Road tripin majoitukset

Söimme juuri joululoman ensimmäisen aamun kunniaksi kasan pannukakkuja. Jäisillä mustikoilla ja runsaalla vaahterasiirapilla tietenkin. Samalla tuli väistämättä muisteltua viime kesän road tripiä, joka on pääosin jo muisteltu puhki blogin puolella (ok, joitakin paikkoja jäi esittelemättä, koska ikävän sattumuksen myötä suurin osa valokuvistani hävisi taivaan tuuliin, eikä edes sinne kuuluisaan pilveen kuitenkaan, murh!).

Yksi merkittävä aihe on vielä käsittelemättä, nimittäin majoitukset. Aloitimme reissumme New Yorkista, jossa yövyimme sekä Manhattanilla että Queensissa. Niistä lisää myöhemmin.

Länsirannikon puolelle lennettyämme majoituimme San Franciscossa lentokentän läheisyyteen Travelodgen motelliin. Halusimme jäädä kaupungin laidalle junayhteyden päähän keskustasta, koska olimme kuulleet, ettei autoa ole kovin helppo saada parkkiin San Franin keskustassa. Muuten ajelimme kaupungilla kyllä, mutta varsinaisena keskustapäivänä jätimme auton läheisen ostoskeskuksen parkkiin ja hyppäsimme junaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Mainokset

IGTravelThursday / Jenkkien yllä

Lensimme viime kesänä New Yorkista road tripin alkupisteeseen San Franciscoon. Lentoaika oli jossain mielessä huonoin mahdollinen, kun lähtöaika oli niin aikaisin, ettei aamupalaa ehtinyt syödä hotellilla (kun se kerrankin olisi ollut tarjolla Nykin hotellissa) eikä naftisti mitoitetun ajan takia myöskään lentokentällä. Ja harvinaista kyllä, kuuden tunnin mittaisella lennolla ei tarjottu mitään (lipun hintaan kuuluvaa) syömistä. Päätin sitten ostaa juustotarjottimen, jossa oli myös pähkinöitä, rypäleitä ja kuivattuja hedelmiä. Nam, oli muuten parhaimpia lentokoneessa syömiäni ”aterioita”, jos sitä voi kokonsa vuoksi siksi nimittää.

IMG_0118 Lue loppuun

Iltakävelyllä Golden Gate Parkissa

Päivä San Franciscossa ei loppunut keskusta-alueen kierrokseen vaan lähdimme myöhemmin liikkeelle autolla. Mitenkä muutenkaan amerikkalaisiin puistoihin päästään kuin autoillen? Suuntasimme heti aluksi Golden Gate Parkiin, jossa kiertelimme hetken autolla. Jätimme auton erään lammen rannalle parkkiin ja lähdimme kävelemään lammen ympäri. Kuvat kertovat tunnelman parhaiten!

Lue loppuun

Päivä San Franciscon keskustassa

Road tripin aikataulu salli meille ruhtinaallisen yhden kokonaisen päivän San Franciscossa. Onneksi meillä oli sen lisäksi tulopäivä, jolloin ehdimme käymään Baker Beachilla, Twin Peaks Hillillä ja Treasure Islandilla. Ihmeen paljon ehdimme nähdä niinkin lyhyen visiitin aikana!

San Francisco -päivänä auto jätettiin lentokenttämotellimme parkkiin ja hyppäsimme lähijunan kyytiin. Jäimme pois cable car – päätepysäkin kohdalla aikomuksena matkustaa klassisella Friscon kulkuneuvolla satamaan, Fisherman´s Wharfiin. Aikomukseksi se jäikin, sillä jonot olivat pitkät ja cable car -pysäkki täynnä pelkkiä turisteja, joten meni hieman maku koko jutusta. Lisäksi cable carin yksittäiset liput ovat varsin turistihintaiset. Päätimme kävellä kukkuloiden toiselle puolelle, sillä emme halunneet tuhlata vähäistä aikaamme jonottamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA sfo5

Lue loppuun

Me, Karri Koira ja Treasure Island

Olipa kerran biisi, joka oli hieman ärsyttävä, mutta joka muuttui kuuntelukertojen jälkeen jopa hyväksi. Olipa kerran päivä, kun mies päätti katsoa biisin musiikkivideon ja näki hienoja maisemia San Franciscosta. Arvaatte varmaan miten tarina päättyy? Kyllä, saimme päähämme, että käymme musiikkivideon kuvauspaikalla, San Franciscon Treasure Islandilla. Jaa miksi? Ihan vain huvin vuoksi!

Treasure Islandille suunnattiin heti ensimmäisenä iltapäivänä, Baker Beachin ja Bay Area -kierroksen jälkeen. Saarelta on hienot näkymät kaupunkiin, mutta mitään muuta erityistä nähtävää siellä ei ole. Päällimmäisenä jäi mieleen armeijan hylätyt parakit. Silti Treasure Islandilla oli hauska käydä, sillä toteutimme yhden (hullun) päähänpiston, joka saatiin useampi kuukausi aikaisemmin keskellä pimeintä talvea.

