Päivä 4: Uupunut Las Vegasissa

Tänään koitti se päivä, että lähdimme varsinaiselle road tripillemme. Ensimmäinen kohde oli Las Vegas, mutta matkan varrella pysähdyimme Amboyssa. Matka alkoi ruuhkaisesti Downtowniin asti, mutta siitä eteenpäin tie oli melko avoin. Amboy on Route 66:n varrella ja arvatenkin monet kyseistä reittiä ajavat roadtrippaajat pysähtyvät vanhan huoltoaseman ja Roy’s Motellin kohdalla.

Amboy1

Meillä kävi hyvä tuuri, eikä paikalla ollut samaan aikaan muita kuin eräs toinen turistipariskunta. Räpsimme siinä jokainen kuvia rakennuksista ja legendaarisesta asfalttiin maalatusta Route 66 -merkistä ja minä päätin mennä kuvaamaan tien toisella puolella olevan pikkuisen postirakennuksen. Siinä postin edessä seisoessani kuulin kauempaa kumeaa jylinää ja käännyin katsomaan läheiselle nyppylälle, jota Route 66 halkoo. Hetken kuluttua nyppylän takaa nousi Harley Davidson mustanpuhuvana vaaleaa aavikkomaisemaa vasten. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Ja neljäs. Eikä loppua meinannut tulla.

Hieman siinä kyllä sydän hyppäsi kurkkuun, kun valtava moottoripyöräletka kaarsi huoltoaseman pihaan. Liikaa telkkaria katsoneena ehdin jo miettimään, että minä raukka jäin yksinäni mottiin tien toiselle puolelle. Mutta kyllähän ne oli ihan tavallisia pappoja pitkinen partoineen ja paatuneine kasvoineen. Sekalainen ja iloinen sakki, useampi kansallisuuksia ja laulusta päätellen tulossa Vegasista. Kuumissaan he ainakin olivat ja pumppasivat vuorotellen toisiensa paitojen sisään vettä.

Amboy2

Niin kuumuus. Vegasiin oli luvannut säätietojen mukaan noin 44 asteista keliä, mikä on tietenkin melkein 10 astetta vähemmän kuin viimeksi, mutta melko haastavaa skandinaaville. Pidän siitä, miten aurinko ihanasti hivelee ihoa, mutta ne ovatkin usein kuuluisat viimeiset sanani: palan helposti enkä rusketu kovin paljoa. 44 asteen helle ei sen sijaan hivele mitään, se läimii avokämmenellä. Kuumuus Amboyssa oli ensimmäinen kosketus tulevien päivien lämpötilaan ja se vyöryi päälle hyökkäävästi. Jano alkoi kutkutella kurkussa heti välittömästi ja teki mieli paeta takaisin autoon ilmastointiin.

Kuumaa tai ei, niin autiomaa on aina sykähdyttävä kokemus. Yhtä aikaa armoton, mutta seesteinen. Näimme pieniä hiekkapyörteitä, mutta tällä kertaa ne kaikki pysyttelivät etäällä. Jotkut pensaista olivat täynnä pieniä kukkia, tai sitten se oli vain näköharha.

LV1

Vegas oli viime kerralla aluksi vähän uuvuttava, ja sitä se oli tälläkin kertaa. Majoituimme Flamingossa, joka sijaitsee Stripillä Bellagiota ja Caesar’s Palacea vastapäätä eli hyvin keskeisellä paikalla. Meillä ei siis ollut mitään vaikeuksia löytää hotellia, mutta hotellin parkkipaikka sen sijaan tuotti ylimääräistä stressiä. Missään ei ollut mitään ohjeistusta ja joka paikassa oli autoja jonoksi asti.

Kun lopulta löysimme parkkihallin ja sieltä vielä vapaan paikan, pääsimme sen jälkeen vielä jonottamaan respaan hyväksi toviksi. Emme olleet syöneet mitään aamupalasämpylöiden jälkeen, joten väsymys ja nälkä sekä kuumuuden aiheuttama uupuminen meinasivat aiheuttaa lievää känkkäränkkää. Ja ylipäätään mieleen tuli, että olikohan ihan viisasta tulla Vegasiin. Koko paikka on kuin yksi valtava ruotsinlaiva ja ehkä juntein paikka ikinä. Toisaalta kaikessa juntteudessaan Vegas on niin överi, että se on melkein hieno.

LV2

Oli miten oli, niin sopeutuminen vaatii suihkun, ruokaa ja kunnon yöunet ylhäisessä yksinäisyydessä ylimmässä 27. kerrosessa sijaitsevassa huoneessamme. Huoneesta on upeat kaupunkinäkymät, varsinkin pimeällä. Huomenna on tarkoitus levätä, jotta jaksaa taas istua autossa. Sitä istumista on nimittäin tulossa!

