Tucson, kaktusten valtakunta

Olimme valinneet Tucsonin majoitukseksemme koko reissun kitsimmän motellin. Copper Cactus Inn oli rähjäinen, mutta lopulta ihan kelpo yösija, eikä siellä olosuhteista huolimatta ollut mitään merkkiä ötökkäpainajaisen toistumisesta. Ja onnistuimmepa majoittumaan Tucsonin upeimman valomainoskyltin viereen!

auringonallaIMG_3383auringonallaDSC_0759

Tiesin odottaa Tucsonilta kaktuksia, mutta hauskaa oli, että niitä kasvoi kaupungissakin siellä täällä. Teimme lyhyen kaupunkikierroksen, jonka aikana ehdimme huomata edellämainitun lisäksi, että 1) Tucsonin keskusta on hyvin pieni, 2) siellä on mielenkiintoisen näköisiä rakennuksia, mutta ihmisiä ei näy juuri missään, 3) jotkut hemmetin heinäsirkat pitävät ihan tajuttoman kovaa meteliä, varsinkin sirittäessään rautaporttia vasten, ja 4) ne sirkat osaa myös lentää!

auringonallaDSC_0729auringonallaDSC_0734
auringonallaDSC_0742auringonallaIMG_3395
auringonallaIMG_3398Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Phoenixia, mutta sitä ennen ajoimme Saguaron kansallispuiston liepeille tutkimaan vielä hieman lisää kaktuksia. Emme menneet varsinaisen kansallispuiston alueelle, sillä kaktuksia oli ihan riittävästi puiston ulkopuolellakin. Melko valtavia olivatkin!auringonallaDSC_0794
auringonallaDSC_0767Saguaro

Mainokset

Erämaan autioilla pihoilla

Road tripin aikana tuli ajettua jokunenkin maili erämaassa. Pysähdyimme heti alkumatkasta Los Angelesin ja Las Vegasin välillä Amboyssa, joka ei ole varsinaisesti mitenkään autioitunut, mutta melko hylätylle siellä silti näytti. Ajomatkojen aikana vastaan tuli lukuisia asumattomia taloja, autonraatoja ja entisiä huoltoasemia, kauppoja tai ravintoloita. Sinne ovat jääneet, pystyyn kuolemaan, kun elämä on siirtynyt jonnekin muualle.

auringonallaIMG_3359auringonallaIMG_3361
auringonallaIMG_3363El Pasosta lähdettäessä paahdoimme melkein yhtä kyytiä moottoritietä kohti Tucsonia. Yhden kylän kohdalla kaarsimme liittymästä vanhalle, pienemmälle tielle ja olimme taas keskellä yhtä puoliautioitunutta kylää. Kyseessä oli Bowie, joka on melkein elokuvista tuttu Rambon kotikylä. Tosin kylää ei koskaan näytetä, siihen vain viitataan. Mutta nimi oli Antille tuttu, joten kurvasimme tuppukylän läpi ja pysähdyimme hetkeksi. Kylän koirat haukkuivat meille niin, että autiot kadut raikuivat. Eivät olleet tainneet nähdä vieraita pitkään aikaan. auringonallaIMG_3365
auringonallaIMG_3364auringonallaIMG_3366
auringonallaIMG_3367auringonallaIMG_3369

Mahtavan Monument Valleyn länkkärimaisemissa

Vanhempani heittivät muutama vuosi sitten pienen road tripin Jenkeissä ja osittain heidän innoittamana lähdimme kaksi vuotta sitten omalle reissullemme. Kuten me, myös vanhempani haluaisivat kovasti tehdä vielä toisenkin kierroksen, sillä mielenkiintoista näkemistä riittää. Isääni jäi erityisesti kaivelemaan se, etteivät he nähneet Monument Valleyn ”inkkarimaisemia”. Kesäkuussa lisäsin heidän matkakuumettaan lähettämällä videotervehdyksen suoraan paikan päältä: ”Tässä ne isän inkkarimaisemat nyt on”.

monumentvalleyIMG_3086monumentvalleyIMG_3087
monumentvalleyDSC_0401monumentvalleyDSC_0402

