Olimme kesän 2019 Suomi-lomalla, sillä tauko ulkomaan reissaamisesta oli paikallaan ja kesä jos mikä sellainen ajankohta, että kotimaalla on meille annettavaa. Siksipä kesän 2020 peruuntuneet ulkomaanmatkat eivät olleet meidän kohdalla mikään katastrofi, vaikka aina olisi toki kivempi päättää itse, missä lomansa viettää. Meidän piti olla Berliinissä, mutta sen sijaan olimme Helsingissä, Porvoossa, Hangossa, Turussa ja Tampereella. Sekä vanhempieni luona Kuopiossa ja kotona Oulussa. Lähimatkailua harrastettiin Hailuodon merkeissä. Millaista sitten oli?
Odotukset kotimaan lomalta olivat aika korkealla, sillä kesäkuu oli mahtavan aurinkoinen ja ylipäätään ”kotona” pysyminen tuntui lentomatkailuun verrattuna ah niin stressittömältä vaihtoehdolta. Auto pakattiin täyteen ja pienen mökkiloman jälkeen ajoimme yhden sukulaisvierailun kautta Helsinkiin Lauttasaareen, missä meillä oli tuttu asunto neljäksi yöksi. Edellisestä vuodesta viisastuneina olimme pakanneet pyyhkeiden ja lakanoiden lisäksi pimennysverhot, joten nukkumismukavuus oli ihan kohdillaan, jos se nyt on sitä koskaan taaperon kanssa yöpyessä.
Ensimmäinen loma-aamu oli niin sateinen, että tehdyt suunnitelmat saattoi unohtaa ja yrittää parhaansa mukaan keksiä jotain muuta. Kaiken kaikkiaan vietimme kuitenkin Helsingissä ihan mukavaa aikaa, sillä tarkoituksena oli joka tapauksessa nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Siinä suhteessa Suomi-loma voittaa ulkomaan ihan 100-0. Ja pääsimme siinä sivussa käymään Keravalla Taiteen kotitalossa, joka oli uniikki elämys ja ehdottomasti vaivan arvoinen (kävimme siellä kahdesti, ensimmäisellä kerralla jono oli liian pitkä ja sade liian kova lapsen kanssa jonottamiseen), sekä Teurastamolla syömässä.
Teimme Helsingistä käsin päiväreissun Porvooseen, jossa olin käymässä ensimmäistä kertaa. Hämmästyksekseni tunsin monet ravintolat nimeltä (tässä sitä huomaa somen vaikutuksen) ja maisematkin oli pääasiassa tuttuja. Turisteja oli todella paljon, olihan aurinkoinen sunnuntaipäivä, joten ihmettelin hieman miksi osa ravintoloista ja putiikeista oli kiinni.
Istahdimme Glassikon katuterassille ja tilasimme lounasburgerit, jotka olivat kyllä harvinaisen hyvät, todella simppelit, mutta maukkaat. Tilauksemme meni sekaisin viereisen pöydän kanssa, ja selvittelimme asiaa hetken aikaa, mutta heti virheen tultua ilmi se korjattiin nopeasti ja hyvitykseksi saimme vieläpä kumpikin pöytäseurue jäätelökupongit Vanhan Porvoon jäätelötehtaalle. Olen koko kesän arvioinut suomalaisen asiakaspalvelun laatua (en näköjään pääse kehittäjä-minästä mihinkään edes lomalla), ja tässä oli loistava esimerkki siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Huonojakin kokemuksia on tullut vastaan, voi kun toivoisin, että näihin asioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja eri tilanteiden hoitamiset suunniteltaisiin ennakkoon!
Helsingin jälkeen auton nokka kääntyi kohti Hankoa, missä vietimme muutaman tunnin rantoja ja huviloita ihastellen. Ihan täydellinen lomapäivä! Olisin mieluusti yöpynyt Hangossa, mutta varauskalenterit näyttivät loppuunmyytyä jo useampi viikko ennen reissuamme, ja puhelimitse en yleensä jaksa alkaa kyselemään tilannetta. Lisäksi haluan nähdä miltä huone näyttää, joten haluan ehdottomasti tehdä varaukseni netissä. Se rajoittaa toki hieman Suomessa matkustamista, mutta toivon, että nämäkin asiat vielä kehittyvät jossain vaiheessa.
Ajoimme Hangosta siis yöksi Turkuun, missä vietimme illan Iisan kanssa kahdestaan leikkipuistoa etsien (ei löydetty) ja alakerrassa sijaitsevan ruokakaupan hissiä etsien (löydettiin, mutta vasta korttelin kolmannelta sivulta, minkä jälkeen piti palata takaisin samalle puolelle kuin miltä lähdettiin liikenteeseen). Onneksi meillä oli aikaa vielä seuraavan aamupäivän verran kierrellä Turkua, ja lähdimme pienelle kävelylle, jonka varrelta bongattiin todennäköisesti kaupungin kaunein kadunpätkä, sekä niin monia ihania rakennuksia, että ymmärsin heti, miksi ihmiset viehättyvät Turusta. Ja vaikka rattailla liikkuessa mäkisyys ja vanhat mukulakivikadut tuovat oman haasteensa, tekevät ne myös kaupunkikuvaan sellaista näyttävyyttä, mikä esimerkiksi Oulusta puuttuu. Huomasin myös tuntevani turkulaiset ravintolat nimeltä, vaikka en ole käynyt yhdessäkään (enkä harmikseni nytkään ehtinyt käymään). Turkuun haluan tulla joskus paremmalla ajalla!
