Joshua Tree Park ja vaaleanpunainen Palm Springs

Joshua Tree National Park oli ehdottomasti Kalifornia-listallamme viime kesän road tripillä. Karut autiomaaseudut viehättävät kummasti ja ihastelen aina auton ikkunasta niiden karunkauniita ja vähälukuisia kasveja. Lähestyimme Joshua Treen kansallispuistoa Phoenixin suunnasta ja maksettuamme puistomaksun visitor centeriin ja saatuamme alueen kartan, lähdimme suuntaamaan kohti Palm Springsiä lähintä reittiä, joka sopivasti kattoikin monia ”päänähtävyyksiä”.

auringonallaIMG_3454auringonallaDSC_0822
auringonallaDSC_0817Alkumatkasta maisema oli melko tavanomaista, mutta pysähtelimme silti kuvaamaan pikkuruisia palmuja ja kaktuksia, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Kaktuksia kyttäsin toisaalta vähän turhaankin, sillä edessä oli tulossa varsinainen cholla-kaktusten tarha, joka tuntui olevan ihan kuin jostain toisesta maailmasta. Samalla tuli todettua, että kyseiset kaktukset eivät ole käytännössä ”pehmeitä, ihan kuin niillä olisi turkki päällä”, kuten ilman lähempää tarkastelua olin harhaisesti luullut. Sain siis kaktuksista ihan tarpeekseni yhdelle reissulle ja loppumatkalla en enää osoitellut ikkunasta jokaista vastaan tulevaa yksilöä. auringonallaDSC_0827
auringonallaDSC_0831auringonallaDSC_0834

Seuraavaksi päätimme pysähtyä Skull Rockin kohdalla, joka nimensä mukaisesti on pääkalloa muistuttava kivi. Tässä vaiheessa puistoa kivet alkoivat muutenkin olla hassunhauskoja pehmeän pyöreäreunaisia, suuria ja okranvärisiä. Joshua-puutkin olivat vihdoin ilmestyneet maisemaan, sillä reittimme alkupäässä niitä ei ollut lainkaan.

auringonallaDSC_0836auringonallaDSC_0839
auringonallaDSC_0842auringonallaDSC_0844
auringonallaDSC_0847auringonallaDSC_0851

Poikkesimme päätieltä sen verran, että ajoimme Keys-näköalapaikalle, josta pystyi ihailemaan kumpuilevaa hiekan ja kiven väristä maastoa yläilmoista käsin. On varmaan selvää, että haaleanvaalean sävyinen maisema miellytti aavikko-silmääni kovasti.

auringonallaIMG_3524auringonallaDSC_0868
auringonallaDSC_0860auringonallaDSC_0876

Loppumatkasta olimme jo niin nälkäisiä (jotkut olivat taas syöneet pikaisen aamupalan motellissa ja lähteneet liikenteeseen pelkillä vesipulloilla), että meidän oli pakko ajaa vain eteenpäin pysähtymättä juuri mihinkään. Matkan varrelle jäi mielenkiintoisia pikkukyliä, kuten itse Joshua Tree. Halusimme kuitenkin olla majapaikassamme Palm Springsissä ennen auringonlaskua.

auringonallaDSC_0890auringonallaIMG_3573
auringonallaIMG_3564Perillä meitä odotti vaaleanpunainen Palm Springs Inn -motellimme ja jokseenkin suloinen huoneemme, jonka nurkissa aavikkotuuli ulisi koko seuraavan yön. Muutenkin muistan Palm Springsistä elävästi muutaman asian: kuuma iltatuuli, upea vaaleanpunainen auringonlasku ja valkoinen hiekka, jota oli mielin määrin heti kaupunkialueen ulkopuolella. Se oli aika hyvä aavikkopäivä. auringonallaP7040400
auringonallaDSC_0883auringonallaDSC_0881

Mainokset

Legendaarinen Route 66 ja Amboyn pysähtynyt erämaafiilis

Kun jätimme Los Angelesin taaksemme, tunsimme road tripin kunnolla alkaneen. Meillä oli määränpää, joka ei ollut sama kuin mistä aamulla lähdimme. Tuo määränpää oli Las Vegas, mutta odotimme enemmänkin matkaa sinne kuin itse saapumista. Kalifornian paahtuneet kukkulamaisemat vaihtuvat pikkuhiljaa tasankoihin ja korkeampiin nyppylöihin ja paahtunut ruoho muuttuu hiekka- ja kivierämaaksi, jossa kasvaa lähinnä haaleanvaaleita pensaita.