Suunnittelumme Monument Valleyn osuutta varten oli jokseenkin surkuhupaisaa. Olimme aamulla käyneet Antelope Canyonissa ja lähteneet ajamaan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta sen jälkeen. Toiveina oli: 1) se yksi kohta missä näkyy niitä kallioita, 2) se yksi suora pätkä tietä, olikos se nyt Forrest Gump roadinakin tunnettu. Jokaisen pitkän suoran tietämillä mietimme, että joko nyt, ja jokaisen kallionyppylän kohdalla katselimme arvioiden, että onko tämä nyt valokuvista tuttua maisemaa vai ei.

monumentvalleyIMG_3088monumentvalleyIMG_3107
monumentvalleyP6280303monumentvalleyDSC_0440

Saapuminen Monument Valleyn alueelle Arizonan puolelta etelästä oli jossain määrin hyvä juttu, sillä maisemat muuttuivat koko ajan hienommiksi ja hienommiksi. Aluksi pysähtelimme ihan turhaan paikoissa, joiden jälkeen tuli jotain vieläkin parempaa. Ja vihdoin Utahin puolella aloin nyökytellä tyytyväisenä, että nyt näyttää siltä, mikä mielikuva valokuvien perusteella on tullut. Ja hups, siinähän se pitkä suorakin on. Ja huomaahan sen jo siitäkin, että paikalla kuvattiin niin selfieitä kuin skeittivideoita.

monumentvalleyDSC_0418MonumentValley5
monumentvalleyDSC_0425monumentvalleyDSC_0421

Luulimme, että Monument Valleyn anti oli tässä, mutta ajoimme pidemmälle Utahin puolelle, koska reittimme kulki muutenkin sitä kautta. Ja mitä vielä, upeita kalliomuodostumia olisi riittänyt vaikka useammalle päivälle ja pienissä länkkärikylissäkin olisi voinut pysähtyä vähän pidemmiksi hetkiksi. Tänne haluan vielä uudelleen!

monumentvalleyIMG_3113monumentvalleyIMG_3116
monumentvalleyDSC_0444monumentvalleyDSC_0445
monumentvalleyIMG_3125monumentvalleyIMG_3127
monumentvalleyDSC_0448monumentvalleyDSC_0451
monumentvalleyDSC_0452

Antelope Canyonin upea, oranssi maailma

Pagessa sijaitseva Antelope Canyon on tuntunut olevan monen matkabloggaajan listalla viime vuosien ajan. Itsekin katselin ainakin Inkan ja Ullan&Kirsin kuvia tuosta oranssinhehkuisesta kanjonista, joista lower canyon sijaitsee maan alla ja upper canyon maan päällä, mutta luolan sisällä. Ennen reissua yritimme kiihkeästi selvittää, onko kanjoniin mahdollista mennä omatoimisesti, mutta pettymykseksemme tulimme siihen tulokseen, että ei ole. Kanjoni sijaitsee Navajo-intiaanien maalla ja sinne pääsee vain järjestetyllä retkellä. Ja retkiä on myynnissä eri tyyppisiä ja eri hintaisia.

antelopecanyonDSC_0228antelopecanyonDSC_0226
antelopecanyonDSC_0230antelopecanyonDSC_0231

Me valitsimme itse Navajo Toursin ja heidän ns. peak time -retken, jolloin auringonvalo on upper canyonissa parhaimmillaan. Tällöin kanjoniin ilmestyy myös se kuuluisa valonsäde, joka lankeaa luolan katossa olevasta aukosta keskelle oranssia luolaa. Retki on hieman muita ajankohtia kalliimpi, mutta ei olennaisesti. Retkemme hinta oli noin 40 dollaria per henkilö ja varasimme sen ennakkoon netin kautta. Alueelle tultaessa maksettiin myös kansallispuistomaksu tai vastaava.

