Ratikalla pitkin Koplia

Kun saavuimme Tallinnaan kahdeksan tuntia suunniteltua myöhemmin, jouduimme jättämään joitakin suunnittelemiamme juttuja välistä. Tällä kertaa kävi niin, että hehkuttamani Kalamajan alue jäi hyvin vähälle kiertelylle (siitäkin pienestä kierroksesta muutama kiperä sananen myöhemmin…) ja sen sijaan hyppäsimme ratikkaan ja kolistelimme pitkin Koplia ja päädyimme Kopliin.

Olemme aikaisemminkin harrastaneet metro/ratikka/muu kulkuneuvo tyyppistä kaupunkikierrosta, missä ajetaan linjan päätepysäkille ja ihmetellään miltä paikallinen (arki)elämä näyttää kyseisessä paikassa. Tällä kertaa vuorokaudenaika oli juuri sitä luokkaa, kun pimeä alkaa laskeutua ja talot näyttävät uhkaaville kummitusmajoille sen sijaan, että niistä paistaisi vielä houkuttelevan lämpimät valot. Ja ratikat numero 1 ja 2 menevät monen kauniin ja ränsistyneen/pelottavan rakennuksen ohi. Karua tunnelmaa lisää syksyaikaan myös täysin alastomat puut, jotka ovat valtavan suuria ja tähän aikaan vuodesta pelkkiä mustia rankoja.

Hyppäsimme siis pois päätepysäkillä, missä meitä odotti hyinen merenranta, yksinäinen puisto, jokin määrittelemätön iso rakennus sekä matala lahonneen näköinen talo, jota oli yhdeltä kulmalta koristeltu jouluvaloin. Lähipiirin Tallinnan tuntemuksen ansiosta tiesimme, että kyseinen paikka on melkoisen eksoottinen baarin/kahvilan tapainen paikka.

Rakennuksen edessä pyöri muutama paikallinen ja vaikka missään ei näkynyt mitään nimeä tai kylttiä, että paikka olisi ravintola tai mitään muutakaan sellaista, mihin odotettaisiin asiakkaita tulevaksi, avasimme satunnaisotannalla varaston ovea muistuttavan yksilön ja painuimme sisään.

Tulimme heti suoraan paikan disco-osioon, jossa pyöri yksinäinen peilipallo ja karaokevehkeet oli työnnetty sivummalle. Huoneessa oli muutamia pöytiä ja tuoleja. Vasemmalla oli oviaukko varsinaisen baarin puolelle, jossa myytiin myös pikkusyötävää tai ainakin kalaleipiä. Baarin puolella oli lämmin ja suorastaan puoliriehakas tunnelma ja kaikki asiakkaat olivat pakkautuneet sinne. Sanomattakin selvää, että tämä oli yksi niitä kitsejä paikkoja, joita voi joskus bongata sattumalta tai vähemmän sattumalta.

Tilasimme kahvia ja harmiksemme emme mahtuneet enää paikallisten sekaan vaan menimme yksinäisen discon puolelle. Istuimme siellä pimeässä, kunnes joku kävi sytyttämässä pöytälamppumme. Se oli oikeastaan ihan yllättävää palvelua, sillä ehdimme samalla reissulla saamaan eräässä suositussa trendipaikassa myös sitä vastakohtaa…

Kahvin jälkeen poistuimme samaa tietä kuin tulimmekin ja juoksimme pikapikaa lähtöpaikalla odottavaan ratikkaan, joka oli puitteiltaan hieman ankeampi kuin tulomatkalla. Arvoimme pitäisikö meidän ostaa uudet liput, sillä olimme ostaneet edelliset alle tunti aikaisemmin ja usein liput ovat tunnin voimassa. Näissä ei lukenut mitään ja koska lipun ostaminen ratikassa on hieman vaivalloista ja aikaa vievää (eikä kuskeja tunnu hirveästi kiinnostavan eikä ihme, jos samaan aikaan pitää ajaakin), päätimme olla hiljaa ja esittää paikallisia, joille ratikka on ilmainen.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: