Kesällä pääsin ihastelemaan Tallinnan vanhaakaupunkia kirkkaassa päivänvalossa ja tällä kertaa tunnelmallisessa pimeässä. Molempina vuoden- ja kellonaikoina kujat ja aukiot ovat uskomattoman kauniita, tosin näin talviaikaan sopivan ravintolan etsimiseen ei halua käyttää yhtä paljon aikaa kuin kesällä: talvi se on Virossakin!
Mutta koleus, lämpimät valot ja keskiaikainen miljöö tuovat oman viehätyksensä ja kylmyys on vain pukeutumiskysymys. Minä en osaa koskaan pukeutua tarpeeksi lämpimästi, joten pakenen mielelläni sisätiloihin. Kivoja ravintoloita on onneksi joka puolella, joten sen kun vain saa päätettyä.
Me päädyimme lähipiirin suosituksesta Must Lampaaseen lämpimien lammaspatojen ja punaviinin äärelle. Ruoka oli varsin hyvää, vaikka annoskateus vaivasi minua ajoittain ja erityisesti jälkiruuan kohdalla. Gruusialainen (eli georgialainen) ruoka oli meille uusi tuttavuus ja ravintolan lisäksi ostimme seuraavana päivänä kotiinviemisiksi mm. gruusialaista leipää.
Kunnianhimoisista suunnitelmistani huolimatta emme ehtineet koko reissun aikana syömään muualla kuin tässä yhdessä ravintolassa. Harmi sinällään, mutta pääseehän Tallinnaan aina uudelleekin!
Auringon alla 