Miten minusta ja Amerikasta tuli ylimmät ystävät

Tämän kuun Instagram Travel Thursday meinasi unohtua minulta kokonaan, mutta kun teemana on ”suosikkimaasi tai lempikohteesi”, on siihen pakko sanoa jotain. Aihe on siinä mielessä minulla ajankohtainen, että luen parhaillani Juha Itkosen Minun Amerikkani -kirjaa, ja samalla pohdin omaa suhdettani kyseiseen maahan. Onko liioittelua sanoa, että Amerikka olisi suosikkimaani? Onko se sitä? Eikö se ole vähän tylsä valinta (olenko minä niin tylsä)? Toisaalta, miksi päädyn sinne jopa muutaman kerran vuodessa?

GrandCanyon

Me tutustuimme Amerikan kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun lähdin kesäksi asumaan iowalaiseen perheeseen tuhannen asukkaan Buffalo Centeriin. Ei ehkä kuulosta unelmien kesältä 18-vuotiaalle, mutta kokemusta ei voi verrata mihinkään muuhun. Milloin ikinä olisin lähtenyt vapaaehtoisesti jopa Siilinjärveä huomattavasti pienemmälle paikkakunnalle, maissi- ja papupeltojen keskelle. En ainakaan lomalle, se on varmaa. Ja varmaa oli sekin, että tunsin itseni jotenkin korostetun eurooppalaiseksi keskellä amerikkalaista maaseutua. Olin kummallisen kohtelias, minulla oli outo tapa syödä haarukalla ja veitsellä ja olin hiljainen. Asuimme ihan Minnesotan rajalla, joten kävimme usein toisen osavaltion puolella kaupassa. Kesälomareissumme suuntautui Wisconsiniin.

AntelopeCanyon

Samaisella reissulla piipahdin ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Kaupunki ei hurmannut minua, vaikka se oli iso ja telkkarista tuttu, eikä kukaan kavereistani ollut käynyt missään sellaisessa paikassa. Kun Antti ehdotti kymmenen vuotta myöhemmin, että lähtisimme lomalle New Yorkiin, en keksinyt juuri yhtään hyvää syytä matkustaa kaupunkiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Lähdimme matkaan ja oloni tuntui ihmeen kotoisalle jo lentokenttäjunassa ohi vilahtavia taloja katsellessa. Ja New York, kuinka ihana kaupunki! Ehkä rakkaan ihmisen läsnäolo teki siitä niin täydellisen?

JoshuaTree

Sen jälkeen on tullut Floridan-reissua (sekä toinen sellainen), länsirannikon roadtripiä (sekä toinen pidemmällä reitillä), Chicagoa ja monen monta kaupunkilomaa New Yorkissa, viime vuosina miniroadtripeillä varustettuina. Haaveena on suunnata seuraavaksi maan luoteisosaan. Ja kyllähän siellä itärannikollakin voisi kierrellä. Ja Los Angelesia nyt tulee ikävä aina säännöllisin väliajoin.

MatkatNY

Mutta miksi Amerikka?

En tiedä kovin montaa maata, joka olisi niin monipuolinen. Samalla reissulla saa parhaimmillaan kokea lukuisia erilaisia lomia, jos vaan on valmis liikkumaan. Pidän siitä, että voin yhdistää vaikkapa kaupunkia ja luontonähtävyyksiä. Ja toisaalta on pakko myöntää, että osa Amerikan viehätyksestä tulee varmasti populaarikulttuurista: melkein mikä tahansa ihan tavallinenkin asia saa olon tuntumaan siltä, kuin olisi mukana elokuvassa tai tv-sarjassa. Kaikki on entuudestaan tuttua, ja silti vau-hetkiä tulee tasaista tahtia. Amerikka on meille varma valinta, eikä se ole läpensä nähty muutamalla reissulla. Laskujeni mukaan olen käynyt 14 osavaltiossa, joten matkustettavaa riittää vielä vuosiksi!

FourCorners

Auringonlaskun aikaan Roosevelt Islandilla

Olen aikaisemminkin kertonut Roosevelt Islandin olevan yksi lempipaikoistani New Yorkissa. Syitä on vähintäänkin kaksi: vähemmän turisteja, mutta kaunis skyline-näkymä Manhattanille. Ja jos pitää keksiä kaksi lisää, niin täältä tulee: lähes ilmainen tramway ja keväiset kirsikankukat. Näin syksyllä lisäsäväyksen tuo tietenkin ruskan värit.

Saarelle pääsee metrolla, mutta sinne kannattaa ehdottomasti matkustaa tramwaylla, joka kuuluu metrolipun piiriin, eli esimerkiksi viikon unlimited-kortin ostaneille hupi on sinällään ilmaista. Rata kulkee vatsaa kutkuttavan ylhäällä ja sen lisäksi, että sieltä on upeat näkymät Manhattanin viivasuorille avenuille, pääsee samalla ihailemaan myös kaunista Queensboro Bridgeä ja alhaalla lipuvaa East Riveriä. Ei koreanpaikankammoisille!

