Urbaania taidetta Miamin Wynwoodissa

Olen ollut tänään hämmästyttävän pirteällä tuulella, vaikka onkin maanantai. En edes ole ihan varma, mikä minua inspiroi, mutta mielelläni otan kaiken ylimääräisen energian vastaan. Näin iltaa kohden alan kuitenkin tuttuun tapaan väsähtämään, joten oli pakko kaivaa esille jotain, mikä saa mielen sateenkaarenvärisiin sfääreihin. Nimittäin  kuvat Miamin Wynwoodista.

P3063061P3063053P3063072P3063060P3063077

En jostain syystä ole koskaan yhdistänyt Miamia ja urbaania katutaidetta. Art decoa ja värikkäitä hengenpelastajan koppeja kylläkin, sekä kuubalaisia värejä ja seinämaalauksia pursuavan Little Havanan. Nyt kun meillä oli kaupunkiliikkumisessakin auto alla koko ajan, saatoimme pyörähtää Little Haitissa levykaupassa ja Wynwoodin Art Districillä katsomassa ”onko siellä mitään ihmeellistä”.

auringonallaP3070070P3063083P3063094auringonallaP3070064P3063096

Aika pian selvisi, että katutaiteen ystäville Wynwoodissa todellakin oli nähtävää. Kuuluisin paikka lienee Wynwood Walls, jossa maalattujen muurien ja seinämien lisäksi löytyy mm. galleria. Tosin gallerioita ja museoita Art Districiltä ei puutu muutenkaan, vaan niitä on kymmeniä. Lisäksi alueella on paljon mielenkiintoisen näköisiä ruokapaikkoja ja baareja, sekä kauppoja. Turistejakin on, joka kulmalla, onhan Wynwood nähtävyys itsessään. Harvassa paikassa korttelit ovat kauttaaltaan katutaiteen peitossa!

P3063051P3063065IMG_2855P3063074P3063076

Tässäpä väriterapiaa kaikille niille, joiden maanantai oli astetta harmaampi!

Mainokset

Puolivälissä kotoa eli Nykissä

No ehkei ihan puolivälissä olla, mutta ainakin ollaan matkustettu koko päivä. Ihan turhautumiseen asti. Aamulla etukäteen tilattu taksi soitteli hostellimme ovikelloa jo viiden jälkeen ja pakkauduimme enemmän ja vähemmän nukutun yön jälkeen taksin kyytiin hostellin omistajan vilkuttaessa ovelta. Ajoimme pimeän ja hiljaisen kaupungin kaduilla eikä edes kulkukoiria näkynyt missään. Matkaa lentokentälle tuli puolisen tuntia. Olin aikaisemmin hermoillut aikaisesta aamulähdöstämme ja taksin luotettavuudesta, mutta ilmeisesti taksikuski oli hostellin pitäjien tuttu, joten kaikki sujui hyvin eikä meidän tarvinnut lähteä viiden aikaan kaduille laukkujen kera metsästämään kyytiä.

Santo Domingon päässä kaikki siis meni hyvin. Sen sijaan Miamin kentällä oli edessä tuttua huttua: pitkiä jonoja ja hidasta etenemistä. Jatkolentolaisille ei ollut JFK:n tapaan pikapasseja, vaan jonottaa sai siinä missä muutkin. Laukut olivat maanneet lattialla jo pitkän tovin, kun me päästiin niiden luokse ehkä viimeisenä koko koneesta. Tullissa alettiin yllättäen kyselemään mitä kaikkea laukuissamme on, mutta ihme kyllä ”lähinnä vaatteita” riitti vastaukseksi ja selitys mitää teemme Nykissä.image Lue loppuun

Automatkan huipennus: Key West

Ajelullamme Florida Keys -saarilla oli päämäärä, nimittäin Yhdysvaltojen eteläisin piste, Key Westin kaupunki. Oletimme kaupungin olevan hyvin pieni ja käveltävissä päästä päähän muutamassa minuutissa. Olimme väärässä. Mutta pienen ja sympaattisen oloinen paikka on, vaikka pääkadun Duval Streetin ”väärästä” päästä siirtyminen toiseen päähän kestääkin odotettua kauemmin.

