Lisää iltakuvia: ihana Tallinnan vanhakaupunki

Kesällä pääsin ihastelemaan Tallinnan vanhaakaupunkia kirkkaassa päivänvalossa ja tällä kertaa tunnelmallisessa pimeässä. Molempina vuoden- ja kellonaikoina kujat ja aukiot ovat uskomattoman kauniita, tosin näin talviaikaan sopivan ravintolan etsimiseen ei halua käyttää yhtä paljon aikaa kuin kesällä: talvi se on Virossakin!

Mutta koleus, lämpimät valot ja keskiaikainen miljöö tuovat oman viehätyksensä ja kylmyys on vain pukeutumiskysymys. Minä en osaa koskaan pukeutua tarpeeksi lämpimästi, joten pakenen mielelläni sisätiloihin. Kivoja ravintoloita on onneksi joka puolella, joten sen kun vain saa päätettyä.

Me päädyimme lähipiirin suosituksesta Must Lampaaseen lämpimien lammaspatojen ja punaviinin äärelle. Ruoka oli varsin hyvää, vaikka annoskateus vaivasi minua ajoittain ja erityisesti jälkiruuan kohdalla. Gruusialainen (eli georgialainen) ruoka oli meille uusi tuttavuus ja ravintolan lisäksi ostimme seuraavana päivänä kotiinviemisiksi mm. gruusialaista leipää.

Kunnianhimoisista suunnitelmistani huolimatta emme ehtineet koko reissun aikana syömään muualla kuin tässä yhdessä ravintolassa. Harmi sinällään, mutta pääseehän Tallinnaan aina uudelleekin!

Tallinnan kattojen yllä

Kävimme kesällä ihastelemassa Tallinnan maisemia näköalapaikalta, jonne kuljettiin hieman mutkikasta reittiä pitkin (ja välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia). Joissakin asioissa minulla on hyvä muisti ja näköalapaikka löytyi ongelmitta. Tällä kertaa maisema oli valomerta ja ilmassa huurusi pakkanen (tai ainakin oli ihan liian kylmä lähes kaikkeen muuhun paitsi ravintoloissa istumiseen). Sain kuitenkin näpättyä pari kuvaa kohmeisilla sormilla.

Ihanaa lauantain jatkoa!

F-Hoonen asiakaspalvelu?

Kun kolistelimme Koplia pitkin takaisin keskustan suuntaan saimme idean hypätä Telliskiven pysäkillä ratikasta ja käydä kurkistamassa viime aikoina kovin suosittuun F-Hoone -ravintolaan. Emme olleet vielä siinä vaiheessa syöntipäällä, vaikka ilta olikin jo hämärtynyt lähes pimeäksi. Sen sijaan ajattelimme punaviinilasillisten lämmittävän kivasti jäätävän tuulisessa säässä.

Kävelimme pitkin Telliskivi-katua ja luotimme minun muistiini, jonka mukaan F-Hoone sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä ratikkapysäkistä (kartasta katsottuna siis, sillä en ole koskaan käynyt sillä suunnalla). Kovin pitkää matkaa ei tarvinnutkaan kävellä, kun F-Hoone -kyltti osoitti vasemmalle, suoraan teollisuusrakennusten sisäpihalle.

Olimme hieman hämillämme, mutta huomasimme rakennuksissa kylttejä O-Hoone jne ja sitten minäkin tajusin, että etsimme siis F-rakennusta kyseisestä pihapiiristä. Ohitimme portit ja saavuimme melko ränsistyneen näköiselle sisäpihalle, jossa palloilimme ensin vähän eksyneesti, mutta sitten huomasimme pienen F-Hoone kyltin osoittavan oikealle. Jatkoimme hieman matkaa ja sitten paikasta ei voinut enää erehtyä: pimeiden teollisuusrakennusten keskellä oli yksi matalampi osa, jossa paloi valot kutsuvan lämpimästi.

Ikkunoiden keskellä oli varaston ovea muistuttava ovi, ja koska edellisessä paikassa se oli ollut nimenomaan ulko-ovi, menimme melkein kiskomaan sitä. Mutta sitten huomasimme päädyssä olevan oikean ulko-oven ja kipitimme kiltisti sinne. Ja samalla huomasimme, että mikäli emme olisi totelleet ensimmäistä F-Hoone -kylttiä olisimme ehkä päässeet vähempien mutkien kautta ravintolan ovelle. Noh, pieni seikkailu kuuluu asiaan.

