Love, Los Angeles ja loputon matkakuume

Vauvan kanssa kotona hengatessa tulee olohuoneen sohva ja Netflix kovin tutuiksi (joskaan ne ei mitään vieraita ole minulle muutenkaan, heh). Kaksi vuotta sitten katsoin Love-sarjan ensimmäisen tuotantokauden melkein yhdeltä istumalta (makaamalta), kun sairastin Thaimaasta saatua kampylobakteerin aiheuttamaan tautia ja keuhkoputkentulehdusta parin viikon verran. Nyt katsoin molemmat tuotantokaudet melkein yhtä koomassa, samalla syöttäen, röyhtäyttäen ja hyssyttäen. Sarjan tutut kuvauspaikat toivat kuitenkin kummasti kalifornialaista valonpilkahdusta tammikuiseen oululaiseen lähiöön. Vaikkei sarja nyt mikään O.C:n kaltainen päivänpaiste olekaan.

Olin ihan unohtanut, että sarjan toisella tuotantokaudella syödään samaisella taco-kopilla Silver Lakessa kuin me 2015. Edellisenä iltana olimme ruokailleet tien toisella puolella olevan autopesulan pihaan parkkeeranneen foodtruckin tacoja, joihin minä menin epähuomiossa läträämään ihan liian paljon minulle ihan liian tulista kastiketta. Kyyneleet valuivat silmistä ja minua hävetti amatöörimainen virheeni. Samalla huomasimme vastapäätä olevan oranssin grillin, jossa oli hauskat, vaaleanpunaiset penkit. Ja koska tacoja ei voi koskaan syödä liikaa, palasimme heti seuraavana iltana ruokailemaan naapuriin.

auringonallaIMG_2692auringonallaIMG_2695auringonallaIMG_0492auringonallaP6220067

Silver Laken lisäksi sarjassa vieraillaan välillä viereisessä Echo Parkissa, sekä sen samannimisessä puistossa. Mekin vietimme yhden aurinkoisen illan kierrellen järveä, joka vie valtaosan puiston pinta-alasta.

auringonallaDSC_9589auringonallaDSC_9590auringonallaDSC_9601auringonallaDSC_9605

Loven tapahtumat sijoittuvat pääasiassa päähenkilöiden koteihin ja työpaikkoihin, joten sinällään se ei ole mikään Los Angelesilla herkutteleva sarja, mutta tällainen ikuisen matkakuumeen omaava henkilö ilahtuu jo pienistäkin murusista. Eräässä jaksossa käväistään Venicessä, kävellään tunnetun Venice-kyltin alitse, käydään skeittipuistossa ja hengataan rannalla. Ja vilahtaapa samalla myös Venicen kanaalialue. Näen heti itseni lastenrattaiden kanssa kävelemässä kukkien ja kauniiden talojen reunustamilla kapeilla kävelyteillä kanaalien varrella. Viimeksi oli muuten 4th of July, kun tallailimme noita katuja!

auringonallaDSC_0898auringonallaDSC_0977auringonallaDSC_0973auringonallaDSC_0966auringonallaDSC_0907auringonallaDSC_0900auringonallaDSC_0917

Tässä kuvassa näkyvä vaaleansininen talo on muuten tuttu jostain toisesta sarjasta, mutta mikähän se oli? Siinä taidettiin olla välillä Los Angelesissa ja välillä New Yorkissa ja se taisi kertoa parisuhteista, yllättäen. Jos joku muistaa, niin saa vinkata, voisin senkin katsella läpi tässä kotoiluputkessani!

auringonallaDSC_0995

Jos tammikuussa vielä tuntuikin siltä, että Los Angelesin maisemat ovat kaukana tavoittamattomissa, niin helmikuu on tuonut taas uutta uskoa matkahaaveisiin. Hyvinä päivinä olen varaamassa jo lentolippuja syksylle, kun taas huonoina muistan kuinka pitkät lennot Kaliforniaan on (pidemmät kuin pisinkään työpäivä Antilla, huh!). Miten pitkistä lennoista selvitään vauvan kanssa? Vai onko vauvan kanssa helpompaa kuin vanhemman lapsen, kun ei tarvitse viihdyttää niin paljon?

Mainokset

Kävelyllä Venicessä: kanaalit ja ranta

Kirjoitin marraskuussa, että elämme vaarallisia aikoja matkavarausten suhteen, saahan sysipimeän ja räntäsateen yhdistelmä mielen haaveilemaan palmuista ja auringosta 24/7. No ei tämä joulun aikakaan ole helpoimmasta päästä, sillä kun vain vilkaiseekin Instagramia, niin verkkokalvot täyttyvät trooppisista fiiliksistä niin Aasiasta kuin Karibialta. Ensi joulun vietän kyllä ehdottomasti jossain kaukana poissa!