Heti kaupunkialueelle saavuttuamme huokaisimme pienesti ihastuksesta: talot olivat puisia, niissä oli edessä kuistit kiikkutuoleineen ja nimesimme ne Lucky Luke -taloiksi. Värit olivat vaaleita ja pastellisia, pihat vihreitä ja puut vanhoja. Olisimme halunneet tehdä kävelyretken keskustan lisäksi myös niissä maisemissa, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa siihen.

MIA-NYC_048 MIA-NYC_049 MIA-NYC_050

Ihastuksen jälkeen tuli kuitenkin melkeimpä vihastus: auto pitäisi saada jonnekin parkkiin, mutta keskustassa on jokainen kadunvarsi täynnä – tai sitten pysäköinti on juuri siinä kohti kielletty. Keskustassa on useitakin yksityisiä pysäköintialueita, mutta ne ovat kaikki tylysti täynnä (ja voin vain kuvitella kuinka kalliita). Alkaa vaikuttamaan siltä, että saamme ihailla Key Westiä lähinnä auton ikkunasta käsin. Lisäksi navigaattori huutaa meitä jatkuvasti tekemään u-käännösen, sillä kaikessa pikkukatujen vilinässä ja parkkipaikan etsimisessä olemme unohtaneet sammuttaa sen.

Lopulta, piiitkän etsinnän jälkeen, meillä käy tuuri ja vapaa kadunvarsipaikka löytyy läheltä pääkatua. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi, sillä uusi hieno parkkimittari ei suostu yhteistyöhön, ei rahan eikä luottokortin kanssa. Mittarin teksti, coming soon, on hieman hämmennystä aiheuttava. Turhaudumme ja lähdemme lampsimaan kohti pääkatua, kunnes huomaamme vanhanaikaisen parkkimittarin, sellaisen kuin Aku Ankoissa!

Syydämme siihen kaikki kolikkomme, joita on kertynyt ainakin puoli kiloa. Sitten vaan lappu ulos! Mutta miksi tässä ei ole mitään nappuloita? Miksi Aku Ankka aina hakkaa sitä mittaria raivoissaan? Oho, nämä onkin autokohtaisia mittareita… Olemme siis hyvää hyvyyttämme lisänneet jonkun parkkiaikaa, joka oli päässyt tippumaan nollaan. Hienoa, päivän hyvä työ sentään tehty!

MIA-NYC_058 MIA-NYC_059 MIA-NYC_055

Sitten päätämme olla välittämättä koko parkkimaksusta, sillä muuten koko päivä menee pilalle. Maksakoot sakot vaikka tonnin, nyt ollaan lomalla (oikeasti meitä hirvitti ne sakot ja varsinkin se, miten hankalaa niiden maksaminen käytännössä olisi). Lähdimme kävelemään Duval Streetin kulmalta rantaan päin, sillä halusimme nähdä eteläisimmän pisteen.

Tien päässä olimme hiukan hämillämme: ei kai sen pisteen kuulu mikään olematon olla ja siinähän on kuvien mukaan joku häkkyräkin. Hetken karttaa tutkittuamme huomasimme, että olimme juuri päinvastaisella puolella kaupunkia. Noh, eikun turistimeren sekaan kävelemään Duval Streetille, minkä olimme muutenkin ajatelleet kävellä päästä päähän, muutaman korttelin matkan. Aurinko paistoi ihanasti ja kaupungissa oli ihana lomafiilis!

MIA-NYC_052 MIA-NYC_051

Muutaman korttelin matka osoittautui myöhemmin muutamaksi kilometriksi, mikä on ruuhkaisella kadulla pitkä matka. Pääsimme kuitenkin Southernmost Pointille ja yllätyimme, että siihen ruman häkkyrän luokse oli oikeasti kuvausjono! Jokainen turisti halusi ottaa kuvan itsestään ja raidallisesta mötikästä. Me emme jaksaneet jonottaa, joten kävimme ottamassa kuvat väärältä puolelta, poseerausten kera kuitenkin!

MIA-NYC_056 MIA-NYC_053 MIA-NYC_054

Lähdimme kävelemään takaisin Duval Streetille aikomuksena mennä myöhäiselle lounaalle. Valitsimme lopulta paikaksi erään meksikolaisen ravintolan (Old Town Mexican Cafe), jolla oli kivan oloinen terassi. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Key Westin kaduilla kävelle kukkoja ja kanoja, kuten myös ravintoloiden terasseilla ja tarjoilijat ajavat niitä takaa.) Tilasimme kalatacoja, pulled pork hampurilaisen ja tietenkin key lime pien. Ravintola tarjosi alkunaposteluksi kasan herkullisia nachoja ja salsaa. Voi että oli hyvää!

