Airbnb-tarinoita ja kuinka korona on vaikuttanut varauksiin

Asuminen jonkun toisen asunnossa toisella puolella maapallo on paras mahdollinen kurkistus erilaiseen arkeen. Hetken aikaa sitä voi kuvitella olevansa vaikkapa Berliinissä asuva taiteilija tai ruuhkametrossa Brooklynin halki matkustava paikallinen. Toki monet Airbnb-asunnoista ovat nykyisin jotain muuta kuin omistajiensa vakituisessa asuinkäytössä, mutta silti asunto keskellä paikallisasutusta, ja paikassa missä naapuri ei ole toinen turisti, on kokemus erilainen kuin vaikkapa huoneistohotellissa. Ja tarjontaa on laidasta laitaan, joten autenttisia vaihtoehtojakin löytyy. Ihan kirpaisee, että tätä kirjoittaessa sain viestin Airbnb:n tukikeskukselta peruuttamastani asunnosta Hallandale Beachilla Floridassa, mutta toki on helpottavaa hoitaa asia jo nyt alta, ja saada rahat johonkin muuhun käyttöön. Peruutuksia koronan takia minulla on jo kaksi, molemmat tapaukset hieman erilaisia, niistä lisää postauksen lopussa.

Olen kirjoittanut Airbnb-kokemuksistamme aikaisemminkin, mutta kerrattakoon vielä: meillä meni yllättävän kauan ennen kuin uskaltauduimme kokeilemaan kyseistä palvelua, sillä vaikka kaikki kehuivat Airbnb:tä, emme me ihan luottaneet siihen, että toinen kuluttaja osaa hoitaa homman kovinkaan hyvin, jos matkan varrelle sattuukin jotain yllättävää. Stressasi jo etukäteen, että pitkien mannertenvälisten lentojen jälkeen vastassa olisi lukittu ovi, ehkä keskellä yötä, eikä ketään auttamassa. Siksi olikin vähän hassua, että valitsimme sopivaksi hetkeksi ensikokeilulle matkan, jonka teimme 5 kk vanhan vauvan kanssa. Ja kyllä, osa kauhukuvistamme kävi toteen, sillä kun hurautimme taksilla Prenzlauer Bergiin Oderbergerstrasselle, lämpötila huiteli reilusti yli 30 asteessa, meillä oli kasapäin tavaraa ja vauva, jonka vaippa kaipasi välitöntä vaihtamista. Ja sitten ovi, jonka piti olla auki, oli lukossa.

Tämä on ollutkin ainoa kerta, kun olemme asuneet oikeasti jonkun toisen kotona. Koti kuului taiteilijalle, joka asui osan vuodesta Berliinissä ja osan Lontoossa. Boheemi ote näkyi niin viesteissä kuin ohjeissa, mutta asunto oli ihana: siellä oli korkeat huoneet ja natisevat lautalattiat, mielenkiintoisia esineitä ja makuuhuoneessa maailman kaunein valo. Teoksia oli myös menossa ja tulossa laatikoissa, ne vain lisäsivät asunnon viehättävyyttä ja autenttisuutta. Joten sen jälkeen kun olimme neuvotelleet saksalaisen naapurin kanssa meidät sisään ja löysimme oman avaimenne pahvilaatikon alta oven vierestä, oli kaikki enemmän kuin hyvin.

Seuraava kerta ei ollut yhtään niin dramaattinen, ja kaikki meni muutenkin ihan nappiin ja omistaja oli meitä vastassa asunnolla ja opasti kaiken mahdollisen. Asuimme viikon Málagan vanhassa keskustassa ja olin ihan hurmaantunut puisista ikkunaluukuista, auringonlaskuista, kauniista valosta ja jykevästä puisesta alaovesta. Sekä siitä, että aamulla saattoi hakea tuoreen leivän läheisestä leipomosta. Asunto oli kaikin puolin huippulöytö, ja ainoa harmitus oli joskus öisin kadulta kuuluva meteli, mutta se oli minulle tuttua: paikalliset jostain ihmeen syystä huutavat kaduilla noin viiteen asti aamuyöllä ja sen jälkeen tulevat roska-autot kaatamaan keräyslasit kyytiinsä. Onneksi siihen tottuu heti yhdessä yössä.

