Päivä 1: Hello LA!

Täällä ollaan vihdoinkin, Los Angelesissa, kämäisessä Hollywood Star Inn -motellissa, Sunset Boulevardin varrella! Kirjoittelen tätä yöllä, kuinkas mutenkaan, mutta koska en jaksa lähteä keskellä yötä hakemaan extrakoodia nettiä varten (enkä varsinkaan näpytellä mitään kännykällä), joudun julkaisemaan tämän myöhemmin.
Matkasimme tällä kertaa Dusseldorfin kautta ja neljän tunnin vaihtoaika meni siellä suhteellisen kivuttomasti aamupalaa syöden ja lokoisilla nahkanojatuoleilla hengaillen. Portilla ryykäsimme heti ensimmäisten joukossa koneeseen, sillä omissa boordareissamme ei ollut ryhmänumeroa. Odotimme jo saksalaista huuto-ohjeistusta siirtymään jonon hännille odottamaan, mutta mitä vielä, saimmekin kaivaa paluulentolippumme esille (ja samalla jumitimme koko jonon, kun ne ei tietenkään olleet ihan käsillä, kun eipä niitä ole koskaan mennessä portilla kysytty). Eikä tässä vielä kaikki, pääsimme molemmat ylimääräiseen turvatarkastukseen ennen koneeseen pääsyä.
LA3
Itse AirBerlinin lento meni ihan hyvin ja yllättävän kivuttomasti. Perillä koimme saman jutun kuin yleensäkin: ei ole mitään väliä, olemmeko koneesta lähdössä viimeisenä vai ensimmäisten joukossa, sillä jostain syystä päädymme aina maahantulotarkastuksessa koko koneellisen hännille. Tällä kertaa syynä etuaseman menettämiseen oli nopea vessareissu ja yksi harharetki väärään jonoon, sillä nykyllän ESTAlaisille ja aikaisemmin Amerikoissa vierailleille on ihan oma jono. Paitsi että minulla oli vaihtunut passi, joten en varsinaisesti ole siis vieraillut vielä Jenkeissä ja olen uusi vierailija. Eli takaisin ruotuun ja pidemmän jonon hännille.
Autovuokraamoille lähtevää shuttlebussia odotellessa ilakoimme jo siitä, että Hertzin bussin kyytiin näytti olevan paljon pienempi tunku kuin Alamon jatkuvalla syötöllä saapuviin busseihin. Vuorkaamon asiakaspalveluunkaan ei ollut kovin kauheaa jonoa, joten ajattelimme etukäteen varauksen tehneenä auton noutamisen olevan nopea juttu.
LA2
Mitä vielä, varmasti tunnin saimme viettää sielläkin. Kaikilla tuntui kestävän vuokrausprosessi kummallisen pitkään ja lopulta syykin selvisi, kun itse päädyimme tiskille: virkailijat yrittivät kerran jos toisenkin ja vielä kolmannen kiellon päälle upgreidata autoja melko kovaan hintaan. Meillä autoluokan korotus olisi maksanut 600 dollaria + lisävakuutukset 400e. Nämä siis maksamamme vuokrahinnan päälle!
Viereisellä tiskillä olevan suomalaispariskunnan ennakkoon maksamissa vakuutuksissa oli jotain häikkää ja ilmeisen iso lasku tuli heillekin. Me ei alettu vaihtamaan autotyyppiämme, sillä jos olisimme maksaneet esim. 150 dollaria lisää, niin auto olisi siltikin ollut lähes yhtä huono (kaksi vuotta sitten tällä summalla sai jo halutun korotuksen). Dollareita olisi pitänyt iskeä tiskiin vähintään 300, että oltaisiin saatu yhtään mieluisampi auto, mutta ei sitten viitsitty lähteä siihen (tässä vaiheessa virkailijan vänkääminen auton suhteen alkoi jo harmittaa). Ylimääräisistä vakuutuksistakin karsimme useimmat pois.
Lopulta saimme automme jostain hehtaariparkkipaikan kauimmaisesta nurkasta ja pääsimme lähtemään kohti motellia. Loppuilta sujuikin mukavemmissa merkeissä, sillä majoittumisen jälkeen ajelimme pitkin Sunset Boulevardia auringonlaskun aikaan ja ihailimme palmurivistöjä. Kävimme syömässä vanhassa tutussa In-N-Outissa ja voi vitsit, että oli hyvää! Parhaimman hampurilaisen mittelö shack burgerin ja double doublen välillä on kova! Pakko saada lisää vielä tämän reissun aikana.
LA1