Instan selaaminen ei kylläkään aiheuta minussa mitään negatiivisia fiiliksiä siitä, että oma arki jatkuu täällä kotona ihan tavallisena, kun muut ovat lomalla. Päinvastoin, nautin sen tuomasta todellisuuspaosta. Ja lisää haaveilua ja muistelua on luvassa joulun pyhinä, kun ajattelimme järjestää itsellemme Californication-maratonin, olihan 6-7 tuotantokaudet juuri lisätty Netflixiin. Voi, mitä ihania muistoja meillä onkaan Losista! Ei se kyllä auta yhtään tähän matkakuumeeseen, joka on edennyt jo siihen vaiheeseen, että mahdollisia reittivaihtoehtoja mietitään jo kovasti.

auringonallaDSC_0898auringonallaDSC_0900
auringonallaDSC_0907auringonallaDSC_0920
auringonallaDSC_0922Viime kesän road tripin postaukset alkavat olla lopuillaan ja niissä on päästy jo Palm Springsiin asti, minkä jälkeen meillä oli enää yksi yö Los Angelesissa. Viimeiselle Losin päivällemme olimme suunnitelleet tuttuun tapaan Veniceä ja Santa Monicaa, kuten kaksi vuotta aikaisemminkin 4th of Julyna. Jätimme auton samaan parkkiin kuin viimeksi (nyt osasimme jo etiketinkin) ja suuntasimme aluksi Venicen kanaalialueelle, sillä emme käyneet siellä viimeksi. Kanaalien varrella oli hauska kurkkia paikallisten pienille pihoille ja seurata juhlapäivän valmisteluja. Kunnon amerikkalaiseen tyyliin kuului tietenkin myös myyjäiset ja muut yhteisölliset katutapahtumat, vaikka pääsääntöisesti kanaalialueella oli rauhallista ja hiljaista. auringonallaDSC_0915
auringonallaDSC_0917auringonallaDSC_0919
auringonallaDSC_0925auringonallaDSC_0926

Venicen rannalle saavuttaessa meteli- ja vilkkaustaso nousikin sitten kertaheitolla, ja tuttuun tapaan vastaan tuli vaikka minkälaista vipeltäjää. Pysähdyimme seuraamaan hetkeksi niin kehonrakentajia ja koripalloilijoita kuin skeittareita ja katutanssijoita. Friikkisirkuksen edustalla oli omat taiteilijansa ja kadun varret olivat täynnä unisieppareiden myyjiä ja muita hippejä. Kävimme hetken aikaa istumassa rannalla ja söimme pizzaslicet lounaaksi. Samalla kaavalla mentiin siis niidenkin suhteen kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Ehkä tästä tulee kesäperinteemme?

auringonallaDSC_0996auringonallaDSC_0973
auringonallaDSC_0933auringonallaDSC_0935
auringonallaIMG_3605auringonallaIMG_3607
auringonallaDSC_0946auringonallaDSC_0959
auringonallaDSC_0962auringonallaDSC_0966
auringonallaDSC_0993auringonallaDSC_0977
auringonallaDSC_0978auringonallaDSC_0995

Rantalomafiilistä Manhattan Beachilla

Road tripin ainoa rantakohde oli Los Angeles ja muuten koko matka vietettiin sisämaassa. Losissakin pääasiassa olivat muut paikat, mutta (erityisesti) epäonnistuneen Malibun reissun jälkeen halusimme kokeilla toista suuntaa ja ajoimme Manhattan Beachille. Valitsimme kyseisen rannan kahdesta syystä: ensinnäkin olimme ajaneet edellisellä reissulla San Diegosta Losiin rantatietä pitkin ja eri pikkukaupunkien ihastuttavan rento lomafiilis pääsi tarttumaan jo pelkästään autossa istumalla. Toisekseen Manhattan Beachia suositteli meille eräs paikallinen, joka istui lentokoneessa Antin vieressä menomatkalla.

auringonallaDSC_9528
auringonallaDSC_9534
auringonallaDSC_9536auringonallaDSC_9537

Aikaisemmista parkkiongelmistamme poiketen saimme auton edulliseen kadunvarsiparkkiin ihan Manhattan Beachin Pierin lähettyville, joten luonnollisestikin kurvasimme heti ensimmäiseksi suloiselle laiturille, jonka kaiteet olivat ihanat mintunvihreät. Katselimme laiturilta valtavan rannan lukuisia surffareita ja joimme auringossa paistatellen kylmää jääteetä.

auringonallaDSC_9546
auringonallaDSC_9550auringonallaDSC_9559
auringonallaDSC_9561auringonallaDSC_9570auringonallaDSC_9574

Meillä oli parkkiaikaa melkein kaksi tuntia, mutta laiturin lisäksi emme ehtineet muuta kuin istukselemaan hetken aikaa rantahietikolla merituulta haistelemassa. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, vaikka tuuli on usein rannikolla viileä. Autolle kävellessä ihastelimme vielä rannan läheisyydessä olevia katuja, joiden varsilla oli sekä värikästä surffifiilistä että viihtyisiä ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Juuri sitä, mitä odotimmekin!