DSC_2650 DSC_2654
DSC_2660

Perillä Roosevelt Islandilla kannattaa kulkea sillan valtavien jalkojen alta ja suunnata kävelykatua pitkin kohti eteläkärkeä. Rantakatu on käymisen arvoinen jo itsessään, mutta saaren päässä odottaa myös pieni puisto, jossa sijaitsee vanhan hylätyn sairaalan rauniot. Ihan puiston kärkeen emme päässeet, sillä alue oli lokakuussa osittain suljettu.

DSC_2662
DSC_2664 DSC_2665DSC_2671DSC_2678

Saarelle kannattaa saapua hieman ennen auringonlaskua ja jäädä seuraamaan illan pimenemistä rantakadun penkillä istuen. Aika kaunista, vai mitä?

DSC_2703 DSC_2694
DSC_2704 DSC_2709

Road Trip päivä 2: Central Park ja lattarifiiliksiä

Toinen päivämme New Yorkissa alkoi omalta osaltani varsin varhain: klo 5 heräsin täysin virkeänä ja aloin odottamaan aamua. Vihdoin kolmen tunnin odottamisen jälkeen aloimme pikku hiljaa laittautua lähtöön ja reissumme suurin kävelyosuus pääsi alkuun.

Suuntasimme ensin kahvilaan hakemaan evästä: täytetty bageli, suklaacroissantti, mehua ja kahvia. Ja sitten metrolla Central Parkiin, tarkemmin ottaen  72. kadun asemalle, josta kävelimme Strawberry Fieldsin läpi The Lake:lle. Söimme aamupalaa hienoissa puistomaisemissa ja lueskelimme muutamia puistonpenkkien ”omistuskirjoituksia”. Kävelimme järven rantaa pitkin Bethesda Terracelle, josta jatkoimme vielä The Mall -puistokadulle. Central Parkin maisemat olivat jälleen kerran huikaisevan hienoja, ja vaikka tämä oli kolmas kerta kyseisessä puistossa, emme olleet liikkuneet näillä seuduilla kertaakaan aikaisemmin.

rt5

Kävelimme takaisin 72. kadun asemalle ja ajoimme metrolla ylöspäin. Jäimme pois 103. kadun asemalla ja lähdimme kiipeämään Central Parkin Great Hill -kukkulalle. Odotimme kukkulalta olevan hienot maisemat puistoon ja pilvenpiirtäjäviidakkoon, mutta jouduimme pettymään. Paikka oli kylläkin selvästi paikallisten suosiossa, erityisesti lapsiperheiden. Emme kuitenkaan jääneet viettämään sinne aikaa, sillä maisemiltaan siellä oli tosiaan hieman tylsää.

Jatkoimme matkaa Manhattanin pohjoisosaan Washington Heightsiin, latinokaupunginosaan. Jäimme kyydistä 168. kadun asemalla ja aluksi näytti siltä, että paikka oli täynnä lähinnä virastorakennuksia ym. tylsää. Kävelimme kuitenkin sinnikkäästi St. Nicholas Avenueta alaspäin ja pian katukuva muuttuikin fiilikseltään ja lattarimusiikki raikasi. Pysähdyimme erääseen pieneen ruokakauppaan ostamaan kylmää kokista (olen tänään tehnyt jo iltapäivään mennessä varmaan jonkun kokiksenjuonnin ennätyksen, sillä 35-asteen kostea kuumuus laittaa janottamaan ihan uudella tavalla…) ja oven sisäpuoella, viileässä pienessä kaupassa oli suorastaan hykerryttävän hauska lattarimeininki.

Washington Heightsissä olisi viihtynyt pidempäänkin ja alue vaatisi lisäaikaa, jota meillä ei ole. Hyppäsimme taas metroon ja muutaman vaihdon jälkeen päädyimme Central Parkin pohjoispuolelle, 110. kadun asemalle Spanish Harlemiin. Suunnaksi otimme Graffiti Hall of Famen ja löysimmekin sen heti pienen kävelyn jälkeen. Mutta kieltämättä odotin jotain paljon suurempaa ja hienompaa. Ensisilmäyksellä kyseessä oli vain pieni muurin pätkä, mutta myöhemmin huomasimme viereisen koulun kentän seinien olevan myös graffitein koristeltuja. Graffitit olivat tietenkin liian kliinisiä, eikä niiden määräkään hetkauttanut.

rt6

Jatkoimme kävelyä Spanish Harlemissa (eli El Barriossa) lähimmälle metroasemalle ja näimme samalla hauskoja katumaisemia ja lisää lattarifiiliksiä. Mikä siinä onkaan, että lattarit tuovat aina mukanaan hyvää mieltä ja rentoa asennetta elämään? Sen voi jotenkin aistia vain kävelemällä hetken aikaa kadulla.

Olimme takaisin hotellilla iltapäivällä, rättipoikkiväsyneinä kuumuudesta ja kävelystä. Kun tästä toivumme (mm. kylmän kokiksen voimin), lähdemme katselemaan Chinatownia ja syömme siellä jotain. Sen jälkeen suuntaamme Brooklynin puolelle ja tavoitteena on osuttautua Brooklynin sillalle juuri silloin, kun päivä alkaa muuttua yöksi ja kaupungin valot heräävät henkiin. Kävelemme siltaa pitkin Manhattanille päin, juuri niin kuin toivoin aikaisemmin.

