Kotona! Vihdoin. Kyllä matkustaminen on rankkaa ja vie aikaa. Eikä viimeisten päivien vatsatauti auta asiaa yhtään! Lähdimme liikkeelle Santo Domingosta keskiviikkona paikallista aikaa viiden jälkeen aamuyöstä. Matka New Yorkiin hotellille asti kesti 14 tuntia. Mikäli olisimme jättäneet yhden yön layoverin Nykissä väliin, olisi kahden lennon päälle pitänyt vielä lähteä tekemään yksi Atlantin ylitys, huh!
Onneksi siis olimme yhden tasoittavan yön puolivälissä hotellissa ja onneksi olimme varanneet hyvän hotellin keskeiseltä paikalta (Tryp by Wyndham Times Square South). Olimme kylläkin suunnitelleet vaikka mitä kivaa Nykin päiväksemme (mm. Anthony Bourdainin Les Halles -ravintolan ja MoMAn), mutta lentojen myöhästyttyä jouduimme hieman muuttamaan suunnitelmia. Ja myöhemmin vielä sen takia, että huomasimme olevamme sen verran vatsatautisia, että syömiset piti suunnitella uudelleen.
Mutta varsinaiseen asiaan! Väsyneitä siis oltiin, ja vaikka Finnairin Nykin paluulento kesti vain 7,5 tuntia, tuntui sekin jokseenkin hankalalle. Ja lisäksi meitä odotti ihana kuuden tunnin vaihtoaika Helsinki-Vantaalla! Saa syyttää vain itseä, kun pihinä halusi Norwegianin halvat Helsingin lennot.
Helsinki-Vantaalla kukkuminen ei ole mitenkään uusi asia ja olen nukkunut siellä enemmän tai vähemmän makeasti useampaan otteeseen. Koskaan se ei ole ollut niin helppoa kuin nyt. Toisin sanoen testasimme varsin mainion Relaxation Arean!
Alku ei ollut kovin ruusuinen, sillä kaikki varsinaiset nukkumapaikat olivat varattuja. Olimme kuitenkin niin väsyneitä, että köpsähdimme muitta mutkitta lattialle pehmoiselle matolle muutaman tyynyn kera. Untuvatakki peitoksi ja nukkumaan! Ja nukuimmekin siinä jopa muutaman tunnin. Ainoa häiriötekijä oli viereinen käytävä, jonka kenkien kopsuminen ja laukkujen rullailu oikein korostuivat lattialla maatessa.
Jossain vaiheessa huomasin yhden makuusopeista olevan vapaana. Unenpöpperöisenä kävin valtaamassa kopin ja herätin miehen lattialta ja vaihdoimme paikkaa. Ah ihana autuus, patja ja tyyny sekä alas laskettava ovi! Mutta sitä varten olisi pitänyt olla joku avainkortti, jota ilman tekniikka ei toiminut. Olimme niin väsyneitä, että emme välittäneet ovesta, vaan nukahdimme välittömästi.
Tai ainakin yritimme. Muut nukkumasopet vallannut porukka oli nimittäin juuri herännyt, käynyt ostamassa syötävää ja istui nyt nukkumapaikkojen edessä syömässä ja juttelemassa mukavia. Missään ei varsinaisesti kielletä puhumasta tai edes metelöimästä lepoalueella, mutta jotenkin olettaisi tyyppien tajuavan olla hiljaa. Lisäksi vaikka itselläni olikin nukkumapaikka, alkoi hieman ärsyttää paikkojen varaaminen laukuilla ja vaatteilla, mikäli niitä ei edes käytetä!
Päätin katsella vielä sen avainkortin perään ja löysin kasan kortteja kopin ulkopuolelta. Kortti paikalleen, ovi alas ja valot pimeäksi! Tunne oli kuin karhun pesässä ja nukuimme seuraavat tunnit sikeästi kuin omassa sängyssä. Meitä jopa hieman harmitti, kun herätyskello soi ja jouduimme siirtymään viereiselle portille Oulun konetta varten. Kiitos, Finavia, lepoalueesta! Tulemme toistekin!
Auringon alla 
Kuulostaa mukavalta paikalta, kumpa useammallakin kentällä olisi tuollaiset puitteet!
Lepoalue on ehdottomasti hyvä lisä Helsinki-Vantaalle ja pitäisi säätää melkein pakolliseksi kaikille kentille 😉
Mahtavaa että pääsitte lopulta nukkumaan, mää jopa ootan seuraavaa pitkää vaihtoa Hki-Vantaalla että pääsee kokeilemaan kunnolla, ku en oo ehtiny ku vasta käydä lyhyesti tsekkaamassa paikan. Ja voi moro miten ärsyttävää metelöinti tuossa paikassa on! Sillon ko mää kävin niin siellä oli onneksi aika hiljaista, olis saanu nukkua rauhassa.
Lepoalue on kuin tehty meitä pohjoisen asukkeja varten! Tosi kiva juttu 🙂 Heh, väsyneenä kun on muutenkin hieman äreä ja olo oli kuin kesken talviunien herätetyllä karhulla, joten onneksi porukka sitten lopulta lähti pois mölisemästä ennen kuin mitta tuli täyteen!