Puolivälissä kotoa eli Nykissä

No ehkei ihan puolivälissä olla, mutta ainakin ollaan matkustettu koko päivä. Ihan turhautumiseen asti. Aamulla etukäteen tilattu taksi soitteli hostellimme ovikelloa jo viiden jälkeen ja pakkauduimme enemmän ja vähemmän nukutun yön jälkeen taksin kyytiin hostellin omistajan vilkuttaessa ovelta. Ajoimme pimeän ja hiljaisen kaupungin kaduilla eikä edes kulkukoiria näkynyt missään. Matkaa lentokentälle tuli puolisen tuntia. Olin aikaisemmin hermoillut aikaisesta aamulähdöstämme ja taksin luotettavuudesta, mutta ilmeisesti taksikuski oli hostellin pitäjien tuttu, joten kaikki sujui hyvin eikä meidän tarvinnut lähteä viiden aikaan kaduille laukkujen kera metsästämään kyytiä.

Santo Domingon päässä kaikki siis meni hyvin. Sen sijaan Miamin kentällä oli edessä tuttua huttua: pitkiä jonoja ja hidasta etenemistä. Jatkolentolaisille ei ollut JFK:n tapaan pikapasseja, vaan jonottaa sai siinä missä muutkin. Laukut olivat maanneet lattialla jo pitkän tovin, kun me päästiin niiden luokse ehkä viimeisenä koko koneesta. Tullissa alettiin yllättäen kyselemään mitä kaikkea laukuissamme on, mutta ihme kyllä ”lähinnä vaatteita” riitti vastaukseksi ja selitys mitää teemme Nykissä.

Turvatarkastukseen pääsimme 15min ennen boardingin alkamista. Ja se jono etenee Miamissa tunnetusti hitaasti. Eikä se ole mikään ihme, kun koneeseennousukorttikin pitää esittää yhteensä neljälle eri tyypille! Turvan jälkeen pääsimme tsekkaamaan lähtöportin (boarding oli aikataulun mukaan alkanut jo), ja tietenkin se oli ilmajunamatkan päässä! Ei muuta kuin junaan, onneksi seuraava pysäkki oli meidän.

Tässä vaiheessa huomasimme lennon olevan armolliset 25min myöhässä, minkä ansiosta ehtisimme koneeseen. Lopulta ehdimme jopa odottaa portilla hieman. Koneeseen päästyämme kapteeni kuulutti koneen myöhästyvän vielä lisää, sillä rengas piti vaihtaa. Istuimme koneessa 1,5h odottamassa lähtöä.

Nykiin saavuttiin siis kaksi tuntia myöhässä. Seuraava haaste oli päästä LGA:n kentältä Penn Stationille. Vaihtoehtoina oli ottaa taksi lähimmälle metroasemalle tai express-bussi suoraan Penn Stationille. Koska emme jaksaneet siirrellä laukkuja enää yhtään, otimme 13$ maksavan bussin. Tajusimme liian myöhään, että kyseessä oli ruuhka-aika. Lisäksi bussi jätti kaikki Grand Centraliin ja halukkaat sai jatkaa matkaa toisella bussilla Penn Stationille. Aikaa kului kaikkine odotteluineen melkein kaksi tuntia!

Olimme siis aika kypsiä, kunsaavuimme hotellille (joka on kyllä hieno!). Peruimme kaikki illan suunnitelmat, sillä nyt ei vaan jaksa mitään kovin suurta. Kävimme syömässä Shake Shackin tutut hyvät hampurilaiset ja talsimme useamman korttelinvälin hyytävässä viimassa hotellille. Huomenna on tiedossa varsinainen kotimatka, nyt pitää kerätä voimia siihen!