MIA-NYC_061 MIA-NYC_062 MIA-NYC_060

Ruokailun jälkeen huomasimme kellon olevan jo sen verran, että olisimme takaisin Miamissa vasta myöhään illalla. Lähdimme siis kotimatkalle ja olimme kaiken kaikkiaan todella tyytyväisiä päiväretkeemme, jonka aikana olimme nähneet Keysit ja kirsikkana kakun päällä Key Westin. Tunnelma on omalaatuinen ja täysin erilainen kuin Miamissa (tai muualla päin Yhdysvaltoja). Tällä retkellä käsitimme taas kerran, kuinka iso ja monimuotoinen maa Yhdysvallat on. Sinne voisi tehdä vaikka kuinka monta matkaa.

Lentäminen Jenkkeihin

Olen lentänyt Yhdysvaltoihin yhteensä kolme kertaa: kaksi kertaa New Yorkiin ja kerran Miamiin. Ja kuten olettaa saattaa, nämä tuskin jäävät viimeisiksi lennoiksini kyseiseen maahan. Siltikin, että koen välillä oloni tosi turhautuneeksi erityisesti maahansaapumisjärjestelyiden kourissa.

Ensimmäinen lentoni oli varsin monen pompun kautta kulkeva, sillä lopullinen määränpää, Des Moines, vaati useamman päivän matkustamisen. Plussaa siinä oli yksi yö Nykissä, mikä oli lukiolaiselle Heidille jännittävä juttu. Lensin ensin Kuopiosta Helsinkiin, sitten eteenpäin Dusseldorfiin, mistä lensin Atlantin yli New Yorkiin. Seuraavana päivänä lentoni lähti La Guardialta kohti Milwaukeeta, jossa jälleen koneen vaihto ja vihoviimeinen lento Des Moinesiin. Huh!

PC241070

Toinen lentoni oli kaikkein miellyttävin ja yksinkertaisuudessaan Finnairin HEL-JFK-HEL (tosin kyllä tähän sisältyi myös hyvin lentoaikoihin istuvat Oulu-Helsinki -lennot!). Mikäli on mahdollista lentää suorilla lennoilla ja se maksaa vain hieman enemmän, valitsen ehdottomasi tämän kivuttomamman vaihtoehdon. Lisäksi tuohon aikaan tämä suora lento oli kaikkein edullisin. Oi niitä aikoja (2011)!

Kolmannella kerralla päästiin taas mukaan vaihtoruljanssiin ja lensimme Miamiin Lontoon kautta. Vaihtoaikaa meillä oli varattuna kaksi tuntia, mikä ei meinannut riittää sitten mihinkään, vaikka jatkolento oli samasta terminaalista eikä meidän tarvinnut muuta kuin vaihtaa konetta. Matkat ovat kuitenkin pitkiä, ihmisiä on paljon ja Heathrowlle saapuvat koneet taitavat aina lasketua ruuhkan takia puoli tuntia myöhässä.

Jouduimme röyhkeästi etuilemaan turvatarkastusjonossa puoleen väliin jonoa ja mietimme etuilevamme lisää, kunnes kuulimme, että muilla oli vielä aikaisemmin lähtevä lento kuin meillä. Jonotimme siis ihan rauhassa siitä puolivälistä eteenpäin ja lähdimme sen jälkeen kiitämään kohti omaa porttiamme. Kävelymatkaa oli tietenkin vielä edessä, mutta ehdimme lopulta ihan hyvin. Ennen koneeseen pääsyä meitä kohtasi vielä useampi eri piste, jossa piti näyttää boordaria ja virkailijat haastattelivat meitä matkamme luonteesta jne. Koneeseen kuitenkin päästiin ja vain huomataksemme, että ruuhkien takia muut matkustajat tulivat paljon myöhemmin ja kone lähti tunnin myöhässä.

PC241072

Paluu oli New Yorkista ja Pariisin kautta. Pariisissakin vaihtoaikaa oli hyvin varattuna ja terminaali oli periaatteessa sama, mutta sen siipeä piti vaihtaa, mikä aiheutti jonkin verran kävelyä. Ja taaskin kiireessä, sillä kone laskeutui Pariisiin jälleen puoli tuntia myöhässä. Pariisissa ei onneksi ollut yhtään samanlaisia turvatarkastusjonoja ja pääsimme turvasta läpi minuutissa. Hienoa Pariisi!

Yhdysvaltojen maahan saapuminen on yleensä täyttä tuskaa. Se ei ollut sitä vielä vuonna 2001 ja silloin selvisi hyvin pienellä haastattelulla. Vuosi 2011 oli myös hyvin kohtuullinen, mutta Miami 2012 sai taas sapen kiehumaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka katkeran tilityksen, mutta jätän sikseen, sillä minulla on myös tapana ylireagoida asioihin.

Hyvä ruoka, parempi lento? American Airlinesin eväät oli yllättävän maistuvia, vaikka yleisesti ottaen inhoan lentokoneruokia ja jätän ne monesti syömättä.

PC241068

Vielä yksi vinkki lentoja katseleville: Ainakin Ebookersilla pystyy katsomaan lentoja multisegmenttinä eli esim. Hel-Mia, Mia-Nyc, Nyc-Hel kaikki yhtä aikaa. Mikäli tällaisen lennon katsoo tietyn lentoyhtiön sivulta, tulee hinnaksi yleensä maltaita. Halvimmillaan löysin jouluaikaan kyseisen kolmiolennon 660e eli melkein sama, kuin meno-paluu vaikkapa New Yorkiin. Vaihtoehtoja kannattaa toki vertailla, sillä se listan ensimmäinen eli halvin vaihtoehto voi olla useamman vaihdon kautta ja muutama kymppi lisää, niin pääsee lentämään suorempaa, mikä on aina tietenkin stressittömämpää. Edullisimmat lennot on yleensä löytynyt American Airlinesilta.

Jos taas lentäisin meno-paluulennon vaikkapa Nykiin, yrittäisin kytätä Finnairin tarjouksia, sillä ne ovat yleensä varsin kohtuullisia hinnoiltaan verrattuna lentoyhtiöihin, joiden lennoilla pitäisi mennä yhden pompun kautta. Ja taas kerran, paljon stressittömämpiä!

Kuolattavia ruokajuttuja matkan varrelta

Mikäli olet nälkäinen, silmät kiinni! Seuraa näköhermoja kutkuttavia ruokalinkkejä Miami – New York -akselilta, mikäli ruokamatkailu kiinnostaa. Olen kirjoitellut ruokablogin puolelle kaikki ruokapainotteiset jutut, joten klikkailkaa sinne!

Aloitetaan aamiaisilla, jotka olivat erityisesti New Yorkin puolella herkullista diner-kamaa. Lue lisää tästä!

P1012054

Lähikorttelista löytyi myös ihana brooklyniläinen bagel-paikka, jossa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa aitoa newyorkilaista täytettyä bagelia.

P1012039

Meksikolaista ruokaa tuli testattua niin Key Westissä auringonpaisteessa kuin hyisen kylmää Empire State Buildingin jonoa seuratessa. Reissun meksikolaisista lisää tästä!

PC301821PC271573

Calle Ochon ja Little Havanan postauksessa olikin jo kuvia frita-nimisestä hampurilaisesta, mutta hieman lisätekstiä löytyy tästä.

PC261332

Ja jos jatketaan hampurilaisten  linjalla, niin Miamissa tuli testattua Johnny Rockets ja mitä olisikaan matka ilman Shake Shackin herkullisia perushampurilaisia? Ei mitään! Lisää täältä.

PC291653

Jos edelleen pysytään hampurilaisissa, niin oletteko kokeilleet tunnelmallista Island Burgeria Hells Kitchenissä? Suosittelen!

P1022145

Söimme välillä muutakin kuin hampurilaisia ja herkuttelimme lounaaksi Dolphin Mallin food courtissa appelsiinikanalla ja muulla kiinalaisella. Annos herätti nostalgisia tunteita Iowan kesältä ja food courtissa oli sitä perusjenkkitunnelmaa, mitä kokee harvoin kaupungissa. Lue juttu täältä.

PC281634

Uuden vuoden aattona pyyhälsimme metrolla Queensin puolelle Jackson Heightsiin ”Little Indiaan” syömään mitäs muutakaan kuin intialaista ruokaa. Lue lounasbuffetista täältä.

