New Jerseyn rantakaupungit: suloinen Cape May ja paheellinen Atlantic City

New Yorkin -reissuun yhdistetty mini roadtrip jatkui Philadelphiasta Pennsylvanian puolelta New Jerseyn rannikolle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Cape May, joka osoittautui  puoliuinuvaksi pikkukaupungiksi, joka on varmasti aivan erilainen kesän sesonkiaikana. Ja korea kuin karamelli! Oli suorastaan hassu fiilis kävellä värikkäiden viktoriaanisten talojen reunustamia katuja, sillä mieleen tuli ensimmäisenä Disneyland ja vanhat sarjakuvat. Suurin osa huviloista näytti toimivan majataloina, joskin suurin osa niistä taisi olla lokakuussa sulkenut jo ovensa. Kaupungissa oli osittain samanlainen tunnelma kuin vuosi takaperin samaan aikaan Hamptoneissa, jotenkin unenomaisen rauhallinen ja pysähtynyt.

DSC_2953 DSC_2954
DSC_2955 DSC_2956
DSC_2939 DSC_2949

Cape Mayn keskustassa on pieni, sympaattinen kävelykatu, joka oli tuohon aikaan koristeltu Halloweenia silmällä pitäen. Meidän lisäksi kaduilla käyskenteli vain muutama muu turisti, paikalliset olivat paenneet kovaa tuulta sisätiloihin. Joimme lämmittävät kahvimukilliset ainoassa kahvilassa, joka sillä haavaa oli auki, ja päätimme lähteä käymään vielä majakalla. Olimme jättäneet auton parkkiin rantakadulle ja samalla kävimme myös ihailemassa leveää ja pitkää hienohiekkaista biitsiä, joskin tuuli ajoi meidät pikaisesti takaisin autolle. Meri näytti syksyisen synkälle, mutta veikkaan että Cape May on kesällä upea rantakohde. Ja käsittääkseni se on lähinnä paikallisten turistien suosiossa.

DSC_2943 DSC_2945
DSC_2948 DSC_2940
DSC_2929 DSC_2931
DSC_2960 DSC_2969

Matka jatkui kohti yöpymispaikkaamme kasinokaupunki Atlantic Cityä. Olin nähnyt mielessäni syysaurinkoisen boardwalkin, jonka varrella voisi paistatella päivää, syödä hodareita ja pehmisjäätelöitä strösseleillä ja mitä kaikkea nyt perinteiseen rantakarnevaalitunnelmaan liittyy (funnel cake eli tippaleipä, selvisi minulle myöhemmin). Mutta ei. Säiden jumalat olivat päättäneet toisin, joten kun saavuimme kapealla kannaksella sijaitsevaan Atlantic Cityyn, oli sää niin sateinen ja harmaa, ettei juuri nähnyt eteensä.

Ajoimme suoraan Caesars kasinohotellimme Colosseum-pysäköintihalliin ja kirjauduimme sisään. Jos Las Vegasin ja Atlantic Cityn hotellit ovatkin mauttoman övereitä, niin se hyvä puoli niissä on, että jotain tekemistä löytyy aina sisätiloistakin, olipa sitten alhainen sesonki tai ei. Me suuntasimme syömään gelatoa hotellin italialaiseen kahvilaan, jonka minimiannos riitti täyttämään useamman päivän jäätelökiintiön. Sen jälkeen kiersimme nopeasti kasinon ja totesimme ulkona olevan suorastaan koiranilma. Sitä uhmaten kipaisimme kuitenkin vastapäiselle outlet-ostarille viettämään tehokkaat 45 minuuttia. Kierroksen jälkeen meitä vaivasi pikkunälkä ja ensimmäinen vastaan tullut paikka oli pieni pizzeria, jonka mainos 2 slicea+juoma 5 dollaria tai vastaavaa herätti oitis mielenkiintomme. Ja huh, millaiset jättipalat saimmekaan eteemme! Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää muuta kuin mennä aikaisin nukkumaan.

