Casino Hotel Golden Nugget

Olen jättänyt road tripin muut majoitukset vielä esittelemättä, mutta Las Vegasin majoituksen osuus lienee ihan paikallaan juuri nyt. Las Vegasissa on nimittäin melko suuri merkitys sillä missä yöpyy. Siinä mielessä siis, että jos valinta on liian tavanomainen, menettää jotain merkittävää Vegas-fiiliksestä. Golden Nugget on juuri sitä mitä nimi lupaakin: kultainen, krääsäinen ja överi.

Varasimme hotellin ennakkoon ja pulitimme siitä noin 35e per yö. Taisi olla reissun edullisin mutta hienoin majoitus (loput olikin motelleja ja Nykin hotellin nyt ei koskaan ole mitään kovin hienoja meidän budjetilla). Valitsimme huonevaihtoehdoista edullisimman ja se oli Carson Towerissa. Sisäänkirjauksessa meidät kuitenkin upgreidattiin astetta kalliimpaan Gold Toweriin. En kylläkään usko huoneilla olevan mitään kovin suurta tasoeroa.

Valitsimme tämän hotellin siksi, että sen sijainti oli downtownissa ja sen parkkipaikka oli ilmainen. Lisäksi valintaan vaikutti kitsi yleisilme ja edullinen hinta. Mutta aloitetaan siitä parkkipaikasta, se on autoilukaupunki Las Vegasissa ihan välttämätön.

Hotellin parkkihalli oli monikerroksinen ja uskoimme tilaa olevan vaikka muille jakaa. Ei käynyt mielessäkään, että hotellissa on myös satamäärin huoneita ja kaikki tarvitsevat autopaikan. Ajoimme kerros kerrokselta ylöspäin ja pian toivo alkoi hiipua. Vapaata paikkaa etsi myös muutama muu auto. Lopulta päädyimme parkkihallin paahteiselle katolle ja sieltä perimmäiselle tasanteelle, josta perukoilta löytyi vielä yksi tai kaksi vapaata paikkaa.

Olimme seuranneet matkalla auton lämpömittaria epäilevin ilmein, mutta nyt hurjat lukemat kävivät konkreettisiksi: hotellin katolla tuntui yhtään liioittelematta samalta kuin saunassa. Kuumuus, paahde ja föönimäinen tuuli tuntuivat sietämättömälle yhdistelmälle. Jotenkin selvisimme matkalaukkujen kanssa hissiin ja alas, pienen kadun yli ja sisälle turvaan ilmastoituun aulaan.

Ja mikä siellä odottikaan: kilinä, vilinä ja ruotsinlaiva kertaa kymmenen! Kultaa, kokolattiamattoa, punaista ja paljon ihmisiä. Kimalatavia portaita ja kaiteita. Ja sisäpihalla uima-allasalue haitankkeineen. Ihmisiä vieri vieressä ottamassa aurinkoa. Musiikki säestämässä muutenkin meluisia ihmisiä. Vähän niin kuin yökerho mutta keskellä päivää ja sadalla hedelmäpelillä.

Saimme huoneen, matkustimme hissillä ylös ja astuimme ulos rauhalliseen käytävään. Huoneemme oli siisti, iso ja viileä. Tyyli oli jotain sellaista mitä odotimmekin, hyvin perinteistä amerikkalaista isoine nahkanojatuoleineen. Vannoin etten poistu ilmastoidusta paratiisistamme mihinkään.

Ruokaa oli kuitenkin saatava väsyneen matkalaisen. Hotelli-casinollamme oli useampikin ravintola buffetista japanilaiseen ja lisäksi kaksikin Starbucksia ja suklaapuoti. Tässä vaiheessa voisi taas muistuttaa, että periaatteessa hotelli-casinolta poistuminen on tehty lähes tarpeettomaksi.

Kipaisimme kuitenkin pääovista ulos, ohi pikkoloiden, kultaisten kärryjen ja limusiinien. Perusjuttuja Vegasissa. Kävelimme tukahduttavassa kuumuudessa korttelin toisella sivulla olevalle katetulle kävelykadulle, jonka katto on ylhäällä korkeuksissa ja sivut osittain auki, mutta joka on käsittämättömällä tavalla onnistuttu ilmastoimaan.

Kävelykadulla sirkusmeininki jatkui ja ympäröivät casinot olivat sitä vanhaa Las Vegasia. Emme jääneet kovin kauaa ihastelemaan myöhäisen iltapäivän tunnelmia vaan suunnistimme ruokavaistomme perässä eräälle toiselle casinolle, mikä osoittautui kulinaristiseksi virheeksi, mutta ei siitä sen enempää.

Mitä vielä? Golden Nugget sijaitsee siis Las Vegasin keskustassa, downtownissa. Mutta The Strip, katu jonka varrella valomeren seassa pilkottaa suuria ja kuuluisia casinoita, sijaitsee useamman kilometrin etelämmässä. Onneksi sinne pääsee kuitenkin bussilla, jonka pysäkki on kävelykadun keskellä. Ja pelaamaan pääsee halutessaan downtownin vanhoilla casinoilla.