auringonallaDSC_9575auringonallaDSC_9577auringonallaDSC_9584auringonallaDSC_9586

Kaksi annosta tacoja Silverlakessa

Los Angelesin Silverlake oli meille edellisen reissun pikaisesta läpiajosta tuttu paikka, mutta tällä kertaa kävimme siellä kahdesti. Ensin syömässä ja sitten toisena iltana syömässä uudelleen sekä kävelemässä ilta-aurinkoisessa Echo Parkissa. Sieltä olikin kätevä suunnata loppuillaksi Griffithin observatoriolle.

Emme vierailleet Silverlakessa pääasiassa tacojen takia, mutta söimme siellä samalla kaksi hyvää iltapalaa. Ensimmäiset tacot herkuteltiin Sunset Boulevardin varrelta autopesulan edustalta löytyneestä food truckista, jonka edustalla oli sunnuntai-iltana jatkuvasti pieni jono. Otimme molemmat kolme tacoa ja juoman, joka oli samalla reissun edullisimpia komboja. Läträsin omiin tacoihini kolmea eri chilikastiketta, jokaista ehkä hieman liikaa, ja lopulta söin annostani silmät ja nenä valuen. Mutta hyvää oli!

auringonallaP6220067
auringonallaIMG_2626auringonallaP6220065

Toisena iltana söimme autopesulaa vastapäätä sijainneella tacogrillillä, sillä se oli sopivasti matkan varrella. Grillin terassin tunnelma oli hauska ja tacot melkein yhtä hyviä kuin food truckista. Ja vähintääkin yhtä edullisia! Voi, kun saisin tällaisen grillin kotihuudeille! Istuisin siellä ehkä joka toinen ilta, vähintään.

auringonallaIMG_2692auringonallaIMG_2695auringonallaIMG_0492Tacoherkuttelun jälkeen kiirehdimme Echo Parkiin, sillä halusimme olla hyvissä ajoin observatoriolla, hieman ennen auringonlaskua. Echo Parkissa oli maanantaipäivästä huolimatta paljon paikallisia lenkkeilemässä ja viettämässä aikaa. Parasta olivat paikan korket palmut sinistä taivasta vasten. Voisipa itsekin lenkkeillä tuollaisessa ympäristössä!

auringonallaDSC_9589auringonallaDSC_9590auringonallaDSC_9601auringonallaDSC_9605

Näköalapaikkoja Hollywoodin kukkuloilla

Los Angelesissa on ihan ehdotonta katsella kaupunkia ylhäältä käsin ja mielellään eri vuorokaudenaikoina. Samoin Hollywoodin kukkuloilla ajelu, esimerkiksi kuulua Mulholland Drivea pitkin on jotain mikä haluttiin ottaa mukaan myös tälle uusintakierrokselle. Ja sille rundille lähettiinkin jo heti ensimmäisenä aamupäivänä, mikä sen parempi tapa aloittaa Losin loma!

auringonallaDSC_9378auringonallaDSC_9381auringonallaDSC_9382Ajettiin vanhalle tutulle näköalapaikalle, josta on hienot näkymät sekä kaupunkiin että downtowniin, mutta myös Hollywood-kyltti ja Griffith Observatory näkyy pieninä (näkyykö se kyltti ylipäätään mistään muutoin kuin pienenä?). Aamupäivisin Losissa näyttäisi lähes aina olevan hieman usvaista, mutta aurinko paistoi silti jo ihanasti! Matkaa jatkettiin vielä Mulhollandia eteenpäin, jolloin tullaan Studio Cityn puolelle. Sielläkin kannattaa pysähtyä jollekin näköalapaikalle. auringonallaDSC_9385
auringonallaP6210040auringonallaDSC_9386
auringonallaDSC_9391Iltahämärässä oli sitten Griffith Observatoryn vuoro. Reissu ei mennyt ihan putkeen, sikäli kun ekana iltana ei päästy perille ollenkaan ja toisenakin iltana meinasi vastustaa tavallista enemmän. Ja kaiken lisäksi obsrvatoriolla oli jotkut kuvaukset meneillään, eikä parhaille paikoille edes päässyt. Onneksi kuitenkin observatoriota ympäröivät polut olivat vapaita kuljettaviksi, joten saimme oman maisema-annoksemme. Viime reissulla kävimme täällä päivällä ja Mulhollandilla illalla, joten oli hauska kokea nämä myös toisin päin. Upea paikka!

auringonallaDSC_9617
auringonallaDSC_9612auringonallaDSC_9619
auringonallaDSC_9627auringonallaDSC_9636
auringonallaDSC_9637auringonallaDSC_9640
auringonallaDSC_9644auringonallaDSC_9647
auringonallaDSC_9649auringonallaDSC_9653