LV3

Mainokset

Aavikolla: Calico Ghost Town

Pyähdyimme reissumme aikana melko vähän katselemaan nähtävyyksiä, mutta joitakin kuitenkin ja Calico Ghost Town oli yksi niistä. Kyseessä on vanha kaivoskylä, joka autioitui sen huippuvuosien (1880-luvun) jälkeen, mutta joka restauroitiin myöhemmin ja avattiin yleisölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

Armoton Death Valley

Alun perin meidän piti tehdä Las Vegasista retki Grand Canyonille, mutta pelästyimme jo etukäteen pitkää päivää autolla ajaen. Muuten ajaminen olisi toki ollut ok, automatkallahan olimme, mutta yhdistettynä lyhyeen aikaamme yhdessä paikassa tuntui edestakainen tuntien automatka hieman puuduttavalle.

Löysimme jo ennen varsinaista matkaa toisen vaihtoehdon hienolle luonnonnähtävyydelle ja sinne ei olisi kuin parin tunnin ajomatka Vegasista: Death Valley! Niinpä rentoduimme ensin kokonaisen päivän Vegasissa ja heräsimme virkeinä toisen päivän aamuna, hyppäsimme autoon ja ohjelmoimme navigaattoriin Furnace Creekin koordinaatit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

The Strip, Las Vegas

Las Vegas elää yöllä. Vaikka päivällä riittää tekemistä, herää Se Las Vegas eli Las Vegas Boulevard eli The Strip kunnolla eloon vasta auringon laskeuduttua ja värivalojen sytyttyä. Ihmekös tuo, sillä illallakin kuumuus on huomattava, joskin päivään verrattuna erittäin siedettävä. Silti vesipulloja on kannattavaa myydä joka ikisessä kadunkulmassa, sillä vettä kuluu keskimäärin yksi pullo per korttelinväli. En ole koskaan ollut niin janoinen kuin Vegasissa!

Hotelliltamme Golden Nuggetilta ja downtownista pääsee keskeisemmille paikoille bussilla. Otimme 24h lipun, hyppäsimme kyytiin ja jäimme pois suurin piirtein siinä kohti, missä suuret ja kuuluisat casinot alkavat. Kuvien perusteella The Venetianin kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Päivä Las Vegasissa

Olimme varanneet Nevadan osuudelle kolme yötä ja käytännössä siis kaksi päivää. Toinen niistä kului Death Valleyssa, toinen itse Las Vegasissa. Päätimme, että yksi päivä casinokaupunkia on ihan riittävästi, ja kyllä se varmasti olikin. Kaiken olennaisen ehti nähdä, vaikka mitään ei juuri ehtinyt tekemään.

Aloitimme Las Vegas -päivän aamun kerrankin leppoisasti nukkumalla niin pitkään kuin nukutti (tosin aamuvirkkua aikaerosta kärsivää allekirjoittanutta ei nukuttanut aikaista kukonlaulua pidempään). Herätyskellottoman herätyksen jälkeen otimme auton alle ja kurvasimme Ihopiin, International House of Pancake -ketjuravintolaan. Kunnon amerikkalainen aamupala piristi kummasti kökköjen motelliaamiaisten jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Casino Hotel Golden Nugget

Olen jättänyt road tripin muut majoitukset vielä esittelemättä, mutta Las Vegasin majoituksen osuus lienee ihan paikallaan juuri nyt. Las Vegasissa on nimittäin melko suuri merkitys sillä missä yöpyy. Siinä mielessä siis, että jos valinta on liian tavanomainen, menettää jotain merkittävää Vegas-fiiliksestä. Golden Nugget on juuri sitä mitä nimi lupaakin: kultainen, krääsäinen ja överi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

Matkalla Las Vegasiin

Jätimme San Luis Obispon taaksemme aamuvarhaisella ja lähdimme ajamaan kohti päivän välietappia: Bakersfieldiä. Täppäsimme navigaattoriin paikan laitakaupungilta, jonka mies nimesi Bakersfield perus. Kyseessä kun on perusjenkkilä.

