Miten selättää kaamosmasennus ja työstressi?

Monet haaveilevat pienestä irtiotosta, vaikka vain muutamasta kuukaudesta keskellä talvea. Tai jopa vuoden mittaisesta matkasta maailman ympäri, ilman aikatauluja ja jatkuvaa kiirettä. Unelmien toteuttamiseksi joutuu usein luopumaan jostain muusta, enkä minä ole ollut valmis edes ajatuksen tasolla jättämään työpaikkaani, tai mikä pahinta, rakasta koiraamme muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Talvet ovat monesti olleet minulle hieman vaikeaa aikaa, sillä loputon pimeys yhdistettynä kylmyyteen ahdistaa jo ajatuksenakin paljon. Pidän kesästä ja syksystä, mutta samaan aikaan kun nautin ruskaväreistä, odotan talvea kauhulla. Siitäkin huolimatta, että talvella on ehkä vieläkin kauniimpia satumaisemia kuin syksyllä, tai että pakkasen paukkuessa on mukava kääriytyä huopaan ja sytyttää kynttilät tai takka.

Ja entäs se työstressi sitten? Omassa työssäni kiireisimpiä aikoja ovat syksy ja kevät. Tosin syyskiireet ylettyvät jouluun asti ja kevätlukukausi alkaa heti loppiaisen jälkeen. Eli leppoisampia aikoja ovat siis joulun pyhät ja kesä. Silloin kaikki muut ovat yleensä lomalla.

Itselläni lomaa kertyy vuodessa 5 ja puoli viikkoa, eli varsin hyvin siis. Kun siihen lisätään ylityövapaat, joita yleensä kasautuu vuoden aikana yhteensä reilu viikko, ollaankin jo ihan kivoissa lomapäivien määrissä. Pitkä kesäloma tuntuu houkuttelevalta, onhan kesä lempiaikaani, mutta olisi iso virhe pitää valtaosa lomasta juuri kesällä. Edellisenä vuonna teimmekin sellaisen ratkaisun, että pidimme kesälomaa vain 2-3 viikkoa ja säästimme loput talvelle. Se oli aivan erinomainen juttu sekä työssä että talvessa jaksamisen kannalta.

DSC_2728DSC_2793

Jaottelimme lomamme niin, että pidimme yhden viikon loman lokakuun lopussa, kaksi viikkoa jouluna ja viikon maaliskuun alkupuolella. Pahimpina suomalaisten sesonkiaikoina siis. Mutta ihanaa tässä oli se, että syyslomaa odotellessa sai nauttia syksystä, ja sen jälkeen joululomaan oli vain noin kahdeksan viikkoa aikaa. Sen välin jaksaa kyllä puurtaa, eikä marraskuun mykistävä pimeyskään ehtinyt masentamaan.

makujakotoaPA260067DSC_2892DSC_2985

Lokakuussa lomailimme syksyisessä New Yorkissa, jossa tuohon aikaan on vielä varsin mukavat säät. Jouluna saimme kunnon valohoitoa sekä Hongkongissa (josta nähtävästi en ole epähuomiossa edes postannut juuri mitään) että Vietnamissa. Joulun viettäminen ulkomailla ei sinällään ole ykkösvalintani, mutta ilman pyhäpäiviä emme olisi saaneet kasaan niin pitkää lomaa. Ja äkkiä sen perinteisen joulun unohti Hongkongin vilinässä, Saigonin mielenkiintoisilla kujilla ja Phu Quockin upeaa auringonlaskua katsellessa. Ehdin myös unohtamaan työasiat siinä samassa. Se vaatii vähintään kaksi viikkoa!

DSC_3617auringonallaPC280064DSC_3416DSC_3461auringonallaP1010166

Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälleen odottelimme kahdeksan viikkoa, eikä siinä ajassa ehtinyt edes pelkäämään mahdollisia pakkasjaksoja, ja sitten hyppäsimmekin taas lentokoneeseen ja lensimme Floridan auringon alle. Sää ei ollut tuohon aikaan mahdottoman lämmin, mutta toki t-paidat sai kaivaa esille ja se aurinko, kyllä valo tekee hyvää ihmiselle! Ja turkoosi meri, kun sen näkee lomalla ensimmäistä kertaa aikoihin, voi miten se saakin energian virtaamaan ihan eri tasolla.

auringonallaP3080138P3062970auringonallaP3080099P3083197

Oli kyllä suuri onni, että pystyimme toteuttamaan kolme lomaa, ja vielä matkustamaan. En voi olla tyytyväisempi kaikkiin halvalla bongattuihin lentolippuihin, vaikka paluu Aasiasta ei lopulta mennytkään yhtään käsikirjoituksen mukaisesti (ei kiitos näitä enää koskaan). Kaikkiin kolmeen lomaan päti budjetin osalta sama kaava: tarjouslentoihin piti tarttua heti (jopa 10-11kk ennen varsinaista matkaa) ja kaikki majoitukset kannatti myös buukata niin aikaisin kuin mahdollista. Lopulta emme maksaneet esim. joulumatkastamme kovinkaan suurta summaa, mutta emme myöskään joutuneet tinkimään majoituksesta.

Sanoisin, että viime talven lomiin käytettyjä rahoja ei olisi voinut sijoittaa paremmin. En tuntenut oloani väsyneeksi tai stressaantuneeksi juuri ollenkaan. Olin pirteämpi, ja vaikka odotinkin aina kovasti seuraavaa lomaa, niin ehkä samalla nautin myös enemmän kotona olemisesta. Toiset repäisevät ja irrottautuvat arjesta kokonaan useammaksi kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, mutta meidän kohdalla toimi ihan hyvin myös tällainen kesympi ratkaisu, joka ei vaatinut edes ylimääräisiä lomia. Eikä vuosikausien säästämistä. Tänä talvena emme sitten matkustakaan mihinkään, joten olen siinäkin mielessä enemmän kuin tyytyväinen, että viime talvena teimme juuri niin kuin huvitti. Kannattaa kokeilla!

auringonallaP1010198auringonallaP1010162

TallennaTallenna

Mainokset

Muutama pienempi paikka Jenkki-reissuilta

Oli ihan pakko tehdä vielä toinen lista, ihan vaikka 4th of Julyn kunniaksi. Olenkin päässyt viettämään kyseistä juhlaa jopa kolme kertaa Jenkkeihin ja kaikista on kivoja muistoja, vaikkakin vuoden 2001 Iowa on jo niin kaukainen asia, että pää lyö välillä ihan tyhjää. Joka tapauksessa ajattelin koota vielä katsauksen niistä pienemmistä ja/tai tuntemattomammista paikoista, joihin ehkä kannattaa pysähtyä, jos osuvat reitin varrelle.