DSC_2971 DSC_2974
DSC_2981 DSC_2975

Seuraavana aamuna heräsimme epätietoisina säästä, sillä huoneemme ikkuna antoi hotellin aulaan eikä tilannetta voinut tsekata muutenkaan kovin helposti menemättä ulos hotellista. Matkalla aamupalalle huomasimme kuitenkin yhdestä aukkokohdasta, että ulkona on mitä kaunein auringonnousu ja kirkas sää. Söimme hintaansa nähden melko kehnon aamupalan ja kiirehdimme boardwalkille. Tämä oli just sitä, mitä lähdettiin hakemaan! Harmi kyllä meillä ei ollut enää kovin paljon aikaa, joten kävimme vain nopeasti kävelemässä sekä vilkaisemassa lapun luukulleen pistänyttä Trump Taj Mahalia (kiinni oli). Katselin haikein mielin rantakadun kiinni olevia pikkuravintoloita ja -kahviloita, vaikka tuskin se funnel cake överitäytteillä mikään tajuntaa räjäyttävä makuelämys olisi ollut. Mutta se fiilis! Se jäi nyt kokematta, sillä auto piti palauttaa ja lähteä paahtamaan takaisin kohti Nykiä.

DSC_2992 DSC_2984
DSC_2986 DSC_2985
DSC_2997DSC_3002DSC_3001

Kaiken kaikkiaan Atlantic City oli kovin samanlainen kuin Las Vegas, paitsi tietenkin paljon pienempi. Se ei nyt sinällään ollut mitenkään yllättävää, ja epähuomiossa puhuin kaupungista lähes poikkeuksetta Vegasina. Myös majoituksen hinta myötäili Vegasin linjaa, sillä rahoilleen sai hyvin vastinetta. Mutta kyllä Atlantic Citylla on aika merkittävä plussa keskellä autiomaata sijaitsevaan Vegasiin nähden ja se on tuo upea biitsi!

Tukka hyvin, navi ohjelmoitu ja ESTA tehty: valmis syyslomaan!

Tätä on odotettu neljä kuukautta. Tai kaksitoista, jos mietitään sitä, että kaipuu Nykiin alkaa yleensä siitä, kun astuu paluukoneeseen. Eikä asiaa auta yhtään se, että kaupungista jää aina jotain näkemättä, joku ruoka syömättä ja joku fiilis kokematta. Sillä New York on valtava kokoelma erilaisia tunnelmia, joiden välillä pitää vaan kylmän viileästi tehdä päätöksiä. Onneksi muutamassa päivässäkin ehtii tehdä paljon.

ny2015_3

Huomisen suunnitelma: viimeinen työpäivä, koira hoitopaikkaan, auto Oulunsalon parkkiin ja iltalento Helsinkiin. Yöpyminen lentokentän GLO:ssa ja toivon mukaan hyvä aamupala. Kyllä loman aloittaa aina mieluummin hotelliaamiaisella kuin lentokone-eineksellä.

ny2015_4

Lauantain suunnitelma: Hel-Muc ja Muc-Ewr. Myöhäinen saapuminen ja todennäköisesti jonotusta. Juna kaupunkiin, metro Long Island Cityyn. En edes uskalla arvailla, moneltako olemme hotellilla.

ny2015_2

Mutta kaikki on hyvin, kun tukka on hyvin. Ja on loma. Ihmisen parasta aikaa! Läppäri ei seuraa tällä kertaa mukana, mutta päivitän Instagramia ja Snapchatia aina tilaisuuden tullen (@heidialande kummassakin). Ensi viikon reitille osuvat New Yorkin lisäksi Philadelphia, Cape May ja Atlantic City!

ny2016_1ny2015_6

Kahden päivän mini-roadtrip New Yorkin osavaltiossa

Koska syysloman reissu New Yorkiin ei ollut lajiaan ihan ensimmäinen, päätettiin tällä kertaa tehdä jotain uutta. Siis muutakin, kuin kaupungin tutkiminen osittain uusilla seuduilla. Roadtripit ovat olleet suosikkejamme viime vuosina, joten ajateltiin, että miksipäs ei toteutettaisi sellaista minikoossa kaupunkilomailuun yhdistettynä. Ja kyllä kannatti! Kun pahimmat kaupunkihengaamisen paineet oli purettu, lähdimmekin maaseudun rauhaan pariksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Hudson-jokilaaksoa aina Poughkeepsieen asti, missä ylitimme joen ja ajoimme takaisin päin yöpyäksemme melko satunnaisesti valitussa Nyackissa. Toisena päivänä ajoimme Bronxin City Islandin kautta Long Islandille, vieraillen samalla myös Fire Islandilla. auringonallaPA221580Jos joku ei vielä ole kuullut tätä hehkutusta, niin vuokra-automme oli tällä kertaa astetta parempi. Noudimme auton JFK:n vuokraamolta, sillä sinne oli lopulta kaikkein helpoin mennä junalla matkalaukkujen kanssa. Vuokraamon pihalla ovet auki käynnissä hyrrännyt kirkkaanpunainen avo-Mustang pääsi yllättämään minut aivan täysin, sillä odotin auton olevan korkeintaan samaa luokkaa, kuin aikoinaan Miamissa tai Länsirannikon road tripillä. Jos vuokra-aika on näinkin lyhyt kuin kaksi päivää, on paremman auton valitseminen tosi kivaa extraa ilman, että saa maksella upgrade-lisämaksua kuukausitolkulla matkan jälkeen.

auringonallaPA210060auringonallaPA220107auringonallaIMG_4957Onneksemme sää oli vaihtunut jäätävästä viimasta takaisin lämpimään syysauringonpaisteeseen, joten saimme ajaa katto alhaalla lähes koko ajan. Ja voi sitä vapauden tunnetta, minkä auto meille taas toi, vaikka reittimme oli hyvin pitkälti etukäteen suunniteltu. Ajelimme jokivartta pitkin välillä pienempiä ja välillä isompia teitä, ohittaen sympaattisia pikkukaupunkeja kuten Hastings, Tarrytown, Sleepy Hollow, Ossining. auringonallaPA211451auringonallaPA211458auringonallaPA211460Koska olimme vuoranneet auton puolesta päivästä eteenpäin, emme ehtineet ajaa sen kauemmaksi kuin Poughkeepsieen, jossa pysähdyimme rantakadun varteen ihailemaan kirkuvanpunaisia puita ja korkealla yläilmoissa olevaa kävelysiltaa. Näimme, että sillalla liikkuu ihmisiä, mutta sillan alkupäät katosivat jonnekin kauaksi kaupungin sisään, joten rannasta käsin sillalle ei päässyt. Ajelimme autolla keskustan läpi ja lopulta huomasimme parkkipaikan, joka oli sillan alkupää, joten pääsimme itsekin kävelemään tuota suhteellisen uutta siltaa, joka oli siis rakennettu vanhan sillan päälle. Sillalta pääsee ihailemaan Hudson-joen maisemia melkoisen korkealta! auringonallaPA211480auringonallaPA211481auringonallaPA211484Seuraavana päivänä lähdimme osittain takaisin päin kohti New Yorkia, kurvaten kuitenkin vain Bronxin läpi City Islandin alueelle, jossa saimme ensikosketuksen loppureissun merellisiin tunnelmiin. City Island oli selvästi vielä aivan unessa aamupäivällä, eikä vastaan tullut juuri muita kuin satunnaisia kalastajia. Saaren rannoilla oli lukuisia sea food -ravintoloita, jotka ovat varmasti täydessä tunnelmassa kesäiltaisin. Nyt kaikki näytti suorastaan hylätylle ja vain lokit olivat jääneet jäljelle. auringonallaPA221509auringonallaIMG_4996auringonallaIMG_4999auringonallaIMG_4998Matka jatkui kohti Fire Islandia, joka on pelkkä hassun kapea viiva kartalla. Saaren päänähtävyyksiä ovat upeat rannat sekä tunnettu majakka, jonne pääsee kävellen rakennettua polkua pitkin (dyynien puolella ei saa tallailla). Jätimme auton valtavalle parkkipaikalle, joka on taatusti ihan täyteen ammuttu kesäisin, mutta näin syksyllä se oli melkein autio (ja ilmainen). Piipahdimme myös pitkällä, hienohiekkaisella rannalla, joka kylpi syysauringon valossa ja tuiversi hiuksia vähintään yhtä paljon kuin avoauton kyydissä oleminen. auringonallaPA221529auringonallaPA221551auringonallaPA221558Fire Islandilta jatkoimme Long Islandille ja ajoimme Hamptonsien läpi kohti saaren kärkeä Montaukia. Loppupäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta maisemia katseltiin auton kyydistä sekä Montaukin satamasta käsin. Joka paikassa oli aistittavissa sesongin ulkopuolisen ajan hiljaisuus, mikä sopi meille hyvin. Viihtyisien pikkukaupunkien läpi ajaminen toi mieleen jälleen kerran kaikki telkkariohjelmat ja elokuvat, vaikka ympäristö olikin harvinaisen rauhallinen ja suorastaan unelias. Ihan kuin koko Long Island olisi valmistautunut talviunille. auringonallaPA221589auringonallaPA221592auringonallaPA221596auringonallaIMG_5063auringonallaPA221603

IGTravelThursday / Laguna Beach, Orange County

Kesäisellä road tripillä tehtiin pieni autoreissu myös Los Angelesin tukikohdasta käsin. Tai totta puhuttuna kahden tukikohdan vaihdoksen välissä, sillä autoilun hyvä puoli on se, että tavarat kulkevat näppärästi ja ilman ylimääräistä vaivaa mukana missä tahansa kellonaikoihin katsomatta. Auton tuoma vapaus, se oli reissun ehdottomia hyviä puolia!

Niinpä siis pakkasimme auton Culver Cityn Paradise Innissa aamulla ja hurautimme ensiksi Anaheimiin ja siitä suoraan San Diegoon. Paluumatkan teimme Pacific Coast Highwayta pitkin, läpi pienien ja idyllisten rantakaupunkien. Aamun pieni pilvisyys muuttui heti kauniiksi auringonpaisteeksi ja Orange County eli O.C. väläytti meille telkkarista tuttua kalifornialaista maisemaa.

Laguna Beachin kohdalla aloimme kurkkimaan sopivaa tienhaaraa rannan tuntumaan, sillä ei kai sellaisissa maisemissa voi ajaa ilman, että käy upottamassa varpaansa pehmeään hiekkaan ja tuntee pehmeän merituulen kasvoilla?

IMG_0137 Lue loppuun

Matkailutilinpäätös 2013

Näin vuoden vaihtuessa katsotaan perinteisesti sekä eteen- että taaksepäin eikä tässä blogissa tehdä tänä vuonna poikkeusta. Tekee ihan hyvää miettiä mitä kaikkea onkaan tehnyt ja kokenut, sillä usein ainakin itseltäni pääsee unohtumaan miten paljon ihania asioita elämääni kuuluu ja on kuulunut. Ei tarvitse olla kuin kuukausi pari kotona, niin olo on sellainen, että mä en oo käyny piiitkään aikaan missään.

Vuosi alkoi näin matkabloggarin näkökulmasta erinomaisesti: reissun päällä. Viime joulun aurinkoinen Floridan reissu vaihtui vuoden vaihteessa New Yorkiin, jossa olimme ensimmäistä kertaa talviaikaan. Brooklynin kaduilla puhalsi viiltävän kylmä tuuli, kun nousimme ylös metrosta ja kiikutimme laukkujamme parkslopelaiseen vanhaan teollisuusrakennukseen tehtyyn hotelliimme. Talvi ei todellakaan ole mielestäni ihmisen parasta aikaa eikä se sitä ollut lempikaupungissammekaan. Silti reissusta jäi paljon mukavia muistoja, kuten vuoden vaihtuminen Prospect Parkissa, aamupalat lähidinerissa ja synkän talvinen Central Park.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

Road tripin majoitukset

Söimme juuri joululoman ensimmäisen aamun kunniaksi kasan pannukakkuja. Jäisillä mustikoilla ja runsaalla vaahterasiirapilla tietenkin. Samalla tuli väistämättä muisteltua viime kesän road tripiä, joka on pääosin jo muisteltu puhki blogin puolella (ok, joitakin paikkoja jäi esittelemättä, koska ikävän sattumuksen myötä suurin osa valokuvistani hävisi taivaan tuuliin, eikä edes sinne kuuluisaan pilveen kuitenkaan, murh!).

Yksi merkittävä aihe on vielä käsittelemättä, nimittäin majoitukset. Aloitimme reissumme New Yorkista, jossa yövyimme sekä Manhattanilla että Queensissa. Niistä lisää myöhemmin.

Länsirannikon puolelle lennettyämme majoituimme San Franciscossa lentokentän läheisyyteen Travelodgen motelliin. Halusimme jäädä kaupungin laidalle junayhteyden päähän keskustasta, koska olimme kuulleet, ettei autoa ole kovin helppo saada parkkiin San Franin keskustassa. Muuten ajelimme kaupungilla kyllä, mutta varsinaisena keskustapäivänä jätimme auton läheisen ostoskeskuksen parkkiin ja hyppäsimme junaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lue loppuun

IGTravelThursday / Jenkkien yllä

Lensimme viime kesänä New Yorkista road tripin alkupisteeseen San Franciscoon. Lentoaika oli jossain mielessä huonoin mahdollinen, kun lähtöaika oli niin aikaisin, ettei aamupalaa ehtinyt syödä hotellilla (kun se kerrankin olisi ollut tarjolla Nykin hotellissa) eikä naftisti mitoitetun ajan takia myöskään lentokentällä. Ja harvinaista kyllä, kuuden tunnin mittaisella lennolla ei tarjottu mitään (lipun hintaan kuuluvaa) syömistä. Päätin sitten ostaa juustotarjottimen, jossa oli myös pähkinöitä, rypäleitä ja kuivattuja hedelmiä. Nam, oli muuten parhaimpia lentokoneessa syömiäni ”aterioita”, jos sitä voi kokonsa vuoksi siksi nimittää.

IMG_0118 Lue loppuun

Sympaattinen San Luis Obispo

Road tripin ensimmäisen ajopätkän päämääränä oli San Luis Obispon pikkukaupunki. Miten sitten päädyimme juuri tähän paikkaan? Etukäteen Suomessa. Olimme nimittäin suunnitelleet ajavamme Santa Barbaraan ja yöpyvämme siellä. Kävin kuitenkin etukäteen tutkimassa kyseisen paikan majoitusmahdollisuuksia ja huomasin hintojen olevan ainakin kesä-heinäkuun vaihteessa ihan pilvissä. Jopa motelleissa!

Santa Barbara ei siis sopinut budjettiimme ja hyvä, että asia selvisi ennen kuin hurautimme autolla niin pitkälle saakka. Uusi yöpymispaikka vaikutti nimittäin myös jatkoreittiimme hiukan. Tutkimme kartalta pienempiä ja vähemmän suosittuja ei-merenrantapaikkoja, joissa maojitus olisi mahdollisesti edullisempaa. Huomasimme San Luis Obispon olevan kätevästi matkamme varrella ja lisäksi ihastuimme ajatukseen kyseisestä pikkukaupungista, sillä muistimme sen nimen yhdestä lempisarjoistamme (Näkijä, jonka viimeisen tuotantokauden jaksot alkoivat juuri!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

Upealla Kalifornian rantatiellä

Niin vain loppui lyhyt aikamme San Franciscossa ja oli aika lähteä tien päälle. Oli kieltämättä aika kutkuttavaa, kun varsinainen road tripimme alkoi vihdoinkin ja edessä oli satoja kilometrejä ajettavaa. Ensimmäisenä päämääränä oli San Luis Obispo, mutta kuten niin usein muulloinkin, oli itse matka vähintään yhtä tärkeä. Mikä lieneekin ihan itsestäänselvyys, kun ajetaan pitkin upeaa Kalifornian rantatietä.

Lähdimme matkaan aamuvarhaisella ja ajoimme Piilaakson läpi kohti Salinasia, jossa oli ensimmäinen pysähdyksemme. Näinkin lyhyen matkan varrella huomasi heti automatkailu viehättävyyden: maisema muuttuu lyhyessä ajassa suurkaupungin monikaistaisesta moottoritiestä kumpuilevaksi, okran väriseksi ruohikkomaisemaksi. Miten paljon tulisimmekaan näkemään erilaisia paikkoja auton kyydistä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue loppuun

Päivä San Franciscon keskustassa

Road tripin aikataulu salli meille ruhtinaallisen yhden kokonaisen päivän San Franciscossa. Onneksi meillä oli sen lisäksi tulopäivä, jolloin ehdimme käymään Baker Beachilla, Twin Peaks Hillillä ja Treasure Islandilla. Ihmeen paljon ehdimme nähdä niinkin lyhyen visiitin aikana!

San Francisco -päivänä auto jätettiin lentokenttämotellimme parkkiin ja hyppäsimme lähijunan kyytiin. Jäimme pois cable car – päätepysäkin kohdalla aikomuksena matkustaa klassisella Friscon kulkuneuvolla satamaan, Fisherman´s Wharfiin. Aikomukseksi se jäikin, sillä jonot olivat pitkät ja cable car -pysäkki täynnä pelkkiä turisteja, joten meni hieman maku koko jutusta. Lisäksi cable carin yksittäiset liput ovat varsin turistihintaiset. Päätimme kävellä kukkuloiden toiselle puolelle, sillä emme halunneet tuhlata vähäistä aikaamme jonottamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA sfo5

Lue loppuun