Ajoimme Bakersfieldiin melkoisen pientä ja mutkikasta tietä. Tajusimme jo alkumatkasta, ettei olisi pitänyt sokeasti uskoa navigaattorin ehdottamaa reittiä, sillä vaikka se olisi lyhyin, se olisi myös hitain. Toisaalta emme halunneet käänytä takaisin, sillä maisemat olivat hauskan kumpuilevia satunnaisine rancheineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Road Trip päivä 11: Calico Ghost Town

Tänään oli aika jättää Golden Nuggetin kitsi meininki sekä lukuisat paljon överimmät jutut ja suunnata tien päälle. Kukkaroihimme oli kertynyt muutama kourallinen 25 senttisiä, jotka halusimme tuhlata aamupalaan halvimmassa tietämässämme paikassa: Mäkkärillä. Ja kuinka ollakaan, pääsimme eroon painavista kolikoista ja saimme vastineeksi mahan täyteen, vaikka kokemus ei ollutkaan juuri muuta kuin nostalginen minulle (silloin Iowassa harrastimme näitä aamupaloja aina tien päällä).

IMG_20130703_080117

Emme ajaneet Las Vegasista yhtä kyytiä Losiin vaan pysähdyimme matkan varrella Calico Ghost Townissa, joka on entinen kaivoskylä, nykyinen restauroitu nähtävyys. Kylässä oli taas kerran melko kuuma, tosin taisi olla vain 40 astetta eli reilusti viileämpää kuin edellisenä päivänä Death Valleyssä. Kiertelimme kylänraittia, jossa osa rakennuksista oli enemmän kunnostettu ja osa lähes raunioina.

lv6

Aavikolla ajaessa törmää vähän väliä hylättyihin taloihin tai jopa isompiin kokonaisuuksiin. Jotenkin niistä tulee hieman surumielinen olo ja sellainen fiilis, kuin talon asukkaat olisivat joutuneet pakenemaan aavikon ankaria luonnonoloja ja hylkäämään kotinsa. Calicossa on asunut parhaimmillaan 1200 asukasta (1880-luvulla), sen jälkeen kylä on autioitunut, kunnes taas 2000-luvulla sinne on muuttanut muutama asukas.

Tämän päivän ajo-osuus ei ollut mitenkään rankka, noin 450km. Meitä kuitenkin hieman epäilytti saapuminen Los Angelesin monikaistaisille teille. Toki Vegasissa ja San Franciscossa oli suuria teitä myös, mutta ennakko-odotustemme mukaan Losissa liikenne olisi vielä asteen hurjempaa.

Kaikki meni kuitenkin ihan kerralla nappiin emmekä edes jumittuneet ruuhkiin. Kaistoja ja nopeutta riittää, mutta pääsimme aina haluamastamme liittymästä ulos eikä mitään ongelmia toistaiseksi ole ollut. Lisäksi motellimme, Paradise Inn, on oikein sympaattisen oloinen, vaikka pihalla päivystävä koira haukkui meille vihaisesti eikä päästänyt meitä ohitseen, kun etsimme respaa.

IMG_20130703_153506

Pienen lepotauon jälkeen päätimme tehdä jotain vielä samalle iltaa. Lähdimme Jackie Brownin jalanjäljissä käymään Del Amo Mallilla Torrancessa. Tällä kertaa liikenne puuroutui täysin ja liikuimme kävelyvauhtia kilometritolkulla. Löysimme kuitenkin ostarille heti kerrasta ja muutaman ostoksen lisäksi kävimme muutamalla elokuvan kuvauspaikalla (joita emme tienneet varmaksi, mutta varmistimme myöhemmin netistä). Tarvinneeko mainita, että olemme jonkinlaisia Tarantino-faneja.

IMG_20130703_175040

Ostarin jälkeen suuntasimme lähimmälle T.G.I. Friday´sille, sillä edellinen loistava illallinen oli jäänyt kummittelemaan mieleemme (lisäksi seuraavaksi listallamme ollutta Wendy´siä ei googlen mukaan löytynyt lähimailta). Tälläkin kertaa ruoka oli todella hyvää, kokemus muuten ei kaikkein parhaimpia. Ravintola oli melko täynnä, se oli todella meluinen (ihmiset olivat jo vahvasti juhlatuulella huomisen 4th of Julyn johdosta) ja lisäksi pöytämme oli äärimmäisen keikkuva.

Pyysimme saada vaihtaa ulkoterassille, missä oli rauhallisempaa. Ulkona oli huomattavasti mukavampaa, sillä siellä ei istunut kovin montaa muuta. Huono puoli oli se, että palvelu oli epäjenkkiläisen hidasta. Lisäksi ulkona oli kylmä, sillä lämpötila oli noin 20 ja me olimme olleet muutaman edellisen päivän 50 asteessa ja pukeutuneet sen mukaan (vahingossa). Onneksi saimme herkkuhampurilaisemme jossain vaiheessa, jonka jälkeen söimme ne melko nopeasti, että pääsemme autoon lämmittelemään. Huomenna pitää varustautua lämpimillä vaatteilla!