Päivä 15: Perinteinen 4th of July

Palm Springsin yö osoittautui melko mielenkiintoiseksi. Ei sillä, että poliisiautot olisivat vierailleet, tai kukaan olisi riidellyt, ei ollut ihan tolkuttoman kuuma (kiitos ilmastoinnin, jota tohti pitää välillä päälläkin), eikä kämpässämme ainakaan jahdattu ötököitä. Mutta aavikon yö, aavikkotuulen vinkuessa nurkissa, oli aluksi niin hassua, että sitä jäi kuuntelemaan. Sitten, kun luovutti ja laittoi korvatulpat korviin, pystyi hieman keskittymään jo nukkumiseenkin. Hurjan kova ja kuuma tuuli oli aika kokemus myös illalla auringonlaskun aikaan, kun kävimme räpsimässä muutaman kuvan motellin edustalta.

PalmSprings1

Lauantaiaamu eli 4th of July aloitettiin vastapäisen Carl’s Jr -ketjun aamupalalla. Tämä olikin eka tämän tyylilajin aamupala tällä reissulla (yleensä näitä jaksaa keskimäärin yhden), joten söimme yllättävän hyvällä ruokahalulla kananmuna+pekoni+juusto skonssimme. Ja sitten olimme valmiita Losia varten.

Venice1

4th of Julyn viettäminen Los Angelesissa on meille jo melkein perinne, kun ollaan täällä tähän aikaan sentäs jo toista kertaa (minä olen viettänyt itsenäisyyspäivää kerran myös Iowassa). Siksipä halusimme noudattaa perinteitä(mme) ja suunnata heti aamusta Veniceen. Jätimme auton samaan parkkiin kuin aikaisemminkin, maksoimme päivämaksun (joka oli edelleen sama 20 dollaria) ja lähdimme kävelemään Venicen kanaalialueelle, mikä taasen oli meille ihan uusi juttu. Sieltä kiepsahdimme tutulle rantakadulle ja seurasimme hetken niin koripalloilijoita, lihaksenpullistelijoita kuin skeittareitakin. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä vilkkaalla kadulla tulee vastaan.

Venice3 Venice2IMG_0451

Pienen kävelyretkemme jälkeen istahdimme rannalle seuraamaan aaltojen syöksymistä rannalle ja hengenpelastajan ajoittain epätoivoisia yrityksiä saada ihmiset pysymään rannalla tietyllä alueella (tai poissa tietyiltä vaarallisilta alueilta). Lähtiessä söimme taas kerran perinteitä noudattaen pizzaslicet, joskin olimme unohtaneet, että giant pizza slice, päinvastoin kuin jenkkiannokset yleensä, on paljon pienempi kuin mitä nimi antaa olettaa, joten se on niitä harvoja annoksia täällä, jota ei kannattaisi jakaa toisen kanssa. Tai sitten voi käydä hakemassa vielä uuden, niin kuin me.

Illalla lähdimme liikenteeseen hieman epävarmoina siitä, mitä kannattaisi pukea päälle. Losissa kun on yllättävän viileää ja varsinkin, jos tulee juuri aavikon kuumuudesta. Ajattelin, että tämä on kuitenkin Kalifornia, joten puin päälleni mekon ja otin autoon mukaan lämpimän hupparin. Kävimme ensin syömässä T.G.I. Friday’silla (jonka ribsit olivat edelleen tosi hyviä, mutta annos muuten ehkä sekin vähän huonontanut tasoaan?) ja kun tulimme ulos ravintolasta, tajusin virheeni: kylmä puri jalkoihin kuin Suomen kesä, eikä illasta tulisi mitään tällä vaatetuksella.

Onneksi vieressä oli isohko ruokakauppa, joten kipaisin sinne ostamaan paksut legginssit ja sain näin jalkani suojattua pahimmalta merituulelta. Sitä en kyllä ymmärrä, miten nää amerikkalaiset kestää tätä viileyttä ja hilluu shortseissa ja t-paidoissa vielä myöhäänkin illasta? Ehkä ilmastointi totuttaa?

SantaMonica1

Jätimme automme maksamaamme päiväparkkiin, joka oli valittu myös hyvän sijaintinsa takia: Venicen vieressä ja vain 3km kävelymatkan päässä Santa Monican laiturista. Kävelimme perinteisesti rantakatua pitkin laiturille, missä kiersimme sekä huvipuistoalueen, että kävimme tällä kertaa myös ihan laiturin päässä katsomassa kalastajia. Ilotulitus oli tältä kerralta peruttu ja ympärisltä kuului lasten pettyneitä huokailuja. Onneksi raketteja ammutaan ympäri kaupunkia, vaikka toisaalta pilvinen sää ei kovin edesauttanut niiden näkyvyyttä. Kävelimme viileän matkan takaisin autolle ja ajoimme vanhaan tuttuun Culver Cityn Paradise Inn -motelliimme, joka on vaihtanut värisävyä sitten viime kerran. Mutta muuten tuntui siltä, kuin olisi kotiin mennyt. Respan täti kyseli, että olihan meillä Nissan. Ei, Dodge tällä kertaa.

