Syysloman New Yorkin reissuun yhdistettiin totaalinen mini road trip, joten pääsimme viime kesän jälkeen muistuttelemaan mieleen motelliasumisen ihanuutta. Los Angelesista lähteneellä reissulla ehdittiinkin yöpyä yhdessä jos toisessakin motellissa, sillä yövyimme varsinaisessa hotellissa vain kerran (Las Vegasissa). Emme suosineet mitään erityistä ketjua, vaan päätimme motellit sijainnin ja hinnan perusteella, joskin toiveena oli myös kokeilla eri ketjuja. Kahden vuoden takaisesta reissusta oli jäänyt mieleen vain San Franciscon Travelodge (ensimmäinen motellimajoituksemme koskaan) sekä Los Angelesin Paradise Inn ja Rodeway Inn. Losin jälkimmäiselle pätkälle buukattiinkin Culver Cityssä sijaitseva Paradise Inn ja olo oli kuin kotiin olisi mennyt.
Yksi merkittävä huomio tuli tehtyä heti alkuun: hintataso ei ollut sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Majoituksiemme hinnat vaihtelivat n. 30-100 dollarin välillä, suurimman osan ollessa noin viitisen kymppiä. Halvin majoitus löytyi Tucsonin Copper Cactus Innistä, joka oli samalla myös ehdottomasti reissun kitsein motelli. Kalleinta oli odotetusti Pagessa, joka kuulemma usein myös myydään sesonkiaikaan loppuun ennakkoon. Siihen nähden satanen perusmotellihuoneesta ja jonkinlaisesta aamupalasta oli mielestäni hyvä löytö. Paljon kalliimmallakin olisi päässyt! Myös Los Angelesin majoitukset olivat yllättävän kalliita ja lopulta päädyin Hollywoodin Stars Inniin, joka oli nuhruinen ja jotenkin hämärä (siis valaistukseltaan!), mutta hassua kyllä ehdin kotiutua sinne, vietimmehän siellä reissun alkajaisiksi jopa kolme yötä.
Reittimme kulki Las Vegasin kautta, eikä vähiten siksi, että sieltä jos mistä saa rahoilleen vastinetta. Keskellä Stripiä, vastapäätä Caesars Palacea ja Bellagiota, superkitsin Flamingo Hotel & Casinon yläkerroksista saimme tilavan huoneen ja upean näköalan vain 35 dollarilla. Tosin mainittakoon, että päin vastoin kuin edellisellä reissulla Golden Nuggetissa, Flamingossa kaikkien piti maksaa ”resort fee”, joka sisälsi käytännössä vain netin käytön. Maksu oli muutaman kympin, joten kokonaisuudessaan homma ei tullut kalliiksi, sillä huoneemme hintaan kuului continental breakfast. Aamupala piti kylläkin sisällään vain muutaman vapaavalintaisen tuotteen hotellin kahvilasta, eikä meille koskaan selvinnyt, että kuinka paljon ”aamupalarahaa” meillä olisi huonekortillamme käytettävissä. Kahvilan henkilökunta ei ollut asiasta millään muotoa tietoinen.
Reissun ainoa huono valinta osui Truth or Consequnces nimisessä kylässä (kyllä!), josta olimme varanneet ennakkoon Motel 6 -ketjun majoituksen Hotels.comin kautta. Pahinta paikassa oli meille tuntemattomat ötökät, joita alkoi ilmestyä entistä enemmän iltaa kohden. Kuulin myös yöllä jonkun tyttöporukan kiljuvan torakoista, joten sanomattakin selvää, että nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Lisäksi motellin vastaanottovirkalija oli ihan pokkana peruuttanut Hotels.comin varauksemme ja tehnyt heidän kauttaa uuden, ja näin minä menetin yhden palkintoyöni. Asian olisi voinut selvittää Hotels.comin kautta, mutta minulla ei ollut asiasta enää kuittia (tai en jaksanut etsiä sitä näin pienen jutun vuoksi).
Kaiken kaikkiaan pidän motellielämästä. Siinä on aina lähdön tunnetta, autolla kurvataan suoraan huoneen eteen ja jääkaappiin säilötään vähintään jotain juomista kylmenemään, vaikka kaikki pitääkin pakata mukaan taas heti huomenna. Motelliaamupalat ovat yleensä toinen toistaan kehnompia, vaikka niidenkin taso vaihtelee. Ylimakea appelsiinimehu, supersokerinen jugurtti ja yksittäispakattu teollisuusviineri saavat suorastaan kylmät väreet kulkemaan, mutta toisaalta joskus tarjolla on tuoreita hedelmiä, kananmunia, normaalia appelsiinimehua, ihan hyvää kahvia ja tuoreita donitseja ja bageleita. Ja vohvelirauta kirvoittaa aina ensimmäisellä kerralla innostuneita hihkaisuja, vaikka aika pian muistankin, että ne valmistaikinasta tehdyt kiekot maistuvat aika pahvisille.