IMG_20130703_193808

Ps. Huomenna on itsenäisyyspäivä eli 4th of July, jolloin ammutaan perinteisesti raketteja. Osa ei ole malttanut odottaa huomista vaan raketteja paukahtelee siellä täällä. Sitä seuraa useasti paloautojen sireeni, nyt tunnin sisällä motellimme ohitse on mennyt jo kaksi paloautoa. Saas nähdä mitä yöstä tulee, sillä myös meidän pihalla pamahtelee välillä…

Road Trip päivä 10: Death Valley

Toinen Las Vegas -päivämme oli pyhitetty luonnonnähtävyyksille. Alun perin suunnitelmissa oli käväistä Grand Canyonilla, mutta pienen tutkiskelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei siellä niin vain käväistä, tai jos käväistään, niin helikopterilla. Muutoin vaihtoehtoina on ajaa noin 200km päähän suht kalliiseen turistirysään tai 500km parempaan kohtaan. Eli pahimmillaan 1000km yhden päivän aikana.

Päädyimme sitten hieman vähemmän kuuluisaan paikkaan, mutta muutoin oikein hienoon nähtävyyteen eli Death Valley:hin. Matkaa sinne tulee 200km suuntaansa eli saman verran kuin lähimmälle Grand Canyonin näköalapaikalle, mutta ilman pakkopaketoituja turistikierroksia ym. shuttlebusseja.

Söimme ensin aamupalaa hotellimme Starbucksilla. Tiskistä valittu New York kinkku+cheddar -leipä ei ollut kovin kummoinen, mutta cheese danish sitä vastoin oli herkullinen. Tosin emme jaksaneet syödä sitä edes puoliksi, niin valtava se oli (kuten kaikki ruuat täällä).

IMG_20130702_084254

Navigaattoriin ohjelmoitiin Furnace Creek ja matka läpi autiomaan alkoi. Tosin matkan varrella oli taas hyvin pysähdyspaikkoja ja pieni Pahrumpin kaupunki. Kaupunki oli siitä hassu, että sen päätien varrelta löytyi kolme(!) ilotulitekauppaa. Lähipäivinä kauppa käy varmasti kuumana (4th of July), mutta mitä ihmettä ne tekee vuoden muut päivät?

Matkalla näkyi myös yksi pieni autioitunut alue, jossa kasvit olivat vallanneet talot ja tunkivat ulos ikkuna- ja oviaukoista. Näimme muuten matkalla Las Vegasiin myös autioituneen vesipuiston, missä kasvit olivat myös ottaneet ylivallan. Yritän saada siitä valokuvan huomenna, kun olemme oikealla puolella tietä.

Ennen kuin ajoimme Furnace Creekiin, törmäsimme Zabriskie Pointiin, joka oli myös päivän ohjelmalistalla. Päätimme pysähtyä kyseiselle näköalapaikalle saman tien ja samalla tarkistaa info-pisteestä Death Valleyn pääsymaksun. Info-pisteissä, joita näimme muutamia, on vessojen lisäksi maksuautomaatti, jolla tulee maksaa halutut oikeudet luonnonpuistoon. Me viivyimme vain yhden päivän ja olimme liikenteessä autolla, joten maksumme oli 20 dollaria. Maksukuitti ohjeistettiin laittamaan kojelaudalle, mutta emme kyllä huomanneet missään kenenkään tarkistavan maksuja tai ylipäätään olevan töissä alueella. Käytännössä tuo luonnonpuistomaksu lienee siis hieman omantunnon juttu.

Zabriskie Pointin parkkipaikalta on hieman nousua näköalapaikalle. Vaikka nousu näyttää helpolle, on se kuitenkin 50 asteen lämmössä lähes tuskallista. Aurinko käristää ihoa ja tuuli on kuin kuuma fööni. Automme mittari näytti enimmillään 125 astetta (yli 50 astetta) ja kuuminta oli juuri noilla tienoilla. Näkymät olivat kuitenkin todella hienot, kyllä luonto voi muovata kauniita maisemia niinkin tylsästä aineksesta kuin kivi!

aavikko3

Jatkoimme matkaa Furnace Creekiin, jossa ei loppujen lopuksi ollut juuri mitään nähtävää. Paikassa on visitor center, melko alkeellinen lentokenttä (joka oli paikan mielenkiintoisin osuus meidän mielestä) sekä jonkinlainen ranch-tyyliin rakennettu resort. Kävimme ostamassa hieman viilentävää juomista ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Kolmas kohde oli Dantes View, jonne ajettiin asfaltoitua sivutietä pitkin. Lopuksi tie nousi jyrkästi ylöspäin. Perille saavuttuamme huokaisimme heti ihastuksesta, näkymät olivat todella hienot! Täälläkin oli pieni kävelymatka parkkipaikalta varsinaisille näköalapaikoille, vaikka parkkipaikaltakin olisi nähnyt ihan hyvin. Onneksi ilma oli ylempänä jo viileämpää (jopa 40 tuntuu tällä hetkellä viileämmältä) eikä tuuli ollut tulikuumaa. Tosin täälläkin nousi hiki pintaan, kun tarpoi soraisia ylä- ja alamäkiä.