IMG_0453

Päivä 3: Ihana Manhattan Beach

Toinen Los Angelesin päivämme alkoi siinä mielessä positiivisemmissa merkeissä kuin edellinen, että pääsimme syömään aamupalaa Ihopiin vain lyhyen jonottamisen jälkeen. Tajusimme eilen vasta ihan illalla, että kyseinen päivä oli täällä isänpäivä ja senkin vuoksi monet paikat olivat tupaten täynnä. Hassua kyllä, edes maanantaiaamupäivänä ei päässyt herkuttelemaan ilman pöytäjonoa, mutta saimme kyllä oman looshin todella nopeasti. Ja sitten kunnon aamupalaa kehiin, eli munakokkelia, pekonia, röstiperunaa ja ehkä maailman houkuttelevimman näköinen pannukakkuannos, jossa oli mm. persikkaa ja karhunvatukkaa. Kyllä lähti nälkä, joka oli itselleni iskenyt jo aamuyöstä, kun heräsin taas valvomaan muutamaksi tunniksi.

LA7

Aamupalan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti downtownia, joka on periaatteessa sitä aluetta Losissa, missä ei ole mitään nähtävää. Pieni tunnin mittainen pysähdys oli kuitenkin ihan hauska (joskin parkista piti maksaa 10 dollaria) ja ehdimme sen aikana kävellä Broadwayta pitkin ja ihastella vanhoja (osittain suljettuja) teattereja, käväistä Pershing Squarella (missä toimii ilmainen netti, vaikka ei tietty nyt sen takia sinne menty) ja käydä vilkaisemassa Angel’s Knoll -puistoa, joka vilahtaa useampaan otteeseen 500 Days of Summer -elokuvassa. Elokuva oli siitä hauska, ettei siitä heti edes ymmärtänyt, että se sijoittui Losiin, sillä mitään kliseisiä Kalifornia-juttuja näkynyt missään.

LA9

Seuraava etappimme oli Manhattan Beach, sillä halusimme kokea hieman letkeää Kalifornia-tunnelmaa. Parkkipaikan etsiminen meinasi teettää jälleen kerran tuskanhikeä otsalle ja osittain myös siksi, että monet kadunvarsipaikoista olivat todella jyrkissä rinteissä. Lopulta löysimme kuin ihmeen kaupalla vapaan paikan vain korttelin päästä rannasta, suoraan laiturin kohdalta. Ja tuntihintakin oli vain vähän reilun dollarin!

Manhattan Beach hurmasi meidät kyllä heti! Söpöjä pikkukauppoja, surffi- ja merihenkisiä ruokapaikkoja, laituri mintunvihreine kaiteineen. Ja ranta oli leveä ja hienohiekkainen, istahdimme itsekin hetkeksi katselemaan aaltojen pauhaamista laiturin tolppia vasten. Surffarit kapusivat aallon harjalle kerta toisensa jälkeen ja hurjimmat kiisivät laiturin jalkojen välistä tolppia uhmaten.

LA10

Illalla lähdimme taas yrittämään Griffithin observatoriolle (kunhan olimme ensin herkutelleet taas tacoilla Silverlakessa, tällä kertaa hieman miedommilla kastikkeilla kylläkin!). Matka näytti aluksi lupaavalle, mutta jälleen kerran kohtasimme pienen vastoinkäymisen, kun tie oli loppumatkasta suljettu. Emme päässeet enää siinä vaiheessa kääntymään takaisin päin laittaaksemme auton parkkiin alemmaksi, joten jouduimme ajamaan tunnelia pitkin nyppylän toiselle puolelle. Teimme uukkarin ja lähdimme ajamaan takaisin päin ja tällä kertaa meillä oli tuuria, sillä tie avattiin jälleen käyttöön juuri hieman ennen meitä. Pääsimme lopulta parkkeeraamaan auton tien varteen ja lähdimme nousemaan observatoriolle. Onni sinällään, ettemme edes yrittäneet observatorion parkkipaikkaa tien avauduttua, sillä suurin osa parkkipaikasta oli suljettu.

LA13

Muutaman kuvan räpsittyämme lähdimme observatorion kaupungin puoleiselle alueelle, mutta kas, sehän oli suljettu. Eikä se edes liittynyt siihen, että observatorio on maanantaisin kiinni, vaan näköalatasanne oli suljettu joidenkin kuvausten takia. Mikä pettymys! Yritimme seuraavaksi rakennuksen toisella reunalla olevaa laitaa, mutta sielläkin vartija käännytti porukkaa. Huomasimme tosin, että osa porukasta pääsi ohi tuosta noin vaan, ilman mitään passeja tai muuta.