Viimeinen pysäkkimme oli Tampere, joka valikoitui mukaan lähinnä sijaintinsa vuoksi. Koska meillä ei ollut mikään kiire perille, pysähdyimme Raision Marinassa jätskillä ennen rannikkoseudun taakse jättämistä. Telakalta kuului rakentamisen ääniä joka puolelta ja oli jotenkin hassua nähdä, että siellä niitä maailmanluokan risteilijöitä rakennetaan, vaikka ne eivät näille vesille jää seilaamaan.
Kuopio, rakas entinen kotikaupunkini ja vanhempieni ja siskoni asuinpaikka, jäi taas kerran ihan liian vähälle huomiolle, sillä aina kun käymme siellä, olemme menossa, tulossa tai viipymässä vain lyhyen aikaa. Kävimme kalakukkokaupoilla, kauppahallissa ja leikkipuistossa. Aamulla heräsin paljon ennen muita ja lähdin koiran kanssa aamukävelylle Kallaveden rantaa myötäillen. Oli niin idyllisen kaunista ja lämmintä jo kuuden aikaan aamulla, että oli pakko miettiä hetki, miksi ihmeessä en asu siellä. Mikä ihme on ajanut minut asumaan Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla, merenrantakaupungissa, jossa vesi on enemmän piilossa kuin sisämaan kaupungeissa. Mutta toisaalta, rakastan merta ja sen äärettömyyttä! On myös itsestä kiinni, kuinka usein hankkiutuu sen äärelle.
Oulu: paikka jossa kesälomaa on pääasiassa vietetty, sekä tietenkin yksi kokonainen kevät. Lomailua varten täällä on paljon kaikkea kivaa tarjolla ja lisäksi Oulu oli Suomen aurinkoisin paikkakunta kesäkuussa. Lempiasioita varsinkin lapsen kanssa ovat Nallikarin uimaranta sekä Ainolanpuisto, ja kasvihuoneen trooppisessa ympäristössä kahvittelu (Kiikku). Yksi kahvila-ravintolasuosikeistani on Puistola, jonka patio on pala kaupunkilomaa parhaimmillaan, ja itse rakennus Oulun kaunein. Koko kesän kruunasi Varjofestivaali, pienehkö musiikkitapahtuma, joka järjestettiin tällä kertaa Kuusisaaressa, että tilaa riittäisi hengata turvavälit huomioiden omalla piknikhuovalla istuen. Miten ihana elokuun lämmin ilta meillä olikaan!
Jäikö siis kaivelemaan se Berliinin peruuntuminen? No ei, mutta kesä onkin Suomessa ihan huippuaikaa, se on tullut todettua aiemminkin, ja tänä vuonna siihen oli asennoitunut vielä positiivisemmalla mielellä. Valitettavasti talvi on sitten ihan toinen juttu, sillä kotimaalla ei ole tarjota minulle sitä, mitä keskellä pimeintä aikaa kaipaan. En ole koskaan pelännyt talven tuloa niin paljon kuin nyt, ahdistus on selvästi alkanut jo heinäkuussa. Tämän vuoden piti olla juuri se, kun panostamme omaan hyvinvointiimme ja otamme kunnon breikin joulukuussa.
Vaikka kaikki on ollut koko ajan epävarmaa, on yksi asia selvinnyt jo kesän aikana: emme ole menossa joulukuussa kuukaudeksi Floridaan. Finnair perui menolentomme ja matka olisi siirtynyt parilla viikolla eteenpäin, jos nyt ylipäätään Floridaan olisi siinä vaiheessa ollut mitään asiaa muutenkaan. Todennäköisesti matkamme olisi peruuntunut joka tapauksessa, mutta sentään olisin voinut syksyn ajan odottaa sitä.
Päätimme siis skipata koko loman, sillä halusimme nimenomaan Floridaan, ja vähän pidemmäksi aikaa, joten emme halua tilalle jotain korvaavaa. Ja sekin olisi niin arpapeliä, että rahojen sitominen johonkin todella epävarmaan tuntuu järjettömältä, onhan meillä nytkin vielä iso määrä rahaa lentoyhtiöllä ja Airbnb:llä.
Kolme matkaa, jotka haluan tehdä sitten kun se on mahdollista: kuukauden irtiotto Floridassa, parin viikon loma New Yorkissa ja sen lähialueilla, niin pitkä oleskelu Berliinissä kuin mahdollista. Sitten kun haluan nähdä uusia paikkoja, haluaisin käydä ainakin: Japanissa, Kanadassa ja Australiassa. 40-vuotissynttäreihini on muutama vuosi aikaa ja toivon, että maailma on silloin jo ihan erilaisessa tilanteessa ja voisin päättää itse miten haluan juhlia merkkipäivää. Kenties Tokiossa? Key Westissä? Rakkaassa New Yorkissa?
Millainen kesä teillä on ollut?
Auringon alla 