Road Trip päivä 1: New York, maailman paras kaupunki!

Hello, täällä ollaan, maailman navassa! Kesti uuvuttavat 25 tuntia päästä Itä-Suomesta merten toiselle puolelle Isoon Omenaan, mutta tälläkin kertaa se oli sen arvoista. Vaikka eilen hehkutin hyvää tuuria kaiken suhteen, sain myöhemmin stressata mm. kuulutuksesta Lontoon lennolla, jossa etsittiin lääkäriä hoitamaan lennolla sattunutta sairastapausta. Olin ihan varma, että nyt käännytään takaisin tai vähintäänkin laskeudutaan jonnekin ihan muualle kuin Lontooseen. Mutta pääsimme perille, Heathrow oli paljon kesympi kuin viimeksi ja lentomatka lähti sujumaan rennoissa merkeissä, vaikkakin myöhässä.

rtd1

Lento myöhästyi hieman, sillä myös New Yorkin päässä jouduimme tekemään ylimääräisiä mutkia ja sitten vielä portti oli hajalla eikä koneesta päästy ihan heti liikkumaan mihinkään. Viimeksi passintarkastus osoittautui Miamissa melko hikeennyttäväksi tapahtumaksi, mutta tällä kertaa kaikki sujui ilman tenttausta tai mitään muutakaan häslinkiä. Laukut tulivat perille ja hyppäsimme Air Trainin kyytiin ja suuntasimme Jamaica Stationille.

Olimme jostain syystä unohtaneet katsoa kartalta missä kohti hotellimme sijaitsee ja meillä oli risaisen vuosikertakartan lisäksi vain aavistus siitä, missä se saattaisi olla. Hujautimme metrolla New Yorkin sydämeen, Times Squarelle ja kuinka ollakaan nousimme ylös juuri siltä kohden, mistä hotellimme valokyltti jo näkyi. Käytännössä kävelyä tuli puolen korttelin verran. Kävimme vielä hakemassa kaupasta pienet sushi-boksit iltapalaksi.

rtd2

Olimme rättiväsyneitä pitkän matkustamisen jälkeen ja uskoimme nukkuvamme puolille päivin. Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että minä herään aina seitsemän tienoilla, maassa kuin maassa ja missä aikavyöhykkeellä tahansa. Heräsimme siis aamulla jo ajoissa ja suuntasimme läheisimpään kahvilaan aamupalalle. Kahvilassa oli niin paljon ihmisiä, että piti luovuttaa ja jatkaa väljempien vesien etsimistä. Lyhyen kävelymatkan päässä tärppäsi ja saimme tyypillistä New York -aamupalaa: bageli tuorejuustolla, kahvia ja tuoremehua.

rtd3

Koska reissumme aikataulu road tripin suhteen on kiireinen eikä ostoksille ole muuta aikaa New Yorkin lisäksi, suuntasimme heti ensimmäisenä päivänä kauppoihin (lisäksi niistä on helppo aloittaa, sillä yli 30 asteen kosteaa kuumuutta pääsee pakoon ilmastoituihin liikkeisiin). Kävimme pikaisesti Century21-aletavaratalossa ja teimme muutaman kivan löydön. Sieltä suuntasimme SoHoon, kuten muillakin reissuilla. Täällä on muuten taas alennusmyynnit, joten useissa kaupossa lähes kaikesta saa jotain alennusta. SoHon kaupoissa tuli tehtyä varsinaisia täsmäiskuja ja jopa kaikki tuliaiset hankittua. Lähdimme isojen kassikasojen kanssa metrolla takaisin hotellille.

Hiukan levättyämme lähdimme taas liikenteeseen, tällä kertaa suuntana Village. Ajoimme metrolla Washington Squarelle ja kävimme ihailemassa kesäistä meininkiä. Sen jälkeen kävelimme West Villagen ihanille kaduille ja ohitimme mm. Frendien talon. Sieltä suuntasimme East Villagen puolelle kiertelemään levykauppoja. Mies osti kasan levyjä, mutta ei onneksi ihan kaikkea mielenkiintoista, mitä kaupoista löytyi.

IMG_20130624_181220

Tässä vaiheessa kello näyttikin jo sen verran, että lähdimme suuntaamaan Madison Square Parkiin, jossa sijaitsee lempihampurilaisketjumme Shake Shackin alkuperäinen ulkoilmaravintola. Pienen jonotuksen (ja jonotuskaljan) jälkeen saimme eteemme Shack burgerit ja juustoranskalaiset ja pääsimme fiilistelemään parin vuoden takaista reissuamme. Joimme vielä jälkiruuaksi viinit ja sen jälkeen silmät aloivat luppasemaan siihen tahtiin, että oli paras hypätä vielä kerran metroon ja ajaa hotellille.

rtd4

Huomenna suunnitelmissa on mm. Spanish Harlem, Cetral Park ja Brooklyn Bridge.