Kun luksus tuli mukaan kuvioihin

Posted on marraskuu 2, 2017 by Heidi

Olen matkustanut omalla rahalla (eli ilman äidin ja isän sponssia) reilusti yli kymmenen vuotta. Aikoinaan opiskelijana ja osa-aikaista työtä tekevänä budjettini oli varsin minimaalinen, joten siirtyminen täysipäiväisesti työelämään ja uran hieman edetessä on matkustamiseen käytettävissä oleva rahakin luonnollisesti kasvanut. Tosin niin on matkojen määrätkin.

Meidän kohdalla ei voi kyllä puhua edelleenkään luksusmatkailusta. Ei sillä, ettemmekö voisi panostaa kerran vuoteen yhteen todella tasokkaaseen reissuun, mutta kun veri vetää maailmalle useamman kerran vuodessa, on pakko tehdä kompromisseja. Emme ole koskaan matkustaneet business-luokassa emmekä käyttäneet satoja euroja yhteen hotelliyöhön. Sen sijaan olemme saattaneet piristää reissujamme pienellä ripauksella luksusta. Tai jos ei luksusta, niin ainakin jotain vähän parempaa.

Autonvuokraus

Pidemmillä roadtripeillä auton tarvitsee olla vain riittävän hyvä, sillä paremman luokan autot maksavat usein maltaita ja veisivät turhan ison palan matkabudjetista. Sen sijaan lyhyemmillä muutaman päivän vuokra-ajoilla (kuten New Yorkin miniroadtripeillä), tai vaikka viikonkin (jos matka on muuten ollut edullinen), on upgrade paikallaan.

Illallinen rannalla

Balin-häämatkallamme hotelliksi valikoitui Ayodya Resort, joka oli tasoltaan hyvä ja nautimme olostamme ja kiireettömistä päivistä ihan täysillä. Se pieni ripaus luksusta ei kuitenkaan tullut hotellihuoneen merkeissä, vaan yksityisen illallisen rannalla, jonka olin järjestänyt Antille yllätyksenä. Useampi ruokalaji (kuvassa kylläkin hotellin aamupala), lukuisat lyhdyt ja kynttilät sysipimeällä rannalla ja lopuksi oma nuotio jonka ääressä ihailla tähtiä ja syödä viimeiset jälkiruokakonvehdit toivat häämatkaan ikimuistoisen hetken.

Persoonalliset hotellit

Hotellin taso ei tarvitse aina olla luksus, jotta siellä viihtyy ja se jää mieleen. Usein hinta-laatusuhde on mielestäni parhaimmillaan pienissä boutique-hotelleissa, kuten Rooman Lilith-hotellissa ja Saigonin Ben Thanh Boutique -hotellin sviitissä. Matkasta ja sen luonteesta riippuen kannattaa miettiä, ottaako esimerkiksi halvimman huoneen kalliista hotellista vai kalleimman huoneen astetta edullisemmasta majoituksesta.

14566679_1396179153733875_1041769627887075328_n

15534835_188157894986125_3575435509415018496_n

16465073_751196638372351_6333384600319950848_n

Hotellit näköaloilla

Uuden vuoden aikaan Phu Quocin hotellit olivat melko varattuja, ja hinnat varmasti korkeimmillaan, joten päädyimme noin kolmen tähden tasoiseen rantahotelliin (Tropicana Resort). Itse huone otettiin kuitenkin merinäköalalla, mikä on aina omalla tavallaan luksusta.

15803345_1243989642349998_2127583127487381504_n

15802740_1271159462963718_3044579540199276544_n

15803527_367043920324231_4443928942352531456_n

14597237_1803022703294469_5008573324796624896_n

Hotellit rannalla

Näköalaan vielä jatkoksi hotellin sijainti, sillä oma rantakaistale ja lyhyt kävelymatka omalle huoneelle helpottavat kummasti sellaisella lomalla, jolla on tarkoitus ottaa rennosti. Upean auringonlaskun seuraaminen omalta parvekkeelta tai rannalta on aina loman tähtihetkiä.

15875683_1710518052596433_2697349490360188928_n

15625303_639399289600324_2699015589778685952_n

15802457_1841030469503464_2736227710417240064_n

15876396_105905783253354_2616746294382690304_n

Villa jacuzzilla

Railayn-hotellin valinnassa meinasi mennä sormi suuhun, sillä edullisia bungaloweja ja kalliita hotellivaihtoehtoja tuntui kyllä riittävän, mutta siltä väliltä oli vähän vaikeuksia löytää yhtä yli muiden. Päädyimme Railay Village Resortiin sen sijainnin (rannalla, auringonlaskun puolella) ja laguunimaisen uima-altaan johdosta. Huoneen sijaan otimme oman villan, jossa oli hauska pieni lampi edustalla ja oma jacuzzi sisätiloissa. Vaikka hotellin aamupala oli parhaimmillaankin vain ihan ok, teki ravintolan sijainti rannalla kaikesta pikkuisen parempaa.

Brunssi hienossa paikassa

Budapestin minilomalla olisi voinut elää herroiksi monin tavoin, mutta hotellin sijaan panostimme brunssiin Corinthia-hotellissa. Muistelen, että brunssin hinta juomineen oli kolmisenkymppiä, joten saimme kyllä vähällä rahalla pienen ripauksen luksusta.

Ooppera

Samainen Budapestin-loma, ja naurettavan halvat oppeeraliput. Joskus on kiva laittautua normaalia lomailua hienommin ja suunnata keskelle kullan prameaa kimallusta. Olkoonkin, ettei ostamiltamme paikoilta nähnyt mitään, mutta hinta taisi olla jopa alle viisi euroa, joten kokemus sinällään oli enemmänkin kuin sen arvoista. Ja varmasti myös hyvät paikat olisi saanut varsin kohtuulliseen hintaan.

Drinkit näköalabaareissa

Bangkokin-hotellia valitessa päädyimme Lebuaan lähinnä siksi, että sieltä on hyvät näköalat ja koska olimme ajatelleet käydä sen kattobaarissa drinkeillä. Itse huone oli tilava, näköalat hulppeat ja aamupala monipuolinen, mutta se pieni ripaus luksusta oli kuitenkin siellä katolla. Ei niinkään niissä drinkeissä tai itse baarissa, mutta Bangkokin illan pimetessä ja tuhansien valojen syttyessä.

Vanhan ajan charmi

Tämä kuuluu periaatteessa kategoriaan persoonalliset hotellit, mutta halusin nostaa vielä vanhat hotellit erikseen, sillä kaikessa nuhjuisuudessaankin pidän näistä yleensä enemmän kuin uutuuttaan kiiltelevistä. Saigonin Majesticista jäi parhaiten mieleen hotellin aula, sekä aamupala kattoterassilla.

15802435_1828661400738550_7501131408614621184_n

15802486_362619884124247_6591297489523965952_n

16110243_1857856581165111_4101981397344845824_n

15802992_162857964200570_5175782650807320576_n

15802568_1372519886093957_2523528040722464768_n

15876597_1699920963652327_4784636379978006528_n

Ehkä eniten minun luksusta on ollut kuitenkin viime talvi kokonaisuudessaan, kun pääsin pimeää ja kylmää pakoon peräti kolme kertaa.

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. IGTT hostit: Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

Mainokset

Kokemuksia kotimaan hotelleista Helsingistä Rovaniemelle

Posted on lokakuu 5, 2017 by Heidi

Nyt kun reissasimme menneenä kesänä tavallista enemmän kotimaassa, on hyvä hetki kirjoittaa muutama sananen eri hotelleista. Ja kun sanon tavallista enemmän, tarkoitan että ylipäätään yövyimme muuallakin kuin Helsinki-Vantaan lentokenttähotelleissa. Koska otanta olisi kuitenkin ollut varsin pieni, otin tähän mukaan muutamia työmatkoilla viimeisen vuoden sisällä vastaan tulleita hotelleja.