Ravintola oli täynnä ja lähes jokainen pöytä oli varattu. Se ei meitä haitannut, sillä viinilasilliset voi aivan hyvin nauttia baaritiskillä, missä oli muutama muukin kahvilla tms. Asettauduimme istumaan ja odottamaan. Ja odottamaan. Ja…

Ravintola oli siis lähestulkoon täynnä. Henkilökuntaa oli paljon. Jokaisella oli mitä ilmeisemmin oma tehtävänsä. Yksi mm. naputteli kassaa, toinen kiillotti laseja, yksi vei annoksia. Hyvä, jokainen tietää tehtävänsä. Entä kuka palvelee baarin asiakkaita? Siis vaikka pitkän baaritiskin takana on neljä henkilökunnan edustajaa, kenelläkään ei ole kiire, ja asiakkaat heiluttelevat lompakoitaan (lopulta, kun eivät saa ketään pysähtymään katsellaakaan tai pienellä tervehdyksellä), ei ketään kiinnosta kysyä mitä saisi olla.

Ei sitten mitään. Aikamme istuskeltuamme totesimme, että vilu oli jo ehtinyt häipyä ilman viiniäkin ja paikka on mitä ilmeisemmin tarpeeksi suosittu, että sen ei tarvitse enää palvella asiakkaita jos se ei halua. Mitä siihen voi muuta tehdä kuin poistua baarista ja viedä roposensa muualle. Better luck next time…

Ratikalla pitkin Koplia

Kun saavuimme Tallinnaan kahdeksan tuntia suunniteltua myöhemmin, jouduimme jättämään joitakin suunnittelemiamme juttuja välistä. Tällä kertaa kävi niin, että hehkuttamani Kalamajan alue jäi hyvin vähälle kiertelylle (siitäkin pienestä kierroksesta muutama kiperä sananen myöhemmin…) ja sen sijaan hyppäsimme ratikkaan ja kolistelimme pitkin Koplia ja päädyimme Kopliin.

Olemme aikaisemminkin harrastaneet metro/ratikka/muu kulkuneuvo tyyppistä kaupunkikierrosta, missä ajetaan linjan päätepysäkille ja ihmetellään miltä paikallinen (arki)elämä näyttää kyseisessä paikassa. Tällä kertaa vuorokaudenaika oli juuri sitä luokkaa, kun pimeä alkaa laskeutua ja talot näyttävät uhkaaville kummitusmajoille sen sijaan, että niistä paistaisi vielä houkuttelevan lämpimät valot. Ja ratikat numero 1 ja 2 menevät monen kauniin ja ränsistyneen/pelottavan rakennuksen ohi. Karua tunnelmaa lisää syksyaikaan myös täysin alastomat puut, jotka ovat valtavan suuria ja tähän aikaan vuodesta pelkkiä mustia rankoja.

Hyppäsimme siis pois päätepysäkillä, missä meitä odotti hyinen merenranta, yksinäinen puisto, jokin määrittelemätön iso rakennus sekä matala lahonneen näköinen talo, jota oli yhdeltä kulmalta koristeltu jouluvaloin. Lähipiirin Tallinnan tuntemuksen ansiosta tiesimme, että kyseinen paikka on melkoisen eksoottinen baarin/kahvilan tapainen paikka.

Rakennuksen edessä pyöri muutama paikallinen ja vaikka missään ei näkynyt mitään nimeä tai kylttiä, että paikka olisi ravintola tai mitään muutakaan sellaista, mihin odotettaisiin asiakkaita tulevaksi, avasimme satunnaisotannalla varaston ovea muistuttavan yksilön ja painuimme sisään.

Tulimme heti suoraan paikan disco-osioon, jossa pyöri yksinäinen peilipallo ja karaokevehkeet oli työnnetty sivummalle. Huoneessa oli muutamia pöytiä ja tuoleja. Vasemmalla oli oviaukko varsinaisen baarin puolelle, jossa myytiin myös pikkusyötävää tai ainakin kalaleipiä. Baarin puolella oli lämmin ja suorastaan puoliriehakas tunnelma ja kaikki asiakkaat olivat pakkautuneet sinne. Sanomattakin selvää, että tämä oli yksi niitä kitsejä paikkoja, joita voi joskus bongata sattumalta tai vähemmän sattumalta.