Aloin olla tosi harmissani siitä, että emme näkisi kaupungin valoja auringonlaskun jälkeen, sillä juuri niitähän me oltiin tultu katsomaan. Ja raahattu sitä varten kameran jalustat ja kaikki. Jäin jääräpäisyyttäni kyttäämään vartijaa ja lopulta hän päästi muutaman tyypin taas ohitseen ja sanoi heille, että alueella ei pääse muualle kuin polulle, mutta voittehan te siellä käydä jos haluatte. Siinä vaiheessa me päätettiin marssia ihan pokkana vartijan ohi ja lopulta se onnistui ilman mitään selittelyjä.

Observatorion toiselta sivulta lähtee tosiaan patikointipolku (= pieni tie) ja sitä pitkin pääsi näköalapaikalle, jossa kaupungin valot välkkyivät kuin aarrearkku täynnä kultarahoja. Ja me melkein missattiin koko juttu! Mutta harmitus kyllä häipyi katsellessa sitä näkymää. Kuvia seuraa sitten myöhemmin.

Päivä 2: Mulholland ja Malibu + mahdoton sunnuntai

Koska olimme haaveilleet uudesta länsirannikon road tripistä jo pitkän tovin, oli meillä hyvin tiedossa mitä kaikkea haluaisimme tehdä ja nähdä. Paitsi Los Angelesin osalta, sillä tiesimme vain, että kaupungissa olisi kiva viettää muutama päivä. Niinpä eilen, matkamme ensimmäisenä kokonaisena päivänä, meillä ei ollutkaan kovin selkeitä suunnitelmia. Koska olimme ajatelleet käyvämme Malibussa, päätimme ottaa sen agendalle heti alkuun. Edellisellä kerralla olimme ajaneet pätkän Mulholland Drivea iltapimeällä, joten saimme ajatuksen kokeilla samaa päivänvalossa. Siinäpä sitä olikin jo hyvin tekemistä puoleksi päiväksi.

Lähdimme siis Mulhollandille, jonne motelliltamme ei ole kovin pitkä matka. Pysädyimme samalla näköalapaikalla kuin viimeksikin ja pääsimme ihailemaan kaupunkia ylhäältä käsin (tämä oli muuten edellisen reissumme viimeisiä paikkoja missä kävimme, joten tässä oli hauska jatkumo). Ei voi olla parempaa tapaa aloittaa Losin lomaa kuin katsella koko kokonaisuutta auringonpaisteen ja hienoisen usvan läpi!

LA4

Ajelimme Mulhollandia eteenpäin Studio Cityn puolelle ja laskeuduimme alas Hollywoodin kukkuloilta. Tässä vaiheessa nälkä alkoi ilmoittelemaan itsestään edellisen illan hampurilaismätön jälkeen ja kurvasimme Ihopin pihaan tuhti aamupala mielessämme. Paikka oli kuitekin niin täynnä, että pöytäjono ei mahtunut edes sisätiloihin, joten päätimme luovuttaa heti alkuunsa. Sen sijaan ajoimme isommalle ostarille (olimme Northridgessä) ja tyydyimme food courtin antimiin sekä kartutimme samalla reissun vaatevarastoa, olimmehan lähteneet matkaan melkein tyhjin laukuin.

Matka Malibuun sisälsi ihania kukkulaisia maisemia, juuri niitä Kalifornian perusnäkymiä okranvärisiksi paahtuneine nyppylöineen ja kuivine puunrankoineen. Malibun pitkä ranta oli odotetusti täynnä, mutta mielemme teki kävelemään hiekkaan paljain varpain. Huomasimme kuitenkin pian, että kadunvarsipaikat oli viimeistä myöten täynnä. Sen sijaan rannan maksullisella parkkipaikalla näytti olevan tilaa, joten kurvasimme sinne.

Tai ei nyt ihan, sillä päädyimme autojonoon, joka jonotti paikkoja useampikaistaiseen autojonoon, joka eteni tuskallisen hitaasti parkkipaikan porttien läpi. Tihrustin aurinkolasieni läpi hinnan 12,5 dollaria ja sen myötä teimme ratkaisun, että emme mistään puolen tunnin rantakävelystä viitsisi maksaa moista summaa, kun tarkoituksena ei ollut jäädä rannalle pidemmäksi aikaa. Lisäksi autojono ei juurikaan edennyt, joten olisimme istuneet autossa vielä pitkään.

