Road tripin majoitukset

Söimme juuri joululoman ensimmäisen aamun kunniaksi kasan pannukakkuja. Jäisillä mustikoilla ja runsaalla vaahterasiirapilla tietenkin. Samalla tuli väistämättä muisteltua viime kesän road tripiä, joka on pääosin jo muisteltu puhki blogin puolella (ok, joitakin paikkoja jäi esittelemättä, koska ikävän sattumuksen myötä suurin osa valokuvistani hävisi taivaan tuuliin, eikä edes sinne kuuluisaan pilveen kuitenkaan, murh!).

Yksi merkittävä aihe on vielä käsittelemättä, nimittäin majoitukset. Aloitimme reissumme New Yorkista, jossa yövyimme sekä Manhattanilla että Queensissa. Niistä lisää myöhemmin.

Länsirannikon puolelle lennettyämme majoituimme San Franciscossa lentokentän läheisyyteen Travelodgen motelliin. Halusimme jäädä kaupungin laidalle junayhteyden päähän keskustasta, koska olimme kuulleet, ettei autoa ole kovin helppo saada parkkiin San Franin keskustassa. Muuten ajelimme kaupungilla kyllä, mutta varsinaisena keskustapäivänä jätimme auton läheisen ostoskeskuksen parkkiin ja hyppäsimme junaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Mainokset

Sympaattinen San Luis Obispo

Road tripin ensimmäisen ajopätkän päämääränä oli San Luis Obispon pikkukaupunki. Miten sitten päädyimme juuri tähän paikkaan? Etukäteen Suomessa. Olimme nimittäin suunnitelleet ajavamme Santa Barbaraan ja yöpyvämme siellä. Kävin kuitenkin etukäteen tutkimassa kyseisen paikan majoitusmahdollisuuksia ja huomasin hintojen olevan ainakin kesä-heinäkuun vaihteessa ihan pilvissä. Jopa motelleissa!

Santa Barbara ei siis sopinut budjettiimme ja hyvä, että asia selvisi ennen kuin hurautimme autolla niin pitkälle saakka. Uusi yöpymispaikka vaikutti nimittäin myös jatkoreittiimme hiukan. Tutkimme kartalta pienempiä ja vähemmän suosittuja ei-merenrantapaikkoja, joissa maojitus olisi mahdollisesti edullisempaa. Huomasimme San Luis Obispon olevan kätevästi matkamme varrella ja lisäksi ihastuimme ajatukseen kyseisestä pikkukaupungista, sillä muistimme sen nimen yhdestä lempisarjoistamme (Näkijä, jonka viimeisen tuotantokauden jaksot alkoivat juuri!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

Road Trip päivä 6: Kalifornian rantatie

Lauantaina starttasi varsinaisen road tripimme ensimmäinen ajo-osuus. Lähdimme San Franciscon motellistamme aamulla ja ensimmäisenä etappina oli Salinas ja Laguna Secan moottorirata. Ajoimme läpi Piilaakson ja saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen radalle, joka oli reittimme varrella eikä vaatinut lisämutkia. Pääsimme rata-alueelle nopealle valokuvauskierrokselle ilmaiseksi ja kävimme ajamassa radan viereisiä teitä. Radalla oli ihan kiitettävästi autoja ja meininki oli hieman fast and the furious -tyylistä. Autot ainakin.

salinas

Salinasista jatkoimme pienen huoltsikkapysähdyksen jälkeen Kalifornian rantatielle, jossa meitä odotti heti alkuunsa todella hienot merimaisemat. Pysähdyimme jo ensimmäiselle vista pointille, sillä emme tienneet niitä olevan tien varrella vähän väliä. Ajoimme taas hetken aikaa, kunnes oli pakko pysähtyä taas ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Tässä vaiheessa huomasimme, että hienoja maisemia on jatkuvasti jokaisen mutkan takana, samoin vista pointeja, eikä niille kaikille jaksa pysähtyä.

ranta3

Pysähdyimme yhteensä neljästi ja lopulta vielä viidennen kerran, kun huomasin vastaantulevalla rannalla jotain mielenkiintoista: elephant seals! Ja kuinka ollakaan, kymmenet muutkin olivat tulleet katsomaan laiskanpulleana makoilevia hylkeitä, jotka välillä heittelivät päälleen hiekkaa, toisinaan käänsivät kylkeä. Jotkut uroshylkeistä innoistuivat melkein painimaan, mutta selvittivät tilanteen lopulta ”röhkimällä”.