antelopecanyonDSC_0234AntelopeCanyon1
antelopecanyonDSC_0266

Retki oli amerikkalaiseen tyyliin tarkasti organisoitu ja aluksi koko isolle ryhmälle kerrottiin pelisäännöt. Sen jälkeen porukka jaettiin pienempiin autokuntiin ja matka kanjonille taittui hiekanpöllyisessä kyydissä kuivunutta joenuomaa pitkin. Kanjonille saavuttaessa tehtiin hyvin selväksi kuinka paljon meillä oli aikaa ja että kaikkien piti liikkua tiukasti oppaan tahdissa. Saimme itse muutamaan otteeseen kehotuksia pysyä muun ryhmän mukana, kun jäimme kuvaamaan muiden jälkeen. Se tietenkin harmitti hiukan, ettei kanjonissa saanut liikkua omatoimisesti. Oppaamme kuitenkin kertoi hyvin asiantuntevasti kanjonin taustoista sekä ohjasi valokuvausta ammattilaisen neuvoin, sillä varjoilla ja valoilla leikkivät kanjonin seinämät eivät ole niitä helpoimpia kuvattavia.

auringonallaDSC_0242
antelopecanyonDSC_0280antelopecanyonIMG_3014

Antelope Canyonin retkeä suunnittelevien kannattaa heti hylätä haaveet siitä, että kanjonissa pääsisi vierailemaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitä vastoin kapeassa kanjonissa on paikoin jopa ahdasta, sillä paikalla on samaan aikaan useampi ryhmä. Se ei tietenkään vähennä kanjonin kauneutta, mutta tunnelma on hieman erilainen, kuin kuvista saattaisi päätellä. Silti kanjoni on ainutlaatuinen ja huikea kokemus, eikä sitä kannata ohittaa Pagen lähistöllä vieraillessaan. Miten luonto voikaan muovata jotain noin kaunista!

antelopecanyonIMG_3076AntelopeCanyon2
antelopecanyonDSC_0354

Hämmentävä Pagen pikkukaupunki

Page oli monellakin tapaa hämmentävä paikka. Minulle tuntematon kyläpahanen oli reissumme kallein majoituspaikka. Kyllä! Ja Pagessa jos missä lukuisat motellit ja muut majoitukset voivat myös olla täyteen varattuja jo hyvissä ajoin, ainakin kun kesäsesongista puhutaan. ”Kaupungin” kokoon nähden siellä on silti todella paljon majoituskapasiteettia. Edullisimmastaa päästä oleva motelliyö kustantaa noin satasen, ainakin jos on tehnyt varauksen jo kuukausia aikaisemmin. Muut majoitukset ovatkin sitten kalliimpia.

auringonallaDSC_0216Meille Pageen saapuminen oli myös yhtä hämmennystä, kun saimme tutustua oikein olan takaa Arizonan kesäaikaan ja ei-kesäaikaan. Nämä vyöhykkeet vaihtelevat nimittäin alueittain, mutta eivät mitenkään loogisesti. Niinpä ajoimme Grand Canyonilta umpiväsyneenä Pageen ollen välillä kesäajassa ja välillä talviajassa. Luulimme saapuvamme perille kesäajassa olevaan Pageen ja kävimme tiedustelemassa motellihuonettamme puoliunessa, mutta lopulta monen mutkan ja kyselykierroksen jälkeen meille selvisi, että kello olikin tuntia vähemmän. auringonallaDSC_0196

Page on monien Arizonassa matkustavien listalla siitä syystä, että se tarjoaa noin pieneksi paikaksi aika paljon upeita luonnonnähtävyyksiä. Kuuluisin niistä taitaa olla Antelope Canyon, jonka maan alaiselle ja päälliselle kanjonille pääsee vierailemaan silloin, kun vesi ei ole niitä valloittanut. Vesi on sinällään yksi Pagen nähtävyyksistä, sillä Colorado-joki kurvaa kaupungin ohitse ja tekee hieman sen keskustan ulkopuolella kuuluisan mutkan, Horseshoe Bendin. Kyseinen nähtävyys on puheiden ja kuvien perusteella yksinkertaisesti upea, mutta samalla helposti uuvuttava eikä kesä(tuli)kuumalla näköalapaikalle tarpominen ole välttämättä ihan suositeltavaa. Me kävimme tsekkaamassa tilannetta, Antti jopa käveli rinteen päälle nähdäkseen reitin paremmin, mutta totesimme, että oli ihan liian kuuma ilma kokeilla onneaan, vaikka kymmenet muut turistit ikään ja kuntoon katsomatta urhoollisesti lähtivät vaivaiselle mailin patikkaretkelle. Tosin suurin osa heistä oli ahtautunut matkan varrella olevaan katokseen, eivätkä tainneet uskaltaa liikahtaa sieltä mihinkään.