Seurahuone, Helsinki

Seurahuone on pitkään ollut yksi Helsingin suosikeistani, sillä se on yleensä edullinen, sijaitsee kätevästi rautatieasemaa vastapäätä ja sen huoneet henkivät ihanasti vanhaa charmia. Kulunuthan se on, mutta himmeän kiiltävät messinkiyksityiskohdat ja pramea aamupalasali toimivat minulle. Aamupala on sekin ihan ok perustasoa, tosin annoin viimeksi oikein palautetta siitä, että munakokkeli on tehty jauheesta. Miksi oi miksi?

Sokos Hotel Torni, Helsinki

Torni oli yksi kesäloman odotetuimmista hotelleista, sillä en ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt tässä klassikossa. Lopulta majoituin Tornissa jopa kahdesti, koska tein pikavisiitin Helsinkiin vielä elokuussa ja lähes kaikki muut paikat olivat täynnä. Kahden hengen huoneemme ei sijainnut kovin korkealla, eikä se ollut kovin loistelias, mutta taas kerran tykästyin pieneen kuluneisuuteen ja korkeisiin huoneisiin, sekä erkkeri-ikkunaan. Lojuin illalla vaahtokylvyssä ja kävimme nopeasti Ateljee-baarissa kurkkaamassa Helsingin hienoimmat näkymät. Aamupala toisti melko pitkälti Sokos Hotels -linjaa, mutta itse ravintola on viihtyisä. Ja kyllä siellä taisi olla pientä extraa ketjun Original-konseptiin verrattuna, kuten pöytiin tarjoiltavat teet ja kahvit. Hedelmiäkin oli ilahduttava määrä. Toisen yöni vietin yhden hengen huoneessa ja se oli odotetusti pieni, mutta lisäksi tyyliltään ihan erilainen ja näkymä ei tästäkään ollut kovin kummoinen.

GLO Art, Helsinki

Yövyin vuosi sitten jonkun yön GLO Artissa Punavuoressa ja vaikka mielikuvani saattavat olla hieman hämärtyneet, muistelen yhden hengen huoneen olleen ainakin kooltaan tutun pieni, mutta muuten tyylikäs ja toimiva. Aamupala tarjoiltiin kellarissa, joka on tunnelmaltaan uniikki ja itse aamupalakin oli hyvä. Rakennus on persoonallinen ja vaikka huone oli pieni, voisin ehdottomasti majoittua täällä uudelleenkin.

Hilton Helsinki Airport ja GLO Airport

Meille maakunnista matkalle lähteville ovat Helsinki-Vantaan lentokenttähotellit tulleet vuosien saatossa melko tutuiksi. Viime vuosina olemme Antin kanssa olleet sen verran mukavuudenhaluisia, että olemme yöpyneet vain kentän yhteydessä olevissa hotelleissa eli GLOssa ja Hiltonissa. Näiden hinnat pyörivät monesti samoissa luokissa, mutta tarjouksia kannattaa bongailla, ainakin Hiltonin hyväksi. GLO on kyllä kätevä kuin mikä, mutta huone on pieni ikkunaton koppi ja joskus minulla on sellainen olo, etten saa edes nukuttua siellä. Aamupala tarjoillaan joko viereisessä Cesar’s Little Italy -lounasruokalassa tai sen ollessa kiinni kuponkia vastaan saa esim. kahvin ja croissantin lentokentän kahviloista.

Hiltonin varaamme aina silloin, kun ehdimme kunnolla syömään aamupalan ennen lähtöä. Esimerkiksi New Yorkin iltapäivälennolle lähtiessä mikään ei ole niin mukavaa kuin istahtaa aamupäiväksi Hiltonin aamupalapöytään tankkaamaan pitkää lentoa varten. Ja Hiltonin aamupala ei ole mikään ihan perus, vaan sieltä löytyy sitä pientä extraa ja toki perusasiat ovat kunnossa. Itse huone on aika tavanomainen, mutta merkittävästi tilavampi kuin GLOssa, joten unikin maistuu yleensä varsin hyvin. Joskus olemme myös rentoutuneet vaahtokylvyssä ennen puuduttavaa lentoa.

Sokos Hotel Ilves, Tampere

Ilves ei olisi ollut ykkösvalintani Tampereelta, mutta kyseisenä viikonloppuna lähes kaikki oli täynnä ja tännekin sain tyyliin viimeisen huoneen. Kun saavuimme paikalle myöhään illalla, meitä odotti vartun perushuoneen sijaan pykälän parempi huone, mikä tarkoitti mm. upeaa näköalaa rakennuksen yläkerroksista käsin. Pehmeä sänky ja auringonlaskun seuraaminen omasta rauhasta käsin olivat juuri ne asiat, joita väsyneinä kaipasimme. Aamupala tarjoiltiin Amarillossa ja oli niin sitä samaa kuin kaikissa ketjuissa, että emme enää kyllästymisen vuoksi voineet siitä juuri nauttia.

Cumulus Resort Rukahovi, Kuusamo

Olen ollut muutamalla työmatkalla Rukalla ja majoittunut aina Rukahovissa. Keväällä huoneestani oli upeat näkymät alas rinnettä ja ihailin auringonlaskua omalta parvekkeelta. Muutoin huone oli ihan perus (tämä ei siis ollut niitä vanhoja, matalan siiven huoneita), samoin kuin aamupala ihan tyypillistä Cumulus-tasoa, eli ei mitenkään erityinen. Sen sijaan aamiaisravintolasta oli hienot maisemat suoraan rinteeseen.

Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Pääsin ilokseni Rovaniemen-työmatkalle viime viikolla ja olin odottanut tätä kovin, sillä vaikka olen asunut Oulussa yli vuosikymmenen, en ole oikeastaan koskaan käynyt Rovaniemellä. Mikä häpeä. Nyt siis odotin sekä Rovaniemeä että sen varsin mielenkiintoiselta vaikuttavia, viime vuosina avattuja ravintoloita sekä Suomen parhaimmaksikin valittua Arctic Light Hotellia. Eikä minun tarvinnut pettyä, sillä kyllähän tämä rovaniemeläishotelli pesi muut vuoden sisään kokeillut kotimaan hotellit ihan selvästi. Oli ilo majoittua sellaisessa paikassa, missä yksityiskohtia ja hotellin tarinaa on mietitty loppuun asti. Huone oli hotellin edullisin, mutta tunnelmassa se ei näkynyt. Tylsyydestä ei ollut tietoakaan, vaan sisustus oli sekä tyylikäs että tunnelmallinen, valoineen kaikkineen.

Sara La Fountainin suunnittelema aamupala on varmasti Suomen paras hotelliaamiainen, ja olin onnellinen että ehdin syömään sen kahdesti, eli testasin kyllä lähes kaikki läpi. Miltä kuulostaisi erilaiset viher- ja smoothieshotit, tuoreet marjat ja pienet jugurtti+granola-annokset, raakakakut sekä mango-chiavanukkaat? Ihana suklaakakku, herkulliset pekaaniviinerit ja pikkumunkit? Munakas pinaatilla ja kirsikkatomaateilla? Oikeista marjoista ja yrteistä makunsa saavat vedet? Enpä ole nähnyt missään näin hyvin tehtyä aamupalaa!

Mikä on sun suosikkihotelli Suomessa?

TallennaTallenna

Vietnamin kolme hotellia: boutique, resort ja siirtomaa-ajan charmia

Posted on helmikuu 11, 2017 by Heidi

Hotellien buukkaaminen sesonkiaikaan saattaa olla hermoja raastavaa puuhaa, mitä se oli osittain nytkin, mutta onneksi olin ajoissa liikkeellä. Katselin hotelleja joululomalle jo kesällä ja tein varaukset elo-syyskuussa. Siihen aikaan oli vielä valinnanvaraa ja mielestäni sain kaiken kohtuullisella hinnalla. Ainakin kaikki majoituksemme olivat hintansa väärtejä, vaikka tietenkin hinnat olivat vuodenaikaan nähden korkeimmillaan.

