New Yorkin kolme upeaa nähtävyyttä

Oli melkein sydäntä raastavaa kirjoittaa tuollainen otsikko, sillä on lähes mahdoton tehtävä määritellä vain kolme hienoa nähtävyyttä New Yorkissa. Ja periaatteessa sanan nähtävyys voisi laittaa lainausmerkkeihin, sillä onko esimerkiksi puisto nähtävyys vai paikka missä paikalliset (ja turistit) viettävät aikaa? Voiko joku olla molempia yhtä aikaa? Käytännössä kaikki nämä paikat luetaan nähtävyyksiksi, joten käytetään nyt sitä sanaa, vaikka se aiheuttaakin itsessä usein negatiivisia fiiliksiä.

High Line

Katutason yläpuolella kulkeva, hieman kävelykatua leveämpi puisto, on jotain mitä kannattaa kokeilla. Entiset ratakiskot ovat vaihtuneet viheralueisiin, penkkeihin ja kukkaistutuksiin ja samalla ihmiset pääsevät kulkemaan rakennusten välissä, poissa liikenteen välittömästä läheisyydestä. Puisto on yli kaksi kilometriä pitkä ja sen varrelle osuu monia mielenkiintoisia kohtia.

DSC_2771IMG_8464DSC_2769DSC_2774DSC_2781

Brooklyn Bridge

Kävely Brooklynin sillalla on elämys, mutta vuorokaudenaika määrittelee, millainen. Aamupäivästä sillalle saapuvat ensimmäiset turistiryhmät sekä hääkuvien ottajat, näkyyhän kaupungin siluetti upeana mahtavan siltarakennelman takana. Illalla Manhattanin valojen syttyessä tunnelma on suorastaan satumainen. Se on kuitenkin varmaa, että lenkkeilijöitä (ja maisemia) riittää aina.

DSC_3046DSC_3069DSC_3063DSC_3052DSC_3071

Central Park

Jos haluaisi koluta Central Parkin kokonaan, saisi siihen varmasti kulumaan kokonaisen loman. Maailman tunnetuimpiin lukeutuva puisto on yksi valtavan suuri elokuvakulissi: en ole vieläkään löytänyt kaikkia niitä paikkoja, joita olen valkokankaalla nähnyt. Ei sillä, että olisin niitä aktiivisesti etsinytkään. Mutta se kertoo juuri siitä, että Central Park on niin iso, ettei siellä välttämättä törmää mihinkään vahingossa. Yleensä kaikki käyvät vähintään The Mall -bulevardilla ja Bethesdan suihkulähteellä, joihin on vain lyhyt kävelymatka puiston eteläpäästä. Samalla kannattaa koukata kauniin Bow Bridgen kautta.

DSC_3034DSC_3029DSC_3025DSC_3043DSC_3006DSC_3039

Olisihan sitä näiden lisäksi kyllä paljon muitakin hyviä nähtävyyksiä, kuten vaikka kaupungin ihailu yläilmoista (Empire State Building tai Top of the Rock, kannattaa kurkata Pigviinimatkat-Millan kuvia) tai joen toiselta puolelta (Roosevelt Island, Brooklyn Bridge Park). Puhumattakaan kaupungin lukuisista, omaleimaisista kaupunginosista. Mikä on sun suosikki?

Mainokset

New Jerseyn rantakaupungit: suloinen Cape May ja paheellinen Atlantic City

New Yorkin -reissuun yhdistetty mini roadtrip jatkui Philadelphiasta Pennsylvanian puolelta New Jerseyn rannikolle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Cape May, joka osoittautui  puoliuinuvaksi pikkukaupungiksi, joka on varmasti aivan erilainen kesän sesonkiaikana. Ja korea kuin karamelli! Oli suorastaan hassu fiilis kävellä värikkäiden viktoriaanisten talojen reunustamia katuja, sillä mieleen tuli ensimmäisenä Disneyland ja vanhat sarjakuvat. Suurin osa huviloista näytti toimivan majataloina, joskin suurin osa niistä taisi olla lokakuussa sulkenut jo ovensa. Kaupungissa oli osittain samanlainen tunnelma kuin vuosi takaperin samaan aikaan Hamptoneissa, jotenkin unenomaisen rauhallinen ja pysähtynyt.

DSC_2953 DSC_2954
DSC_2955 DSC_2956
DSC_2939 DSC_2949

Cape Mayn keskustassa on pieni, sympaattinen kävelykatu, joka oli tuohon aikaan koristeltu Halloweenia silmällä pitäen. Meidän lisäksi kaduilla käyskenteli vain muutama muu turisti, paikalliset olivat paenneet kovaa tuulta sisätiloihin. Joimme lämmittävät kahvimukilliset ainoassa kahvilassa, joka sillä haavaa oli auki, ja päätimme lähteä käymään vielä majakalla. Olimme jättäneet auton parkkiin rantakadulle ja samalla kävimme myös ihailemassa leveää ja pitkää hienohiekkaista biitsiä, joskin tuuli ajoi meidät pikaisesti takaisin autolle. Meri näytti syksyisen synkälle, mutta veikkaan että Cape May on kesällä upea rantakohde. Ja käsittääkseni se on lähinnä paikallisten turistien suosiossa.