PC311974

Tavoitteenamme oli käydä testaamassa New Yorkin parhaimmiksi valitut pizzat Grimaldi’sissa Brooklynin sillan kupeessa ja niinpä viimeisenä päivänä käytimme puolisen tuntia jonottamiseen ja pääsimme herkkupizzan äärelle.

P1022193

Emme välttyneet makeiltakaan herkuilta, joten juustokakkukokemuksia löytyy täältä ja Magnolia Bakeryn herkullinen uuden vuoden cupcake täältä!

P1012094

Bye bye Miami, welcome New York!

Niin vain koitti ihan liian pian aika, että meidän täytyi pakata jälleen laukkumme, pukea päälle lämpimät vaatteet ja suunnata lentokentälle. Ei sentään kotiin, mutta pohjoisemmaksi, lempikaupunkiimme New Yorkiin.

Ennen matkaa odotimme erityisesti Nykin osuutta, sillä olimme ikävöineet kaupungin katuja jo yli vuoden. Kuinka ollakaan, lähtöä edeltäneenä iltana olimme kuitenkin harmissamme, että olimme varanneet Nykin osuudelle neljä yötä (käytännössä viisi päivää) ja Miamin osuudelle vain viisi yötä (neljä päivää). Olisimme todella kaivanneet ainakin yhtä extrapäivää Miamin auringon alla. Erityisesti siksi, että viimeinen päivä, ranta- ja lepopäiväksi suunniteltu, oli pilvinen ja vietimme sen Dolphin Mallin vilinässä.

Mutta ei se auttanut, oli sanottava hei hei aurinkoiselle Floridalle ja hypättävä aamuyön ensimmäiseen lentokenttäbussiin. Miamin kentälle kannattaa muuten varata reilusti aikaa, sillä turvatarkastus kesti aivan tolkuttoman kauan, vaikka jono oli ihan tavallisen mittainen. Helsinki-Vantaalla sama jono olisi mennyt 15 minuutissa, Miamissa noin 45 minuutissa. Lisäksi kaikki AA:n lennot tsekattiin itse automaatilla, mikä oli (ihme kyllä) meille ensimmäinen asiointi automaatin kanssa. Sen jälkeen jonotettiin lyhyesti pariin eri paikkaan (tagit ja laukkujen punnitus ja sitten varsinainen baggage drop). Onneksi tulimme kentälle pari tuntia ennen koneen lähtöä.

Lento Miamista New Yorkiin kesti alle kolme tuntia. Meidän lento saapui Newarkin kentälle ja sieltä lähdettiin cityyn paikallisjunalla, joka oli ihan täynnä ja saimme seisosella koko matkan. Juna saapuu Penn Stationille, mikä oli kyllä reissun hermoja raastavin paikka. Puolen päivän aikaan asema oli ihan täynnä kaikenlaista porukkaa matkalaukkuineen, lastenvaunuineen, ostoskasseineen…

Lue loppuun

Päivä ostarilla / Dolphin Mall

Koska reissumme Miami-osuus oli harmittavan lyhyt neljä päivää, ei tarkoituksena ollut tuhlata aikaa sellaiseen toimintaan kuin shoppailu. Toisin kuitenkin kävi, kun viimeinen päivä, aiottu ranta- ja chillauspäivä valkeni pilvisenä. Vedimme optimistisina rantakamppeet päälle ja lähdimme aamupalalle Starbucksille. Sää näytti kuitenkin aamupalan jälkeenkin enemmän pilviselle kuin aurinkoiselle ja saimmekin siinä kadulla idean hypätä seuraavaan Miamin keskustaan menevään bussiin, jossa voisimme vaihtaa Dolphin Malliin menevään bussiin.

Retken tarkoituksena ei ollut käydä ostoksilla vaan lähinnä hengaamassa perusjenkkiostarilla ja jälleen kerran nostalgioimassa kymmenen vuoden takaisia tunnelmia. Ajattelimme, että käväisemme ostarilla, syömme lounasta ja tulemme takaisin rannalle, kun aurinko alkaa taas valaista maisemaa.

Toisin kävi. Ensinnäkin emme meinanneet millään löytää oikeaa bussipysäkkiä keskustassa, sillä näimme kännykällä vain bussin kulkeman reitin, emme varsinaisia pysäkkejä joilla se pysähtyy. Kävimme tsekkaamassa samalla kadulla ja sen lähitienoilla ainakin kymmenen eri pysäkkiä, kunnes löysimme vihdoin oikean.