Aloitimme Saigonin valloituksemme Ben Thanhin alueelta, sillä huomasin siellä olevan ihastuttavan, pienen boutique-hotellin nimeltä Ben Thanh Boutique Hotel (nimestä huolimatta taksikuskimme löysi hotellin muutaman karttavilkaisun jälkeen). Kaiken lisäksi huoneiden kuvia tutkittuani halusin ehdottomasi sviitin, joka oli toki kallein mahdollinen vaihtoehto, mutta tässä tapauksessa vain reilu 70 euroa per yö. Niin, hotelli ei tosiaan ollut mikään tasokas, vaan valitsin tämän lähinnä persoonallisen tyylin perusteella. Lisäksi sijainti oli lähellä kaikkea, mutta pienellä sivukadulla, paikalliselämän keskellä. Hotellin aamupala oli todella suppea, mutta jokainen sai valita yhden pienen annoksen listalta ja sen lisäksi tarjolla oli mm. hedelmiä. Banh mi ja sticky rice maistuivat kyllä.

Huone oli juuri sellainen kuin kuvissakin, ja olisin voinut asua siellä vaikka koko loman. Hotellin huoneiden koko ja varustus vaihteli merkittävästi, ja meidän huone oli luonnollisestikin sviittinä isoimmasta päästä, mutta siellä ei ollut parveketta, minkä tiesimme jo etukäteen. En sinällään kaivannut kaupunkihotelliin parveketta, mutta oli ihan hauska sattuma, että jouduimme kuitenkin nukkumaan ensimmäisen yön yläkerroksen tavallisessa, kuitenkin pienen kattoterassin omaavassa huoneessa. Jouduimme asumaan väliaikaisesti kahdessa huoneessa, kun saimme illalla kymmenen aikaan jumitettua kylppärin ovemme takalukkoon, eikä sitä saatu millään välineellä auki. Lukkoseppä järjestyi heti aamulle, mutta oli mukavampi nukkua yö vessallisessa huoneessa ja päästä pesemään hampaat. Eikö ole ihana huone? Rakastuin erityisesti noihin kaakeleihin ja puukoristeisiin.

Saigonin jälkeen siirryimme Phu Quocin saarelle viettämään uutta vuotta. Halusimme majoittua rannalla, mielellään mahdollisimman hyvätasoisessa, mutta ei kovin isossa resortissa. Toiveita vastaavan majoituksen löytäminen oli hieman haastavaa, sillä tietenkin korkeimman sesongin aikaan hinnat olivat sen mukaiset, eikä meidän budjetilla voinut katsella juuri kolmen tähden tasoa enempää. Lähes kaikki hotellit sijaitsivat nimensäkin mukaisesti pitkällä Long Beachilla ja lopulta me päädyimme Tropicana Resortiin, josta oli noin kahden kilometrin kävelymatka saaren ainoaan kaupunkiin Duong Dongiin.

Vaikka olin aluksi epävarma valintani suhteen, odotti meitä paikan päällä mukavan rauhallinen hotelli ja huone, jossa oli parhain mahdollinen merinäköala. Kyllä kelpasi katsella Phu Quocin auringonlaskuja parvekkeelta, palmun latvojen yläpuolelta. Lisäksi hotelli sijaitsi ihan rannassa ja Long Beach oli kyseisellä kohdalla pehmeähiekkainen ja siisti. Aamupala ei ollut mitenkään erityinen, mutta plussaa aina siitä, että voi syödä puolittain ulkona.

Viimeisenä Saigonin yönä paluumatkalla halusimme majoittua johonkin siirtomaa-ajan tyyliä henkivään hotelliin. Valitsin tarjouksien perusteella Majesticin, joka sijaitsee ihan jokirannassa, pääbulevardin päässä. Hotelli on luokitukseltaan viisi tähteä, mutta neljä olisi ehkä osuvampi kuvaamaan hotellin tasoa. Oma huoneemme oli halvinta hintaluokkaa kaupunkinäkymällä, joten osasimme odottaa jotain muuta kuin luksusta. Se, että huone oli vanha ja kulunut, ei haitannut meitä yhtään. Saimme juuri sitä mitä olimme lähteneet hakemaankin: vanhaa charmia huokuvan huoneen, kiiltävän hotelliaulan ja aamiaisen hotellin kattoterassilla jokinäkymää katsellen. Aamupalalla parasta olivat kahden viikon Aasia-aamupalojen jälkeen mantelicroissantit, joten harmi kyllä kevätrullia paistavan kokin tarjoilut jäivät kokeilematta.

Kävimme myös auringonlaskun aikaan juomassa kuoharilasilliset samaisella kattoterassilla, vaikka paikka ei mikään kaupungin suosituin olekaan. Hintatasoltaan juomat olivat ihan eri luokkaa kuin Chill Skybarissa, eikä näkymää voinut verratakaan edelliseen. Siinä mielessä hinta-laatusuhde ei ollut mikään paras ja vastarannalla paistavat lukuisat Heineken-mainokset lähinnä huvittivat. Saimme juoda lasillisemme hiljaisuudessa, sillä paikalla oli vain muutama pariskunta meidän lisäksi. Myöhemmin huomasin, että Majesticilla on ilmeisesti toinenkin kattobaari, jossa maisema avautuu joen lisäksi myös kaupunkiin päin. Se jäi nyt kyllä testaamatta, koska saatoimme vahingossa mennä väärään paikkaan, hups! Pitää olla jatkossa vähän huolellisempi.

Viimeinen kuva on näkymä hotellihuoneen ikkunasta, ei paha! Tosin ikkuna oli pakko avata, että tätä maisemaa saattoi ihailla.

Lebua at State Tower, kattobaari ja hotelli

Posted on huhtikuu 24, 2016 by Heidi

Vastaus

Kun nyt päästiin Thaimaan hotelleihin, niin kerrottakoon samalla myös Bangkokin kokemukset. Hotellivalinnassa oli kriteereinä sijainti sekä joen että mielellään BTS-aseman lähellä. Näin ollen Saphan Taksin taitaa olla ainoa vaihtoehto ja kyseisen aseman yhteydessä on myös jokiveneasema, joten se oli siinä mielessä oivallinen valinta. Bangkokissa kun liikkuminen pitää aina suunnitella hyvin etukäteen.

Hotelleista valitsimme Lebuan, lähinnä siksi että se oli kohtuullisen hintainen ja elokuvista tuttu. Halusimme myös käydä jossakin Bangkokin kattobaareista ja koska Lebualla on sellainen itsellään (vieläpä yksi tunnetuimmista), oli se laiskan lomailijan kannalta hyvä vaihtoehto. Tosin näin jälkikäteen ajatellen, kokemus Lebuasta ei ollut pelkästään positiivinen, enkä tiedä menisinkö sinne uudelleen. Myös baari on yhdellä kertaa nähty ja upeista maisemista huolimatta seuraavaksi menisin jonnekin muualle.

Lebua on hotellina vähän hassu, sillä se sijaitsee State Towerin yläkerroksissa. Hotellin aulaa on hankala löytää kadulta käsin ja mekin harhailimme aluksi yhteen puoliksi hylättyyn, kolkkoon ja hieman pahanhajuiseen halliin, josta kylläkin on kulku aulaan (ja myös sinne baariin). Hotellin palvelu on ihan hyvää, mutta kieltämättä mietimme sisäänkirjautumisen yhteydessä, että tässäkö tämä nyt on, ollaanko me edes oikeassa paikassa.

Huoneemme sijaitsi 21. kerroksessa ja meillä oli jokinäköala. Itse huone oli todella tilava ja henkilökunta avasi meille heti parvekkeen oven (ne on muuten lukittuina) ja pääsimme ihastelemaan näköalaa. Sinällään huone vastasi odotuksia ja mikä olikaan sen kivempaa, kuin väsyneenä katsella auringonlaskua, Bangkokin tuhansia valoja ja kiemurtelevaa Chaophraya-jokea omalta parvekkeelta käsin.

Hotellin muut tilat käsittivät pienehkön uima-allasalueen, kuntosalin ja muutamia ravintoloita, kaikki yläkerroksissa. Aamupalaa syötiin Cafe Mozussa ja valinnanvaraa oli kiitettävästi: eri maiden keittiöt kattoivat paikallisen ruuan lisäksi ainakin japanilaisen, intialaisen, kiinalaisen, libanonilaisen ja länsimaalaisen keittiön. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua vihreä tee -vadelmakronitseista ravintolan omiin kerrosjugurtteihin. Olisin voinut syödä täällä vielä muutaman aamupalan enemmänkin. Ja oli todella kiva, että aamupalalla oli mahdollisuus istuskella ulkona altaan ääressä.