DSC_2943 DSC_2945
DSC_2948 DSC_2940
DSC_2929 DSC_2931
DSC_2960 DSC_2969

Matka jatkui kohti yöpymispaikkaamme kasinokaupunki Atlantic Cityä. Olin nähnyt mielessäni syysaurinkoisen boardwalkin, jonka varrella voisi paistatella päivää, syödä hodareita ja pehmisjäätelöitä strösseleillä ja mitä kaikkea nyt perinteiseen rantakarnevaalitunnelmaan liittyy (funnel cake eli tippaleipä, selvisi minulle myöhemmin). Mutta ei. Säiden jumalat olivat päättäneet toisin, joten kun saavuimme kapealla kannaksella sijaitsevaan Atlantic Cityyn, oli sää niin sateinen ja harmaa, ettei juuri nähnyt eteensä.

Ajoimme suoraan Caesars kasinohotellimme Colosseum-pysäköintihalliin ja kirjauduimme sisään. Jos Las Vegasin ja Atlantic Cityn hotellit ovatkin mauttoman övereitä, niin se hyvä puoli niissä on, että jotain tekemistä löytyy aina sisätiloistakin, olipa sitten alhainen sesonki tai ei. Me suuntasimme syömään gelatoa hotellin italialaiseen kahvilaan, jonka minimiannos riitti täyttämään useamman päivän jäätelökiintiön. Sen jälkeen kiersimme nopeasti kasinon ja totesimme ulkona olevan suorastaan koiranilma. Sitä uhmaten kipaisimme kuitenkin vastapäiselle outlet-ostarille viettämään tehokkaat 45 minuuttia. Kierroksen jälkeen meitä vaivasi pikkunälkä ja ensimmäinen vastaan tullut paikka oli pieni pizzeria, jonka mainos 2 slicea+juoma 5 dollaria tai vastaavaa herätti oitis mielenkiintomme. Ja huh, millaiset jättipalat saimmekaan eteemme! Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää muuta kuin mennä aikaisin nukkumaan.

DSC_2971 DSC_2974
DSC_2981 DSC_2975

Seuraavana aamuna heräsimme epätietoisina säästä, sillä huoneemme ikkuna antoi hotellin aulaan eikä tilannetta voinut tsekata muutenkaan kovin helposti menemättä ulos hotellista. Matkalla aamupalalle huomasimme kuitenkin yhdestä aukkokohdasta, että ulkona on mitä kaunein auringonnousu ja kirkas sää. Söimme hintaansa nähden melko kehnon aamupalan ja kiirehdimme boardwalkille. Tämä oli just sitä, mitä lähdettiin hakemaan! Harmi kyllä meillä ei ollut enää kovin paljon aikaa, joten kävimme vain nopeasti kävelemässä sekä vilkaisemassa lapun luukulleen pistänyttä Trump Taj Mahalia (kiinni oli). Katselin haikein mielin rantakadun kiinni olevia pikkuravintoloita ja -kahviloita, vaikka tuskin se funnel cake överitäytteillä mikään tajuntaa räjäyttävä makuelämys olisi ollut. Mutta se fiilis! Se jäi nyt kokematta, sillä auto piti palauttaa ja lähteä paahtamaan takaisin kohti Nykiä.

DSC_2992 DSC_2984
DSC_2986 DSC_2985
DSC_2997DSC_3002DSC_3001

Kaiken kaikkiaan Atlantic City oli kovin samanlainen kuin Las Vegas, paitsi tietenkin paljon pienempi. Se ei nyt sinällään ollut mitenkään yllättävää, ja epähuomiossa puhuin kaupungista lähes poikkeuksetta Vegasina. Myös majoituksen hinta myötäili Vegasin linjaa, sillä rahoilleen sai hyvin vastinetta. Mutta kyllä Atlantic Citylla on aika merkittävä plussa keskellä autiomaata sijaitsevaan Vegasiin nähden ja se on tuo upea biitsi!

Auringonlaskun aikaan Roosevelt Islandilla

Olen aikaisemminkin kertonut Roosevelt Islandin olevan yksi lempipaikoistani New Yorkissa. Syitä on vähintäänkin kaksi: vähemmän turisteja, mutta kaunis skyline-näkymä Manhattanille. Ja jos pitää keksiä kaksi lisää, niin täältä tulee: lähes ilmainen tramway ja keväiset kirsikankukat. Näin syksyllä lisäsäväyksen tuo tietenkin ruskan värit.

Saarelle pääsee metrolla, mutta sinne kannattaa ehdottomasti matkustaa tramwaylla, joka kuuluu metrolipun piiriin, eli esimerkiksi viikon unlimited-kortin ostaneille hupi on sinällään ilmaista. Rata kulkee vatsaa kutkuttavan ylhäällä ja sen lisäksi, että sieltä on upeat näkymät Manhattanin viivasuorille avenuille, pääsee samalla ihailemaan myös kaunista Queensboro Bridgeä ja alhaalla lipuvaa East Riveriä. Ei koreanpaikankammoisille!

DSC_2650 DSC_2654
DSC_2660

Perillä Roosevelt Islandilla kannattaa kulkea sillan valtavien jalkojen alta ja suunnata kävelykatua pitkin kohti eteläkärkeä. Rantakatu on käymisen arvoinen jo itsessään, mutta saaren päässä odottaa myös pieni puisto, jossa sijaitsee vanhan hylätyn sairaalan rauniot. Ihan puiston kärkeen emme päässeet, sillä alue oli lokakuussa osittain suljettu.