Tilasimme kahvia ja harmiksemme emme mahtuneet enää paikallisten sekaan vaan menimme yksinäisen discon puolelle. Istuimme siellä pimeässä, kunnes joku kävi sytyttämässä pöytälamppumme. Se oli oikeastaan ihan yllättävää palvelua, sillä ehdimme samalla reissulla saamaan eräässä suositussa trendipaikassa myös sitä vastakohtaa…

Kahvin jälkeen poistuimme samaa tietä kuin tulimmekin ja juoksimme pikapikaa lähtöpaikalla odottavaan ratikkaan, joka oli puitteiltaan hieman ankeampi kuin tulomatkalla. Arvoimme pitäisikö meidän ostaa uudet liput, sillä olimme ostaneet edelliset alle tunti aikaisemmin ja usein liput ovat tunnin voimassa. Näissä ei lukenut mitään ja koska lipun ostaminen ratikassa on hieman vaivalloista ja aikaa vievää (eikä kuskeja tunnu hirveästi kiinnostavan eikä ihme, jos samaan aikaan pitää ajaakin), päätimme olla hiljaa ja esittää paikallisia, joille ratikka on ilmainen.

Pikkujuttuja Tallinnasta

Tallinnan miniloma alkaa olla klousattu, mutta haluan vielä jakaa muutaman kuvan matkan varrelta. Teräviä havaintoja kaupungista minulla ei ole kuin neljä: 1) ratikkapysäkki voi olla keskellä katua ilman varsinaista pysäkkialuetta, 2) kaupungissa suunnistaminen on helppoa ja näkyvin maamerkki on Viru-hotelli, 3) virolaiset osaavat hämmästyttävän hyvin suomea, ja 4) Tallinna ei ole yhtään niin harmaa kaupunki, kun se mielikuvissani oli (paitsi että eikös keväisin kaikki ole…).

G9 Tallinna

Yhden yön miniloma Tallinnassa ei vaadi majoituspaikaltaan ihmeitä ja siksi meillä oli hotellin kriteereinä lähinnä edullisuus suhteessa sijaintiin. Päädyimme lopulta vanhankaupungin ulkopuolella, mutta vain puolen kilometrin kävelymatkan päässä olevaan G9-hotelliin.

G9 on pieni, entisiin asuntolatiloihin rakennettu askeettinen budjettimajoitus. Meillä oli kaksi kolmen hengen huonetta ja niissä oli kolmen erillisen sängyn lisäksi vain pöytä, telkkari ja kaksi tuolia. Jokaisessa huoneessa oli oma wc ja suihku, jotka olivat hieman karut, mutta ihan toimivat. Omassa huoneessamme oli ilmainen wlan, mutta toiseen huoneeseen, joka sijaitsi nurkan takana, ei wlan enää kantanut. Hintaa kolmen hengen huoneella oli 69e (sesonkihinta), mikä oli noin satasen vähemmän kuin sillä hetkellä parin korttelin päässä olevassa Virussa ja Tallinkin hotellissa. Selvää säästöä siis.

Hotellissa parasta oli sen hyvä sijainti, sillä sekä vanhakaupunki, Viru-keskus että muut kaupat olivat ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Hotellilla ei ole mitään palveluita, mutta paikka sopiikin parhaiten vain yöpymistä tarvitseville matkailijoille. Saimme säilyttää matkalaukkujamme hotellin respassa, joten meidän ei tarvinnut raahata niitä kaupungilla, vaikka hotellilla ei mitään matkalaukkuhuonetta ollutkaan.

Viime viikonloppuna hotelli oli täyteen buukattu, joten varaamista ei kannattane jättää paikan päälle. En tosin tiedä, oliko kyseessä jokin supersuosittu viikonloppu. Lisäksi hotellin miljoonat ovet ja ovikellot ennen varsinaista vastaanottoa (sekä talon hissittömyys) saattavat lannistaa satunnaisen kyselijän jo ala-aulaan.

Ostoksilla Tallinnassa

Minilomamme itsetarkoituksena ei ollut shoppailla vaan viettää aikaa yhdessä ja katsella hieman kaupunkia. Sunnuntaina meille kuitenkin tarjoutui pieni hetki käydä tarkistamassa Tallinnan ostosmahdollisuuksia, joten pyörähdimme pikaisesti kaupoissa ja jokaiselle taisi tarttua mukaan jotain pientä. 90-luvusta poiketen, tähtäimessä eivät kuitenkaan olleet feikkivaatteet ja piraattilevyt sen enempää kuin kutittavat villalapaset tai perinnevillapaita.

Helpoin paikka tehdä ostoksia oli Viru-keskus. Sieltä löytyi tunnettuja ketjupaikkoja, kuten Zara, Mango, Promod ja Terra Nova, sekä minulle uusi merkki Mojito. Ostoskeskuksessa näyttäisi myös olevan ihan asiallisen näköisiä moderneja ravintoloita ja kahviloita, jos vanhankaupungin tarjonta ei miellytä. Viereisessä ostoskeskuksessa Foorumissa sen sijaan ei meidän nähdäksemme ollut juuri mitään, tai sitten suurin osa kaupoista oli piilotettuna jonnekin. Sen sijaan viehätyimme paikan puisista nojatuoleista, joita oli koko käytävä täynnä.

Kolmas paikka, missä kävimme, oli Rotermannin korttelialue. Minua kiinnostivat eniten Espanjasta tutut ketjut Stradivarius ja Pull and Bear. Alueella olisi sijainnut myös Bershka, mutta aika loppui sen paikantamiseen ja jäi näin ollen välistä.

Vanhastakaupungista löytyy myös vaikka mitä ostettavaa. Itse pysähdyimme vain herkuttelun nimissä muutamassa kaupassa, kuten Kalev-suklaapuodissa ja Kohvi ja Tee Pood -nimisessä kaupassa (Olevimägi). Kahvikaupassa oli erilaisia ihanan tuoksuisia erikoiskahveja pienemmissä 100g pusseissa (muistaakseni 2,90e kpl) ja paljon erimakuisia teelaatuja (1,9e kpl). Lisäksi myynnissä oli keramiikkaa kahteen edelliseen liittyen. Itselle lähti mukaan Havana Rum -kahvi, jota aion testata tänään.

Pysähdyimme myös yhdessä paikallisessa supermarketissa lähellä vanhaakaupunkia (sorry en muista nyt nimeä, mutta ehkä sen ei niin väliä). Minusta on ihanaa tutkia paikallisia ruokakauppoja, hypistellä purkkeja ja haaveilla mitä kaikkea ruokaa siellä voisi tehdä, jos olisi oma keittiö. Harmi kyllä suurinta osaa ei voi raahata mukanaan kotiin.

Olin markettikierroksella hieman väsynyt, joten en ostanut mitään kotiinviemistä. Sen sijaan ostin leipomotiskistä ihanan juustokierteen ja fetakolmion, sekä mehua ja vesipullon. Kassalla valmistauduin 20e-setelin kanssa, mutta ostokset maksoivat yhteensä vain 2,20e! Kuka sanoi, että Virossa on Suomen hinnat? Suomessa tuolla saisi sen vesipullon…

Erilainen Kalamaja

En ollut kuullutkaan Tallinnan Kalamajan alueesta ennen Imagen juttua kevään lehdessä. Sen jälkeen Kalamaja on noussut esiin muuallakin ja viimeisenä juuri ilmestyneessä Mondossa. Kalamaja on selvästi trendikäs juuri nyt ja kerrankin minä olen näkemässä jotain etunenässä!

Myönnettäköön kuitenkin jo heti alkuun, että minilomamme aikataulusta lohkesi Kalamajalle vain pari tuntia, kunnes meidän piti kiiruhtaa satamaan ja Helsinkiin vievään laivaan. Mutta sen minkä kerkesimme nähdä, teki meihin vaikutuksen. Tunnelma oli ihanan vanhanaikainen, pysähtynyt ja mummolamainen. Olisi tehnyt mieli testata kaikki ravintolat ja kahvilat, kierrellä torilla ja kävellä kaikki kadut ristiin rastiin. Valitettavasti emme ehtineet nähdä aluetta kovin laajasti, mutta söimme sentään kehutussa Boheemissa ja ihastelimme paikan sisustusta ja annoksia.

Kalamajan alue sijaitsee rautatieaseman pohjoispuolella, sataman kupeessa. Sinne kävelee vanhastakaupungista tai matkan voi taittaa myös ratikalla (numerot 1 ja 2) tai bussilla (numero 3). Seuraavalla Tallinnan matkallani aion ehdottomasti kierrellä enemmän Kalamajaa ja nauttia edullisten mutta (oletettavasti) hyvien ravintoloiden ja kahviloiden tarjoiluista. Lisäksi Kalamaja on kuuleman mukaan taiteilijoiden aluetta, joten listalla on myös kulttuuria.

Lue Boheemin ruuasta lisää täältä!

Herkuttelua Tallinnassa

Tallinnan loman päätarkoituksena oli kuulumisien vaihtamisen lisäksi nauttia elämästä. Ja senhän voi parhaiten tehdä hyvän ruuan ääressä. Vaikka vuorokauden mittainen visiitti on lyhyt, ehdimme siinäkin ajassa vierailemaan muutamassa ravintolassa, yhdessä kahvilassa ja kaupassa ostamassa tavallisia markettiherkkuja.

Aloitimme loman lounaalla vanhanssakaupungissa ja paikaksi valikoitui yllättävän yksimielisesti ensimmäinen ravintola, jonka ruokalistaa menimme tutkimaan (ei kai oltu kaikki nälkäisiä). Valinta osoittautui kuitenkin oikein hyväksi ja saimme herkuteltua ruissipseillä ja valkosipulidipillä, caesar salaatilla, jossa oli täytettyä kanaa sekä raikkaalla valkoviinillä. Erittäin onnistunut lounas ja kustansi noin 14e per nenä. Ei kovin kallista vanhankaupungin ravintolaksi.

Lounaalta kurvasimme melkein suoraan Cafe Matildaan, joka oli sopivasti näköalapaikalle kipuamisen varrella. Kahvila oli kivan tunnelmallinen vanhahtavine tapetteineen ja kristallikruunuineen ja kaikki erilaiset kakut herkullisia. Itse valitsin kirsikkakakkua, muilla oli mm. pavlovaa limetinsiivuilla. Kahvilan hintataso oli ilahduttava ja kakku + espresso maksoi nelisen euroa. Voin suositella!

Illallispaikaksi valikoitui kreikkalainen ravintola, jonka olimme bonganneet aikaisemmin vanhastakaupungista. Ravintola sijaitsi Imagen suositteleman intialaisravintolan vieressä ja mietimme useaan otteeseen, kumpaanko menisimme. Illalla fiilis oli sellainen, että enemmistöllä teki mieli kreikkalaista, joten päädyimme ravintolaan nimeltä Artemiz. Paikka oli ihan tyhjä, mikä on yleensä aina huono merkki, mutta toisaalta se oli melko kitch, mikä on taas yleensä hyvä. Tällä kertaa ei ollut!

Tilasin kanaa grillatuilla kasviksilla, pitaleivällä ja vinegrettikastikkeella. Ja kreikkalaista valkoviiniä. Annos vaikutti ihan hyvälle, kuten muillakin, mutta hetken syötyämme lähes kaikilla alkoi tökkäämään. Kaikki annokset oli kuorrutettu jollakin ihmeellisellä yrttisekoituksella, joka ei kenenkään muistin mukaan ole tullut vastaan missään päin Kreikkaa. Lisäksi omassa annoksessani oli ihan liikaa kastiketta, joka ei ollut edes kreikkalaistyylistä ja se peitti kaikki maut alleen. Annos jäi puoliksi syömättä, sillä liika oli vain liikaa. Viinikään ei ollut mitään herkkua. Tästä lystistä saimme kustantaa noin 20e per nenä, mikä harmitti tasoon nähden. Olisin pitänyt meinnä siihen intialaiseen, se oli vieläpä ihan täynnä, kun lähdimme!

Seuraavana päivänä suuntasimme trendikkäälle Kalamajan alueelle, josta olimme myöskin lukeneet Imagesta. Kalamaja sijaitsee rautatieaseman takana (pohjoispuolella), satamasta päinvastaiseen suuntaan kuin keskusta. Kalamajan alue on täynnä vanhoja taloja ja osassa on kivan näköisiä kahviloita ja ravintoloita.

