Antelope Canyonin upea, oranssi maailma

Pagessa sijaitseva Antelope Canyon on tuntunut olevan monen matkabloggaajan listalla viime vuosien ajan. Itsekin katselin ainakin Inkan ja Ullan&Kirsin kuvia tuosta oranssinhehkuisesta kanjonista, joista lower canyon sijaitsee maan alla ja upper canyon maan päällä, mutta luolan sisällä. Ennen reissua yritimme kiihkeästi selvittää, onko kanjoniin mahdollista mennä omatoimisesti, mutta pettymykseksemme tulimme siihen tulokseen, että ei ole. Kanjoni sijaitsee Navajo-intiaanien maalla ja sinne pääsee vain järjestetyllä retkellä. Ja retkiä on myynnissä eri tyyppisiä ja eri hintaisia.

antelopecanyonDSC_0228antelopecanyonDSC_0226
antelopecanyonDSC_0230antelopecanyonDSC_0231

Me valitsimme itse Navajo Toursin ja heidän ns. peak time -retken, jolloin auringonvalo on upper canyonissa parhaimmillaan. Tällöin kanjoniin ilmestyy myös se kuuluisa valonsäde, joka lankeaa luolan katossa olevasta aukosta keskelle oranssia luolaa. Retki on hieman muita ajankohtia kalliimpi, mutta ei olennaisesti. Retkemme hinta oli noin 40 dollaria per henkilö ja varasimme sen ennakkoon netin kautta. Alueelle tultaessa maksettiin myös kansallispuistomaksu tai vastaava.

antelopecanyonDSC_0234AntelopeCanyon1
antelopecanyonDSC_0266

Retki oli amerikkalaiseen tyyliin tarkasti organisoitu ja aluksi koko isolle ryhmälle kerrottiin pelisäännöt. Sen jälkeen porukka jaettiin pienempiin autokuntiin ja matka kanjonille taittui hiekanpöllyisessä kyydissä kuivunutta joenuomaa pitkin. Kanjonille saavuttaessa tehtiin hyvin selväksi kuinka paljon meillä oli aikaa ja että kaikkien piti liikkua tiukasti oppaan tahdissa. Saimme itse muutamaan otteeseen kehotuksia pysyä muun ryhmän mukana, kun jäimme kuvaamaan muiden jälkeen. Se tietenkin harmitti hiukan, ettei kanjonissa saanut liikkua omatoimisesti. Oppaamme kuitenkin kertoi hyvin asiantuntevasti kanjonin taustoista sekä ohjasi valokuvausta ammattilaisen neuvoin, sillä varjoilla ja valoilla leikkivät kanjonin seinämät eivät ole niitä helpoimpia kuvattavia.

auringonallaDSC_0242
antelopecanyonDSC_0280antelopecanyonIMG_3014

Antelope Canyonin retkeä suunnittelevien kannattaa heti hylätä haaveet siitä, että kanjonissa pääsisi vierailemaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitä vastoin kapeassa kanjonissa on paikoin jopa ahdasta, sillä paikalla on samaan aikaan useampi ryhmä. Se ei tietenkään vähennä kanjonin kauneutta, mutta tunnelma on hieman erilainen, kuin kuvista saattaisi päätellä. Silti kanjoni on ainutlaatuinen ja huikea kokemus, eikä sitä kannata ohittaa Pagen lähistöllä vieraillessaan. Miten luonto voikaan muovata jotain noin kaunista!

antelopecanyonIMG_3076AntelopeCanyon2
antelopecanyonDSC_0354

Mainokset

Päivä 8: Kolme osavaltiota ja kaksi huippunähtävyyttä

Olimme edellisen päivän jäljiltä niin väyneitä ja univelkaisia, että nukuimme viime yönä kellon ympäri. 12 tunnin yöunien jälkeen olikin hyvä herätä motellin aamupalaan, jota soimme nyt ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Onhan siinä oma tunnelmansa, vaikka taso ei päätä huimaa.

Meillä oli varattuna Antelope Canyonin retki klo 10 ja paikalle pyydettiin tulemaan tuntia aikaisemmin. Maksoimme portilla alueen pääsymaksun ja sen jälkeen Navajo Toursin retkimaksun, jonka jälkeen olikin vielä reilusti odotteluaikaa retken alkamiseen. Koska oli jo varsin lämmin, vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätimme ajella pienen lenkin autolla. Lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia katoksessa seisoskellen retken alkamista, sillä nimenhuutoon pyydettiin tulemaan puoli tuntia aikaisemmin. Onneksi yöllä jääkaapissa jäätynyt vesipullo viilensi hieman.