Viimeisenä iltana, joka oli maanantai, koitti vihdoin aika vetää pikkuisen paremmat vaatteet päälle ja suunnata ensin hissillä alas, ja sitten viereisellä hissillä ylös katolle asti Skybariin. Alahissille muodostui kaikkina iltoina jono jo suht aikaisin, sillä Lebuan kattobaari on selvästi suosittu turistinähtävyys. Me menimme hissille jo hieman ennen baarin aukeamista ja pääsimme suoraan ylös. Ja suoraan ”väärään” baariin. Koska varsinainen Skybar ei ollut vielä auki, pääsimme odottelemaan pienelle kattoterassille, saimme eteemme pientä naposteltavaa sekä drinkkilistat.

Drinkkien hinnat olivat odotetusti pilvissä, mutta ei meillä ollut tarkoituksenakaan muuta kuin juoda yhdet. Olin hieman hämmentynyt siitä, että emme vielä tasan kello kuusi päässeet siihen baariin, johon olimme tulleet, joten kysyin tarjoilijalta voidaanko nyt siirtyä sinne. Ja toki voitiin. Ja siinä välissä Skybaariin oli ehtinyt livahtaa jo porukka jos toinenkin. Baari täyttyikin aika nopeasti.

Itse baari sinällään on kuitenkin vain pieni uloke ravintolan vieressä, eikä siellä ole muuta kuin väriä vaihtava baaritiski. Sen sijaan suuren kupolin edessä on tasanne, jossa on porukkaa vähintäänkin sen verran kuin baaritiskialueella. Ylhäällä on kova tuuli, joten helmoista ja omasta drinkistä sai todella pidellä kiinni, ettei menettänyt niiden hallintaa. Ei kovin rentouttava baarikokemus, vaikka onnekseni sain harvinaisen istumapaikan kupolin juurelta.

Mutta se maisema, sen takiahan sinne Skybariin tullaan! Ja kyllä auringonlasku näytti upealle niin korkealta katsottuna, ihan joen vierestä. Myös rakennuksen kupoli oli komea näky pimenevässä illassa. Ja mikä parasta, heti kun korkokengät alkoivat kiristämään varpaita, pystyi menemään hissimatkan päähän omaan huoneeseen ja vaihtamaan flipflopit jalkaan. Sopii minulle!

Railay, lähisaaret ja hotellimme

Posted on huhtikuu 17, 2016 by Heidi

Thaimaan lomaa suunnitellessa oli selvää, että osa ajasta vietettäisiin Bangkokissa ja osa jossain rannalla. Rantapaikalle oli kriteereinä helppo kulkuyhteys Bangkokista, rento meininki ja karstivuorilla varustettu maisema. Viimeinen kohta rajasi ulos suurimman osan kohdevaihtoehdoista, joskin nopeat kulkuyhteydet Bangkokista eivät nekään ole välttämättä mikään helppo juttu. Siaminlahden puolelta kiinnosti Koh Chang, mutta pitkähkö bussimatka + laiva ei oikein houkuttanut näin lyhyellä lomalla. Eikä siellä tietääkseni ole niitä karstivuoriakaan. Rento ja mukava meininki varmasti kylläkin.

Andamaanienmeren puoli oli siis ainoa vaihtoehtomme maisemien suhteen ja lisäksi Phuketiin ja Krabiin on lukuisia lentoja päivässä, eikä matkat lentokentältä hotelleille ole pitkiä. Koska Krabi on tunnettu postikorttimaisista maisemistaan, valitsimme sen. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettemme majoittuisi Ao Nangiin, jonka monet mieltävät nimenomaan Krabiksi, vaikka Krabi on nimenomaan maakunta. Sen sijaan, vertailtuamme eri vaihtoehtoja Ao Nangin ulkopuolella, valitsimme paikaksi Railayn niemen, vaikka sinne pitääkin mennä veneellä ja sitä myötä lentokentältä kulkeminen hieman monimutkastui. Aikaa kuljetukseen ei onneksi mennyt kaikkineen tuntia enempää.

auringonallaIMG_6301 auringonallaIMG_6292

Railay ei tietenkään ollut mikään täydellinen vaihtoehto, sen tiesimme jo mennessämme. Paikka on kyllä kaunis, eli juuri sitä mitä etsimmekin, mutta kuten tällaiset paikat yleensä, myös Railay vetää puoleensa muitakin turisteja. Suurin osa näistä on ns. päiväturisteja, jotka tulevat kauniiden maisemien ja hyvän rannan perässä pitkähäntäveneen kyydissä aamupäivästä ja lähtevät iltapäivästä. Rannalla voi siis tulla ruuhkaa varsinkin sesonkiaikana. Meidän aikaan oli kylläkin suht rauhallista, tosin kävimme päärannalla vain yhtenä aamupäivänä.

Railay Beach, pääranta, ei ole mikään suuren suuri, mutta kaunis se on. Ja veikkaan, että auringonlaskut ovat Thaimaan kauneimpia! Ja samalla hieman yllätyksellisiä, sillä taivas saattaa näyttää tasaisen harmaalle ihan viime hetkille saakka, kunnes yhtäkkiä se värjäytyykin vaaleanpunaisen eri sävyihin. Samaan aikaan rannalla on laskuvesi ja tunnelma ylipäätään melko raukea. Ehdottomasti lempihetkiäni!

auringonallaIMG_6323 auringonallaIMG_6268

Railay on pieni ja se käsittää muutaman rannan (länsipuolen päärannan, itäpuolen mangroverämeikkörannan, Phra Nang Cave Beachin ja kalliokiipeilijöiden Tonsain) sekä niiden väliin jäävän vehreän ja kallioisen alueen. Ruokapaikkoja löytyy laidasta laitaan ja erityisesti kannattaa syödä itärannan edullisemmissa paikoissa. Alueella ei ole maisemien lisäksi kovinkaan paljon nähtävää, mutta Phra Nang Cave Beachilla, joka on joskus valittu Thaimaan kauneimmaksi rannaksi, sijaitsee Prinsessan luola, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde – ja tietenkin turistinähtävyys. Luolassa on prinsessapatsaan lisäksi valtavat läjät falloksia sekä muita ihmisten tuomia lahjoja. Itse kävelymatka rannalle on myös hauska, sillä sen varrella on hienoja kalliomuodostelmia.

Meillä oli Railaylla käytännössä kolme päivää (neljännen päivän vietimme sängynpohjalla maatessa sairaana), joista yhtenä lähdimme katselemaan lähisaaria päiväretken muodossa. Retken pääkohteena oli Koh Hong, joka on kuvankaunis valkeahiekkainen ja turkoosivetinen saari. Sitä ennen pysähdyimme parilla muulla pikkusaarella sekä teimme kierroksen eräällä laguunilla. Retken aikana on mahdollisuus snorklata, mutta koska saarten edustalla ei ole kovin merkittäviä riuttoja, ei vedenalainen maailma ole niin kiehtova kuin jossain muualla. Kalojen sijasta seurasinkin aasialaisturisteja, jotka istuivat rantavedessä kelluntaliivit päällä ja snorkkeli päässä.

auringonallaIMG_6420 auringonallaIMG_6424 auringonallaP3250242 auringonallaIMG_6434 auringonallaIMG_6426

Majoituksen valinta oli jossain määrin hankalaa, sillä Railayn vaihtoehdot ovat usein joko liian askeettisia tai liian kalliita luksuspaikkoja. Onneksi siltä väliltäkin löytyy jotain ja aina voi valita hieman paremman huonetyypin. Me päädyttiin lopulta Railay Village Resortiin ja omaan villaan, jossa oli pieni jacuzzi sisätiloissa. Ensin ihmettelin miksi jacuzzi ei ole ulkona, mutta pian kyllä ymmärsin, että itikat, apinat ja vehreän ympäristön tuottamat roskat eivät ehkä kruunaisi kokemusta. Apinoita saattoi tosiaan hyppiä jopa oman majan katolla, mikä saattoi joskus säikäyttää ihan kunnolla kovan yhtäkkisen metelin takia.