DSC_2662
DSC_2664 DSC_2665DSC_2671DSC_2678

Saarelle kannattaa saapua hieman ennen auringonlaskua ja jäädä seuraamaan illan pimenemistä rantakadun penkillä istuen. Aika kaunista, vai mitä?

DSC_2703 DSC_2694
DSC_2704 DSC_2709

New Yorkin ruokapäiväkirjat

Yksi kaupunkilomailun ehdottomia valtteja on laaja ruokatarjonta. Ei sillä, etteikö pienemmissä paikoissa voisi olla saatavilla erittäin hyvää ruokaa, mutta suurkaupungeissa mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Aamupala

Meidän Long Island Cityn majoitukseen kuului New Yorkin yleisen käytännön vastaisesti aamupala, joten meillä oli neljänä ensimmäisenä aamuna niin donitsia kuin bagelia ja vaihtuvia lämpimiä ruokia tarjolla. Ne kelpaavat kyllä ensihätään, mutta kiintiö tulee täyteen muutamassa päivässä. Onneksi halutessaan voi myös kipaista kaupungille aamupalalle, vaikka tällaista piilopihiä ihmistä saattaa salaa harmittaakin ”ilmaisen” aamupalan hyödyntämättä jättäminen.

fiveleaves

Söimme Nykissä kaksi hyvää aamupalaa. Ensimmäinen niistä oli lyhyehkön metromatkan päässä Greenpointissa, Williamsburgin kyljessä oleva Five Leaves, jonka ovia nyhdimme jo viittä vaille ennen aukeamista. Muutaman korttelikierroksen jälkeen me ja kourallinen paikallisia pääsimme sisään. Muiden hakiessa lähinnä kahvia ja nopeaa syötävää tiskiltä, syvennyimme me houkuttelevaan ruokalistaan. Tilasimme avokadotoastit ja munakasleivän, ja harmituksen määrä oli suuri, kun mahaa ei tällä kertaa riittänyt paikan kehutuille pannareille, eikä muille isommille annoksille. Paikka oli joka tapauksessa tunnelmallinen, mutta pienehkö, joten varsinkin viikonloppuisin kannattanee olla ajoissa.

jackswifefreda

Toiseksi aamupalapaikaksi valikoitui myöskin kehuja saanut Jack’s Wife Freda, joka sijaitsee West Villagessa. Koska kyseessä oli lauantai, menimme tännekin pian aukeamisajan jälkeen ja hyvä niin, sillä paikka täyttyi tasaiseen tahtiin. Tilasimme perinteisiä aamupalaklassikoita ravintolan omalla twistillä: Madame Freda ankka-prosciuttolla, Eggs Benny punajuuri-hollandaisella ja Orange Blossom Pancakes kreikkalaisella jugurtilla ja appelsiinimarmeladilla. Ihastuin omaan juomaani (minttu-lemonade) jo alkumetreillä ja pidin myös tämän paikan tunnelmasta.

twohandscafe

Kävin eräänä aamuna kurkkaamassa myös Two Hands Cafen Little Italyn tienoilla, mutta koska olin jo yhden aamupalan syönyt, en jaksanut tilata muuta kuin smoothien. Lista näytti kuitenkin kivalta ja syön täällä varmasti joskus myöhemmin.

Lounas

Reissun odotetuin lounas oli vegaanipikaruokala by CHLOE.ssa, sillä olin kuolannut paikan ruokia jo etukäteen muiden blogeissa ja Instassa. Olisin voinut tilata listalta lähes kaiken, mutta päädyin sitten quinoa-taco -salaattiin ja jääteehen, vaikka oikeasti minun piti sanoa kassalla että lemonade. Salaatti oli todella maukas ja siinä oli mm. vegaanista chorizoa. Menen ehdottomasti ensi kerralla uudestaan!

bychloechelseamarket

Yhtenä päivänä haimme pientä lounasta Chelsea Marketista. Olimme menossa kävelylle High Linelle, joten Chelsean ruokatorin kohdalta oli hyvä aloittaa. Nappasimme puoliksi Num Pangin kana-sandwichin, joka oli siis banh mi -tyyppinen, ihanan korianterinen ja rapeakuorinen patonki. Juomaksi valitsimme inkiväärisen lemonaden, mikä passasi ruokaan erinomaisesti. Oli niin hyvä lounas, että jos emme olisi syöneet sitä ulkona High Linella, olisimme varmasti ostaneet vielä toisenkin.

smorgasburg

Viikonloppuisin lounasta kannattaa ehdottomasti syödä Smorgasburgissa, joka järjestettiin vielä lokakuun puolella Prospect Parkissa. Viime vuonna tapahtuma oli siirretty jo tässä vaiheessa sisätiloihin Industry Cityyn. Innostuimme syömään yhteensä kolme annosta: green chile friesit (Zia Green Chile Co.), C Baon possuleivän ja Bigg Mozzin mozzarellatikut. Siinä oli kyllä lounasta kerrakseen, mutta ulkonahan ruoka tunnetusti maistuu erinomaisesti!

Iltaruoka

Illallinen olisi ihan liian hieno sana meidän kohdalla, sillä syömme aniharvoin varsinaisissa ravintoloissa. Tälläkin reissulla mentiin todella rennolla meiningillä.

shakeshack

Shake Shack on tietenkin listallamme aina, siitä ei pääse mihinkään. Ja ehdottomasti paras paikka kyseisille burgereille on Madison Square Parkissa, sillä hetkellä kun ilta alkaa pimenemään ja ihanat valot syttyvät. Lokakuussa meinasi kyllä olla hieman vilu, vaikka toppatakki päällä istuskeltiinkin. Ei siis puhettakaan jälkiruokaviineistä tällä kertaa.