Page3

Autoihin järjestäydyttyämme alkoi 6km matka kanjonille (Upper Canyon). Jokaiselle autolle oli oma opas ja aluksi oli aika huvittunut fiilis, kun kierroksella piti liikkua järjestäytyneesti kuin koululaisten retkellä. Oppaamme neuvoi erityisesti valokuvien ottamisesta ja myös välillä nappasi kameran omiin käsiinsä ja varmisti onnistuneet kuvat. Kanjonissa kuvaaminen on haasteellistä tietenkin valaistuksen vuoksi, mutta myös siksi, että paikka on täynnä porukkaa ja koko ajan pitää mennä eteenpäin. Jos ei siis erikseen ota (kallista) valokuvausretkeä, silloin aikaa on enemmän.

Me olimme buukanneet ns. peak time -retken, eli silloin valo on parhaimmillaan kanjonissa, joka on kovin umpinainen ja ahdas. Aluksi valo näytti kuitenkin aika riittämättömälle ja lopulta kuin olimme tulleet kanjonin toiseen päähän, olimme hieman pettyneitä. Missä oli se kaunis auringonsädekohta, jota olimme tulleet katsomaan ja jonka näkemisestä maksoimme extraa? Kanjonin seinämät olivat toki todella kauniita, mutta koska olimme nähneet niin paljon kuvia juuri siitä tietystä kohdasta, halusimme saada enemmän.

Onneksi tässä vaiheessa kello oli lähes 11, jolloin säde ilmestyy kanjonin alkupäähän, joten lähdimme takaisin samaa reittiä (pikavauhtia, oppaan hoputtaessa minua ja Anttia, koska olimme koko ajan viimeiset). Ja siellähän se oli, toki väkijoukon saartamana, mutta koska jokaiselle on tarkasti määrätty aika ja mahdollisuus kuvata, tuli myös meidän vuoro edellisen ryhmän lähdettyä. Sitä olisi kyllä voinut ihailla pidemmänkin aikaa!

Page4

Retken jälkeen jätimme Pagen taaksemme ja ajoimme muutaman tunnin matkan kohti Utahin rajaa ja Monument Valleyta. Pysähdyimme matkalla ihanan rapistuneella huoltsikalla ja minä tein tuttavuutta paikan koirien kanssa. Pesimme auton tuulilasin mahdollisimman puhtaaksi, jotta auton ikkunan läpi pystyisi paremmin kuvaamaan.

MonumentValley2

Monument Valley oli paikka, josta oli melkein mahdoton päästä pois. Ei siksi, että olisi ollut ruuhkaa tai että oltaisiin eksytty. Se vaan oli niin uskomattoman hieno paikka, että nähtävää olisi riittänyt useammankin päivän edestä. Ja me pöhköt vielä pysähdyttiin muutamaan otteeseen Arizonan puolella, kun ei oltu ihan varmoja, että mitä on tulossa.

Maisemat vaihtelivat tutuista postikorttinäkymistä kaikenlaisiin kivimuodostelmiin, niin kullanhohtoisiin kuin punaisiin ja välillä tasangolla lainehti vihreiden ruohomättäiden seassa vaaleita pumpulihöttöjä (kasvitieteilijä täällä hei!). Ohitimme mm. San Juan -joen varrella sijaitsevan Mexican Hat -nimisen pikkukylän ja myöhemmin Bluffin, joka olisi voinut olla suoraan länkkärielokuvan lavaste.

MonumentValley1

Harmiksemme jouduimme jättämään Utahin tällä kertaa näin vähälle, sillä reittimme kiersi Coloradon puolelle Corteziin, jossa majoitumme tämän yön. Sinällään Cortez vaikuttaa oikein symppikselle pikkukaupungille myös vanhoine kyltteineen ja hieman länkkärifiiliksisine pääkatuineen. Saavuimme perille alkuillasta ja mahamme kurnivat jo melkoisesti aamupalan jäljiltä, joten suunnistimme tällä kertaa Arby’sille, jossa olemme käyneet syömässä kerran aikaisemmin. Smokehouse Brisket, kiharat ranskalaiset ja monta eri dippiä (erityisesti piparjuuri) eivät kyllä pettäneet!

Cortez1