Lokakuun Nykin reissun Hamptonsin motellimme oli lähes tyhjä, uima-allasalue oli suljettu ja sesongin jälkeinen uinuminen oli läsnä kaikkialla. Olimme lähdössä takaisin kaupunkiin aamusella ja pakkasin kaksikerroksisen motellirakennuksen toiselle puolelle parkeerattua autoamme, kun erehdyin alitajuisesti luulemaan, että olemme paikan ainoat asiakkaat. Kipaisin luhtiportaat takaisin yläkertaan ja ryntäsin ensimmäisestä avoimesta ovesta sisälle. En tiedä kumpi meistä hämmentyi enemmän, minä vai harmaahiuksinen pappa, joka istui pöydän ääressä tuolissa, jota kuinkin siinä, missä olin nähnyt Antin istumassa lähtiessäni. Sain sentään pyydettyä anteeksi ja vaihdettua naapurihuoneeseen.
Toivon todella, että haaveemme ensi kesän road tripistä toteutuu ja pääsemme taas harrastamaan motellielämää. Toisaalta on raskasta purkaa tavarat ja pakata ne heti seuraavana päivänä uudelleen, mutta on siinä jatkuvassa lähtemisessä myös tiettyä fiilistä. Varsinkin, jos lähtee aamun pimeinä tunteina kohti auringonnousua, onko mitään parempaa?
Auringon alla 
Tykkään myös kovasti lähteä joka päivä kohti uutta kohdetta, vaikka onhan siinä hommaa pakata kaikki kamppeet joka päivä. Meillä tuo sama toistui viime kesänä sekä teltassa että motellissa… 😀 Ja oltiin muuten Pagessa teltassa yö kun ei haluttu maksaa noita törkyhintoja. Halpaa kuin saippua! 😉 Muuten motellit meni meillä aika nappiin, kaikki oli Hotels.comin kautta. Mä en voi käsittää miten se teidän virkailija pystyi tekemään tollasen keikan. Minkä ihmeen takia?
Juu mä en ymmärrä miten ei osata edes pakata silleen, että kaikkea ei tarvitsisi joka päivä purkaa 😉
Me varataan usein majoitukset Hotels.comin kautta ja aina kaikki on mennyt ongelmitta. Käsittääkseni hotelli oli perunut varauksemme, jotta heidän ei tarvitse maksaa Hotels.comille provikkaa huoneen välittämisestä. He olivat siis ilmoittaneet, että emme koskaan saapuneet, eli varaus peruttiin. Varaus maksettiin joka tapauksessa vasta motellille, eli siksi emme voineet huomata asiaa sitä maksaessa. Tavallaan pikkujuttu, mutta olin niin hämilläni siitä viestistä, ja lisäksi odotin kovasti palkintoöitäni 😀
Oi, päädyn juuri blogiisi ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, jään seuraamaan 🙂
Tuo motellielämä on kiehtova ajatus ja toivoin että itsekin joku päivä ajelen Amerikan mantereella motelleissa yöpyen !
Hei Millamaija ja tervetuloa blogiini! Yhden reissun aikana pääseekin kokemaan aika monta motellia, jos kiertelee paljon 🙂 Se on kyllä kivaa!
Page on yksi lempparipaikkojani USA:ssa, siellä oli jotenkin niin mukavaa 🙂 Siellä jopa käveltiin paikasta toiseen.
Me olemme vähetäneet laukkujen pakkaamistylsyyttä sillä, että on yleensä sellaiset ”yölaukut”, joissa on yöpymistä varten tarvikkeet sekä 1-2 vaatekertaa. Sitten on ne laukut, joita ei pureta päivittäin, vaan joihin kerätään reissun varrelta kertyneitä vaatteita ja muuta kotiin vietävää. Viimeiseksi majoitukseksi pitää valita riittävän iso motellihuone, että mahtuu sitten sortteeraamaan laukut ja jakamaat tavarat tasaisesti sisällön ja painojen suhteen.
Minäkin tykkään motellielämästä ihan älyttömästi. Nuo perusketjut on yleensä aivan kelvollisia. Sitä en tiennyt, että Holiday Inn on siellä ihan motelliketjutasoinen, myös hinnoiltaan, kun se meillä Suomessa ainakin on hotellitasoa.
Meidän aikaan Pagessa oli TODELLA kuuma, joten vaikka paikka oli sinällään mitä mielenkiintoisin, niin valitettavasti emme päässeet tutustumaan siihen niin paljon kuin olisimme halunneet. Porottava aurinko, 40 astetta ja armoton väsymys ajoivat ihan liian aikaisin motellihuoneeseen ilmastoinnin alle 😉
Me ollaan kans pyritty välillä tuohon, että tiettyjä juttuja tiettyihin laukkuihin ja sitten raahataan mukana vaan osaa. Mutta ei, me ei osata yhtään ennustaa mitä laitetaan seuraavaksi päälle tai sitten jotain muuta elintärkeää jää sinne isoon laukkuun ja siinäpä sitten joudutaankin taas hakemaan loputkin kamat ja aukomaan ne kaikki 😀 Onneksi motellihuoneissa on yleensä tilaa. Ehkä me vielä opitaan tää 😀