Ensin (maksullista) siltaa pitkin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA treasureisland1

Ja sitten ollaankin perillä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja takaisin sillalle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävimme reissun aikana myös muissa tv:stä ja elokuvista tutuissa paikoissa, kuten nyt vaikka siellä Villagessa kävelyllä Frendien talon ympäristössä. Ja parissa muussa paikassa, paljastetaan ne myöhemmin!

San Franciscon yllä: Twin Peaks Hill

Kaupungeista saa parhaimman kokonaiskuvan katsomalla niitä yläilmoista. San Franciscossa emme harrastaneet perinteiseen tyyliimme korkeaa rakennusta, vaan Twin Peaks -kukkulalla sijaitsevaa näköalapaikkaa. Naputtelimme näköalatasanteelle vievän tien koodit navigaattoriin, joka johdatti meidät loputtoman kiemuraisen ja kapean reitin kautta kukkulan huipulle. Takaisin menimme oman päämme mukaan hieman suorempaa tietä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näköalapaikalta sai hienoja kuvia kaupungista ja lahden ympäristöstä. Kauempana pilkotti myös Golden Gate Bridge, jonka ympärillä oli jälleen kerran mystinen sumuverho.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA sfo3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baker Beach / Golden Gate / San Francisco

Road tripin paluusta on jo yli kuukausi ja minä en ole vielä edes päässyt automatkamme alkupisteeseen, San Franciscoon. Kuinkahan kauan menee, että pääsen matkamme viimeiseen päivään? Näimme matkan aikana niin valtavasti kaikkea, että on jo oman pääni kannata järkevää kirjoittaa kaikki sanoiksi ja postauksiksi.

Aloitetaan siitä, kun saimme käsiimme vuokra-automme avaimet San Franciscon lentokentällä. Siitä koitti vapaus, jollaista ei ole ollut aikaisemmin millään lomalla. Vaikka bussin tai junan kyydistä näkee hyvin ympäristöä, niin auton kyydissä on vapaa katselemaan juuri niitä seutuja, joita kulloinkin sattuu huvittamaan. Ja pystäyttää saa melkein milloin tahansa, paitsi ei ehkä Golden Gate -sillalla…

Lähdimme ensitöiksemme katsomaan siltaa. Ohjelmoimme navigaattoriin osoitteeksi Baker Beachin, sillä olin lukenut, että ranta on mainio paikka ihailla kuuluisaa siltaa. Ja niinhän se olikin! Saimme auton rannan suositulle (ja ilmaiselle) parkkipaikalle, kun kyttäsimme hetken poislähteviä autoja. Heitimme kengät jalasta ja lähdimme talsimaan pehmeään hiekkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti ensimmäiseksi vastaan iski todennäköisesti San Franciscon säälle tyypillinen tilanne: periaatteessa aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, mutta siellä täällä (erityisesti sillan ympärillä) on pientä usvaa. Aurinko lämmittää, mutta kylmä tuuli viilentää tuntuvasti. Ei oikein tiedä onko lämmin vai kylmä sää, mutta se on ainakin varmaa, että t-paitarusketuksen saa alta aikayksikön.

Rannalla oli kivasti elämää: leppoisaa rantapäivää viettäviä paikallisia, siltaa ihailevia turisteja, irrallaan onnellisena juoksevia koiria, surffareita ja suuria aaltoja ja melko isoja rapuja. Rannalla pääsi kävelemään hyvin lähelle siltaa ja nappaamaan pakolliset turistikuvat. Rannan sillan puoleinen pää on muuten nudistialuetta ja kuviin osui välillä muutakin kuin siltoja, heh.

sfo2 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talsimme lentokonevaatteinemme takaisin autolle ja lähdimme ajamaan siltaa kohti. Ajoimme sillan yli toiselle puolelle emmekä joutuneet maksamaan siltamaksua, sillä juuri siihen suuntaan (kaupungista poispäin) siltaa saa ajaa ilmaiseksi. Sillan lähettyvillä pyöri odotetusti turistibusseja ja me emme jaksaneet katsella siltaa sen enempää, sillalla ajaminen riitti meille.

sfo1

Road Trip päivä 5: Kävellen ja autoillen San Franciscossa

Saapumispäivän lisäksi meillä oli yksi kokonainen päivä varattu San Franciscon tutkimiseen. Olimme tehneet tietoisen valinnan majoituksen sijainnin suhteen ja jätimme auton Bart-aseman viereiselle ostoskeskukselle ja hyppäsimme junan kyytiin. Hyppääminen ei tosin ollut niin helposti tehty kuin sanottu, sillä kuten tyypillistä, emme meinanneet löytää varsinaista asemaa ja sen sisäänkäyntiä mistään, sillä ainoa ”opaste” oli läheisen parkkitalon kyljessä oleva pieni Bart-logo. Seuraavaksi harmaita hiuksia aiheutti automaatti, sillä lippulogiikka ei meinannut heti upota kaaliimme: automaatista ostetaan lippu, johon ladataan joku valinnainen summa (oletusarvoisesti 20 dollaria). Lippua höylätään lähtö- ja saapumispaikassa ja lipulta veloitetaan kyseiseen kilometrimäärään oikeuttava summa.