Paluumatkalla meihin iski hirveä väsymys emmekä meinanneet millään pysyä hereillä. Onneksi matkaa oli vain sen 200km, sillä 500km ajomatka ei olisi onnistunut sitten millään.

Hieman enne Las Vegasia pysähdyimme eräällä perusjenkkiläisellä ulkoilmaostarilla syömässä paljon mainetta keränneessä In ´n Out -hampurilaisketjussa. Kyseinen ketju näkyy lähes joka kulmilla täällä lännessä, mutta ilmeisesti itärannikolla ketjulla ei ole vielä yhtään paikkaa, emmekä siis olleet vielä kokeilleen kuuluisia double double animal style -hampurilaisia. Nyt olimme päättäneet jo edellisenä päivänä, että paikka testataan tänään.

IMG_20130702_161228

Ja voi kyllä, ne olivat niiin hyviä! Selkeästi tuoreita ja hyvistä raaka-aineista tehtyjä. Silti yksi tuplahampurilainen maksoi alle 4 dollaria! Käsittämätöntä, miten siihen hintaan voi myydä tuollaisia hampurilaisia. Tosin myös toinen vahva suosikkimme, Shake Shackin shack burger maksaa myös alle 5 dollaria ja on tietääkseni tehty luomulihasta.

Emme osaa valita kumpi on parempi, itärannikon Shake Shack vai lännen In ´n Out. Miehen mielestä ehkä itärannikko vie voiton, minun mielestä pisteet menee tasan. Yhdestä asiasta olemme varmoja: parhaat burgerit idässä tekee Shake Shack ja lännessä In ´n Out.

Road Trip päivä 9: Pehmeämpi lasku Las Vegasiin

Jos eilen saapuminen Las Vegasiin aiheuttikin pienoisen kulttuurishokin suurten lämpötilojen lisäksi, oli tänään aamulla jo paljon seesteisempi olo. Hotellihuoneemme on ihanan viileä ja täysin rauhallinen. Hyvin nukutun yön ja aamuksi hieman laskeneen lämpötilan turvin oli paljon mukavampi lähteä liikenteeseen.

Ja mikä on pehmeämpi lasku sirkusmeininkeihin kuin kunnon aamupala. Meillä oli aiemmin tarkoitus käydä syömässä Ihop:ssa (International House of Pancakes), mutta pääsimme toteuttamaan sen vasta nyt. Ja saimmekin vatsamme täyteen ja hieman enemmänkin, sillä minä ei-aamupalaihminen intouduin tilaamaan oikein combo-annoksen, jossa oli kananmunia, pekonia, hash brownseja ja pannareita (omena-kaneli). Mies valitsi isomman pinon pannareita mansikoilla ja banaanilla. Oli hyvää!

lv3

Matka jatkui aamupalan jälkeen pääkatua pitkin kohti kaupungin etelälaitaa ja näimme auton ilmastoidusta kyydistä kaikki suurimmat, hienoimmat ja överimmät kasinot. Suuntaamme niihin illalla. Tervetuloa-kyltistä piti tietenkin räpsäistä nopeasti kuva, mutta kovin kauaa paahteessa ei voinut viipyä.

IMG_20130701_134012

Pienen ajelun jälkeen menimme ostoksille, sillä olimme huomanneet auton ikkunasta Premium Outlet -ostoskeskuksen. Ostoskeskuksella oli oma ilmainen parkkihalli ja aamusta siellä oli vielä tilaakin. Shoppailimme muutamat alevaatteet (kaupoissa on paljon 50% aleja kaikista tuotteista), tappelimme limppariautomaatin kanssa ja suuntasimme takaisin hotellille. Tällä kertaa saimme autopaikan alempaa ja se on nyt varjossa. Tosin lähdemme kohta uudelleen liikkeelle ja menetämme kyseisen paikan.

lv2

Tämän jälkeen minulla ei ole tietoa milloin pääsen koneelle seuraavan kerran, joten postauksiin tulee varmasti pientä katkoa. Palaillaan myöhemmin!