Viimeinen päivä auringossa

Ja sitä aurinkoa on tänään riittänyt niin paljon, että käräytettiin itsemme sitten viime metreillä! Syytämme myös hierontaöljyä, sillä muuten olemme lätränneet itseemme 30 tai 50 suojakerrointa (tosin jälkimmäinen on paikallista, joten ei varmasti suojaa yhtä hyvin). Päivän parasta antia oli kuitenkin hieronta rannalla, joten yritetään nyt kestää tämä kirvely.

Lähdimme siis viimeisenä päivänä sittenkin lillumaan vielä kerran Karibian aaltoihin ja suuntasimme bussilla Boca Chicaan. Otimme tällä kertaa aurinkotuolit, vaikka tarkoituksena ei ollut viettää rannalla koko päivää. Toisin kuitenkin kävi, sillä tuhlasimme siellä kaiken aikamme ja loput rahamme. Ja sitä rahaa ei lopulta edes ollut niin vähän kuin luulimme, sillä miehen laukusta löytyi muutama tuhat pesoa yllärirahaa.image

Yllättävän rahatukon rohkaisemana päätimme vähintäänkin syödä rannalla mitä mieli tekee ja välittämättä hinnoista. Hierontaa emme olleet suunnitelleet, mutta kun yksi rannan kymmenistä hierojatädeistä tuli muistakin maista tuttuun tapaan puristelemaan kävelystä rasittuneita varpaita, oli hieronnasta lähes mahdoton kieltäytyä. Homma vaan riistäytyi käsistä. Ensin piti ottaa vain jalkahieronta, 400 pesoa (7€). Mutta tädin siirryttyä jaloissa ylöspäin alkoi hän vellomaan yllättäen myös mahaa(?) ja ei ottanut kuuleviin korviinsa etten varsinaisesti halunnut kokovartalohierontaa. Ja kohta en jaksanut enää vastustella, ja niin täti hieroi koko kropan.

Tällä välin myös mies oltiin saatu houkuteltua hierottavaksi. Mutta minun osalta homma ei loppunut siihenkään, sillä täti huomasi halkeilevat kantapääni ja otti esille raspin. Mitään kyselemättä hieronta vaihtui jalkahoidoksi. Tajusin kyllä tässä vaiheessa, että lasku ei ole tuo puhuttu 400 pesoa sitten millään. Ja toisaalta olin hieman vahingoniloinen, sillä kantapääni ovat aina todella kamalat ja täti huomasi jossain vaiheessa itsekin, että aika isoon urakkaan ryhtyi. Kantapäistä tuli lopulta silkkiset kuin lapsella ja sekä minä, mies että täti oltiin tyytyväisiä lopputulokseen.

Sitten olikin maksun paikka. Kokovartalohieronta oli 1000 pesoa ja jalkahoito 400. Ja tietty se miehen hieronta saman 1000 pesoa. Maksoimme kyllä mielellämme tehdystä työstä, mutta kyllä ärsytti se ettei hinnasta ja lisäjutuista puhuttu mitään, ja jos itse esteli, oli ensimmäinen vastaus ettei tämä maksa mitään kun vähän kokeillaan. Puolihuijausta siis, mikä on sinällään harmi, vaikka raha varmasti heille tarpeeseen tuleekin.

Aurinkotuolien ja varjon kanssa maksu menee niin, että mikäli tilaa ruokaa, ei tuoleista makseta erillistä vuokraa. Ruokalista taasen näyttäisi olevan hyvin samanlainen monessa paikoissa, myös hintojen osalta. Ravintolan väki tuli esittelemään meille tuoretta, juuri kalastajan tuomaa kalaa, josta sain valita mieleiseni (listan mukaan 850 pesoa). Kala valmistettiin haluamallani tavalla ja lisukkeeksi tilasin avokadoa, mutta tarjoilija puhui salaatista. Mies tilasi kanaa salaatilla. Juomia tilasimme muutamat päivän aikana.image

Kala oli ihan mielettömän hyvää! Vaikka kokonainen kala oli pelkästään minulle, söin sen ihan kokonaan. Limettiä päälle ja sormin särpimään! Avokadosta annoksessa ei kyllä ollut tietoakaan, pieni salaatti siinä oli ja iso annos riisiä (tietenkin, siitä ei taida päästä eroon edes maksamalla). Miehen annoksen kana oli myös hyvä ja hänellä pienen salaatin lisäksi annoksessa oli friteerattuja jauhobanaaneja, mikä on tyypillinen lisuke täällä.

Seuraa meille piti yksi rantaravintolan juopottelevista rantapojista, joka huusi innoissaan rommihuurisen FINLANDIA:n noin viiden minuutin välein. Iltapäivällä hän epäili meidän kaipaavan vodkaa ja juotti miehelle pienen mukinpohjallisen.

Myöhemmin iltapäivällä olimme valmiita luopumaan Karibian lempeästä tuulesta, pehmeän valkoisesta hiekasta ja kevyesti vellovasta turkoosista merestä. Oli taas maksun paikka. Lähdimme seuraamaan rommiveikkoa ravintolalle, missä saimme laskuerittelyn: yli 3000 pesoa!

Summa tuli meille yllätyksenä, sillä olimme odottaneet noin 2000 peson laskua. Kaikki tilaamani jutut olivat hieman kalliimpia kuin oletamme listan mukaan, mutta ehkäpä niihin tulee sitten vielä vero päälle. Missään muualla emme ole kyllä maksaneet läheskään tällaisia hintoja. Toisaalta tuore kokonainen kala on usein ruokalistan kalleimmasta päästä ja se oli kallein yksittäinen ostoksemme.

