Kahden päivän mini-roadtrip New Yorkin osavaltiossa

Koska syysloman reissu New Yorkiin ei ollut lajiaan ihan ensimmäinen, päätettiin tällä kertaa tehdä jotain uutta. Siis muutakin, kuin kaupungin tutkiminen osittain uusilla seuduilla. Roadtripit ovat olleet suosikkejamme viime vuosina, joten ajateltiin, että miksipäs ei toteutettaisi sellaista minikoossa kaupunkilomailuun yhdistettynä. Ja kyllä kannatti! Kun pahimmat kaupunkihengaamisen paineet oli purettu, lähdimmekin maaseudun rauhaan pariksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Hudson-jokilaaksoa aina Poughkeepsieen asti, missä ylitimme joen ja ajoimme takaisin päin yöpyäksemme melko satunnaisesti valitussa Nyackissa. Toisena päivänä ajoimme Bronxin City Islandin kautta Long Islandille, vieraillen samalla myös Fire Islandilla. auringonallaPA221580Jos joku ei vielä ole kuullut tätä hehkutusta, niin vuokra-automme oli tällä kertaa astetta parempi. Noudimme auton JFK:n vuokraamolta, sillä sinne oli lopulta kaikkein helpoin mennä junalla matkalaukkujen kanssa. Vuokraamon pihalla ovet auki käynnissä hyrrännyt kirkkaanpunainen avo-Mustang pääsi yllättämään minut aivan täysin, sillä odotin auton olevan korkeintaan samaa luokkaa, kuin aikoinaan Miamissa tai Länsirannikon road tripillä. Jos vuokra-aika on näinkin lyhyt kuin kaksi päivää, on paremman auton valitseminen tosi kivaa extraa ilman, että saa maksella upgrade-lisämaksua kuukausitolkulla matkan jälkeen.

auringonallaPA210060auringonallaPA220107auringonallaIMG_4957Onneksemme sää oli vaihtunut jäätävästä viimasta takaisin lämpimään syysauringonpaisteeseen, joten saimme ajaa katto alhaalla lähes koko ajan. Ja voi sitä vapauden tunnetta, minkä auto meille taas toi, vaikka reittimme oli hyvin pitkälti etukäteen suunniteltu. Ajelimme jokivartta pitkin välillä pienempiä ja välillä isompia teitä, ohittaen sympaattisia pikkukaupunkeja kuten Hastings, Tarrytown, Sleepy Hollow, Ossining. auringonallaPA211451auringonallaPA211458auringonallaPA211460Koska olimme vuoranneet auton puolesta päivästä eteenpäin, emme ehtineet ajaa sen kauemmaksi kuin Poughkeepsieen, jossa pysähdyimme rantakadun varteen ihailemaan kirkuvanpunaisia puita ja korkealla yläilmoissa olevaa kävelysiltaa. Näimme, että sillalla liikkuu ihmisiä, mutta sillan alkupäät katosivat jonnekin kauaksi kaupungin sisään, joten rannasta käsin sillalle ei päässyt. Ajelimme autolla keskustan läpi ja lopulta huomasimme parkkipaikan, joka oli sillan alkupää, joten pääsimme itsekin kävelemään tuota suhteellisen uutta siltaa, joka oli siis rakennettu vanhan sillan päälle. Sillalta pääsee ihailemaan Hudson-joen maisemia melkoisen korkealta! auringonallaPA211480auringonallaPA211481auringonallaPA211484Seuraavana päivänä lähdimme osittain takaisin päin kohti New Yorkia, kurvaten kuitenkin vain Bronxin läpi City Islandin alueelle, jossa saimme ensikosketuksen loppureissun merellisiin tunnelmiin. City Island oli selvästi vielä aivan unessa aamupäivällä, eikä vastaan tullut juuri muita kuin satunnaisia kalastajia. Saaren rannoilla oli lukuisia sea food -ravintoloita, jotka ovat varmasti täydessä tunnelmassa kesäiltaisin. Nyt kaikki näytti suorastaan hylätylle ja vain lokit olivat jääneet jäljelle. auringonallaPA221509auringonallaIMG_4996auringonallaIMG_4999auringonallaIMG_4998Matka jatkui kohti Fire Islandia, joka on pelkkä hassun kapea viiva kartalla. Saaren päänähtävyyksiä ovat upeat rannat sekä tunnettu majakka, jonne pääsee kävellen rakennettua polkua pitkin (dyynien puolella ei saa tallailla). Jätimme auton valtavalle parkkipaikalle, joka on taatusti ihan täyteen ammuttu kesäisin, mutta näin syksyllä se oli melkein autio (ja ilmainen). Piipahdimme myös pitkällä, hienohiekkaisella rannalla, joka kylpi syysauringon valossa ja tuiversi hiuksia vähintään yhtä paljon kuin avoauton kyydissä oleminen. auringonallaPA221529auringonallaPA221551auringonallaPA221558Fire Islandilta jatkoimme Long Islandille ja ajoimme Hamptonsien läpi kohti saaren kärkeä Montaukia. Loppupäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta maisemia katseltiin auton kyydistä sekä Montaukin satamasta käsin. Joka paikassa oli aistittavissa sesongin ulkopuolisen ajan hiljaisuus, mikä sopi meille hyvin. Viihtyisien pikkukaupunkien läpi ajaminen toi mieleen jälleen kerran kaikki telkkariohjelmat ja elokuvat, vaikka ympäristö olikin harvinaisen rauhallinen ja suorastaan unelias. Ihan kuin koko Long Island olisi valmistautunut talviunille. auringonallaPA221589auringonallaPA221592auringonallaPA221596auringonallaIMG_5063auringonallaPA221603