Viimeisen päivän ankeat fiilikset

Kotona ollaan ja aikaerosta kärsitään ilmeisesti jossain määrin, kun kello näyttää aamuyötä, mutta unet loppui kesken. On se ensimmäinen yö ollut kyllä joskus huonompikin. Sen sijaan mikään päivä Nykissä ei ehkä ole koskaan ollut niin huono, kun lomamme viimeinen. Kaikki tuntui menevän jokseenkin pieleen. Kaikki.

Finnairin konehan lähtee Helsinkiin vasta 17:40, joten käytännössä päivällä on vielä aikaa tehdä vaikka mitä. Meidän strategia oli luovuttaa huone klo 9, jättää laukut hotellille ja palata hakemaan niitä noin klo 14. Viisi tuntia on paljon aikaa, joten suunnittelimme menevämme lounaalle Williamsburgiin kehuttuun pizzeria Roberta’siin. Sen ympärille kehittelimme mm. Brooklyn Heightsin näköalapaikalla käynnin ja paluumatkalle jäätelöt Inkan kehumassa paikassa Washington Square Parkin liepeillä.

IMG_20140517_212403

Mutta sitten sain (typerän) kuningasidean, että samoilla tulilla käväisisimme Coney Islandilla. Sitä ennen huomasimme kuitenkin, että kelloni oli jostain syystä 45min jäljessä. Aikaa olikin siis melkein tunti vähemmän! Menimme joka tapauksessa ensin Brooklyn Heightsiin (kuvattuamme ensin nopeasti Sivercup Studiosin kyltti Queensborough Plazan läheisyydessä), joka oli varsin viehättävän näköistä seutua. Näköalapaikan alpuolella kulkee kolme tietä, joten täysi rauhallisuus on kaukana, mutta maisema kävelykadulla on hieno!

IMG_20140517_212512 IMG_20140517_212616 IMG_20140517_212702

Metroasemalla ostimme muutamat kurkkupastillit, sillä minä olin herännyt kurkkukipuun allergiaoireiluni lähes päätyttyä vain hieman aikaisemmin. Antille oli tullut jostain uusi nuha. Molemmilla oli hieman yskä. Mutta ei se mitään, Coney Islandille napattiin express-vuoro, jotta aikaa säästyisi.

Matkan varrella selvisi, että ratatyöt hidastivat kulkua lähes hiipimiseksi pitkän pätkän verran. Kun vihdoin saavuimme express-linjan päätepysäkille Brighton Beachiin, joka on kahden pysäksin päässä Coney Islandista ja vaatii vaihtamista local-junaan, näytti kello jo turhan paljon. Pizza pitäisi skipata, mutta voisimme haukata nopeat slaissit midtownissa. Vaikka 2 Bros Pizzassa.

IMG_20140517_212944

Local-junan kulkemisessa oli kuitenkin epäselvyyttä ja eräs paikallinen sanoi meille, ettei juna ehkä kuljekaan ratatöiden vuoksi. Odottelimme aikamme, mutta sitten luovutimme, ja lähdimme katselemaan hieman pikku-Venäjää eli Brighton Beachia. Heti, kun pääsimme alas kadulle, kolisteli metro pysäkille, tietenkin!

Noh, näkisimmepä sitten jotain uutta ainakin. Ja nopealla vilkaisulla Brighton Beach näyttikin varsin mielenkiintoisille venäläisine kyltteineen ja kauppoineen. Kävelimme rantaan, jossa on puinen boardwalk, sama kuin Coney Islandilla (ilmeisesti kävellen pääsee samaa pitkin).