Kolmantena kertana saimme varattua Brooklynistä ehkä kolmannen vaihtoehtomme, jonka asiointia hoiti selvästi yhden naisen yritys. Bed-Stuyn asuntomme oli vanhassa brownstonessa ja siinä oli vain yksi makuuhuone, mutta kokonaisuudessaan asunto oli todella tilava. Ja kaikki oli valtavaa, kuten Amerikassa kuuluukin: hellat, jääkaapit, tuolit ja pöydät. Sen sijaan brownstonen portaat ovat kapeat ja jyrkät, joten rattaiden ja 1-vuotiaan raahaaminen vaati hieman totuttelua. Kun saavuimme asunnolle Uberin kyydissä, oli naapurin pariskunta heti ystävällisesti toivottamassa meitä tervetulleiksi. Jostain syystä heillä oli joulukuusi pihallaan vielä toukokuussa. Siis koristeltuna. Bedford-Stuyvesant on vahvasti afroamerikkalaista naapurustoa, vaikka paikka oli kyllä selvästi hipsteröitymässä. Kadut olivat sitä tv:stä tuttua brownstone-rivistöä, joiden edessä on pieni, takorauta-aidoin ympäröity piha. Tässä asunnossa viestintä ”omistajan” kanssa oli todella sujuvaa ja nopeaa, mutta jostain syystä Airbnb:n alusta petti meidät saapumisen hetkellä ja oli kääntänyt sisäänkirjautumisohjeet koodeineen japaniksi. Oli todella onni, että toisessa päässä viesteihini, jotka lähetin Uberin kyydistä, vastattiin niin nopeasti, että meidän ei tarvinnut odotella ulko-ovella hetkeäkään.

Viime joulukuussa vietimme kaksi viikkoa Floridassa ja asuimme tietenkin melkein koko loman asunnoissa. Ensimmäinen asuntomme sijaitsi Hollywoodissa, ehkä aluksi hieman rähjäiseltä tuntuneella alueella, mutta lopulta pidimme paikasta kovasti, sillä kävelymatkan päässä sijaitsi Young Circle, jossa oli leikkipuiston lisäksi maanantaisin kiva ruokatori. Myös mm. Publixiin pääsi kävellen (mitä luksusta Amerikassa!). Ensimmäisenä iltana pimeän tultua oveemme koputettiin ja pyydettiin avaamaan, ja sydän pamppaillen raotimme vähän heppoisen oloista, suoraan olohuoneeseen aukeavaa ovea, mutta onneksi siellä oli vain naapurimme: olimme epähuomiossa laittaneet automme hänen parkkiruutuun.

Viimeisimmän asuntomme olen nimennyt ”Naplesin mökiksemme”, sillä vaikka budjetti- ja tarjontasyistä jouduimme varaamaan asunnon ihan laitakaupungilta, oli trooppisella pihalla varustettu country-henkinen asunto kuitenkin hauska kokemus. Jonne siis aion mennä uudelleenkin (kuten myös Málagan asuntoomme, joka on ristitty ”Málagan mökiksi”). Tällä kertaa asuimme omistajien kanssa samassa rakennuksessa: iso omakotitalo oli jaettu kolmeen pienempään asuntoon, joista kaksi oli Airbnb:ssä. Nuorehkon omistajapariskunnan lisäksi meillä oli naapureina kolme eläkeläistä. Onneksi ketään ei tuntunut häiritsevän taaperon uhmakohtaukset. Asunnon varustukseen kuului rantasetti, jossa oli mm. kaksi kannettavaa rantatuolia, varjo ja kylmälaukku. Vaikka asunto näytti lähiympäristönsä puolesta sijaitsevan omassa rauhassa maaseudulla, olivat lähimmät kaupat ja muut palvelut puolen kilometrin päässä. Oikeasti asuimme keskellä isoja, uudempia asutusalueita.