Mainokset

Päivät 6 ja 7: Pientä harmitusta Hamptoneissa ja paluu kaupunkiin

Mini-roadtripin toinen päivä alkoi ajomatkalla Nyackista Hudson-joen yli ja Nykin pohjoisosan läpi kohti Long Islandia. Teimme ensimmäisen pysähdyksen Bronxin puolella sijaitsevalla City Islandilla, jonka tunnelma oli taas ihan erilainen, kuin Nykissä ollessa voisi odottaa: kalastajia, sea food -ravintoloita ja puisia laitureita.

NewYork22

City Islandilta lähdettäessä laskimme taas Mustangin katon alas, vaikka aamupäiväiset lämpötilat eivät yhtä korkeita olleetkaan kuin edellisenä iltapäivänä. Matkasimme ensimmäiseksi Fire Islandille, joka on aivan hassun kapea kaistale, pelkkä pitkä viiva kartassa. Ajoimme majakkaa lähimpänä olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme matkaa jalan. Kävelimme hetken aikaa tuulisella rannalla ja kuvittelimme millainen kuhina siellä käy kesäisin. Nyt ranta oli lähes autio ja kaikki ravintolat ja muut palvelut olivat jo sulkeneet ovensa tämän sesongin osalta.

NewYork21

Lähdimme iltapäivästä ajamaan kohti toista majakkaa Montaukissa, ohittaen samalla lukuisia hassun kuuloisia paikkakuntia, joista ei moottoritieltä käsin nähnyt vilaustakaan. Oli suorastaan huvittavaa, kuinka tylsää seutua saaren keskikohta on: pelkkää matalaa mäntymetsää ja pusikkoa moottoritien ympärillä. Lähempänä määränpäätä vaihdoimme pienemmälle tielle, joka menee mm. Hamptonien läpi.