auringonallaDSC_9656auringonallaDSC_9655
auringonallaIMG_2756auringonallaDSC_9721

Route 66, tuo yksi maailman kuuluisimmista teistä, on ajatuksena houkutteleva, mutta käytännössä melko huonokuntoinen ja pieni tie. Oli kuitenkin kutkuttavaa kurvata moottoritieltä sivuraiteille ja ajella 66-tietä pieni pätkä. Ja saatiin olla melkein kaksistaan, sillä vastaantulijoita ei ollut.

Mutta oli meillä ihan syykin mennä juuri tuota tietä, sillä sen varrella sijaitsee Amboy, jonka parasta antia on vanhahtava ja hieman rähjäinen fiilis. Pysähdyimme tunnetun Roy’s Motel and Cafen kohdalla ja räpsimme kuvia samalla kun saimme ensikosketuksen sisämaan kuumuuteen. Paikalle pölähti myös lauma harrikoita ja samalla kun partasuiset kuskit vilvoittivat itseään mm. pumppaamalla vettä paidan sisälle, nautimme me kylmät Dr Pepperit ja Sierra Mistit huoltoaseman katoksen varjossa.

auringonallaDSC_9675auringonallaDSC_9678
auringonallaDSC_9681auringonallaDSC_9686
auringonallaDSC_9694auringonallaDSC_9695auringonallaDSC_9704

Lähdimme Amboysta jatkamaan Route 66:iä pitkin kohti Las Vegasia, mutta hetken ajettuamme kumpuilevaa tietä (ja hienoa väreilevää erämaamaisemaa) tuli eteen kylttejä, jotka ilmoittivat tien olevan suljettu edessä päin. Ehkä siellä oli siksi oli niin hiljaista? Ajoimme vielä hetken, jotta saimme rauhassa ottaa muutamia kuvia, mutta käännyimme sitten lopulta jonkun kilometrin takaisin päin ja kurvasimme isommalle tielle. Route 66 tuli vastaan reissullamme vielä muuallakin, mutta Amboy oli meille merkittävin osuus siitä.

auringonallaDSC_9680
auringonallaIMG_2751auringonallaDSC_9670
auringonallaDSC_9672auringonallaDSC_9673
auringonallaDSC_9677auringonallaDSC_9690
auringonallaDSC_9696auringonallaDSC_9699
auringonallaDSC_9718auringonallaP6230162
auringonallaDSC_9710

Rantalomafiilistä Manhattan Beachilla

Road tripin ainoa rantakohde oli Los Angeles ja muuten koko matka vietettiin sisämaassa. Losissakin pääasiassa olivat muut paikat, mutta (erityisesti) epäonnistuneen Malibun reissun jälkeen halusimme kokeilla toista suuntaa ja ajoimme Manhattan Beachille. Valitsimme kyseisen rannan kahdesta syystä: ensinnäkin olimme ajaneet edellisellä reissulla San Diegosta Losiin rantatietä pitkin ja eri pikkukaupunkien ihastuttavan rento lomafiilis pääsi tarttumaan jo pelkästään autossa istumalla. Toisekseen Manhattan Beachia suositteli meille eräs paikallinen, joka istui lentokoneessa Antin vieressä menomatkalla.

auringonallaDSC_9528
auringonallaDSC_9534
auringonallaDSC_9536auringonallaDSC_9537

Aikaisemmista parkkiongelmistamme poiketen saimme auton edulliseen kadunvarsiparkkiin ihan Manhattan Beachin Pierin lähettyville, joten luonnollisestikin kurvasimme heti ensimmäiseksi suloiselle laiturille, jonka kaiteet olivat ihanat mintunvihreät. Katselimme laiturilta valtavan rannan lukuisia surffareita ja joimme auringossa paistatellen kylmää jääteetä.

auringonallaDSC_9546
auringonallaDSC_9550auringonallaDSC_9559
auringonallaDSC_9561auringonallaDSC_9570auringonallaDSC_9574