Lihanhimossa kannattaa suunnata vaikkapa Mighty Quinsille (ei kuvia, sillä siellä on aina liian pimeää), tai Mable’s Smokehouseen Williamsburgiin. Saimme tarjottaminen täydeltä southern foodia tilaamalla yhden liha-annoksen puoliksi, sillä mukana tuli useampikin lisuke.

ottostacosmables

Otto’s Tacos toi pientä helpotusta jatkuvasti vaivaavaan Kalifornia-kuumeeseen, ja otimmekin jaettavaksi yhteensä viisi tacoa, yhden kaikkia lajeja. Suosikiksi nousi tällä kertaa katkarapu. Paikka sopisi hyvin myös lounaspaikaksi, sillä tacot tilataan yksittäin ja pienempikin määrä riittäisi. Tilasimme myös nachoja, mutta ne jäivät sitten lopulta uupumaan, emmekä jaksaneet lähteä ostamaan niitä enää erikseen.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT jatkui vuonna 2016 uusien hostien kera: TravelloverRimma+Laura ja Muru Mou.

Minä ja New York, päivä kahdestaan

Minun ja New Yorkin välillä on rakkaussuhde, jota ei pääse horjuttamaan edes satunnaiset negatiiviset fiilikset. Lomalta palattuamme olen viettänyt valtaosan vapaa-ajastani telkkarin ääressä ja ahminut läpi niin Broad Cityn kuin Girlsin, molemmat kivan paljon itse kaupunkia esiin tuovia sarjoja (ja hauskoja!). Ja vaikka olemme päättäneet menevämme seuraavalla syyslomalla toisaalle, ei se ole estänyt minua listaamasta mielessäni asioita, joita haluan tehdä seuraavalla reissulla.

Päätimme jo hyvissä ajoin ennen lomaa viettävämme yhden päivän verran molemmat omilla tahoillamme laatuaikaa lempikaupunkimme kanssa. Hekumoin mielessäni eri vaihtoehdoista, mitä kaupungilla on tarjota. Merkkasin Google Mapsiin tähtiä lähes yhtä paljon kuin niitä on taivaalla. Tiedostin toki myös satunnaisen harhailun mahdollisuuden, mikä saattaa olla joko ihan parasta tai sitten tylsintä ikinä. New Yorkin kaltaisessa kaupungissa molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Ehkä en kuitenkaan lähtisi ihan sokkona seikkailemaan, sillä pahimmillaan voi päätyä kulkemaan tylsiä toimistorakennusalueita (joskin todennäköisyys on melko pieni).

Oman päivän aamu koitti niin varhaisena, kuin olin uumoillutkin: heräsin aikaeron takia jo aamuyöstä. Olin suunnitellut nappaavani kahvin ja donitsin käteeni hotellimme aamupalahuoneesta ja siirtyväni ihailemaan auringonnousua Long Island Cityn kaduille, hengityksen höyrytessä aamun kylmyydessä ja muiden kiirehtiessä kohti Queensboro Plazan metroasemaa.

soho1

Toisin kävi. Voin huonosti koko aamun ja söin aamupalaa tuttuun tapaan hotellilla kymmenien ranskalaisturistien ympäröimänä, minkä jälkeen lepäilin vielä huoneessa. Lopulta kun pääsin liikenteeseen, päätin skipata alkuperäisen suunnitelmani ja mennä mahdollisimman helpon metromatkan päähän Manhattanille, esimerkiksi ihanalle Washington Squarelle. Metroa odotellessani huomasin kuitenkin, ettei kyseinen arkipäivän vuoro pysähdykään sillä kohti, joten tein lennossa uusia suunnitelmia ja nousin pois Canal Streetin asemalla Chinatownissa.

Chinatownissa on aina värikäs meno ja vilinää riittää, mutta minä taisin olla liikenteessä hieman liian aikaisin (sen sijaan Antti oli päätynyt paikalle hieman myöhemmin ja bongannut vaikka mitä mielenkiintoista). Lähdin kävelemään Sohoon, mikä oli sinällään toinen virhe, sillä tietenkin ostoskatujen kaupat aukaisevat ovensa vasta aikaisintaan kymmeneltä, joten kadut olivat todella hiljaisia. Hieman turhautuneena kaivoin tähtikarttani esille ja kurvasin takaisin kohti Chinatownia, etsien Mott Streetillä Little Italyssä sijaitsevaa Two Hands -kahvilaa. Tässä vaiheessa kadut muuttuivat hieman mielenkiintoisemmiksi ja lopulta löysin oikean kahvilankin.

soho2

Vaikka kadulla oli hiljaista, oli kahvila lähes ääriään myöten täynnä. Sain kuitenkin pöydän yhdelle ja tilasin herkullisen kuuloiselta listalta all the way -smoothien, sillä en kuitenkaan viitsinyt syödä toista aamupalaa (se jäi nyt sille kuuluisalle seuraavalla reissulla -listalle). Kahvila oli pienehkö ja viihtyisä, mutta asiakkaat pääasiassa hipstereitä, mikä ei liene kovin yllättävää, jos on hipsterikahvilaan mennyt. Huomasin piakkoin, että suunnitelmani ihmisten tarkkailusta ontui hieman, sillä nämä ihmiset joko juttelivat keskenään tai näpyttelivät kännykkäänsä. Ei siinä mitään, en varsinaisesti juttuseuraa odottanutkaan, mutta mieleeni hiipi väkisinkin ajatus, ettei vierailuni aikana tule tapahtumaan yhtään mitään mielenkiintoista. Ja oikeassa olin. Olisi kannattanut tulla tänne seurassa!