Matkan varrella ihastelimme pelloilla kasvavia isoja oransseja kurpitsoja, joita kaupattiin tienvarsikojuissa tämän tästä. Halloweenin lähestymisen on huomannut selvästi niin kaupungissa kuin sen ulkopuolellakin. Montaukin lähestyessä minulla alkoi tehdä mieli hummerisämpylää ja kilometrien kuluessa sain suorastaan pakkomielteen siitä: lobster roll kuulostaa juuri sellaiselta ruualta, mitä Long Islandilla pitää syödä. Onneksemme satuimme ohittamaan varsin lupaavan näköisen katukeittiön, joka mainosti isosti hummerisämpylöitään. Päätimme pysähtyä paikassa paluumatkalla, sillä Montauk oli jo nurkan takana.

Epäonni alkoi majakalle saavuttuamme: portilla oleva kyltti kertoi, että paikka on jo sulkenut ovensa ja kannattaa varoa vahtikoiraa. Ei siinä auttanut kuin kääntää auton nokka Long Islandin kaukaisimmasta kärjestä kohti vilkkaampia mestoja. Päätimme ajaa Montaukin satamaan. Sitä ennen huomasimme kyltin näköalapaikasta ja lähdimme kulkemaan pusikkoista polkua pitkin odottaen huikeita näkymiä. Hetken tarvottuamme pusikossa päätimme kuitenkin jättää näköalat väliin, sillä ei ollut mitään takeita siitä, että seuraavankaan oksan takana olisi mitään sen ihmeellisempää. Lisäksi paikalla oli punkkivaroitus, mikä ei hirveästi houkutellut liikkumaan luonnossa.

NewYork23

Hyppäsimme takaisin autoon ja hurautimme satamaan, missä onnemme oli kääntymässä: ihana vanhaa charmia henkivä lobster roll -kärry oli parkissa juuri täydellisellä rantatörmällä! Äkkiä taas auto parkkiin ja dollarit kourassa sämpyläostiksille. Juuri kun olimme jo mahat kurnien luulleet syövämme ihanat Long Island -henkiset eväät merituulta haistellen, jouduimme pettymään jälleen: kärry oli vetänyt luukut kiinni sillä aikaa, kun laitoimme autoa viereiseen parkkiin. Ai että harmitti olla koko ajan yhden askeleen jäljessä!

Kävelimme hetken satama-alueella, joka oli ihanan sammahtanut kesäsesongin jälkeen, eikä paikalla näkynyt ollenkaan muita turisteja tai edes kovinkaan montaa paikallista. Pienen kuvaustauon jälkeen oli kuitenkin aika jatkaa matkaa, sillä tienvarren ruokapaikka muistui taas mieleen ja emme halunneet nähdä sielläkin suljettu-lappua luukulla. Mutta epäonni jatkui taas ja tällä kertaa poliisin muodossa, joka ohjasi kaiken liikenteen pois päätieltä ja hummeriherkkujen ääreltä. Nyt ei voinut muuta kuin luovuttaa ja ajaa ruokakaupan kautta Southamptonin motellillemme. Tarviiko edes sanoa, että tehtiin sen ruokakaupankin suhteen yksi hukkareissu isoon K-Martiin, missä ei myyty muuta kuin pakasteita ja sipsejä. Argh!

NewYork25

Perjantaina jouduimme luopumaan autostamme ja ajelimme Hamptonseista JFK:n läheiselle autovuokraamolle. Jäljellä oli vielä yksi yö Manhattanilla ja tällä kertaa ihan Times Squaren kupeessa, mistä oli kätevä tehdä vielä pieni turistikierros mm. Grand Central Terminaliin, kaupunginkirjastolle ja Central Parkiin. Ai että olikin hienot ruskamaisemat puiston etelälaidalla! Olisin voinut kierrellä siellä tunteja. Viikko aikaisemmin ruska ei ollut vielä kovin vaikuttava, joten elättelimme koko ajan toiveita, että loppulomasta tilanne on eri. Syksy on kyllä ehdotonta lempiaikaani Nykissä!

