Ihana, ihana häämatka, saisiko sen uusia?

Vuosi sitten elettiin romanttisia hetkiä, kun Ms Ålander ja Mr Busk sanoivat toisilleen tahdon. Tai no jos totta puhutaan, niin en muista mitä siellä siviilivihkimisessä sanottiin, muistan vain sen lämpimän tunteen, joka ei suinkaan johtunut vihkipaikan kynttilöitä täynnä olevasta näyttävästä takasta, jonka edessä seisoimme, vaan kaikista niistä seikkailuista, jotka olemme kokeneet ja joita tulemme vielä kokemaan. Yhdessä.

DSC_3579 DSC_3244
DSC_3317 Ei liene ihme, että koko ajan elokuuta kohti mentäessä oloni on ollut sekä onnellinen että haikea. Ensimmäinen hääpäivä, onko se nyt sitten paperi vai pumpuli, koittaa ihan pian. Olemme reissanneet yhdessä neljätoista eri ulkomaan matkaa, yhteensä neljässätoista eri maassa. Niiden aikana toisesta on oppinut aika paljon.

P9285197
DSC_3865 DSC_3660

Häät ei ole suinkaan ainoa vaaleanpunainen muisto viime syksyltä, sillä häämatkamme on mielessäni päivittäin. Vielä vuosi sitten ajattelin, että häämatkamme on yksi matka muiden joukossa, voiko muuta odottaa pariskunnalta, joka matkustaa yhdessä useamman kerran vuodessa. Mutta ei, tunnelma oli erilainen, enkä tiedä johtuiko se Singaporen tuhansista valoista Marina Bayn ympärillä vai Balin pehmeästä lämmöstä. Sen tiedän, että haluan loppuelämäni palata noihin maisemiin.

DSC_3498 DSC_3922
DSC_3371

Mainokset

Bali: tyrskyjen äärellä

Tietämykseni Balista ei ollut kovin suurta ennen häämatkaamme: surffareiden paikka, Eat Pray Love ja hassut kivipatsaat. Ei sillä, että olisin kovin paljoa viisaampi vieläkään, mutta ainakin mielikuvat tuli kohdattua jollain tasolla: en mennyt Balille rakastumaan, sillä olin jo rakastunut (mutta Bali ainakaan vähentänyt sitä), eläin- ja ihmishahmoisiin kivipatsaisiin tuli törmättyä loman aikana siellä täällä ja kyllä, aallot olivat aika mahtavia ainakin sillä puolella saarta, missä me olimme.

DSC_3585
DSC_3586
BaliNusaDua

Yksi suosittu tyrskypaikka oli Nusa Duan hotellimme lähellä. En tiedä paikan nimeä, mutta periaatteessa se oli vaarallisuutensa vuoksi suljettu näköalapaikka, jonka yli aallot saattoivat pyyhkäistä, vähintäänkin kastellen Balin auringon kuumentamat turistit. Hotelliltamme pääsi näköalapaikalle rantaa pitkin kävellen ja myöhäisen iltapäivän aikaan kourallinen muitakin turisteja oli saapunut ihailemaan syvän sinistä merta, valkeana kuohuvia aaltoja ja ruskeaa kalliota, joka oli rypyläinen kuin koralli.

DSC_3676
DSC_3593
DSC_3604
DSC_3649
DSC_3670

Varoitus- ja kieltokylteistä huolimatta kävelimme kalliolle ja jopa pienelle ulokkeelle, jonka täysin onneton turvakaide koostui narusta ja parista kepistä (no ok, oikeasti siellä oli kaide, mutta ei se minua ihan täysin vakuuttanut). Ulokkeelta saattoi kurkistaa varovasti alas pieneen kanjoniin, jonka pohjalla vesi jylläsi pelottavalla voimalla. Välillä korkea aalto pärskähti vasten kalliota ja kasteli pisaroillaan uhkarohkeat turistit. Veden myötä kalliosta tuli liukas ja näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut seisoskella jossain vähän turvallisemmalla paikalla. Tai sitten aika on, ei kullannut muistojani vaan pahentanut niitä!

DSC_3626
BaliNusaDua2
DSC_3660
DSC_3680
PA035850

Temppeli veden äärellä: Pura Ulun Danu Bratan ja kaksoisjärvet

Balin saarikierroksemme kiintopisteenä oli pohjoisempana keskellä sijaitsevat kaksoisjärvet ja Bratanin järven rannalla sijaitseva temppeli. Paikka on tunnettu kauniista maisemistaan ja varmasti Balin suosituimpia nähtävyyksiä. Siksipä siellä kannattaa olla liikenteessä ajoissa, kun suurimmat turistimassat eivät ole vielä saapuneet. Hiljaisempinakaan aikoina temppeliä ja järveä tuskin pääsee ihastelemaan ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta muutaman aasialaisten turistien ryhmän vielä jaksaa. Ja oikeastaan aasialaisten mummojen ja pappojen päiväretken seuraaminen on suorastaan liikuttavaa.

Järviseutu on ilmastoltaan viileämpää kuin rannikko. Meidän aikaan maisema oli jopa hieman synkähkö tummine pilvineen, mutta ainakin temppelialueen värikkäät yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa. Turistit eivät pääse alueella ihan kaikkialle, mutta portin välistä voi aina hieman kurkistella uskonnollisia menoja.

DSC_3769
DSC_3780
DSC_3756
Beratanlake
DSC_3779
DSC_3778
Beratanlake3
PA045919
PA045941
Beratanlake2
DSC_3761
PA045945
DSC_3798
PA045953
PA045963

Balin herkutteluja ravintolasta katukeittiöön

Olen tainnut unohtaa niinkin olennaisen asian kuin postauksen Balin ruokajutuista? Singaporen hawker centereihin kävin kiinni jo aikaisemmin, samoin kerroin Balilla nautitusta viiden ruokalajin romanttisesta illallisesta rannalla, mutta kyllähän mukaan mahtui muitakin syömisiä. Ja joulu kun on tunnettua yltäkylläisyyden aikaa, niin mikäs sen sopivampi hetki tuoda ruutuun vielä muutama ruokakuva. Vähän niinku jälkkäriksi!

Yleensä olen kiinnostunut syömään varsinaisten ravintoloiden sijasta katukeittiöissä, kiitos Thaimaan oleskelun ja lukuisat hyvät kokemukset katuruuan maittavuudesta ja hinnasta. Balin häämatkaa suunnitellessa oli kuitenkin selvää, että paikka valitaan hotellin ja rannan mukaan ja yleensä siellä missä on parempitasoisia hotelleja omilla isoilla pihoillaan, ei ole lähistöllä kunnon katuruokakulttuuria. Niinpä mekin kävelimme kilometrin verran Nusa Duan siistejä ja rauhallisia katukäytäviä läheiselle ulkoilmaostoskeskukselle, joka oli sen verran länsimaalainen, että oltaisiin voitu olla missä päin maailmaa tahansa. Mutta ruokaa oli saatava ja yritimme valikoida mahdollisimman lämminhenkisen ja edes pienesti kitsin paikan.

DSC_3526
Bali_omakuva

Kiertelimme jo hetken hieman epätoivoisina, mutta lopulta päädyimme erääseen kivan tunnelmalliseen ravintolaan, jonka listalla oli meitä miellyttäviä vaihtoehtoja indonesialaisesta ja balilaisesta keittiöstä. Tilasimme alkuruuaksi keitot ja pääruuaksi paistettua riisiä ja sekoituksen erilaisia satay-vartaita. Juomaksi kylmät Bintangit. Yllättäen ruoka olikin todella hyvää ja pienen alasimen muotoisen minigrillin päältä tarjotut vartaat nostavat veden kielelle edelleen! Tästä helpottuneena kävimme samassa paikassa uudemmankin kerran.

PA025785
Bintang1
IMG_20141005_194009
_c_matka_
IMG_20141002_184631

Toiseksi viimeisenä päivänä teimme retken saaren sisäosiin ja taksikuskimme kyydistä huomasimme erään miellyttävän seikan: naapurihotellin kulmilta kääntyi melko huomaamattomasti tie sivulle, jonka varrelle ilmestyi ensin turistiravintoloita ja sen jälkeen melko autenttisen näköistä katua. Sinne siis! Illalla olimme rättiväsyneitä, mutta lähdimme päättäväisesti etsimään Balin lomamme ainoaa katukeittiökokemusta. Vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, mutta lopulta löysimme kuitenkin etsimämme: autenttisen aasialaisen majan, jossa oli höyryävä kärry, mainostekstein koristeltu jääkaappi, muovituolit ja liinat sekä lukemattomia chilikastikepulloja. Ja kelmeä loisteputkivalo.

IMG_20141004_191319
IMG_20141004_185508
IMG_20141004_190117

Tilasimme sokkona ”samaa mitä muillekin” ja saimme sekoituksen erilaisia palleroita nuudelikeiton seassa. Lisäsimme pöydältä punaisenpunaista chilitahnaa ja mielettömän hyvä keittoelämys oli valmis! Kuten yleensäkin Aasiassa, emme varsinaisesti tienneet mitä söimme, mutta hyvää oli! Koko lysti kustansi naurettavan vähän ja silti olimme ainoat länkkärit koko paikassa. Ja tietenkin hyvä niin, saipahan nämä turistit aidon katukeittiökokemuksen sitten kuitenkin!

IMG_20141004_185817
IMG_20141004_191249

Ja bonuksena vielä jäätelöä! Innostuimme syömään viilentävää herkkua jopa kahtena iltana ja omat valintani olivat melko aasialaisia: vihreä tee ja blue bubble. Ensimmäinen ei ehkä ollut se maailman paras jäätelöelämys ja jälkimmäinen valinta oli tyypillistä minulla Aasiassa: korea sateenkaarimainen väri tai hauska nimi, ei juuri maistu millekään. Pakko silti kokeilla. Aina.

IMG_20141003_194550

Jatiluwih, Balin komeimmat riisiviljelmät

Viiden päivän Balin häämatkaosuudestamme vietettiin yksi päivä oman kuplamme ulkopuolella. Vaikka saarikierroksemme ei alkanut ihan täydellisesti (varauksemme ei ollutkaan mennyt perille, saamastani vahvistuksesta huolimatta), saimme toiseksi viimeiseksi päiväksi oman kuskin ja suuntasimme saarikierrokselle jo aamuvarhain. Pääkohteena oli Jatiluwih, joka on Balin kuuluisin terassiviljelmäalue.

DSC_3699
DSC_3701
Jatiluwih5
DSC_3891
Jatiluwih7

Olimme ihan innoissamme riisiviljelmistä jo matkan varrella, kun siellä täällä vilahteli peltoja, jotka oikein kutsuivat kuvaamaan. Huomasimme kyllä heti aluksi, että ihan joka paikassa ei viitsi pysähtyä, tai emme pääse koskaan päämääräämme. Ja kyllä, maisemat olivat kaikkein upeimmat Jatiluwihissa, kun vihdoin alkuiltapäivästä saavuimme perille.

DSC_3861
DSC_3853
DSC_3845
DSC_3865
Jatiluwih4

Alueelle maksetaan pieni vierailumaksu Jatiluwihin kylän läpi ajettaessa. Reitin varrella on useampia turistiravintoloita näköalaterasseineen, mutta me emme halunneet tankata niissä muuta kuin ihanat hedelmämehut. Ruoka olisi varmasti ollut ihan hyvää, mutta luonnollisestikin se oli turistihintaista ja meillä kiilsi silmissä hotellimme läheiset katukeittiöt, jotka olimme huomanneet vasta kyseisenä aamuna. Mitä muuta sitä kuumassa ilmassa kaipaakaan lounaaksi, kuin täyteläisen mango- tai papaijamehun?

Jatiluwih1
DSC_3811
Jatiluwih2
DSC_3899
Jatiluwih3
PA046004
DSC_3805
Jatiluwih6
DSC_3885

Ayodya Resort Bali, oma pieni paratiisimme

Hotellivalinta ei ole koskaan ollut niin vakavaa kuin häämatkaa suunnitellessa. Ensin piti päättää sopiva ranta, sitten mahdollisimman tasokas, mutta kohtuuhintainen hotelli. Eli mahdollisimman paljon vastinetta rahoille ja vielä mielellään helpon kulkuyhteyden päässä lentokentästä.