IMG_20140517_212752

IMG_20140517_212841

Rannalla näytti unenomaisen usvaiselle ja jotenkin raukean pysähtyneelle. Rantakadun varrella on venäläisiä rantaravintoloita ja säästä huolimatta boardwalkilla käveli paljon paikallisia. Kunnes alkoi satamaan. Kiiruhdimme siis takaisin metrolle (aika oli muutenkin jo kortilla!) ja otimme saman ”express”-junan, tällä kertaa Manhattanille. Yhden vaihdon jälkeen olimme Port Authorityssä, muutamien kortteleiden päässä 2 Bros Pizzasta.

IMG_20140517_213248

Paikan päälle saavuttuamme huomasimme, että emme todellakaan olleet ainoita 1$ pizzaa havittelevia. Lisäksi huomasimme, että ainoa käteinen rahamme, 50$ seteli, ei kävisi paikassa. Eikä luottokortti. Eli uutta paikkaa etsimään nälkäisinä ja kiireessä! Sellainen löytyi onneksi viereisestä korttelista, jossa sai myöskin yhtä halpaa pizzaa ja josta lopulta saimme myös istumapaikat. Eikä maisematkaan olleet hassummat! Eikä itse pizza, joka oli kyllä hintansa väärti ehdottomasti.

IMG_20140517_213100 IMG_20140517_213210

Kun pääsimme hotellille, olimme myöhässä aikataulusta jo ainakin puoli tuntia. Saimme laukut ja lähdimme raahaamaan niitä neljän korttelin matkan Queens Plazalle. Ulkona oli alkanut tuulemaan rajusti sateen ohessa, joten vedimme laukkuja lähes vaakakenossa ja kastuimme pahemman kerran. Metromatka kentälle oli tällä kertaa hieman rasittava, ei siitä sen enempää. Väkeäkin oli ihan riittämiin. Tässä vaiheessa tuntui, että eipä jää kovin ikävä ruuhkaista Nykiä!

Seuraava pieni takaisku oli Air Train -lippujen osto, jonka yritimme tehdä vanhalle lipulle, jotta ei tarvitsisi taas maksaa ylimääräistä lippumaksua. Kone jumittui. Onneksi amerikkalaiset ovat niin palvelualttiita, että saatiin välittömästi apua ja ennen kuin huomasimmekaan, oli virkailija naputellut meille 10$ summan masiinaan ja sanoi, että meette molemmat tällä samalla lipulla. Käteisellä ei voinut tietty maksaa, kun koneella ei ollut vaihtorahaa.

Olimme hieman epävarmoja, miten portista pitäisi mennä läpi kyseisellä ”tuplalipulla”. Minä menin ensiksi ja juuri kun olimme työntämässä matkalaukkua läpi, portti kolahti kiinni ja laukku jäi väliin. Laukku jumittui, eikä sitä saanut suuntaan tai toiseen. Jokusen riuhtomisen ja virkailijoiden huutojen jälkeen saimme laukun irti. Tässä vaiheessa kortti sanoi, että se on tyhjä!

Sama virkailija, joka oli juuri näppäillyt meille lipun koneeseen, tuli pyytämään kuittia todisteeksi maksustamme. Ei meillä ollut sellaista! Tyyppi ei muistanut meitä enää ollenkaan, mutta uskoi lopulta selitykseni, että hän oli juuri äsken itse myynyt meille kyseisen lipun ja vakuuttanut sen toimivan. Pääsimme jatkamaan matkaa.

(Lentokentällä olin sitä mieltä, että Nyki on mulle kyllä nyt yhden juustokakkupalan velkaa. Sekin meinasi jäädä haaveeksi, kun joka paikka oli täynnä porukkaa, aaargh.)

