Olemme nyt kotiutuneet ihka ensimmäiseltä lapsiperhematkaltamme Berliinistä ja sitä myötä emme ole enää täysin noviiseja vauvan kanssa matkustamisessa. Tuntuu jotenkin hassulta, että olemme lentäneet neljä lentoa, majoittuneet Airbnb-kämpässä ja liikkuneet niin bussilla, ratikalla, metrolla kuin s-bahnilla. Pakanneet hoitolaukun sen sata kertaa ja miettineet milloin kannattaa ottaa Manduca mukaan. Elin tämän reissun niin monta kertaa mielessäni kevään aikana, ja nyt se on jo ohi!
Miten reissu sitten meni? Voisin aloittaa siitä, että suunnittelijaluonne kun olen (ainakin nykyään), niin olimme tehneet pienen mielikuvamatkan lähdön kaikista vaiheista jo ennen reissua. Ja samalla kirjasin ylös pienen timelinen, jotta pääkohdat jäisivät mieleen (moneltako pitää herätä, monelta lähteä, milloin olla kentällä ja kuinka pitkä on vaihtoaika). Helpotti huomattavasti, kun tiesimme jo etukäteen kannattaako rattaat tai turvakaukalo pakata ruumaa varten jo kotona vai vasta kentällä. Tai miten ylipäätään toimimme, kun saavumme kentälle (ajamme 5min parkkiin, haemme kärryt, pakkaamme kaiken kaman niihin ja menemme terminaaliin, Antti vie auton pitkäaikaisparkkiin ja minä odottelen vauvan kanssa).
Yllättävää kyllä, kaikki sujui käsikirjoituksemme mukaisesti. Ensimmäinen lento jännitti, mutta onneksi se oli alle tunnin mittainen – mitä pahaa siinä ajassa ehtisi tapahtumaan? No ei mitään, eikä tapahtunutkaan. Vauva oli hyväntuulinen oma itsensä ja vieläpä nukahti loppumatkasta. Vaihtoaikaa oli reilu tunti ja se oli juuri passeli, jotta ehti käymään hoitohuoneen ja kahvilan kautta.
Toinen lento kesti tuplaten, mutta hyvä tuuli jatkui Berliiniin saakka. Tegelin kentällä jotkut kävivät ihmettelemässä miten hyvä matkustaja vauvamme onkaan. Olimme itsekin enemmän kuin tyytyväisiä, mutta hymy meinasi hyytyä Tegelin tympeällä kentällä, missä kaikki asiat tuntuvat aina jokseenkin hankalilta. Plussaa tietenkin lyhyistä etäisyyksistä, mutta kuuma ja ahdas matkalaukkuhihna ei ollut mikään paras vaihtoehto sekään. Onneksi kaikki neljä ruumaan mennyttä tavaraamme tuli perille, saimme huijattua kärryjen kolikkopanttia 20-senttisellä ja nappasimme taksin jonottamatta. Ja mikä tuuri, että taksi kurvasi majapaikkamme eteen juuri, kun vauvan vaippa vaati pikaista vaihtamista hajusta päätellen.
Tähän asti meillä oli siis ollut onnea, mutta sitten alkoi vastustaa pienesti. Majoittajamme, joka itse asui Lontoossa, ja johon oli äärettömän vaikea saada yhteyttä sisäänkirjautumisesta sopiaksemme (emme tienneet mitään vielä lähtöä edeltävänä päivänäkään), oli vakuuttanut alaoven olevan ”aina auki”. No ei vaan ollut, ja sekös oli kiva huomata yli 30 asteen helteessä kakkavaippaisen vauvan ja seitsemän laukun kera. Ei siinä auttanut muu kuin painella summereita umpimähkään ja selittää tilanne herralle, joka onneksi puhui englantia ja päästi meidät vielä sisäänkin. Avaimet odottivat sovitulla tavalla laatikon takana asunnon oven vieressä.
Berliinissä jo useamman viikon jatkuneet helteet olivat oma stressinaiheeni numero yksi, eikä vähiten siksi, ettei asunnossa tietenkään ollut ilmastointia. Heti asuntoon astuttuamme sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä vanha rakennus ei lämmennyt yhtään pelätyllä tavalla, vaikka suurin osa ikkunoista olikin etelään. Kaikki näytti muutenkin sellaiselta kuin kuvissa, lukuunottamatta laatikoita, joissa oli taideteoksia tulossa ja menossa maailmalta (hostimme oli itse taiteilija).
Näin olimme siis päässeet määränpäähämme, asumaan viikoksi Prenzlauer Bergiin ja lomailemaan ensimmäistä kertaa vauvan kanssa. Ah mikä ihanuus olikaan koko pitkän kevään jälkeen olla kaikkien niiden ihanien ravintoloiden ja kahviloiden keskellä, joita pelkästään kotikadullamme Oderbergerstrassella riittää hyvin viikon ajaksi. Puhumattakaan viereisestä Kastanienalleesta, muusta Prenzlauer Bergistä ja koko Berliinistä. Nautimme joka hetkestä ihan täysillä. Vaikka meillä oli ihana ja tilava asunto, jossa oli hyvä keittiö, söimme joka päivä aamupalaa ulkona (noh, yleensä heräsimme kuuden jälkeen, joten ehdimme syömään ensimmäisen aamupalan kotona). Koska vauva viihtyy yleensä hyvin ravintoloissa, söimme myös iltaisin (yhtä iltaa lukuunottamatta) ulkona, ja ihan kirjaimellisesti ulkona, sillä säät olivat varsin kivat.
Kiertelimme viikon aikana kaupunkia fiilispohjalta, ilman mitään isompia suunnitelmia, koska aikaa oli runsaasti eikä meillä varsinaisesti ollut oikein mitään tekemistä. Välillä toinen meistä oli vauvan kanssa kotona ja toinen sai omaa aikaa tehdä mitä huvittaa. Kävimme piknikillä Volkspark Friedrichshainissa ja viimeisenä iltana Praterin biergartenissa, joka oli ihan naapurissa.
Paluuta edeltävänä iltana mietimme pakkaamisen yhteydessä oliko ihan järkevää hurahtaa Boxhagener Platzin kirpputorilla jalkalamppuun, mutta toisaalta olemme haaveilleet sellaisesta jo hyvän tovin. Ihme kyllä, saimme sullottua sekä lampun että ison nipun levyjä, pinon vauvanvaatteita ja pienen kassillisen kempparituotteita kahteen matkalaukkuumme. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Kotimatkaa varten tilasimme aamuksi taksin taxi.eu-sovelluksen kautta (ja muuten kaikki julkisen liikenteen liput ostimme vaivattomasti BVG FahrInfo -sovelluksella). Avaimet jätimme laatikon alle.
Auringon alla 
Kiva kuulla, että reissu meni hyvin. Me ostettiin juuri lennot uudeksi vuodeksi Berliiniin. Neljän yön reissu edessä ja itselleni ensimmäinen kerta Berliinissä! Jään innolla odottelemaan tulevia postauksia ja suosituksia.
Kuulostaa kivalle! Jokusen postauksen varmaan kirjoittelen (ehkä kuvapainotteisen), ja ainakin perinteinen aamupala+ruokajuttu luvassa!