Tänä vuonna meillä oli suunnitelmissa hyödyntää Airbnb:tä kahdella eri matkalla (niillä ainoilla, jotka aioimme tehdä): heinäkuussa Berliinissä ja kuukauden mittaisella reissulla Floridassa. Teimme varaukset heti alkuvuodesta, sillä Berliinin kesä oli jo monissa sopivissa vaihtoehdoissa myyty loppuun ja kuukauden mittaisen vapaan pätkän löytäminen joulukuussa Miamin seudulta saattaa sekin olla kiven alla, mikäli ei halua maksaa asunnosta maltaita. Tässä vaiheessa koronasta ei oltu kuultu vielä hirveästi mitään. Ja sitten kun tilanne alkoi tulla päälle, uskoin ainakin itse vakaasti kaiken olevan suht ennallaan kesään mennessä.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että Berliini asunto piti perua, sillä emme missään nimessä halunneet matkustaa kaupunkiin viettämään aikaa mahdollisessa karanteenissa tai muissa erityisjärjestelyissä. Peruminen onnistuu toki aina, mutta rahojen takaisin saaminen on eri juttu. Airbnb:llä tilanteeseen on reagoitu julkaisemalla kaksi kertaa kuussa päivitys lieventävien asianhaarojen käytäntöön, joka tarkoittaa sitä, että ennen pandemian puhkeamista tehdyt varaukset voi perua kuluitta tietyin ehdoin. Mikäli palautuksen ottaa ns. lahjakorttina eli Airbnb-pisteinä, ei covid-perumistaan tarvitse perustella asiakirjoin. Mutta jos haluat hyvityksen rahana, ei pelkkä tieto siitä ettei voi vallitsevan tilanteen takia matkustaa riitä. Toisin sanoen, pitää olla voimassa esim. matkustusrajoite (ei suositus), ja se pitää todentaa peruutuksen yhteydessä. Me perustelimme Berliinin-asuntomme peruutuksen raja.fi-sivulta otetulla screen shotilla, missä kerrottiin vapaa-ajan matkustusrajoituksista lento- ja laivaliikenteessä. Tämä oli riittävä, kunhan Airbnb sai myös linkin alkuperäiseen lähteeseen. Hyvitys luottokortille tuli 1-2 päivässä.

Toisen varauksemme kanssa kävi vähän eri tavalla. Matkan peruuntuminen oli selvää jo kesän aikana, sillä Finnair perui jo tässä vaiheessa menolennon kokonaan, eikä korvaavaa löytynyt tilalle (näin ollen saimme myös Finnairilta täyden hyvityksen ja tilanteeseen nähden hyvinkin kohtuullisessa 4-5 viikon ajassa). Airbnb:n lieventävien asianhaarojen käytäntö koskee kuitenkin aina vain seuraavaa 1,5 kuukautta, eli joulukuun matkojen peruutusoikeudet tulisivat näin ollen voimaan vasta marraskuun tienoilla. Hallandale Beachin asuntomme omistaja kuitenkin otti meihin yhteyttä jo nyt elokuussa tiedustellen olemmeko edelleen tulossa, jolloin meidän oli harmiksemme ilmoitettava että tiedämme jo nyt ettemme pääse matkustamaan. Kerroin myös, että meidän on odotettava marraskuuta tehdäksemme virallisen peruutuksen, jotta vältymme maksamasta sanktiota, joka olisi tässä tapauksessa ollut tuhat euroa. Asia jäi hetkeksi roikkumaan, mutta parin päivän päästä sain viestin Airbnb:n ylläpidolta, että jos haluaisimme perua nyt, niin voimme tehdä sen täysin kuluitta, meidän pitäisi vain ilmoittaa, että haluamme perua. Mitään dokumentteja ei tarvittu, asia oli tällä selvä ja hyvitys luottokortille tuli taas parissa päivässä. Suuri talvipakounelmani korahti kiville, mutta toivo talvesta 21 elää vahvasti.

Pakko kyllä kehua Airbnb:n asiakaspalvelua, sillä he ovat aina vastanneet todella nopeasti, ja varmasti hoitaneet asiat loppuun. Ja mikäli heidän puoleltaan on tullut jokin virhe (kuten vaikka Brooklynin asuntomme sisäänkirjautumistietojen kohdalla), on sitä hyvitetty alennuskupongilla. He selvästi haluavat, että asiakkaalle jää hyvä mieli, vaikka jotain odottamatonta sattuisikin.