Lopulta päädyimme Nusa Duan rantoihin, jotka sijaitsevat lentokentän eteläpuolella ja muodostavat saaren kärjen. Sijainti oli meille hyvä, sillä taksimatka kentältä hotellille ei kestänyt kuin maksimissaan puoli tuntia ja hotellin oma ranta oli rauhallinen ja siisti. Niin, se oma ranta oli yksi kriteereistä. Moni lupaavan kuuloinen hotelli rantakuvineen sijaitsi todellisuudessa 5min kuljetuksen päässä rannasta. Ja me halusimme lampsia huoneestamme suoraan biitsille ilman mitään välikäsiä tai hikistä tarpomista.

Ayodya Resort Bali, entinen Hilton, valikoitui hotelliksemme pääasiassa mieluisan näköisen rannan vuoksi. Plussaa oli myös hotellin balihenkinen atmosfääri ja monipuoliset ravintolapalvelut. Huoneet näyttivät kuvissa hieman kuluneille ja tavallisille, mutta kaikkea ei voi saada.

DSC_3413
DSC_3427
DSC_3488
DSC_3498
DSC_3490
Ayodyaresort2
PA015609

Vai voiko sittenkin? Lopulta olimme kuitenkin varsin tyytyväisiä huoneeseemme ja se oli ihanan balihenkinen puu- ja rottinkisisustuksineen. Tilaa oli riittävästi ja neljännestä kerroksesta näki puiden välistä kaistaleen merta (emme halunneet maksaa kalliimpaa huonetyyppiä merinäköalaa varten).

Ja itse hotellialue, se oli mielestäni viihtyisä ja rento, vaikka tasokas hotelli olikin. Rentoutta toivat erityisesti käytävät, jotka kulkivat katettuina ulkoilmassa, sekä kotoisat kalusteet. Hotellin keskellä oli laguuni, jossa uiskenteli niin kaloja kuin varaaneja, varmasti kilpikonniakin. Aamupalaa pystyi syömään pääravintolassa ulkoterassilla laguunin vieressä tai merenrantaravintolassa infinity-poolin vieressä. Aamupala oli kattava ja tarjolla oli niin länsimaalaisia lämpimiä ja kylmiä ruokia kuin aasialaisia (mm. nuudelikeittopiste, missä sai leikkiä oman elämänsä katukeittiötä sekä pieni sushipöytä) ja tuoreita hedelmiä.

DSC_3502
PA015659
PA025673
Ayodyaresort3
Ayodyaresort4
DSC_3507
Ayodyaresort1

Uima-altaita hotellilla oli kaksi: alueen keskellä laguunimainen allas, joka oli viihtyisä, mutta ihmeen tyhjä, sekä infinity-allas rannalla, joka oli pienempi, mutta ainakin lokakuun alussa olleen reissumme aikana hyvinkin rauhallinen. Vietimme häämatkamme Balin osuuden suunnitelmien mukaisesti: pääasiassa rannalla rentoutuen ja hyvää ruokaa syöden. Mukaan mahtui yhden päivän saarikierros sekä romanttinen illallinen rannalla, johon hotelli oli laittanut meille upeat puitteet!

PA015601
PA015650
PA025733
PA025720
DSC_3556
DSC_3560

Romanttisella viiden ruokalajin illallisella rannalla

Otsikko ja kuvat kertonee kaiken olennaisen, mutta tarina siihen asti, että illalliselle päästiin, on hauska sinällään. Sain ennen häämatkamme idean järjestää tuoreelle aviomiehelleni yllätyksen Balin hotellimme tarjoaman yksityisen rantaillallisen muodossa. Lähettelin sähköposteja hotellin kanssa, valitsin kummankin puolesta viiden ruokalajin illallisen menun ja sovin yksityiskohdista. Illallisen oli tarkoitus olla ensimmäisen kokonaisen päivämme iltana klo 19.

Sain asiasta vielä vahvistusviestin muutamaa päivää ennen reissuamme ja minua pyydettiin vahvistamaan illallinen saapuessamme hotellille edellisenä iltana. En tietenkään käytännössä voinut vahvistaa asiaa, koska Antti olisi kuullut siinä vaiheessa illallisesta ja yllätys ei olisi ollut enää niin yllätys. Siksipä naputtelin heti saavuttuamme huoneestamme sähköpostin ja vahvistin varauksemme sitä kautta. Hotellilta ilmoitettiin, että he tulisivat hakemaan meidät huoneeltamme sovittuna aikana.

Yllätyspäivänä makoilimme rannalla iltapäivään saakka ja ihastelimme hotellin ympäristöä istutuksineen ja patsaineen. Juuri kun olimme lähdössä takaisin huoneelle, huomasin muutaman työntekijän roudaavan kärryllistä viherkasveja rannalla rakentuvan kehikon luokse. Anttikin huomasi asian ja juuri kun hän oli alkamassa ääneen ihmettelemään rannalle rakentuvaa majaa, keksin mystisen varvaskivun viedäkseni huomion toisaalle. Siinä sitten linkkasimme suoraan huoneeseen lepäilemään.

Iltaohjelmasta olin sanonut Antille sen verran, että haluaisin syödä hotellin a la carte -ravintolassa klo 19 aikoihin, että laittaa jotain parempaa päälle. Kellon lähestyessä iltaseitsemää aloin hermostuneena odottaa hotellihenkilökunnan saapumista huoneellemme. Olin jo hoputtanut Anttia laittautumisen kanssa, mutta sitten olimmekin valmiita kymmenen minuuttia etuajassa. Keksin hädissäni aikaa pelatekseni, että meidän pitäisi ottaa valokuvia parvekkeeltamme iltavalaistuksessa.

Valokuvia räpsittiin, kello kävi, mutta kukaan ei tullut hakemaan meitä. Olin jo otattanut itsestäni kymmeniä kuvia sillä tekosyyllä, ettei mikään ollut kovin onnistunut. Lähdimme jo periaatteessa huoneesta ulos, kun keksin taas, että sisäpihasta tulisi ottaa kuvia. Ja sitten meistä kahdesta sisäpihalla. Ja minusta yksinään. Kello oli 19:15 ja minä en keksinyt enää yhtään tekosyytä, miksi emme voisi jo lähteä ravintolalle.

Minun oli siis pakko sanoa ääneen, ettemme voi lähteä minnekään, kun meitä tullaan hakemaan. Syyksi sanoin sen, että meillä on pöytävaraus yhteen ravintolaan ja että täällä on tapana tulla hakemaan huoneista. Selitys upposi ihme kyllä Anttiin ja jäimme siis odottelemaan. 19:30 huoneemme puhelin soi (olimme menneet takaisin sisälle) ja tarjoilijamme tiedusteli, olemmeko mahdollisesti tulossa klo 19 varattuun tilaisuuteemme. Selvisi, että välillämme oli ollut tietokatko, eikä heidän ollut tarkoitus tulla hakemaan meitä, niin kuin minulle oli kerrottu. Sanoin, että tulemme rannalle oitis.

Kävelimme rannan suuntaan, missä sijaitsi yksi hotellin ravintoloista. Valehtelin edelleen Antille, että meillä on varaus siellä. Ravintolan kohdalla toinen yksityisistä tarjoilijoistamme tuli meitä vastaan ja lähti johdattamaan rannalle. Vielä tässäkään vaiheessa Antti ei tajunnut, mikä on homman nimi. Kävelimme pilkkopimeällä rannalla kohti kynttilöin ja lyhdyin valaistua majaamme ja tässä vaiheessa kerroin, että me muuten syödäänkin tuolla, täysin omassa yksityisyydessä ja tähtien tuikkiessa pään päällä.

IMG_20141001_213829 Romanticdinner1

Yllätys oli melkoinen ja lopulta kuitenkin onnistunut kaikin puolin. Rannalle oli siroteltu sylitolkulla ruusun terälehtiä ja pöydän viereen oli suorastaan äklöromanttisesti kirjoitettu valtavan sydämen sisälle Mr. and Mrs. Alander. Antti on kyllä pitänyt oman sukunimensä, mutta vaikka muutamaan otteeseen yritin hienovaraisesti hotellille selventää, että tässä on nyt vaimo yllättämässä miestään eikä päinvastoin, oli Antti koko oleskelun ajan Mr. Alander (haha, kerrankin näin päin!).

Romanticdinner2 Romanticdinner3 IMG_20141001_210406

Illallinen rannalla oli aivan mieletön kokemus ja viiden ruokalajin herkuttelun jälkeen meillä oli vielä kahvit käsintehtyine suklaineen odottamassa omalla nuotiopaikalla majan edessä. Siinä sitten loikoilimme mattojen ja tyynyjen päällä meren aallokkoa kuunnellen kaikessa pimeydessä nuotion loimussa. Täydellinen ilta! Ruokapuolesta voi luke lisää täältä.

IMG_20141001_214106

Temppeli tyrskyjen äärellä: Tanah Lot

Balin häämatkaosuutemme koostui pääasiassa vain rannalla makoilusta ja resortissamme hengailusta, mutta yhtenä päivänä lähdimme koko päivän mittaiselle saarikierrokselle. Suuntasimme suoraan saaren keskiosiin kaksoisjärville ja Jatiluwihin riisiviljelmäalueelle, josta lähdimme iltapäivän puolella paluumatkalle. Kutan tienoilla poikkesimme vielä katsomassa yhden Balin tunnetuimmista temppelialueista, Tanah Lotin.

DSC_3901
DSC_3904
Tanahlot1

Tanah Lotin eteen oli rakentunut isohko basaarialue, jossa myytiin erilaista krääsää ja ruokaa. Melkein huomaamatta teltat vaihtuivat oikeisiin rakennuksiin ja sinnikkäästi turistivirrassa edetessä ranta ja temppelialueen portitkin alkoivat pian häämöttää. Iltapäivä oli rannikolla polttavan kuuma ja meillä oli noin tunti aikaa kierrellä alueella.

DSC_3909
Tanahlot2
DSC_3922
Tanahlot3
DSC_3930

Tanah Lotin alueella on siellä täällä vanhoja temppelirakennuksia, osa aika pieniäkin. Huomio kiinnittyy heti aluksi jylhiin maisemiin ja rantoihin, joita meri ryöpyttää jatkuvalla aallokolla. Temppelialueen sijainti onkin tässä tapauksessa parasta antia ja lisäksi erimaalaisia turisteja ja ryhmiä on hauska seurata. Monet käyvät kai juuri täällä seuraamassa auringonlaskua, mutta me olimme myöhään iltapäivällä jo niin väsyneitä, ettemme jaksaneet jäädä odottamaan kyseistä tapahtumaa, vaan lähdimme taittamaan kuskimme kyydissä kilometreissä lyhyttä mutta ajallisesti pitkää matkaa takaisin hotellillemme.

DSC_3940
DSC_3933
Tanahlot4
PA046093
PA046105
PA046052

Balin rauhallisia rantoja: Nusa Dua

Huh, nyt sitä lunta sitten on! Tässä onkin hyvä hetki muistella kuukauden takaisia rantamaisemia Balilla. Rannan valinta oli mielestäni hieman hankalaa, sillä minulla ei ollut juuri muuta tietoa kuin se, että Kuta on aussinuorten kännäyspaikka eikä kovin kummoinen rantana, ja että kauempana saaren toisella puolella sijaitseville rannoille ei matkata ihan tunnissa. Ja koska helppous, hyvä hotelli ja hyvä ranta olivat kriteerit Balin lomalle, piti keksiä jotain muuta.

DSC_3566
PA025674
Nusaduabeach1

Tutkin eri vaihtoehtoja ja päädyin lopulta Denpasaria ja lentokenttää suht lähellä olevaan Nusa Duan niemekkeeseen, jonka rantojen sanottiin olevan kauniit ja rauhalliset. Meidän kulmalla eteläistä niemeä oli lähinnä vain tasokkaampia hotelleja. Meidän hotellilla oli oma ranta, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että ruohoalueella oli rantatuoleja ja bambumajoja eivätkä rannan muutamat kaupustelijat saaneet tulla hietikkoa pidemmälle. Muutenkin ranta oli rauhallinen, hiekka oli pehmeää ja aallot sen verran kohtuulliset, että uimaankin pääsi.

DSC_3565
PA015621
Nusaduabeach4

Rannalla harjoiteltiin välillä surffaamista, mutta muutoin siellä lähinnä rentouduttiin rauhallisissa merkeissä. Vesiurheiluvälineitä ei juuri näkynyt tai ainakaan en muista kuulleeni yhdenkään vesiskootterin pärräävän rannan edustalla. Sen sijaan rannalla saattoi törmätä meditoivaan tai joogaavaan lomalaiseen ja suurinta actionia taisi olla ajoittaiset kuvaukset, joita rannan reunamilla pidettiin (hotellissa oli pari aasialaista hääseuruetta).

Nusaduabeach2
PA025716
PA015632

Kävelimme parina kertana rantaa kumpaankin suuntaan sen verran, mitä auringossa palamatta pystyimme, ja totesimme että meidän hotellin rantakohta oli paras lähirannoista. Hiekka vaihteli rannalla kävellessä välillä hieman karkeampaan, mutta ranta oli koko ajan leveähkö. Voisin kyllä vaihtaa tämän talvimaiseman milloin tahansa palmun katveeseen Balilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nusaduabeach3

Häämatkan jälkeiset fiilikset

Osaan yleensä aloittaa postauksen kirjoittamisen miettimättä sen enempää ensimmäistä lausetta tai muuta sisältöä. Tällä kertaa istuin tuijottamassa ruutua sen verran pitkään, että päädyin näin helppoon ratkaisuun. Noniin, nyt ollaan päästy siitä aloituksesta!

P9285382

Häämatkamme oli täydellinen. Piste. Tai se minulla on ainakin päällimmäisenä fiiliksenä, nyt kun kotona ollaan oltu muutama päivä ja arki on taas vyörynyt päälle tylsänä toimistohuoneena, työpaikkaruokalana ja kylmänä vesisateena pimeääkin pimeämmässä aamussa. Kaikki kysyvät miten matka meni, ja minä vastaan aina, että todella hienosti. Se on kuitenkin pieni vale, sillä meillä oli ihan mieletön reissu, mutta kuka sitä hehkutusta jaksaa kuunnella? Ja toisaalta, taidan olla jokaisen matkan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan huikeeta. Mutta sellaistahan se matkailu useimmiten on!

PA056111

Uskon, että häämatka olisi ollut unelmareissu huolimatta siitä, mihin maahan se olisi kohdistunut. Meilläkin oli välillä muitakin vaihtoehtoja, kun minä aloin miettimään lähempänä olevia ja edullisempia vaihtoehtoja. Pyörittelin mielessäni mm. Santorinia, joka on suosittu häämatkakohde ja jonka haluan joskus ehdottomasti nähdä. Mutta onneksi pidättäydyimme kuitenkin sitkeästi ensimmäisessä suunnitelmassamme, jossa järjestys oli tämä: 1) Aasiaan tällä kertaa, 2) joku iso kaupunki, mielellään Singapore, 3) joku rantapaikka siihen lisäksi, joku Indonesia saari sopisi esimerkiksi, Balille näyttäisi olevan edullisia lentoja. Ja tadaa, meillä oli häämatka!

DSC_3579
DSC_3498

Kaikki varmasti tuntevat olonsa vaaleanpunahöttöisen onnelliseksi häämatkallaan, mutta kaiken tämän lisäksi meillä meni reissussa lähes kaikki asiat ihan nappiin. Meillä kävi hyvä tuuri: lennot olivat ajallaan, hotellit olivat vähintään odotuksien tasoisia, mitään erityisiä ongelmia ei tullut vastaan ja sääkin oli mitä mainioin. Se oli aivan vähäpätöistä kokonaisuuden kannalta, että jouduimme jonottamaan kaksi tuntia Balille saapuessa passintarkastukseen tai että suunnittelemamme retki ei toteutunut sellaisenaan. Tai että romanttisen yllätykseni suurin kärki uhkasi hioutua pahasti väärinkäsitysten vuoksi.

PA045919
P9285213

Postauksen kuvat ovat täysin sekalaisia ja sieltä täältä kansioista haalittuja. Yritän saada aivoni jonkinlaiseen järjestykseen ennen seuraavaa reissupostausta. Aloittaako Singaporesta vai Balista? Italian postauksetkin on vielä kesken. Tiedoksi myös kaikille, että tästä lähtien kaikki blogini kuvat eivät ole omiani, vaan Antti toimii kuvaajana vähintään yhtä paljon kuin minä, ja huomattavasti paremmalla kalustolla!

DSC_3371
PA066190