IMG_20140517_213321

 

Lentomatka oli tietenkin hieman epäonninen sekin. Lähtöselvitysvirkalijamme oli ilmeisesti juuri aloittanut ja sähläsi kerran jos toisenkin, eikä lopulta antanut meille jatkolentomme boarding passeja. Kone myöhästyi tunnilla, kun vaihtoaikamme Helsinki-Vantaalla oli 45min… Istuimme koneessa tunnin ennen sen lähtöä. Siis sitten kun pääsimme koneeseen, sillä minun ja Antin kohdalla kone alkoi vilkuttaa punaista ja pääsimme jonon sivuun selvittämään asiaa. Kun istuimme koneessa odottaen sen lähtöä, käveli lähtöselvitysvirkailijamme yhtäkkiä koneen käytävää. Hetken kulutta hän tuli kysymään enkö ollutkin Miss Heidi, joka oli hänen tiskillään aikaisemmin. Kyllä? Hän kävi tuomassa unohtamansa boarding passit!

Itse matka oli tuskainen. Molempien flunssa paheni ja kuumekin nousi. Onneksi kone sentään lensi myötätuulessa ja oli lopulta vain 15min myöhässä aikataulusta. Meillä oli siis muutama minuutti aikaa vaihtaa konetta, mikä kuulosti jo lähtökohtaisesti täysin mahdottomalta ja itketti jo ennakkoon, että joutuisimme vaihtamaan lentoja. Mutta Helsinki-Vantaa, tuo maailman paras lentokenttä, toimi tälläkin kertaa niin hyvin, että vaikka minua, Anttia ja jotain kolmatta kuulutettiin jo viimeisen kerran koneeseen, kun kiiruhdimme vasta passintarkastukseen, ehdimme kuin ehdimme Oulun koneeseen viime sekunneilla.

Oulun koneessa on kuin olisi jo puoliksi kotona. Tosin tällä kertaa matkasta tuli flunssan johodsta erittäin tuskallinen, kun muutenkin valuvikaiset korvani alkoivat oireilemaan paineesta laskun aikana pahemman kerran, ja olin varma, että oikea korvani puhkeaisi ennen kun olisimme maan pinnalla. Itkin koneessa olleen vauvan kanssa yhteen ääneen ja ihmettelin, kun korvalääkkeeni menivät minut näin pettämään. No, korva ei kumminkaan puhjennut, mutta kuulo siitä meni melkein täysin ja odottelen edelleen sen normalisoitumista. Flunssa jyllää edelleen, eikä sitä auta väsymys ja aikaerorasitus. Jospa se tästä. Kyllä on ihanaa olla kotona!!

IGTravelThursday / Pakkaushommia

Tykkään lukea muiden blogeista pakkaamiseen liittyviä juttuja, sillä vaikka kokemusta pakkaamisesta olisi kuinka, ei hyvät vinkit ole koskaan pahitteeksi. Varsinkin, kun edelleenkin onnistun ottamaan mukaan vääriä juttuja. Toisin sanoen, liikaa tai liian vähän.

Ongelmia tulee varsinkin silloin, kun lämpötila tai sää kohteessa ei vastaa ennustuksia. Berliinin reissullamme pari vuotta sitten oli kymmenisen astetta lämmintä, kun oli pyhästi luvattu 20. Ensimmäiseksi saimme etsiä hiki hatussa lämpimämpiä vaatteita. Ja silloin ei tietenkään löydä edes mitään sellaista kivaa, mitä oikeasti haluaisi. Joku vuosi aikaisemmin lähdin viettämään toukokuun helteistä viikonloppua Kööpehaminaan, mutta paikan päällä odotti 5 plusastetta ja jääsade. Koko viikonlopun. Oli pakko ostaa syksytakki.

Mitä enemmän olen reissannut (ja pakannut), sitä vähemmän pyrin kuitenkin ottamaan mukaan. Varsinkin, jos reissulla piipahdetaan Jenkeissä, sillä sieltä jos mistä löytää tarvittaessa ihan kaikkea. Ja koska dollari on tällä hetkellä halpa, erinäisten juttujen hankkiminen on myös ihan kannattavaa. Siksipä lähdemme matkaan kevein laukuin, sillä vaatteita tulee ihan takuuvarmasti ostettua ennen kuin kaikki muut ovat likaisia. Odotan myös innolla, että pääseen pharmacyyn ostamaan kaikkea kivaa pikkutavaraa, kuten uuden Doven minikokoisen matkadödön (granaattiomenan tuoksuisen!) entisen tilalle. Näitä ei löydä ikinä Suomesta!