Meillä oli parkkiaikaa melkein kaksi tuntia, mutta laiturin lisäksi emme ehtineet muuta kuin istukselemaan hetken aikaa rantahietikolla merituulta haistelemassa. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, vaikka tuuli on usein rannikolla viileä. Autolle kävellessä ihastelimme vielä rannan läheisyydessä olevia katuja, joiden varsilla oli sekä värikästä surffifiilistä että viihtyisiä ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Juuri sitä, mitä odotimmekin!

auringonallaDSC_9575auringonallaDSC_9577auringonallaDSC_9584auringonallaDSC_9586

Päivät 13 ja 14: Hulvaton aamupala ja aavikon helmiä

Heräsimme Tucsonin motellissamme mielenkiintoisissa merkeissä, sillä yöllä olimme todistaneet hiljaa huoneestamme käsin niin parisuhdekriisiä kuin poliisiauton vierailua, joka värjäsi pikkuisen koppimme seinät sinipunaisiksi. Melkoista meininkiä, ihan kuin telkkarissa. Ja tv:stä tuttu tunnelma säilyi, kun lähdimme aamupalalle Pappy’s Dineriin, joka ei ole ihan klassinen diner sisustukseltaan, mutta on ilmeisesti paikka, josta joko tykätään tai ei.

Tucson5

Torstaiaamuna paikalla oli yllättävän paljon ruokailijoita, tosin suurin osa oli vanhoja mummoja ja pappoja. Paikalla vietettiin mm. erään mummon 94-vuotissynttäreitä! Loput ruokailijoista (suurin osa isompia perheitä jne) oli kuin suoraan tosi tv -sarjoista, joita kuvataan maalla. Tunnelmaa vahvisti vielä tarjoilija, joka hauskasti mutta napakasti ohjeisti meitä tilauksemme kanssa: ei, te ette halua kahta pannukakkua, vaan yhden, uskokaa nyt vaan (heitto viereiseen pöytään, että tää meinaa tilata kahden pannarin annoksen, mihin saimme harmaahiuksiselta papparaiselta päänpyörittelyjä). Huevos Rancheros, hei onks meillä papuja vai ei?

Koko ravintola selvästi odotti jotain, ja vihdoin meillekin selvisi, että mitä. Saimme ensimmäisenä juomamme ja olin kulauttanut appelsiinimehua suuhuni, kun Antin pannari tuotiin. Purskahdin nauruun, kun näin perhepizzakokoisen pannarin lätkäistävän armaan aviomieheni eteen. Myös koko ravintola repesi nauruun, sillä minä purskautin nauraessani mehut pöydälle! Paras aamupalatunnelma ikinä!

Tucson6

Aamupalasta selvittyämme (suht kunnialla sen kokoon nähden, eli vain 2/3 pannarista jäi syömättä) halusimme nähdä kaktuksia, joten ajoimme Saguaron kansallispuiston suuntaan. Kaktuksia on varsin lukuisasti nähtävillä jo ennen puistoakin, joten emme varsinaisesti menneet sinne sisälle.

Tucson7

Sen sijaan suuntasimme iltapäiväksi Scottsdaleen, jossa kävimme nopeasti ostoksilla, minkä jälkeen ajoimme Phoenixin ruuhkassa motellillemme. Phoenix itsessään oli yllättävän losangelesmainen: korkeita palmuja, kauniita auringonlaskuja, pitkiä suoria teitä ja niitä tympeitä ruuhkia. Phoenixista puuttuu tietenkin meri ja muutenkin se on sijainniltaan ihan älyttömän kuuma, huh! Illalla emme jaksaneet tehdä juuri mitään muuta, kuin käydä syömässä. Meidän oli tarkoitus ajaa näköalapaikalle katsomaan auringonlaskua, mutta tie oli suljettu klo 19. Sen sijaan ajoimme downtownin läpi ja ihastelimme laskevan auringon valoja pilvenpiirtäjien lasiseinustoissa.

Phoenix1

Aamu ei alkanut tänään ihan parhaimmissa merkeissä, sillä vaikka en ole koskaan ollut mitenkään tapaturma-altis, sain tällä kertaa murjottua käteni jo ennen aamupalaa. Olin nimittäin hieman huolestunut aamupalan riittävyydestä Days Innin isossa motellissamme, joten kiirehdin sinne jo ennen Anttia. Lähdin ovesta ja unohdin, että kyseiset ovet ovat sitä mallia, joka kiskaisee painavan oven kiinni välittömästi jousen avulla. Jotenkin kummallisesti toinen käteni oli vielä sisällä, kun ovi läimähti kiinni, ja epäonnekseni käsi oli juuri lukkorautojen kohdalla. Ihme kyllä, selvisin pelkällä pintaruhjeella (taas kerran), eikä reuna edes viiltänyt käteen haavaa, vaikka nahkaa kuorikin. Käsi on kyllä kipeä, mutta ei murtunut tai mitään sellaista. Kaikkea sitä sattuukin!

Tänään olemme ajaneet Phoenixista Palm Springsiin, joka on aivan ihastuttava miljööltään (tummat vuoret, korkeita palmuja, vaaleaa hiekkaa), mutta myöskin todella kuuma. Mutta on silti harmi, että olemme täällä(kin) vain yhden yön, sillä jatkamme huomenna jo aamusta matkaa Los Angelesiin.

Matkalla tänne ajoimme Joshua Tree National Parkin kautta ja se oli yksi niitä paikkoja, joka oli listallamme heti suunnitteluvaiheessa, mutta emme sitten lopulta edes katsoneet paikasta muita tietoja kuin paikan osoitteen. Saavuimme eteläiseltä portilta ja lähdimme ajamaan puiston läpi puistomaksun yhteydessä saadun kartan kera. Jotenkin olimme ajatelleet, että puistossa on ”vain” joshuapuita, joten ihanaksi yllätykseksemme isohko alue tarjosi toinen toistaan hienompia aavikko- ja vuoristonäkymiä kasveineen. Ihastuin erityisesti niihin pörröisiin kaktuksiin, joita puiston keskiosassa on oikein puutarhaksi asti! Kaiken kaikkiaan pidimme puistosta paljon ja siellä olisi voinut viettää enemmänkin kuin muutaman tunnin. Suosittelen!

Joshuatree1 Joshuatree2 Joshuatree3

IGTravelThursday / Laguna Beach, Orange County

Kesäisellä road tripillä tehtiin pieni autoreissu myös Los Angelesin tukikohdasta käsin. Tai totta puhuttuna kahden tukikohdan vaihdoksen välissä, sillä autoilun hyvä puoli on se, että tavarat kulkevat näppärästi ja ilman ylimääräistä vaivaa mukana missä tahansa kellonaikoihin katsomatta. Auton tuoma vapaus, se oli reissun ehdottomia hyviä puolia!

Niinpä siis pakkasimme auton Culver Cityn Paradise Innissa aamulla ja hurautimme ensiksi Anaheimiin ja siitä suoraan San Diegoon. Paluumatkan teimme Pacific Coast Highwayta pitkin, läpi pienien ja idyllisten rantakaupunkien. Aamun pieni pilvisyys muuttui heti kauniiksi auringonpaisteeksi ja Orange County eli O.C. väläytti meille telkkarista tuttua kalifornialaista maisemaa.

Laguna Beachin kohdalla aloimme kurkkimaan sopivaa tienhaaraa rannan tuntumaan, sillä ei kai sellaisissa maisemissa voi ajaa ilman, että käy upottamassa varpaansa pehmeään hiekkaan ja tuntee pehmeän merituulen kasvoilla?

IMG_0137 Lue loppuun

Road tripin majoitukset

Söimme juuri joululoman ensimmäisen aamun kunniaksi kasan pannukakkuja. Jäisillä mustikoilla ja runsaalla vaahterasiirapilla tietenkin. Samalla tuli väistämättä muisteltua viime kesän road tripiä, joka on pääosin jo muisteltu puhki blogin puolella (ok, joitakin paikkoja jäi esittelemättä, koska ikävän sattumuksen myötä suurin osa valokuvistani hävisi taivaan tuuliin, eikä edes sinne kuuluisaan pilveen kuitenkaan, murh!).

Yksi merkittävä aihe on vielä käsittelemättä, nimittäin majoitukset. Aloitimme reissumme New Yorkista, jossa yövyimme sekä Manhattanilla että Queensissa. Niistä lisää myöhemmin.

Länsirannikon puolelle lennettyämme majoituimme San Franciscossa lentokentän läheisyyteen Travelodgen motelliin. Halusimme jäädä kaupungin laidalle junayhteyden päähän keskustasta, koska olimme kuulleet, ettei autoa ole kovin helppo saada parkkiin San Franin keskustassa. Muuten ajelimme kaupungilla kyllä, mutta varsinaisena keskustapäivänä jätimme auton läheisen ostoskeskuksen parkkiin ja hyppäsimme junaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Ostoksilla Los Angelesissa: The Grove

Viimeisenä Los Angelesin kokonaisena päivänä meidät yllätti tekemisen puute. Olimme jo käyneet katsomassa oman pienen nähtävyyskierroksemme, johon kuului mm. Walk of Fame, Rodeo Drive ja Griffithin observatorio. Lisäksi olimme ajelleet pitkin etnisiä kaupunginosia ja käyneet syömässä vielä toistamiseen reissun aikana In-n-Outissa. Illalla oli luvassa tacoja ja Mulholland Drive näköalapaikkoineen. Mutta silti keskelle päivää jäi aikaa päiväunista huolimatta.

Päätimme lähteä viettämään ylimääräisen tunnin The Grove -ostoskeskukselle. Emme varsinaisesti lähteneet ostoksille ja pystyimme välttämään kaikki heräteostoksetkin, mutta The Grove oli hauska kokemus, sillä se ei ole mikään ihan tavallinen ostoskeskus. Ehkä sitä voisi kuvailla ostoskeskusten Disneylandiksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Kruisailua Los Angelesissa

Los Angeles on autoilukaupunki ja se on monella tiedossa jo ennen matkaa. Niin myös meillä, joten mitään muuta vaihtoehtoa kuin auton vuokraamista koko reissun ajaksi ei edes harkittu. Los Angeles on iso kokoelma erinäisiä kaupunkeja ja paikkoja ja välimatkat käsitteen Los Angeles alla ovat pitkiä. Ja ruuhkat ovat pitkiä nekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Tuhansia valoja ja Mulholland Drive

Yksi Los Angelesin must-jutuista on kaupungin tuhansien valojen ihailu Hollywoodin kukkuloilta. Me lähdimme liikkeelle hieman ennen hämärää, jotta näkisimme maisemat sekä valoisan aikaan että auringon laskeuduttua. Otimme suunnaksi summittaisen osoitteen Mulholland Drivelta, sillä halusimme pysähtyä eräällä tietyllä levikkeellä, jossa oli muutaman auton parkkipaikka (levikkeen edessä oli portti, jonka mukaan puisto sulkeutuu pimeällä, mutta ainakaan meidän aikana portit eivät menneet kiinni).

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajoimme ylös tietä kiemurrellen ja päädyimme pian Google Mapsista katsomallemme levikkeelle. Saimme auton kätevästi parkkiin, mutta jos olisimme tulleet muutaman minuutin myöhemmin, olisi autolle pitänyt keksiä joku tienvarsipaikka. Paikalle kaahasi myös muutama pieni turistipussi muutaman minuutin valokuvausmahdollisuudelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me kiipesimme muutamat rappuset varsinaiselle näköalapaikalle ja ihailimme sekä hiljalleen syttyvää kaupunkia että pienenä näkyvää Hollywood-kylttiä. Luulin pimeyden tulevan kuin humahtaen, mutta mitä vielä, pimeys tuntui laskeutuvan turhauttavan hitaasti. Jäimme kuitenkin sitkeästi odottamaan pimeyttä ja kyllähän se oli kaunis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähdimme jatkamaan Mulholland Drivea eteenpäin ja pysähdyimme vielä toisella näköalapaikalla (Universal Cityn puolella?), kun huikean hieno maisema avautui yhtäkkiä eteemme. Sen jälkeen päätimme lähteä samoja jälkiä takaisin päin, sillä epämääräinen harhailu kukkuloiden pimeillä ja mutkaisilla teillä ei tuntunut enää kovin rentouttavalle. Mutta pimeä Mulholland Drive ja näkymät kaupunkiin ovat mielestäni yksi Los Angelesin ehdottomista nähtävyyksistä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

4th of July Santa Monican laiturilla

Jenkkien itsenäisyyspäivä 4th of July kului leppoisasti Venice Beachilla päivällä ja Santa Monican laiturilla illalla. Jätimme auton aamulla parkkipaikalle, joka oli käytössämme koko päivän riippumatta siitä, liikutimmeko autoa välillä muualle. Sattumalta parkkeerasimme aika hyvälle paikalle, juuri Venicen rannan alkamisen tienoille, mutta samalla lyhyen kävelymatkan päähän Santa Monican laiturista.

20130704_201124 Lue loppuun