Kaiken kaikkiaan minun olisi kannattanut mennä tarkkailemaan ihmisiä Grand Centralin asemalle, olisin vieläpä saanut olla kylmien katujen sijaan lämpimässä! Ja veikkaan, että asemalla olisi ollut niin erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä liikenteessä, että väistämättäkin olisin bongannut mielenkiintoisia tapauksia. Pistetään muistiin seuraavaa reissua varten (tämäkin).

Sen sijaan, että olisin edes tässä vaiheessa miettinyt kunnolla suunnitelmaani uusiksi, suuntasinkin Herald Squarelle tekemään muutamat pakolliset ostokset. Sen jälkeen olikin jo lounasaika ja kiiruhdin ennalta kuolaamaani vegaaniseen pikaruokala by Chloeen. Olin nähnyt niin paljon herkullisia kuvia paikan salaateista, bataattiranuista ja lemonadeista, että lounaspaikan valinta oli harvinaisen selvä. Melkein kylläkin missasin paikan, kun iso rekka-auto oli parkkeerannut julkisivun eteen ja peitti taakseen (yllättävän) pienen ravintolan kaikki ikkunat ja oven.

soho3

Tilasin taco-salaatin ja juoman ja olin hieman epätietoinen pitäisikö niitä jäädä odottamaan vai ilmaantuvatko ne suoraan pöytään (kassahenkilökunta vaikutti hieman nyrpeältä). Kaikki pöydät ja paikat olivat ihan täynnä, ja kun lopulta sain annokseni (onnekseni ehdin juuri ennen pitkän jonon muodostumista), pääsin istumaan enää isoon pöytään monen muun kanssa, ja harmikseni selkä muuhun ravintolaan päin, mikä on aina tylsää, jos on yksin liikkeellä. Ruoka oli kyllä todella hyvää, menen seuraavalla kerralla uudestaan!

Treffit New Yorkin kanssa päättyivät käytännössä tähän, sillä minulla ei ollut enää yhtään energiaa lähteä mihinkään, suunnitelmistani huolimatta. Tuntui, kuin kuume olisi nousemassa ja minun oli pakko palata hotellille lepäämään (kiitos jetlag!).

Yksin liikkuminen suurkaupungissa on jokseenkin kutkuttavaa, mutta on myös hauska tavata myöhemmin matkakumppani ja kysyä häneltä mitä hän teki ja näki. Ja sitten lähteä yhdessä syömään.

Staten Island Ferry, ilmaista hupia!

En pysy enää kunnolla laskuissa siinä, kuinka monesti olemme a) käyneet New Yorkissa, b) luvanneet käydä Staten Islandin lautalla ja c) jättäneet homman jostain syystä välistä. Ehkä sää on ollut väärä, tai sitten aika on aina loppunut kesken (se loppuu aina!). Mutta nyt, hyvät ystävät, otimme homman hoitaaksemme jo alkulomasta.

Niinpä suuntasimme maanantaiaamuna kohti Manhattanin eteläkärkeä ja Battery Parkin kupeessa olevaa lauttaterminaalia. Edellinen lautta oli juuri mennyt, joten jouduimme odottamaan seuraavaa noin puolisen tuntia. Vaikka olimme paikalla ensimmäisenä, emme tajunneet linnoittautua porttien eteen, ja yhtäkkiä meidän ja portin välissä olikin jo melkoinen turistisuma. Aloitteilijoiden virhe, sillä nyt jouduimme tyytymään lautalla jämäpaikkoihin.

DSC_2711 IMG_0712

Lautan oikealla sivulla olevat kansipaikat olivat jo tiiviisti miehitettyjä, sillä kyseisiltä paikoilta näkee parhaiten Vapaudenpatsaan. Paluumatkalla paikoilla ei ole niin suurta väliä, sillä patsas ohitetaan hieman kauempaa. Toisaalta matkan kohokohta ei välttämättä ole maailman tunnetuimman patsaan ohitus vaan Manhattanilta lähteminen: pilvenpiirtäjäviidakon näkee ihan uudesta perspektiivistä. Siinä mielessä lautan perällä olevat paikat ovat parhaat.

DSC_2716 DSC_2729
DSC_2728

Hassuinta reissussa oli poliisivene, joka ajoi lautan perässä täydessä tulitusvalmiudessa. Ensin ehdimme jo miettiä, että mitä ihmettä, mutta sitten muistimme, että tämä on Amerikka: ylilyöntejä on tullut vastaan joka reissulla. Milloin ohitse ajaa miljoona poliisiautoa ja milloin pään yläpuolella kaartelee useampikin poliisihelikopteri.