auringonallaDSC_0199Sen sijaan me ihailimme jokea vähän matkan päässä olevalta näköalapaikalta sekä Glen Canyonin padon toiselta puolelta, läheltä Lake Powell -tekojärveä. Alhaalla kanjonissa kulkeva syvän vihreänsininen jokivesi ja Pagen alueelle tyypillinen punainen aaltoileva kallio tekevät maisemasta hyvin omalaatuisen. Vihreää ei sitten näykään juuri missään! auringonallaDSC_0206

Olosuhteiden ja todella aikaisen heräämisemme takia makasimme suurimman osan Pagen ajastamme ihan naatteina ihanan viileässä motellihuoneessamme. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme virkeinä Antelope Canyonin retkeämme varten ja sitä ennen katselimme myös lähiseudun sympaattisia katuja vanhoine motellirakennuksineen. Vaaleanpunainen parakki oli suosikkini!

auringonallaIMG_0549

Aamun ensimmäiset (Grand Canyon)

Gran Canyon oli niin upea kokemus, että se vaatii vähintään kaksi postausta. Ja enemmän kuvia kuin sanoja. On nimittäin mahdotonta kuvailla, miten uskomaton fiilis on katsoa kanjonin laidalla pehmeän vaaleanpunaiseen usvaan ja seurata, kuinka valtavien lohkareiden ääriviivat alkavat pikkuhiljaa muodostua auringon noustessa ja valaistessa äärettömän suurta tyhjää aukkoa. Kuvistakaan ei pysty aistimaan sitä pehmeää hiljaisuutta, joka kanjonilla vallitsee. Ihan kuin kyseessä olisi musta aukko, joka imee kaiken sisäänsä. Jäljelle jää vain tyyni rauhallisuus. En tiedä olenko koskaan kokenut mitään niin hienoa. Auringonnousu Grand Canyonilla saa onnen tunteen läikähtämään mielessäni varmasti loppuelämän.

grandcanyonDSC_0035grandcanyonDSC_0040
grandcanyonP6260228grandcanyonIMG_2922
grandcanyonIMG_2921auringonallaP6260222
grandcanyonIMG_2928grandcanyonDSC_0046
grandcanyonDSC_0050grandcanyonDSC_0060
grandcanyonDSC_0064grandcanyonDSC_0069
grandcanyonIMG_2909

Kallioista mäenlaskua Slide Rockissa

Las Vegasin pysähdyksen ja pienimuotoisen akkujen latauksen jälkeen jatkoimme matkaa Hooverin padon kautta Flagstaffiin, jossa oli hyvä yöpyä Grand Canyonin vierailua varten. Matkaa kanjonille tuli sieltä reilu 100 kilometriä, mutta motellihinnat olivat varsin kohtuulliset ainakin ennakkoon varatessa. Flagstaff itsessään vaikutti viihtyisälle pikkukaupungille, jonka pääkatu oli hieman länkkärihenkinen. Lisäksi motellimme lähellä oli mm. mielenkiintoisen näköinen pienpanimo, jonka oluita olisimme voineet mennä maistelemaan, jos meillä ei olisi ollut muita suunnitelmia (ja seuraavana aamuna aikaisin herätys ikinä!).