auringonallaP3220092 auringonallaP3240120 auringonallaP3240127 auringonallaP3240126

Hotellialue itsessään oli vehreä ja täynnä kukkia, uima-allas oli laguunimainen ja aamupalaa syötiin rantaravintolassa upeissa maisemissa. Hotellissa ei ollut tungosta ja tunnelma oli hyvin rauhallinen. Meidän villaan kipsuteltiin kivipolkua pitkin pienen lammikon halki ja itse villa oli tilava ja kivasti puulla sisustettu. Juuri tätä halusimmekin. Hotellin vastaanoton palvelu ei ollut mitään parasta, netti ei toiminut kovinkaan kiitettävästi ja aamupala ei ollut samaa tasoa kuin Bangkokin hotellissamme, mutta voisin majoittua sinne uudestaankin.

auringonallaP3240149 auringonallaP3240158 makujakotoaP3230096

Kannattiko valita Railay? Näin muutaman päivän ajalle se oli ihan hyvä valinta, sillä saimme levätä ja lukea kirjoja välillä veteen pulahtaen, nauttia kauniista maisemista ja auringonlaskuista sekä söimme hyvin joka ilta. Lisäksi kolmessa päivässä ehti hyvin näkemään myös lähisaariakin. Viikko Railaylla olisi ihan liian pitkä aika, mutta pari päivää oli ihan jees.

Motellielämää: road tripin majoituksista

Posted on tammikuu 6, 2016 by Heidi

Syysloman New Yorkin reissuun yhdistettiin totaalinen mini road trip, joten pääsimme viime kesän jälkeen muistuttelemaan mieleen motelliasumisen ihanuutta. Los Angelesista lähteneellä reissulla ehdittiinkin yöpyä yhdessä jos toisessakin motellissa, sillä yövyimme varsinaisessa hotellissa vain kerran (Las Vegasissa). Emme suosineet mitään erityistä ketjua, vaan päätimme motellit sijainnin ja hinnan perusteella, joskin toiveena oli myös kokeilla eri ketjuja. Kahden vuoden takaisesta reissusta oli jäänyt mieleen vain San Franciscon Travelodge (ensimmäinen motellimajoituksemme koskaan) sekä Los Angelesin Paradise Inn ja Rodeway Inn. Losin jälkimmäiselle pätkälle buukattiinkin Culver Cityssä sijaitseva Paradise Inn ja olo oli kuin kotiin olisi mennyt.

auringonallaP7046617 auringonallaP7056841

Yksi merkittävä huomio tuli tehtyä heti alkuun: hintataso ei ollut sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Majoituksiemme hinnat vaihtelivat n. 30-100 dollarin välillä, suurimman osan ollessa noin viitisen kymppiä. Halvin majoitus löytyi Tucsonin Copper Cactus Innistä, joka oli samalla myös ehdottomasti reissun kitsein motelli. Kalleinta oli odotetusti Pagessa, joka kuulemma usein myös myydään sesonkiaikaan loppuun ennakkoon. Siihen nähden satanen perusmotellihuoneesta ja jonkinlaisesta aamupalasta oli mielestäni hyvä löytö. Paljon kalliimmallakin olisi päässyt! Myös Los Angelesin majoitukset olivat yllättävän kalliita ja lopulta päädyin Hollywoodin Stars Inniin, joka oli nuhruinen ja jotenkin hämärä (siis valaistukseltaan!), mutta hassua kyllä ehdin kotiutua sinne, vietimmehän siellä reissun alkajaisiksi jopa kolme yötä.

auringonallaIMG_3383 auringonallaIMG_3406

Reittimme kulki Las Vegasin kautta, eikä vähiten siksi, että sieltä jos mistä saa rahoilleen vastinetta. Keskellä Stripiä, vastapäätä Caesars Palacea ja Bellagiota, superkitsin Flamingo Hotel & Casinon yläkerroksista saimme tilavan huoneen ja upean näköalan vain 35 dollarilla. Tosin mainittakoon, että päin vastoin kuin edellisellä reissulla Golden Nuggetissa, Flamingossa kaikkien piti maksaa ”resort fee”, joka sisälsi käytännössä vain netin käytön. Maksu oli muutaman kympin, joten kokonaisuudessaan homma ei tullut kalliiksi, sillä huoneemme hintaan kuului continental breakfast. Aamupala piti kylläkin sisällään vain muutaman vapaavalintaisen tuotteen hotellin kahvilasta, eikä meille koskaan selvinnyt, että kuinka paljon ”aamupalarahaa” meillä olisi huonekortillamme käytettävissä. Kahvilan henkilökunta ei ollut asiasta millään muotoa tietoinen.

auringonallaDSC_9800 auringonallaIMG_2827

Reissun ainoa huono valinta osui Truth or Consequnces nimisessä kylässä (kyllä!), josta olimme varanneet ennakkoon Motel 6 -ketjun majoituksen Hotels.comin kautta. Pahinta paikassa oli meille tuntemattomat ötökät, joita alkoi ilmestyä entistä enemmän iltaa kohden. Kuulin myös yöllä jonkun tyttöporukan kiljuvan torakoista, joten sanomattakin selvää, että nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Lisäksi motellin vastaanottovirkalija oli ihan pokkana peruuttanut Hotels.comin varauksemme ja tehnyt heidän kauttaa uuden, ja näin minä menetin yhden palkintoyöni. Asian olisi voinut selvittää Hotels.comin kautta, mutta minulla ei ollut asiasta enää kuittia (tai en jaksanut etsiä sitä näin pienen jutun vuoksi).

auringonallaIMG_4986 auringonallaIMG_3305

Kaiken kaikkiaan pidän motellielämästä. Siinä on aina lähdön tunnetta, autolla kurvataan suoraan huoneen eteen ja jääkaappiin säilötään vähintään jotain juomista kylmenemään, vaikka kaikki pitääkin pakata mukaan taas heti huomenna. Motelliaamupalat ovat yleensä toinen toistaan kehnompia, vaikka niidenkin taso vaihtelee. Ylimakea appelsiinimehu, supersokerinen jugurtti ja yksittäispakattu teollisuusviineri saavat suorastaan kylmät väreet kulkemaan, mutta toisaalta joskus tarjolla on tuoreita hedelmiä, kananmunia, normaalia appelsiinimehua, ihan hyvää kahvia ja tuoreita donitseja ja bageleita. Ja vohvelirauta kirvoittaa aina ensimmäisellä kerralla innostuneita hihkaisuja, vaikka aika pian muistankin, että ne valmistaikinasta tehdyt kiekot maistuvat aika pahvisille.

auringonallaP7067171 auringonallaP7067175

Lokakuun Nykin reissun Hamptonsin motellimme oli lähes tyhjä, uima-allasalue oli suljettu ja sesongin jälkeinen uinuminen oli läsnä kaikkialla. Olimme lähdössä takaisin kaupunkiin aamusella ja pakkasin kaksikerroksisen motellirakennuksen toiselle puolelle parkeerattua autoamme, kun erehdyin alitajuisesti luulemaan, että olemme paikan ainoat asiakkaat. Kipaisin luhtiportaat takaisin yläkertaan ja ryntäsin ensimmäisestä avoimesta ovesta sisälle. En tiedä kumpi meistä hämmentyi enemmän, minä vai harmaahiuksinen pappa, joka istui pöydän ääressä tuolissa, jota kuinkin siinä, missä olin nähnyt Antin istumassa lähtiessäni. Sain sentään pyydettyä anteeksi ja vaihdettua naapurihuoneeseen.

auringonallaIMG_0607 auringonallaIMG_5074

Toivon todella, että haaveemme ensi kesän road tripistä toteutuu ja pääsemme taas harrastamaan motellielämää. Toisaalta on raskasta purkaa tavarat ja pakata ne heti seuraavana päivänä uudelleen, mutta on siinä jatkuvassa lähtemisessä myös tiettyä fiilistä. Varsinkin, jos lähtee aamun pimeinä tunteina kohti auringonnousua, onko mitään parempaa?

auringonallaP6285273

Ayodya Resort Bali, oma pieni paratiisimme

Posted on marraskuu 25, 2014 by Heidi

Hotellivalinta ei ole koskaan ollut niin vakavaa kuin häämatkaa suunnitellessa. Ensin piti päättää sopiva ranta, sitten mahdollisimman tasokas, mutta kohtuuhintainen hotelli. Eli mahdollisimman paljon vastinetta rahoille ja vielä mielellään helpon kulkuyhteyden päässä lentokentästä.