DSC_2719
DSC_2727DSC_2742

Perillä Staten Islandilla yritimme ehtiä samaan aikaan lähtevään paluulauttaan, mutta olimme tässäkin asiassa niin noviiseja, että emme kiirehtineet ensimmäisten joukossa ulos lautalta. Jouduimme siis viettämään ylimääräisen puolituntisen saarella, joka vaikutti harvinaisen mielenkiinnottomalta. Mutta kaiken kaikkiaan Staten Island Ferry oli varsin kiva kokemus, ja mikä mukavampaa, kokonaan ilmaista lystiä.

DSC_2734DSC_2739DSC_2715

New York, ajatuksia loman varrelta

On hirveän hankala aloittaa mitään postausta kaupungista, jossa on käynyt jo useita kertoja tai lomasta, jonka on käytännössä viettänyt jo aikaisemminkin. Voisin sanoa, että kotona ollaan, reissu oli ihana, New York oli ihana, ja ikävä kaupunkiin alkoi heti palattuamme (ok, ei ehkä ihan heti vaan vasta sitten, kun olin nukkunut väsymyksen pois). Että New York on edelleen upea kaupunki ja vaikka kyseinen visiitti oli minulle jo kahdeksas, näin ja koin paljon uutta, sekä paljon tuttua. Mutta vaikka paikat olisivat jo aikaisemmin nähtyjä, on niiden tunnelma ihan erilainen vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen.

DSC_2590

Voisin hehkuttaa kaupungin monipuolisuutta, joka tuli koettua taas kerran. Sekä herkullisia ruokia ja tunnelmallisia ravintoloita. Kauniita auringonlaskuja Manhattanin siluetin taakse. Kirpeitä syysaamuja ja auringon kultaamia pilvenpiirtäjiä. Lomalla vallitsevaa jatkuvaa kiireetöntä viikonlopputunnelmaa.

makujakotoaPA260071

Mutta oikeastaan minua harmittaa, että en ottanut läppäriä mukaan ja tehnyt perinteisiä matkapäiväkirjoja. Sillä vain niihin saa vangittua kokemuksen kokonaisuudessaan, mitään siitä pois jättämättä. En tarvitse kuin yhdet hyvät yöunet, niin kaikki matkan aikana harmittanut pyyhkiytyy pois mielestäni, enkä oikein saa siitä kiinni uudelleen. Ehkä siksi kaikki matkani ovat aina olleet upeita? Kohteesta riippumatta.

DSC_2689

Yritän nyt muistella joitakin asioita, mitkä menivät lomalla pieleen. Sillä pakko myöntää, että vaikka New York on lempikaupunkimme, niin se ei tarkoita sitä, etteikö koskaan iskisi sellainen fiilis, että Nyki on ihan paska paikka. Prkl. Varsinkin tällä kertaa kiinnitin entistä kriittisemmin huomiota siihen, miten kaupunki voi olla hankala ensikertalaiselle. Kuten se voi olla hankala myös kokeneemmalle.

DSC_2752

Aloitetaan saapumisesta. Lento lauantai-iltana Newarkin kentälle on sekä hyvä että huono idea. Maahantulomuodollisuudet kestivät yllättävästi vain joitakin minuutteja, kun yleensä JFK:lla voidaan puhua jo tunneista. Ensimmäisen kerran ikinä jouduimme odottamaan laukkua, eikä se lojunut kyllästyneenä lattialla odottamassa meitä. Junalippujen ostaminen automaatista ulkomaisella luottokortilla onnistui sekin. Kerrankin.

DSC_2854

Mutta sen jälkeen lähti menemään pieleen. Jouduimme odottamaan Manhattanille menevää junaa melkein tunnin. Se on ilta-aikaan väsyneenä hieman liikaa. Penn Stationilla saimme kuin saimmekin ostettua liput niin, että saimme vaihtorahat (yleensä jokainen masiina huutaa, ettei ole juuri vaihtorahaa saatavilla), mutta metron kanssa alkoi tökkimään välittömästi. Ensin hyppäsimme väsyneinä vahingossa väärään metroon, joten jouduimme palaamaan takaisin päin. Sitten huomasimme ettei toinen hotellillemme menevä linja ole poikkeuksellisesti toiminnassa. Kolmas kerta onnistui ja pääsimme hotellille Queensiin myöhään illalla. Olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet valittaa siitä, ettei netin kuuluvuus ulottunut huoneeseemme ja hiustenkuivain oli rikki. Lisäksi huoneessa oli niin kylmä, että nukkuminen onnistui vain pukemalla päivävaatteet päälle.

DSC_2857

Epäonneksemme eri metrolinjoilla oli poikkeusreitit menoviikonlopun lisäksi myös paluuviikonloppuna. Strategisesti valittu viimeisen yön hotellisijainti muuttui selvästi huonommaksi, kun lentokentälle kulkeva metro ei pysähtynytkään kyseisellä paikalla. Lisäksi hotelli oli hirveä läävä (eikä mitenkään halpa), eikä siellä vesivahingon takia tullut aluksi vettä ollenkaan ja myöhemmin tuli lähinnä ruskeaa vettä, joten suihkua ei voinut käyttää. Onneksi olimme siellä vain yhden yön. Mutta kiukutti silti. Miksi Nykin hotellit on aina niin kämäsiä, mutta kalliita? Onneksi hotellilla ei tule vietettyä kovin paljon aikaa, joten sinällään se on melkein sama, millaisen luukun valitsee.