auringonallaDSC_0002auringonallaDSC_0006
auringonallaDSC_0010Olimme nähneet Inkan blogissa kuvia Slide Rock State Parkista, joten halusimme itsekin käydä pulahtamassa hikisen ajopäivän jälkeen viileissä vuoristovesissä Sedonan puolella. Kauniiden maisemien lisäksi puistossa pääsee nimensä mukaisesti liukumaan kiviä ja kallioita pitkin ikään kuin luonnon omassa liukumäessä. Se liukuminen ei kylläkään mennyt allekirjoittaneelta ihan putkeen, siitä voi lukea matkapäiväkirjan puolelta (kuten myös siitä, miksi menomatka kesti meillä odotettua kauemmin!). auringonallaDSC_0024
auringonallaDSC_0014auringonallaDSC_0018

Vesi oli vilvoittavaa kuten odotimmekin, mutta niin suurta väkimäärää emme osanneet ennakoida. Mahduimme kuitenkin hyvin mukaan, vaikka saavuimme paikalle vasta noin kaksi tuntia ennen puiston sulkemisaikaa (klo 19). Harmiksemme emme huomanneet käydä aluetta halkovan sillan toisella puolella, jossa hurjimmat kuuleman mukaan hyppivät korkeilta kallioilta veteen. Kuulimme kyllä huutoja, mutta luulimme, että samat liukumäet ja luonnonaltaat jatkuvat sielläkin. Käykää ihmeessä kurkkaamassa sekin puoli, jos tuolla päin liikutte!

auringonallaDSC_0027auringonallaIMG_2877

Melkoinen Hooverin pato

Isä sanoi meille road tripille lähtiessä, että Hooverin padolla kannattaa käydä ehdottomasti. Epäilin hieman josko varsin teknisen kuuloinen paikka olisi mielestäni kovin kiinnostava, mutta koska pato joka tapauksessa oli reitillämme matkalla Las Vegasista Flagstaffiin (ja koska perheen DI saattoi olla siitä hieman enemmän innoissaan), kurvasimme päätieltä jonkun kilometrin syrjempään, jotta pääsimme käymään padolla.

auringonallaDSC_9958auringonallaDSC_9962
auringonallaDSC_9988Käytännössä vaihtoehtoina on jättää auto maksulliseen parkkihalliin tai ajaa padon yli Arizonan puolelle, jossa on tien varrella pieniä parkkipaikkoja. Me jätimme auton parkkihalliin ja talsimme padolle, josta on upeat näkymät niin Lake Meadille kuin moottoritiesillalle. Kuumuus oli melkoinen (ja aurinkorasva oli unohtunut!), vaikka kello oli vasta hädin tuskin kymmenen, joten kävin itse padolla melko nopeasti ja pakenin sitten parkkihallin ilmastoituun vessaan. Antti sen sijaan nautti maisemista pidempään ja kuvasi myös padon hienoja art deco -yksityiskohtia.

auringonallaIMG_2845 auringonallaDSC_9959auringonallaDSC_9966
auringonallaIMG_2838Kuvista näkee hyvin, että vesi on tällä hetkellä historiallisen alhaalla. Muistelen, että vedenkorkeus on nykyään kymmeniä metrejä normaalia alempana. Joka tapauksessa Hooverin pato oli yllättävän hieno paikka, suosittelen kyllä pysähtymään hetkeksi!

auringonallaDSC_9974
auringonallaDSC_9996auringonallaIMG_2840

Päivät 13 ja 14: Hulvaton aamupala ja aavikon helmiä

Heräsimme Tucsonin motellissamme mielenkiintoisissa merkeissä, sillä yöllä olimme todistaneet hiljaa huoneestamme käsin niin parisuhdekriisiä kuin poliisiauton vierailua, joka värjäsi pikkuisen koppimme seinät sinipunaisiksi. Melkoista meininkiä, ihan kuin telkkarissa. Ja tv:stä tuttu tunnelma säilyi, kun lähdimme aamupalalle Pappy’s Dineriin, joka ei ole ihan klassinen diner sisustukseltaan, mutta on ilmeisesti paikka, josta joko tykätään tai ei.