Lähdimme hieman harmistuneena ajamaan rantatietä pitkin takaisin Los Angelesin suuntaan. Poikkesimme heti seuraavassa kohdassa ylös rannan viereisille kukkuloille, sillä sieltä näytti kartan mukaan olevan käynti pienemmille rannoille ja mahdollisesti näköalapaikoille. Ja niin olikin, mutta myös siellä kaikki mahdolliset parkit oli ihan täynnä ja koska emme saaneet autoa mihinkään, oli pakko jatkaa taas matkaa.

Tässä vaiheessa Losin kurja puoli iski vasten kasvoja: et pääse mihinkään ilman omaa autoa, mutta kaikki paikat ovat sen myötä täynnä autoja, etkä saa omaasi mihinkään, joten et voi oikein tehdä muuta kuin ajaa autoa. Ja minä olisin halunnut haistella merta ja tuntea tuulen kasvoillani, en auton ilmastointia!

Ajelimme kuitenkin pitkin rantatietä ja huomasimme, että sen varsi oli aika lailla yhtä hiekkarantaa. Itse Malibukin näytti jatkuvan pitkän matkaa rannikon suuntaisesti. Yhtäkkiä huomasimme kohtuullisen matkan päässä rannasta vapaan kadunvarsipaikan ja kurvasimme heti siihen. Jee! Laskeuduimme jyrkkiä portaita alas pienelle rantakaistaleelle ja pääsimme sittenkin kokemaan pienen palan Malibua. Kiviä vasten iskevät aallto olivat melkoiset!

LA5

Paluumatkalla istuimme tuttuun tapaan ruuhkissa ja pääsimme takaisin motellille reilusti myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Päiväunille ei jäänyt aikaa, ja vaikka edellisen yön vähiksi jääneet unet painoivat jo silmiä, päätimme lähteä iltakierrokselle: syömään Silverlaken alueelle ja ihailemaan auringonlaskua Griffithin observatoriolle.

Silverlakessa pysähdyimme ensimmäisen bongaamamme foodtruckin kylkeen, sillä se myi tacoja ja se sopi meille paremmin kuin hyvin. Ja hyviä tacoja saimmekin, vaikka niitä joutui jonon takia odottamaan melko pitkään. Innostuin lastaamaan erilaisia kastikkeita omaan annokseeni sen verran reippaasti, että myöhemmin sain hävetä silmät päästäni, melkein kirjaimellisesti, kun nenä ja kyyneleet valuen yritin viimeistellä illalliseni. Mutta voisin kyllä ruokailla tuolla vaikka joka ilta, nam! 5 dollarin hinta (3 tacoa ja juoma) ei myöskään huimannut päätä.

Pääsimme lähtemään Griffithille reilu puoli tuntia ennen auringonlaskua, mutta huomasimme pian sen olleen pieni virhe. Tai sitten virhe oli se, että oli sunnuntai. Joka tapauksessa autojono observatoriolle ulottui ”alas” asti, eli autossa olisi istuttu varmasti pimeän tuloon saakka, joten päätimme taas luovuttaa ja tulla uudelleen seuraavana päivänä.

LA6

Päivä 1: Hello LA!