Lopulta pääsimme siis eroon kaikista rahoistamme, mutta onneksi minulla oli jemmassa bussirahat ja muutama satanen päälle. Lisäksi tyypit kärtti vielä tippiä, johon meillä ei riittänyt enää pesot. Onneksi mieheltä löyty ryppyinen 5 dollarin seteli, jonka iskemme heille kouraan ja lähdimme lätkimään. Hieman jäi huono maku tästäkin, vaikka oli tietty myös omaa tyhmyyttä mukana. Toisaalta sain syödä juuri sellaista kalaa, kun olin haaveillut jo kotona ja hierontaakin olimme miettineet aikaisemmin. Ja pesoillä emme tee mitään kotona. Mutta silti, tunsimme olomme hieman jymäytetyiksi, aiheellisesti tai ilman.

Paluumatkalla ”pääsimme” toteuttamaan menomatkalla ääneen heitettyä kysymystä: olisikohan kiva istua tuossa ihan edessä? Pienen bussin etupenkille ängettiin kuskin lisäksi meidät ja yksi mies eli meitä oli yhteensä neljä. Mies istui melkein kuskin sylissä, vaihdekepin päällä. Minä istuin keskellä. Mutta kyllä näki hyvin, rannikko on kaunis aaltojen pärskähtäessä kallioihin! Tosin välillä hirvitti vauhti ja ajokulttuuri, meitä ei olisi kyllä kolarin sattuessa pelastanut mikään.image

Nyt olemme pakanneet laukut, käyneet ostamassa pienen pullon rommia ja paketin kahvia. Rahamme riittivät niihin juuri ja juuri, kun aamun lentokenttätaksiin pitää varata sievoinen summa (oli onneksi jemmassa hostellilla). Kiitos Dom Rep, meillä on ollut upea loma!

Advertisements

4 thoughts on “Viimeinen päivä auringossa

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus! Jatkuva hätistely on kyllä ihan superraivostuttavaa, ja onneksi en oo törmääny vielä missään noihin varpaidenpuristelijoihin, saattais nimittäin koipi lähtä näpeistä aika liukkaasti. Nuo on kyllä harmillisia juttuja että vaikka muuten ruoka olis hyvää ja hieronta mukavaa, mutta jos hintoja ei vaan kerrota etukäteen on se kusetetuksi tulemisen fiilis semmoinen, että se kyllä peittää aika nopeasti sen mukavan fiiliksen alleen. Tosi ärsyttävää!

    • Joo, kyllähän siinä itselle jää vähän huono fiilis. Eikä sinällään kyse ole edes rahasta. Tänäänkin aamulla maksoimme hotellimme tutulle taksikuskille hyvää extraa, kun heitti meidät aamuyöstä kentälle. Annoimme kaikki loput rahamme ja tuli tosi hyvä mieli, kun huomasi kuskin olevan iloinen ylimääräisestä. Tunne olisi hieman eri, jos hinta olisi muuttunut edellisenä päivänä kerrotusta.

      Heh, mä oon törmännyt noihin varpaiden puristelijoihin ainakin Intiassa ja niissä on se huono puoli, että silloin vasta tajuaa miten kaipasi hierontaa. Eli hyvä markkinointikeino heille siinä mielessä 😉

  2. Mielenkiintoista luettavaa… ja hieronta + jalkahoito kyllä kelpais juuri nyt! Tuollanen kusetusmeininki on kieltämättä aika ikävää, sitä toivoisi että olisi hyvää asiakaspalvelua pystyä viestimään hinnoista kunnolla etukäteen. Mutta toki kulttuureissakin on eroja, ihmiset ei jaksa olla lomalla niin tarkkoja, palveluntarjoajat oppii tavoille ja turismi todella elättää monia. Eikä se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa… vai miten se nyt meni? Siinä mielessä päälle tulevat kulut/verot on kyllä ikäviä, että pitäisi aina olla laskemassa tarkkaan ja pitäisi osata ennakoida.

    Mä oon kyllä yleensä aika varovainen kuluttaja matkoilla ja erittäin kärkäs sanomaan vastaan jos epäselvistä hinnoista ja palveluista on kyse. Varsinkin jos puhun kieltä, sillä yleensä ne yrittää höynäyttää luullen, ettei tuo vaalea likka varmaan mitään ymmärrä, mutta pettyvät sitten karvaasti. 😉 Käyny niin nimittäin monet kerrat, jopa tutussa turvallisessa Espanjassa…

    • Mäkin olen yleensä tosi tarkka rahoista, jopa hieman pihi (mietin tarkkaan mihin rahani käytän, mutta sitten kun jotain valitsen, en jaksa nykyään alkaa juurikaan tinkimään). Kielitaito ei olisi edes ollut nyt esteenä hintajutun selvittämiseksi, mutta ehkä pieni itsesuojeluvaisto: hyvin sujunutta lomaa ei halunnut ”pilata” hermostumalla rahasta. Mutta niinhän se tosiaan on, että ei se ole tyhmä joka pyytää.

      Jokaisella maalla on kyllä omat hinnoittelumenetelmänsä ja olisi pitänyt tutustua ennakkoon hieman enemmän muuhunkin kuin kulkuneuvojen hintoihin. Niissä tiesimme heti, mikä on tyypillinen hinta eikä kukaan edes yrittänyt huijata. Oma vikahan tää koko harmitus on 🙂

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s