IMG_20140509_121207

Vaatteissa yritän pärjätä näillä: kahdet rennot housut (tosin ne on samanlaiset keskenään, joten ei ehkä ole mitään järkeä ottaa molempia, mutta kun en osaa päättää ottaisinko pilkulliset vai mustat, joten tässä sitä taas ollaan…), trikoomekko, neuletakki, kaksi t-paitaa ja kävelykengät. Päälle lentokoneeseen tulee farkut, t-paita ja neuletakki, ulkotakki, kaulaliina ja tennarit. Näillä vaatteilla voisi kyllä pärjätä viikonkin, jos ei sotke niitä ja ei pidä peräkkäisinä päivinä, että ne saa hieman tuulettua.

IMG_20140509_121335

Muita tavaroita perusjuttujen, kuten kameroiden ja muiden lisäksi tulee ainakin sontikka (koska on luvattu kuurosateita lähes jokaiselle päivälle), pikkulaukku tärkeille papereille, Pargasta ostettu pikkukukkaro, aurinkolasit (pitäis vähän paistaakin), lemppari rannekoru (sekin Pargasta!) sekä rannekello (ihana mintunvihreä). Ja kartta. Tosin tällä kertaa siirryin myös hieman nykyaikaan ja latasin kännykkään kartan ja metrokartan.

IMG_20140508_205031

Matkalaukkuun kertyy yleensä painolastia kaikenlaisista purkeista. Pyrin kyllä ottamaan kaikista mukaan matkakoot ja niissäkin miettimään mitkä kaikki on tarpeellisia. Ilman käsivoidetta ei kannata lähteä minnekään, sillä viimeksi kun tein niin, jouduin lopulta hankkimaan melko kalliin yksilön lentokentän kaupasta, kun kädet halkeili niin pahasti juuri ennen koneeseen siirtymistä. Ne ei olis kestäny sitä lentoa! Mukana pitää olla myös lempihuulipuna, se söpö pieni matkadödö, näytekokoinen hajuvesi, rakkolaastareita ja muita tykötarpeita (tässä puikko), shampoo, marseille-saippua ja hiusten selvitykseen Bootsista ostettu suihke. Matkahammasharjana minulla on aina Rainbown kätevä yksilö (ei kylläkään aina sama, heh), joka ei tarvitse erillistä koteloa ja menee pieneen tilaan.

IMG_20140509_121536

Tässä ei tietenkään ole kaikki. Huulipuna ei ole ainoa meikki joka mukaan lähtee, eikä tylsiä sukkia, alkkareita, lääkkeitä ym. ole nyt näkyvillä. Passi pitää muistaa ja lentomatka menee mukavammin, jos mukana on lukemista. Jos silmälasit sattuisi jäämään kotiin, missaisin koko kaupungin. Piilareista ei niin väliä, ne kaihertaa silmiä kuitenkin…

IGTravelThursday on Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown SatuKaukokaipuun Nella ja Running with Wild Horses Veera Bianca. Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

IGTravelThursday / Häämatkalennot varattu!

Sunnuntaina koitti se päivä, kun saimme vihdoin varattua häämatkalentomme. Syy miksi siinä meni näin pitkään, oli tietenkin budjetti. Halusimme ehdottomasti ostaa tällä kertaa mahdollisimman vaivattomat lennot, eikä mitään stressaavia hikisiä juoksumatkoja isoilla lentokentillä lentokoneesta toiseen. Vaivaton lento olisi maksanut Oulusta lähtien hieman reilun tonnin. Kahden vuorokauden mittainen, useamman vaihdon sisältänyt lento olisi ollut pari sataa halvempi. Kumpikaan vaihtoehdoista ei kuulostanut oikein houkuttelevalle.