Jäimme pois Bartin kyydistä Powell Streetin asemalla, sillä olimme katsoneet cable carin lähtevän juuri siitä kohti Fisherman´s Wharfin satama-aluetta. Cable car löytyikin helposti, mutta niin olivat löytäneet muutkin turistit. Jono oli pitkä, joten päätimme käväistä nopeasti läheisessä kaupassa, jotta jono ehtisi lyhentyä. Kymmenen minuutin päästä jono oli kasvanut edelleen toista kymmentä metriä ja lisäksi huomasimme lipun hinnan olevan 6 dollaria suuntansa! Melkoinen turistirysä.

Päätimme sitten uhmata keskustan mäkiä ja lähteä kävelemään arviolta kolmen kilometrin matkaa. Onneksi olin treenannut mäkikävelyä Pargassa, joten pääsin ihan hengissä ja hyvässä hapessa ylös asti. Sieltä matka rantaan päin olikin yhtä alamäkeä halki Chinatownin reunamien.

sf6

Satamassa meitä odotti suuri turistien kuhina, kuten arvata saattaa. Kävimme kurkkaamassa kauempana saarella näkyvää Alcatrazia, sukellusvenettä ja jotain vanhaa laivaa. Sen jälkeen suuntasimme laiturin numero 39 seudulle, jossa on mahdollisuus nähdä merileijonia. Kylteissä varoiteltiin kyseisten eläimien olevan harvinaisempia kesäaikaan, mutta onnistuimme näkemään muutaman.

Tässä vaiheessa aloimme olla nälkäisiä ja janoisia, mutta sataman turistihinnat ja paikat eivät siltä erää kiinnostaneet. Olimme ajatelleet syödä Chinatownissa (joka on muuten maailman suurin kiinalaisyhteisö Kiinan ulkopuolella, isompi kuin Nykissä), joten otimme ratikan (2 dollaria), joka liikkui rannikkoa pitkin keskustaan päin. Jäimme kyydistä Broadwayn kulmilla ja löysimme puiston ja aukion, jolla lounasti paljon paikallisia. Olimme kuitenkin edelleen sen Chinatownin kannalla, joten lähdimme kävelemään päättäväisesti kohti ylöspäin nousevaa keskustaa.

Olimme kävelleet jo melkein Chinatownin rajalle, kun vastaan tuli mielenkiintoinen perulainen food truck. Perulaisia herkkuja jonotti niin financial centerin pukumiehet kuin raksamiehetkin, joten päätimme ehdottomasti kokeilla. Olimme lounastamassa ihan viimeisinä hetkinä, sillä läheskään kaikkea ei ollut enää jäljellä ja autoa oltiin sulkemassa (vaikka nälkäisiä olisi riittänyt, mutta kun ruoka alkoi olla loppu). Otimme pulled pork sämpylät, jossa oli inka-kolasta tehtyä kastiketta, punakaalta, majoneesia ja sipsejä. Ja juomaksi tietenkin inka-kolat. Jouduimme odottamaan ruokaa jonkin aikaa, mutta se oli sen arvoista. Todella hyvää! Ja kola oli oikein maistuvaa myös, sellaista banaanilimpparin tyylistä.

Tässä vaiheessa olimme jo melko väsyneitä ja suuntasimme Bart-asemalle ja takaisin hotellille. Pienten päiväunien jälkeen hyppäsimme taas auton kyytiin ja ajoimme Golden Gate Parkiin, jossa valitsimme umpimähkään erään lammen, jonka kiersimme kävellen. Alue oli ihan viihtyisä ja siellä olisi ollut mahdollista vuokrata polkuvene.

Ajelimme puiston jälkeen vielä hetken kaupungilla, mutta päätimme sitten suunnata motellille nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi hyvä lähteä road trippimme ensimmäiselle ajo-osuudelle jo hyvissä ajoin.

Road Trip päivä 4: Saapuminen San Franciscoon

Laahaan postauksissa pari päivää jälessä, sillä olemme jo viettäneet kaksi päivää San Franciscossa ja ajaneet rantatietä San Luis Obispoon, jonka motellista juuri kirjoittelen. San Franciscon motellimme netti ei toiminut kovin ongelmitta, joten kirjoittelut jäivät sikseen.

Kun saavuimme SFO:n kentälle, saimme heti vuokra-auton allemme, sillä Alamon tiskille  ei ollut läheskään sellaista jonoa kuin kilpailijoille. Lähdin käymään kesken varausselvittelyjen vessassa, ja sillä aikaa mies oli upgreidannut automme 160 dollarilla premium-luokan autoon, joten huristelemme nyt Maximalla, kuten Floridassa (siellä olimme saaneet korotuksen ilmaiseksi, emme vaan tajunneet sitä silloin). Hieman yskähtelin kuultuani lisälaskun, kun vakuutuskin oli vielä 120 dollaria varauksen päälle. Tosin hyvä on kyyti autossa, ei voi valittaa!

Lähdimme lentokentältä suoraan etsimään lähintä ruokapaikkaa, sillä 6 tunnin lennolla ei oltu tarjottu varsinaista ruokaa (myytävänä oli juustotarjotin ja sämpylä). Löysimme pian perusjenkkiläisen ulkoilmaostarin ja kurvasimme Burger Kingin pihaan. Ihan hyvältä se Whopperkin maistui, vaikkei täällä hampurilaisten suuressa maassa mikään ykkösjuttu olekaan. Ja mahat täyttyivät ja jano hellitti, vaikka kosketusnäytöllinen limuautomaatti sai hetkeksi sormen suuhun.

sf1

Syötyämme ajoimme suoraan San Franciscoon Baker Beachille, josta on upeat näkymät Golden Gatelle. Ranta olikin huikean hieno ja aallot mahtavia. Näkymät sillalle olivat tietenkin monien muidenkin turistien tähtäimessä, mutta saimme auton rantaparkkiin ja kävelimme lähemmäksi siltaa.

sf2

Kuvat napsaistuamme jatkoimme matkaa Bay Arean teillä ja mies oli ohjelmoinut navigaattoriin Golden Gaten toisella puolella, muutamien kymmenien kilometrien päässä sijaitsevan Narada Michael Waldenin studion osoitteen, suuri fani kun on.

Luulin, että tarkoituksenamme oli ottaa kyseiset koordinaatit siksi, että haluamme ajella ympäriinsä kauniilla lahdella ja jotain siihen navigaattoriin pitää kirjata. Kun saavuimme määränpäähän, laitoimmekin auton parkkiin ja lähdimme kävelemään isoa matalaa rakennusta ympäri. Mies äkkäsi pian studion sijainnin ja käveli muitta mutkitta sisään, jaiks! Minä kipitin perässä ja molempien suureksi yllätykseksi itse Narada Michael Walden seisoskeli aula/keittiö/olohuoneessa, hiukan hölmistyneen näköisenä, kun yhtäkkiä pelmahdimme paikalle.

Minä olin ihan pöllämystynyt ja jos olisin tajunnut, että menemme tapaamaan yhtä 80-90 -lukujen suurinta poptuottajaa (ja muusikkoa), olisin ehkä laittautunut hieman. Mies sen sijaan jutteli idolinsa kanssa ja pian otimmekin jo valokuvia. (Oma kuvani epäonnistui niin pahasti, etten tohdi sitä tänne laittaa). Narada oli juuri äänittämässä, joten emme voinee viipyä studiolla pitkään (eikä meillä olisi mitään asiaa sinne ollutkaan), joten lähdimme valokuvien jälkeen takaisin autolle.

20130627_150433

Autolla hihitimme epäuskoisena koko jutulle ja jatkoimme matkaamme, jonka teema tavallaan jatkui musiikin parissa, suomalaisen sellaisen. Ajoimme Karri Koiran Amerikankotka liitää -musiikkivideolla näkyvälle Treasure Islandille, josta on hienot näkymät kaupungin pilvenpiirtäjäviidakkoon. Mies oli nähnyt kyseisen musiikkivideon talvella ja selvittänyt heti missä se on kuvattu, sillä samaa maisemaa olisi kiva käydä katsomassa paikan päällä.

sf3

Tässä välissä kävimme kirjautumassa lentokentällä sijaitsevaan motelliimme ja hieman lepäilemässä. Illan tullen lähdimme vielä ajelemaan keskustaan päin ja suuntasimme tuuliselle Twin Peaks Hillille, josta oli jälleen kerran hienot näkymät kaupunkiin. Takaisin tullessa piipahdimme vielä keskustassa Taco Bellissä, jossa emme olleet vielä koskaan käyneet. Tacot olivat mielestäni varsin maistuvat hintaisekseen, mutta itse ravintolassa haisi pahalle. Pienen iltapalan jälkeen uni alkoi maistua toden teolla, sillä olimme heränneet jo neljän jälkeen. Seuraavana päivänä olisi vuorossa lähempi tutustuminen San Franciscoon.

sf4