Vielä muutama sana tulevaisuudesta, matkakuumeesta ja omasta ajasta

Korona-aika on varmasti saanut meidät kaikki pohtimaan omia kulutus- ja matkustustottumuksia, ja kevään mittaan ajattelin tämän kaiken vain vahvistavan omaa fiilistä siitä, että haluan tehdä vähemmän matkoja ja olla enemmän paikoillaan yhdessä kohdassa. Asua ja elää paikallista arkea, edes muutaman viikon tai kuukauden. En haikaillut menneiden vuosien lentovarausten määrää, vaan ajattelin että yksi kunnon loma vuodessa voisi olla ihan riittävä. Mutta, sitten tuli elokuu ja joka puolella leijuva eristäytymisen uhka, etätöiden jatkuminen yhtä kyytiä vähintään kahdeksan kuukauden ajan ja jopa kotimaanmatkojen epävarma kohtalo, minkä vuoksi ei voi suunnitella oikein yhtään mitään. Pelkään vähän, että vastareaktiona tälle jatkuvalle kotiympyröissä kököttämiselle haluankin lähteä matkalle, jossa nähdään ja koetaan ihan koko ajan, ja vaihdetaan paikkaa jatkuvasti. Ihan vain siksi, että se tuo mukavaa vaihtelua arkeen, josta on riisuttu jokainen yhtään spesiaalimpi juttu pois. Mutta nähtäväksihän tämä jää, kun ei voi yhtään tietää milloin mistään voi edes unelmoida.

Saimme elokuussa lukea hauskan jutun norjalaisista, jotka matkustavat Lofoottien upeista maisemista lomalle Ouluun, koska heitä viehättää kaupunki, joka on tasainen kuin pannukakku, melko lämmin ilmastoltaan ja tarjoaa paljon ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Norjalaisten Riviera, Nallikari, on erityisesti heidän mieleensä. Oma kotikaupunkia ei useinkaan tule katsottua tästä näkökulmasta, mutta toisaalta, kuten jutussakin todettiin, kyse ei ole siitä onko joku paikka parempi kuin toinen, vaan ihmiset vaan kaipaavat jotain erilaista, kuin oma arkitodellisuus. Me haikaillaan palmuja ja eteläeurooppalaiset viileänraikasta kesää. Meille Aasian metropolit ovat täynnä mielenkiintoista kuhinaa, kun taas tänne tullaan nauttimaan hiljaisuudesta. Norjalaisilla on vuoria, mutta niillä ei ole paikkaa missä ajaa pyörällä tasamaalla.

Tämä erilaisuus on juuri se, mikä jää harmillisesti puuttumaan kotimaassa matkaillessa. Toki monissa paikoissa on erilaista, mutta ei riittävän isolla kontrastilla. Ympäristö saattaa olla hyvinkin eri näköinen, mutta muut komponentit pysyvät ainakin lähes samana. Toisaalta tämä jatkuva ulkomaille tähyileminen on ehkä saanut hieman sokeaksi kotimaalle, ja erityisesti sille, että jos lomaltaan haluaa vaikkapa rentoutumista, onnistuu se ihan taatusti myös Suomessa, jopa omassa kotikaupungissa.

Viime vuonna lähdin viettämään kahden yön momcationia eli äidin omaa lomaa Riikaan, ja nautin joka hetkestä. Eniten mieleen jäi majoitus persoonallisessa ja hyvätasoisessa Grand Poet -hotellissa, sekä se hetki, kun juoksin sadetta karkuun kahvilaan ja minulla oli vielä koko loma edessä eikä varsinaisesti mitään tekemistä. Tänä syksynä toteutin saman omassa kotikaupungissa staycationin muodossa: majoitus Lapland Hotelissa, pehmeä sänky ja hyvä kirja, viiden ruokalajin Lappi-teemainen illallinen sekä hyvä aamupala muodostivat aika kivan kuplan, jonka sisällä pysytellä samalla, kun seinien ulkopuolella oli tuttuakin tutumpi Oulu. Kummankin miniloman jälkeen olo oli levännyt.

Mutta palatakseni vielä majoitus- ja lentovarauksiin, miten teillä on mennyt niiden peruminen ja rahojen takaisin saaminen?