NewYork24

Viimeisen yön molemmin puolin ehdittiin myös syödä vielä jotain. Perjantaina illalla menimme tuttuun tapaan herkuttelemaan ribseillä ja brisketillä Virgil’s Real BBQ -ravintolaan. Lauantaina huomasimme onneksemme, että koska lentomme lähtisi vasta myöhemmin iltapäivällä, oli meidän mahdollista vielä hurauttaa Brooklynin puolelle Smorgasburgiin, jonka missasimme sunnuntaina. Valitsimme kahdesta lokaatiosta meille sen uuden, eli talvisin Industry Cityssä pidettävän Brooklyn Flean. Olimmekin käyneet aikaisemmin keskiviikkona samoilla seuduilla kävelemässä Sunset Parkissa. Sekä kirppari että ruokatori että itse paikka olivat juuri meidän makuumme ja olisin voinut hengata siellä koko päivän ja ostaa laukun täyteen tavaraa, mutta tässä vaiheessa reissua päädyttiin vain herkuttelemaan tacoilla, täytetyllä patongilla, kaktuslimonadilla ja thaimaalaisella kuplateellä. Olipa hyvä lopetus lomalle!

NewYork26

Muutenkin kaikki meni ihan nappiin lähdön suhteen, eikä edellisen loman tapaisesta säätämisestä ollut tietoakaan. Jätimme siis jäähyväiset Nykille hyvissä väleissä, jopa lämpimissä. Veikkaisin, ettei tämäkään ollut vielä viimeinen reissu. Se on ainakin varmaa, että joku syksy teen vielä uusintakierroksen Central Parkissa!

Uneliaan rauhallista menoa Rockaway Beachilla

Eilen piti olla melko leppoisa päivä edelliseen verrattuna, mutta silti kaaduimme sänkyihin ihan umpiväsyneinä jo yhdeksän jälkeen. Ja nukuimme, siis minäkin, ihan aamu kuuteen saakka! Jee! Ehkä meri-ilma kesytti meidät.

Huitelimme vielä aamusta kaupungilla, kävimme mm. Lexington Avenuella ja Brooklynin puolella Smith/9th Streetin metroasemalla ihailemassa kaupunkinäkymiä. Ja sitten lähdimme taittamaan metromatkaa Long Islandille, Rockaway Beachille.

IMG_20140512_105338

d21

Metromatka oli kuin Nykin vertauskuva: kaupungista rannalle, läpi suotyyppisten alueiden ja lähiöiden. On aika uskomatonta, että saman kaupungin alueelta löytyy toisistaan niin erilaisia paikkoja. Jos Manhattanilla olikin taas vilinää, niin pitkien siltojen päässä Long Islandilla meno oli unenomaisen rauhallista, jopa epätodellista jossain määrin, sillä osa taloista oli niin huonokuntoisia, että ne olivat hylättyjä.

d22

Suuntasimme ensiksi surffareiden pehmeähiekkaiselle rannalle numero 67 (Beach 67th Street – Arverne by the Sea). Sää oli viileämmän tuulen myötä vähemmän lämmin kuin lähtiessä, mutta t-paidassa tarkeni näin toukokuussakin. Liekö syy siinä, että oli maanantaiaamupäivä vai toukokuussa, mutta suurella rannalla oli todella hiljaista ja rauhallista, vain muutamia surffareita lautoineen ja muutama pienempi porukka, yksi lenkkeilijä. Ihana ranta, ja niin lähellä kaupunkia!

d23 d24

Pienen rantahengailun jälkeen kävelimme takaisin metroasemalle ja viereiseen pieneen ostariin välipalalle Dunkin Donutsille, jotta voisimme kätevästi käydä siellä myös vessassa. Puolitettu jääkahvi ja suklaadonitsi piristi kummasti, vaikkei ne edelleenkään ole parhaimmasta päästä.

d25

Seuraavaksi ajelimme suunniteltuun lounaspaikkaamme, rannalle numero 98 (Beach 98th Street – Playland), mikä vaati A-linjan vaihtamista toiseen haaraan menevään metroon. Lyhyen kävelymatkan päässä metroasemasta on mm. kalatacoistaan tunnettu Rockaway Taco. Katsoimme aluksi pääkadulta päin, että paikka on kiinni, mutta sivukadulla huomasimme, että eipä onneksi olekaan. Emmekä olleet ainoita, sillä rentoa taco-lounasta oli kyseisestä kopista hakemassa melko moni muukin.

IMG_20140512_143902

IMG_20140512_143814

Tilasimme kala-, liha- ja chorizo-tacoja guacamolella sekä paikan erikoismehut: vesimeloni ja ananas-minttu. Istuimme kadulle penkille paistattelemaan päivää sillä aikaa, kun odotimme annoksiamme. Grillillä on myös pieni hauska sivu”piha”, jossa on pöytiä ja tuoleja. Annokset oli juuri niin hyvät kun odotettiinkin, tosin minä pidin enemmän kalatacosta kuin lihasta ja Antti chorizosta enemmän kuin lihasta, joten lihataco ei liene mikään paikan myyntivaltti. Mehut oli kivan raikkaat ja sopi rentoon surffifiilikseen.

d27 d26

Lounaan jälkeen tuli aika raukea olo, joten laahustimme vain takaisin metrolle ja kolistelimme takaisin kaupungin vilinään. Illalla saimmekin kokea oikean Rockawayn vastakohdan, kun menimme käymään Midtownissa. Suuntasimme aluksi Central Parkin viereiseen Applen lippulaivamyymälään, joka on jo nähtävyys sinällään. Paikka oli kyllä oikeasti ihan kamala, kun se oli niin täynnä ja niin meluinen, että ei sieltä olisi voinut oikesti ostaa mitään isompaa. Mutta saatiin kyllä ne pienet jutut mitä tultiin hakemaankin, maksamisessa ei kestänyt jonosta huolimatta kovin kauaa ja kuitti tuli Apple ID:lle, kätevää.

d28

Suunnitelmissa oli käydä muuallakin pikkuostoksilla, mutta Midtownin ryysis oli sellainen, ettei metroon mahtunut odottelun jälkeenkään, joten kävelimme vielä 5th Avenuelta seiskalle ja hyppäsimme vähän väljemmillä vesillä toisen metron kyytiin ja ajoimme Madison Square Parkiin. Tiedätte varmaan miksi!

d211

Ja siellähän se oli tutulla paikallaan, Shake Shack. Valot oli jo sytytetty, vaikka ei ollut vielä hämärää ja jono kiemurteli tuttuun tapaan. Pöytää sai metsästää, kuten aina, mutta se viimein löytyi, kuten aina. Shack Burger ja Smoke Shack maistuivat juuri niin hyviltä, kuin kyseisessä puistossa yleensäkin, eikä juustoranut pettäneet nekään. Eikä Madison Square Parkin tunnelma, joka oli kepeän vilkas, mutta jokseenkin maanläheinen (huolimatta keskellä puistoa olleesta vip-tilaisuudesta viulumusiikkeineen). Oravat hyppi puissa tähystäen puiston halki makupaloja ja ihmiset olivat iloisella tuulella, maanantaista huolimatta. Puiston laidalla oli myös ruokatori, jonka pöytiä suojasivat Marimekon Unikko-kankaiset päivänvarjot (Marimekon liike on puiston laidalla).

d210

Kotiin päästyämme (kutsun hotellia aina kodiksi…) olimme taas ihan rättiväsyneitä, mikä saattaa kyllä johtua myös edellisen päivän High Line keikan aihettamasta allergiasta. Nenä vuotaa, aivastuttaa ja silmät on turvonneet. Olo tuntuu kuumeiselle, mutta onneksi en ole oikeasti kipeä. Hieman vaan väsynyt ja ärtynyt kaikesta aivastelusta. Mutta joka tapauksessa myös toinen Nyki-päivämme oli ihan huippu!