Täällä ollaan vihdoinkin, Los Angelesissa, kämäisessä Hollywood Star Inn -motellissa, Sunset Boulevardin varrella! Kirjoittelen tätä yöllä, kuinkas mutenkaan, mutta koska en jaksa lähteä keskellä yötä hakemaan extrakoodia nettiä varten (enkä varsinkaan näpytellä mitään kännykällä), joudun julkaisemaan tämän myöhemmin.
Matkasimme tällä kertaa Dusseldorfin kautta ja neljän tunnin vaihtoaika meni siellä suhteellisen kivuttomasti aamupalaa syöden ja lokoisilla nahkanojatuoleilla hengaillen. Portilla ryykäsimme heti ensimmäisten joukossa koneeseen, sillä omissa boordareissamme ei ollut ryhmänumeroa. Odotimme jo saksalaista huuto-ohjeistusta siirtymään jonon hännille odottamaan, mutta mitä vielä, saimmekin kaivaa paluulentolippumme esille (ja samalla jumitimme koko jonon, kun ne ei tietenkään olleet ihan käsillä, kun eipä niitä ole koskaan mennessä portilla kysytty). Eikä tässä vielä kaikki, pääsimme molemmat ylimääräiseen turvatarkastukseen ennen koneeseen pääsyä.
LA3
Itse AirBerlinin lento meni ihan hyvin ja yllättävän kivuttomasti. Perillä koimme saman jutun kuin yleensäkin: ei ole mitään väliä, olemmeko koneesta lähdössä viimeisenä vai ensimmäisten joukossa, sillä jostain syystä päädymme aina maahantulotarkastuksessa koko koneellisen hännille. Tällä kertaa syynä etuaseman menettämiseen oli nopea vessareissu ja yksi harharetki väärään jonoon, sillä nykyllän ESTAlaisille ja aikaisemmin Amerikoissa vierailleille on ihan oma jono. Paitsi että minulla oli vaihtunut passi, joten en varsinaisesti ole siis vieraillut vielä Jenkeissä ja olen uusi vierailija. Eli takaisin ruotuun ja pidemmän jonon hännille.
Autovuokraamoille lähtevää shuttlebussia odotellessa ilakoimme jo siitä, että Hertzin bussin kyytiin näytti olevan paljon pienempi tunku kuin Alamon jatkuvalla syötöllä saapuviin busseihin. Vuorkaamon asiakaspalveluunkaan ei ollut kovin kauheaa jonoa, joten ajattelimme etukäteen varauksen tehneenä auton noutamisen olevan nopea juttu.
LA2
Mitä vielä, varmasti tunnin saimme viettää sielläkin. Kaikilla tuntui kestävän vuokrausprosessi kummallisen pitkään ja lopulta syykin selvisi, kun itse päädyimme tiskille: virkailijat yrittivät kerran jos toisenkin ja vielä kolmannen kiellon päälle upgreidata autoja melko kovaan hintaan. Meillä autoluokan korotus olisi maksanut 600 dollaria + lisävakuutukset 400e. Nämä siis maksamamme vuokrahinnan päälle!
Viereisellä tiskillä olevan suomalaispariskunnan ennakkoon maksamissa vakuutuksissa oli jotain häikkää ja ilmeisen iso lasku tuli heillekin. Me ei alettu vaihtamaan autotyyppiämme, sillä jos olisimme maksaneet esim. 150 dollaria lisää, niin auto olisi siltikin ollut lähes yhtä huono (kaksi vuotta sitten tällä summalla sai jo halutun korotuksen). Dollareita olisi pitänyt iskeä tiskiin vähintään 300, että oltaisiin saatu yhtään mieluisampi auto, mutta ei sitten viitsitty lähteä siihen (tässä vaiheessa virkailijan vänkääminen auton suhteen alkoi jo harmittaa). Ylimääräisistä vakuutuksistakin karsimme useimmat pois.
Lopulta saimme automme jostain hehtaariparkkipaikan kauimmaisesta nurkasta ja pääsimme lähtemään kohti motellia. Loppuilta sujuikin mukavemmissa merkeissä, sillä majoittumisen jälkeen ajelimme pitkin Sunset Boulevardia auringonlaskun aikaan ja ihailimme palmurivistöjä. Kävimme syömässä vanhassa tutussa In-N-Outissa ja voi vitsit, että oli hyvää! Parhaimman hampurilaisen mittelö shack burgerin ja double doublen välillä on kova! Pakko saada lisää vielä tämän reissun aikana.
LA1

Tähtiä, tähtiä ja näköalapaikkoja

Viime syksynä road trip -jutut jäi harmillisesti hieman kesken valokuvien katoamisen takia. Koska tilanne epäuskoisesti korjaantui toukokuussa, voidaan aiheesta jatkaa vielä ainakin parin postauksen verran. Tällä kertaa on luvassa pientä nähtävyyskierrosta eli Walk of Fame ja Griffith Observatory, josta on hienot näkymät sekä kaupunkiin että Hollywood-kyltille.

Olimme Losin nähtävyyspäivänä liikkeellä jo suhteellisen aikaisin. Ajoimme hauskasta vaaleanpunaisesta Hollywoodin motellistamme jonkin matkaa Walk of Famen läheisyyteen ja saimme automme kadunvarteen parkkiin. Kurvasimme tähtikadulle jota kuinkin Chinese Theatren kohdalta ja saimme kokea pienen pettymyksen: teatteri oli julkisivuremontissa ja sen edessä oli rumia ja korkeita työmaa-aitoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelimme läheiselle ostarille ja huomasimme sieltä olevan näkymät Hollywood-kyltille, vaikka tietenkin kyltti näkyi kaukaisuudessa todella pienenä. Mutta jee kuitenkin! Sen jälkeen aloimme tutkailemaan tarkemmin tähtiä, joita kadulla oli molemmin puolin tietä. Tähtien bongailu oli hauskaa ja melko koukuttavaa. Siitäkin huolimatta, että Walk of Fame on paljon rähjäisempi ja tavallisempi kuin odottaisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana oli vuorossa Griffith Observatory, jonka pihalta pystyi ennakkotietojemme mukaan kuvaamaan ja ihailemaan maisemia Hollywoodin kukkuloilta käsin. Eikä me tietenkään oltu ainoita, jotka olivat aamupäivästä jo liikkeellä. Saimme kuitenkin auton parkkiin ja pääsimme ottamaan valokuvamme. Sää oli hieman pilvinen, joten näkymät eivät olleet kaikkein parhaimmat sillä hetkellä, mutta huikean hienot toki. Seuraavalla kerralla menemme tänne illalla. Tällä kertaa ihailimme iltamaisemia Mulholland Drivelta, missä on toki myös upeat näkymät ja melko taianomainen tunnelma.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA