Upealla Kalifornian rantatiellä

Niin vain loppui lyhyt aikamme San Franciscossa ja oli aika lähteä tien päälle. Oli kieltämättä aika kutkuttavaa, kun varsinainen road tripimme alkoi vihdoinkin ja edessä oli satoja kilometrejä ajettavaa. Ensimmäisenä päämääränä oli San Luis Obispo, mutta kuten niin usein muulloinkin, oli itse matka vähintään yhtä tärkeä. Mikä lieneekin ihan itsestäänselvyys, kun ajetaan pitkin upeaa Kalifornian rantatietä.

Lähdimme matkaan aamuvarhaisella ja ajoimme Piilaakson läpi kohti Salinasia, jossa oli ensimmäinen pysähdyksemme. Näinkin lyhyen matkan varrella huomasi heti automatkailu viehättävyyden: maisema muuttuu lyhyessä ajassa suurkaupungin monikaistaisesta moottoritiestä kumpuilevaksi, okran väriseksi ruohikkomaisemaksi. Miten paljon tulisimmekaan näkemään erilaisia paikkoja auton kyydistä!

Salinasista jatkoimme rantatielle, jossa jylhät rantamaisemat tulivat vastaan lähes välittömästi. Huomasimme heti, että olimme sattumalta valinneet reittimme paremmin kuin hyvin: ajettaessa San Franciscosta etelään ollaan meren puoleisella kaistalla, joten maisemien edessä ei ole vastaantulevia autoja ja lisäksi näköalapaikoille pääsee pysähtymään helposti.

Ja vista pointeja eli näköalapaikkoja riittää. Puhumattakaan näköaloista! Rantatien varrella olevat maisemat ovat yksinkertaisesti upeita. Rannikko on jylhä ja meri velloo sinisenä ja kuohuavana alapuolella. Rinteissä kasvaa pieniä keltaisia kukkia. Rannat ovat vaaleahiekkaisia ja allokkoisia. Välillä ajetaan keskellä korkeaa ja tiheää metsää, jonka siimeksessä on lautarakenteisia motelleja ja pysähdyspaikkoja. Ensimmäisenä tulee mieleen leirikeskukset (ja oma kansainvälinen leiri Iowan metsien keskellä!).

Rantatie on kiemurainen ja sen ajamiseen menee aikaa. Tosin kulman takaa ilmestyviin aina vain uusiin rantoihin ja kallioihin ei helposti kyllästy. Lopulta tie suorenee ja autolla pääsee ajamaan taas hieman lujempaa. Mutta sitten pitää tehdä suorastaan äkkijarrutus, sillä viereisellä rannalla näkyy kymmeniä mursuja. Tai siis oikeammin merinorsuja (minulle kaikki tämän tyylilajin eläimet ovat mursuja).

Merinorsut lekottelevat auringonpaisteessa ja viileässä tuulessa rannalla, kuopien välillä hiekkaa päällensä. Paikalla on kymmeniä turisteja räpsimässä valokuvia hauskasta (ja ainakin itselle eksoottisesta) näystä, mutta onneksi kiltisti aidan takana. Merinorsut saavat rauhassa mellestää pitkällä rannalla.

Iltapäivä alkaa tässä vaiheessa olla jo pitkällä ja on aika ajaa pysähtelemättä San Luis Obispoon ja majoittua motelliin. Ensimmäinen päivä road tripistä on sujunut ongelmitta ja ikimuistoisesti.