Tucson5

Torstaiaamuna paikalla oli yllättävän paljon ruokailijoita, tosin suurin osa oli vanhoja mummoja ja pappoja. Paikalla vietettiin mm. erään mummon 94-vuotissynttäreitä! Loput ruokailijoista (suurin osa isompia perheitä jne) oli kuin suoraan tosi tv -sarjoista, joita kuvataan maalla. Tunnelmaa vahvisti vielä tarjoilija, joka hauskasti mutta napakasti ohjeisti meitä tilauksemme kanssa: ei, te ette halua kahta pannukakkua, vaan yhden, uskokaa nyt vaan (heitto viereiseen pöytään, että tää meinaa tilata kahden pannarin annoksen, mihin saimme harmaahiuksiselta papparaiselta päänpyörittelyjä). Huevos Rancheros, hei onks meillä papuja vai ei?

Koko ravintola selvästi odotti jotain, ja vihdoin meillekin selvisi, että mitä. Saimme ensimmäisenä juomamme ja olin kulauttanut appelsiinimehua suuhuni, kun Antin pannari tuotiin. Purskahdin nauruun, kun näin perhepizzakokoisen pannarin lätkäistävän armaan aviomieheni eteen. Myös koko ravintola repesi nauruun, sillä minä purskautin nauraessani mehut pöydälle! Paras aamupalatunnelma ikinä!

Tucson6

Aamupalasta selvittyämme (suht kunnialla sen kokoon nähden, eli vain 2/3 pannarista jäi syömättä) halusimme nähdä kaktuksia, joten ajoimme Saguaron kansallispuiston suuntaan. Kaktuksia on varsin lukuisasti nähtävillä jo ennen puistoakin, joten emme varsinaisesti menneet sinne sisälle.

Tucson7

Sen sijaan suuntasimme iltapäiväksi Scottsdaleen, jossa kävimme nopeasti ostoksilla, minkä jälkeen ajoimme Phoenixin ruuhkassa motellillemme. Phoenix itsessään oli yllättävän losangelesmainen: korkeita palmuja, kauniita auringonlaskuja, pitkiä suoria teitä ja niitä tympeitä ruuhkia. Phoenixista puuttuu tietenkin meri ja muutenkin se on sijainniltaan ihan älyttömän kuuma, huh! Illalla emme jaksaneet tehdä juuri mitään muuta, kuin käydä syömässä. Meidän oli tarkoitus ajaa näköalapaikalle katsomaan auringonlaskua, mutta tie oli suljettu klo 19. Sen sijaan ajoimme downtownin läpi ja ihastelimme laskevan auringon valoja pilvenpiirtäjien lasiseinustoissa.

Phoenix1

Aamu ei alkanut tänään ihan parhaimmissa merkeissä, sillä vaikka en ole koskaan ollut mitenkään tapaturma-altis, sain tällä kertaa murjottua käteni jo ennen aamupalaa. Olin nimittäin hieman huolestunut aamupalan riittävyydestä Days Innin isossa motellissamme, joten kiirehdin sinne jo ennen Anttia. Lähdin ovesta ja unohdin, että kyseiset ovet ovat sitä mallia, joka kiskaisee painavan oven kiinni välittömästi jousen avulla. Jotenkin kummallisesti toinen käteni oli vielä sisällä, kun ovi läimähti kiinni, ja epäonnekseni käsi oli juuri lukkorautojen kohdalla. Ihme kyllä, selvisin pelkällä pintaruhjeella (taas kerran), eikä reuna edes viiltänyt käteen haavaa, vaikka nahkaa kuorikin. Käsi on kyllä kipeä, mutta ei murtunut tai mitään sellaista. Kaikkea sitä sattuukin!

Tänään olemme ajaneet Phoenixista Palm Springsiin, joka on aivan ihastuttava miljööltään (tummat vuoret, korkeita palmuja, vaaleaa hiekkaa), mutta myöskin todella kuuma. Mutta on silti harmi, että olemme täällä(kin) vain yhden yön, sillä jatkamme huomenna jo aamusta matkaa Los Angelesiin.

