Industry City ja Smorgasburg

Kuukausi sitten vietimme New Yorkin reissun viimeistä ja vain puolikasta päivää, joka sattui olemaan viikonpäivänä lauantai. Ennen kentälle lähtemistä halusimme syödä hyvin ja koska edellisen sunnuntain Smorgasburgimme kariutui pahimman kerran, päätimme hyödyntää lauantain mahdollisuuden ja lähdimme Midtownista asti Brooklynin puolelle, Sunset Parkin kupeessa sijaitsevaan Industry Cityyn, missä Brooklyn Flea ja ruokatori Smorgasburg järjestetään talviaikaan. Vähän mietimme, että onko taas ihan hullua ravata takaisin Brooklyniin, kun olimme kuitenkin olleet siellä alkureissun, mutta mitäpäs sitä ei tekisi ruokatoiveidensa toteuttamiseksi.

auringonallaPA241817auringonallaPA241819
auringonallaPA241829Ja voin heti todeta, että hyvä että lähdettiin. Olimme edellisellä reissulla käyneet Brooklyn Fleassa Williamsburgissa, missä kiertelimme ulkoilmakirppistä hiukan, mutta keskityimme pääasiassa syömiseen. Tällä kertaa vanhaan teollisuusrakennukseen kärrätty kirppari herätti paljon enemmän kiinnostusta kuin aikaisemmin ja jos aikaa ja matkalaukkutilaa olisi ollut enemmän (sekä viimeiseen dollariin käytettyä matkakassaa), olisin voinut ostaa vaikka mitä. auringonallaPA241840
auringonallaPA241833auringonallaPA241831
auringonallaPA241838auringonallaPA241818

Ruokapuoli ei ollut suuren suuri, mutta valinnanvaraa oli ihan riittävästi. Tacot ja philly cheeset mahassa oli hyvä lähteä kotimatkalle, varsinkin kun ne huuhdeltiin alas supersöpöllä kaktuslimpparilla ja ylimakealla thaimaalaisella kuplateellä. Lähtiessä kuljimme vielä sisäpihan kautta, missä dj aloitteli settiään ja yksi ravintola pystytti kojuaan. Oltaisiin viihdytty tuolla varmasti koko päivä.

auringonallaPA241824auringonallaPA241820
auringonallaPA240138auringonallaPA240147
auringonallaPA240140auringonallaIMG_0621
auringonallaPA241844auringonallaPA241846
auringonallaPA241847auringonallaPA241854

Pikapyrähdys Parmaan ilman kinkkua

Emilia Roamgnan alueella on monta herkullisen kuuloista kaupunkia: Modena, Bologna, Parma… Alueella valmistetaan paljon kuuluisia herkkuja parmesanista modenalaiseen balsamicoon ja bolognalaiseen kastikkeeseen. Parmassa parmesanjuuston lisäksi on tunnettuja herkkuja mm. parmankinkku.

Kinkun kuva silmissä teimme siis pienen pysähdyksen Parmassa. Auto jätettiin ilmaiseksi parkkiin (olihan sunnuntai) ja kävelimme pääkaduntapaista aukion suuntaan, josta käännyimme vanhankaupungin kaduille. Kadun varrella oli paljon liikkeitä,  mutta kinkku- tai muita herkkukauppoja ei näkynyt missään! Ilmeisesti ne eivät joko sijaitse keskustassa (edes näytösluontoisesti) tai sitten kävelimme ihan väärillä kaduilla.

P7134021
P7134023
P7134025

Törmäsimme kuitenkin Parman tärkeimpiin nähtävyyksiin eli kirkkoihin ja katedraaleihin, joita on koko Italia pullollaan ja jokaisessa pikkukylässäkin on usein näyttävä kirkko. Parman kirkkorakennukset olivat ihastuttavan haaleanvaaleanpunaisia ja jotenkin minulle tuli mieleen tornimaisesta muodosta Intia.

P7134027
P7134028
P7134030

Kävelymme lopuksi käväisimme parkkipaikan läheisessä ostoskeskuksessa tavallisessa ruokakaupassa ja ostimme hieman tuliaisia kotiin. Mukaan lähti umpimähkään kaksi pakettia pastaa, joista varsinkin toinen oli erittäin hyvää! Olisin voinut tietenkin ostaa puoli kauppaa tyhjäksi, mutta lopulta järki palasi päähän ja hahmotin matkalaukun reunat hieman realistisemmin. Pakko vuokrata joskus talo Italiasta, niin pääsee kunnolla ruokakauppashoppailemaan!

Aperitiivien aikaan Reggio Emiliassa

Eräänä lauantai-iltana viime heinäkuussa Reggio Emilian keskustassa vietettiin useampiakin häitä. Me törmäsimme ainakin kahteen hääseurueeseen kahden eri kirkon edustalla, kun kiertelimme nälkäisinä vanhankaupungin kujia sopivaa (tai ylipäätään vain auki olevaa) ravintolaa etsien. Reggio Emilia oli kaupunkina sen verran paikallinen, että myöhään iltapäivästä oli ihan turha etsiä ruokapaikkaa, sillä useimmat aukaisivat ovensa vasta alkuillasta. P7123999 P7124005 P7124006 P7124008 P7124011 Aika meni kivasti hääonnea seuratessa ja lopulta proseccoa juodessa. Olimme ihan unohtaneet alueella vallitsevan aperitivo-kulttuurin: alkuillasta ihmiset menevät ennen varsinaista ruokailua aperitiiveille ja usein juoman hintaan kuuluu pienempää tai suurempaa naposteltavaa. Meidän isot prosecco-lasit maksoivat vain 3e ja mukaan tuli iso lautasellinen lämmintä, juuri paistettua sipulifocacciaa. Oli hyvää ja pelasti meidät nurkan takana uhkaavalta nälkäkiukulta! IMG_20140712_181307010 P7124012

Balin herkutteluja ravintolasta katukeittiöön

Olen tainnut unohtaa niinkin olennaisen asian kuin postauksen Balin ruokajutuista? Singaporen hawker centereihin kävin kiinni jo aikaisemmin, samoin kerroin Balilla nautitusta viiden ruokalajin romanttisesta illallisesta rannalla, mutta kyllähän mukaan mahtui muitakin syömisiä. Ja joulu kun on tunnettua yltäkylläisyyden aikaa, niin mikäs sen sopivampi hetki tuoda ruutuun vielä muutama ruokakuva. Vähän niinku jälkkäriksi!

Yleensä olen kiinnostunut syömään varsinaisten ravintoloiden sijasta katukeittiöissä, kiitos Thaimaan oleskelun ja lukuisat hyvät kokemukset katuruuan maittavuudesta ja hinnasta. Balin häämatkaa suunnitellessa oli kuitenkin selvää, että paikka valitaan hotellin ja rannan mukaan ja yleensä siellä missä on parempitasoisia hotelleja omilla isoilla pihoillaan, ei ole lähistöllä kunnon katuruokakulttuuria. Niinpä mekin kävelimme kilometrin verran Nusa Duan siistejä ja rauhallisia katukäytäviä läheiselle ulkoilmaostoskeskukselle, joka oli sen verran länsimaalainen, että oltaisiin voitu olla missä päin maailmaa tahansa. Mutta ruokaa oli saatava ja yritimme valikoida mahdollisimman lämminhenkisen ja edes pienesti kitsin paikan.

DSC_3526
Bali_omakuva

Kiertelimme jo hetken hieman epätoivoisina, mutta lopulta päädyimme erääseen kivan tunnelmalliseen ravintolaan, jonka listalla oli meitä miellyttäviä vaihtoehtoja indonesialaisesta ja balilaisesta keittiöstä. Tilasimme alkuruuaksi keitot ja pääruuaksi paistettua riisiä ja sekoituksen erilaisia satay-vartaita. Juomaksi kylmät Bintangit. Yllättäen ruoka olikin todella hyvää ja pienen alasimen muotoisen minigrillin päältä tarjotut vartaat nostavat veden kielelle edelleen! Tästä helpottuneena kävimme samassa paikassa uudemmankin kerran.

PA025785
Bintang1
IMG_20141005_194009
_c_matka_
IMG_20141002_184631

Toiseksi viimeisenä päivänä teimme retken saaren sisäosiin ja taksikuskimme kyydistä huomasimme erään miellyttävän seikan: naapurihotellin kulmilta kääntyi melko huomaamattomasti tie sivulle, jonka varrelle ilmestyi ensin turistiravintoloita ja sen jälkeen melko autenttisen näköistä katua. Sinne siis! Illalla olimme rättiväsyneitä, mutta lähdimme päättäväisesti etsimään Balin lomamme ainoaa katukeittiökokemusta. Vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, mutta lopulta löysimme kuitenkin etsimämme: autenttisen aasialaisen majan, jossa oli höyryävä kärry, mainostekstein koristeltu jääkaappi, muovituolit ja liinat sekä lukemattomia chilikastikepulloja. Ja kelmeä loisteputkivalo.

IMG_20141004_191319
IMG_20141004_185508
IMG_20141004_190117

Tilasimme sokkona ”samaa mitä muillekin” ja saimme sekoituksen erilaisia palleroita nuudelikeiton seassa. Lisäsimme pöydältä punaisenpunaista chilitahnaa ja mielettömän hyvä keittoelämys oli valmis! Kuten yleensäkin Aasiassa, emme varsinaisesti tienneet mitä söimme, mutta hyvää oli! Koko lysti kustansi naurettavan vähän ja silti olimme ainoat länkkärit koko paikassa. Ja tietenkin hyvä niin, saipahan nämä turistit aidon katukeittiökokemuksen sitten kuitenkin!

IMG_20141004_185817
IMG_20141004_191249

Ja bonuksena vielä jäätelöä! Innostuimme syömään viilentävää herkkua jopa kahtena iltana ja omat valintani olivat melko aasialaisia: vihreä tee ja blue bubble. Ensimmäinen ei ehkä ollut se maailman paras jäätelöelämys ja jälkimmäinen valinta oli tyypillistä minulla Aasiassa: korea sateenkaarimainen väri tai hauska nimi, ei juuri maistu millekään. Pakko silti kokeilla. Aina.

IMG_20141003_194550

Tie vie aina Chinatowniin

Ei kaupunkilomaa ilman Chinatownia, siltä ainakin välillä tuntuu. Kiinalaiset ovat levittäytyneet tehokkaasti ympäri maailmaa ja jos joku tiettyä kansallisuutta edustava keskittymä suurkaupungista löytyy, niin useimmiten se taitaa olla kiinalaiskortteli. Chinatownit edustavat usein kitsiä tunnelmaa ja edullista ja hyvää ruokaa, joten vierailu niissä on lähes pakollinen. Niin oli myös Singaporessa.

Singaporen ensimmäinen päivämme alkoi kävelyllä hotelliltamme joen yli pilvenpiirtäjäkeskustan puolelle, jonka liepeiltä alkaa myös joidenkin korttelien kokoinen Chinatown. South Bridge Roadin varrelta löytyy niin lasisia toimistorakennuksia, erikoinen ekohotelli Parkroyal On Pickering ja intialainen Sri Mariamman -temppeli. Sivukaduille poiketessa Chinatown näyttää sen krääsäisemmän puolensa ja levittäytyy kadun ylle myös ruokailun merkeissä. Tosin hillityllä singaporelaisella tavalla.

DSC_2834
DSC_2841
DSC_2843
P9285130
DSC_2857
DSC_2872P9285161
P9285175
P9285177

Me halusimme Chinatownista myös hieman aasialaisempaa fiilistä, joten poikkesimme eräässä ostoskeskuksessa, jonka sisääntulokerros oli täynnä markkinatavaraa ja alakerta oli durianin hajuinen ruokatori. Muuten Singaporessa ei juuri haissutkaan Aasialle, ainakaan siinä negatiivisessa mielessä.

Kävimme toisena iltana eri reissun syömässä Chinatownissa, sillä ulkoilmassa istuskelu viehätti hawker centereiden sijaan. Ruoka oli hyvää, se oli edullista ja hämärtyvää Chinatownia oli hauska seurata aina valojen syttymiseen asti. Sen jälkeen kiiruhdimme kiipeilemään superpuissa, mutta se onkin sitten jo eri juttu!

DSC_2892
P9285190
P9285197
P9285200
DSC_2911
P9285208
Singaporefood3
Singaporefood4
P9285213

Syömässä Singaporessa: hawker centerit

Singapore on maailman suosituimpia ruokakaupunkeja. Enkä ihmettele asiaa, sillä sen lisäksi, että ollaan Aasiassa, on Singaporessa tarjolla vieläpä kaikkia aasialaisia keittiöitä, usein jopa saman katon alla.

Singaporefood7
P9295505

Aasialaiset katukeittiöt ovat käsite, joka saa kuolan valumaan vielä vuosien jälkeenkin. Sen vuoksi oli hieman hämmentävää kuulla, että Singaporessa ei varsinaisesti ole katukeittiöitä. Siis niitä kärryjä, joiden uumenista nousee hyöryäviä herkkuja ja joita syödään muovituoleilla keikkuen keskellä katua. Pettymys!

Tai sitten ei, sillä Singapore on ratkaissut asian omalla tavallaan: katukeittiöt on siirretty astetta hygienisempiin(?) olosuhteisiin eli sisätiloihin. Näitä ruokakeskittymiä kutsutaan hawker centereiksi, eikä liene yllätys, että ne olivat meidän pääasiallinen ruokailupaikka.

Pääasiallinen, mutta ei ainoa, sillä yksi poikkeus tehtiin: Ku Dé Ta -iltana haluttiin syödä Chinatownissa eräässä katukeittiömäisessä ravintolassa, jonka olin bongannut aikaisemmin. Ja valinta oli erittäin hyvä, sillä ruoka oli edullista ja hiljaa hämärtyvää krääsäkaupunginosaa oli hauska katsella makkaramaisen liharullan ja hainanilaisen kanan ääreltä sitruunamehua juoden.

Singaporefood3
Singaporefood4
P9295525

Ensimmäinen hawker center -kokeilumme oli hotellimme (Peninsula Excelsior) vieressä sijainnut pieni ja siisti paikka, jossa poikkeuksellisesti pääsi syömään myös ulkona epätyypillisen tyylikkäisiin puupöytiin. Aasialainen fiilis puuttui paikasta lähes kokonaan, mutta matkustamisesta väsyneenä oli mukava istahtaa helppoon ruokapaikkaan. Ja ruokakin oli hyvää, vaikka parasta oli kyllä kylmä pullo Tigeria. Missään muualla ei saatukaan näin kylmää kaljaa! Ja minä en siis yleensä edes juo kaljaa, mutta Aasiassa se on mausteisen ruuan kanssa ihan must.

DSC_2793

Seuraavana päivänä mentiin astetta rähjäisempään suuntaan ja kokeilimme viereisen ostarin pohjakerroksen food courtia. Monet pöydät olivat täynnä ja paikalla oli vain aasialaisia. Päädyimme hetken kiertelyn jälkeen istahtamaan erään mm. thaimaalaista ruokaa myyvän ravintolan pöytään ja tilasimme friteerattua tofua, tom yumia kanalla ja paistettua riisiä. Oluet tarjoiltiin täällä hassusti lämpiminä, mutta jääpalakulhollisen kera! Ruoka oli todella hyvää ja sen verran tulista, että muistui ihan mieleen Thaimaan ajat.

DSC_3124
Singaporefood2

Paluureissulla majoituimme Bugiksen alueella, joka on selvästi aasialaisempaa kuin keskustan länkkärifiiliksiset seudut. Hotellimme lähellä oli iso ja nyt todellakin hyvin autenttinen hawker center, jonka rivejä kävelimme läpi kahtena päivänä keräten herkkulautasia ja hedelmämehuja.

Ja voi että me herkuteltiinkin! Friteerattuja dumplingseja, laksaa, ankkaa, hapanimelää possua, jotain possua jonka nimeä emme edes muista… Ja moni ruoka jäi kokeilematta, joten en yhtään vastustaisi yhtä Singaporen lisäreissua!

PA076390
Singaporefood1
IMG_20141006_183017
Singaporefood6
Singaporefood5
IMG_20141006_190215

Modenalaisella ruokatorilla

Venetsian päivä oli sen verran pitkä, että kun saavuimme useamman tunnin pikkuteillä ajetun matkan jälkeen Modenaan, emme jaksaneet tehdä enää mitään. Sen sijaan lepäilimme koko illan laitakaupungilla sijainneessa hotellissamme ja söimme aamulla aamupalaa ihastuttavan suloisessa aamupalahuoneessa.

Halusimme tietenkin nähdä edes pienen palan Modenaa, ja vaikka matka jatkui heti seuraavana päivänä, kuten tälle reissulle oli ominaista, käväisimme kaupungin keskustassa pyörähtämässä aamupäivästä. Suuntasimme kulkumme heti suoraan katetulle ruokatorille, Mercato Albinelliin.

P7123933
P7123932
P7123940
Modena2

Modena, joka sijaitsee Emilia Romagnan kuululla ruoka-alueella, oli juuri sopiva paikka ruokatorivierailuun, vaikka Italiassa tulee ihasteltua tarjontaa jo ihan tavallisessa marketissakin. Mercato Albinelli ei ole suuren suuri, mutta siellä on kiva tunnelma ja tietenkin herkullisen näköisiä tiskejä laidasta laitaan: hedelmiä, vihanneksia, juustoja, mereneläviä, makkaroita…

P7123942
P7123945
P7123950
P7123952
P7123956
P7123957
P7123958
P7123960
Modena1

Tässä vaiheessa matkaamme olimme päässeet eroon pahimmista turistikeskittymistä ja ainakaan emme törmänneet aamupäivästä juurikaan muihin turisteihin. Modena vaikuttikin näin lyhyesti vilkaistuna melko paikalliselta pikkukaupungilta. Samalla linjalla jatkettiin myöhemmin Reggio Emiliassa ja Cremonassa, mikä oli ihan kivaa susitumpien matkakohteiden jälkeen.

P7123968
P7123969

Pohjois-Italian herkkupöytien äärellä

Italia on yksi lempimaistani ja sen ruokakulttuuri ei ainakaan vähennä tunnetta maata kohtaan. Haaveenani on vuokrata talo Italiasta, jotta voisin kaikessa rauhassa käydä torilla ostamassa tuoreita vihanneksia, kalaa, lihaa ja juustoja ja kokkailla mitä mieleen tulee. Eikä tavallisessa ruokakaupassa shoppailukaan olisi yhtään hassumpaa, niin kaihoisasti kiertelin tavallisia markettejakin reissumme aikana.

Toistaiseksi olen kolmella Italian matkalla joutunut tyytymään ravintoloiden ruokiin, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi syönyt varsin hyvää ruokaa. Italia voi olla yleisesti kallis maa (joskaan suomalaisen näkökulmasta ehkä mikään ei voi olla kovin kallista omaan maahamme verrattuna), mutta ainakin me olemme syöneet siellä aina edullisesti ja hyvin. Käytännössä se tarkoittaa pizzaa ja pastaa talon punaviinikannullisella, kenties alkupaloja ja jälkiruokiakin. Ja jäätelöä aina sopivan tilaisuuden tullen!

P7144092
P7144094
P7144096

Mielestäni parhaimman illallisemme söimme tällä kertaa Rivassa. Olimme bonganneet pienen näköisen ravintolan kirkon ja vuorimaiseman välimaastosta jo päivällä ja päätimme tulla juuri siihen hieman rauhallisemman sivukadun ravintolaan illalla. Ilta tarkoitti tietenkin meillä turistille tyypillistä aikaa syödä hieman aikaisemmin kuin paikalliset, mutta meillä toimintaa rajoitti myös se, että jouduimme kiikuttamaan parkkimittariin lisää kolikoita tiettynä kellonaikana eikä silloin passannut olla pastalautasen äärellä.

Ravintola näytti ensialkuun nukkuvalle, saimme valita paikkamme rauhassa ja vasta sitten tarjoilija tuli pyörimään ympärillemme, huomasi että olemme suomalaisia ja lausui muutaman sanan suomeksi. Ääks, oli ensimmäinen ajatus. Tätä en osannut ihan odottaa. Emme kuitenkaan antaneet moisen jutun lannistaa ja tilasimme molemmille pasta-annokset, minulle lohella ja Antille chilillä.

P7093633
P7093636
P7093645

Tarjoilija kiikutti meille lasit proseccoa talon puolesta, joten paikan pisteet nousivat heti. Eikä pastaan tarvinnut kyllä pettyä, se oli todella hyvää ja tuoretta! Tein varmasti oman pastansyöntiennätykseni, sillä vedin koko lautasellisen täyteläistä pastaa. Eikä siinä kaikki, tilasimme vielä palan tiramisua jälkiruuaksi ja se oli mielettömän hyvää myös! Ihanan täyteläistä, olisimme voineet nuolla tämän(kin) lautasen. Ähkyä hieman helpotti viini sekä ravintolan yllärinä tuomat limettisorbetit, jotka juotiin kuoharilasista pillillä. Sitä aion tehdä joskus itsekin! Hinnasta vielä sen verran, että saimme koko komeuden muutamalla kympillä.

P7093647

Halusimme vielä pysähtyä drinkeille ihania järvimaisemia katsellen, joten suunnistimme rantakadulle ja piipahdimme yhteen kauniilla näkymällä varustettuun ravintolaan. Tilasin tietenkin aperol spritzin, vaikka se yleisemmin aperitiivina tunnetaankin.

Aperol Spritz

Toinen mainittavan arvoinen ruokatarina on Reggio Emiliasta. Koska söimme reissun aikana yleensä tukevan aamupalan, skippasimme lounaan (joskus söimme jäätelöä lounaaksi) ja söimme pelkän illallisen. Siksi olimme nälkäisiä jo hieman ennen paikallisia. Ja Reggio Emilia osoittautui niin paikalliseksi kaupungiksi, ettemme millään löytäneet ravintolaa, joka olisi auki jo kuudelta. Kävelimme katuja epätoivoisina, pois vanhasta kaupungista päin ja kohti uudempaa rakennuskantaa. Löysimme muutaman pizzerian, joissa oli aukioloajat merkittynä, ja niiden mukaan saisimme odottaa aukeamista vielä tunnin verran.

Teimme siis niin kuin paikalliset: marssimme eräälle terassille aperitiiveille. Tilasimme lasit proseccoa ja saimme (joskin hieman hitaan palvelun jälkeen) kaksi isoa lasillista raikasta kuplivaa ja lautasellisen sipulifocacciaa. Ah! Olimme ihan unohtaneet, että aperitiivien mukana tuppaa tulemaan jotain syömistä! Ja oli hyvää, syötiin niin paljon kuin kehdattiin. Uuden ja vanhan kaupungin rajamailla sijainnut terassi ei ollut miljööltään yhtään viehättävimmistä päästä, mutta kaksi lasia (ja focaccia) maksoi yhteensä 6e ja saimme odotella rauhassa läheisen pizzerian aukeamista. Loistojuttu!

Garda-järvi
Italialainen pizza

Lopuksi vielä jäätelöä eli gelatoa! Jäätelö on maailman parasta Italiassa eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Aloitin kookos-mansikalla, jatkoin pistaasilla ja kirsikalla, myöhemmin söin sitruunajäätelöä, appelsiinia ja mantelijäätelöä. Söimme vielä viimeiset kupilliset Milanossa ja ne olivat reissun parhaimmat, ainakin Antin mielestä. Minun mielestä kaikki oli valtavan hyviä.

gelato
P7113839

Äh, mun on ehkä pakko lähteä Italiaan pian uudelleen, vaikka olinkin kotia tullessa hiilariähkyssä sitä mieltä, että italialaisten tulisi tarjota huomattavasti enemmän kasviksia aamupalalla ja Nutellat voisi unohtaa kokonaan. Mitähän meinasinkaan tehdä ensi kesänä?

Cremona
Lasagne

Päivä ostoksilla ja ilta pikku-Aasiassa Flushingissa

Me ollaan odotettu niitä sateisia ilmoja, mitä säätiedotus lupaili ennen reissuamme, mutta mitään ei ole vielä näkynyt. Senpä takia olemme siirtäneet ostospäivää Woodbury Outletteihin koko ajan, tällä hetkellä huomiselle, sillä silloin pitäisi olla vähintään ukkoskuuroja. Kun on aurinkoinen ja ihana ilma, ei hirveästi haluaisi olla sisällä. Mutta toisaalta, jos ostoslistalla on yhtä ja toista, niin pakko se on jossain vaiheessa aloittaa.

Me aloitettiin tänään 5th Avenuen Uniqlosta, joka on ketjun lippulaivamyymälä ja aika huikea sellainen. Kauppa on jo kokemus itsessään, vaikkei mitään ostaisikaan. Ja siistissä vessassakin pääsee käymään (taas hyvä vessapaikka). Seuraava kauppakohteemme oli myös lähinnä hauska kokemus, nimittäin ortodoksijuutalaisten pitämä hillitön elektroniikkakauppa BH Photo 9th Avenuella. Kauppa on kaksikerroksinen, täynnä henkilökuntaa ja erinäisiä kassoja ja muita pisteitä, tavara liikkuu varastosta katonrajassa olevaa hihnaa pitkin myyjälle ja useiden hyllyjen päällä on tarjolla kulhollinen hedelmätoffeita. Ihan kitsi paikka! Ja sielläkin on ilmaiset, siistit vessat, heh.

d31

Matka jatkui seuraavaksi SoHoon, jossa käytimme aikaa tehokkaan tunnin verran. Siinä ajassa ehti juuri tehoshoppailemaan mm. VS:n alusvaatteita ja muuta peruskamaa. Samaa, mitä löytyy joka paikasta muualtakin, mutta jotenkin tykkään aina käydä nimenomaan SoHossa.

d34

Ostosrupeaman lopuksi menimme West Villageen, jossa kävimme viime kesän reissulta tutuksi tulleessa Disc-O-Rama -levykaupassa. Antti selasi levyjä ja minä odottelin ilmeisen kyllästyneen näköisenä välillä kaupan edessä ja välillä sisällä, kun kaupan myyjä, vanha herra, kävi sujauttamassa Antille pienen lapun, missä kertoi levyjä olevan lisää myös takana ja alakerrassa, koska ”naiset ei oikein tykkää, kun miehet tonkii levykauppoja”. Heh.

IMG_20140513_141948 d35

Enne levykauppaa kävimme syömässä vihdoinkin Five Guysissa hampurilaiset. Monet kehuvat paikan hampurilaisia maailman parhaimmiksi enkä sinällään ihmettele, sillä kyllä ne parhaasta päästä onkin, joskin se lisukkeiden määrä kääntyy mun mielestä jossain mielessä itseään vastaan, eikä mikään oikein erotu mistään, jos hampurilaiseen valitsee kaikki perusjutut. Mutta hyviä oli, ehdottomasti! Ja pieni juustohampurilainen ei millään muotoa ollut pieni. Hauskinta paikassa oli kassan vieressä olevat perunasäkit, jossa luki perunoiden sen päivän toimittaja. Ranut olikin todella hyviä, kuorellisia ja tosiaan ihka oikeasta perunasta tehtyjä!

d32d33Illalla arvoimme hieman mitä tekemisimme vielä, sillä vaikka päivän piti olla hieman kevyempi, on shoppailu aina todella uuvuttavaa. Piristyttiin kuitenkin hyppäämään 7-linjan metroon, ja koska kyseinen vuoro oli express, ajelimme sillä melkein pakostakin Flushingiin päätepysäkille. Olimme suunnitelleet menevämme sinne tämän reissun aikana, sillä halusimme nähdä millainen pikku-Aasia siellä on. Ja kyllähän katukuva oli kuin suoraan Aasiasta, kiinalaisia näytti olevan valtaosa.

IMG_20140513_214518

Flushingissa on siis melko autenttista Aasia-meininkiä ravintoloineen, kitseinen ostoskeskuksineen ja pikkukauppoineen. Kaupassa myytiin jopa duriania, ja tietenkin eläviä  kaloja ja rapuja. Me teimme omat ruokaostoksemme läheisen ostoskeskuksen suuressa Targetissa, lähinnä ruokatuliaisia itsellemme (kerrankin laukussa on tilaa!). Kävimme myös syömässä valtavat nuudelikeitot kiinalaisessa ravintolassa, paistetulla ankalla höystettynä. Tarjoilija ei ottanut kuuleviin korviinsa juomatilausta, tarjolla oli teetä ja sillä hyvä. Nyt ehkä taas uni maittaa!

d36 d39 d38

Uneliaan rauhallista menoa Rockaway Beachilla

Eilen piti olla melko leppoisa päivä edelliseen verrattuna, mutta silti kaaduimme sänkyihin ihan umpiväsyneinä jo yhdeksän jälkeen. Ja nukuimme, siis minäkin, ihan aamu kuuteen saakka! Jee! Ehkä meri-ilma kesytti meidät.

Huitelimme vielä aamusta kaupungilla, kävimme mm. Lexington Avenuella ja Brooklynin puolella Smith/9th Streetin metroasemalla ihailemassa kaupunkinäkymiä. Ja sitten lähdimme taittamaan metromatkaa Long Islandille, Rockaway Beachille.

IMG_20140512_105338

d21

Metromatka oli kuin Nykin vertauskuva: kaupungista rannalle, läpi suotyyppisten alueiden ja lähiöiden. On aika uskomatonta, että saman kaupungin alueelta löytyy toisistaan niin erilaisia paikkoja. Jos Manhattanilla olikin taas vilinää, niin pitkien siltojen päässä Long Islandilla meno oli unenomaisen rauhallista, jopa epätodellista jossain määrin, sillä osa taloista oli niin huonokuntoisia, että ne olivat hylättyjä.

d22

Suuntasimme ensiksi surffareiden pehmeähiekkaiselle rannalle numero 67 (Beach 67th Street – Arverne by the Sea). Sää oli viileämmän tuulen myötä vähemmän lämmin kuin lähtiessä, mutta t-paidassa tarkeni näin toukokuussakin. Liekö syy siinä, että oli maanantaiaamupäivä vai toukokuussa, mutta suurella rannalla oli todella hiljaista ja rauhallista, vain muutamia surffareita lautoineen ja muutama pienempi porukka, yksi lenkkeilijä. Ihana ranta, ja niin lähellä kaupunkia!

d23 d24

Pienen rantahengailun jälkeen kävelimme takaisin metroasemalle ja viereiseen pieneen ostariin välipalalle Dunkin Donutsille, jotta voisimme kätevästi käydä siellä myös vessassa. Puolitettu jääkahvi ja suklaadonitsi piristi kummasti, vaikkei ne edelleenkään ole parhaimmasta päästä.

d25

Seuraavaksi ajelimme suunniteltuun lounaspaikkaamme, rannalle numero 98 (Beach 98th Street – Playland), mikä vaati A-linjan vaihtamista toiseen haaraan menevään metroon. Lyhyen kävelymatkan päässä metroasemasta on mm. kalatacoistaan tunnettu Rockaway Taco. Katsoimme aluksi pääkadulta päin, että paikka on kiinni, mutta sivukadulla huomasimme, että eipä onneksi olekaan. Emmekä olleet ainoita, sillä rentoa taco-lounasta oli kyseisestä kopista hakemassa melko moni muukin.

IMG_20140512_143902

IMG_20140512_143814

Tilasimme kala-, liha- ja chorizo-tacoja guacamolella sekä paikan erikoismehut: vesimeloni ja ananas-minttu. Istuimme kadulle penkille paistattelemaan päivää sillä aikaa, kun odotimme annoksiamme. Grillillä on myös pieni hauska sivu”piha”, jossa on pöytiä ja tuoleja. Annokset oli juuri niin hyvät kun odotettiinkin, tosin minä pidin enemmän kalatacosta kuin lihasta ja Antti chorizosta enemmän kuin lihasta, joten lihataco ei liene mikään paikan myyntivaltti. Mehut oli kivan raikkaat ja sopi rentoon surffifiilikseen.

d27 d26

Lounaan jälkeen tuli aika raukea olo, joten laahustimme vain takaisin metrolle ja kolistelimme takaisin kaupungin vilinään. Illalla saimmekin kokea oikean Rockawayn vastakohdan, kun menimme käymään Midtownissa. Suuntasimme aluksi Central Parkin viereiseen Applen lippulaivamyymälään, joka on jo nähtävyys sinällään. Paikka oli kyllä oikeasti ihan kamala, kun se oli niin täynnä ja niin meluinen, että ei sieltä olisi voinut oikesti ostaa mitään isompaa. Mutta saatiin kyllä ne pienet jutut mitä tultiin hakemaankin, maksamisessa ei kestänyt jonosta huolimatta kovin kauaa ja kuitti tuli Apple ID:lle, kätevää.

d28

Suunnitelmissa oli käydä muuallakin pikkuostoksilla, mutta Midtownin ryysis oli sellainen, ettei metroon mahtunut odottelun jälkeenkään, joten kävelimme vielä 5th Avenuelta seiskalle ja hyppäsimme vähän väljemmillä vesillä toisen metron kyytiin ja ajoimme Madison Square Parkiin. Tiedätte varmaan miksi!

d211

Ja siellähän se oli tutulla paikallaan, Shake Shack. Valot oli jo sytytetty, vaikka ei ollut vielä hämärää ja jono kiemurteli tuttuun tapaan. Pöytää sai metsästää, kuten aina, mutta se viimein löytyi, kuten aina. Shack Burger ja Smoke Shack maistuivat juuri niin hyviltä, kuin kyseisessä puistossa yleensäkin, eikä juustoranut pettäneet nekään. Eikä Madison Square Parkin tunnelma, joka oli kepeän vilkas, mutta jokseenkin maanläheinen (huolimatta keskellä puistoa olleesta vip-tilaisuudesta viulumusiikkeineen). Oravat hyppi puissa tähystäen puiston halki makupaloja ja ihmiset olivat iloisella tuulella, maanantaista huolimatta. Puiston laidalla oli myös ruokatori, jonka pöytiä suojasivat Marimekon Unikko-kankaiset päivänvarjot (Marimekon liike on puiston laidalla).

d210

Kotiin päästyämme (kutsun hotellia aina kodiksi…) olimme taas ihan rättiväsyneitä, mikä saattaa kyllä johtua myös edellisen päivän High Line keikan aihettamasta allergiasta. Nenä vuotaa, aivastuttaa ja silmät on turvonneet. Olo tuntuu kuumeiselle, mutta onneksi en ole oikeasti kipeä. Hieman vaan väsynyt ja ärtynyt kaikesta aivastelusta. Mutta joka tapauksessa myös toinen Nyki-päivämme oli ihan huippu!