Aika on pysähtynyt jonnekin 70- ja 80-luvun välimaastoon Pyhännän kohdalla Puolivälin baarissa. Kahviorakennuksen ja sen sisustuksen lisäksi aika on usein pysähtynyt myös sen asiakkaiden kohdalla, sillä perjantaina menomatkalla ja sunnuntaina paluumatkalla voit bongata samat henkilöt istumassa samoissa paikoissa.
Puolivälin baarin tapaisia taukopaikkoja näkee nykyään todella harvoin. ABC-aikakaudella lukemattomien perusoranssien laitoksien sijaan on suorastaan taitolaji löytää jotain persoonallisempaa. Minulle Puolivälin baari Pyhännän Ahokylässä on tuttu vuosien varrelta bussireitiltä Oulu-Kuopio, sillä reitin ainoa tauko pidetään luonnollisestikin Puolivälin baarissa. Ja hyvä niin.
Kahvion sisustus on selvästi kehittynyt ajan myötä, mutta se mitä 70-luvulla on ripustettu seinälle, on siellä edelleen. Sisustus on vain kerrostunut. Myynnissä on joitakin kahvilatuotteita, hinnaston mukaan myös hampurilaisia ja lisäksi mm. karkkia ja Olvin virvoitusjuomia. Mutta kuka kaipaa räikeitä listoja erilaisista paneroiduista ruuista, kun voi yksinkertaisesti tilata munkin ja jaffan?
Pysähdyimme Puolivälin baarissa paluumatkalla Ouluun. Hyppäsimme autosta ulos koiramme kera ja koska olimme ainoat asiakkaat, tuli baarin isäntäväki meitä ulos vastaan. Juttelimme koirista pitkän tovin, ennen kuin pääsimme sisälle kahvioon. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Myöhemmin paikalle tuli muitakin asiakkaita ja tietenkin omistaja tunsi kaikki. Juttelimme koko porukka kahvin ja munkin lomassa yhdessä. Tapahtuuko tällaista enää Suomessa?
Auringon alla 