Onneksi olen kokenut lentokyttääjä ja tiesin, että mitä todennäköisimmin Hulluille Päiville tulee haluamani lennot tarjoukseen haluamallani hinnalla. Tai jos ei sinne, niin vähintäänkin jossain muussa Finnairin kampanjassa. Odotus palkittiin, sillä keltaisen lehden saapuessa huomasin kyseisten lentojen olevan varsin hyvä diili, sillä Oulun lisä, mikä on monesti lähemmäksi 200e, on hullareilla hyvinkin maltillinen 70e. Lisäksi lento oli vielä hieman halvempi, kuin olin odottanut. Saimme lennot noin seitsemällä sadalla per nenä, joten säästimme aika pitkän pennin ja saimme parhaimmat mahdolliset aikataulut lyhyillä vaihdoilla Helsingissä.

IMG_0201 Lue loppuun

IGTravelThursday / Karibialta pohjoiseen

Luvassa jälleen tykättyjä ja ei-niin-tykättyjä siipikuvia! Mutta katsokaa nyt, miten vaihtelevat näkymät minulla oli matkalla Santo Domingosta New Yorkiin. Ei kai siinä voi olla kaivamatta kameraa esille vähän väliä? Moni kanssamatkustajista varmaan luuli, että olen ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

Ikkunapaikka on sekä hyvä että huono juttu. Hyvää on tietenkin ne maisemat, huonoa se, ettei sieltä kehtaa ravata vessassa ja lentoemännälle pitää huutaa juomatilauksensa. Kaikkein paras vaihtoehto on matkustaa kahdestaan jonkun kanssa, saada kahden hengen paikka ja istua itse ikkunapaikalla.

Nousimme ilmoihin Santo Domingosta juuri auringon noustua ja harmittelin kovasti, ettei me satuttu istumaan koneessa kaupungin puolella. Onneksi kuitenkin näin paljon muuta mukavaa.

IMG_0201 Lue loppuun

Unten mailla keskellä lentokenttää

Kotona! Vihdoin. Kyllä matkustaminen on rankkaa ja vie aikaa. Eikä viimeisten päivien vatsatauti auta asiaa yhtään! Lähdimme liikkeelle Santo Domingosta keskiviikkona paikallista aikaa viiden jälkeen aamuyöstä. Matka New Yorkiin hotellille asti kesti 14 tuntia. Mikäli olisimme jättäneet yhden yön layoverin Nykissä väliin, olisi kahden lennon päälle pitänyt vielä lähteä tekemään yksi Atlantin ylitys, huh!

Onneksi siis olimme yhden tasoittavan yön puolivälissä hotellissa ja onneksi olimme varanneet hyvän hotellin keskeiseltä paikalta (Tryp by Wyndham Times Square South). Olimme kylläkin suunnitelleet vaikka mitä kivaa Nykin päiväksemme (mm. Anthony Bourdainin Les Halles -ravintolan ja MoMAn), mutta lentojen myöhästyttyä jouduimme hieman muuttamaan suunnitelmia. Ja myöhemmin vielä sen takia, että huomasimme olevamme sen verran vatsatautisia, että syömiset piti suunnitella uudelleen.

Mutta varsinaiseen asiaan! Väsyneitä siis oltiin, ja vaikka Finnairin Nykin paluulento kesti vain 7,5 tuntia, tuntui sekin jokseenkin hankalalle. Ja lisäksi meitä odotti ihana kuuden tunnin vaihtoaika Helsinki-Vantaalla! Saa syyttää vain itseä, kun pihinä halusi Norwegianin halvat Helsingin lennot.

Helsinki-Vantaalla kukkuminen ei ole mitenkään uusi asia ja olen nukkunut siellä enemmän tai vähemmän makeasti useampaan otteeseen. Koskaan se ei ole ollut niin helppoa kuin nyt. Toisin sanoen testasimme varsin mainion Relaxation Arean!

InstagramCapture_5e721bcf-6de1-4651-bbf1-74c314b7802b_jpg Lue loppuun

Puolivälissä kotoa eli Nykissä

No ehkei ihan puolivälissä olla, mutta ainakin ollaan matkustettu koko päivä. Ihan turhautumiseen asti. Aamulla etukäteen tilattu taksi soitteli hostellimme ovikelloa jo viiden jälkeen ja pakkauduimme enemmän ja vähemmän nukutun yön jälkeen taksin kyytiin hostellin omistajan vilkuttaessa ovelta. Ajoimme pimeän ja hiljaisen kaupungin kaduilla eikä edes kulkukoiria näkynyt missään. Matkaa lentokentälle tuli puolisen tuntia. Olin aikaisemmin hermoillut aikaisesta aamulähdöstämme ja taksin luotettavuudesta, mutta ilmeisesti taksikuski oli hostellin pitäjien tuttu, joten kaikki sujui hyvin eikä meidän tarvinnut lähteä viiden aikaan kaduille laukkujen kera metsästämään kyytiä.