DSC_3025

Lisäksi kiinnitin tällä reissulla erityistä huomiota kaupungin likaisuuteen. Siis olen toki huomannut sen aikaisemminkin, mutta tällä kertaa jotenkin sisäistin sen, miten sellainen rähjäisyys voi olla ikävää loman kannalta. Itseäni se ei kuitenkaan hirveästi häiritse, mutta onneksi saamme nauttia puhtaasta ympäristöstä täällä kotona, huh!

DSC_2611

Eniten minua vaivasi tällä reissulla asunnottomien määrä. Ei se varmasti ole kasvanut, tai en ainakaan tehnyt sellaista huomiota, vaan ihan oikeasti kerrankin mietin, miltä tuntuisi olla asunnoton New Yorkissa. Eräänä aamuna hyppäsin Manhattanille menevään metroon ja kuten moni muukin, tunsin nenässäni jo ovella, että kyseisessä vaunussa on joku, joka ei ole päässyt peseytymään aikoihin. Ruuhka-aikaan ihmiset kuitenkin menevät näihin vaunuihin sisälle, muulloin ne ovat tyhjillään. Kaksi koditonta nukkui metron pitkillä penkeillä, joskin he heräsivät välillä kähinöimään keskenään. Seisoin melko lähellä heitä, ja vasta tovin jälkeen huomasin, että kenkäni ovat koko vaunun läpi valuvan nestevanan tukkona. Kiva. Tätä on New York.

DSC_2794

Ärsyyntymys ei kuitenkaan ollut mielessäni päällimmäisenä, vaan surullisuus siitä, että kaikilla ei ole asiat todellakaan hyvin. Jos jotain tällä lomalla taas sisäistin, niin sen, että olen pirun onnekas, kun minulla on koti ja ruokaa sekä puhdas ja turvallinen ympäristö missä asua ja elää. Vaikka asiat eivät ole Suomessakaan täydellisesti, niin silti olen edelleen sitä mieltä, että on lottovoitto syntyä tänne, missä kaikista yhteiskunnan jäsenistä pyritään pitämään huolta.

DSC_3071

Kaikesta huolimatta lomamme oli varsin onnistunut (tässä vaiheessa ei varmaan kannata alkaa kitisemään siitä, että edellisen viikon t-paitakelit muuttuivat tuttuun tapaan toppatakkikeleiksi heti, kun meidän syysloma alkoi, tai siitä, ettei netti- eikä puhelinyhteydet oikein toimineet, tai siitä, että tällä kertaa aikaerosta toipuminen kesti melkein viikon ja aiheutti mm. ikävää huimausta). Matkustaminen on aivan huikea etuoikeus, en voi muuta kuin päättää tämän postauksen siihen, että olen ihan mielettömän onnekas, kun saan kokea jotain tällaista. Ja sitten palata omaan kotiin.

DSC_2769

Ps. Tästä eteenpäin tarjolla on vain hehkutusta. Onneksi kirjoitin tämän tekstin muutama päivä paluumme jälkeen, vaikka sainkin julkaistua sen vasta nyt. Tällä hetkellä ja näitä kuvia (lähes kaikista kiitos Antille) katsellessa en muistaisi enää yhtään negatiivista asiaa New Yorkista tai matkustamisesta.

Tukka hyvin, navi ohjelmoitu ja ESTA tehty: valmis syyslomaan!

Tätä on odotettu neljä kuukautta. Tai kaksitoista, jos mietitään sitä, että kaipuu Nykiin alkaa yleensä siitä, kun astuu paluukoneeseen. Eikä asiaa auta yhtään se, että kaupungista jää aina jotain näkemättä, joku ruoka syömättä ja joku fiilis kokematta. Sillä New York on valtava kokoelma erilaisia tunnelmia, joiden välillä pitää vaan kylmän viileästi tehdä päätöksiä. Onneksi muutamassa päivässäkin ehtii tehdä paljon.

ny2015_3

Huomisen suunnitelma: viimeinen työpäivä, koira hoitopaikkaan, auto Oulunsalon parkkiin ja iltalento Helsinkiin. Yöpyminen lentokentän GLO:ssa ja toivon mukaan hyvä aamupala. Kyllä loman aloittaa aina mieluummin hotelliaamiaisella kuin lentokone-eineksellä.

ny2015_4

Lauantain suunnitelma: Hel-Muc ja Muc-Ewr. Myöhäinen saapuminen ja todennäköisesti jonotusta. Juna kaupunkiin, metro Long Island Cityyn. En edes uskalla arvailla, moneltako olemme hotellilla.

ny2015_2

Mutta kaikki on hyvin, kun tukka on hyvin. Ja on loma. Ihmisen parasta aikaa! Läppäri ei seuraa tällä kertaa mukana, mutta päivitän Instagramia ja Snapchatia aina tilaisuuden tullen (@heidialande kummassakin). Ensi viikon reitille osuvat New Yorkin lisäksi Philadelphia, Cape May ja Atlantic City!

ny2016_1ny2015_6

Kierros Manhattanilla: mitä kaikkea kannattaa nähdä?

Huutelen aina, että New York ei ole yhtä kuin Manhattan, mutta vaikka suhaammekin paljon esim. Brooklynissä, niin tottahan toki käymme useampana päivänä myös Manhattanilla. Ei sitä nyt voi millään jättää väliinkään, sillä onhan siellä vaikka mitä nähtävää ja suurin osa ihan ilmaiseksi. Riittää, kun tallailee katuja. Ja ehkä ajaa jalkojen säästämiseksi vähän metrollakin.