Matkalla tänne ajoimme Joshua Tree National Parkin kautta ja se oli yksi niitä paikkoja, joka oli listallamme heti suunnitteluvaiheessa, mutta emme sitten lopulta edes katsoneet paikasta muita tietoja kuin paikan osoitteen. Saavuimme eteläiseltä portilta ja lähdimme ajamaan puiston läpi puistomaksun yhteydessä saadun kartan kera. Jotenkin olimme ajatelleet, että puistossa on ”vain” joshuapuita, joten ihanaksi yllätykseksemme isohko alue tarjosi toinen toistaan hienompia aavikko- ja vuoristonäkymiä kasveineen. Ihastuin erityisesti niihin pörröisiin kaktuksiin, joita puiston keskiosassa on oikein puutarhaksi asti! Kaiken kaikkiaan pidimme puistosta paljon ja siellä olisi voinut viettää enemmänkin kuin muutaman tunnin. Suosittelen!

Joshuatree1 Joshuatree2 Joshuatree3

Päivä 12: Kaktuksia ja autioituneita rakennuksia

Kyllä teki taas hyvää nukkua kunnon yöunet pehmeässä sängyssä, sopivan lämpöisessä huoneessa ja ennen kaikkea ilman ötököitä! Vaikka Travelodgen aamupala ei ole koskaan ollut parhaimmasta päästä motellien keskinäisessä vertailussamme, on siellä kuitenkin aina ollut hyvä nukkua.

Tästä seuraavasta yöstä en taas ole niin varma, sillä olemme jokseenkin nuhruisessa Copper Cactus Innissä Tucsonissa, ja kuten Antti sanoi, täällä jos jossain on ötököitä. Ei niitä ole toistaiseksi näkynyt (hyvä merkki), mutta itse motelli näyttää puoliautiolle (kuten lähiseudun kaikki motellit, osaa lienee myös lopettanut) ja pikkuruisen huoneemme oven edessä kasvaa pensas ja tukkii tietä mennen tullen. Mutta tunnelmaa tässä motellissa on (ja hinta oli päälle 30e).

Arizona3

Kävin aikaisemmin kurkkimassa motellin uima-allasta ja koin pienoisen järkytyksen: verkkoaidalla eristetty alue oli kuin katastrofin jäljiltä ja uima-allas oli likainen, puhumattakaan siitä, että sen pohjalla lojui useampi muovituoli! Otin kuvan ja lähdin järkyttyneenä takaisin huoneellemme, kun vastaan tuli yksi motellin työntekijöistä. En malttanut olla kysymättä, että uima-allas ei taida sitten olla käytössä enää tätä nykyä. Vastaus kyllä yllätti minut täysin, sillä täällä oli kuulemma eilen ollut iso myrsky, joka oli heitellyt pihan täyteen lehtiä ja samalla kevyempiä kalusteitakin. Olivat kuulemma siivonneet pihaa koko päivän, mutta eivät vielä uima-allasta.

Arizona1

Tämä päivä on ollut meillä lähinnä matkapäivä. Olimme kuvitelleet, että lähes 500km matka El Pasosta Tucsoniin veisi suurimman osan päivästä, mutta tulimme tänne yllättävän nopeasti, sillä pysähdyimme vain kerran vessassa ja myöhemmin Bowien tuppukylässä, jossa otimme muutaman kuvan autioituneista huoltoasemista ja muista rähjäisistä tönöistä. On kyllä todella surkeaa katsella sellaista kylää, jossa joka toinen rakennus tuntuu olevan hylätty! Mutta niitä riittää täällä erämaassa.

Arizona2

Tucsonissa kävimme nopeasti pyörähtämässä downtownin viereisessä hieman vanhemmassa kaupunginosassa, mutta sekin tuntui todella autiolle. Saimme kävellä tyhjillä kaduilla lähes kahdestaan ja suurin osa paikoista näytti olevan kiinni. Alue sinällään oli pitkälti siirtomaatyylinen ja jotenkin ihan erilainen, kuin Jenkkilä yleensä. Parasta Tucsonissa näyttäisi olevan kaktukset, niitä on isoja sekä pieniä ja jaksan ihastella niitä jatkuvasti.

Arizona4