Tässä vaiheessa meillä oli enää lyhyehkö ajomatka määränpäähämme San Luis Obispoon, josta olimme varanneet motelliyöpymisen. Huoneemme odottikin jo valmiina ja päätimme levätä hieman, vaikka nälkäkin alkoi jo vaivaamaan huonon aamupalan jäljiltä. Ajoimme pikkukaupungin ostoskeskukselle ja testasimme Denny´sin hampurilaiset (olivat yllättävän hyviä, erityisesti miehen bourbon kastikkeella oleva versio oli loistava, mutta myös oma pekoni-avokado oli todella hyvä!). Tällä kertaa nälkä oli sellainen, että jaksoimme ottaa vielä yhteisen jälkkärinkin ja valitsimme caramel apple crispin, joka oli niiiin kielen vievää.

Tämän jälkeen ajoimme San Luis Obispon keskustaan, joka oli kaupungin kokoon nähden yllättävän rento ja virkeä. Ihmiset istuivat ravintoloissa ja kahviloissa ja ostosmahdollisuuksiakin oli enemmän kuin suomalaisessa kesikokoisessa kaupungissa (ok, se ei liene yhtään yllättävää). Kävimme nopeasti mm. Abercrombie & Fitch:llä ja ostin tulevaa automatkaa varten t-paidan (vaikka olinkin käräyttänyt edellisenä päivänä käsivarret ja kärsin kiristävän ihon lisäksi tyylikkäästä t-paitarusketuksesta…). Paita irtosi 8 dollarilla ja se pakattiin amerikkalaiseen tyyliin melko hienoon paperikassiin, jossa oli paksut kankaiset nyörit (tykkään niin shoppailla jenkeissä, kun kaikki ostokset pakataan tyylikkäästi ja harvoin näkee muovikasseja, sitäkin useammin silkkipaperia).

Kävelimme vielä hetken kaupungilla, jossa oli kieltämättä todella kiva pikkukaupungin tunnelma. Turisteja emme itsemme lisäksi juuri nähneet (yksi mies taisi kävellä rinkka selässä vastaan), mutta kaikesta päätellen sesonkiaikoina tilanne voi olla toinen. Luimme jostain, että jenkkien ensimmäinen motelli oli nimenomaan San Luis Obispossa, joka on sopivasti San Franciscon ja Las Vegasin välillä.

Kun ajoimme takaisin motellille, huomasin viereiseen huoneeseen menevän yllättävän paljon porukkaa. Menimme omaan huoneeseemme ja hetken kuluttua joku hakkasi oveamme. Tosin se saattoi myös olla naapurin ovi, mutta ääni kuulosti niin kovalle. Kun mitään ei enää kuulunut, kävin vetämässä verhot kiinni. Hetkeä myöhemmin ovea hakattiin uudelleen ja tällä kertaa muutama tyyppi käveli ikkunamme taakse. Tässä vaiheessa silmieni edessä vilahteli jo elokuvamaisia kohtauksia, jotka harvoin päättyvät hyvin, mutta onneksi ovenhakkaajat jatkoivat matkaansa.

Myöhemmin alkuyöstä kuulimme, kun naapurihuoneeseen lappasi lisää porukkaa. Vaikutti siltä, että siellä oli meneillään jonkin sortin bileet, mutta ei tullut pieneen mieleenkään mennä pyytämään heitä olemaan hiljempaa. Ihme kyllä, meteli lakkasi pian ja loppuyö oli ihan rauhallista.