Lopulta päädyimme Nusa Duan rantoihin, jotka sijaitsevat lentokentän eteläpuolella ja muodostavat saaren kärjen. Sijainti oli meille hyvä, sillä taksimatka kentältä hotellille ei kestänyt kuin maksimissaan puoli tuntia ja hotellin oma ranta oli rauhallinen ja siisti. Niin, se oma ranta oli yksi kriteereistä. Moni lupaavan kuuloinen hotelli rantakuvineen sijaitsi todellisuudessa 5min kuljetuksen päässä rannasta. Ja me halusimme lampsia huoneestamme suoraan biitsille ilman mitään välikäsiä tai hikistä tarpomista.

Ayodya Resort Bali, entinen Hilton, valikoitui hotelliksemme pääasiassa mieluisan näköisen rannan vuoksi. Plussaa oli myös hotellin balihenkinen atmosfääri ja monipuoliset ravintolapalvelut. Huoneet näyttivät kuvissa hieman kuluneille ja tavallisille, mutta kaikkea ei voi saada.

Vai voiko sittenkin? Lopulta olimme kuitenkin varsin tyytyväisiä huoneeseemme ja se oli ihanan balihenkinen puu- ja rottinkisisustuksineen. Tilaa oli riittävästi ja neljännestä kerroksesta näki puiden välistä kaistaleen merta (emme halunneet maksaa kalliimpaa huonetyyppiä merinäköalaa varten).

Ja itse hotellialue, se oli mielestäni viihtyisä ja rento, vaikka tasokas hotelli olikin. Rentoutta toivat erityisesti käytävät, jotka kulkivat katettuina ulkoilmassa, sekä kotoisat kalusteet. Hotellin keskellä oli laguuni, jossa uiskenteli niin kaloja kuin varaaneja, varmasti kilpikonniakin. Aamupalaa pystyi syömään pääravintolassa ulkoterassilla laguunin vieressä tai merenrantaravintolassa infinity-poolin vieressä. Aamupala oli kattava ja tarjolla oli niin länsimaalaisia lämpimiä ja kylmiä ruokia kuin aasialaisia (mm. nuudelikeittopiste, missä sai leikkiä oman elämänsä katukeittiötä sekä pieni sushipöytä) ja tuoreita hedelmiä.

Uima-altaita hotellilla oli kaksi: alueen keskellä laguunimainen allas, joka oli viihtyisä, mutta ihmeen tyhjä, sekä infinity-allas rannalla, joka oli pienempi, mutta ainakin lokakuun alussa olleen reissumme aikana hyvinkin rauhallinen. Vietimme häämatkamme Balin osuuden suunnitelmien mukaisesti: pääasiassa rannalla rentoutuen ja hyvää ruokaa syöden. Mukaan mahtui yhden päivän saarikierros sekä romanttinen illallinen rannalla, johon hotelli oli laittanut meille upeat puitteet!

IGTravelThursday / Vinkkejä häämatkaa suunnitteleville

Posted on marraskuu 6, 2014 by Heidi

IG Travel Thursday on piiitkän tauon jälkeen taas täällä minun blogissanikin. Matkatorstain muututtua kerran kuussa toteutettavaksi aiheutti omalla kohdallani sen, että edellisen kerran olin kuun ekan torstain vielä häämatkalla. Mikä ihana ongelma! Nyt olen kuitenkin taas täällä, arkisessa aherruksessa, ja vaikka olin totaalisesti unohtanut tämän torstain, julkaisen nyt kuitenkin häämatkavinkkipostaukseni tämän leiman alla. Olkaa hyvät!

Kyse on teidän kahden lomasta. Häämatka voi olla mitä tahansa eikä kohteen tarvitse olla vaikkapa romanttinen rantapaikka. Tärkeintä on, että se on juuri teidän näköinen!
Mieti mitä haluat lomalta: lepoa, toimintaa, kulttuuria, kaupunkia, rantaa… Ei ole yhtään huono idea yhdistää kaksi toivetta ja kaksi kohdetta, niin ei tarvitse tehdä kompromisseja, mistä löytyy molemmat.

Kovinkaan moni tuskin on honeymoonillaan kokonaista kuukautta, mutta aika tulee sovittaa valitun matkan mukaan. 10-11 päivää riittää hyvin kaukomatkaankin, jos ei ole mahdollista saada pidempää lomaa.
Osta häämatkalle jotain uutta kivaa vaatetta, kengät, bikinit tms. Mikään ei ole matkalla niin turhauttavaa kuin se, että ei ole mitään päällepantavaa, kun laukku on pakattu kiireessä vanhoilla nuhjuisilla peruskamppeilla.
Jos joskus haluaa panostaa matkoilla ulkonäöllisiin seikkoihin, niin ehkä häämatka on oikea aika tehdä juuri se. Tarkoittaa sitä, että mukaan kannattaa ottaa myös joku parempi mekko tms. jotta on mahdollista käydä vaikka hienommassa ravintolassa. Tai ettei se jää ainankaan kiinni siitä, että sopivaa asua ei yhtäkkiä löydy paikallisista vaatekaupoista.

Varaa mahdollisimman suorat lennot. Vaikka joutuisit maksamaan jonkun kympin ylimääräistä, kannattaa suorat lennot siksikin, että mahdollisuus matkanteon mutkistumiseen on pienempi (häämatka Aasiassa voi muuttua osittain vaikka häämatkaksi Saksassa, jos jatkolento ei pääsekään lähtemään). Lisäksi mitä helpompi lentomatka, sitä parempi mieli, eikä häämatka ei ala väsyneellä kinastelulla jostain mitättömästä asiasta.
Hoida kaikki muutkin asiat mahdollisimman valmiiksi: rahanvaihto, kuljetukset hotellille jne. Kannattaa kuitenkin huomata, että joskus on helpompi hypätä vaikka metroon kuin istua taksissa iltapäiväruuhkassa.

Panosta majoituksiin. Vaikka yleensä tekisitkin budjettimatkoja, voi häämatkalla olla kiva, että aikaa on mukava viettää myös hotellilla. Hieno näköala tai yksityinen biitsi vähentää stressiä siitä, että koko ajan pitäisi kokea jotain jossain muualla.
Ilmoita hotellille jo etukäteen olevasi häämatkalla. Osa hotelleista saattaa huomioida tämän huonejakoa tehdessä tai yllättämällä hotelliin saapuessa vaikkapa huoneessa odottavalla hedelmäkorilla.
Tee jotain spesiaalia. Illallinen rannalla, drinkit rooftop-baarissa, jotain sellaista yksittäistä, jonka tulee muistamaan aina.

Tee häämatka mahdollisimman pian häiden jälkeen tai se jää helposti tekemättä. Tai tee ainakin varaus, niin et voi siirtää lomaa kiireellisempien asioiden tieltä.
Itse olisin ollut liian väsynyt lähtemään häämatkalle heti suoraan häiden jälkeen (lisäksi meillä oli kahdet juhlat). Meille oli sopiva ratkaisu lähteä kuukauden päästä juhlista, vaikka toisaalta siinä ajassa ehti olla jo sen verran arkea, että juhlafiilis ei ollut päällä matkalle lähtiessä, kun molemmat oli vielä kiinni työasioissa.

Älä kasaa häämatkalle erityispaineita, sillä kaikin puolin onnistunut reissu ei ole välttämättä itsestä kiinni, joten siinäkään mielessä täydelliseen häämatkaan ei kannata pyrkiä.

