Koska syysloman reissu New Yorkiin ei ollut lajiaan ihan ensimmäinen, päätettiin tällä kertaa tehdä jotain uutta. Siis muutakin, kuin kaupungin tutkiminen osittain uusilla seuduilla. Roadtripit ovat olleet suosikkejamme viime vuosina, joten ajateltiin, että miksipäs ei toteutettaisi sellaista minikoossa kaupunkilomailuun yhdistettynä. Ja kyllä kannatti! Kun pahimmat kaupunkihengaamisen paineet oli purettu, lähdimmekin maaseudun rauhaan pariksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Hudson-jokilaaksoa aina Poughkeepsieen asti, missä ylitimme joen ja ajoimme takaisin päin yöpyäksemme melko satunnaisesti valitussa Nyackissa. Toisena päivänä ajoimme Bronxin City Islandin kautta Long Islandille, vieraillen samalla myös Fire Islandilla. 
Jos joku ei vielä ole kuullut tätä hehkutusta, niin vuokra-automme oli tällä kertaa astetta parempi. Noudimme auton JFK:n vuokraamolta, sillä sinne oli lopulta kaikkein helpoin mennä junalla matkalaukkujen kanssa. Vuokraamon pihalla ovet auki käynnissä hyrrännyt kirkkaanpunainen avo-Mustang pääsi yllättämään minut aivan täysin, sillä odotin auton olevan korkeintaan samaa luokkaa, kuin aikoinaan Miamissa tai Länsirannikon road tripillä. Jos vuokra-aika on näinkin lyhyt kuin kaksi päivää, on paremman auton valitseminen tosi kivaa extraa ilman, että saa maksella upgrade-lisämaksua kuukausitolkulla matkan jälkeen.
Onneksemme sää oli vaihtunut jäätävästä viimasta takaisin lämpimään syysauringonpaisteeseen, joten saimme ajaa katto alhaalla lähes koko ajan. Ja voi sitä vapauden tunnetta, minkä auto meille taas toi, vaikka reittimme oli hyvin pitkälti etukäteen suunniteltu. Ajelimme jokivartta pitkin välillä pienempiä ja välillä isompia teitä, ohittaen sympaattisia pikkukaupunkeja kuten Hastings, Tarrytown, Sleepy Hollow, Ossining. 
Koska olimme vuoranneet auton puolesta päivästä eteenpäin, emme ehtineet ajaa sen kauemmaksi kuin Poughkeepsieen, jossa pysähdyimme rantakadun varteen ihailemaan kirkuvanpunaisia puita ja korkealla yläilmoissa olevaa kävelysiltaa. Näimme, että sillalla liikkuu ihmisiä, mutta sillan alkupäät katosivat jonnekin kauaksi kaupungin sisään, joten rannasta käsin sillalle ei päässyt. Ajelimme autolla keskustan läpi ja lopulta huomasimme parkkipaikan, joka oli sillan alkupää, joten pääsimme itsekin kävelemään tuota suhteellisen uutta siltaa, joka oli siis rakennettu vanhan sillan päälle. Sillalta pääsee ihailemaan Hudson-joen maisemia melkoisen korkealta! 
Seuraavana päivänä lähdimme osittain takaisin päin kohti New Yorkia, kurvaten kuitenkin vain Bronxin läpi City Islandin alueelle, jossa saimme ensikosketuksen loppureissun merellisiin tunnelmiin. City Island oli selvästi vielä aivan unessa aamupäivällä, eikä vastaan tullut juuri muita kuin satunnaisia kalastajia. Saaren rannoilla oli lukuisia sea food -ravintoloita, jotka ovat varmasti täydessä tunnelmassa kesäiltaisin. Nyt kaikki näytti suorastaan hylätylle ja vain lokit olivat jääneet jäljelle. 
Matka jatkui kohti Fire Islandia, joka on pelkkä hassun kapea viiva kartalla. Saaren päänähtävyyksiä ovat upeat rannat sekä tunnettu majakka, jonne pääsee kävellen rakennettua polkua pitkin (dyynien puolella ei saa tallailla). Jätimme auton valtavalle parkkipaikalle, joka on taatusti ihan täyteen ammuttu kesäisin, mutta näin syksyllä se oli melkein autio (ja ilmainen). Piipahdimme myös pitkällä, hienohiekkaisella rannalla, joka kylpi syysauringon valossa ja tuiversi hiuksia vähintään yhtä paljon kuin avoauton kyydissä oleminen. 
Fire Islandilta jatkoimme Long Islandille ja ajoimme Hamptonsien läpi kohti saaren kärkeä Montaukia. Loppupäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta maisemia katseltiin auton kyydistä sekä Montaukin satamasta käsin. Joka paikassa oli aistittavissa sesongin ulkopuolisen ajan hiljaisuus, mikä sopi meille hyvin. Viihtyisien pikkukaupunkien läpi ajaminen toi mieleen jälleen kerran kaikki telkkariohjelmat ja elokuvat, vaikka ympäristö olikin harvinaisen rauhallinen ja suorastaan unelias. Ihan kuin koko Long Island olisi valmistautunut talviunille. 
Auringon alla 