Montenegron tunnelmallisin baari, Casper

Maailmalla tulee vastaan vaikka minkälaista baaria ja vaikka olisikin sellainen nukkumatti kuin minä, niin tunnelman vuoksi joskus täytyy uhrata yöunia baareilulle. Tunnelmallisin baari tähän mennessä on löytynyt Montenegrosta, Budvan vanhasta kaupungista.

Baarin nimi on Casper ja elokuinen tunnelma oli sekä lämmin että rento. Ulkoilmabaarissa istuttiin sohvilla ja tuoleilla isojen puiden katveessa. Puihin oli kiinnitetty pienten valojen lisäksi hauskoja kylttejä tyyliin ”varokaa kissaa”. Kävimme kyseisessä baarissa viikon loman aikana kolmesti, mikä on ehdoton ennätys!

Baarissa esiintyi vierailevia dj:tä ja olipa ainakin viime vuonna joukossa joku suomalainenkin. Tavallisina iltoina musiikki oli pehmeää ja sopi loistavasti tummaan Välimeren yöhön, joka ei viilene ennen aamua.

Täydellinen rantabaari löytyy Brasiliasta

Maailma on täydellisyyttä täynnä, vaikka vanhan tutun sanonnan mukaan kukaan ei ole täydellinen. Pah, täydellisyys on katsojan silmissä ja joillekin maailma ei ole koskaan täydellinen! Minulle se on ❤

Katselimme eilen Anthony Bourdainin Dominikaanisen tasavallan jaksoa ja muistin taas, miten olen ensimmäisen kerran jo 20 vuotta sitten päättänyt matkustaa sinne joskus. Kaverini äiti oli käynyt siellä ja se kuulosti silloin maailman eksoottisimmalta paikalta. Ohjelmaa katsellessa tuli mieleen ihanat lomat Kuubassa ja Brasiliassa. Brasilia onkin esiintynyt tässä blogissa hävettävän vähän.

Tässä siis täydellinen rantabaari, joka ei ole mikään tietty paikka vaan Brasilian loma kokonaisuudessaan:

Täydellisessä rantabaarissa voi uittaa varpaita pehmeän lämpimässä merivedessä.

galinhas 037

Paras juoma on näin tuoretta!

galinhas 320

Tai vain tarpeeksi kylmää.

porto de galinhas 162

Paras maisema on turkoosina kimaltava meri.

porto de galinhas 023 porto de galinhas 050

Brasiliassa rannat ovat ihania ja täynnä paikallista elämää. Toisaalta rantaa riittää kilometritolkulla, joten jokainen saa olla ihan rauhassa niin halutessaan. Rannalla myytävä ruoka on todella hyvää ja erityisesti mieleen jäi grillattu juusto, joka kieriteltiin mausteseoksessa ja tökättiin tikun nokkaan. Aijai!

Paras ruoka myydään melko pienistä ”keittiöistä”.

porto de galinhas 012 porto de galinhas 067

Ruuhkaisin aika ruuhkaisimmalla paikalla.

porto de galinhas 136 porto de galinhas 139

Rantatuoleista maksettiin ostamalla juomat tai syömistä, eikä koko päivän nautiskelu kustantanut lähellekään eurooppalaisen rantatuolin päivävuokraa. Kauas matkustaminen on kallista, mutta eläminen ja erityisesti elämästä nauttiminen on yleensä joka paikassa niin paljon halvempaa kuin Euroopassa tai sen liepeillä (siis jos paikka ei ole jenkkituristien suosiossa, kuten vaikka Meksiko). Voisin jopa väittää, että kaksi viikkoa Brasiliassa tulee kokonaisuudessaan halvemmaksi kuin kaksi viikkoa Kanarialla…

 

Ratikalla pitkin Koplia

Kun saavuimme Tallinnaan kahdeksan tuntia suunniteltua myöhemmin, jouduimme jättämään joitakin suunnittelemiamme juttuja välistä. Tällä kertaa kävi niin, että hehkuttamani Kalamajan alue jäi hyvin vähälle kiertelylle (siitäkin pienestä kierroksesta muutama kiperä sananen myöhemmin…) ja sen sijaan hyppäsimme ratikkaan ja kolistelimme pitkin Koplia ja päädyimme Kopliin.

Olemme aikaisemminkin harrastaneet metro/ratikka/muu kulkuneuvo tyyppistä kaupunkikierrosta, missä ajetaan linjan päätepysäkille ja ihmetellään miltä paikallinen (arki)elämä näyttää kyseisessä paikassa. Tällä kertaa vuorokaudenaika oli juuri sitä luokkaa, kun pimeä alkaa laskeutua ja talot näyttävät uhkaaville kummitusmajoille sen sijaan, että niistä paistaisi vielä houkuttelevan lämpimät valot. Ja ratikat numero 1 ja 2 menevät monen kauniin ja ränsistyneen/pelottavan rakennuksen ohi. Karua tunnelmaa lisää syksyaikaan myös täysin alastomat puut, jotka ovat valtavan suuria ja tähän aikaan vuodesta pelkkiä mustia rankoja.

Hyppäsimme siis pois päätepysäkillä, missä meitä odotti hyinen merenranta, yksinäinen puisto, jokin määrittelemätön iso rakennus sekä matala lahonneen näköinen talo, jota oli yhdeltä kulmalta koristeltu jouluvaloin. Lähipiirin Tallinnan tuntemuksen ansiosta tiesimme, että kyseinen paikka on melkoisen eksoottinen baarin/kahvilan tapainen paikka.

Rakennuksen edessä pyöri muutama paikallinen ja vaikka missään ei näkynyt mitään nimeä tai kylttiä, että paikka olisi ravintola tai mitään muutakaan sellaista, mihin odotettaisiin asiakkaita tulevaksi, avasimme satunnaisotannalla varaston ovea muistuttavan yksilön ja painuimme sisään.

Tulimme heti suoraan paikan disco-osioon, jossa pyöri yksinäinen peilipallo ja karaokevehkeet oli työnnetty sivummalle. Huoneessa oli muutamia pöytiä ja tuoleja. Vasemmalla oli oviaukko varsinaisen baarin puolelle, jossa myytiin myös pikkusyötävää tai ainakin kalaleipiä. Baarin puolella oli lämmin ja suorastaan puoliriehakas tunnelma ja kaikki asiakkaat olivat pakkautuneet sinne. Sanomattakin selvää, että tämä oli yksi niitä kitsejä paikkoja, joita voi joskus bongata sattumalta tai vähemmän sattumalta.

Tilasimme kahvia ja harmiksemme emme mahtuneet enää paikallisten sekaan vaan menimme yksinäisen discon puolelle. Istuimme siellä pimeässä, kunnes joku kävi sytyttämässä pöytälamppumme. Se oli oikeastaan ihan yllättävää palvelua, sillä ehdimme samalla reissulla saamaan eräässä suositussa trendipaikassa myös sitä vastakohtaa…

Kahvin jälkeen poistuimme samaa tietä kuin tulimmekin ja juoksimme pikapikaa lähtöpaikalla odottavaan ratikkaan, joka oli puitteiltaan hieman ankeampi kuin tulomatkalla. Arvoimme pitäisikö meidän ostaa uudet liput, sillä olimme ostaneet edelliset alle tunti aikaisemmin ja usein liput ovat tunnin voimassa. Näissä ei lukenut mitään ja koska lipun ostaminen ratikassa on hieman vaivalloista ja aikaa vievää (eikä kuskeja tunnu hirveästi kiinnostavan eikä ihme, jos samaan aikaan pitää ajaakin), päätimme olla hiljaa ja esittää paikallisia, joille ratikka on ilmainen.

Puolivälin baarissa

IMG_20120722_122449

Aika on pysähtynyt jonnekin 70- ja 80-luvun välimaastoon Pyhännän kohdalla Puolivälin baarissa. Kahviorakennuksen ja sen sisustuksen lisäksi aika on usein pysähtynyt myös sen asiakkaiden kohdalla, sillä perjantaina menomatkalla ja sunnuntaina paluumatkalla voit bongata samat henkilöt istumassa samoissa paikoissa.

IMG_20120722_123011

Puolivälin baarin tapaisia taukopaikkoja näkee nykyään todella harvoin. ABC-aikakaudella lukemattomien perusoranssien laitoksien sijaan on suorastaan taitolaji löytää jotain persoonallisempaa. Minulle Puolivälin baari Pyhännän Ahokylässä on tuttu vuosien varrelta bussireitiltä Oulu-Kuopio, sillä reitin ainoa tauko pidetään luonnollisestikin Puolivälin baarissa. Ja hyvä niin.

IMG_20120722_123210IMG_20120722_123343

Kahvion sisustus on selvästi kehittynyt ajan myötä, mutta se mitä 70-luvulla on ripustettu seinälle, on siellä edelleen. Sisustus on vain kerrostunut. Myynnissä on  joitakin kahvilatuotteita, hinnaston mukaan myös hampurilaisia ja lisäksi mm. karkkia ja Olvin virvoitusjuomia. Mutta kuka kaipaa räikeitä listoja erilaisista paneroiduista ruuista, kun voi yksinkertaisesti tilata munkin ja jaffan?

IMG_20120722_122612IMG_20120722_123519

Pysähdyimme Puolivälin baarissa paluumatkalla Ouluun. Hyppäsimme autosta ulos koiramme kera ja koska olimme ainoat asiakkaat, tuli baarin isäntäväki meitä ulos vastaan. Juttelimme koirista pitkän tovin, ennen kuin pääsimme sisälle kahvioon. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin paikalle tuli muitakin asiakkaita ja tietenkin omistaja tunsi kaikki. Juttelimme koko porukka kahvin ja munkin lomassa yhdessä. Tapahtuuko tällaista enää Suomessa?

IMG_20120722_123630IMG_20120722_122848

Savoca – Kummisedän jalanjäljillä

Sisiliaan liittää heti mielessään hyvän ruuan lisäksi Kummisetä-elokuvat, joihin on kuvattu pätkiä juurikin Sisiliassa. Tapahtumat sijoittuvat Corleonen kylään, mutta ne on todellisuudessa kuvattu parissa muussa kylässä, kuten Savocassa.

Ainakin Michaelin ja Apollonian häät sekä baarikohtaukset Bar Vitellissä ovat kuvattu Savocassa. Pääsimme vierailemaan kyseisessä pikkukylässä viime kesänä ja kävimme myös nauttimassa kylmät sitruunagranitat Bar Vitellissä, joka oli suurimmaksi osaksi museotilaa.

Ulkona oli viehättävä terassi, jolla pystyi istuskelemaan puiden ja muiden kasvien varjossa. Ainoa miinuspuoli oli taukoamatta soiva Kummisetä-tunnari, joka alkoi aina vain uudelleen ja uudelleen… Tosin, itse olen aina pitänyt kyseisestä veisusta, joten asia ei häirinnyt liiemmin.

Bongasimme myös terassilta paikallisen julkkiksen, nimittäin ensimmäisessä elokuvassa esiintyneen Apollonian äitiä esittäneen naisen, joka asuu kylässä.