IGTravelThursday on kerran kuussa tapahtuva Instagram-kampanja, jossa tägätään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan kivoja matkailuaiheisia vinkkejä kiertoon kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjiä ovat Destination Unknown Satu, Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera Bianca . Oma Instagram-profiilini löytyy @auringonalla.

New Yorkin hotellit: vinkkejä ja kokemuksia

Posted on heinäkuu 31, 2014 by Heidi

Olin luvannut jo useampi viikko sitten tehdä postauksen aiheesta New Yorkin hotellivinkit, mutta sitten tuli kesä, Italia ja Suomen kesä ja siinähän se aika menikin. Aihe on sinällään kuitenkin sekä mielenkiintoinen että ajankohtainen, sillä Nyki on mielessä vähintään joka toinen päivä ja toivon mukaan pääsen lempikaupunkiini ensi kesänä. Mutta majoitus, sen valinta on aina sekä kutkuttavaa että stressaavaa. Tässä muutamia kokemuksia ja mietteitä aiheeseen liittyen.

Olen yöpynyt New Yorkissa laskujeni mukaan seitsemässä eri hotellissa (tämän postauksen hotellikokemuksia on päivitetty myöhemmin ja siksi määrä on suurempi). Hotellit ovat sijainneet niin Manhattanilla kuin Brooklynissa ja Queensissa, niin Times Squarella kuin Chinatownissa. Yhteistä näille on lähinnä hinta. Joka ikinen hotelli on ollut sillä varaus- ja matkustushetkellä kohtuuhintainen, mutta sama ei ole pätenyt välttämättä enää seuraavana vuonna tai seruaavalla matkalla. Kohtuuhinnalla tarkoitan New Yorkin tapauksessa, että huone on maksanut keskimäärin 100-150e per yö. Sesonkiaikaan (vaikkapa uusi vuosi) asteikon kalleimmalla hinnalla saa minikokoisen huoneen Brooklynistä diner-aamupalalla. Tammikuun lopussa samaan hintaan tai hieman halvemmallakin saa paljon tasokkaamman hotellin Times Squarelta (mutta ei tietenkään aamupalalla, se on kokemukseni mukaan harvinaista Manhattanilla).

Niin, se aamupala. Seitsemästä hotellista neljä on sijainnut Manhattanilla ja niistä yhdessä on ollut aamupala. Sen sijaan Queensin ja Brooklynin hotelleissa on kaikissa ollut aamupala, mutta sen taso on vaihdellut motelliaamupalasta diner-aamupalaan. Nykissä on mahdollista syödä herkullisia aamupaloja kaupungillakin, joten en itse valitsisi hotellia sen mukaan, missä on aamupala, ellei sitten kyseessä ole budjettireissu (ravintolassa aamupalan syöminen maksaa melko paljon). Silloinkin voi olla vaikea täyttää mahaa muffinssilla, paahtoleivällä ja kahvilla. Viimeisimmässä hotellissamme Queensissa aamupalalla oli kyllä edellämainittujen lisäksi mm. jugurttia, kananmunia, jauhelihapihvejä, hedelmiä, vohveleita ja donitseja, joten pärjäsimme sillä kyllä ihan hyvin.

Katsomme aina, että hotellilta on hyvä metroyhteys ja lähin asema on lyhyen kävelymatkan päässä. Nykissä ei mielestäni kannata ajaa millään kulkuneuvolla maan päällä, sillä ruuhka-aikaan matkustaminen on tuskastuttavan hidasta, kuten suurkaupungeissa yleensäkin. Olemme käyttäneet metroa huoletta eikä koskaan ole missään tuntunut olo turvattomalta. Keskeinen sijainti esimerkiksi Times Squarella on hyvä siinä mielessä, että sieltä pääsee nopeasti mihin suuntaan kaupunkia tahansa. Mutta muutoin esimerkiksi Queensin puolelta Long Island Citystä pääsee hyvinkin nopeasti metrolla Manhattanille ja Midtowniin. Lisäksi Manhattanin ulkopuolella asuminen tuo ihan erilaista perspektiiviä omaan lomaan, sillä New York ei ole missään nimessä Midtown tai edes Manhattan vaan hyvin laajalle levinnyt kaupunki, jonka eri puolista kannattaa ottaa kaikki irti! Toki ensimmäisellä matkalla monet majoittuvat Manhattanille (niin mekin), koska aikaa on rajallisesti.

Suurin osa näistä meidän kokeilemista majoituksista on joko motelliketjuista tai muuten vaatimattomista hotelleista. Ainoa syy on budjetti, sillä totta kai majoittuisimme mielellämme vaikkapa viihtyisissä boutique-hotelleissa. Jos budjettiimme mahtuisivat kaikki 300e per yö olevat hotellit, olisi vaihtoehtoja jo huomattavasti enemmän ja tasokin varmaan ihan kohtuullinen. Me vietämme kuitenkin niin vähän aikaa hotellilla, ettemme ole yleensä kaupunkilomilla viitsineet panostaa majoituksen tasoon.

New Yorkin hotellia valittaessa pohditaan usein hotellin mahdollista ötökkäongelmaa. Toistaiseksi yhdessäkään huoneessani ei ole näkynyt ötökän ötökkää, mikä on varmasti ollut myös hyvää tuuria, sillä en ole erityisesti tutkinut keskustelupalstoja tms. ennen hotellin varaamista.

Tässä vielä lyhyet kommentit kaikista kokeilemistani hotelleista:

Manhattan:

– Best Western Bowery Hanbee *** (Chinatown): Saimme hotellin vahingossa, sillä varaamamme edullisempi hotelli oli ylibuukannut. Siistit ja suht modernit, ei kovin isot huoneet. Tykkäsin sijainnista Chinatownissa (kahden metrolinjan asemat ihan lähellä, suht rauhallista) ja aamupalasta, joka oli newyorklaisittain runsas eli ihan ok (motellityylinen). Majoittuisimme tässä uudelleenkin, jos hinta sopisi budjettiimme.

– Carter ** (Times Square): Budjettihotelli erittäin keskeisellä paikalla (oikeastaan tämän keskemmäksi on vaikea päästä). Todella hyvät yhteydet kaikkialle ja Times Square on korttelin päässä. Huoneet ovat nuhruiset ja vanhanaikaiset, mutta ihan toimivat. Hissit ruuhka-aikaan tosi varattuja.

– TRYP by Wyndham Times Square South **** (Times Square): Tasokkain meidän reissujen hotelleista. Siistit, modernit huoneet ja keskeinen sijainti. Ihastuin hotellin sänkyyn, joka oli kutsuvan muhkea. Tammikuun lopussa hinta oli edullinen, muulloin tämä taitaa olla matkabudjettimme ulkopuolella.

– Hotel Pennsylvania ** (Midtown): Tästä ei ole hirveästi muistikuvia, sillä vierailin hotellissa vuonna 2001. Huone oli isohko ja vanhanaikainen ja kulunut mutta ihan siisti. Sijainti oli erittäin keskeinen ja mm. Madison Square Garden on ihan vastapäätä hotellia ja Macy´s ihan lyhyen kävelymatkan päässä. EDIT: Vierailimme hotellissa yhden yön verran lokakuussa 2016. Kokemus oli todella huono ja edullisin huonetyyppi rähjäinen, mitään remontointia ei oltu tehty sitten edellisen reissun, joka oli 15 vuotta aikaisemmin. Aluksi vesi oli poikki ja sen jälkeen tarjolla oli vain ruskeaa vettä. Ei kiva!

– The Manhattan Hotel at Times Square **** (Times Square): Otimme lokakuussa 2015 viimeiseksi yöksi ”tasokkaamman” hotellin keskeisemmältä paikalta. Taso ei tietenkään ole oikeasti mitään neljää tähteä, vaan ihan perus. Huoneessa ei ollut mitään moitittavaa, eikä oikein mitään erityistä kehuttavaakaan. Kylppäri oli vanhahko. Sijainti oli todella hyvä, noin puolivälissä Times Squaren ja Central Parkin välissä. Saimme huoneen jo useamman tunnin ennen sisäänkirjautumisaikaa, siitä plussa.

