Vauvan kanssa kotona hengatessa tulee olohuoneen sohva ja Netflix kovin tutuiksi (joskaan ne ei mitään vieraita ole minulle muutenkaan, heh). Kaksi vuotta sitten katsoin Love-sarjan ensimmäisen tuotantokauden melkein yhdeltä istumalta (makaamalta), kun sairastin Thaimaasta saatua kampylobakteerin aiheuttamaan tautia ja keuhkoputkentulehdusta parin viikon verran. Nyt katsoin molemmat tuotantokaudet melkein yhtä koomassa, samalla syöttäen, röyhtäyttäen ja hyssyttäen. Sarjan tutut kuvauspaikat toivat kuitenkin kummasti kalifornialaista valonpilkahdusta tammikuiseen oululaiseen lähiöön. Vaikkei sarja nyt mikään O.C:n kaltainen päivänpaiste olekaan.
Olin ihan unohtanut, että sarjan toisella tuotantokaudella syödään samaisella taco-kopilla Silver Lakessa kuin me 2015. Edellisenä iltana olimme ruokailleet tien toisella puolella olevan autopesulan pihaan parkkeeranneen foodtruckin tacoja, joihin minä menin epähuomiossa läträämään ihan liian paljon minulle ihan liian tulista kastiketta. Kyyneleet valuivat silmistä ja minua hävetti amatöörimainen virheeni. Samalla huomasimme vastapäätä olevan oranssin grillin, jossa oli hauskat, vaaleanpunaiset penkit. Ja koska tacoja ei voi koskaan syödä liikaa, palasimme heti seuraavana iltana ruokailemaan naapuriin.
Silver Laken lisäksi sarjassa vieraillaan välillä viereisessä Echo Parkissa, sekä sen samannimisessä puistossa. Mekin vietimme yhden aurinkoisen illan kierrellen järveä, joka vie valtaosan puiston pinta-alasta.
Loven tapahtumat sijoittuvat pääasiassa päähenkilöiden koteihin ja työpaikkoihin, joten sinällään se ei ole mikään Los Angelesilla herkutteleva sarja, mutta tällainen ikuisen matkakuumeen omaava henkilö ilahtuu jo pienistäkin murusista. Eräässä jaksossa käväistään Venicessä, kävellään tunnetun Venice-kyltin alitse, käydään skeittipuistossa ja hengataan rannalla. Ja vilahtaapa samalla myös Venicen kanaalialue. Näen heti itseni lastenrattaiden kanssa kävelemässä kukkien ja kauniiden talojen reunustamilla kapeilla kävelyteillä kanaalien varrella. Viimeksi oli muuten 4th of July, kun tallailimme noita katuja!
Tässä kuvassa näkyvä vaaleansininen talo on muuten tuttu jostain toisesta sarjasta, mutta mikähän se oli? Siinä taidettiin olla välillä Los Angelesissa ja välillä New Yorkissa ja se taisi kertoa parisuhteista, yllättäen. Jos joku muistaa, niin saa vinkata, voisin senkin katsella läpi tässä kotoiluputkessani!
Jos tammikuussa vielä tuntuikin siltä, että Los Angelesin maisemat ovat kaukana tavoittamattomissa, niin helmikuu on tuonut taas uutta uskoa matkahaaveisiin. Hyvinä päivinä olen varaamassa jo lentolippuja syksylle, kun taas huonoina muistan kuinka pitkät lennot Kaliforniaan on (pidemmät kuin pisinkään työpäivä Antilla, huh!). Miten pitkistä lennoista selvitään vauvan kanssa? Vai onko vauvan kanssa helpompaa kuin vanhemman lapsen, kun ei tarvitse viihdyttää niin paljon?
Auringon alla 
Oooh tulipa kamala ikävä Losiin tämän myötä! Ja ollaan niin samanlaisia tossakin et saadaan tv-sarjojen pienistäkin maisemapaloista paljon innostusta aikaan! =) Toivottavasti pääsette pian matkustamaan vauvan kanssa. Strictly Style -blogissa on ollut matkailua Losiin kolmen pienen lapsen kans, niin jos se heillä onnistu niin ehkä se on mahdollista 🙂
Kiitos Ulla vinkistä, pitää ehdottomasti lukaista! Heh, tosin mä en pärjäisi kolmen lapsen kanssa edes kotona 😀 Meillä on kyllä päivittäinen Losi-kuume täällä, joten ehkä meidän on kohta vaan varattava ne lennot! Eikä tosiaan ainakaan auta tuo telkkarin tuijottelu, sitä kun innostuu tosiaan ihan pienistäkin tutuista jutuista, jos joku vaikka sivulauseessa sanoo jotain, mikä herättää omia muistoja 🙂
Minulla on Losi käymättä, vaikka on ollut tarkoitus pitkään sinne suunnata. Olemme odotelleet lasten kasvamista, jotta voisi tehdä USA:n roadtripin.
En ole pitkiä lentoja lentänyt ihan vauvan kanssa, mutta voisin kuvitella että onnistuisi ihan hyvin. Me olemme lentäneet Europpaan kaikkien lasten ollessa 2kk-5kk iässä ja ne sujuivat ihan ongelmitta. Thaimaahan lensimme 11h silloin kuin keskimmäinen oli 1v 8kk ja sekin meni kivasti. Lapset ovat tosi sopeutuvaisia. Pitkälle lennolle pienen kanssa menisin kyllä yöaikaan.
Kiitos kommentista Christa! Ja kiva kuulla, että olette jo tuon ikäisten vauvojen kanssa olleet liikenteessä, meilläkin se on mahdollisesti edessä. Sitä mietin itsekin, että pitkä lento olisi hyvä olla yöaikaan, mutta esim. tuonne Losiin päin suunnatessa kaikki lennot taitavat olla pääasiassa päiväaikaan. Tai ainakin ne, joihin meidän budjetti venyy. Itään päin mentäessä lennot ovat yleensä taas öisin, joten siinä mielessä se olisi parempi suunta. Usan roadtrip(it) on (ovat) kyllä olleet ainakin meidän mielestä aika lailla parhaimpia reissuja, johtuu varmaan siitäkin että ollaan nähty tosi paljon parin viikon aikana. Toki silloin ei olla otettu haltuun kovin suurta osaa maasta, mutta koska ollaan vaihdettu paikkaa lähes joka päivä, ollaan ehditty myös käydä useamman osavaltion alueella. Ja uusintakierros olisi tosiaan taas toiveissa, nähtävää riittäisi ja mielellään kävisimme myös tutuissa paikoissa 🙂