auringonallaDSC_9675 Amboy, Kalifornia. Route 66 varrella sijaitsevan mitättömän pienen kyläpahasen tunnelma on lähes pysähtynyt. Ainakin siihen asti, kunnes paikalle kurvaa pitkä letka moottoripyöriä.

auringonallaDSC_9959Hooverin pato, Nevada/Arizona. Coloradojoen valtava pato on ehdottomasti lyhyen pysähdyksen arvoinen, jo maisemansa vuoksi.

auringonallaDSC_0216 Page, Arizona. Kummallinen pikkukaupunki, jossa ei ole juuri mitään, mutta sen liepeillä ovat niin Antelope Canyon ja Horseshoe Bend kuin Lake Powellin ja Coloradojoen karut maisemat.

auringonallaDSC_0498Cortez, Colorado. Pieni, melkein kuolleen oloinen kylä. Äkkiseltään ei juuri mitään nähtävää, mutta sitten alkaa bongaamaan hauskoja vintage-kylttejä ja intiaaniaiheisia maalauksia.

auringonallaDSC_0024Slide Rock State Park, Arizona. Miltä tuntuisi laskea mäkeä kylmässä luonnon muovaamassa liukumäessä helteisenä kesäpäivänä, punaisten kallioiden ympäröimänä? Älä kuitenkaan liukastu kivillä kuten minä.

auringonallaDSC_0638 Very Large Array, New Mexico. Hetki tieteiselokuvien kulisseissa, ympärillä kirkkaan sininen taivas ja loputon ruohoerämaa.

auringonallaDSC_0716El Paso, Texas. El Paso ei tietenkään ole kovin tuntematon, mutta ehkä kukaan ei matkusta sinne varta vasten. Muuri Meksikon ja Usan välillä hämmentää, illalla kannattaa nousta näköalakukkulalle katsomaan auringonlaskua ja tuhansien valojen syttymistä Juarezin puolella.

Saguaro Saguaro, Arizona. Miten valtavia kaktukset voivatkaan olla? Välttämättä ei tarvitse mennä edes kansallispuiston puolelle, komeita yksilöitä on myös ulkopuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASan Luis Obispo, Kalifornia. Yhdistä edullinen majoitus ja sympaattinen pikkukaupunki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAliso Beach, Kalifornia. Laguna Beachilla sijaitseva ranta on kaunis, ja muutenkin rantakaupunkien läpi ajaminen ruuhkista huolimatta viihtyisää.

DSC_2949Cape May, New Jersey. Kauniita vanhoja huviloita ja valtava, pehmeähiekkainen biitsi. Kesällä varmaan täynnä porukkaa, syksyllä lähes autio.

auringonallaPA211460Poughkeepsie, New York. Hudsonjoen varrella sijaitseva pikkukaupunki ei ole mitenkään erityinen ainakaan nopealla vilkaisulla, mutta kävelysilta joen yli on maisemiltaan hieno, etenkin ruska-aikaan!

auringonallaP3060027Naples, Florida. Yksi Floridan tuntemattomista helmistä. Näin täällä ensimmäistä kertaa ikinä vapaudessa uivan delfiinin!

Joskohan tässä nyt olisi tarpeeksi Amerikkaa vähäksi aikaa. Ensi viikolla ollaan sitä paitsi jo lomalla ja Amsterdamissa!

Suosikkikohteeni Amerikassa (matkakuumetta ilmassa!)

Olen välillä ihan pakahtua onnesta, kun mietin mitä kaikkia ihania muistoja olemme saaneet matkustamisen myötä. Kun katselen lomakuvia, muistan aina elävästi sen fiiliksen paikan päältä ja joskus on ihan käsittämätöntä ajatella, että olemme niin etuoikeutettuja, että voimme matkustaa vapaasti minne tahansa. Oman budjettimme ja aikaresurssien puitteissa tietenkin.

Aloin pohtimaan kaikkia niitä paikkoja, joihin haluaisin ehdottomasti matkustaa uudelleen, tai jotka ovat jääneet mieleen erityisesti. Niitä oli niin monta, että päätin sittenkin koota tähän suosikkikohteeni vain yhdestä maasta. Amerikka, mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla. Ja sanottakoon, että emme ole nähneet varmasti vielä puoliakaan, eikä käytyjä osavaltioitakaan ole kuin toista kymmentä. Reissuhaaveita on useita, ja odotamme vain oikeaa hetkeä, että pääsemme niitä toteuttamaan.

Listaus ei ole missään järjestyksessä, ennemminkin olen ensin ajatellut länsirannikon puolta, sitten Floridaa ja lopuksi vielä itäpuolta.

grandcanyonIMG_2921

Grand Canyon. Vaikka nämä eivät olekaan missään järjestyksessä, niin kyllä Grand Canyonin ilmestyminen auringonnousun aikaan nenän eteen niin valtavana, kaikki äänet imevänä aukkona on ollut yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Oli todellinen onnenpotku, että emme jääneet Flagstaffiin motellille nukkumaan hyviä yöunia vaan heräsimme jo kolmen aikoihin ja ajoimme sysipimeässä yössä kanjonille. Olimme perillä juuri auringonnousun aikaan eikä paikalla ollut kuin pari ihmistä lisäksemme, sillä emme menneet muutenkaan minnekään päänäköalapaikalle. Vaaleanpunainen usva ja ääretön hiljaisuus paljastivat valtavan kanjonin pala palalta!

P7026372

Death Valley. Pidän jostain syystä aavikoista ja erämaasta, ne ovat jotenkin todella romanttisia paikkoja. Death Valley ei ole mikään valtava nähtävyys, mutta jotenkin se reilun 50 lämpötila yhdistettynä niin karuun maisemaan oli jotain todella turruttavaa, muistan sen aina! Jos olet Vegasissa, niin kannattaa ehdottomasti tehdä pieni autoretki Death Valleyn suuntaan.

antelopecanyonDSC_0354

Antelope Canyon. Kaikki varmaan tietävätkin, että kanjoniin tehdään vain opastettuja retkiä ja se tarkoittaa sitä, että vaikka kuvissa näyttää toisin, niin ruuhkaahan siellä tulee. Silti kanjoni oranssin eri sävyisine seinämineen oli jotain, millaista en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Olisi huippua päästä kävelemään kanjonissa omassa rauhassa, mutta harmi kyllä se ei taida olla mahdollista. Ajankohdaksi kannattaa valita peak time, koska silloin auringonvalo on kanjonissa parhaimmillaan.

monumentvalleyDSC_0425

Monument Valley. Ajoimme Monument Valleyn läpi ihan liian kiireellä, ja lisäksi Utahilla olisi varmasti paljon hienoja maisemia ihan lähietäisyydellä. Seuraavalla kerralla haluan majoittua Monument Valleyssa näköalapaikalla olevassa hotellissa ja nähdä auringonlaskun!

P6295657

Kalifornian rantatie. Aloitimme ensimmäisen roadtripimme San Franciscosta ja ajoimme kuuluisaa Kalifornian rantatietä aina San Luis Obispoon (viehättävä pikkukaupunki) saakka. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun ensimmäinen suuri seikkailu on edessä, tie mutkittelee korkealla kalliolla ja alhaalla näkyy syvän sinisenä kimaltava meri.

auringonallaDSC_9644

Los Angeles. Vaikka kaupungissa on huonojakin puolia, niin silti se on yksi lemppareistani. Erityisen kaunis Losi on auringon laskiessa, oli näköalapaikkana sitten Griffith Observatory tai Mulholland Drive. Kaupungin lukuisat korkeat palmut teiden varsilla tuovat ihan omanlaisensa fiiliksen, ja lukuisilla eri rannoilla on lomatunnelmaa kerrakseen.

auringonallaDSC_0834

Palm Springs ja Joshua Tree National Park. Nämä sijaitsevat niin lähekkäin, että niputin siksi yhteen. Joshua Treen kansallispuisto ei ole mikään valtava, mutta jotain kiehtovaa siinäkin on kaikessa karuudessaan. Palm Springsiä emme ehtineet edes hirveästi näkemään, mutta jotenkin se aavikolla puhaltava tuuli ja vaalea hiekka siellä täällä loivat jopa melko aavemaisen tunnelman, ainakin yöllä.

auringonallaDSC_0540

Albuquerque. New Mexicon pieni pääkaupunki on must-kohde ainakin kaikille Breaking Bad -faneille. Ja kaupunki on muutenkin jotenkin sympaattinen. Vanha kaupunki on perinteistä punertavaa pyöreäreunaista rakennustyyliä, yliopiston lähettyvillä löytyy taas katutaidetta ja edullisia ravintoloita. Ja tietenkin kaupungissa on lukuisia tv-sarjan kuvauspaikkoja.

auringonallaP3060059

Everglades. Mikään ei ole niin jännittävää kuin alligaattorijahti. Ja jahdilla tarkoitan sitä, että niitä yrittää omatoimisesti bongailla ajamalla autolla eri jorpakoiden äärelle ja kurkottaa päänsä hipihiljaa tien laidalta, jotta näkisi edes vilauksen alligaattorin hännästä. Hui, kuinka pelkäsinkään tuota ajatusta etukäteen, edes autosta nousemista sellaisella alueella, mutta sitten alkumatkasta nähdyt kolme alligaattorin poikasta sulattivat minut täysin. Onneksi niiden mama ei näyttäytynyt, vaikka myöhemmin bongasimme kyllä isojakin yksilöitä, ja joskus jopa todella läheltä!

P3073166

Key West ja Florida Keys. Jenkkien eteläisimmän kaupungin tunnelma on ihastuttavan trooppinen ja talot kauniita kuin satukirjassa. Miinusta tulee tietenkin ruuhkista ja parkkipaikkojen vähyydestä, mutta ehkä seuraavalla kerralla yrittäisin venyttää budjettiin yöpymisen Key Westissä. Ajomatka Florida Keysien läpi on hieno kokemus, vaikka välillä saaret ovat todella pusikkoisia eikä turkoosista merimaisemasta ole tietoakaan. Onneksi matkan varrelle osuu loputon määrä siltoja.

auringonallaPA221529

Fire Island. New Yorkin -lomaan yhdistetty mini roadtrip on aina hyvä idea. Ja ajomatkalla Hamptoneiden suuntaan kannattaa pysähtyä Fire Islandilla, joka on todella kapea ja karu saari upeine rantoineen ja majakkoineen. Tykkäsin myös Montaukin tunnelmasta, kuten koko Long Islandista (en tietenkään siitä pusikkoisesta motarista). Syksyllä alueella on supersöpöjä kurpitsapeltoja ja muuten todella hiljaista ja rauhallista.

auringonallaPA211380

New York. Enhän voisi jättää tällaiselta listalta pois New Yorkia. Kaupunkia, joka yhtä aikaa ärsyttää ja ihastuttaa, mutta enimmäkseen saa turistin tuntemaan olonsa elokuvamaiseksi. Kaikki paikat ovat tuttuja entuudestaan, vaikka niissä ei olisi koskaan itse vieraillut. Silti jokaisen nurkan takaa voi löytää jotain yllättävää.

No, mites on, mitkä on teidän suosikkikohteita? Itseä kiinnostaisi kovasti ainakin maan luoteisosa, ja todennäköisesti suuntaamme sinne sitten seuraavaksi. Tästä listauksesta jäi kyllä puuttumaan vaikka mitä kivoja, pienempiä ja/tai tuntemattomampia paikkoja. Ehkä niille pitäisi tehdä ihan oma listansa.

Täydellinen aamu Daytona Beachilla, mikä yllätys!

Saavuimme Daytona Beachille myöhään illalla, sillä olimme lähteneet aamulla Miamista, ajaneet Fort Lauderdalen rannalle aamupalapiknikille ja viettäneet päivän Titusvillessä Kennedy Space Centerissä. Meillä oli nälkä ja väsymys, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen mitään koko päivänä, mutta sen sijaan olimme uppoutuneet täysillä avaruusteemaan.

Ajoimme ohi valtavan F1-radan, suoraan rantakadulle asti, missä majoituksemme sijaitsi. Heti rantaan saavuttuamme meitä odotti shokkiyllätys: spring break ja biker week! Porukkaa oli siis joka lähtöön, niin liikenteessä kuin kaduilla. Ennen kuin hermostuimme tilanteeseen ihan täysin, saimme auton erääseen parkkihalliin, josta pääsimme suoraan suht rauhalliseen ostoskeskukseen ja syömään Johnny Rocketsin burgerit. Sen jälkeen pakenimme suoraan majapaikkaamme.

Daytona Beachin motellimme oli reissun halvin, olisiko se maksanut edes viittäkymppiä. Flamingo Inn kuulosti yhtä aikaa sekä kitsiltä että suloiselta, joten uskoin tekeväni loistodiilin. Saimme avaimet (olimme viimeiset jotka saapuivat perille, joten meitä odotettiin jo), nousimme toiseen kerrokseen ja kävelimme rakennuksen päätyyn. Oven takana meille paljastui huone, jonka tapetit roikkuivat seinillä, kaasuhella oli karstainen kuin mikä ja lattia oli paikoin ällöttävän pehmeä. Mutta huoneeseen kuului parveke, mikä nostatti mielialaa.

auringonallaIIMG_0417

Emme olleet vielä tässä vaiheessa nähneet rantaa pimeyden takia, mutta aaltojen äänet kuuluivat selvästi. Päätin herätä seuraavana aamuna hetkeä ennen auringonnousua ja mennä kävelemään rannalle. Aamulla huomasin, että huoneemme sijaitsi ihan rannan vieressä, pienen uima-allasalueen yläpuolella. Ihasteltuani näkymää ensin parvekkeeltamme, puin shortsit ja lämpimän pitkähihaisen paidan ja kävelin rannalle.

auringonallaIP3100173auringonallaIP3100176auringonallaIP3100178

Auringonnousu oli mitä täydellisin: utuisen vaaleanpunainen, ja taivaalla oli vain pieniä pilvirykelmiä. Rannalla oli rauhallista, eikä paikalla ollut muita kuin lintuja, muutama kalastaja ja satunnaisia lenkkeilijöitä. Ja kuinka huikea paikka se olikaan lenkkeillä, sillä hiekka oli kovaa ja tasaista ja ranta loputtoman pitkä.

auringonallaIP3100210auringonallaIP3100206auringonallaIP3100240auringonallaIP3100217auringonallaIP3100222auringonallaIP3100189

Aamulenkkini jälkeen kurvasimme lähimpään Publixiin hakemaan aamupalatarvikkeita ja söimme perinteiset leivät, jugurtit ja hedelmät melko upeissa maisemissa. Hinta-laatusuhteeltaan aivan mieletön näköala! Toiseksi viimeisen aamun bonuksena ostimme vielä sitruunapiirakkadonitsin 7elevenistä, mistä tyypillisesti nappaamme kahvit.

auringonallaIP3100256auringonallaIP3100259auringonallaIP3100260

Aamupäivällä kävimme vielä yhdessä kävelemässä rannalla, mutta harmiksemme huone piti luovuttaa ja meidän oli aika jatkaa matkaa Orlandoon. Daytona Beachista jäi kuitenkin elävästi mieleen upea auringonnousu ja todellinen breakfast with a view!

auringonallaIP3100252P3103329P3103314P3103321P3103330

Evergladesin suoalueella alligaattoreita bongailemassa, näkyikö yhtään?

Edellisellä Floridan-reissullamme missasimme jotain kyseiselle osavaltiolle tyypillistä: alligaattorin. Ajelimme kyllä Evergladesia liipaten Keys-saarille, mutta käytännössä emme nähneet varsinaista suoaluetta ollenkaan. Eikä siis yhtään alligaattoria.

Tällä kertaa olikin ihan ehdoton juttu, että ajamme Evergladesin läpi. Sen sijaan pientä päänvaivaa aiheutti se, miten niitä alligaattoreita sitten bongaillaan. Blogien lueskelun tuloksena löysimme Loop Roadin, jossa gaattoreita saattoi bongata ihan omatoimisesti tietä ympäröivästä jorpakosta. Ainoa vain, että Googlen mukaan kyseinen tie on suljettuna talvikuukausina, milloin mekin olimme liikenteessä.

Aloimme siis etsimään retkijärjestäjää, jolla olisi suoajelu veneellä ja/tai rakennettu reitti, jota pitkin kävellä suon yläpuolella. Vaihtoehtoja löytyi paljon, mikä ei liene mitenkään ihme, ja ainakin osassa hintaan kuului alligaattori-show. Se ei kiinnostanut meitä pätkääkään, joten viimeiseen iltaan asti pohdimme mitä oikein tekisimme, ja lopulta päädyimme siihen, että ajamme Loop Roadin alkupisteeseen ja jos se on oikeasti kiinni, niin kehitämme pikaisesti vaihtoehtoisen suunnitelman.

Lähdimme liikenteeseen Naplesista jo aamuvarhaisella ja olimme piakkoin kansallispuiston alueella. Ajoimme puiston läpi menevää Tamiami Trailia pitkin ja katselimme silmä kovana ajoittaisia kosteikkoja, josko niillä näkyisi edes pieni vilaus alligaattoreista. Emme bonganneet mitään muuta kuin lintuja, sekä Ochopeen kohdalla Yhdysvaltojen pienimmän postikonttorin.

P3062983

Ensimmäinen varsinainen pysähdyksemme oli ihan sattumalta Kirby S. Storter Parkin kohdalla. Vaikka alkuperäinen tarkoituksemme oli vain ihailla suomaisemaa pysähdyspaikalta, huomasimme iloksemme paikalta lähtevän korotetun kävelyreitin suolle. Tähän aikaan vuodesta maasto on kuivahkoa, joten kosteikon sijaan kävelimme suurimman osan matkasta metsikössä. Reitti ei ollut kovin pitkä, mutta sen päässä odotti pieni palkinto: lammikko, jossa uiskenteli kolme alligaattorin poikasta! Voi mahtava, miten suloisia!

auringonallaIMG_0233P3062991P3063008P3062994auringonallaP3060043auringonallaP3060040P3062998

Tästä innostuneena jatkoimme Loop Roadille, joka oli kuin olikin avoinna. Lähdimme ajamaan kapeahkoa hiekkatietä, jossa varoiteltiin ettei reitin varrelta (n. 38 km) pääse kääntymään takaisin, vaan sille tielle lähtiessään on pakko ajaa koko kierros. Jatkoimme luottavaisin mielin matkaa ja huomasimme hyvin pian, ettei tiellä ollut muuta liikennettä ollenkaan.

Kuivan kauden johdosta ympäristö oli lähinnä metsää, mutta pienten betonisiltojen kohdalla vettä oli enemmän tai vähemmän. Pysähtelimme välillä toivorikkaina kurkkimaan ojiin, mutta mitään ei näkynyt. Kunnes sitten tulimme isommalle lätäkölle: Lintujen lisäksi paikalla lillui ihka elävä alligaattori! Ja pian huomasimme, että tien toisella puolella lymysi ihan tien vieressä yksi erittäin iso yksilö. Tässä vaiheessa paikalle kurvasi myös lähes ainoa kierroksen aikana nähty auto, kun aasialaisporukka ajoi varovasti paikalle.

P3063016P3063015P3063020P3063021

Bongasimme ensimmäiset alligaattorit jo Loop Roadin alkupäässä (lännestä katsottuna), mutta luvassa oli vielä useampi lisääkin. Alligaattoreiden havaitseminen on jossain määrin taitolaji, ja heti kun silmä tiesi mitä etsiä, alkoi otuksia bongailemaan enemmän (ja myös muualta kuin Evergladesista, mm. Kennedy Space Centerin alueella oli lukuisia alligaattoreita).

P3063035P3063041auringonallaP3060059

Loopin loppupäässä eli Miamin puoleisessa päässä tie muuttui asfaltoiduksi, joten päällystämätöntä tietä oli yhteensä noin 30 km verran. Kyseisellä alueella oli myös asutusta, mikä oli itselleni suorastaan järkytys: kuka haluaa asua täällä, missä ei ole mitään muuta kuin suota ja epäilyttäviä alligaattoreita (huolimatta siitä kuinka suloisia poikaset saattavat olla). Erään talon pihalla ohitse ajavia odotti suoranaiset kauhuleffalavastukset, kun autonraatoihin oli laitettu istumaan mm. nukke, jonka silmät oli tuhrittu mustalla tussilla. Liekö kyseessä joku tilataideteos?

Loop Roadilta Tamiami Trailille palattuamme maisema tylsistyi selvästi ja retkijärjestäjien veneet täyttivät tien vieressä kulkevaa ojaa. Ajelu suolla olisi varmasti ollut ihan mielenkiintoinen, mutta omatoiminen alligaattoreiden bongailu oli ehdottomasti yksi loman kohokohdista!

(Ei) ihan täydellinen lomapäivä Key Westissä + Florida Keys

Pääsiäisloma on ollut poikkeuksellinen: olen ollut kotona. Ja vieläpä yksin, sillä Antti on viettänyt koko pitkät pyhät isänsä kanssa lempikaupungissamme Berliinissä. Tosin tämä kotona olemiseni on ihan vapaaehtoista, ja tuntuu hullulta, että kieltäydyin mahdollisuudesta lähteä mukaan. Mutta joskus pitää miettiä omaa jaksamista, myös matkustamisen suhteen. Heti huomenna lähden nimittäin kolmen päivän työreissulle Rukalle, sieltä kotiuduttuani joudun pörräämään hieman lähimaakunnassa ja sunnuntaina hyppään Vilnan-koneeseen ja kohti konferenssia. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua haaveilemasta matkoista joka ikinen päivä, vaan Antin WhatsAppiin on ilmaantunut vaihtuvia suunnitelmia tämän tästä: pitäisikö sittenkin lähteä Kaliforniaan syksyllä, Nykissä olisi kyllä kiva käydä, löysin edulliset lennot Losiin! ja pitäisikö sittenkin palata alkuperäiseen suunnitelmaan Lontoo+Santorini ja säästää kesää 2018 varten?. Onneksi kesän lomareissu Amsterdamiin on nyt varattu, ettei enää tarvitse sen suhteen vaiheilla.

Sanomattakin selvää, että minulla on (Aurinkomatkojen vanhan sloganin mukaan) aina mielessä loma. Ja jos mietin oikein sanaa loma, voisi sen kohdalla sanakirjassa olla kuva Key Westistä. Ja matka tuonne Jenkkien eteläisimpään, trooppiseen pisteeseen menee vielä sellaista maisemareittiä, että kaikki turkoosin meren rakastajat eivät varmastikaan tule pettymään. Joskin, pakko sekin on mainita, että saarien keskellä merta ei näy, ainoastaan siltaosuuksilla. Mutta niitä siltoja riittää! Ja pisin niistä, Seven Mile Bridge, on tietenkin reilun kymmenen kilometrin pituudellaan aika uskomaton.

auringonallaP3080138P3073117P3073127P3073128P3073115P3073113

Vaikka lähtisimme Miamista kuinka aikaisin liikkeelle, nähtävästi meillä ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia ehtiä perille Key Westiin tarpeeksi ajoissa. Florida Keysin läpi ajettaessa on nimittäin ihan pakko pysähtyä vähintään muutamaan otteeseen kuvaamaan näkymiä. Sen myötä saavuimme jälleen kaupunkiin ihan liian myöhään, että olisimme saaneet autoa parkkiin. Ja Key Westissä jos missä parkkipaikan etsiminen on todella stressaavaa. Varsinkin, jos vahingossakaan pyörii turisteja pursuilevan Duval Streetin liepeillä. Ylipäätään kadut ovat niin kapeita, ja täynnä pysäköityjä autoja, että katumaasturilla eteneminen vaatii välillä melkoista tarkkuutta, jos joku tulee vastaan. Harmaita hiuksia aiheuttavat myös parkkisäännöt, joiden tulkkaaminen on joskus rakettitiedettä. Jos vapaa paikka jostain keskustan liepeiltä löytyykin, voi olla varma, että siihen liittyy jotain poikkeuksellista. Tunnin kiertelyn jälkeen saimme auton kaupungin kauimmaiseen nurkkaan.

P3073132P3073140P3073165

Parkkiongelmat eivät olleet ainoa ”ei täydellinen” -hetkemme Key Westissä. Aina aurinkoisilla Florida Keyseillä pyöri nimittäin muutama uhkaava sadepilvi. Koska meillä ei ollut sateenvarjoja mukana, kiiruhdimme askeleitamme ja puolijuoksimme muutaman kilometrin matkan autolta Duval Streetille, missä halusimme ehdottomasti syödä Old Town Mexican Cafessa, jonka terassi on kivan pieni ja viihtyisä. Emme olleet uskoa tuuriamme, kun saavuimme ravintolaan ja saimme ainoan vapaan pöydän suoraan kadun vierestä, tunnelmaltaan ihan täydelliseltä paikalta. Mutta sitten ensimmäisen pisarat tippuivat nenäämme ja jouduimme siirtymään sisätiloihin. Voi, mikä pettymys!

Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään Key Westin ehkä tunnetuimmalle nähtävyydelle, eli eteläisimmän pisteen merkkipaalulle. En kyllä tiedä miksi me sinne lähdimme, sillä olemme nähneet sen aikaisemminkin, emmekä missään nimessä jaksa jonottaa kuvausvuoroa paalulle. Ehkäpä kyseisellä paikalla on sen verran kivat maisemat merelle, että siellä kannattaa pyörähtää. Paitsi että tällä kertaa meri oli harmaahko ja myllersi raivoisasti, vaikka sade oli kyllä loppunut melko lyhyeen.

P3073146P3073150auringonallaP3080096

Onneksi sentään kolme pettymystä Key Westin suhteen oli tarpeeksi. Lähdimme kävelemään tarkoituksella hieman rauhallisempia katuja ja etsimään täydellistä keywestiläistä katunäkymää, jonka olin bongannut auton kyydistä (onneksi Antilla riittää hermo tällaisten hyvin epämääräisten toiveiden toteuttamiseen). Kävelimme Eaton Streetiä pitkin ja huomasimme valinneemme juuri oikean kadun, sillä sen varrella on mm. aivan ihana Tropic Cinema, sekä lukuisia muita kauniita rakennuksia. Sekä yhdellä sen poikkikaduista juuri se katu, mitä lähdettiin hakemaan. Key Westin valkoisten aitojen ylitse pursuava trooppinen vehreys yhdistettynä supersuloisiin puutaloihin on juuri se, mikä tekee Key Westistä idyllisen.

P3073159P3073166P3073174auringonallaIMG_0290P3073180

Paluumatkalla meillä oli hieman kiire, sillä halusimme ehtiä Marathonin motelliimme katsomaan auringonlaskua Meksikonlahden puolelle. Pysähdyimme matkalla kerran, mutta ehdimme kuin ehdimmekin persoonalliseen motelliimme, joka oli reissun kallein, mutta jonka takapihalla oli mitä ihastuttavin pienvenesatama ja aivan upea auringonlasku!

auringonallaP3080104P3083183auringonallaP3080099auringonallaP3080111P3083197auringonallaP3080126auringonallaP3080124P3083215P3083217

Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni, jota lähdimme juhlistamaan lähes viereiseen IHOPiin. Överi pannariaamupala on juuri se, mitä kaikki 34-vuotiaat tarvitsevat. Aamupalan jälkeen pakkasimme jälleen kerran tavaramme, luovutimme huoneemme ja ajoimme tien toiselle puolelle Sombrero Beachille. Pieni mutta kaunis ranta oli selvästi paikallisten suosiossa, sillä sen parkkipaikka täyttyi heti aamupäivästä. Istuskelimme hetken rannalla ja katselimme elämänmenoa. Olo oli niin stressistä vapaa kuin olla ja voi. Olkoon se hyvä lähtökohta 35. vuodelleni!

auringonallaIMG_0326P3083224P3083225

Yllättävän upea Florida

Maaliskuinen Floridan-reissumme oli kolmas matka syksy-kevättalvi välillä, joten sen suunnittelu jäi kovin ylimalkaiseksi ja reittikin päätettiin suurimmaksi osaksi ensifiiliksen mukaan. Olimme varanneet kaikki majapaikat, mikä ei antanut liikkumavaraa suunnitelmien muutoksille, mutta toisaalta saimme yöpymiset edullisemmin kuin paikan päältä hankittuina (ja muutenkin tosi edullisesti) ja ylipäätään meillä oli joku paikka missä yöpyä, sillä tuohon aikaan motelli jos toinenkin vilkutti no vacancy -valoja. Meillä oli siis tiedossa päivän määränpää, mutta kaikki se, mitä päivän aikana teimme, oli vapaasti valittavissa.

Florida6Florida1

 

Edellinen reissumme Floridaan oli neljä vuotta sitten, jolloin vietimme muutaman yön Miamissa ennen New Yorkiin siirtymistä. Vuokrasimme myös auton ja hujautimme Key Westiin ja takaisin saman päivän aikana. Trooppisena hyvän mielen paikkana mieleen jäänyt Key West olikin meillä listalla ehdottomasti, ja bonuksena tietenkin ajaminen Keys-saarten läpi. Everglades oli myös reittimme varrella luonnollisestikin, koska ajoimme länsirannikon puolelta itärannikolle. Muut paikat hyppäsivät suunnitelmaamme sopivan sijaintinsa vuoksi.

Florida5Florida4

Viikko Floridassa oli taas hyvä osoitus siitä, kuinka paljon autolla liikkuessa näkee. Välimatkat eivät olleet kovin pitkiä, mutta vaihdoimme paikkaa päivittäin. Sen johdosta näimme aika hyvän kattauksen keskenään erilaisia paikkoja. Oli tropiikkia, suota, eläimiä (kuten alligaattoreita, huh!), urbaania katutaidetta, art decoa, huimia auringonlaskuja ja -nousuja, dineraamupaloja, avaruuspäivä, vaaleahiekkaisia biitsejä ja monen monta motellia. Eniten pidän roadtripeissä siitä lähdön fiiliksestä, joka koittaa joka ikinen aamu. Haetaan kahvit, syödään jotain häthätään kyhättyä aamupalaa ja pakataan auto aamuauringon lämmittäessä. Näppäillään navigaattoriin joku määränpää, jonne saavutaan yleensä vasta illasta, sillä matkan varrelle osuu aina jotain yllättävää ja mielenkiintoista.

Florida2Florida3

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.

 

Urbaania taidetta Miamin Wynwoodissa

Olen ollut tänään hämmästyttävän pirteällä tuulella, vaikka onkin maanantai. En edes ole ihan varma, mikä minua inspiroi, mutta mielelläni otan kaiken ylimääräisen energian vastaan. Näin iltaa kohden alan kuitenkin tuttuun tapaan väsähtämään, joten oli pakko kaivaa esille jotain, mikä saa mielen sateenkaarenvärisiin sfääreihin. Nimittäin  kuvat Miamin Wynwoodista.

P3063061P3063053P3063072P3063060P3063077

En jostain syystä ole koskaan yhdistänyt Miamia ja urbaania katutaidetta. Art decoa ja värikkäitä hengenpelastajan koppeja kylläkin, sekä kuubalaisia värejä ja seinämaalauksia pursuavan Little Havanan. Nyt kun meillä oli kaupunkiliikkumisessakin auto alla koko ajan, saatoimme pyörähtää Little Haitissa levykaupassa ja Wynwoodin Art Districillä katsomassa ”onko siellä mitään ihmeellistä”.

auringonallaP3070070P3063083P3063094auringonallaP3070064P3063096

Aika pian selvisi, että katutaiteen ystäville Wynwoodissa todellakin oli nähtävää. Kuuluisin paikka lienee Wynwood Walls, jossa maalattujen muurien ja seinämien lisäksi löytyy mm. galleria. Tosin gallerioita ja museoita Art Districiltä ei puutu muutenkaan, vaan niitä on kymmeniä. Lisäksi alueella on paljon mielenkiintoisen näköisiä ruokapaikkoja ja baareja, sekä kauppoja. Turistejakin on, joka kulmalla, onhan Wynwood nähtävyys itsessään. Harvassa paikassa korttelit ovat kauttaaltaan katutaiteen peitossa!

P3063051P3063065IMG_2855P3063074P3063076

Tässäpä väriterapiaa kaikille niille, joiden maanantai oli astetta harmaampi!

Naplesin dramaattinen aurinko

Floridan-lomamme alkoi Tampan vierestä Clearwaterista, ja se jatkui St. Pete Beachin ja Pass-a-Grille Beachin kautta Naplesiin. Saavuimme suloiseen Lemon Tree Inniin loppuiltapäivästä ja lähdimme heti tavarat nakattuamme kävelemään kohti rantaa. Samalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja katuja, joiden varsilla näkyi sekä viihtyisiä että varmasti isolla rahalla rakennettuja taloja. Ei ihme, sillä Naples on Jenkkien rikkaimpia alueita, mutta se oli hieman yllätys, ettei näitä taloja oltu ympäröity kauttaaltaan korkealla muurilla.

P3052937P3052940P3052941

Rannalla meitä odotti loppuiltapäivän raukea auringonpaiste, paitsi että sen eteen tälläytyi kovaa vauhtia tumma pilvi. Ukkoseksi luulemamme ilmiö paljastui kuitenkin myöhemmin savupilveksi, joka tuli läheisestä maastopalosta. Pilven takaa kurkkiva aurinko näytti todella erikoiselta ja loi pitkälle, pehmeähiekkaiselle rannalle ihan oman tunnelmansa!

P3052942P3062951P3062952

Lähdimme kävelemään kohti laituria, ja bongasimme matkan varrelta yhdet rantahäät. Voi, millaisia hääkuvia kyseinen pari saikaan, noin dramaattinen taivas taustanaan! Lisäksi pilvien lomassa kaarteli pienkone vetäen perässään onnittelukylttiä (oletettavasti) samaiselle parille.

auringonallaIMG_0183P3062967P3062970auringonallaP3060027P3062968

Laiturilta käsin oli hauska katsella pelikaanien kalastamista, kuinka ne syöksyivät hurjan nopeasti ylhäältä alas merta kohti ja sukelsivat sukkana pinnan alle. Seurasimme pelikaanien ja pienten ”takatukkaisten” haikaroiden elämää tovin, kunnes huomasimme vedessä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: delfiinin! Delfiini pyörähteli laiturin vieressä useammankin kerran, vaikka antoikin odottaa itseään välillä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet delfiiniä luonnon vesissä, joten vielä yhdistettynä epätyypillisen näköiseen taivaseen, oli hetki todella taianomainen.

P3062975auringonallaP3060032auringonallaP3060031IMG_2828IMG_2829

Paluumatkalla kävelimme Naplesin ravintola- ja ostoskadun, 5th Avenuen kautta. Katu ei näyttänyt kovin amerikkalaiselta, vaan monet ravintolat henkivät eteläeurooppalaista fiilistä tyylikkäine ulkoterasseineen. Katselimme rantasandaalejamme ja shortsejamme ja päätimme jättää (todennäköisesti) kalliit viinilasilliset väliin ja läpsyttelimme takaisin motellillemme, jossa eläkeläiset katselivat iltauutisia (tai telenoveloita) telkkarit raikuen. Aamulla söimme varhain aamupalaa uima-altaan vieressä, auringon noustessa tällä kertaa lähes pilvettömälle taivaalle. Savun hajun haistoi vielä kevyesti Naplesin kaupungin rajalla, matkalla Evergladesiin alligaattoreita bongailemaan.

auringonallaIMG_0212floridaIMG_0210auringonallaIMG_0214

Viikon kierros Floridassa

Tämän talven viimeinen reissu suuntautui Floridaan ja reitin varrelle osui monen monta etappia, vaikka aikaa oli vain viikko. Vaihdoimme paikkaa joka päivä, mutta se sopi meille erittäin hyvin, sellaisia meidän roadtripit ovat aina olleet. Lisäksi rakastan sitä aikaista aamuhetkeä, kun auto pakataan, navigaattoriin kirjataan uusi paikka ja lähdetään liikkeelle vain hetki auringonnousun jälkeen. Silloin on vielä rauhallista ja valo on mukavan pehmeää.

Meidän lennot olivat Tampaan, mikä osoittautui loistavaksi vaihtoehdoksi siksi, että kenttä oli pieni, maahantulomuodollisuudet nopeat ja henkilökunta ystävällisintä. Olimme vuokranneet auton Alamolta ja vaihdoimme sen suunnitellusti vuokraamolla Infinitin katumaasturiin. Sieltä olikin loistava katsella maisemia! Vaikka olimme perillä myöhään iltapäivällä, emme olleet niin väsyneitä, ettemmekö olisi lähteneet kruisailemaan Clearwaterin rannalle. Oli lauantai-ilta, joten porukkaa oli liikenteessä todella paljon ja parkkipaikan löytyminen oli tuskaisaa, mutta lopulta saimme auton kauimmaiseen katuparkkiin ja ehdimme juuri ja juuri näkemään upean auringonlaskun. Ja mikä biitsi, ihan mieletön valkoinen hiekka!

P3052884

Aamulla heräsimme jo hyvissä ajoin ennen muuta motellia ja heti auringon noustua lähdimme matkaan. Ensimmäisenä etappina oli Pass-a-Grille Beach, joka kuuluu St. Pete Beachiin. Keräsimme rannalla simpukoita ja ihailimme näyttävää haikaraa, joka muina miehinä seisoskeli (muiden) kalastajien joukossa. Illalla saavuimme varsinaiseen määränpäähämme eli Naplesiin ja lähdimme katsomaan auringonlaskua rannalle. Läheinen maastopalo aiheutti auringon eteen tummanpuhuvan pilven, mikä teki maisemasta aivan ainutlaatuisen. Kävelimme laiturille asti ja katselimme huvittuneina pelikaanien syöksyjä meriveteen kalojen perässä. Todellinen huippuhetki oli kuitenkin se, kun laiturin vieressä uiskenteli delfiini!

P3052903P3052922auringonallaP3060027P3062970

Naplesin jälkeen jatkettiin eläinten bongailua, nimittäin alligaattoreiden. Ajoimme Evergladesin läpi ja pysähdyimme muutamassa kohtaa, hieman kauhunsekaisin tuntein odottaen, mutta lopulta varsin tyynesti alligaattoreihin suhtautuen. Sillä niitä kyllä nähtiin. Aloitimme kevyesti kolmesta poikasesta, jatkoimme keskikokoiseen ja lopulta näimme yhden melko ison yksilön, ja ihan lähietäisyydeltä, huh! Jatkoimme matkaa Tamiami Trailia pitkin aina Miamiin, jossa käväisimme Wynwoodin taidealueella.

auringonallaP3060059P3063015P3063074P3063077

Key West oli yksi reissun odotetuimmista paikoista, sillä meillä oli sieltä kivoja muistoja neljä vuotta aikaisemmasta päiväreissusta. Tällä kertaa meni kuitenkin hieman pieleen jo aluksi, kun aina aurinkoisilla Florida Keyseillä leijui harmaat pilvet yllä ja sateen uhka oli läsnä koko ajan. Lisäksi perille saavuttuamme emme löytäneet yli tuntiin vapaata parkkipaikkaa, joten ehdimme jo todella hermostumaan koko kaupunkiin (olisihan se pitänyt tietää jo edellisestä kerrasta)! Lopulta löysimme vapaan ja myös turistin käytössä olevan paikan (vieläpä ilmaisen!) ihan kaupungin laidalta ja marssimme pikatahtia Old Town Mexican Cafe -nimiseen ravintolaan, jonka suojaisaan terassiin ja limettipiiraaseen olimme mieltyneet aikaisemmin. Saimme ihan täydellisen paikan terassilta, mutta niin vaan sade päätti saapua juuri silloin ja jouduimme väistämään sisätiloihin. Aina ei vain voi voittaa.

auringonallaP3080092P3073150auringonallaIMG_0290

Harmitusta onneksi lievensi majoituksemme Marathon Key:lla, tai ainakin sen pienvenesatama ja upea, Meksikonlahden auringonlasku! Seuraavana aamuna heräsimme syntymäpäivääni ja söimme valtaisan aamupalan IHOPissa. Ennen Miamiin lähtöä käväisimme saaren Sombrero Beachilla, joka oli selvästi paikallisten suosiossa. Miamissa ajoimme suoraan Miami Beachin puolelle ja kävelimme Ocean Drivella hetken, ennen kuin muistimme spring break -ajan olevan juuri sillä hetkellä. Söimme ulkona terassilla ja saimme ikäväksemme seurata lähes paljaiden takapuolten marssia pöytämme ohi ihan jatkuvalla syötöllä, mutta onneksi ruoka oli sentään hyvää. Sama meininki jatkui rannalla, eikä siellä jaksanut kuin käydä kääntymässä. Lopuksi pyörähdimme Little Haitin puolella Miamin suosituimmassa levykaupassa, mutta sekin oli lopulta vähän huti meidän osalta.

auringonallaP3080113auringonallaP3080133P3083225auringonallaP3090146

Miamin majoituksemme aamupala oli todella onneton, siis todella, joten päätimme hypätä auton rattiin ja hurauttaa jo aamuvarhaisella Fort Lauderdaleen, ostaa Publixilta aamupalaa ja syödä rannalla. Miten loistava idea! Siitä jatkoimme matkaa ja posotimme vauhdilla aina Titusvilleen asti, missä päivän varsinainen kohteemme, Kennedy Space Center, sijaitsi. Olin etukäteen suhtautunut paikkaan hyvin vähäisellä mielenkiinnolla, ja nieleskelin hieman 50 dollarin lippuhintaa, mutta lopulta päivästä tuli ikimuistoinen. Hintaan kuului bussikierros alueella (myös siellä näimme alligaattoreita, useita!) sekä eri näyttelyt ja imax-esitykset. Viisi tuntia ei tuntunut riittävän millään, ja vaikka homma oli amerikkalaiseen tyyliin hieman paatoksellista, oli itsellä olo kuin olisi elokuvassa!

auringonallaP3090160P3093262P3103312P3093293

Illaksi ajoimme vielä Daytona Beachille, missä meitä odotti sekä spring break -hulinat että biker-viikko, huh! Onneksi motellimme sijaitsi vähän rauhallisemmalla paikalla. Yöpimeällä huoneeseen kavutessamme pystyi aistimaan meren läheisyyden, ja aamulla sain vahvistuksen: huoneemme oli ihan rannan vieressä, ja meillä oli vieläpä parveke! Heräsin jo ennen auringonlaskua ja lähdin kävelemään rannalle. Oli aivan täydellisen kaunista ja rauhallista. Vain minä, muutama lenkkeilijä ja kalastaja, sekä upea biitsi! Myöhemmin haimme aamupalaa parvekkeelle ja vietimme juuri sellaisen aurinkoisen aamun, kuin lomalla kuuluukin. Aamupäivästä kävimme vielä kävelemässä rannalla uudestaan.

auringonallaP3100240auringonallaIMG_0433

Reissun viimeinen etappi oli Orlando, jossa majoituimme ihan ydinkeskustan tuntumassa. Vietimme iltaa läheisessä Lake Eola Parkissa ja seurasimme perjantai-illan rauhallista menoa. Seuraavana aamuna söimme vielä diner-aamupalan ja lähdimme kohti Tampaa ja lentokenttää. Matka kesti yli tuplaten sen mitä piti, kiitos ruuhkien, mutta onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen.

P3113338P3113357

Kiitos Florida, olit ihana, ja annoit sen verran valovoimaa, että tällä jaksaa kyllä talven loppuun!