Queens:

– Corona Hotel *** (Corona): Tämä hotelli tuli varattua viime kesänä siksi, että muistelin lentomme länsirannikolle lähtevän La Guardian kentältä aikaisin aamulla. Väärin meni, sillä lähdetiinkin JFK:lta. Hinta-laatusuhde oli hyvä (edullisempi kuin Manhattan, mutta paljon parempi huone, joskin ihan tavallinen), jotain pientä aamupalaa olisi ollut tarjolla ja metroasema oli ihan vieressä (tosin metron kolina kuuluu selvästi huoneisiin). Huonona puolena se, että matka Manhattanille kestää ja samoin lähes minne tahansa muualle.

– Comfort Inn Long Island City ** (Long Island City): Hotellin virallinen luokitus on vain kaksi tähteä, mutta New Yorkin surkean hotellitason huomioiden kolmekin voisi olla paikallaan. Huone oli siisti, mutta pienehkö (meille ihan sopiva). Aamupala oli muutakin kuin paahtoleipää ja kahvia, mutta ”aamiaishuone” vain muutaman pöydän kattava ja välillä piti roudata aamupalat omaan huoneeseen. Sijainti oli meidän mieleen, sillä Long Island City on kivan rosoinen teollisuus- ja studiorakennuksineen, mutta kuitenkin vain lyhyen metromatkan päässä Manhattanista ja midtownista. Menisin uudelleenkin, sillä hinta oli edullisimmasta päästä (joskaan myöhemmin emme ole löytäneet tähän enää hyviä tarjouksia).

– Country Inn & Suites New York City *** (Long Island City): Vierailimme syksyllä 2016. Olisimme valinneet Comfort Innin, mutta sen hinta oli kalliimpi, joten päädyimme tähän. Sijainti hyvä, sillä lähettyvillä kolme eri metroasemaa ja monta eri linjaa. Aamupala motellityyliä, plussaa donitseista! Huone oli hieman kulunut ja esim. hiustenkuivaaja oli hajonnut, minkä lisäksi syysloma-aikaan yöllä tahtoi tulla kylmä (sellaiselle vilukissalle kuin minä), mikä taitaa tosin vaivata kaikkia hotelleja.

Brooklyn:

– Union Hotel *** (Park Slope): Tässä hotellissa on ollut ehdottomasti paras aamupala, sillä se tarjoiltiin korttelin päässä sijaitsevassa dinerissa. Tykkäsimme paljon myös ympäristössä, joka on vanhaa teollisuusaluetta. Metropysäkki lähellä, tosin matka midtowniin kestää puolisen tuntia. Mikäli vaihtaa yhden pysäkin päässä, pääsee express-linjalla nopeamminkin. Huoneet olivat pienimmät mitä missään muualla on ollut (siis todella pienet!) ja kylppäri (suhteettoman suuri huoneen kokoon nähden) oli hyytävän kylmä talvella. Kuuman veden kanssa oli pieniä ongelmia talviaikaan. Menisin kyllä uudelleenkin, sillä tykkään viettää aikaa Brooklynissä. Viimeksi hinta oli kuitenkin liian kova toukokuussa, joten päädyimme Queensin puolelle. (LISÄYS: yövyimme tässä uudelleen lokakuussa 2015. Huone edelleen ällistyttävän pieni, aamupala hyvä.)

Seuraavaksi olisi haaveissa vuokrata asunto. Ei ehkä vielä kuitenkaan seuraavalla kerralla, mikäli meillä ei ole muutamaa päivää enempää aikaa. Mutta sitten joskus, kun menemme vaikkapa viikoksi, on asunnon vuokraaminen varmasti hyvä veto!

Sokoshotels40: Hotelliloma koiran kanssa

Posted on kesäkuu 28, 2014 by Heidi

Blogini osallistuu Sokoshotels40-kampanjaan, jossa juhlitaan Sokos Hotels -ketjun 40-vuotista taivalta. 40 bloggaajaa pääsee tutustumaan hotelleihin yöpymisen merkeissä eri puolilla Suomea sekä Tallinnassa ja Pietarissa ja lisäksi meitä hemmotellaan kahden hengen illallisella.

Oma lomatoiveeni oli mahdollisimman lähellä Oulua, sillä halusin lähteä reissuun autolla, ottaa koiran mukaan ja viettää rennon viikonlopun stressaamatta matkoista sen enempää. Toiveisiini vastasi Original Sokos Hotel Kaarle Kokkolassa, jonne on noin kaksi sataa kilometriä matkaa ja jonka upean, vanhan puukaupungin ohi olen kerran ajanut, mutta jossa en ole koskaan varsinaisesti käynyt. Ja Sokos Hotelleissa lemmikit ovat tervetulleita, erityisesti koirat, joten oma pieni karvakerämme Aada, pääsi ensimmäiselle hotellilomalleen (huomatkaa odottavan jännittynyt ilme auton takapenkillä, omistajaa jännitti vähintääkin yhtä paljon!).

Sokos Hotellien ja lemmikkien välisestä ystävyydestä voit lukea täältä. Paljastettakoon kuitenkin, että heti saapuessa koiraperheet saavat mukavan yllätyspussin, josta löytyi muutama luu ja muu herkkupala sekä iso rullallinen kakkapusseja. Voitte uskoa, että perheen karvaisin edustaja voitettiin salamipötköllä puolellensa hetkessä, vaikka uusi ympäristö aiheuttikin hieman hämmennystä aluksi. Omistajakin oli sen verran hämmentynyt, että unohti heti alkuun tarjota armaalle lemmikillensä vettä! Herkkupalan ja vesitankkauksen jälkeen (no ok, me aikuiset tankattiin myös hieman kylmää siideriä ja olutta, jotka ystävällisesti odottivat meitä huoneessa!) otimmekin sitten koko porukka päikkärit hotellin aina niin mukavan valkoisissa lakanoissa.

Lepäilyn jälkeen kävimme katsomassa Kokkolan vanhaa kaupunkia eli Neristania ja sen ihastuttavia katunäkymiä voi katsella täältä. Varsinainen tulikoe oli vastassa seuraavaksi, sillä Aadan piti jäädä hotellihuoneeseen yksin sillä aikaa, kun me nauttisimma illallista kolmen kilometrin päässä merenrannalla sijaitsevassa Mustakarin viehättävässä kesäravintolassa. Järkyttynyt haukkuminen kuului käytävällä hissille asti, mutta tiesin (tai ainakin toivoin!), että se loppuu heti, kun päästään kuuloetäisyyden ulkopuolelle.

Hieman mietiskelimme aluksi Mustakarissa, että milloin hotellin respasta soitetaan peräämme ja kysytään mikä koiraamme vaivaa, mutta kun saimme ihanat alkupalat eteemme, unohtui koirahuolet ja nautimme täysin siemauksin illallisesta ja uniikista miljööstä. Meidän kanssa samaan aikaan illallisti iso pöydällinen niin upouusia ylioppilaita kuin kellastuneisiin lakkeihin pukeutuneita, useamman vuosikymmenen takaisia oppilaita. Maljoja kohoteltiin ja puheita pidettiin ruotsiksi. Illallinen oli hyvä, henkilökunta todella kohteliasta ja potin räjäytti jälkiruoka, joka oli katettu pitkälle lankulle ja sisälsi toinen toistaan ihanampia paikan erikoisuuksia. En ole koskaan nähnyt niin kaunista jälkiruokaa!

Hotellille palatessamme Aada ei vastoin pahimpia odotuksiamme odottanut meitä respassa, vaan petetyn näköisenä huoneessa mököttäen. Iltalenkki piristi kuitenkin kummasti ja yökin meni ilman isompia ongelmia. Aamupalaan mennessä koira oli jo tottunut hotellielämään siinä määrin, että ei välittänyt, vaikka lähdimme aamupalalle, huiskautti vaan häntää sängystä(!). Palkkioksi toimme kaksi prinssinakkia ja saimme varmasti ainakin kymmenen hyvä omistaja -pistettä. Koko sakki oli siis varsin tyytyväinen pieneen Suomi-retkeemme!

Auringon alla

Matkablogi | Matkakertomukset | Omatoimimatkailu

Category Archives: Hotellivinkit