Kun istuimme bussissa, vilkasimme kännykän karttaa uudelleen. Vaikka ostari sijaitsee kaupungin laidalla eli ei kilometreissä kovin kaukana, oli se kuitenkin bussimatkana ikuisuuden takana. Bussipysäkkejä on joka toisessa korttelissa ja tietenkin bussi pysähtyi lähes kaikissa. Matka kesti uskomattoman kauan, yhteensä Miami Beachilta taisi mennä lähemmäksi kolme tuntia. Näimme kylläkin matkan aikana kivasti ihmisten arkielämää ja laitakaupungin omakotitaloalueita. Silti vähemmänkin olisi riittänyt.

Itse ostoskeskus oli täynnä porukkaa. Päätimme kuitenkin shoppailla tunnin verran ja kipaisin katsastamaan minua kiinnostavat Gapin ja Banana Republicin Factory Outletit, joissa oli todella hyviä tarjouksia. Mukaan tarttui kuitenkin vain yksi paita, sillä ostokset piti harkita todella tarkkaan matkalaukun rajallisen tilan vuoksi. Mies oli sitä vastoin ostanut puoli vaatekaapillista, joten se siitä tilan säästämisestä sitten!

Joitakin ostoksia ja rantakassi, jossa raahasin koko päivän pyyhkeitä, aurinkovoidetta, lukemista…

Minulla oli tavoitteena ostaa tältä matkalta eräs tietty Calvin Kleinin kello ja kun ostoskeskuksesta löytyi myös kyseisen merkin asustekauppa, niin läpsyttelimme sinne. Ja todellakin läpsyttelimme, kun olimme edelleen liikenteessä rantakamppeissa. Ei liene yllättävää, ettemme saaneet mitään palvelua ja sitten kun vihdoin saimme, se oli harmittavan huonoa ja väheksyvää, myyjät olivat selvästi päättäneet, ettei tällaisella rupusakilla ole varaa heidän kelloihinsa (mitkä ovat ihan taviskelloja). Myyjä ilmoitti hinnaksi 40% alennuksella sellaisen summan, että kyseisen kellon saa muualta 50$ halvemmalla ihan siihen normaalihintaan. Sitten myyjä häippäisi kysymättä haluammeko ostaa kellon…

Ai miten niin en ole calvinkleinmaisesti pukeutunut? Mutta katsokaa nyt, miten ihanat uudet ipanemat minulla on, timantit Brasilian lipuissa ja kaikki!

Dolphinissa on food court, kuten amerikkalaisissa ostoskeskuksissa monesti on. Se oli meluisa, mutta eri ruokavaihtoehtoja oli kivasti ja valikoimme kiinalaista ruokaa: paistettuja nuudeleita, appelsiinikanaa ja jotain toista kanaa. Nam!

Sitten lähdimmekin paluumatkalle. Ostoskeskuksen bussipysäkillä ei ottanut oikein mitään selkoa mikä bussi on lähdössä liikkeelle vai onko mikään ja aloimmekin katselemaan aikatauluja, että voisimmeko mennä jollain toisella bussilla. Huomasimme, että lentokentälle menee yksi linja ja lentokentältä taas pääsemme suoraan Mid Beachille pikalinjalla. Miksi emme tajunneet tätä aikaisemmin?

Sää oli edelleen pilvinen (parkkipaikalta).

Hyppäsimme siis lentokenttäbussiin ja tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen olimme lentokentällä. Missasimme harmillisesti Miami Beachin bussin ja jouduimme odottamaan puolisen tuntia seuraavaa. Kaiken kaikkiaan matka kesti kuitenkin alle kaksi tuntia. Emme ehtineet enää rannalle, höh!

Hotellimme Ocean Spray

Varasimme Miamin hotellimme samalla kuin teimme lentovarauksen Ebookersin kautta. Tiedättehän ne kesken varauksen tulevat tarjoukset, joissa saa hieman alennusta tietyistä hotelleista, jos klikkaa sen mukaan varaukseen heti paikalla? Juuri sillä tavalla hotellimme valikoitui, sillä se sijaitsi Miami Beachilla, kuten toivoimmekin ja hinta oli budjettiimme sopiva, muistaakseni 80e per yö. Alueelta saa varmasti edullisemminkin huoneita, mutta me matkustimme korkesesongin aikaan, joten hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen.