Santo Domingon päässä kaikki siis meni hyvin. Sen sijaan Miamin kentällä oli edessä tuttua huttua: pitkiä jonoja ja hidasta etenemistä. Jatkolentolaisille ei ollut JFK:n tapaan pikapasseja, vaan jonottaa sai siinä missä muutkin. Laukut olivat maanneet lattialla jo pitkän tovin, kun me päästiin niiden luokse ehkä viimeisenä koko koneesta. Tullissa alettiin yllättäen kyselemään mitä kaikkea laukuissamme on, mutta ihme kyllä ”lähinnä vaatteita” riitti vastaukseksi ja selitys mitää teemme Nykissä.image Lue loppuun

Perillä ollaan!

Hyvää yötä täältä merten takaa, yksi aikaerosta kärsivä on tuttuun tapaan valveilla neljän aikaan aamuyöstä ja odottelee aamua. Eilen olin niin väsynyt kaikesta matkustamisesta, että kaaduin illalla sänkyyn ja nousin muutamaa herätystä lukuunottamatta vasta kahdeksalta. Matka tänne oli melko lailla vastoinkäymisten taival, sillä melkein ihan kaikki meni jossain määrin pieleen. Meillä oli (liian) tiukka vaihtoaika JFK:lla ja huonoa tuuria vaikka missä, mikä pienensi mahdollisuuksiani ehtiä Chicagon koneeseene. Mutta, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, ehdimme koneeseen ja pääsimme perille, vaikka kone hajosi siinä välissä ja oli taas yksi vastoinkäyminen lisää. Perillä Chicagossa saimme kuitenkin melko kivan näkymän huoneeseemme ja hyvin nukutun yön ja hyvin syödyn aamupalan jälkeen olimme taas kuin uusia ihmisiä.image Lue loppuun

IGTravelThursday / Seuraava matkakohde on…

…Dominikaaninen tasavalta, Chicago ja sokerina pohjalla, mikäs muukaan kuin New York, New York! Rapiat kaksi viikkoa odotusta, sen jälkeen parisen viikkoa reissaamista. Ensin lennot Nykin kautta Chicagoon ja siellä kolme yötä. Sitten Miamin koneenvaihdon kautta Punta Canaan, jossa vietämme neljä seuraavaa yötä ihanalla Bavaron rannalla, joka on jonkin lähteen mukaan valittu joskus maailman kymmenen kauneimman rannan joukkoon. Riittää minulle! (Kuvat Kuubasta, mutta olen melko vakuuttunut, että samoja karibialaisia fiiliksiä löytyy myös Dom Repistä)

IMG_0124 Lue loppuun

IGTravelThursday / Jenkkien yllä

Lensimme viime kesänä New Yorkista road tripin alkupisteeseen San Franciscoon. Lentoaika oli jossain mielessä huonoin mahdollinen, kun lähtöaika oli niin aikaisin, ettei aamupalaa ehtinyt syödä hotellilla (kun se kerrankin olisi ollut tarjolla Nykin hotellissa) eikä naftisti mitoitetun ajan takia myöskään lentokentällä. Ja harvinaista kyllä, kuuden tunnin mittaisella lennolla ei tarjottu mitään (lipun hintaan kuuluvaa) syömistä. Päätin sitten ostaa juustotarjottimen, jossa oli myös pähkinöitä, rypäleitä ja kuivattuja hedelmiä. Nam, oli muuten parhaimpia lentokoneessa syömiäni ”aterioita”, jos sitä voi kokonsa vuoksi siksi nimittää.

IMG_0118 Lue loppuun