseni olisivat selvinneet vastaavasta tilanteesta, kun meilläkin oli hankalaa, vaikka kielitaitoisia olemmekin. Ja hankalinta oli väsymys sekä epätietoisuus. Jos olisimme odottaneet uusia lentoja hotellissa, ei tämä olisi ollut niin ikävä juttu. No, kaikesta oppii ja ehkä meillä ei käy näin huono tuuri ihan heti! Ja kiitos vinkistä, käynpä lukemassa ihanasta Havannasta!
Hei! Palasin takaisin tähän viestiketjuun kysyäkseni ovatko vuodenvaihteessa Turkish Airlinesin lentokaaoksessa olleet hakeneet/saaneet korvauksia ja mistä? Meille tuli tänään myönteinen päätös (n. 120e) matkavakuutusesta. Korvasivat kuitteja vastaan uudelleen ostetut bussiliput lentoasemalta kotipaikkakunnalle 🙂 Turkish Airlinesilta emme ole korvauksia hakeneet. Firma mainostaa olevansa Euroopan paras lentoyhtiö, mutta korvaustapauksissa eivät tiettävästi ole Euroopan lainsäädännön piirissä?! Saitko Heidi matkatavarasi Istanbulista?
Hei Jaana ja kiva kun palasit vielä kommentoimaan! Meillä selvitys on vielä kesken. Uskon, että saamme vakuutusyhtiöstä korvauksen uusista Oulun lennoista (mutta virallista päätöstä ei ole viekäkään tullut). Jos kone ei olisi lähtenyt Hongkongista ajallaan, olisimme saaneet korvauksia myös odottamisesta (max. 2 x 360e). Nyt kun kone lähti, mutta ei saapunut perille kuin vasta kolme vuorokautta myöhässä, ei vakuutus korvaa odottamisesta mitään. Sain Turkish Airlinesilta vastauksen reklamaatiooni, jossa pyydettiin kuitteja hotelleista, takseista ja ruokailuista. Meillä oli vain kuitti hotelliyöstä (taksista ei edes saa kuittia), joten olemme lähettäneet sen ja odotellaan nyt kuuluuko enää mitään. Todella hitaasti vastaavat viesteihin, mutta Facebookissa vastaavat kyllä heti ja välittivät sen kuittikopion eteenpäin, kun annoin reklamaation numeron. Mitään muuta kuin näitä hotelli ym. kuluja sieltä tuskin korvataan, koska lentoyhtiöt eivät ole velvollisia huonon sään johdosta korvaamaan. Matkatavarat saapuivat muutaman päivän päästä, meillä ne taisivat kiertää Tukholman ja Helsingin kautta, mutta tulivat Oulussa ihan kotiovelle asti 🙂
Hienoa, että matkatavaranne löysivät kotiin nopsaan 🙂 Meidän uusi paluulento TK061 piti lähteä Kuala Lumpurista ti 10.1. klo 23:55 ja se lähtikin vasta ke klo 04:00 eli tuosta myöhästymisestä voi saada siis vakuutuksesta korvausta? Vaikka olimme odotelleet kyseistä lentoa lauantaista 7.1. lähtien 🙂
Korvaukset riippuvat matkavakuutuksen kattavuudesta, kaikki eivät korvaa odottamista. Mutta periaatteessa siis teillä oli myöhästyminen (peruuntuminen ja uuden lennon odottaminen) monta päivää, joten jos teidän vakuutus korvaa odottamista, niin luulisin että teidän pitäisi saada täydet korvaukset. Tuo ti-ke myöhästyminen on niin pieni, että kuuden tunnin omavastuuaika ei taida täyttyä. Mutta alkuperäinen lento on asia erikseen. Kannattaa vielä tarkistaa omasta vakuutuksesta 🙂
miten voi tehdä valituksen myhästyneistä lennoista?
Esimerkiksi lentoyhtiölle suoraan verkkosivujen yhteydenottolomakkeen kautta. Sitten on näitä maksullisia palveluita, kuten AirHelp.