MIA-NYC_016

Hotellimme sijaitsi Mid Beachin etelälaidalla eli muutaman kilometrin päässä South Beachista. Ympäristössä oli lähinnä asuintaloja, joitakin hotelleja ja muutamia liikkeitä. Alueelta pääsee hyvin kätevästi bussilla keskeisimmille paikoille muutamassa minuutissa, sillä bussi ajaa suoraa tietä saarta alas ja toista tietä takaisin ylös. Pysäkit ovat kahden korttelin välein.

Itse hotelli kuuluu art deco -rakennuksiin, vaikka ei art deco -alueella sijaitsekaan. Sen alakerrassa on Subway, joka ei ole mitenkään ihastuttavaa, mutta ei kyllä toisaalta häirinnyt meitä mitenkään. Aulaan tullessa tuoksui (haisi?) teollisuuspatongille, mutta siinäpä se.

Saimme valita huoneemme kerroksen ja otimme ylimmän tarjolla olleen eli viidennen kerroksen. Huone oli ihan tilava, kylppäri siisti ja sänky pehmeä. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä valintaamme, sillä emme odottaneetkaan mitään sen kummempaa luksusta. Suihkun kanssa meillä oli aluksi hieman ongelmia ja ensimmäinen kylpyni olikin kylmä, mutta vikaa ei ollut suihkussa vaan käyttäjissä, jotka ovat tottuneet liian moderneihin suihkuihin.

Meille ei oikein koskaan selvinnyt, miten siivous oli tarkoitus hoitaa, mutta käytännössä huoneemme taidettiin siivota korkeintaan kahdeksi ja siivousaika oli jotain alkuillasta, ei päivällä. Sinällään en siivousta kaipaakaan, mikäli vessapaperi ei ole ihan lopussa… Siivoojat tuntuivat viettävän kerroksessamme koko päivän, mutta aikaa meni huoneiden lattioilla istumiseen ja puhelimessa puhumiseen… Lattarit, hih!

Matkan varrelta

Automatka Miami Beachilta Florida Keys -saarten läpi Key Westiin kestää tunteja. Matkan varrella ajetaan lukuisten saarten läpi ja kymmeniä siltoja pitkin. Pisin silta on pituudeltaan 7 mailia eli kymmenisen kilometriä. Maisemassa vaihtelee turkoosi meri, rämeikkö, seafood-ravintolat ja motellit, sukellusvälinekaupat ja pursiseurat sekä saarten pienet keskustat.

MIA-NYC_036 MIA-NYC_037

Mennessä matkaamme hidasti ainakin puolella tunnilla eräältä saarelta löytyvät liikennevalot, jotka olivat matkan ainoita saarihyppelyn osuudella. Valot olivat hidastaneet autovirtaa Key Westin suuntaan niin, että jono ulottui ties kuinka kauas. Paluumatkalla pääsimme ajamaan suoraan.

Emme siis olleet suuntaamassa eteläisimpään pisteeseen yksin, vaan tiellä oli suhteellisen vilkas menoliikenne. Joukossa oli melko paljon aasialaisia nuoria, jotka hyvin epäaasialaismaisesti riekkuivat autoissaan ja nousivat kattoluukusta ihailemaan maisemia täydesäsä vauhdissa. Olivat ehkä katsoneet jonkun amerikkalaisen road movien liikaa?

MIA-NYC_043 MIA-NYC_044 MIA-NYC_045 MIA-NYC_046 MIA-NYC_047

Paluumatka alkoi auringon jo hiipuessa ja pitkän päivän jälkeen oli ihanan raukea olo ja liikennekin oli rauhallista. Auringonlaskun maisemat olivat hienot, vaikka aurinko laskikin selkämme taakse. Lopulta pimeän tultua ainoina valoina olivat toiset autot – ja taivaalla hohtava valkoinen, pyöreä kuu!

MIA-NYC_063

Ajoimme paluumatkalla South Dixie Highwayn sijaan moottoritietä (maksullista) ja Miamin kaupunkiin saavuttaessa näkymä oli upea: kaupunki ilmestyy lievän ylämäen jälkeen kuin tyhjästä ja mikä parasta, se on sytyttänyt pilvenpiirtäjät neonhohtoisiin valoihin ja voit taas kerran olla varma, että tämä on Vice City!