Goan rannat: Vagator ja Ashwem

Goan rannoilla siirrytään nyt vilkkaasta Calangutesta väljemmille vesille Vagatoriin ja Ashwemiin. Poikkesimme Vagatorin näköalapaikalla matkalla Ashwemiin, missä taas vietimme rantapäivän. Emme siis pysähtyneet Vagatorin rannalla sen pidempään, otimme vain kuvia ja yritimme houkutella arkaa mutta selkeästi ihmisistä kovin kiinnostunutta kulkukoiraa lähemmäksi rapsutuksia varten.

Vagatorin maisemat olivat jylhimmät kaikista rannoista, joilla kävimme. Itse ranta ainakin vaikutti ylhäältä katsottuna melko rauhalliselta.

Ashwemin rannalla sijaitsi jotenkin todella hippimeininki. Aurinkovarjojen sijaan rannalla oli myös palmunlehväkatoksia ja aurinkotuolit olivat sopivan matkan päässä seuraavista. Rannalla liikkui iso lehmälauma ja saimme oman rantatuolimme alle kovaan ääneen kuorsaavan koiran!

Itse ranta oli Calanguten rannasta poiketen loivasti syvenevä ja tyyni. Goan rannoilla en missään nähnyt paratiisimaista turkoosinsinistä vettä, en myöskään Ashwemissa, mutta näiden rantojen viehätys onkin enemmän hippitunnelmassa.

Ashwemissa oli kaupustelijoiden suhteen erilainen meininki, sillä Calangutesta poiketen, he eivät selvästikään saaneet tulla aurinkotuolien luokse. Jos oikein pinnistän muistia, niin alue taisi jopa olla rajattu hiekkaan piirretyllä viivalla. Juoksimme siis välillä vedestä pikavauhtia ”turvaan”, niin vältyimme kaupustelulta.

Joimme usein tätä paikallista janon vievää juomaa, mutta en nyt millään muista nimeä! Siinä oli ainakin sitruunaa, sokeria ja suolaa.

Mainokset

Goan rannat: vilkas Calangute

Goan rannat ansaitsevat ihan oman juttunsa, sillä hippileimaiset rannat ovat täynnä mielenkiintoisia asioita. Itse rannat ovat ihan ok uimarantoja, mutta ei mitään maailman parhaita. Calanguten rannalla oli usein paljon aallokkoa ja saipa se loman viimeisenä päivänä vetäistyä allekirjoittaneen ihan umpsukkeliin ja kolhaistua pään pohjaan ja vielä vedettyä bikinit päältä, nice!

Mutta rannat ovat silti ihan ehdoton juttu Goassa. Kotirannallamme Calangutessa on paljon kaupustelijoita sekä keskustan kohdalla paikallisia ihmisiä ja intialaisia turisteja. Ranta on siis Goan vilkkaimpia eli jos haluat olla ihan rauhassa, älä tule ainakaan Calanguteen.

Paikalliset ihmiset tuovat oman värinsä Calanguten rannalle. Paikalliset eivät nimittäin osaa useinkaan uida, eivätkä paljasta ihoa, joten he lähinnä seisoskelevat vaatteet päällä rantavedessä. Ja mikä olennaisinta, bongailevat ”alastomia valkoisia”.

Juttuhan on niin, että osa intialaisista, jotka siis asuvat turistialueiden ulkopuolella, eivät ole koskaan nähneet luonnossa valkoihoista ihmistä. Ja valkoihoinen ihminen on tavoittelemisen arvoinen nähtävyys! Calanguteen markkinoidaan matkoja paikallisille varmana paikkana nähdä valkoihoinen, ja vieläpä alasti eli uimapuvussa rannalla.

Ja mehän olimme siskon kanssa kalpeita kuin kalkkunat, joten olimme sen hetken suurimpia nähtävyyksiä. Meistä otetiin varmasti kymmeniä jos ei satoja kuvia lomamme aikana. Suurin osa tuli suoraan pyytämään, että olisimme heidän kanssaan kuvassa ja kuva piti ottaa kaikkien kameroilla, jos porukassa oli useampi. Mikäli kieltäydyimme, saattoi porukka alkaa miltei itkemään.

Meistä otettiin myös kuvia salaa, jopa omassa hotellissamme. Aluksi se oli hyvin järkyttävää, mutta siihen turtui pian. Tuntui aivan ihmeelliseltä, että joku saattoi pitää omaa kuvaa valkoisen kanssa niin tärkeänä muistona lomastaan.

Iltaisin rannalle kokoontui myös paljon nuoria hengailemaan ja katselemaan auringonlaskua. Seassa oli tietenkin useampikin lehmäjengi, joten tunnelma oli ihanan eksoottinen.

Lehmiä Calanguten rannoilla näkyy paljon, eikä ole kovinkaan harvinaista, että ottaessasi aurinkoa saatkin yhtäkkiä märän pusun lehmäystävältä. Lisäksi rannalla on paljon mukavia koirakavereita, jotka asustavat omien rantaravintoloidensa kohdalla.

Rannalla on rantatuoleja, jotka kuuluvat ravintoloille ja tuoleista maksetaan lähinnä tilaamalla jotain juomaa ja kenties ruokaa, mikä on kyllä todella edullista ja rahaa menee varmasti alle euro päivässä. Söimme usein lounasta rantaravintolassa ja päädyimme oleskelemaan aina saman ravintolan tuoleilla, kun olimme kyseisellä rannalla. Samalla tutustuimme kivasti ravintolaa pyörittävään henkilökuntaan sekä naisiin, jotka tekivät kyseisen ravintolan asiakkaille manikyyrejä ja hierontoja.