Mutta lähdetäänpä liikkeelle eteläkärjestä ja siirrytään pikkuhiljaa kohti Midtownia. Tässä muutamia paikkoja, joissa olemme vierailleet useampaan otteeseen vuosien aikana.

Financial District: Wall Street, kiiltävät pilvenpiirtäjät, 9/11 Memorial ja Century21-aletavaratalo. Siinäpä muutama syy kierrellä eteläkärjen katuja. Itse kaduista oma lempparini on Nassau Street, joka on jotenkin hassun värikäs ja jopa idyllinen kukkakoristeineen, ihan kuin eri maailmasta kuin kylmänharmaa ja mahtipontinen liike-elämän keskusta. Ei myöskään kannata missata South Street Seaportia.

auringonallaDSC_1476 auringonallaDSC_1482
auringonallaDSC_1477 auringonallaDSC_1426
auringonallaDSC_1454 auringonallaPA200031

Ylös päin siirryttäessä vastaan tulee värikäs Chinatown idässä ja Soho lännessä. Niiden jälkeen onkin Villagen vuoro, joka on monen lempialueita Nykissä. East Villagessa käymme usein levyostoksilla ja West Villagessa tunnelmoimassa viihtyisiä katuja. Väliin jäävä Washington Square Park on käytävä kurkkaamassa aina, kun siellä päin liikumme. Joskus paikasta voi bongata talvipakkasillakin flyygeliä soittavan miehen, ihan hullua! Pingviinimatkalaisetkin ovat törmänneet häneen.

auringonallaPA191310 auringonallaPA191311
auringonallaPA191313 auringonallaPA191314
auringonallaDSC_1492 auringonallaDSC_1496
auringonallaDSC_1503

Seuraavaksi onkin vuorossa Meatpackin District ja kuulun High Line -puiston alkupää. Yläilmoissa sijaitsevaa puistoa pitkin voi kävellä vaikka Midtowniin saakka. Ellei sitten halua poiketa Madison Square Parkissa, jossa sijaitsee Shake Shackin alkuperäinen grilli. En ehkä tiedä mukavampaa paikkaa nauttia lounasta tai pientä iltapalaa! Muista myös ihailla puiston laidalla olevaa Flatiron Buildingia.

auringonallaPA201350
auringonallaPA201358 auringonallaPA201354

Nyt aletaankin jo olla Midtownissa, missä on hyvä heittää pieni kierros: Bryant Park, sen laidalla oleva upea New York Public Library ja klassinen Grand Central Terminal. Hieman ylempänä sijaitsevan Times Square, joka voi olla ajankohdasta riippuen joko rasittava tai epätodellinen, sekä Rockefeller Center, jonka aukiolle pystytetään jouluaikaan valtava kuusi sekä luistelurata.

auringonallaDSC_1526
auringonallaPA231650 auringonallaPA231658
auringonallaPA231662 auringonallaPA231676
auringonallaPA231698 auringonallaPA231682
auringonallaPA231700 auringonallaPA231616
auringonallaPA231615 auringonallaPA231631
auringonallaDSC_1687 auringonallaDSC_1719
auringonallaDSC_1742

Eikä Manhattan tähän lopu, nyt ei olla edes puolivälissä! Central Park on tietenkin sitä tunnetuinta New Yorkia ja kaikki ovat kuulleet sitä sivuavasta Harlemista. Mutta näidenkin jälkeen Manhattan jatkuu yhä edelleen, tosin ilman turisteja. Aika monenlaista mahtuu yhdelle saarelle, vai mitä?

Uusia aluevalloituksia Brooklynistä: Sunset Park

Aina jokaisella Nykin reissulla pitää käväistä jollakin uudella alueella, mieluummin useammallakin. Tällä kertaa pieniä kävelyretkiä tehtiin erityisesti Brooklynissä, asuimmehan siellä pääosan lomasta. Viimeisenä aamuna ennen autovuokraamolle lähtöä päätimme ajaa metrolla Sunset Parkiin ja käydä tekemässä kierroksen alueen korkeimmilla kohdilla sijaitsevassa puistossa. Myöhemmin kävimme myös Industry Cityssä Smorgasburgissa.

auringonallaPA211415 auringonallaPA211440
auringonallaPA211448

Sunset Park on melko arkinen paikka ja erityisesti lattareiden ja kiinalaisperäisen väestön asuttama. Se näkyy tietenkin katukuvassa niin carnicerioina kuin kiinakirjaimina markiiseissa ja pienenä kitsinä vivahteena kauppojen ikkunoissa. Toisaalta välillä pitkiä asuinkatuja kävellessä tunnelma on jossain määrin kuin San Franciscon vaaleita erkkeritaloja katsellessa.

auringonallaPA211446
auringonallaPA211439 auringonallaPA211442
auringonallaPA211449

Meidän päämääränä oli Sunset Parkin puisto, joka sijaitsee kukkulan ympärillä. Puisto on sekin kovin arkinen, mutta juuri hauskalla tavalla: aasialaiset mummot ja papat jumppaavat, kuntoilevat, tanssivat paritansseja ja harrastavat taijia. Ja millaisissa maisemissa! Puistosta näkee nimittäin Manhattanin siluetin, kovin kaukana, mutta silti siellä kaukaisuudessa. Olo on hieman kuin olisi eri maailmassa.

auringonallaPA211426
auringonallaIMG_4932 auringonallaIMG_4935
auringonallaPA211430 auringonallaPA211422