Valitsimme lounaspaikaksi Boheem-nimisen paikan, joka oli loistava valinta. Itse ravintola oli persoonallisesti sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeellisilla vanhahtavilla tapeteilla. Ruokalistaa vilkaistuamme emme olleen uskoa silmiämme: hinnat olivat todella edulliset, kallein annos maksoi tyyliin vitosen ja olimme jo ehtineet nähdä vilaukselta annokset, jotka näyttivät isoilta ja herkullisilta.

Valitsin itse listalta lohipastan, jossa oli valkosipulia ja fetajuustoa, sekä omenasiiderin. Tilasimme myös jälkiruuaksi pannukakkuja hillolla, jäätelöllä, banaanilla ja toffeella (ei siis kaikki samassa annoksessa, vaikka överimakean ystäville voisi maistuakin). Harmiksemme emme ehtineetkään syödä jälkiruokaa vaan jouduimme kiirehtimään satamaan. Seuraavalla kerralla menen ehdottomasti testaamaan myös paikan pannukakut (yksi annos maksoi muistaakseni 2,5e). Niin ja se pastakin oli todella hyvää, kuten myös kaverilta nyysityt bruschettan palat. Pasta oli listan kalleimpia ruokia ja maksoi sen viisi euroa, puolen litran siideri muutaman euron. Suosittelen lämpimästi kyseistä paikkaa!

 

Päivä Tallinnan vanhassakaupungissa

Minilomamme Tallinnaan käsitti lauantaipäivän, yön hotellissa ja puolet sunnuntaista, toisin sanoen hieman yli vuorokauden. Kuulostaa lyhyelle ajalle, mutta siinäkin ajassa kerkesi nähdä Tallinnaa ihan kivasti. Ylitimme Suomenlahden Linda Linella ja matka kesti puolisentoista tuntia. Satamasta oli lyhyehkö kävelymatka keskustaan ja hotelliimme, josta lisää myöhemmin.

Vietimme lähes koko lauantaipäivän vanhassakupungissa. Olen käynyt kerran aikaisemmin Tallinnassa ja silloin koko ympäristö näytti melko harmaalle, mikä johtui varmasti pääasiassa vuodenajasta (kevät). Siksi vanhankaupungin pittoreskit maisemat pääsivät hieman yllättämään ja lisäksi se, että kyseinen kaupunginosa oli niin suuri (ei siis vain pätkä muuria ja pari vanhaa taloa). En ollut myöskään osannut ajatella, että kaupunki (siis vanhakaupunki) olisi niin tupaten täynnä muita turisteja.

Menimme heti ensimmäiseksi lounaalle ja melkein heti perään jälkiruokakahveille. Näistä lisää ruoka-aiheisessa postauksessa. Syöminkien jälkeen kiipesimme näköalapaikalle, josta oli hienot maisemat kaupungin punatiilisten kattojen yli. Paluumatkalla sää muuttui suorastaan myrskyisen tuuliseksi ja kylmäksi, mikä meinasi latistaa lomafiilistä. Terassilla istuskelu keskeytyi pahasti ja suuntasimmekin hetkeksi lepäämään hotellille.

Illalla olimme aika lailla väsyneitä, mutta nälkä kun oli, niin suuntasimme taas vanhaankaupunkiin ja valikoimme illallispaikaksemme päivällä bongaamamme kreikkalaisravintolan. Se oli virhe, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt kasa kuvia kehiin!

Kaupungin porteilla
Sauna-katu ja Helsinki-baari
Pakollinen Olde Hansa -kuva
Olde Hansa ulottuu kadulle asti, ainakin kesäisin!
Terassikin löytyy. Täynnä ruokailijoita tietenkin!
Emme olleet ainoita, jotka kulkivat kartan kanssa. Vanhan kaupungin kujat olivat täynnä turisteja!
Raekoja plats
Näköalapaikalta
Näköalapaikalta
Näköalapaikalta
Ja vielä yksi, kun talojen katot oli niin hienoja!
Talot olivat kauniisti maalattuja ja koristeltuja.
Katutaitelijoita