Ihana värikäs Goa

Olin muutama vuosi sitten lomailemassa Goassa, mikä on ehdottomasti pehmeä lasku Intiaan. Tosin en ole itse muualla vielä kerennyt vierailemaankaan, olen vain kuullut, että näin olisi. Ja tukeehan ajatusta se, että Goa on Intian pienimpiä osa-valtioita, mutta rikkain. Goan alueella ei siis näe ehkä ihan yhtä paljon kärsimystä, kuin muualla Intiassa.

Goa on siis osavaltio, vaikka moni luulee sitä kaupungin nimeksi. Goan pääkaupunki on Panaji. Asuimme itse Calanguten rantakylässä, joka on turistien suosimista alueista vilkkain. Tosin omasta mielestäni ei yhtään liian vilkas eikä liikenne ole yhtään niin kaaosta, kun monet peloittelevat. Siis koska Calangute ei tosiaan ole iso paikka ja tietkin ovat melko pieniä.

Calanguten keskustassa on ruokapaikkoja paikallisista ravintoloista kansainvälisiin ketjupaikkoihin (ainakin jäätelön suhteen). Asuimme ehkä noin kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta emmekä käyneet siellä syömässä kuin kerran tai kaksi. Ydinkeskustan ulkopuolelta, erityisesti päätien varrelta, löytyy myös ruokapaikkoja. Samoin sivukaduilta, ja silloin löytääkin astetta kitchimpiä pikkuravintoloita.

Calangutessa ja Goan alueella ylipäätään on ihana tehdä ostoksia, mikäli satut tykkäämään intialaisesta tyylistä niin vaatteiden kuin sisustuksen suhteen. Tinkiä täytyy tuttuun tapaan, mutta eivät ne lähtöhinnatkaan niin övereitä ole, kuin esimerkiksi Thaimaassa. Parhaita shoppailupaikkoja ovat erinäiset markkinat sekä ihan sivukadut, joista löytyy vakiokojunsa.

Jos haluat tehdä ostoksia ihan sisällä  kaupassa, niin sekin onnistuu ja sisustus-, vaate- ja ihonhoitokamaa löytyy esimerkiksi Fabindia nimisestä ketjusta. Kyseisessä liikkeessä on myynnissä myös erilaisia paikallisia kastikkeita ja chutneyta lasipurkeissa kotiinviemisiksi.

Intiassa kannattaa muuten koristuttaa jalkansa oikein kunnolla. Me ainakin hurahdettiin rannalla tehtäviin pedikyyreihin, jossa lakkaamisen lisäksi kynnet koristeltiin pienin timantein. Jokaisella pedikyristillä on yleensä omanlaisensa kuvio. Tosin homma kestää ja kun rannalla on kuuma, niin suosittelen lämpimästä meressä vilvoittelua ennen ja niin pian kuin mahdollista jälkeen operaation.

Lisäksi Intiassa tulee liikkua jalat helisten eli nilkkakoruja pitää ostaa useampikin. Ja sitten vielä paljetein koristellut sandaalit, joita olisi pitänyt ostaa useammat, sillä ne ainokaiset alkavat olla jo hieman kuluneet ja pelkään pahoin, että ne rikkoontuvat vielä joku kesä! (EDIT: koira söi toisen sandaalin, joten se siitä: yksi matka Intiaan, kiitos!)

Lehmät ovat Intian katukuvaa leimaavia eläimiä ja sama juttu on Goan kaduilla. Lehmiä tulee vastaan isoissa porukoissa ja aina ne ovat matkalla jonnekin, yleensä rannalle, elleivät sitten pysähdy porukalla tukkimaan liikennettä (me ei kyllä jääty koskaan minnekään jumiin lehmien takia). Joskus lehmät liikkuivat myös juoksemalla ja kapealla kadulla, missä ei ollut mahdollisuutta väistää kovin kauaksi, se saattoi olla jopa hieman pelottavaa, kun isot lehmät juoksivat ohi. Eivät kuitenkaan törmänneet kertaakaan!

Lehmien lisäksi kaduilla ja rannoilla näkyi paljon kulkukoiria, jotka olivat kaikki kovin ystävällismielisiä ja rapsuttelimme niitä hieman kielloista huolimatta.

Intian symppikset lehmät

Pientä piristystä maanantaiaamuun. Intia on tunnettu vapaana kulkevista pyhistä lehmistään ja se ei ole mikään urbaani legenda. Tosin minä oletin pyhän lehmän kulkevan pitkin huudeja ihan sinkkuna, mutta osoittautuikin niin, että myös pyhät lehmät ovat laumasieluja ja hengailevat usein isoissakin porukoissa.

Rannalla kulkevat lehmälaumat olivat usein hyvin symppiksiä ja hyvän mielen tuojia: jengi kävelee aikansa ja sitten pysähtyy ottamaan aurinkoa rantahietikolle. Olenpa kuullut, että joskus lehmät saattavat pussailla pahaa-aavistamattomia rantahietikolla makoilevia turisteja!

Sen sijaan joskus oli hieman jopa pelottavaa, kun suuri lehmälauma rynnistä yhtäkkiä kulman takaa kapealla kujalla: minne pääset pakoon ettet jää jalkoihin. Onneksi Calanguten kadut ovat suht leveitä ja niiltä löytyy usein myös jonkinlaista pientaretta.

Klassinen kokemus, lehmä auton/bussin/junan edessä ja tuntien odotus sen siirtymiseksi jäi kokematta. Ehkä se on urbaani legenda?